tiistai 20. lokakuuta 2015

EM ohi

Lyhyt päivitys tienpäältä täältä jostain. (Ture Johanssons Trävaru AB sijaitsee vieressä...) EM-kilpailut ovat takana ja loppuverryttelyä tässä vähitellen alan suunnittelemaan. Vaikka ajot loppuivat jo lauantaina jäi verkka tekemättä...

Lauantaina EM-ohjelmassa olivat 4km ja 1km aika-ajot. Aikatavoitteet olivat 4.40 ja 1.06.0. Kumpaankaan tavoitteeseen ei päästy. Uudet ennätykset ajoin molemmilla matkoilla, mutta...

4km aika-ajossa sain vastaani Portugalin Ivo Oliveiran. Tiedossa oli,että vastassa olisi vahvempi vastustaja, joten taktiikkana oli antaa portugalilaisen ohittaa omalla rytmillään ja katsoa pystyisikö itse kiihdyttämään perään.

Ajo oikeastaan kaatui toiseen kierrokseen (2/16), jonka kierrosaika oi 16,3". Kun matkavauhdin piti olla 17,0" luokkaa tarkoitti tuo kierrosaika sitä, että teho oli liian kova suorituksen alussa, jolloin mentiin sen verran anaerobisen tehon puolelle, että vauhti tulisi hyytymään. Ja niinhän siinä sitten kävi. Ajo pysyi ihan kivasti kontrollissa reiluun puolimatkaan. Kierrosajat olivat tasaisia 16,9-17,0" luokkaa, mutta toisaalta jaloissa oli kokoajan tunne jo kertyneistä hapoista, joka myös tarkoitti, että lopussa vauhtia ei kiihdytetäisi.

Sain aikaiseksi ihan kelvon ajon 3,25km (13/16krs) asti, jonka jälkeen vauhti hidastui radikaalisti. Viimeiset kolme kierrosta olivat ajoiltaan 17,3" - 17,5" ja 17,9" ,jotka samalla takasivat sen, että aika ei painuisi alle 4.40.


Loppuaikani oli 4.41.077 ,joka paransi ennätystäni 1,4 sekunnilla. Ajon jälkeen tietysti pettymys oli päällimmäinen tunne, koska aikatavoite ei täyttynyt, mutta samalla olin aavistuksen tyytyväinen, että sain ajettua henkilökohtaisen ennätyksen arvokisoihin.

Vielä kaksi viikkoa ennen EM-rataa ajoin 4km aikaan 4.48, joten seitsemän sekunnin parannus onnistuneella viimeistelyllä on melkolailla maksimi mitä voi ulos saada. Rata ei ollut merkittävästi helpompi/nopeampi kuin Aiglen rata kaksi viikkoa sitten. Tämän voi todeta monien Aiglessa ajaneiden ja EM-kisoissa kilpailleen aikojen vertailusta. Arvokisoissa kaikki vain tuppaavat pyrkimään parhaaseen suoritukseen ja esimerkiksi 4km kuskeilla ei ole Maailman Cupia, vaan EM-kisat ovat ainoa tapahtuma ennen 5kk päässä olevia MM-kisoja.

4km aika-ajossa joiduin todella ahtaalle tällä kertaa. Olin huomattavan väsynyt vielä yli tunnin ajon jälkeen, joten voin todeta, että kerrankin pääsin oikeasti punaiselle tässä lajissa. Keväällä olin Minskissä kyllä paremmassa kunnossa, koska 1,4" heikompi aika tuli paljon helpommalla. Tämän tiesin toki ennen kilpailujakin, mutta onneksi tällä kertaa löytyi enemmän venymiskykyä.

Illalla oli vuorossa 1km aika-ajo. Keväällä tämän kauden tavoitteeksi oli asetettu 1,05 alitus. Ennen ajoa oli jo tiedossa, että tuohon aikaan en tulisi pääsemään. Kilpailutavoitteeksi asetttiin 1,06 alitus. Sen piti olla kaiken mennessä putkeen jopa mahdollista. Mutta eipä alittunut.

Kilometriä varten en päässyt harjoittelemaan startteja ennen kisoja. Osittain siksi, että jouduin keskittämään energian 4km harjoitteluun, joka myös näkyisi kilometrin loppukierroksilla, ja osittain siksi, että käytössäni ei ole starttiporttia. Jälkikäteen ajateltuna kilometrin välitykseni oli liian iso, joka heijastui suoraan hitaaseen lähtökierroksen aikaan. Jalat pyörivät koko viikon niin hyvin, että pienemmällä välityksellä olisin saattanut pystyä samoihin lentäviin kierroksiin kuin valitulla kisavälityksellä, ja saattanut samalla päästä portista nopeammin irti.

Kilometrin toinen ja kolmas kierros menivät ajallisesti varsin mallikkaasti. Molempien kierrosten keskivauhdit pysyivät yli 60kmh tasossa, ja kun vielä viimeinenkin kierros oli hyvä, ja samalla koko kilpailun 5.nopein, voi todeta, että startissa olisi eniten töitä. Mutta koita siinä nyt sitten olla ajamassa samana kautena SM Maantiellä 190km irtiottoa ja startata kilsalle kuin sprintteri....

Loppuaika kilometrillä oli 1.06.238 ,joka leikkasi vanhasta ennätyksestä 0,2". Tavoitteesta jäätiin, mutta ennätys tuli.

Tietysti vaikean kauden päätteeksi sitä huijaa itseään hiukan sillä, että ajaa kauden päätteeksi kaksi ennätystä päivään ja kokee, että meni hyvin. Tietysti meni paremmin kuin, jos olisi jäänyt ennätyksistään paljon, mutta mahtoiko siltikään mennä hyvin. Tarvinnee ottaa ihan rauhassa kuppi, kaksi, tai pannu, kahvia ja miettiä raa'asti analysoiden, että menikös tämä nyt hyvin vai huonosti. Vai hyvin huonosti.

Sijoituksethan olivat sekä 1km että 4km viimeisiä. Valitettavaa, mutta ikävä kyllä totta. Suomen ennätyksiä ajamalla molemmilla matkoilla olisi tainnut tuloslistoilla nousta ylöspäin sijan tai kaksi. Valitettavaa, mutta totta. Radalla on nykyään paljon kuskeja, jotka keskittävät energiansa vain oman special-lajinsa harjoitteluun ja kilpailuihin. Siihen kun laittaa, kestävyyskuskeilla, päälle hyvän maantieohjelman niin päästään hyviin tuloksiin. Myös pyörien puolella taitaa olla pieniä eroja itseni ja huippumaiden kuskien välillä, mutta omasta mielestäni ensiksi pitää pystyä ajamaan kovaa, jotta voi varusteiden avulla pyrkiä ajamaan Kovaa.

Puran jossain kohtaa blogissa vielä tarkemmin henkilökohtaiset aika-ajot ja spekuloin lisää kisoilla ja niillä syillä mitkä vaikuttivat aikojen syntyyn. Samoin kausikin pitäisi varmaan purkaa läpi ja miettiä mitä tehtiin oikein ja mitä väärin. Kausi tausi loppua näihin kilpailuihin. Vaikka sähköpostiin tulikin EM-kisojen jälkeen ehdotus lähteä joulukuussa ajamaan rataa pientä korvausta vastaan....niin ja onhan Suomi 1km UCI-rankingissa hätyyttelemässä myös MM-kilpailupaikkaa maaliskuulle, joten...

Mitäs jatkossa tapahtuu?

Ketju poikki,
-M

2 kommenttia:

Timo Luostarinen kirjoitti...

Moi Mika
Mielenkiinnolla seurasin EM-kisoja. Kaikilla matkoilla taso on hirmuisen kova. Sprintin karsinnassa 10 miestä ajoi alle 10 sekunnin, 4 km:llä piti puristaa alle 4.20 päästäkseen jatkoon jne. Meidän sprintterimme ei olisi pärjännyt naisten sarjassa, vaikka ajoi alle 11 sek. Ilahduttavinta meikäläisittäin oli havaita vauhtisi kilsan viimeisellä kierroksella.
Helposti tulin miettineeksi miten Suomen joukkue oli kisoihin valmistautunut. Kun samaan aikaan pikaluistelijat tiedottivat monen viikon jääleireistä valmistautuessaan tulevaan kauteen, ajattelin kuinkahan paljon ja miten ratajoukkue on hionut kuntoaan jollain sisäradalla. On selvää, että lajikunto ei nouse kuin runsaalla harjoittelulla sisävelolla. Hieman uskallan epäillä, että meillä tämä asia ei ihan yhtä hyvällä mallilla ole kuin pikaluistelijoilla.
Kun blogissasi kirjoitat miettiväsi lähteäkö joulukuussa tarjottuihin kisoihin, niin missä ja mitä varten voit parempaa harjoitusta saada? Kirjoittamasi perusteella näyttää siltä, että täyden vauhdin harjoitusta ei ole ollut riittävästi, koska kirjoitat liian suurista välityksistä. Viime kesänä velolla SM - kisoissa kiinnitin huomiota siihen, että monet kokeneetkin ajajat sortuivat liian suuriin "tuumiin". - Harjoituksilla oikeat välitykset löytyvät, ja kisoissa pitää uskaltaa luottaa siihen etteivät treeneissä "löytyneitä" välityksiä pidä nostaa (tunnetko joskus pettyneesi liian pieniin "tuumiin" kisoissa?).
Hyvää ratapyöräilykautta Sinulle. Timo

Mika kirjoitti...

Kiitos Timo! Kirjoittelin kokonaan uuden postin, jossa pohdin lyhyesti mainitsemiasi asioita. Hyvää loppu vuotta! Mika