lauantai 29. kesäkuuta 2013

SM Aika-ajo

En ole koskaan oikein tempokisoihin päätynyt viivalle. Lieko syynä laiskuus ja tempopyörän puute, mutta harvemmassa on ne kerrat kun allekirjoittanut on lähtenyt ajamaan kilpaa yksin kelloa vastaan.

Porin SM-kisat tarjosivat tähän kuitenkin poikkeuksen. Harjoitusohjelmaan sopi todella hyvin perjantaille osunut SM-tempo, joten oli aika kiinnittää lisätangot maantiepyörään ja laittaa numero keskelle selkää ja hypätä baanalle.

Reitti oli hienoa kumpuilevaa tietä, jota ajettiin yhteensä 45 kilometrin verran. Ne muutamat tempot joita olen ajellut ovat aina päättyneet, tai oikeastaan alkaneet, samalla tavalla. Alku liian kovaa ja loppu hitaasti hiipuen. Eilisen tavoitteena olikin ajaa ehjä treeni, jossa vauhti tuli jakaa tasaisesti koko matkalle.

Vauhdinjako onnistuikin vallan kivasti. Yritin ajaa koko kisan maltillisesti ja olla rasittamatta liikoja ennen sunnuntain maantieajoa. Aikaa 45 kilometrin rypistykseen meni tunti ja kuusi minuuttia. Nopeimmat ajoivat alta tunnin. Toisaalta ajelin koko kisan sopivasti alle anaerobisen kynnyksen, jotta intensiteetti ei kasvaisi liikaa. En ole tempoa ollenkaan treenannut ja Hammarössa ajettu 23km oli vain kaunis muisto ajon alkaessa.

Kenties vähän laiskan ajelemisen johdosta olin tempon jälkeen vallan pirteä ja olo oli, olkapäätä lukuunottamatta, erittäin hyvä. Päätinkin siinä maaliin rullaillessani, että ensi vuonna hankin aika-ajopyörän lainaan ja panostan SM-aika-ajoon oikein kunnolla. Tai ainakin muutamien erikoistreenien kautta.

Paljastetaanpas loppuun muutama numero tehomittarin näytöltä:

Matka: 45,83km (mittarin matka, kisäjärjestäjien lienee oikea)
Keskin.: 41,3kmh
Keskisyke: 178BPM
Keskiteho: 333W

Huomenna onkin ohjelmassa noin 185km maantieajo mukavan oloisella reitillä. Tänään illalla hierotaan vielä olkapäätä/selkää, jotta huomenna olisi mahdollista ajaa koko kisa läpi. Katsotaan kuinka käy.

Ketju poikki,

-M

torstai 27. kesäkuuta 2013

SM-viikonloppu

Viime viikonloppuna miteltiin Euroopassa kansallisista mestaruuksista. Tänä viikonloppuna ajetaan Porissa Suomen Mestaruuksista. Perjantaina ajetaan aika-ajo ja sunnuntaina maantieajo.

Ajan ensimmäistä kertaa aika-ajon mestiksissä. Mukana olen, koska reilun 40km matkan todettiin sopivan harjoitus- /kilpailuohjelmaan tässä kohtaa varsin mainiosti. Ajan kisan maantiepyörällä, mutta laitan lisätangot kiinni mikäli olkapää sallii niiltä ajamisen. Kyseessä on siis reilun tunnin mittainen rypistys, jossa on tarkoitus herätellä kroppaa sunnuntaille. Tulostavoitteita perjantaille ei ole, mutta ehjä, nouseva tehoinen suoritus olisi hakusessa.

Sunnuntaina on ohjelmassa noin 180km maantieajo. Johtuen parin viikon takaisesta SM Omniumin kolarista on harjoittelut jäänyt viime viikkojen aikana vähille. Kovin suurin odotuksin en kisaan lähde ja mikäli olkapää ei kestä ajamista niin pyrin ajamaan sen aikaa, että saan kerran pari haettua huoltoautosta pulloja muille kuskeillemme.

Perinteisestihän Urheiluliitto ei taktiikoita kilpailuihin luo ja tämä vuosi tuskin tuo poikkeusta. Lienee taas se kisa, jossa on hyvä seurata vahvimmiksi epäiltyjä kuskeja kuin hai laivaa ja todeta, että vahvat menivät kun ryystit vettä pääjoukossa. Toisaalta, jos kisa menee kiriin niin siinä olemme vahvoja.

Kilpailureitistä en tiedä sen kummemmin ennakkoon. Toisaalta Belgiassa tottusin siihen, että kyllä se reitti verran aikana tulee tutuksi, joten eiköhän samalla periaatteella mennä tämän vuoden SM-kisassakin. Lähtijöitä kilpailuun lienee paljon, koska Suomessa voi ilmoittautua SM-kisoihin viivalle vaikka ei kauden aikana muuta ajaisikaan.

Ennakkosuosikkeina kisaan lähtenevät TWD-Länkenin vahvasta porukasta Paavo Paajanen, Jussi Veikkanen, Mikko Paajanen, Sami Tiainen ja Samuel Pökälä. Järjestävän seuran, Koiviston Iskun, Tommi Martikainen ja Matti Manninen lienevät vahvoja kandidaatteja kärkeen kuin myös Team Velocitorin Joonas Henttala ja, aina viivalla olleessaan, Marek Salermo. Toki kärkeen mahtunee kotimaassakin ajavia kuskeja, joista TWD:n Risto Aaltio, CC Picaron Mikko Kejo ja Team Continentalin Petri K. Leppänen ja Henri Järvinen tulevat ensi tilassa mieleen. Toki tuonne kärkeen joku Urheiluliittolainenkin ajettaneen.

SM-kisoihin on kuitenkin kiva lähteä aina ja kisat keräävät hyvän määrän kuskeja viivalle. Näillä näkymin SM-kisat ovat myös viimeinen kisani Suomessa hetkeen, kun heinäkuun alussa Belgia kutsuu takaisin. Nyt vain odottelen, että olkapää kestäisi ajamisen ja pääsisin nauttimaan koko 180 + 45 kilometriä kisaa viikonlopun aikana.

Ketju poikki,

-M

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Toipilasviikkoa vietelty

Selkeästi kilpailujen puute vähentää kirjoittelun määrää huomattavasti. Treeneistä piti kirjoitella tänne aina silloin tällöin, mutta nekin ovat viimeisen kuukauden aikana olleet kovin värittömiä, joten niistäkään ei tarinaa pahemmin irtoa. Kuluneella viikolla ei ollut edes kilpailuja ja treenitkin jäivät välistä olkapäävaivojen takia. Ei siis tarinan tynkääkään, joka liittyisi ajamiseen.

Maanantai meni melkoisen tuskaisissa tunnelmissa. Ohjelmassa oli, liki työpäivän mittainen, lääkärireissu, jossa vatsalihaksia ja olkapäätä tutkailtiin useampaan otteeseen. Olkapäässä ei ollut murtumia, mutta AC-nivel oli saanut osumaa sen verran, että lääkäri lupailu 6-10 viikon palautumisaikaa. Ajelua tuo ei sinänsä häiritse, mutta putkelle nousemista, starttaamista ja tangosta voimakasta vetämistä kylläkin.

Tiistaina oli ohjelmassa Turun Sanomien haastattelu. (koitan siirtää jutun tännekin) Toimituksesta otettiin yhteyttä maanantaina ja tiistaina oltiin Aurajokirannassa tekemässä lyhyttä, kuulumisia läpikäynyttä, juttua. Tiistaina tuli pöydälle myös ehdotus turkulaisen maantie- ja ratapyörätiimin perustamisesta kansalliselle tasolle. "Tavoitteellisille urheilijoille parempien kilpailu- ja harjoitusolosuhteiden luominen" oli yhteydenoton ajatus. Tästä kirjoittelisin kovasti lisää, jos vain voisin antaa ennakkotietoja. Korostetaan kuitenkin, että mitään varmaa ei ole kasassa, mutta pohjia rakennetaan. Kyllä pyöräily taitaa Suomessakin kiinnostaa....

Loppuviikko onkin sujunut lyhyitä treenejä yritellen. Aika-ajon ja maantieajon SM-kilpailuissa olen mukana. Maantiellä pyrin auttamaan muita kuskejamme mikäli vain pystyn. Lämpimänä päivänä lienee ainakin pullojen hakemista autolta ja jakamista muille. Käsi ei kestä omaa kisaamista 100%, joten parempi olla rehellinen itselleenkin asian suhteen ja koittaa tehdä parhaansa muiden hyväksi. Kiitostahan siitä ei Urheiluliitossa jaeta, mutta antaapahan itselleni hyvän valmistaumisen loppusyksyn kisoihin, joissa paikkani mitä ilmeisimmin on pullokuskina.

Ensi viikolla vähän varustetestitekstiä jälleen tiedossa. Mavicin maantie- ja aika-ajokiekkosettiä testaillut tässä kevään mittaan ja nyt olisi aika kirjoitella vähän kiekoista. Felt F4 :sta keväällä kirjoitettu teksti kerää yhä, Googlen kautta, lukuisia lukukertoja viikon aikana.

Ketju poikki,

-M

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

SM Omnium

Kesän ainoa ratakilpailuni Suomessa, SM-Omnium oli viikonlopun ohjelmassa. Kilpailuun valmistaudittiin kahden rataharjoituksen verran, joka osoittautuikin riittäväksi valmistautumisajaksi kisajalkojen herättelyyn.

Kilpailut alkoivat suunnitelman mukaisesti. Lentävällä kierroksella niukka voitto, mutta voitto kummiskin. Pisteajo meni varsin mainiosti. Olin laskenut, että pistarissa voin ottaa rauhassa ja ajella kolmen joukossa maaliin ilman, että kokonaiskilpailuni kärsii muutamasta ylimääräisestä sijoituspisteestä. Kun pisteajoa oli jäljellä kymmenen kierrosta (4km) sain ,huollostani vastanneelta Harjun Reiskalta, tiedon, että pisteeni riittivät jo lajivoittoon. Homma oli siis hoidossa.

Noin 60 metriä myöhemmin huomasin, että ryhmän kärjessä tehtiin vallan mielenkiintoisia liikkeitä, jotka eivät ratakilpailuihin kuulu. Tämän seurauksena edelläni menevä kuski kaatui ja itselläni ei ollut mitään tehtävissä, joten maa kutsui.

Siinä sitten Olympiavelodromin pinnalla makaillessa ensimmäinen ajatus oli, että pyörän päälle oli päästävä takaisin. Jalat eivät vaan nostaneet ylös ja käsi oli kovin tunnottomana. Toinen huoltajani Virtasen Jarmo oli välittömästi auttamassa minua, mutta ikävä kyllä en päässyt enää pyörän päälle. Kisa oli ohi.

(Jälkikäteen kuulin, että joltain videolta netistä näkyy kuinka kanssakilpailijat päättävät iskeä kun huomaavat kolmen kuskin makaavan maassa. En ole videoa nähnyt, enkä jaksa uskoa, että kukaan näin tekisi. Etenkin kun meillä maassa makaavilla oli kuitenkin neutraalikierroksien aika päästä takaisin mukaan porukoihin)

Matka kävi kentän pinnalta Jarmon kanssa kohti huoltoaluetta. Itse keskityin laskemaan keskeytyksestä tulevia sijoituspisteitä ja mietiskelin, että pystynkö vielä ajamaan päiväohjelmassa olleen pudotusajon. Jarmo, pelastuslaitoksen miehenä, toppuutteli ja muistutteli ambulanssin tarpeesta ja lääkärissä käynnistä. Oikeassahan Jarmo oli, sitä vain oli kovin vaikea myöntää. Kisa oli ohi.

Seuraavan tunnin aikana purin hillitysti kiukkuani, nieleskelin pettymystäni, ajelin yhdellä kädellä hetken pudotusajoa, mietiskelin menetettyä treeniviikkoa, mietiskelin tulevia menetettäviä treenejä, koitin olla mainitsematta huollolle kuinka paljon olkapäähän sattui ja keräilin varusteitani kasaan. Urheilullisesti kisan taso oli huono, itse olin myös huono, mutta oman kisani panoksena oli hyvä sijoitus jota joukkueeni Belgiassa toivoi. Samaa myös toivoi seurajoukkueeni kotimaassa. Kisa nyt vaan oli omalta osaltani ohi.

Tämä tästä SM-Omniumista. Seuraaviin aiheisiin. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä selvisi, että luita ei ole poikki. Hiusmurtumia ei vielä voitu poissulkea. Olkapäässä on lihasrevähdyksiä ja lieviä nivelvaurioita. Vatsassa on (todennäköisesti) lihas, toivottavasti vain, venähtänyt. Alustavan arvion mukaan toipumisaika on 2-4 viikkoa. Huomenna uudestaan lääkäriin käymään. Selviää toivottavasti enemmän vammojen laadusta.

Kypärä teki tehtävänsä. Onneksi Mavicin kypärät suojaavat myös niskanseutua varsin mukavasti. Mavicit eivät ole kaikista keveimpiä kypäriä, mutta mukavuus ja suojaavuus ovat loistavaa luokkaa. Pyörä näyttää ottaneen vahinkoa. Felt / Huntteri ovat kuitenkin olleet luotettavia yhteistyökumppaneita, joten eiköhän tästä syksyn karkeloihin saada alle uutta fillaria.

Kansallisiin ratakilpailuihin sen verran palatakseni vielä niin on kyllä myönnettävä, että ajaminen on kansallisissa kisoissa todella hankalaa. Ehkä se johtuu omasta huonoudestani kansallisissa kisoissa, mutta viimeisen vuoden kuluessa on tullut kisoissa sellainen tunne, että kovin moni kuski koittaa seurata ennakkoon, mukamas, kovempia kuskeja. Taktiikkahan se on sekin, mutta ei siinä kyllä kukaan kehity. Itseäni tämä toki turhauttaa, koska en ole riittävän kovakuntoinen tälläiseen ajamiseen.

Edelliseen liittyen mieleeni tulee hieno viikonpätkä tämän vuoden tammikuulta, kun olin Liettuassa ajelemassa Rietumi Delfin- ammattilaisjoukkueen kanssa ratakisoja. Tärkeintä ei ollut näiden kuskien kanssa päästä parhaimpien kuskien peesissä sijoille, vaan voittaa kisa. Varsin loogista kun radalla on samanaikaisesti 18 kilpaurheilijaa. Kisoja kun ajetaan kovempaa vauhtia on kolarit myös harvemmassa.

Tämä tästä. Kolari on kolaroitu ja nyt keskitytään treenien suhteen Liegen etappikisaan heinäkuun puolessa välissä. SM aika-ajo ja maantieajo taitavat tänä vuonna jäädä, ikävien arvioiden mukaan, haaveeksi. Mikäli pystyn niin starttaan toki SM-maantielle ja autan joukkuettani kaikin tavoin, mutta kauden pääkisat ovat heinä-lokakuu akselilla, joten sinne on siirreltävä katsetta seuraavaksi.

Iso kiitos tästä, varsin surkesti menneestä viikonlopusta, Reiskalle ja Jarmolle. Molempien apua tarvittiin ennen kisaa, kisan aikana, maassa maatessa ja verta vuotaessani lämmittelyalueella. Huolto on monasti se osa-alue, joka jää kiittämättä. Toki voitonhetkellä kiitellään kaikkia, ketkä nyt paikalle sattuvat, mutta huolto elää myös tappionhetket urheilijoiden kanssa. Siksi huoltojoukkoja on syytä muistaa kiittää aina kun kiittämisen paikka on. Hyvät huoltajat eivät kasva puissa.

-M

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Tyhjästä on paha nyhjästä tarinaa

Blogissa ollut hiljaista. Eipä toisaalta ole tapahtunutkaan mitään mistä kirjoitella. Kahvia on mennyt viikkoon muutaman paketin verran ja allergialääkkeitä liki saman verran. Toinen edellämainutuista elämän pikku avustajista on auttanut, mutta toinen ei.

Viime viikonlopun Lahti GP oli loistavasti järjestetty korttelikilpailu aivan Lahden keskustassa. Reitti oli hyvä, pieni pätkä hiekkaa mainio lisä ja järjestelyt aivan loistavat. Tunnelma on Fellmanin ajoissa huomattavasti parempi kuin muissa kansallisissa korttelikilpailuissa. Tuleeko se hyvien järjestelyjen kautta, hyvän kuskikattauksen myötä vai hyvästä radasta on vaikea sanoa. Joka tapauksessa Fellmanin kaltaisia kisoja tarvittaisiin Suomeen enemmän. Toki iso kiitos radasta ja järjestelyistä kuuluu aina järjestävälle seuralle.

Itse kisa oli hyvä vauhtinen heti alusta asti. Missasin ratkaisevat irtiotot, joten kotiin ei tullut Lahdesta kuin rikkinäinen rengas ja pussillinen pyykkiä. Ensi vuonna uudestaan. Kuten myös Porvoon Ajot, jotka jäivät itseltäni tänä vuonna välistä.

Tänä viikonloppuna olisi ohjelmassa radalla SM Omnium. Kuudesta lajista (lentävä 250 metriä, pisteajo, pudotusajo, 4km takaa-ajo, linja-ajo, 1km aika-ajo) koostuva ratakilpailu on kesän ainoa ratakisani Suomessa. Harjoitteluaikaa tähän uhrattiin kahden session verran, joten ihan yhtä luottavaisin mielin en ole kuin viime vuonna.

Tänä vuonna Omniumissa on kuitenkin luvassa hyvää taistelua alle 23-vuotiaiden EM-kilpailujen edustajien kesken. Hiski Kanerva ja Roope Nurmi ovat lähdössä muutaman viikon päästä edustamaan Suomea Portugaliin, joten pojilla on lienee kova taistelu edessä Suomen Mestaruudesta.

Oma tavoitteeni on ajaa lauantaina tasaisia ajoja ilman suurempia höntyilyjä. Sunnuntaina aamun avaava 4km takaa-ajo on oikeastaan lähtönä se jota eniten odotan. Tarkoituksena on katsastaa uusitun ajoasennon vaikutukset aikaan. Niin, ja tietenkin katsastaa kuntotekijöiden (mahdollinen) kehittyminen vuoden aikana.

Omniumin jälkeen on ohjelmassa kolme tiukkaa treeniviikkoa ennen paluuta Belgiaan. Heinäkuun Tour of Liege ja Tour of Vlamse Brabant ovat jo pikkuhiljaa hiipimässä mieleen. Liegen mäkisiä maastoja varten tulisi saada hiukan painoa pois. Tämä tarkoittanee sitä, että hymyä nähdään nälkäisen miehen huulilla harvoin. No, onneksi painoa on saatava vain vähän pois ja aikaakin on kuukausi.

Ketju poikki,

-M

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Tynkäviikonloppu

Kesäkuun kelien helliessä pyöräilijöitä on treenitkin sujunut kuin itsestään. Treeniohjelma oli varsin helppo tälle viikolle ja kun viikonloppunakin on vain yksi kilpailu on viikko rasitukseltaan liki palauttavan tasoa.

Viikonloppuna olisi ollut Lahti GP:n lisäksi tarjolla Porvoon-ajot, mutta tällä kertaa tuo mitä mainioin kilpailu jää välistä. Allergioiden ja pienten polvivaivojen johdosta teimme päätöksen jo reilu viikko sitten, että en aja Porvoossa. Oli parempi keskittyä vaivojen paranteluun ja kuntotasojen nostoon pienen suvantovaiheen jälkeen.

Viikon treenit ovat noudatelleet samaa peruskauraa kuin koko kevään. Perusajoa nousevilla kilometreillä. Tosin tällä viikolla kilometrimäärätkin olivat melkoisen pieniä. Tiistaista torstaihin kertyi 270 kilometriä mittariin ja aikaa alle kahdeksan tuntia. Pientä mukavuutta treeneihin on tuonut Luostarisen Henkan ajoseura tiistaina ja torstaina. Kahdestaan ajellessamme olivat lenkkien keskinopeudet 38,1 ja 39,0kmh. Varsin mukavaa vauhtia siis päästiin jo etenemään. Kenties juhannusviikolla saadaan reilun satasen lenkeillä rikottua neljänkympin keskinopeus.

Kisoja on kovin niukasti kesäkuun Suomessa. SM-Omniumin ajan ensi viikolla Helsingissa, jossa tavoitteena on kilpailla U23 -luokan EM-kilpailuihin lähteviä kuskeja vastaan mahdollisimman hyvin. Oma ratatuntuma on noin neljän viikon päästä Brnosta, mutta eiköhän tuota tuntumaa saa taas noiden kahden kisapäivän aikana kivasti takaisin. Omnium onkin ainoa ratapyöräilyn SM-kilpailu tänä vuonna heinäkuun mennessä Belgiassa etappeja ajellessa.

Ketju poikki,

-M

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Harjoittelua kotimaisemissa

Viime viikon keskiviikkona oli paluu Belgiasta lämpöiseen Suomeen. Lämpötila olikin yli kymmenen astetta korkeampi Helsingissä kuin Belgian kotikaupungissani Olenissa.

Viime viikon loppupuoli meni kestovoimaharjoitusten parissa ja torstaista sunnuntaihin olikin viiden harjoituksen blokki, jossa tarkoituksena oli saada jalkoihin aerobista kestovoimaa yhdistettynä perusajovauhtiin. Perjantai-illan huipennuksena oli viisi lyhyttä, laktaattitasoiltaan korkeaa, vetoa.

Treenit menivät vallan mukavasti. Torstai ja perjantai alkoivat sisällä harjoitusvastuksen kanssa hikoillessa ennen siirtymistä ulos. Perjantai-ilta antoikin sitten huolenaihetta oikein kunnolla. Ensimmäisten vetojen jälkeen iskenyt astmakohtaus oli sen verran voimakas, että treeni jäi kesken ja ei auttanut kuin tienreunassa haukkoa happea ja toivoa, että tämä hauskuus ei toistuisi useammin tämän kevään ja kesän nimissä.

Lauantaina ja sunnuntaina olikin perusajopäiviä yhdistettynä kestovoimaharjoitteisiin ajon ohessa. Lauantaina sadan kilometrin lenkillä olikin keli mitä mainioin ja lenkin lopuksi kotiovelta kotiovelle olikin keskivauhti reilut 36kmh. Tämä yhdistettynä lenkin keskitehoihin oli tietenkin mieluisa asia, mutta pientä huolta aiheutti kuitenkin se, että jalostuuko tuo lenkkivauhti jossain kohtaa lyhyempien matkojen vauhdiksi.

Kisat jatkuvat ensi viikonloppuna Lahdessa, jossa vuorossa on Fellmanin ajot. Lahden keskustassa ajettava reilun tunnin mittainen korttelikilpailu onkin viikonlopun ainoa kisa, koska seuraavan päivän Porvoon-ajot jäävät itseltäni väliin. Syytä en tarkemmin tiedä, enkä kysynyt, mutta ohjelman mukaan mennään.

Kelit näyttävät mainioilta myös tämän viikon ennusteissa, joten ei muuta kuin pyörän selkään ja

Ketju poikki,

-M