maanantai 23. helmikuuta 2015

DNF

Kauden ensimmäinen maantiestartti on takana ja tuloslistalla komeilee nimen edessä kolmen konsonantin karu yhdistelmä. Onneksi on helmikuun loppupuoli ja treeniä vasta takana yhdeksän viikkoa. Muuten asia saattaisi harmittaa nykyistä enemmän.

En ole ennen aloittanut kauttani helmikuussa, ainakaan maantiellä. Belgiassa onneksi pakkasyön jälkeen päästiin ajamaan kuivassa, mutta melkoisen tuulisessä säässä. Kilpailureitti oli mitä parhain kermisreitti, jossa kuuden kilometrin kierroksella oli pyörätien leveystä baanaa, paljon peltoaukeaa, yksi lyhyt jyrkähkö mäki ja pienen palan verran mukulakiveäkin. Tuohon kun yhdistetään vielä aina reipas vauhti oli hyvän kilpailun ainekset ilmassa.

Oma kilpailuni alkoi kovin tahmeasti, joka saattoi johtua myös laiskasta verryttelyinnostani. Kova tuuli repi porukkaa hajalle heti ensimmäisestä kierroksesta alkaen. Oma kilpailuni vaikutti jo hetken verran hyvältä, kun vajaan tunnin ajon jälkeen pääsin iskeytymään pääjoukon hajotessa ensimmäiseen, noin kolmenkymmenen ajajan, ryhmään. Iloa kärkiryhmässä ei tainnut kestää puoltakaan minuuttia, kun  lyhyeen mukulakivimäkeen tultaessa ei pystynyt seuraamaan enää kärjen vauhtia.

Päivä jatkui parin minuutin verran kakkosryhmässä. Muutaman vetovuoron kävin kärjessä kääntymässä, jonka jälkeen pieneen jyrkkään mäkeen tultaessa jalka oli tyhjä. Siis ei mitään pientä hiipumista ja roikkumista porukan hännässä, vaan jalka oli ihan kunnolla tyhjä. Aika siistiä toisaalta. Tietysti olisi ollut kiva ajaa pidempäänkin.

Itseään pettää niin monella tapaa. Esimerkiksi itse löysin paljon hyviä puolia keskeytyksestä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, että jalat eivät mennee ollenkaan niin tukkoon tunnin ajamisesta kuin mitä ne olisivat menneet kahdesta tunnista. Ja näin ollen huomiset ratatreenit lienevät paljon miellyttävämmät kun jalka toimii edes jotenkin.

Huomisesta alkaa tosiaan rataviikko. Neljä päivää pitäisi ajaa kovia treenejä radalla, jonka jälkeen viikonloppuna vähän kermistä päälle. Toivottavasti kelit ovat hyvät ja ratatreenien päälle pääsee vielä ulos jauhamaan toviksi.

Ketju poikki,
-M

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Hiljaisuus on hyvästä

Helmikuun alussa, kutakuinkin kaksi viikkoa ja kaksi päivää sitten, alkoi ensimmäinen tiukempi harjoitusrypistys.Kyllähän sitä oli jo aiemmin harjoiteltu jonkin verran, mutta jotta saavuttaisimme ne hyödyt joita harjoittelulta haluamme valmentajani kanssa, täytyy ruuvia kiristää välillä oikein kunnolla. Valitettavasti taloudelliset resurssit eivät mahdollistaneet tänäkään vuonna etelänleiriä, joten nämä pari itselleni kovaa viikkoa piti suorittaa kotona. Onneksi trainerilla ajamisen lisäksi pääsin ajelemaan www.bikeshop.fin lainaamaa 29" täysjousitettua maastopyörää. Ajoin kahden viikon aikana neljästi ulkona todella laadukkaita perusajotreenejä, koska testipyöräni oli kuin suunniteltu Turun liukkaille teille.

Kahteen viikkoon harjoittelua kertyi nelisenkymmentä tuntia. Treenejä oli parisenkymmentä, joka koostui muutamasta ulkolenkistä, useasta sisätreenistä, salitreeneistä ja kevyistä verryttelyistä. Tiukkaahan tuon kaksiviikkoisen läpivieminen oli, mutta harjoittelun hyödyt alkavat näkyä nopeasti, kun perustasot ovat vielä suhteellisen matalalla.

Tämän viikon loppupuolella vaihtuu harjoitteluseudut pariksi päiväksi. Ohjelmassa on maantiekilpailukauden avaus Belgiassa sekä rataleiriä Roubaixissa. Radalla päivät ovat vielä melkoisen lyhyitä ja ohjelmat koostuvat lähinnä 1-1,5km mittaisista aika-ajoharjoituksista, jonka lisäksi iltaisin ajellaan pari tuntia ulkosalla pyörää. Yksi leiripäivä tarjoaa onneksi välitysten testailua, jonka tavoitteena on selvittää onko talven aikana omat resurssini kasvanut, jotta välitykset voisivat muuttua.

Kevään kunniaksi sain uuden maantiepyöränkin ajettavaksi. Muutamalta vuodelta tuttuun tapaan Huntterin Tatu Kasurinen on koeajellut pyöräni syksyn ja talven aikana, joten itselleni jää vain (pesun lisäksi) kilpaileminen. Kirjoittelen uudesta Feltin AR3:stani tarinaa tuossa jahka pääsen Belgiassa pyörää hiukan ajelemaan.

Koska kilpailukausi alkaa päivityksetkin rupeavat taas tippumaan tiiviimmin. Myös kauden tavoitteita voisi tännekin raapustella, jotta päästään sitten porukalla jännittämään, että kuinka pahasti asetetuista tavoitteista tänä vuonna jäädään!

Ketju poikki,
-M

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Valmentajana Turku Triathlon Weekendilla

Kerrankin jotain muuta kirjoitettavaa kuin ne, jo todella tutuiksi tulleet, lauseet joissa kerron kuinka harjoittelu sujuu hyvin/huonosti, olen menossa/tulossa kilpailuista, onnistuin/epäonnistuin koska...Tässä postissa pääsen vähän esittelemään hienoa projektia, johon päädyin sattumalta mukaan.

Vasemmalta: Bracht, Luoto, Thomas, Simola. (Kuva Aarni Lehto Photography)
Viime syksyllä ajelin hetken matkaa lenkkiä Turun Urheiluliiton triathlonistien kanssa. Lenkin aikana kuulin jo juttua, että vuonna 2015 Turussa kilpaillaan Suomen ainoa kaupunkitriahtlon. Lenkki oli ja meni, kunnes paria viikkoa myöhemmin puhelin pirisi ja kysyttiin, että lähtisinkö mukaan SBR Finlandin kunnianhimoiseen hankkeeseen, jossa tavoitteena ei ole järjestää vain yhtä triahtlon-kilpailua, vaan luoda ympärivuotista toimintaa eri tasoisille kestävyysurheilijoille. Tarkemmin määriteltynä toimenkuvanani olisi olla pyöräilyvalmentaja niin leireilläkin kuin online-valmennuksessa. Kun vielä kuulin jo mukaan lupautuneiden koutsien nimiä oli todella helppo hypätä siltä seisomalta jo liikkeelle lähteneen junan matkaan.

Viime viikonloppuna vietimme Turussa 2,5 päiväisen harjoitusleiriviikonlopun, jossa liki kuusikymmentä innokasta triathleettiä kokoontui Hotelli Marinan ympäristöön harjoittelmaan niin uintia, pyöräilyä, juoksua kuin kehonhuoltoakin. Paikalla oli myös koko valmennustiimimme eli Antti Kauhanen (uinti), Pasi Mattila (juoksu), Hanna Kiviharju (kehonhuolto), Darby Thomas, Mika Luoto ja Saksasta mukaan menoon saapunut Timo Bracht. Meille osa-aluevalmentajille valmennuksen TTW:n projekteissa tekee helpoksi juuri se, että jos (ja kun) emme jotain tiedä meillä on Darbyn, Mikan ja Timon kaltaisia Pro-triahtlonisteja apunamme.

Itse viikonloppu oli melkoisen hieno. Omien treenieni lomassa kävin jokaisena päivänä aistimassa sitä innostunutta ja kokeilunhaluista tunnelmaa, joka välittyi leirlle saapuneista urheilijoista ja kuntoilijoista. Omana osanani oli lyhyesti puhua pyöräilyn talviharjoittelusta, joka omilla sisäpyöräilytunneilla onnistuu melkoisen helposti. Tarinaa on siis säästetty tuleville leireille niin pyöräilyharjoittelun perusteista, eri triathlon-matkojen matkakohtaisista harjoitusvaatimuksista kuin harjoittelussa käytettävien apulaitteiden hyödyntämisestä optimaalisesti.

Pääsin myös ohjaamaan lauantaina sisäpyöräilytreenin noin kuudellekymmenelle ihmiselle, DJ:n soittaessa musiikkia pyydetyille kampikierroksille. Pyörätreenin tavoitteena oli tuoda jokaiselle osallistujalle muutama ajatus siitä, että miten voisi omaa pyöräänsä käskyttää talven aikana, kun ulkona ajokelit eivät ole suosiollisia.

Liki 60 polkijaa Klassikon koulun liikuntasalissa. (Kuva Aarni Lehto Photography)
Turku Triathlon Weekend on elokuussa, 15-16.8. Ennen elokuuta järjestämme vielä niin aloitteleville triahleeteille suunnattua leiriä kuin myös Training Camp II ,jossa uimme jo (hyytävän kylmässä) avovedessä, poljemme tuulessa ja sateessa ulkona, sekä juoksemme mutaisilla teillä märissä kengissämme. Toisaalta viime viikonlopun jälkeen en näe, että kylmä vesi, kova tuuli tai pieni räntäsäde hidastaa menoa yhtään! Ja ei Turussa aina ole tuollainen sää...

Leirin järjestelyistä, ja niiden toimivuudesta, olen tietysti jäävi puhumaan. Jo saadun palautteen perusteella emme ainakaan järjestelyissä epäonnistuneet. Valmentajillehan tämä oli helppoa touhua. Pöytä oli katettuna siten, että meidän ei tarvinnut kuin hakea sopivat vaatteet Hansan Gant-storesta ja siirtyä toiminnan pariin. Kaikki muu oli hoidettuna meidän valmentajien näkökulmasta mitä hienoimmalla tavalla.

Oman viikonloppuni kruunasi, kun sain itselleni HEADin uimalasit. Veteenhän en ole menossa, mutta nyt on helpompi puhdistaa suihkun suuttimien rei'istä kalkit pois, kun voi veden valuessa katsoa, että mikä suuttimistä on tukossa.

Lisää infoa tapahtumasta: www-sivuilta.
Valokuvista on kiittäminen Aarni Lehtoa, jonka kuvista otteita löytyy hänen Facebook-sivuiltaan Aarni Lehto Photography

Vasemmalta Bracht, Luoto, Thomas, Simola (Kuva Aarni Lehto Photography)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Nupit kaakkoon

Harjoituskausi etenee mukavasti. Mukavuutta lisäsi kummasti se, että launtaina, aamuyön tunteina, sähköpostiin oli pudonnut uusi harjoitusohjelma. Otsikko oli jo lupaavasti "Phase 1" aiemmin nähdyn "Pre-Season" tilalla.

Muutama viikko on jo toki harjoiteltu. Tullut istuttua trainerin päällä ja vähän jalkoja siinä heiluteltua. Salillakin on tehty Cosmon lukemisen lomassa vähän lähentäjiä ja pidetty huoli, että ulkoisesti meno näyttää mukavan rennolta. Sitä aina välillä tullaan kysymään harjoitusmääristä, ja ennenkaikkea siitä, että miten vain parin tunnin perustreenien avulla pyörä toisinaan kulkee. No, salaisuushan on toisaalta käännösvirheessä, joka tuossa sanassa "perusajo" itsessään on. Ne, joille kirjainyhdistelmät G1,G2, EB jne...aukeavat osaavat myös hahmottaa kokonaisuutta. Siitä, ehkä, joskus...

Nyt on kuitenkin kolme sellaista viikkoa, ennen rataleiriä, edessä, että perusajoa ladotaan koneeseen ihan kunnolla. Viikottaiset harjoitusmäärät nousevat kahdenkymmenen tunnin kahta puolen, päälle läpsytellään hiukan salia, lepäillään ja silti ajellaan rullia. Käsillä on siis se ensimmäinen hetki, kun aletaan tekemään oikeasti kilpailukuntoa.

Kausi alkaa hiukan poikkeuksellisesti, kun SM Omnium ajetaan jo maaliskuussa Pietarissa. Hintaahan tuolle reissulle tulee kv.kisamatkan verran, mutta UCI Ranking-pisteitä on jaossa maksimissaan 30. Toisaalta negatiivinen palaute siitä, että en osallistu SM-kilpailuihin on tarpeetonta, joten käyn ajamassa omniumin läpi osana talven kilpailuihin valmistautumiskautta.

Pientä viilausta on myös kilpailukalenterin suhteen tiedossa. Maantiekuukausia on näillä näkymin kokonaan huhti-, touko- ja kesäkuu. Tämän jälkeen tekeminen pyhittyy hetkeksi radalle ja maantielle, josta syyskuun alussa on siirtymä vain ja ainoastaan radalle. Tämä siis tämän hetken suunnitelmana.

Nyt on kuitenkaan turha suunnitella vielä liian kauas tekemistä. Tarvitsee tehdä tämä treenijakso valmiiksi ja katsoa sen jälkeen, että missä mennään. Siitä sitten juonimaan jatkosuunnitelmia. Onneksi helpotusta treeneihin tuo jo liki kulman takana oleva talven toinen rataleiri. Vain vajaa 60h ennen leiriä edessä...

Ketju poikki,
-M