lauantai 29. elokuuta 2015

GP Dudenhofen - kootut selitykset

En edes tiedä mistä tätä kertomusta aloittaisi. Harvoin on ollut tälläistä kisareissua takana. Ja vielä on huominen edessä siirtymineen autolla ja lentoineen Turkuun. Tavallaan tässä viikonlopussa meni loppupeleissä aika vähän asioita kohdilleen. Likapyykkiä ei tullut. Se on aina hyvä puoli kisareissua!

Tiistaina lennolla kadonneet tavarat eivät koskaan saapuneet perille ajoissa. Perjantaina, aamupäivästä, lentoyhtiön ihminen sanoi, että koittavat tuoda alkuviikolla Turkuun varustelaukkuni. Hätä ei ollut onneksi loputtoman iso, koska jo torstaina sain jalkaani, erittäin epämukavat, mutta polkimiin kiinnittyvät pyöräilykengät. Viimeisten kolmen päivän valmistautuminen oli siis yhdet treenit rullilla. Vaikka eipä sekään tätä oikeasti kaatanut, jos ihan rehellisesti tarkastelee.

Dudenhofenin GP:hen päädyin kun kisajärjestäjä toukokuussa lähetteli sähköpostia, että kait olen tulossa tänäkin vuonna paikalle. Nykyisin Euroopassa muutaman kisajärjestäjän kanssa hyvissä väleissä ja kutsuja kisoihin tulee aina ajoissa. Ei siksi, että olisin kisojen suurin tähti, voittajakandidaatti, tai mitään muuta hohdokasta, vaan osittain siksi, että lienen ajaja joka hoitaa hommansa. Sellaisia takuuvarmoja suorittajia on hyvä olla kisoissa, jotka ajavat lajit läpi, eivät aiheuta radalla tilanteita muille kuskeille, ja jotka toisaalta ovat hyvissä väleissä myös tuomareiden kanssa. Eli kauniisti sanottuna täytemiehiä kilpailuihin. Toisaalta, jos maantiellä ajaisin sellaisessa seurajoukkueessa, jossa olisi jotain joukkuevelvoitteita niin todennäköisesti olisin pullokuski ja vetomies - jokainen kykyjensä mukaan.

Se siitä romantisoinnista. Varusteita ei siis tullut ja kisaamaan pääsin RV08 Dudenhofenin väreissä. Vaatteet oli joko inan pienet tai tehty urheilijoille, mutta joka tapauksessa todella piukat. Vit*tus oli varsin iso, koska valmistavat treenit jäi tekemättä ja radalla ei tullut ajettua metriäkään ennen kisat avannutta omniumin scratchia. Vielä kun kisoissa oli mukana sellaisia kuskeja kuin Dibben, De Ketele, Cavendish, Lampater, Kluge olisi oikeasti pitänyt olla kaikkien asioiden kunnossa, jotta olisi todella hyvänä päivänä pystynyt ajamaan lähes tasavertaista kisaa heidän kanssaan. Tai rimpuilemaan enemmän edes vastaan.

Omnium päättyi keskeytykseen viimeisen lajin viimeisellä neljänneksellä. Tässä kuitenkin lyhyt kertaus lajeista:

Scratch oli vauhdikas kisa, joka ajettiin lähes 51,5kmh vauhdilla. Ulkona betonilla tuo on vauhdikasta menoa. Omat vetovuorot hoitui kivasti, mutta mitään mahdollisuutta ei ollut mitään yrittää. Ehkä vähän samaa vikaa kuin maantie-SM kisassa tänä vuonna, ei oikein pääse "punaiselle" ajaessa. Toiseksi viimeisenä maaliin.

4km aika-ajossa Belgian maajoukkueen Matthias van Beethovenia vastaan. Sain ajettua vastustajan ylös, mutta oma hajosi 3km kohdalla. Viimeinen kilometri yli kaksi sekuntia aiempia hitaampi. Ihan kelpo suoritus ilman tietoa kierrosajoista. Aika 4.54, joka oli noin sekunnin hitaampi kuin viime vuonna, jolloin olin sisällä 4.44 kunnossa.

Elimination päättyi, tietysti, toiseksi viimeisenä. Ajo oli itseasiassa yllättävän hyvin kontrollissa, mutta kirissä loppui tila. Vähän sellainen "toivotaan toivotaaan" kiri, jossa olisi ehkä pitänyt työntää rohkeammin edessä ajavien kuskien takarenkaiden väliin oma eturengas.

1km alkoi huonosti, kun vajaa 30 minuuttia ennen starttia levystä räjähti tuubi. Treenitakakiekoilla ei ihan löytynyt ajoon menoa ja polkeminen tuntui enemmän tasaiselta tempoamiselta kuin kilometriltä. Ajalla 1.08.8 erittäin suuren pettymyksen aiheuttanut toiseksi viimeinen sija. Oli vika kiekossa tai miehessä niin puoli sekuntia paremmalla ajalla olisi jäänyt viisi kuskia taakse.

Lentävä kierros 14,6. Ei auta. Tuollainen aika on ansaitusti toiseksi viimeinen.

Pisteajossa matka päättyi reilu 10km ennen maalia. Vauhti ei tällä kertaa tappanut, vaan kärsin aavistuksen kuumasta kelistä (+30C) ja laina-ajoasuni säämiskän huonoudesta. Toki mikään ei olisi ajossa muuttunut, jos olisin ajanut omissa vaatteissani. Olisin ehkä päässyt maaliin, mutta tuskin sen kummemmin saavutuksin.

Lopputulema oli siis dnf pisteajossa, mutta kaikkien vaateselitysten takaa pitää myös nähdä aavistus totuutta. Suorituskyky ei ole yhtään parempi kuin mitä se oli viime syksynä. Ollaan ehkä jopa pienen pykälän verran takana tätä kevättä. Eli vaikka valmistautuminen olisi ollut parempi tähän viikonloppuun en jaksa uskoa, että olisin suorittanut paljoakaan paremmin. Toivottavasti tietysti olen väärässä, mutta ajosta huomaa, että muutamia asioita uupuu tällä hetkellä. Ehkä isoin ongelma on toistuvasti tapahtuvissa, isolla välityksellä tehtävissä, anaerobisissa vedoissa, joiden kesto on 20-40 sekuntia. Toinen ongelma on ajamisen rentoudessa. Tätä ongelmaa vastaan taistelin etenkin syksyllä 2013, mutta nyt huomaa, että tuo rentouden puute painaa päälle.

Koska tässä kohtaa kautta pitäisi pystyä parempiin suorituksiin ei tässä auta paljon muuta kuin harjoitella järkevästi seuraavat kaksi viikkoa, tehostetusti niitä osa-alueita, joissa isoimmat ongelmat on, ja ajaa seuraavissa kilpailuissa hyvin. Ei päänsilittelyjä ja sääliä tämän viikon osilta, vaan rehellinen toteamus, että meni huonosti ja nyt pitää parantaa.

Ketju poikki,
-M


2 kommenttia:

Timo Luostarinen kirjoitti...

Hyvä kertomus, ilman turhia selityksiä

Mika kirjoitti...

Kiitos Timo!