torstai 25. helmikuuta 2016

MM Lontoo: päivä 1

Jotenkin vain Englanti näyttää silmissäni samalta kuin Belgia. Autot kulkee väärällä/oikealla puolella, mutta muuten...Talot, ihmiset, ranskalaisten rasvanhaju....Ehkä maailmankuvani on vain köyhähkö.

Oli niin tai näin. Leytonista löytyi majoitus viikoksi, jonka Lontoossa hengailen. Hotellit, joita UCI:lla oli jäljellä tarjota "mattimyöhäsmaille" olivat hinnoiltaan alkaen 175£ / yö. Onneksi kilometrit ovat opettaneet etsimään vaihtoehtoja ja nyt oleilenkin keittiöllä ja pesukoneella varustetussa majassa about 45£/yö. Toki luteet ja muut pikkuötökät kuuluvat hintaan, mutta maassa maan tavalla.

Kahden pyörän, kuuden kiekon, rullien, työkalujen, kypärien, tankojen, ajovaatteiden ja muiden kanssa yksin matkustaminen on aina hauskaa. Onneksi löytyi riittävän isoja pahvilaatikoita joihin tavarat mahtuivat mukavasti. Vaikka pyörätkin ovat vain vuoden vanhoja on matkat jättäneet niihin melkoisesti elämän jälkiä.

Treenaamaankin pääsi matkapäivän jälkeen.Yhdessä Australian kestävyysjoukkueiden kanssa jaettiin treenivuoroa 1,5h verran. Suurimmat ratamaat ovat siinä mielessä myös suuria, että eivät aja yksittäisen suomalaisen yli treeneissä. Mahduimme oikein hyvällä rytmillä ajamaan neljän porukan kesken ja jokainen sai tehdä omat harjoitteet täysin rauhassa. Toista on esimerkisi azurrin väreihin pukeutuvien kanssa....Kukin tavallaan tietysti. Mutta toisaalta Australia, Uusi-Seelanti ja Britannia voittavat myös aika paljon enemmän kuin Italia, Hollanti tai Venäjä. Kun olet suuri olet suuri!

Treeni kulki, no jotenkin. Useamman lentävän 500m vedon ehdin ajelemaan aikojen painuessa 30-31" tasoon. Ei ihan hyvä. Sanotaan, että 29-30" olisi ollut tavoitehaarukka, mutta tällä mennään mitä saadaan. Jos pitäisi heittää niin sanoisin 1.05.5-1.06.25 tasossa kilsa noilla suoritteilla. Iso haarukka tietysti, mutta ei voi ajaa yli kuuttakymppiä kisassa 750 metriä, jos ei pysty siihen treeneissä edes 500 metriä. Realismia.

Treenit jatkuvat huomenna. Ja viikonloppuna. Ja alkuviikostakin. Tulin paikalle Lontooseen tarkoituksella niin ajoissa kuin vain radalle pääsi. 250m radalla ajaminen verrattuna Falunin 190m ränniin on kuin yöllä ja päivällä.

Kiitos kaikille blogia viime aikoina väijyneille! Koitan kisojen ajan päivitellä ainakin kerran päivässä jotakin juttua sisään!

Ketju poikki,
-M

Ei kommentteja: