perjantai 31. tammikuuta 2014

Hyvän treeniviikon anatomiaa

Rataleiriltä paluun jälkeen väsymys painoi niin jaloissa ja selässä kuin päässäkin. Sunnuntaina uutta treeniviikkoani (sunnuntaista lauantaihin) aloitellessani huomasin heti, että parempi keventää suunnitelmasta hieman ja toivoa palautumista viikon myöhempiä harjoituksia varten.

Viikon viisi ohjelma ei ollut sisällöltään raskas tai rasittava. Ainakaan paperilla. Muutama perusajopäivä, vähän salitreeniä ja iltapäivisin muutamana päivänä jalkojen availua. Leirin jälkeen siis hyvä viikko alle, jonka jälkeen olisi vain kaksi viikkoa ennen seuraavaa rataleiriä.

Hyvä viikkohan koostuu siitä, että saa tehtyä suunnitelman mukaisia harjoituksia suunnitelluilla rasitustasoilla ja kenties jonakin päivänä saa vielä jonkun hyvän onnistumisen kaupan päälle. Onnistuminenhan voi olla salilla treenipainojen nousua, vauhtien kasvaminen perusajotreeneissä tai vaikkapa kestävyyden kasvaminen, kun huomaa, että harjoituksen jälkeen ei väsytä yhtä paljon kuin paria viikkoa aiemmin.

Viikko starttasi huonosti siis. Sunnuntaina jäi perusajot ajamatta ja keskityin 1,5h ajan lihashuoltoon. Teki kyllä hyvää. Tosin vähän takaraivossa painoi puuttumaan jääneet perusajokilometrit.

Maanantai ei tuonut mukanaan mitään loistoa. Salitreenissä liikkeet tuntuivat vaikeilta. Nilkat väpättivät pistooli-kyykyissä ja selkälihaksia tehdessäni huomasin voimakkaan kivun alaselässä oikealla puolen. Tajusin välittömästi vanhan vaivan uusiutuneen.

Tiistai toi toivoa hyvän viikon alkamisesta. Tasainen parin tunnin perusajotreeni, jossa jalat alun tahmeuden jälkeen lähtivät liikkeelle. Keskiviikko jatkoi toivokasta linjaa kun ohjelman mukainen treeni toteutui.

Torstaina viikon nousujohteinen eteneminen otti pienoista takapakkia. Koulun takia treeni piti jakaa kahteen osaan ja iltapäivän osa ei ollut yhtä lennokasta kuin aamun ajaminen. Iltasella väsymyksen kasvaessa selkäkivut osoittivat nousujohteisuutta. Eli jokin asia etenee tällä viikolla!

Tänään perjantaina aamuisen salitreenin lopputuloksena oli....? Positiivista oli treenissä se, että en loukkaantunut salilla. Toki selän kivut aiheuttavat sen, että oikea jalka on jalkaterästä kääntynyt ~15 astetta ulospäin. Lukkopolkimethan tuon vian korjaa. Jalka kiinni polkusimeen ja eiköhän se siitä oikene.
Iltapäivälle suunnitellusta treenistä on turha edes aloittaa kertomaan. En jättänyt kylläkään välistä, mutta ei se välttämättä pahaakaan olisi tehnyt.

Huomenna olisi treeniviikon  viimeinen päivä. Parisen tuntia perusajoa sisällä, joten ei kovin paha rasti. Tätä viikkoa voisi pelastaa ajamalla sovitun tehoalueen ylärajoilla koko treenin ajan ja huomaavansa, että sovittu tehoalueen yläraja olisikin liian matala.

Otsikossa lupailin kirjoitella mitä hyvä treeniviikko pitää sisällään. Siihenhän tämä teksti ei ole suora vastaus, mutta ilman huonoja viikkoja ei olisi niitä hyviä viikkoja. Ilman kunnon putoamista ja epäonnistumista ei voisi saada kasaan hyvää tunnetta onnistuneemman treeniviikon jälkeen. Osa hyvän viikon anatomiaa on siis huonot viikot. Jatketaan ensi viikon jälkeen sitten sen hyvän viikon sisällön purkamista.

Huomista peläten,
-M

Ei kommentteja: