Sunnuntaina 11.5 ajettu Skandis GP ei tarjonnut itselleni paljon muuta kuin pientä täydennystä liikavaatepussiin. Lyhyellä 2km kierroksella ajettu reitti on hieno ja raskas sisältäen yhden erittäin tiukan 600 metrin nousun. Nousun lisäksi reitillä on parin mutkan verran alamäkeen laskettelua ja tarkoitus oli toistaa tätä 30 kierroksen verran.
Kilpailun kulku on Skandis GP:ssa aina kovin samanlainen. Ensimmäiset kierrokset ajetaan kovaa, porukkaa harvennetaan kovalla kädellä ja tästä johtuen maaliin pääseviä kilpailijoita ei yleensä ole kovin montaa. Samalla kaavalla ajettiin tänäkin vuonna. Startista porukka jonoksi ja mäkeen vauhti päälle. Oma kilpailemiseni oli tutun tahmaista hengitysvaivojen johdosta, mutta aavistuksen lämpimämpi keli teki ajamisesta edes siedettävää.
Jo muutaman kierroksen jälkeen oli kärjessä noin 20 ajajan ryhmä, jonka mukana heiluin. 45 minuutin kohdalla tuli hetkellinen totaalistoppi. Perimmäisiä syitä jaksa edes miettiä, mutta ehkä jalka tyhjeni, energiat olivat vähissä tai happi ei kulkenut. Pienen tauon jälkeen matka jatkui ja kilpailun puolivälissä kärkiryhmän mennessä kaukana edessä pääsin takaata tulleen pienen kakkosryhmän matkaan. Ajelin mukana muutamia kierroksia, jonka jälkeen samanlainen hetkellinen totaalistoppi, jonka jälkeen jatkoin ajelua yksikseni.
Odottelin turhaan tuomariston radalta liputusta ja muutama kierros ennen maalia kärkiryhmä varvasikin jo kierroksella. Koska kilpailun keskeyttäminen ei ole yhtään mielyttävämpi vaihtoehto kuin itsensä nöyryyttäminen viimeisenä maaliintulijana ajoin kilpailun loppuun asti. Tai no: ajoin ja ajoin. Tulipahan haettua taas harjoitteluiloa toviksi. TWD-Länkenin Samuel Pökälä ajoi kymmenen kärjen tuntumaan, joka ei ole huono tulos tuolla reitillä. Maaliin ajoi parisenkymmentä kuskia.
Viikonlopun jälkeen on hyvä nöyrin mielin jatkaa harjoittelua!
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti