Kiirettä pitää, kun SM aika-ajostakin on jo kulunut neljä päivää ja vasta nyt ehtii kirjoittelemaan tarinaa. Matkaa on aika-ajon jälkeen tehty useamman kilometrin verran, kolmen yön unet jäänyt lyhyeksi reissaamisen takia, mutta onneksi radallakin kerennyt treenaamaan jo pari päivää.
SM-tempo sujui viime perjantaina Hyvinkäällä mukavasti ajellen. Maantiepyörään viritellyt lisätangot eivät luoneet kovin aerodynaamista pakettia, mutta sehän ei hyvää ajofiilistä vähentänyt. Tavoitteena oli ajaa tasainen 47km, mutta välttää aivan limitille menemistä, jotta palautuisi vuoden ainoasta aika-ajosta nopeammin. Reitti oli mukava ajaa pienine mäkineen ja mutkineen, ja olenkin itse tälläisen aika-ajon kannalla, jos vertaa siihen, että ajetaan eteenpäin 10km, käännytään keilan ympäri ja tullaan takaisin. Sen verran paljon pidin aika-ajon ajamisesta, että ensi vuoteen aion panostaa aika-ajopyörän verran! Feltin mallistosta löytyy taatusti menopeli, joka siivittää ensi vuonna tuloksiin.
Tempon jälkeen kävin kotoa hakemassa ratavälineet ja lähdin kohti heinäkuun kisarupeamaa. Tämä viikko vierähtää Liettuassa treenaillessa, josta viikonlopuksi siirrytään Puolaan UCI GP-kilpailuun. Ohjelmassa omnium ja/tai pisteajo+linja-ajo. Puolan jälkeen on seitsemän päivää aikaa hioa kuntoa ennen Italian GP-kilpailua. Heinäkuun päätteeksi yritän vielä ajaa Helsingissä SM-radalla muutaman matkan, paitsi jos lähden ajamaan seurajoukkueeni etappikilpailuja Belgiaan. Ohjelma on siksi auki, että tarvitsee katsoa miten Puolassa kulkee, jotta voi tehdä päätöksiä ratakilpailukauden jatkamisesta, tai maantiejakson aloittamisesta.
UCI:n poistettua maailman cupista ei-olympialajit on syksyn pääkilpailujen ympärille koitettu rakentaa mahdollisimman hyvä kilpailuohjelma. Tällä hetkellä näyttää, jopa pelottavan, hyvältä, että saan toteutettua täysin sitä ohjelmaa, jonka uskomme valmistavan parhaaseen mahdolliseen EM-kisatulokseen. Pettymyksiä tiedossa siis....
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti