perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kilpailukausi jatkuu

SM-maantie viikonloppu on käsillä, ja ensimmäistä kertaa muutamiin vuosiin kyseinen viikonloppu ei itseäni juurikaan liikuta. Jouduin tänä vuonna valinnan eteen, että ajanko liki 220km maantieajon vai panostanko heinäkuun ratakilpailuihin. Vastaus taisi tulla jo ensimmäisessä lauseessa.

En ollenkaan epäile ettenkö jaksaisi ajaa, tuota kansallisesti typerän pitkää, 5,5 tunnin maantieajoa, mutta keskelle kesän ratakautta tuo kilpailu ei vain sovi. Itselläni on ihan riittävän kiire ratakilpailuissa muutenkin, joten pitkän maantieajon sijaan pyrin harjoittelmaan vauhtia jalkoihin. Syytä siihen miksi SM-maantien tarvitsee olla noin pitkä en tiedä, mutta aikaisempien vuosien perusteella vauhdit ovat aika rauhallisia jo 180km kilpailussa. Mahtaisikohan Suomessa löytyä mestari, jos maantieajo olisi vain 150km ja  kenties vauhdikkaampi kuin 220km kilpailu?

Oma kilpailukauteni jatkuu tänään ajettavalla SM-tempolla. Noin 50km aika-ajo on, viime vuotiseen tapaan, hyvä valmistava treeni tuleviin kilpailuihin. Viikolla kävin kerran kokeilemassa maantiepyörää lisä-tangoilla, mutta normaali ala-otteella ajaminen tuntuu mukavammalta kuin pystyssä "aero-asennossa" ajaminen. Mutta, kuten todettua kyseessä on todella hyvä harjoitusajo, joka toivottavasti valmistaa seuraavaan viikonloppuun.

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna on ohjelmassa Puolassa ajettava rata-GP. UCI:n viime viikonloppuna sanelemien sääntömuutosten johdosta on pientä epäselvyyttä, että mitä Puolassa ajetaan, mutta eiköhän siellä jotain ajeta. Puolan jälkeen, heinäkuun puolivälissä, on vuorossa rata-GP Italiassa. Hyvällä rytmityksellä siis pari kovaa kilpailuviikonloppua tiedossa.

Kansainvälinen pyöräilyunioni, UCI, saneli viime viikonloppuna uusia sääntöjä ratapyöräilyyn. Jatkossa ei enää ajeta maailman cup-kilpailuja lajeissa, jotka eivät ole olympiaohjelmassa (pisteajo, linja-ajo, takaa-ajo, aika-ajo), joten omasta kalenteristani sain siivota syksyn maailman cupit pois. Syksyn pääkilpailuksi nousee siis EM-kilpailut lokakuun puolivälissä. EM-kisojen lisäksi tarkoituksena on rakentaa tasapainoinen kilpailuohjelma vuoden loppuun asti, johon toivottavasti mahtuu myös ensikosketus Six-days -ajojen maailmaan.

Ketju poikki,
-M

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Uuteen nousuun

Toukokuun alusta alkanut, suhteellisen tiivis ja matkuspitoinen, kilpailujakso vaati veronsa SM Omniumin jälkeisellä viikolla. Fyysinen ja henkinen väsymys oli sen verran kova kuuden viikon jakson jäljiltä, että treeniviikosta ei jäänyt käteen muuta kuin kurainen pyörä. Jokaisen lenkkiyritelmän päätteksi itseasiassa.

Kahden lepopäivän jälkeen oli tarkoitus keskiviikosta alkaa tekemään perusajotreenejä, ja saada näin tasaisuutta ja kestävyyttä kilpailukunnolle. Tällä kertaa toteutus ja suunnitelma eivät vain kohdanneet. Loppuviikosta alkaneet kylmät ja sateiset kelit sotkivat vielä viikonloppua, joten ensimmäinen kunnon harjoitus tuli tehtyä vasta sunnuntaina. Pyörää tuli kyllä ajettua jonkun verran, mutta ajamisen laatu oli heikkoa.

Menneitä on turha miettiä liikoja. Uusi viikko on alkamassa, lepopäivä on peruttu ja loppuviikosta on lähtö rataleirille ja kohti seuraavia kilpailuja. Treeniviikko huipentuu SM aika-ajoon, jonka käyn ajamassa hyvää treeniä hakiessa. Viikonloppuna pari hyvää treeniä temmon päälle ja parilla ratatreenillä GP-kilpailuun Puolaan.

SM-maantietä en tänä vuonna aja. Keskustelimme asiasta valmentajani kanssa pitkään, mutta ikävä kyllä liki 220km maantieajo ei ole se mitä ohjelmani kaipaa tähän hetkeen. Luonnollisesti olisin halunnut ajaa SM-maantien, koska kansallisissa pystyn haastamaan suurinta osaa kilpakumppaneista, mutta ehkäpä tämä ratkaisu palvelee ratakauttani. Ensi vuonna sitten taas maantiellä!


Ensi viikolla olisi tarkoitus täällä blogissa julkaista muutama kuva Felt Bioracer Finland -ratavaatetuksesta, jotka saapuivat edellisviikolla Belgiasta Suomeen. Kiitos Lieven ja Juho!

Pyörä on putsattu, rullat ja traineri aseteltu paikoilleen ja sisätreenit keskellä kesää alkakoot.

Ketju poikki,
-M

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kilpailu: SM Omnium

Viikonvaihteessa kilpailtu ratapyöräilyn Suomen mestaruuskilpailujen omnium-ajo päättyi voittooni. Suomen mestaruuden lisäksi saan 30 UCI-pistettä, jotka nostavat minut omniumin maailman rankingissa sijalle 65-70, kun ranking seuraavan kerran päivitetään heinäkuussa.

En ala sen tarkemmin käymään läpi kilpailuja Helsingissä, koska kisatekstiä on viime aikoina tullut riittämiin tänne. Kaksi tuulista ja aavistuksen koleahkoa päivää ajettuna. Kilpailut etenivät rutinoituneen toimitsijaryhmän vetämänä erittäin hienosti ja viikonloppu sujui velolla leppoisassa hengessä.

Lisään huomenissa muutaman kuvan blogiini, jotta ei pelkkää tekstiä tarvitse lukea!

Suomen mestaruus on aina arvokas ja arvostan voittoni korkealle, koska en pystynyt viime vuonna puolustamaan vuoden 2012 voittoani loukkaantumisen takia. Pyrin tänä kesänä vielä käymään toisen kerran Helsingissä SM-kilpailuissa, jos kalenterini antaa myöden.

Voittaessa on mukava kiittää myös niitä tahoja, jotka ovat tukeneet matkaani viime vuosina:

Vaimoni Janni,

Talviharjoittelu ja lihashuolto Sohvi ja Iida,

Huntteri / Felt & BBB,

Bioracer,

Bikeshop.fi / Ajopyörä,

Powerbar Finland,

Mainoskoho,

sekä Turun Urheiluliitto ovat olleet tärkeässä roolissa auttaessaan räpiköinnissäni eteenpäin. Kiitos teille kaikille!

Kiitos myös alkuvuodesta edesmenneelle hyvälle tukijalleni ja yhteistyökumppanilleni. Lyhyeksi jääneen yhteistyömme aikana ehdimme käymään mitä syvällisimpiä pyöräily- ja urheilumarkkinointikeskusteluja. Kovaa sparrausta, joka auttaa tulevaisuudessa vielä monesti.

-Mika

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kohti viikonlopun kisoja

Otsikko valehtelee tällä kerralla hiukan. Viikonloppuna on siis SM Omnium, johon pienen painostuksen jälkeen lähden ajamaan. Omniumin ajamiseen sinänsä ei ole kiinnostusta, mutta Helsingin velolla järjestettävään "tapahtumaan" on ilmoittautunut peräti kahdeksan kuskia, joten koin pienenä velvollisuutena, ja kunnioituksena muita ilmoittautuneita ja järjestäjiä kohtaan, mennä mukaan. Kahdeksalla kuskillahan ei ajeta pyöräkilpailuja. Se on kylmä fakta. Tietysti voidaan miettiä, että miksi Suomessa ei käy ratakilpailuissa kuskeja? Ja sisäradan puuttuminen ei ole se perimmäinen syy.

Viimeinen SM Omniumini tulee tosiaan olemaan mielenkiintoinen. En ole koskaan ajanut kahdeksan kuskin ryhmälähtöjä, joten ajaminen tuskin tulee olemaan helppoa. Haastavuutta lisännee maanantaina alkanut lepojakso, jonka aikana olen kerran pyörähtänyt pyörän päällä tuulisella Kupittaan radalla. Toisaalta vähän houkuttaisi mennä Korkeasaareen käymään, kun Helsinkiin päätyy. Ja ravintolalahjakortteja on TS-kortteliajoista jäljellä parille illalla, joten eiköhän aika tule kulumaan.

Se omniumeista. Syksyn kilpailuohjelma on lyöty lähes täysin lukkoon. Yksi maantiekilpailujakso odottaa vielä paikkaansa löytyväksi, mutta muuten ohjelma näyttää tasapainoiselta ja sopivasti etenevältä kohti lokakuussa alkavaa talvikautta. Koska saavutin tarvittavat UCI-pisteet talven maailman cup-kilpailuihin pyysin jo SPU:n ratajaosta esittelemään kilpailupaikkani varmistamisen talven kisoihin. Turhan monta kertaa on nähty, ainakin radalla ja maantiellä, että suomalaisten kilpailuihin valitsemista viivytetään viikon parin päähän kilpailuista, jolloin valmistautumiseen jää usein turhan vähän aikaa. Tai sitten urheilija on valmistautunut kilpailuihin, mutta ilmoitetaan, että ei tarvitse mennä. EM-kilpailuihin on aikaa neljä kuukautta, joten ajoissa ollaan liikkeellä.

Vähän on tapahtunut Saksasta kotiutumisen jälkeen. Pari päivää koittanut vain levätä matkan ja kilpailujen rasituksia pois. Yllättävää kyllä tällä kertaa palautuminen on todella hidasta. Tosin aina lepoviikot ovat vaikeita vietettäviä, mutta joka kerta niistä on myös toivuttu.

Ketju poikki,
-M

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Vielä vähän 4-bahnen tunnelmia

(Muokataan tähän alkuun infoksi, että kolmannen kilpailupäivän kymmenes sija on muutettu UCI:lle toimitettuun tulosluetteloon 11. Varsinaista merkitystä tällä ei viikonlopun kannalta ole. Sijamuutos vähentää viikonlopun pistepottia neljällä pisteellä, joka ei kuitenkaan vaikuta karsintarajoihin.) 

Kilpailut loppuivat tosiaan eiliseen täällä kivasti kumpuilevassa ja mäkisessä etelä-Saksassa. Rataa ajaessa mäkien ajamisesta ei tarvitse huolehtia, mutta treenimaastojen kannalta oikein mainion näköistä seutua. Kisapäivistä voi lukea 4-bahnen Tournee - kilpailut postista.

Nopealla laskennalla sain arvailtua, että neljään päivään olisi tullut ajettua 112 kilometriä kilpaa. Belgiassa tuon olisi hoitanut yhdellä Kermiksellä. Fiilikset ovat neljän päivän jälkeen hiukan kaksijakoiset. Tavallaan olen tyytyväinen sijoituksiini, mutta toisaalta pettynyt, koska parempaan olisi pitänyt pystyä. Momentum oli päällä tänä viikonloppuna, jonka huomaa myös näin kilpailun jälkeisenä päivänä, kun väsy alkaa oikeasti iskemään päälle.

Positiivista Saksan kilpailuissa oli se, että sain kasaan vinon pinon UCI Eligibility-rankingin pisteitä linja-ajoon, joka takaa samalla täyden osallistumisoikeuden ensi talven maailman cupiin. Kisakalenteria on myös päivitelty maailman cupin ja EM-kisojen osalta. Ensimmäiseen kierrokseen on aikaa viisi kuukautta, mutta vain 22 viikkoa. Maailman cupin kilpailupaikat selviävät tämän kuun aikana. Vahvoja vihjeitä on jo olemassa missä ajetaan, mutta varmaahan se on vasta kun varmistetaan.

Kilpailukalenteria tyhjenneltiin myös tämän viikonlopun jälkeen hiukan. Muutama GP-kilpailu jää pois ohjelmasta kesältä, koska pisteitä en tarvitse ja on helpompi vetää nyt hiukan happea ja kerätä voimia syksyn leireihin ja kilpailuihin. Lopullisen muotonsa seuraavan kolmen kuukauden kalenteri saanee tällä viikolla jahka selviää onko joukkueellani Belgiassa mitään kilpailuja minulle kesän loppupuolella. Myös muutamat kilpailukutsut Saksan kisojen perusteella muuttavat hiukan ohjelmaa.

Positiivista täytettä kalenteriin tuo UIV:lta saatu kutsu lähteä kuukaudeksi harjoittelemaan pariajon (madison) saloja. Treenien ja harjoituskilpailujen kautta on mahdollisuus päästä myös ajamaan 6-päivän ajoja tulevana talvena. Mahdollisuushan se on pienikin mahdollisuus...

Seuraavissa ratakilpailuissa ajan jo Felt Finland Bioracer -paidassa ja koitan saada mahdollisimman pian kuvaa myös tänne uusista ajovaatteista. Kiitos Felt/Huntteri ja Bioracer/Rush! Yhteistyörintamalla on kesän aikaan muutakin kiirettä. Positiivinen kiire on toki hyvästä ja odottelen innoissani, että saamme Bikeshop.fi kanssa hommat toimimaan oikein todenteolla.

Vain nelisen tuntia enää jäljellä odottelua, että pääsen ensimmäiselle lennolle. Onneksi SAS muisti aktiivista matkaajaa tällä matkalla luokkakorotuksella, joten päivä menee mukavammin nakkeja ja parsakeittoa syödessä Stuttgartin kentän loungessa. Toki luokkakorotus hiukan lievensi ärtymystä siitä, että sain jo ennakkoon tiedon, että ei kannata Turussa tänään odotella pyörää tulevaksi matkatavaroiden mukana.

Viikonloppuna olisi SM Omnium Helsingissä. Olen vahvasti kallistumassa siihen suuntaan, että en mene ajamaan kahdeksi päiväksi Helsinkiin. SM-kilpailu on tietysti SM-kilpailu ja on SM-arvoa kohtaan kunnioittavaa mennä paikalle, mutta viimeisen kolmen viikon aikana olen matkannut pitkiä päiviä, kisannut kevään pääkisat ja setvinyt vihoviimeisiä kouluasioitani, joten väsymys on melkoisen kova. Ennen pientä lepojaksoa pitäisi myös ajaa kunnolla määräharjoituksia huomisesta alkaen, joten SM Omnium on pahasti vaakalaudalla.

Ketju poikki,
-M

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kilpailu: 4-Bahnen Tournee (4/4 kilpailua ajettuna)

Kirjailen kaikki neljä ratakilpailupäivää tähän yhteen postiin, koska yksittäisistä päivistä ei paljon kerrottavaa yleensä ole. Yritän kirjoitella pari sanaa kisasta mahdollisimman pian kisojen jälkeen, koska tuloksia tuskin netin syövereistä on saatavissa ennen kuin päivittyvät UCI:n sivuille.


KILPAILUPÄIVÄ 1. / Singen


Vain kolme tuntia siirtymää yhteen suuntaan kilpailuhotellilta kilpailupaikalle. Oma vika, kun luotin järjestäjien hotelliin sen sijaan, että olisin mennyt suoraan Singeniin, josta kilpailujen jälkeen kisahotelliin. No, saipahan istua autossa eilen...

Kilpailut ajettiin 198,5 metrisellä betoniradalla, joka oli yllättävän vaikea ajettava. Rata oli todella pomppuinen ja jyrkät, lyhyet kurvit aiheuttivat levottomuutta ajajajoukossa. Toisaalta rata oli rakennettu mukavasti kuoppaan, jotta sinne ei tuuli käynyt, ja samalla ympärille oli saatu kivan kokoiset katsomot.

Ohjelmassa oli 15km pisteajon karsinta, josta kymmenen parasta meni finaaliin. Ensimmäisessä erässä oli nähty useita pääjoukon ylösajoja (joista saa +20 pistettä) ja samaa oli odoteltavissa toiseen erään. Toisin kuitenkin kävi sillä erässämme oli vain yksi irtiotto, joka otti pääjoukon kiinni.

Hatka lähti parin kilometrin ajon jälkeen. Leif Lampater iski ja olin sopivalla paikalla tuikkaamaan perään. Saimme mukaamme vielä Maximilian Beyerin, joten hyvällä kyydillä mentiin. Ekasta välikiristä napsasimme pisteet ennen pääjoukkoa, joten oma saldo näytti jo kahta pojoa kilpailun alkuvaiheilla. Noin 25 metriä ennen kuin saavutimme pääjoukon loppui oma jalkani. Ei ollut voimaa ajaa isojen poikien kanssa. Eikä myöskään ajaa yksin hidasvauhtista pääjoukkoa kiinni. Toisen välikirin onneksi voitin ennen kuin pääjoukko pyyhälsi ohitseni. Ja siihen myös jäin kun pääjoukko meni. Hieno kilpailun alku: 5km ajettuna, 7 pistettä kireistä ja -20 pistettä kun pääjoukko otti kierroksella kiinni.

Loppukisa menikin sitten mukana ajellessa ja maalintuloa odotellessa. Tuloksissa ei ollut huomioitu kirivoittoa, joten kilpaikun jälkeinen aika meni joukkueenjohdon hommia tehdessä, kun vakuuttelin tuomareita kirivoitostani. Kymmenen minuuttia ennen finaalia tuomarit saivat kirjanpitonsa tutkittua ja sain tiedon finaalipaikasta. Edellisestä ajosta oli reilu puoli tuntia, seuraavaan ei ehtisi lämmitellä, joten geelipussista voimaa ja viivalle.

30km finaali onkin nopeasti käyty läpi. Isot pojat vei ja pienet vikisi. Itse tappelin koko matkan putoamista vastaan, paria iskua lukuunottamatta. Pisteitä ei tullut + -sarakkeeseen, mutta ei myöskään menetettyjä kierroksia. Nolla pistettä takasi 16.sijan. Ei mikään mullistava tulos, mutta ei nyt mitenkään huono, koska kyseessä vasta kauden ensimmäinen ratastartti. Parempaan pitää toki pystyä, mutta ainakin tuo sija on ajettu, eikä vain tuloslistalta kaunisteltu, kuten suomalaisilla välillä on tapana tehdä.

Tänään jatkuu ilmeisesti pisteajon kanssa 333 metrisellä Oberhausenin radalla. Karsintoja ei ole ohjelmassa, ainakaan siinä mikä minulla on, joten "vain" yksi 30km tiedossa. Koska radalla on paljon kuskeja jokainen piste on suuressa arvossa sijoitusten suhteen. Tänään on tarkoitus koittaa hyökätä rohkeasti, vaikka se söisi jalat tyhjäksi ennen kilpailumatkan täyttymistä.

KILPAILUPÄIVÄ 2 / Oberhausen

Oberhausenin 333 metrinen rata takasi sen, että koko 34 ajajan joukko pääsi kilpailuun ilman karsintaa. Kuuma, liki 35 asteen lämpötila takasi sen, että juomapullo kädessä sai kulkea koko kilpailua edeltävän ajan, mutta toisaalta kaunis sää toi yleisöä paikalla erittäin paljon.

Heti ensimmäisen välikirin jälkeen saimme kolmen miehen irtioton kärkeen, joka myöhemmin kasvoi viiteen mieheen. Ehdin nappaamaan parista välikiristä ja yhdestä rahakiristä sijoitukset ennen kuin saimme todeta, että pääjoukko ajaa meidät kiinni. Irtioton jälkeen valahdin pääjoukossa liian taakse palauttelemaan ja ylös pääseminen ei ollut helppoa tällä kertaa, kun vauhti pysyi kokoajan tasaisen reippaana. Kun ratkaiseva irtiotto, jossa oli seitsemän miestä lähti, olin kirin jäljiltä kolmannessa ajajarivissä ilman mahdollisuutta päästä edelläni olevien kuskien ohitse. Nelisen kilometriä ennen loppua sain liki puolen kierroksen eron pääjoukkoon, mutta yksin ei ollut mahdollista selviytyä kun takana nostettiin vauhtia.

Pisteitä sain lopulta vain viisi kahdesta kiristä, koska ollessani lopussa irti en saanut viittä kiripistettä, koska irti ollut ryhmä hidasti vauhtiaan juuri sen verran, että saivat pisteet ennen pääjoukkoon palaamistaan. Sijoitus oli 16. tai 17. ,jolla nyt ei loppupeleissä ole mitään väliä. Samat rankingpisteet saa molemmista sijoista.

Kisa kulkee yllättävän hyvin tällä hetkellä. Ehkä jopa vielä pitäisi pistää enemmän itseään peliin ajaessa. Eilen ei ollut kertaakaan hetkeä, että olisin meinannut oman yritykseni jälkeen pudota pääjoukosta. Toisaalta eilinen ajo kaatui siihen, että olin huonosti sijoittunut ja en päässyt irtiottoon. Tällä hetkellä tosin olo on aika voimaton, kun takana on pari päivää pistareita. Tänään ohjelmassa on linja-ajoa, joka alkaa karsinnoilla. Voipi olla, että tänään matka jää myös karsintaan, koska oma kunto ei vielä kestä montaa peräkkäistä ajopäivää.

Eilisen kilpailun jälkeen, kun verrailin rullilla, sain myös kutsun lähteä kuukaudeksi harjoittelemaan ja kilpailemaan pariajoa/madisonia. Kutsu tuli 6-päivän ajojen organisaation edustajalta, joten syksyllä lienee kalenteriin raivattava kuukaudeksi tilaa kilpailuista ja lähdettävä katsomaan, josko sitä oppisi pariajon riittävän hyvin, että pääsisi kilpailuihin asti. 

Tänään jatkuu Oeschelbronissa, jossa katettu 200 metrinen puurata. Lyhyt karsinta linja-ajoon, josta tietysti hakusessa finaalipaikka.

KILPAILUPÄIVÄ 3 / Oeschelbron

 Onhan se toisaalta hienoa, että voi kilpailupäivän jälkeen harmitella 10-sijaa, vaikka kerran aiemmin ajanut 1-kategorian UCI-kilpailuissa paremman sijoituksen.

Oeschelbronissa, jonne matkaa mukavat 150km majoituksesta, ajettiin puisella 200 metrisellä radalla. Rata oli katettu ulkorata, joten oli varsin mukava päästä kilpailemaan varjossa 35 asteen ulkolämpötilan sijaan. Tuollainen katettu rata pidentää ajokautta huomattavasti ja samalla mahdollistaa esimerkiksi sateella ajamisen.

Päivä alkoi karsinnalla linja-ajon finaaliin. Alussa karkuun Tsekki-polkijan kanssa, muutama kierros töitä ja pääjoukko oli ajettu kierroksella ylös. Karsinta olikin sitä myöden selvä. Vaikka kyseessä oli vain karsinta-ajo niin oman nimen näkeminen tuloslistalla lämmitti mieltä. Tätähän se on - sitä on joko listan kärjessä kun katsotaan huonommaista parhaimpaan tuloksia, tai sitten voitetaan karsintoja.

Finaalissa tein kaksi virhettä. Ensimmäinen oli se, että annoin yksinäisen irtiottajan lähteä vierestäni kisan alussa. Rad-net Rose -joukkueen saksalaiskuski ajoi pääjoukon ylös yksin. Toinen virhe tuli loppukirissä. Kolmisen kierrosta ennen maalia olin hyvillä paikoilla ja vain odottelin, että lähden oikeaa kaistaa ohittelemaan. Edessä olleet kaksi Rad-net Rose -joukkueen kuskia joutuivatkin taipumaan loppukierrosten vauhdissa liikaa, itse epäröin 2-3 sekuntia heidän ohittamista, joka oli luonnollisesti liikaa. Mitä tapahtui agressiivisuudelle ja tunteella ajamiselle finaalissa?

Kymmenes sija kelpaa kyllä mainiosti. Pistetilini UCI-rankingissa kasvoi 24 pisteellä, joten ensi talven Maailman Cupin karsintaraja on myös linja-ajon osilta hoidettu. Ja virheistähän opitaan, joten ihan hyvä päivä takana.

Huomenna vielä viimeinen kilpailupäivä. Linja-ajoa mennään ja tämän päivän tulosta lähdetään parantamaan. Jalat toimii mainiosti, joten agressiivisesti ja rohkeasti lähdetään haastamaan kanssakilpailijoita.

KILPAILUPÄIVÄ 4 / Dudenhofen

10.sija myös tänään linja-ajosta. Pitäisi olla tyytyväinen, mutta pettymys on liian suuri.

250 metrinen Dudenhofin betonirata oli kuuma kuin sauna kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpömittarit näyttivät varjossa 37 astetta. Kilpailu alkoi rauhassa, mutta noin kilometrin jälkeen lähtenyt kolmen miehen irtiotto alkoi vaikuttamaan kierros kierrokselta vaarallisemmalta, joten siihen oli pakko yrittää mukaan. Lähelle pääsin, mutta kiinni en olisi hatkaa saanut yksin, jos takaata ei olisi tullut viittä kuskia avustamaan. Noin kolmannes kilpailusta ajettuna ja yhdeksällä kuskilla +1 kierros tulossarakkeessa.

Sääli sinänsä, että omat paukut paloivat tuohon ensimmäiseen viiteen kilometriin. Välitys oli tänään iso. Koitin pelata sen varaan, että tänään mennään kerran, jonka jälkeen sijat ratkottaisiin kirissä.

Tänään menikin sitten vielä toinen irtiotto. Ja siihen ei ollut jalkaa/riittävän nopeaa reagointia päästä mukaan. Pettymys oli jo kilpailun aikana valtava. Iso välitys ei pyörinyt hitaaksi valahteneessa vauhdissa ja fiilis laski samaa tahtia kierrostaulun kanssa.

Ei kymmenes sija huonosti ole. En missään nimessä sitä sano. Tavoite oli tänään korkeammalla ja sitä ei saavutettu. Ajoin kuitenkin aktiivisesti ja yritteliäästi, jossa tosin jalka paloi tyhjäksi. Toisaalta kehitystähän tästä saattoi taas tulla - niin fysiikkaan kuin taktiikkaan. Ja jälkiviisana voisi tietysti kysyä, että mitä ihmettä ajattelin laittaessani ison välityksen? Neljäs ajopäivä, betonirata ja todella kova helle. Eieiei. Onneksi tyhmyydestään joutuu maksamaan näissä kisoissa!

Kisaraportit olivat tässä. Huomenissa pientä yhteenvetoa viikosta ja vähän infoa tulevasta. Kalenteria putsataan kisojen suhteen jonkin verran, koska paukkuja pitää alkaa säästämään talvea varten.

Ketju poikki,
-M

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kilpailukausi alkuun

Eilen aamulla kun heräilin olisin melko varmaan jatkanut nukkumista, jos olisin tiennyt millainen matkapäivä olisi edessä. Tätä kirjoitellessani olen onnellisesti hotellihuoneessa, jonka vieressä kaksi moottorietä risteää ja tarjoavat näin oivan työpaikan monien ammattien harjoittajille.

Turha se on menneistä liikaa valittaa, mutta oli kyllä raskas matkapäivä. Aikataulut hajosivat aavistuksen, autovuokraamolla ei ollut autoani, järjestäjä oli peruuttanut majoitukseni ja treenien alkaessa alkoi myös sade. Toisaalta sateen alkaessa olin jo huoneessa menossa nukkumaan, joten huonomminkin olisi voinut olla.

Viikonloppuna, perjantaista maanantaihin, on ohjelmassa neljä UCI GP-kilpailua. Koska en saanut mistään madison-paria ajan pelkästään pisteajoa ja linja-ajoa. Elämä helpottuisi kyllä, jos saisi jostain parin, joka satsaisi myös rataan, ja jonka kanssa voisi ajaa madisonit.

Kilpailut ajetaan Saksassa Stuttgartin ja Karlsruhen välisellä alueella. Rhein-joki menee lähellä ja Hockenheimin autoradan ohi olen ajanut kahdesti. Kertonee riittävästi? Kisapaikkoja en muista ulkoa paitsi Dudenhofenin, jossa treenasin tänään. Kerron jälkikäteen missä tuli ajeltua.

Sen verran kilpailuista on tietoa, että neljällä erilaisella radalla ajetaan jokaisena päivänä.
Ensimmäinen rata on 198,5m pitkä, kapeahko, betoninen ulkorata. Seuraavana päivänä on vuorossa 333m pitkä ulkorata, jota seuraa 200m puinen sisärata. Viimeisenä ajettava Dudenhofen on 250m betonirata, joka 43 asteisine kulmineen on todella miellyttävä ajaa. Radan profiili on kuin moderneilla sisäradoilla ja ainakin treeneissä pidin ajamisesta siellä. Vuonna 1921 valmistunut rata on viimeksi uusittu vuonna 1992, mutta pinta on todella hyvässä kunnossa ja tuulikaan ei kovin pahasti radalle osu.

Ohjelmassa on neljän päivän aikana kaksi pisteajoa ja kaksi linja-ajoa. Kovaa pitää ajaa, jotta voi tuloksia saada aikaiseksi, etenkin kun lähtölistoilla on kuuleman mukaan koviakin 6-päivän ajojen ammattilaisia. Toisaalta omankin kunnon pitäisi olla tällä hetkellä sellainen, että pystyn ajamaan kilpaa muita vastaan. No, tätähän voidaan sitten tiistaina arvioida, että oliko kunto riittävä vai ei.

Ratakauden avauskilpailujen jälkeen ohjelma radalla on suhteellisen tiivis. Lokakuun loppuun asti on kilpailuja 2-3 kertaa kuukaudessa, joten kaikki munat eivät ole yhdessä korissa, vaan mahdollisuuksia suorittaa hyvin on useita. Kirjailen tänne kilpailujen jälkeen aina muutaman sanan päivästä ja pidemmän (pitkästyttävän) kaavan mukaan ensi viikon tiistaina kun vietän seitsemää tuntia lentokentällä...

Come on!
-M

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kilpailu: Tour of Estonia

Kaksipäiväinen Tour of Estonia oli Suomen maajoukkueelle menestyksekäs!

Ensimmäisellä etapilla Tallinnasta-Tartoon Roope Nurmi oli 9. ja Matti Manninen 10. Tarto GP:ssa Mikko Paajanen oli pitkässä irtiotossa, josta saadun bonussekunnin, ja kahden hyvän etappisijoituksen, turvin nousi kokonaiskilpailussa sijalle 11. Mikko sai muutaman UCI-rankingpisteen, joiden avulla Suomi saanee myös kuskin ensi syksyn U23 MM-maantielle.

Kilpailut alkoivat perjantaina 190km maantieajolla Tallinnasta Tartoon. Harmaan päivän tavoite oli saada yksi suomalainen päivän irtiottoon. Hyviä yrityksiä teimme kärjessä, mutta lopulliseen irtiottomuodostelmaan emme saaneet ketään suomalaista. Vauhdikkaan ensimmäisen tunnin jälkeen, ja irtioton mentyä, oli oma tehtäväni hakea juomaa huoltoautolta muille kuskeillemme. Olin pullot saanut autosta matkaan ja lähdössä takaisin pääjoukkoon, kun takana rytisi. Sen verran ehdin huomaamaan, että meidän huoltommehan se oli ajanut edeltävän auton perään.

Pienen neuvonpidon jälkeen kävi selväksi tuomariautosta, että meillä ei olisi kilpailussa enää huoltoa. Saisimme pulloja neutraalihuollosta ja samoin varakiekkoja. Myöhemmin myös saimme huomata, että kiinteässä huollossa ei myöskään ollut huoltajaamme, joten ei mennyt ihan putkeen tällä kertaa...

Actice Jet (Pol), CCC Polsat (Pol) ja Suomi takaa-ajossa

Hatkan karattua kauas horisonttiin oli Suomen-joukkue se, joka käynnisti pääjoukossa takaa-ajon. Pienen tovin jälkeen myös puolalaiset Active Jet ja CCC Polsat tulivat jakamaan vetotöitä kanssamme. Vauhti oli rauhallista, mutta pakko myöntää, että kun vajaan sata kilometriä pyörii kärjessä 3-5 miehen kanssa alkaa jalka tyhjenemään - etenkin kun juomatäydennystä ei matkan aikana näkynyt. Eihän meidän olisi pakko kärjessä ollut vetää, mutta menipähän päivä nopeampaan. Viitisen kilometriä ennen maalia oma päiväni tuli valmiiksi ja pyörittelin maaliin, jossa sain kuulla joukkueemme hyvistä tuloksista. Päivän kruunasi joukkuekilpailun johto ensimmäisen ajopäivän jälkeen.

En ala kertomaan sen enempää siitä, miten odottelimme kisan jälkeen 3,5h pyyhkeet päällä hotellissamme huoltajia paikalle ilman ruokaa ja vaatteita. Sattuu ja tapahtuu....

Tarto GP oli omalta osaltani vaikea. Kierrosajon kierros piti sisällään pari pientä mäkeä, jotka olivat edellisen päivän jäljiltä todellista myrkkyä. Onneksi Mikko pääsi heti kilpailun alussa irtiottoon niin ei tarvinut kuin pyöriä pääjoukon kärjessä, vetoa tekevien miesten takana. Vähän ennen puoliväliä rikoin takakiekkoni, joka edesauttoi sitä, että lopetin ponnettoman kitumiseni Tarton kaduilla. Onneksi Suomella oli kovassa kunnossa olevia kuskeja, joista Matti ja Mikko olivat parhaiten sijoittuneina Tarto GP:ssa ja yhteistuloksissa. Toivottavasti Suomen Pyöräilyunioni lähettää maajoukkueen tänä vuonna vielä johonkin toiseen kilpailuun. Olisi todella sääli, että hyvässä kunnossa olevat kuskimme eivät pääsisi ajamaan maajoukkueen paidassa ennenkuin keväällä 2015 Tour of Estoniassa.

Lyhyt palauttelu Eestin kilpailuista on takanapäin ja tänään tein ensimmäisen ratatreenin valmistautuessani viikonlopun kilpailuihin Saksassa. Meno oli viellä kankeaa ja rentous puuttui ajamisesta, mutta toisaalta perjantain 200km pyörän päällä oli pisin ajoni sitten viime vuoden SM-maantien, joka lienee sotkenut hiukan kroppaa. No, kisoihin on aikaa vielä kolme päivää.

Tarto GP 2014 - viimeisiä polkaisujani   
Ketju poikki,
-Mika