Kauden ensimmäinen maantiestartti on takana ja tuloslistalla komeilee nimen edessä kolmen konsonantin karu yhdistelmä. Onneksi on helmikuun loppupuoli ja treeniä vasta takana yhdeksän viikkoa. Muuten asia saattaisi harmittaa nykyistä enemmän.
En ole ennen aloittanut kauttani helmikuussa, ainakaan maantiellä. Belgiassa onneksi pakkasyön jälkeen päästiin ajamaan kuivassa, mutta melkoisen tuulisessä säässä. Kilpailureitti oli mitä parhain kermisreitti, jossa kuuden kilometrin kierroksella oli pyörätien leveystä baanaa, paljon peltoaukeaa, yksi lyhyt jyrkähkö mäki ja pienen palan verran mukulakiveäkin. Tuohon kun yhdistetään vielä aina reipas vauhti oli hyvän kilpailun ainekset ilmassa.
Oma kilpailuni alkoi kovin tahmeasti, joka saattoi johtua myös laiskasta verryttelyinnostani. Kova tuuli repi porukkaa hajalle heti ensimmäisestä kierroksesta alkaen. Oma kilpailuni vaikutti jo hetken verran hyvältä, kun vajaan tunnin ajon jälkeen pääsin iskeytymään pääjoukon hajotessa ensimmäiseen, noin kolmenkymmenen ajajan, ryhmään. Iloa kärkiryhmässä ei tainnut kestää puoltakaan minuuttia, kun lyhyeen mukulakivimäkeen tultaessa ei pystynyt seuraamaan enää kärjen vauhtia.
Päivä jatkui parin minuutin verran kakkosryhmässä. Muutaman vetovuoron kävin kärjessä kääntymässä, jonka jälkeen pieneen jyrkkään mäkeen tultaessa jalka oli tyhjä. Siis ei mitään pientä hiipumista ja roikkumista porukan hännässä, vaan jalka oli ihan kunnolla tyhjä. Aika siistiä toisaalta. Tietysti olisi ollut kiva ajaa pidempäänkin.
Itseään pettää niin monella tapaa. Esimerkiksi itse löysin paljon hyviä puolia keskeytyksestä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, että jalat eivät mennee ollenkaan niin tukkoon tunnin ajamisesta kuin mitä ne olisivat menneet kahdesta tunnista. Ja näin ollen huomiset ratatreenit lienevät paljon miellyttävämmät kun jalka toimii edes jotenkin.
Huomisesta alkaa tosiaan rataviikko. Neljä päivää pitäisi ajaa kovia treenejä radalla, jonka jälkeen viikonloppuna vähän kermistä päälle. Toivottavasti kelit ovat hyvät ja ratatreenien päälle pääsee vielä ulos jauhamaan toviksi.
Ketju poikki,
-M
maanantai 23. helmikuuta 2015
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Hiljaisuus on hyvästä
Helmikuun alussa, kutakuinkin kaksi viikkoa ja kaksi päivää sitten, alkoi ensimmäinen tiukempi harjoitusrypistys.Kyllähän sitä oli jo aiemmin harjoiteltu jonkin verran, mutta jotta saavuttaisimme ne hyödyt joita harjoittelulta haluamme valmentajani kanssa, täytyy ruuvia kiristää välillä oikein kunnolla. Valitettavasti taloudelliset resurssit eivät mahdollistaneet tänäkään vuonna etelänleiriä, joten nämä pari itselleni kovaa viikkoa piti suorittaa kotona. Onneksi trainerilla ajamisen lisäksi pääsin ajelemaan www.bikeshop.fin lainaamaa 29" täysjousitettua maastopyörää. Ajoin kahden viikon aikana neljästi ulkona todella laadukkaita perusajotreenejä, koska testipyöräni oli kuin suunniteltu Turun liukkaille teille.
Kahteen viikkoon harjoittelua kertyi nelisenkymmentä tuntia. Treenejä oli parisenkymmentä, joka koostui muutamasta ulkolenkistä, useasta sisätreenistä, salitreeneistä ja kevyistä verryttelyistä. Tiukkaahan tuon kaksiviikkoisen läpivieminen oli, mutta harjoittelun hyödyt alkavat näkyä nopeasti, kun perustasot ovat vielä suhteellisen matalalla.
Tämän viikon loppupuolella vaihtuu harjoitteluseudut pariksi päiväksi. Ohjelmassa on maantiekilpailukauden avaus Belgiassa sekä rataleiriä Roubaixissa. Radalla päivät ovat vielä melkoisen lyhyitä ja ohjelmat koostuvat lähinnä 1-1,5km mittaisista aika-ajoharjoituksista, jonka lisäksi iltaisin ajellaan pari tuntia ulkosalla pyörää. Yksi leiripäivä tarjoaa onneksi välitysten testailua, jonka tavoitteena on selvittää onko talven aikana omat resurssini kasvanut, jotta välitykset voisivat muuttua.
Kevään kunniaksi sain uuden maantiepyöränkin ajettavaksi. Muutamalta vuodelta tuttuun tapaan Huntterin Tatu Kasurinen on koeajellut pyöräni syksyn ja talven aikana, joten itselleni jää vain (pesun lisäksi) kilpaileminen. Kirjoittelen uudesta Feltin AR3:stani tarinaa tuossa jahka pääsen Belgiassa pyörää hiukan ajelemaan.
Koska kilpailukausi alkaa päivityksetkin rupeavat taas tippumaan tiiviimmin. Myös kauden tavoitteita voisi tännekin raapustella, jotta päästään sitten porukalla jännittämään, että kuinka pahasti asetetuista tavoitteista tänä vuonna jäädään!
Ketju poikki,
-M
Kahteen viikkoon harjoittelua kertyi nelisenkymmentä tuntia. Treenejä oli parisenkymmentä, joka koostui muutamasta ulkolenkistä, useasta sisätreenistä, salitreeneistä ja kevyistä verryttelyistä. Tiukkaahan tuon kaksiviikkoisen läpivieminen oli, mutta harjoittelun hyödyt alkavat näkyä nopeasti, kun perustasot ovat vielä suhteellisen matalalla.
Tämän viikon loppupuolella vaihtuu harjoitteluseudut pariksi päiväksi. Ohjelmassa on maantiekilpailukauden avaus Belgiassa sekä rataleiriä Roubaixissa. Radalla päivät ovat vielä melkoisen lyhyitä ja ohjelmat koostuvat lähinnä 1-1,5km mittaisista aika-ajoharjoituksista, jonka lisäksi iltaisin ajellaan pari tuntia ulkosalla pyörää. Yksi leiripäivä tarjoaa onneksi välitysten testailua, jonka tavoitteena on selvittää onko talven aikana omat resurssini kasvanut, jotta välitykset voisivat muuttua.
Kevään kunniaksi sain uuden maantiepyöränkin ajettavaksi. Muutamalta vuodelta tuttuun tapaan Huntterin Tatu Kasurinen on koeajellut pyöräni syksyn ja talven aikana, joten itselleni jää vain (pesun lisäksi) kilpaileminen. Kirjoittelen uudesta Feltin AR3:stani tarinaa tuossa jahka pääsen Belgiassa pyörää hiukan ajelemaan.
Koska kilpailukausi alkaa päivityksetkin rupeavat taas tippumaan tiiviimmin. Myös kauden tavoitteita voisi tännekin raapustella, jotta päästään sitten porukalla jännittämään, että kuinka pahasti asetetuista tavoitteista tänä vuonna jäädään!
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Valmentajana Turku Triathlon Weekendilla
Kerrankin jotain muuta kirjoitettavaa kuin ne, jo todella tutuiksi tulleet, lauseet joissa kerron kuinka harjoittelu sujuu hyvin/huonosti, olen menossa/tulossa kilpailuista, onnistuin/epäonnistuin koska...Tässä postissa pääsen vähän esittelemään hienoa projektia, johon päädyin sattumalta mukaan.
Viime syksyllä ajelin hetken matkaa lenkkiä Turun Urheiluliiton triathlonistien kanssa. Lenkin aikana kuulin jo juttua, että vuonna 2015 Turussa kilpaillaan Suomen ainoa kaupunkitriahtlon. Lenkki oli ja meni, kunnes paria viikkoa myöhemmin puhelin pirisi ja kysyttiin, että lähtisinkö mukaan SBR Finlandin kunnianhimoiseen hankkeeseen, jossa tavoitteena ei ole järjestää vain yhtä triahtlon-kilpailua, vaan luoda ympärivuotista toimintaa eri tasoisille kestävyysurheilijoille. Tarkemmin määriteltynä toimenkuvanani olisi olla pyöräilyvalmentaja niin leireilläkin kuin online-valmennuksessa. Kun vielä kuulin jo mukaan lupautuneiden koutsien nimiä oli todella helppo hypätä siltä seisomalta jo liikkeelle lähteneen junan matkaan.
Viime viikonloppuna vietimme Turussa 2,5 päiväisen harjoitusleiriviikonlopun, jossa liki kuusikymmentä innokasta triathleettiä kokoontui Hotelli Marinan ympäristöön harjoittelmaan niin uintia, pyöräilyä, juoksua kuin kehonhuoltoakin. Paikalla oli myös koko valmennustiimimme eli Antti Kauhanen (uinti), Pasi Mattila (juoksu), Hanna Kiviharju (kehonhuolto), Darby Thomas, Mika Luoto ja Saksasta mukaan menoon saapunut Timo Bracht. Meille osa-aluevalmentajille valmennuksen TTW:n projekteissa tekee helpoksi juuri se, että jos (ja kun) emme jotain tiedä meillä on Darbyn, Mikan ja Timon kaltaisia Pro-triahtlonisteja apunamme.
Itse viikonloppu oli melkoisen hieno. Omien treenieni lomassa kävin jokaisena päivänä aistimassa sitä innostunutta ja kokeilunhaluista tunnelmaa, joka välittyi leirlle saapuneista urheilijoista ja kuntoilijoista. Omana osanani oli lyhyesti puhua pyöräilyn talviharjoittelusta, joka omilla sisäpyöräilytunneilla onnistuu melkoisen helposti. Tarinaa on siis säästetty tuleville leireille niin pyöräilyharjoittelun perusteista, eri triathlon-matkojen matkakohtaisista harjoitusvaatimuksista kuin harjoittelussa käytettävien apulaitteiden hyödyntämisestä optimaalisesti.
Pääsin myös ohjaamaan lauantaina sisäpyöräilytreenin noin kuudellekymmenelle ihmiselle, DJ:n soittaessa musiikkia pyydetyille kampikierroksille. Pyörätreenin tavoitteena oli tuoda jokaiselle osallistujalle muutama ajatus siitä, että miten voisi omaa pyöräänsä käskyttää talven aikana, kun ulkona ajokelit eivät ole suosiollisia.
Turku Triathlon Weekend on elokuussa, 15-16.8. Ennen elokuuta järjestämme vielä niin aloitteleville triahleeteille suunnattua leiriä kuin myös Training Camp II ,jossa uimme jo (hyytävän kylmässä) avovedessä, poljemme tuulessa ja sateessa ulkona, sekä juoksemme mutaisilla teillä märissä kengissämme. Toisaalta viime viikonlopun jälkeen en näe, että kylmä vesi, kova tuuli tai pieni räntäsäde hidastaa menoa yhtään! Ja ei Turussa aina ole tuollainen sää...
Leirin järjestelyistä, ja niiden toimivuudesta, olen tietysti jäävi puhumaan. Jo saadun palautteen perusteella emme ainakaan järjestelyissä epäonnistuneet. Valmentajillehan tämä oli helppoa touhua. Pöytä oli katettuna siten, että meidän ei tarvinnut kuin hakea sopivat vaatteet Hansan Gant-storesta ja siirtyä toiminnan pariin. Kaikki muu oli hoidettuna meidän valmentajien näkökulmasta mitä hienoimmalla tavalla.
Oman viikonloppuni kruunasi, kun sain itselleni HEADin uimalasit. Veteenhän en ole menossa, mutta nyt on helpompi puhdistaa suihkun suuttimien rei'istä kalkit pois, kun voi veden valuessa katsoa, että mikä suuttimistä on tukossa.
Lisää infoa tapahtumasta: www-sivuilta.
Valokuvista on kiittäminen Aarni Lehtoa, jonka kuvista otteita löytyy hänen Facebook-sivuiltaan Aarni Lehto Photography
 |
| Vasemmalta: Bracht, Luoto, Thomas, Simola. (Kuva Aarni Lehto Photography) |
Viime viikonloppuna vietimme Turussa 2,5 päiväisen harjoitusleiriviikonlopun, jossa liki kuusikymmentä innokasta triathleettiä kokoontui Hotelli Marinan ympäristöön harjoittelmaan niin uintia, pyöräilyä, juoksua kuin kehonhuoltoakin. Paikalla oli myös koko valmennustiimimme eli Antti Kauhanen (uinti), Pasi Mattila (juoksu), Hanna Kiviharju (kehonhuolto), Darby Thomas, Mika Luoto ja Saksasta mukaan menoon saapunut Timo Bracht. Meille osa-aluevalmentajille valmennuksen TTW:n projekteissa tekee helpoksi juuri se, että jos (ja kun) emme jotain tiedä meillä on Darbyn, Mikan ja Timon kaltaisia Pro-triahtlonisteja apunamme.
Itse viikonloppu oli melkoisen hieno. Omien treenieni lomassa kävin jokaisena päivänä aistimassa sitä innostunutta ja kokeilunhaluista tunnelmaa, joka välittyi leirlle saapuneista urheilijoista ja kuntoilijoista. Omana osanani oli lyhyesti puhua pyöräilyn talviharjoittelusta, joka omilla sisäpyöräilytunneilla onnistuu melkoisen helposti. Tarinaa on siis säästetty tuleville leireille niin pyöräilyharjoittelun perusteista, eri triathlon-matkojen matkakohtaisista harjoitusvaatimuksista kuin harjoittelussa käytettävien apulaitteiden hyödyntämisestä optimaalisesti.
Pääsin myös ohjaamaan lauantaina sisäpyöräilytreenin noin kuudellekymmenelle ihmiselle, DJ:n soittaessa musiikkia pyydetyille kampikierroksille. Pyörätreenin tavoitteena oli tuoda jokaiselle osallistujalle muutama ajatus siitä, että miten voisi omaa pyöräänsä käskyttää talven aikana, kun ulkona ajokelit eivät ole suosiollisia.
 |
| Liki 60 polkijaa Klassikon koulun liikuntasalissa. (Kuva Aarni Lehto Photography) |
Leirin järjestelyistä, ja niiden toimivuudesta, olen tietysti jäävi puhumaan. Jo saadun palautteen perusteella emme ainakaan järjestelyissä epäonnistuneet. Valmentajillehan tämä oli helppoa touhua. Pöytä oli katettuna siten, että meidän ei tarvinnut kuin hakea sopivat vaatteet Hansan Gant-storesta ja siirtyä toiminnan pariin. Kaikki muu oli hoidettuna meidän valmentajien näkökulmasta mitä hienoimmalla tavalla.
Oman viikonloppuni kruunasi, kun sain itselleni HEADin uimalasit. Veteenhän en ole menossa, mutta nyt on helpompi puhdistaa suihkun suuttimien rei'istä kalkit pois, kun voi veden valuessa katsoa, että mikä suuttimistä on tukossa.
Lisää infoa tapahtumasta: www-sivuilta.
Valokuvista on kiittäminen Aarni Lehtoa, jonka kuvista otteita löytyy hänen Facebook-sivuiltaan Aarni Lehto Photography
 |
| Vasemmalta Bracht, Luoto, Thomas, Simola (Kuva Aarni Lehto Photography) |
maanantai 2. helmikuuta 2015
Nupit kaakkoon
Harjoituskausi etenee mukavasti. Mukavuutta lisäsi kummasti se, että launtaina, aamuyön tunteina, sähköpostiin oli pudonnut uusi harjoitusohjelma. Otsikko oli jo lupaavasti "Phase 1" aiemmin nähdyn "Pre-Season" tilalla.
Muutama viikko on jo toki harjoiteltu. Tullut istuttua trainerin päällä ja vähän jalkoja siinä heiluteltua. Salillakin on tehty Cosmon lukemisen lomassa vähän lähentäjiä ja pidetty huoli, että ulkoisesti meno näyttää mukavan rennolta. Sitä aina välillä tullaan kysymään harjoitusmääristä, ja ennenkaikkea siitä, että miten vain parin tunnin perustreenien avulla pyörä toisinaan kulkee. No, salaisuushan on toisaalta käännösvirheessä, joka tuossa sanassa "perusajo" itsessään on. Ne, joille kirjainyhdistelmät G1,G2, EB jne...aukeavat osaavat myös hahmottaa kokonaisuutta. Siitä, ehkä, joskus...
Nyt on kuitenkin kolme sellaista viikkoa, ennen rataleiriä, edessä, että perusajoa ladotaan koneeseen ihan kunnolla. Viikottaiset harjoitusmäärät nousevat kahdenkymmenen tunnin kahta puolen, päälle läpsytellään hiukan salia, lepäillään ja silti ajellaan rullia. Käsillä on siis se ensimmäinen hetki, kun aletaan tekemään oikeasti kilpailukuntoa.
Kausi alkaa hiukan poikkeuksellisesti, kun SM Omnium ajetaan jo maaliskuussa Pietarissa. Hintaahan tuolle reissulle tulee kv.kisamatkan verran, mutta UCI Ranking-pisteitä on jaossa maksimissaan 30. Toisaalta negatiivinen palaute siitä, että en osallistu SM-kilpailuihin on tarpeetonta, joten käyn ajamassa omniumin läpi osana talven kilpailuihin valmistautumiskautta.
Pientä viilausta on myös kilpailukalenterin suhteen tiedossa. Maantiekuukausia on näillä näkymin kokonaan huhti-, touko- ja kesäkuu. Tämän jälkeen tekeminen pyhittyy hetkeksi radalle ja maantielle, josta syyskuun alussa on siirtymä vain ja ainoastaan radalle. Tämä siis tämän hetken suunnitelmana.
Nyt on kuitenkaan turha suunnitella vielä liian kauas tekemistä. Tarvitsee tehdä tämä treenijakso valmiiksi ja katsoa sen jälkeen, että missä mennään. Siitä sitten juonimaan jatkosuunnitelmia. Onneksi helpotusta treeneihin tuo jo liki kulman takana oleva talven toinen rataleiri. Vain vajaa 60h ennen leiriä edessä...
Ketju poikki,
-M
Muutama viikko on jo toki harjoiteltu. Tullut istuttua trainerin päällä ja vähän jalkoja siinä heiluteltua. Salillakin on tehty Cosmon lukemisen lomassa vähän lähentäjiä ja pidetty huoli, että ulkoisesti meno näyttää mukavan rennolta. Sitä aina välillä tullaan kysymään harjoitusmääristä, ja ennenkaikkea siitä, että miten vain parin tunnin perustreenien avulla pyörä toisinaan kulkee. No, salaisuushan on toisaalta käännösvirheessä, joka tuossa sanassa "perusajo" itsessään on. Ne, joille kirjainyhdistelmät G1,G2, EB jne...aukeavat osaavat myös hahmottaa kokonaisuutta. Siitä, ehkä, joskus...
Nyt on kuitenkin kolme sellaista viikkoa, ennen rataleiriä, edessä, että perusajoa ladotaan koneeseen ihan kunnolla. Viikottaiset harjoitusmäärät nousevat kahdenkymmenen tunnin kahta puolen, päälle läpsytellään hiukan salia, lepäillään ja silti ajellaan rullia. Käsillä on siis se ensimmäinen hetki, kun aletaan tekemään oikeasti kilpailukuntoa.
Kausi alkaa hiukan poikkeuksellisesti, kun SM Omnium ajetaan jo maaliskuussa Pietarissa. Hintaahan tuolle reissulle tulee kv.kisamatkan verran, mutta UCI Ranking-pisteitä on jaossa maksimissaan 30. Toisaalta negatiivinen palaute siitä, että en osallistu SM-kilpailuihin on tarpeetonta, joten käyn ajamassa omniumin läpi osana talven kilpailuihin valmistautumiskautta.
Pientä viilausta on myös kilpailukalenterin suhteen tiedossa. Maantiekuukausia on näillä näkymin kokonaan huhti-, touko- ja kesäkuu. Tämän jälkeen tekeminen pyhittyy hetkeksi radalle ja maantielle, josta syyskuun alussa on siirtymä vain ja ainoastaan radalle. Tämä siis tämän hetken suunnitelmana.
Nyt on kuitenkaan turha suunnitella vielä liian kauas tekemistä. Tarvitsee tehdä tämä treenijakso valmiiksi ja katsoa sen jälkeen, että missä mennään. Siitä sitten juonimaan jatkosuunnitelmia. Onneksi helpotusta treeneihin tuo jo liki kulman takana oleva talven toinen rataleiri. Vain vajaa 60h ennen leiriä edessä...
Ketju poikki,
-M
lauantai 24. tammikuuta 2015
Rataleiriä
Ensimmäinen, äärimmäisen epätalvisen, talven kohokohdista on takanapäin. Turun talven suurimpia iloja lienee taas tänäkin vuonna siitä pois pääseminen. Tällä kertaa poispääseminen tarkoitti talven ensimmäistä rataleiriä.
Talven rytmitys on tuttu aikaisemmilta vuosilta. Muutamisen viikkoa aina kotosalla trainerin kanssa, jonka jälkeen viideksi päivää radalle. Ensimmäiset muutamisen viikkoa oli tänä talvena neljä viikkoa, jotka menivät pitkälti trainerin ja kuntosalin vuorovedolla. Sunnuntai-iltana pakkailin ratapyörän, rullat ja kaksi Urheiluliiton junnua autoon ja otin suunnaksi velon.
Rataleirin ohjelma oli tällä kertaa helppo. Treeniä on toistaiseksi niin vähän takana, että ei ollut syytä lähteä turhia höntyilemään radalla: aamutreenissä oli ohjelmassa lyhyitä vetoja radalla ja iltapäivisin tunti perusajoa rullilla. Viikon päätavoite oli testailla jalkojen pyörimistä ja toisaalta herätellä kroppaa hiukan siihen, että seuraava harjoitusjakso on ensimmäinen aavistuksen kovempi, jossa viikottaiset perusajomäärät nousevat kymmenen tunnin paikkeille.
Viikko meni kokonaisuudessaan varsin hyvin. Nousujohteisuus kulminoitui mukavasti viimeisen päivän viimeiseen pisteajovetoon, jossa loppukirissä kierrokset nousivat 145 rpm paikkeille. Toisaalta treenivälityksillä pitääkin jalkoja saada pyörimään ja homma muuttuu melkoisesti, kun tuohon laitetaan kisavälitykset sisälle, mutta silti kokonaisuuteen voi olla varsin tyytyväinen. Tyytyväisyyttä lisää se väsymys, joka tänään, ensimmäisenä leirinjälkeisenä päivänä, on ollut päällä. Tänään lepäilyä ja huomenna ensimmäisen tiukan kahdeksanpäiväisen kimppuun.
Seuraava rataleiri on helmikuun loppupuolella Roubaixissa, jossa samaan leiriin on tarkoitus yhdistää myös maantiekauden avaus Belgiassa. Eli melko mukavasti näyttää toteutuvan kevään rytmitys, jotta harjoittelua ei tule kuin yhdeksisen viikkoa ennen ensimmäisiä kilpailuja. Kisat ovat kuitenkin niitä tapahtumia, joissa harjoittelu vasta alkaa jalostumaan tekemisen meiningiksi - jos on jalostuakseen.
Lauantai-illan ratoksi on vuorossa Varsinais-Suomen Urheilugaala. Eli juhla niille, jotka eivät oikeaan Urheilugaalaan pääse. Useampana vuotena tullut kutsua juhlimaan, mutta usein jää myös juhla juhlimatta leirien takia. Tänään ehtii onneksi pistämään vaatteet niskaan ja parkkeeraamaan auton muutamaksi tunniksi Hotel Caribian parkkipaikalle.
Ketju poikki,
-M
Talven rytmitys on tuttu aikaisemmilta vuosilta. Muutamisen viikkoa aina kotosalla trainerin kanssa, jonka jälkeen viideksi päivää radalle. Ensimmäiset muutamisen viikkoa oli tänä talvena neljä viikkoa, jotka menivät pitkälti trainerin ja kuntosalin vuorovedolla. Sunnuntai-iltana pakkailin ratapyörän, rullat ja kaksi Urheiluliiton junnua autoon ja otin suunnaksi velon.
Rataleirin ohjelma oli tällä kertaa helppo. Treeniä on toistaiseksi niin vähän takana, että ei ollut syytä lähteä turhia höntyilemään radalla: aamutreenissä oli ohjelmassa lyhyitä vetoja radalla ja iltapäivisin tunti perusajoa rullilla. Viikon päätavoite oli testailla jalkojen pyörimistä ja toisaalta herätellä kroppaa hiukan siihen, että seuraava harjoitusjakso on ensimmäinen aavistuksen kovempi, jossa viikottaiset perusajomäärät nousevat kymmenen tunnin paikkeille.
Viikko meni kokonaisuudessaan varsin hyvin. Nousujohteisuus kulminoitui mukavasti viimeisen päivän viimeiseen pisteajovetoon, jossa loppukirissä kierrokset nousivat 145 rpm paikkeille. Toisaalta treenivälityksillä pitääkin jalkoja saada pyörimään ja homma muuttuu melkoisesti, kun tuohon laitetaan kisavälitykset sisälle, mutta silti kokonaisuuteen voi olla varsin tyytyväinen. Tyytyväisyyttä lisää se väsymys, joka tänään, ensimmäisenä leirinjälkeisenä päivänä, on ollut päällä. Tänään lepäilyä ja huomenna ensimmäisen tiukan kahdeksanpäiväisen kimppuun.
Seuraava rataleiri on helmikuun loppupuolella Roubaixissa, jossa samaan leiriin on tarkoitus yhdistää myös maantiekauden avaus Belgiassa. Eli melko mukavasti näyttää toteutuvan kevään rytmitys, jotta harjoittelua ei tule kuin yhdeksisen viikkoa ennen ensimmäisiä kilpailuja. Kisat ovat kuitenkin niitä tapahtumia, joissa harjoittelu vasta alkaa jalostumaan tekemisen meiningiksi - jos on jalostuakseen.
Lauantai-illan ratoksi on vuorossa Varsinais-Suomen Urheilugaala. Eli juhla niille, jotka eivät oikeaan Urheilugaalaan pääse. Useampana vuotena tullut kutsua juhlimaan, mutta usein jää myös juhla juhlimatta leirien takia. Tänään ehtii onneksi pistämään vaatteet niskaan ja parkkeeraamaan auton muutamaksi tunniksi Hotel Caribian parkkipaikalle.
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Kohti leiriä
Se on kovin lyhyt tuo aika, jonka pystyy nauttimaan sisällä pyöräilemisestä ennen kuin se alkaa maistumaan puulta. Ja itselläni ainakin treeni sisällä, joko onnistuu tai ei. Sellaista puolivälivaihtoehtoa ei ole olemassa.
Edellisenä päivänä treeni onnistui. Viitisen minuuttia verraa rullilla ja siitä päälle tunti reippailla kierroksilla. Melko helppo tunti kaiken lisäksi. Tänään sitten taas ei sitten osunut ollenkaan tähdet kohdilleen. Heti alusta asti meno tuntui trainerilla vaikealta ja homma ei tuntunut käynnistyvän oikein missään kohtaa.
Turussa on viime päivät olleet melko nihkeää keliä. Alkuviikosta näytti vielä hyvältä, että pääsisi ajamaan edes lyhyen ulkolenkin lumen päällä, mutta tällä hetkellä asfalttia on suojaamassa, lähes kaikkialla, noin 3-4 sentin paksuinen jääkerros. Eipä ole kuitenkaan oma mielenkiinto ulkona ajamiseen kasvanut niin suureksi, että vaivautuisin liukastelemaan. Tarvinnee hörppiä aamulla tupla-annos kahvia ennen trainerin päälle menoa, ja ajaa 1,5-2 tuntinen päiväannos, vaikka väkisin.
Ensi viikolla on onneksi pientä helpotusta luvassa, kun 50% päivän harjoituksista on radalla. Toinen puolikas päivää tosin menee trainerilla perusajoa jauhaen, mutta onpahan jotain vaihtelua sentään. Rataviikon jälkeen onkin vain kolmisen viikkoa ja edessä on niin maantiekilpailukauden avaus kuin toinen rataleirikin. Eli melko pitkällä ollaan jo tätä talvea.
Ketju poikki,
-M
Edellisenä päivänä treeni onnistui. Viitisen minuuttia verraa rullilla ja siitä päälle tunti reippailla kierroksilla. Melko helppo tunti kaiken lisäksi. Tänään sitten taas ei sitten osunut ollenkaan tähdet kohdilleen. Heti alusta asti meno tuntui trainerilla vaikealta ja homma ei tuntunut käynnistyvän oikein missään kohtaa.
Turussa on viime päivät olleet melko nihkeää keliä. Alkuviikosta näytti vielä hyvältä, että pääsisi ajamaan edes lyhyen ulkolenkin lumen päällä, mutta tällä hetkellä asfalttia on suojaamassa, lähes kaikkialla, noin 3-4 sentin paksuinen jääkerros. Eipä ole kuitenkaan oma mielenkiinto ulkona ajamiseen kasvanut niin suureksi, että vaivautuisin liukastelemaan. Tarvinnee hörppiä aamulla tupla-annos kahvia ennen trainerin päälle menoa, ja ajaa 1,5-2 tuntinen päiväannos, vaikka väkisin.
Ensi viikolla on onneksi pientä helpotusta luvassa, kun 50% päivän harjoituksista on radalla. Toinen puolikas päivää tosin menee trainerilla perusajoa jauhaen, mutta onpahan jotain vaihtelua sentään. Rataviikon jälkeen onkin vain kolmisen viikkoa ja edessä on niin maantiekilpailukauden avaus kuin toinen rataleirikin. Eli melko pitkällä ollaan jo tätä talvea.
Ketju poikki,
-M
lauantai 3. tammikuuta 2015
Harjoittelu alkuun
Hetkinen alkaa olla harjoittelua takana ja olo tuntuu siltä kuin mitään taukoa ei koskaan olisi ollutkaan. Aamuisin väsyttää, parin tunnin perusajotreenit ovat peruskauraa - tosin raskasta sellaista, nälkä painaa kun painoakin pitäisi saada pois ja huomenna sama homma jatkuu...
Ihan siisti fiilis, kun pääsi harjoittelua vihdoinkin aloittelemaan. Kotvan tovi on alla treenailua, mutta nyt on treenailu loppu ja harjoittelun aika. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että perusajotreenit ovat aavistuksen kovempia kuin treenailtaessa, lepopäiviä ei ole kuin kerran kuukauteen ja rullia saa ajaa ihan riittämiin päivän toisina treeneinä. Ja tietysti kaikkeen tekemiseen liittyy myös se, että jokaisella kerralla saisi treeni kestää edes minuutin pidempään kuin edellisellä, tehot olla watin korkeammat kuin aiemmin ja rullilla kierrokset hinautuvat taas vähitellen lähemmäs 130rpm rajaa.
Väsymys tulee päälle nopeasti. Parikin päivää, jos ajaa peräkkäin perusajotreenejä on shokki elimistölle vielä tässä vaiheessa kautta sellainen, että huomaa tehneensä jotakin. Tietysti sisällä treenattaessa kaksi tuntia on jatkuvaa polkemista ilman alamäkiä ja myötätuulta, joka tekee treenistä aavistuksen rankemman tuntuista. Onneksi pari tuntia menee melko mukavasti ja paljon pidempiä treenejä en joudu talveeni edes ajamaan. Saliharjoittelut 2-3 kertaa viikossa onneksi antavat vielä vaihtelua ajamiselle ja toisaalta luovat erilaista ärsykettä elimistölle verrattuna junnaavaan sisäajoon.
Rullillakin saa vähitellen taas ajella. Ekat rullaharjoitukset olivat aavistuksen vaikean oloisia ja kierrokset eivät tulleet ihan luonnostaan. Rullaharjoitukset on onneksi vielä lyhyitä ja paikallaan ei joudu sätkimään puolta tuntia pidempään. Toki, kun jalkoja pyörittää puoleen tuntiin reilut 3600 kierrosta ei paljon pidempään mielellään vielä pyörän päällä ole tässä kohtaa vuotta.
Maltilla siis edetään ja tavoitteena on vähitellen kasvatella harjoitusten rasittavuutta. Lepopäiviä ei pahemmin talviharjoittelun lomassa ole, mutta eipä kokonaisrasituskaan ihan niin iso vielä ole, että niitä tarvitsisi. Ensimmäinen leirikin on jo kulman takana, joten melkein on talvi jo voitettuna...Ja kisaamaankin pääsisi 1.3....
Ketju poikki,
-M
Ihan siisti fiilis, kun pääsi harjoittelua vihdoinkin aloittelemaan. Kotvan tovi on alla treenailua, mutta nyt on treenailu loppu ja harjoittelun aika. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että perusajotreenit ovat aavistuksen kovempia kuin treenailtaessa, lepopäiviä ei ole kuin kerran kuukauteen ja rullia saa ajaa ihan riittämiin päivän toisina treeneinä. Ja tietysti kaikkeen tekemiseen liittyy myös se, että jokaisella kerralla saisi treeni kestää edes minuutin pidempään kuin edellisellä, tehot olla watin korkeammat kuin aiemmin ja rullilla kierrokset hinautuvat taas vähitellen lähemmäs 130rpm rajaa.
Väsymys tulee päälle nopeasti. Parikin päivää, jos ajaa peräkkäin perusajotreenejä on shokki elimistölle vielä tässä vaiheessa kautta sellainen, että huomaa tehneensä jotakin. Tietysti sisällä treenattaessa kaksi tuntia on jatkuvaa polkemista ilman alamäkiä ja myötätuulta, joka tekee treenistä aavistuksen rankemman tuntuista. Onneksi pari tuntia menee melko mukavasti ja paljon pidempiä treenejä en joudu talveeni edes ajamaan. Saliharjoittelut 2-3 kertaa viikossa onneksi antavat vielä vaihtelua ajamiselle ja toisaalta luovat erilaista ärsykettä elimistölle verrattuna junnaavaan sisäajoon.
Rullillakin saa vähitellen taas ajella. Ekat rullaharjoitukset olivat aavistuksen vaikean oloisia ja kierrokset eivät tulleet ihan luonnostaan. Rullaharjoitukset on onneksi vielä lyhyitä ja paikallaan ei joudu sätkimään puolta tuntia pidempään. Toki, kun jalkoja pyörittää puoleen tuntiin reilut 3600 kierrosta ei paljon pidempään mielellään vielä pyörän päällä ole tässä kohtaa vuotta.
Maltilla siis edetään ja tavoitteena on vähitellen kasvatella harjoitusten rasittavuutta. Lepopäiviä ei pahemmin talviharjoittelun lomassa ole, mutta eipä kokonaisrasituskaan ihan niin iso vielä ole, että niitä tarvitsisi. Ensimmäinen leirikin on jo kulman takana, joten melkein on talvi jo voitettuna...Ja kisaamaankin pääsisi 1.3....
Ketju poikki,
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)