sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kilpailu: IC Ichtegem

Maantie SM-kisan jälkeen vaihtui maisema pikaisella tahdilla Turusta Belgiaan. Viikko ennen maantie SM-kilpailuja alkanut maantiejakso saa siis jatkonsa Belgiassa kermiksia ja joukkueemme kilpailuja ajaen. Belgiassa odotteli reilun kolmenkymmenen asteen helle, joten ensimmäiset päivät menivät totuttelun parissa kumaan keliin.

Perjantai illalla sain kymmenen jälkeen tiedon joukkueenjohtajaltamme, että seuraavan päivän Interclub-kilpailuun kaivattaisiin yhtä ajajaa joukkueeseen lisää. Tietysti suostuin lähtemään mukaan, vaikka olen kovin alkuvaiheessa maantiekisojeni kanssa. Ajamalla hyvin joukkueen kilpailuissa on myös mahdollista saada parempi ohjelma syksylle aina rata EM-kisoihin asti.

Vajaassa 30C kelissä ajettu kilpailu jäi eilen kohdaltani kesken kun 85/135 kilometriä oli ajettu. Kilpailu alkoi vauhdikkaasti ja ajattelin, että otan ekan kisan varman päälle ja ajelen porukassa mahdollisimman vähän energiaa kuluttaen. Suunnitelma piti hyvin vajaan 40km kunnes huomasin hyvän irtioton lähtevän ja iskin ryhmän perään. Takaa-ajossa, aavistuksen nousevalla tiellä, meni sen verran energiaa, että ensimmäiset hetket hatkassa olivat todella tuskaisia. Ja oikeastaan sitä seuraavatkin hetket. Ryhmässä ei oikein saatu vetoa toimimaan ja ajo oli todella rikkonaista. Roikuin toki mukana minkä pystyin ja tein omat vetoni, mutta noin 60 kilometrin kohdalla piti todeta, että vauhti oli liian kovaa itselleni.

Jatkoin matkaani takana tulleessa kakkosryhmässa, jossa oli noin 15 kuskia. Parisenkymmentä kilometriä jaksoin mukana, mutta nesteet ja energiat alkoivat loppumaan kropasta, ja päälle kun iskee särkevät jalat pyöräilykengissä, oli melkoisen helppo heittää sivuun kahden tunnin ajon jälkeen. Tietenkään tarkoitus ei ole kisoja keskeytellä, mutta toisaalta eilinen ei olisi tuosta tuon kummemmaksi muuttunut.

Onneksi joukkueenjohtajamme noteerasi sen, että vaivauduin edes, huonokuntoisena, yrittämään kisoissa, joten kilpailut jatkuvat jo huomenna seuraanvan Interclub-kilpailun merkeissä. Paperilla olisi 150 kilometriä tasaisessa maastossa. Josko sitä pääsisi vaikka maaliin...

Ketju poikki,
-M

Ei kommentteja: