Roubaixin UCI GP:n kuulumiset antoivat tällä kertaa odottaa itseään tavanomaista pidempään. Melko vähän toki jäi Roubaixista kerrottavaa, mutta pientä kiirettäkin pitänyt tässä valtateitä ajellessa.
Roubaixin omniumissa oli hyvätasoinen lähtölista ja odotettavissa oli Sveitsin parin viikon takaisen kilpailun tasoinen taisto. Omat treenini sujuivat ihan hyvin ennen kilpailuja, tosin meno muuttui päivä päivältä tahmeammaksi johtuen osaltaan kovista treeneistä, jotka saattoivat tällä kertaa osua liian lähelle kilpailupäivää. Toisaalta, tämä vuosi on ollut hieno poikkeus siinä mielessä aiempiin kahteen kauteen, että olen päässyt ajamaan niin paljon GP-kilpailuja, että niihin voi koittaa myös valmistautua usealla eri tavalla. Ja kaikki kilpailut eivät suinkaan voi olla niitä joihin sitä huippukuntoa haetaan. Jokaiseen GP-kilpailuun on toki satsattu tekemällä aina kaksi tai kolme ratatreeniä ennen kilpailua.
Kisoja edeltävien päivien tahmeus oli mukana myös omniumin avanneessa scratchissa. Kyllähän mä mukana rypistelin, mutta kun loppukiri alkoi oli selvää, että en kirisi yhtään ketään vastaan. Ei vain saanut jalkoja liikkeelle. Kisojen keskinopeuksien noustessa yli 50kmh on loppukirit usein todella kovavauhtisia. Roubaixissa kiri alkoi nelisen kierrosta ennen maalia ja maaliin tultiin pitkälti yli 60 kmh:n vauhdeissa. Siinä olisi saatava jalkoja liikkeelle, jos mielii mukana olevan.
Takaa-ajo oli yksi tahmeimmista, jonka tällä kaudella ajoin. Jouduin ajamana yksin, joten ainoana ystäväni vauhteja ajatellen oli valotaulun sydämetön kello, joka näytti jo ensimmäisestä kierroksesta alkaen kohtuuttoman suuria lukuja. Ajoni oli huono. En saanut oikein missään kohtaa sellaista vauhtia päälle, että ajaminen olisi tuntunut vauhdikkaalta. Ajoin tasaista 50kmh vauhtia ja loppuaika oli 4.51. Ei tuntunut pahalta, mutta ei myöskään vauhdikkaalta.
Pudotusajoa ajelin paremmin kuin aiemmin tällä kaudella ja hain ryhmässä paikkaa aktiivisesti. Kansainvälisten kilpailujen pudotusajot alkavat todella kovavauhtisella neutraalikierroksella, jonka jälkeen aletaan kahden kierroksen välein pudottamaan jonon viimeinen pois. Kolmannessa tai neljännessä pudotuksessa edestäni loppui tila, ja vaikka koitin parista kohtaa edetä en vain päässyt minnekään, joten radalta pois. Kuitenkin ajo oli ihan hyvää ja rohkeaa, joten parempaan päin tässä lajissa.
Toisen kilpailupäivän avannut kilometri hyytyi aikaan 1.07.7. Eipä päässyt tässäkään aika-ajossa missään kohtaa kunnolla vauhdin hurmaan ja välityksen päälle. Kaikenlisäksi jalkoihin iski kamalat hapot jo 500 metrin ajon jälkeen, joten melkosen tuskainen, hyytyvä aloitus kylmään lauantai-aamuun sisäradalla.
Toisen kilpailupäivän kohokohtani oli kuitenkin lentävän kierrokseni aika. Ajoin 250 metrisen radan läpi ajassa 14,119 sekuntia, joka paransi omaa ennätystäni 0,15 sekunnilla. Olin todella yllättynyt, että nihkeän omniumin loppupuolella onnistuin kuitenkin ajamaan itselleni heikossa lajissa hyvän ajan. Kenties 14 sekuntia alittuu vielä tänä vuonna.
Omniumin päättänyt pisteajo olikin sitten yhtä tuskaa. 40 kilometriä pistaria yli 50kmh keskivauhdilla ei vain pistä hymyilyttämään. Kilpailu alkoi 21.30, joten runsaalla kofeiinigeeliannostuksella viivalle ja taistelemaan. Kisassa ajoin sen mitä pystyin, mutta paljoon se ei tällä kertaa riittänyt. Maaliin pääsin onneksi, vaikkakin kahden miinuskierroksen verran kärkeä perässä, mutta muuten meno oli tasaisesti hyytyvää. No, ainakin jalkoihin tuli neljäkymmentä kovaa kilpailukilometriä.
Roubaixin omniumissa sijoitukseni oli viimeinen. Siihen kun sisällyttää vielä huonot 1km ja 4km aika-ajot niin voisi todeta viikonlopun olleen melkoisen huono. Välillä mennään alas, jotta voidaan taas nousta ylös...
Ketju poikki
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti