keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Pientä kuoppaa...

Treeni sinänsä sujuu hyvin. Ehkä viimeinen viikko kelvosti. Kuitenkin tällä hetkellä on pienen pieni monttu johon valmistautumisprojekti on pudonnut. Ei mitään mahdotonta, mutta kuitenkin hidastavaa. Ja koska tätä hommaa tekee aika pienen piirin kanssa tuntuu pienetkin asiat välillä suurilta.

Viikonloppuna, kun treeniä oli takana jo aika monta peräkkäistä päivää, alkoi harjoitukset aavistuksen hajoamaan. Samalla alkoi myös henkinen puoli vähän säröilemään:

"Miksi tuntuu vaikeammalta kuin syksyllä, kun oli oikeasti vaikeaa sairastelun kanssa"

"Mihin lähteä viimeistelyleirille, jotta rahalliset tappiot eivät ole liian suuria, jos SPU ei käytä MM-paikkaa"

"Miten saada varusteet tässä (taloudellisessa) tilanteessa siihen kuntoon, että kaikki sujuu ongelmitta"

"Miksi väsyttää - taasko olen kipeä"

Pienet on murheet kun ne näytölle kirjoittaa. Toisaalta kun takana on 12 viikkoa harjoittelua, ilman ongelmia ja murheita, on tietysti luonnollista, että välillä tulee pieniä down-hetkiä. Viimeistelyleiri taitaa olla se, joka aiheutti/aiheuttaa eniten murheita. Paikkojahan Euroopassa on kyllä minne mennä. Ongelma on vain matkustamisen, matkapäivien ja kulujen pitäminen kohtuullisina.

Monista syistä johtuen harjoittelen viimeistelyleirin Falunissa. Ei aivan optimaalinen tilanne, koska rata on 190m pitkä, eikä lähelläkään kv.muotoista rataa, dernya ei päästä radalle ajamaan ja starttiporttiakaan ei ole millä harjoitella. Toisaalta on kuitenkin rata, jossa ajaa, aikaa käytettävissä suhteellisen vapaasti ja tuttu ympäristö, jossa harjoitella. Tätähän tämä on. Tasapainoilua hyvien ja huonojen puolien kanssa.

Tuskinpa omat ajot nyt hirveästi jää kiinni siitä millaisella radalla harjoittelee. Tilanne voisi olla huonompikin! Nyt täytyy vain kääntää negatiivinen vaihe positiiviseksi ja muutaman hyvän harjoituksen kautta saada viimeinen hurmos vielä aikaiseksi omaan tekemiseen.

Ja kyllä harjoituksiin hyviäkin asioita mahtuu. Voimaharjoittelu tuottaa tuloksia, jotka toivottavasti siirtyvät seuraavaksi lajisuoritusta tukemaan. Samoin pyörätreeneissä tehot ovat "pidemmissä" harjoituksissa kohdillaan. Tietysti "pidemmät" harjoitukset eivät enää ole niin pitkiä kuin vaikkapa vuosi sitten, mutta näin lähellä kilpailuja ei ole enää syytäkään ajaa kehittäviä kestävyysharjoitteita, vaan enemmänkin ylläpitäviä treenejä.

Kolme viikkoa kisoihin!

-M

Ei kommentteja: