Kuten viime kerralla kirjoittelin on harjoittelun painopiste ja tavoite asetettu ratapyöräilyn MM-kilpailujen 1km aika-ajoon. Paikkaahan Suomella ei vielä tuonne ole, mutta treenataan nyt kummiskin, että ei aika käy tylsäksi...
Treeniä on painettu koneeseen nyt seitsemän viikkoa. Ohjelmoitua harjoittelua tuosta ajasta on ollut viisi viikkoa. Harjoittelu on koostunut perusajotreeneistä pyörällä ja voimaharjoittelusta salilla. Molemmat osa-alueet kehittyivät lähtötasoistaan hyvin ja etenkin pyörätreeni kulki siten, että taisi osua tämän vuoden paras maantiekunto tuohon joulukuun puoleen väliin.
Paljon on helpottanut, että yli vuoden vaivannut sairastelujen kierre on saatu katkeamaan. Treenimääriä on helppo kasvattaa, kun palautuu paremmin ja ei menetä turhaa aikaa sairaana. Perusharjoittelujaksolla myös pudoteltiin painoa aika reippaasti ja tällä hetkellä ollaan reilut pari kiloa lokakuun EM-kisojen painon alla. Vielä pitäisi kilo hävittää rasvaa pois, jotta oltaisiin tavoitteessa.
Eilen alkoi ensimmäinen yhdestätoista erikoisharjoitteluviikosta. Treenien painopiste on aikalailla voiman ja anaerobisen ajamisen puolella. Salilla käydään usein, mutta tehdään vähän. Pyörätreenitkin ovat lyhyitä, treenien sisällä vedotkin ovat lyhyitä, mutta ne pitäisi tehdä aina kovaa. Kerran viikkoon pääsee onneksi ajamaan ulos perusajotreeniäkin, jotta ei mene viikko täysin sisätiloissa.
Joulua ei tänä vuonna osu kohdalleni. Aikaa on vähän valmistautua ja kun en ole erityisen hyvä on se vähäkin aika käytettävä hyödyksi. Toki saa olla melko kiireinen joulu, jos ei ehdi muutamaan tuntia päivästä treeneihin käyttämään. Toisaalta monessa lajissa joulu on myös hetki rentoutua, joka on myös hyvä tapa viettää joulua.
Solmin myös jokunen tovi sitten sopimuksen Gaerne -ajokenkien maahantuojan TomSport Agencyn kanssa. Paljon hienoja tuotteita tulee Suomen markkinoille heidän kauttaan. Kannattaa tutustusta: https://www.facebook.com/TomSportAgency/
Tammikuu onkin täynnä leireilyä radalla, joten toivottavasti sieltä saisin aikaiseksi kirjoitella myös treeneistä kertovia tekstejä.
Hyvää Joulua,
-M
tiistai 22. joulukuuta 2015
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Harjoittelu alkuun
Otsikko on hieman hämäävä sinänsä, koska harjoittelua on takana jo tähän syksyyn ohjelmoidusti kolme viikkoa ja sitä ennen kaksi viikkoa rennosti treenaillen. Nyt on kuitenkin hetki kun aloitetaan kovempi harjoittelu kohti mahdollita tavoitetta 13 viikon päässä.
Suomi nousi tämän viikon alussa ratapyöräilyn kilometrin aika-ajon MM-rankingissa sijalle 15. ja samalla kiinni viimeiseen suoraan MM-paikkaan. ( http://www.uci.ch/track/ranking/ ) Sijoituksemme kannalta ratkaiseva kilpailu on 26.-30.1 käytävät Aasian maanosamestikset, jossa tarjolla on isosti pisteitä maanosan maille. Myös viikkoa myöhemmin käytävä CL3 -tason kilpailu Japanissa voi nostaa Aasian maiden pisteitä siten, että ohittavat meidät. Euroopassa olisi tarjolla vielä tammikuussa CL3-tason kilpailussa pisteitä, mutta koska oma pistetilini on tilanteessa, jossa en voi määriä kasvattaa jäisi näihin kilpailuihin osallistuminen muiden Suomelle pisteitä tuoneiden kontolle. Ja koska liitolla ei ole tukijärjestelmää tähän ei myöskään ole olettavissa, että kukaan tammikuussa menisi Tsekkeihin pisteitä hakemaan.
UCI julkistaa 8.2 MM-kilpailujen suorat paikat ja reservipaikat, jotka tulevat käyttöön siinä kohtaa, jos jokin suoran paikan saanut maa ei käytäkkään omaa kisapaikkaansa. Reservipaikoille päädymme joka tapauksessa mikä nyt sinänsä jo hyvä juttu, koska ainakin olemme olleet mukana kilpailussa MM-paikasta. Kauden 2015-2016 MM-kisat ajetaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla Lontoossa. Itse kilpailuissahan Suomi ei haasta, 15 maan kilvassa, muita maita ajallisesti/sijoituksellisesti. Se on vain, valitettava, totuus.
Mutta mutta. Meillä on nyt kuitenkin tilanne, jossa kilpailuihin on aikaa 13 viikkoa. Paikkojen varmistumiseen 9 viikkoa. Eli vielä voi tehdä paljon, jotta JOS saamme MM-paikan on ainakin kaikki treeni tehty sen eteen, että kilpailuissa voi ajaa edes niin kovaa kuin mahdollista.
Halvaksihan tämä homma ei käy. 13 viikon aikana pitää leireillä niin maantiellä kuin radalla, varusteita pitäisi hankkia pyörään ja palautumistoimetkin pitäisi saattaa edes välttävälle tasolle. Lokakuun EM-kilpailuihin loppuneesta kaudesta on edelleen lähes tonni maksamatta, joka kuukaudesta toiseen roikkuu kivasti luottotilillä tasaisesti kasvaen. Ja nyt pitäisi olla valmis satsaamaan 13 viikkoon, mahdollisesti toki vain yhdeksään viikkoon, merkittävästi rahaa. Niin, ja sen jälkeen ollaan vasta maaliskuussa ja kauden 2016-2017 pitäisi alkaa siinä kohtaa. Hienoa? Nope.
Oli miten oli. Tällä viikolla koitan löytää muutaman yhteistyökumppanin, jotta tämä projekti olisi mahdollista koittaa viedä läpi. Mitään MM-paikkaahan ei vielä ole, mutta lähellä se on. Tietysti urheilun hienous tulee siinä vastaan, kun jäämme niukasti MM-paikan ulkopuolelle, mutta toisaalta pettymyksethän ovat niitä, jotka parhaiten suomalaisten mieltä lämmittää! Etenkin, jos pettyjä on joku muu kuin itse.
Eli. Eilen aloitin harjoittelemaan 3.3.2016 ajettavaa MM-kilpailujen kilometrin aika-ajoa varten, johon en edes tiedä pääseväni rankingin tai SPU:n puolesta. Ainakin yritetään, koska jos paikka tulee niin kilpailuihin ei tarvitse lähteä pysymetsästä ilman harjoittelua.
Ketju poikki,
-M
Suomi nousi tämän viikon alussa ratapyöräilyn kilometrin aika-ajon MM-rankingissa sijalle 15. ja samalla kiinni viimeiseen suoraan MM-paikkaan. ( http://www.uci.ch/track/ranking/ ) Sijoituksemme kannalta ratkaiseva kilpailu on 26.-30.1 käytävät Aasian maanosamestikset, jossa tarjolla on isosti pisteitä maanosan maille. Myös viikkoa myöhemmin käytävä CL3 -tason kilpailu Japanissa voi nostaa Aasian maiden pisteitä siten, että ohittavat meidät. Euroopassa olisi tarjolla vielä tammikuussa CL3-tason kilpailussa pisteitä, mutta koska oma pistetilini on tilanteessa, jossa en voi määriä kasvattaa jäisi näihin kilpailuihin osallistuminen muiden Suomelle pisteitä tuoneiden kontolle. Ja koska liitolla ei ole tukijärjestelmää tähän ei myöskään ole olettavissa, että kukaan tammikuussa menisi Tsekkeihin pisteitä hakemaan.
UCI julkistaa 8.2 MM-kilpailujen suorat paikat ja reservipaikat, jotka tulevat käyttöön siinä kohtaa, jos jokin suoran paikan saanut maa ei käytäkkään omaa kisapaikkaansa. Reservipaikoille päädymme joka tapauksessa mikä nyt sinänsä jo hyvä juttu, koska ainakin olemme olleet mukana kilpailussa MM-paikasta. Kauden 2015-2016 MM-kisat ajetaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla Lontoossa. Itse kilpailuissahan Suomi ei haasta, 15 maan kilvassa, muita maita ajallisesti/sijoituksellisesti. Se on vain, valitettava, totuus.
Mutta mutta. Meillä on nyt kuitenkin tilanne, jossa kilpailuihin on aikaa 13 viikkoa. Paikkojen varmistumiseen 9 viikkoa. Eli vielä voi tehdä paljon, jotta JOS saamme MM-paikan on ainakin kaikki treeni tehty sen eteen, että kilpailuissa voi ajaa edes niin kovaa kuin mahdollista.
Halvaksihan tämä homma ei käy. 13 viikon aikana pitää leireillä niin maantiellä kuin radalla, varusteita pitäisi hankkia pyörään ja palautumistoimetkin pitäisi saattaa edes välttävälle tasolle. Lokakuun EM-kilpailuihin loppuneesta kaudesta on edelleen lähes tonni maksamatta, joka kuukaudesta toiseen roikkuu kivasti luottotilillä tasaisesti kasvaen. Ja nyt pitäisi olla valmis satsaamaan 13 viikkoon, mahdollisesti toki vain yhdeksään viikkoon, merkittävästi rahaa. Niin, ja sen jälkeen ollaan vasta maaliskuussa ja kauden 2016-2017 pitäisi alkaa siinä kohtaa. Hienoa? Nope.
Oli miten oli. Tällä viikolla koitan löytää muutaman yhteistyökumppanin, jotta tämä projekti olisi mahdollista koittaa viedä läpi. Mitään MM-paikkaahan ei vielä ole, mutta lähellä se on. Tietysti urheilun hienous tulee siinä vastaan, kun jäämme niukasti MM-paikan ulkopuolelle, mutta toisaalta pettymyksethän ovat niitä, jotka parhaiten suomalaisten mieltä lämmittää! Etenkin, jos pettyjä on joku muu kuin itse.
Eli. Eilen aloitin harjoittelemaan 3.3.2016 ajettavaa MM-kilpailujen kilometrin aika-ajoa varten, johon en edes tiedä pääseväni rankingin tai SPU:n puolesta. Ainakin yritetään, koska jos paikka tulee niin kilpailuihin ei tarvitse lähteä pysymetsästä ilman harjoittelua.
Ketju poikki,
-M
maanantai 16. marraskuuta 2015
Kausi 2015 ohi
EM 1km aika-ajo ( Kuva UEC) |
Kausi 2015 oli, jälleen, suhteellisen pitkä. Nopeasti muistellen olin ensimmäisellä rataleirillä viikolla 4, eli tammikuun lopussa, ajoin ensimmäisen kilpailun helmikuun lopuilla ja kausi päättyi lokakuun puoliväliin. Kipeänä olin kaudesta useamman viikon, rataleirejä taisin ajella neljä kappaletta, kv.ratakilpailuja seitsemän kilpailuviikonlopun verran, kansallisia ratakilpailuja useamman päivän ja parisenkymmentä maantiekilpailua Belgiassa, Ruotsissa ja Suomessa.
Kauden 2015 alussa olin hyvässä kunnossa. Helmikuun lopun rataleirillä ajelin varsin reippaita aikoja, mutta valitettavasti hyvä kunto katosi maaliskuun sairastamisen myötä. Hyvin treenatun huhtikuun myötä sain toukokuussa ajettua kelvon ratakilpailun Minskissa, jossa aika-ajojen ajat olivat lupaavia. Kesä- ja heinäkuussa harjoittelin väärin. Kaivoin vähän turhan syvää kuoppaa, josta en noussutkaan ihan niin nopeasti ylös. Elokuussa alkoi paine vähän kasvamaan, koska ajo ei alkanut luonnistumaan ja syyskuun alussa paineltiin hiukan paniikkinappulaa, jotta EM-kisoissa saataisiin edes jotain pelastettua.
EM-kisat menivät kelvosti. Aika-ajoissa pystyin omiin ennätyksiini, jotka tosin jäivät kauas siitä mitä helmikuun vauhdit hyvän treenitalven jälkeen lupasivat. Toisaalta EM-kisojen lauantaihin oli hyvä lopettaa, koska taskussa oli kuitenkin kaksi omaa ennätystä. (Omat ennätykset muuten sumentavat nopeasti järjellisen ajattelun. Sitä päätyy herkästi luulemaan ajaneensa hyvin tmv. kun taululle tulee henkilökohtainen ennätys. Tuloksen taakse tarkastelu voi osoittaa jotain ihan muuta...)
Kauden alussa asetetut julkiset tavoitteet radalle aika-ajoihin olivat:
250m - 13,700
1km - 1.05,000
4km - 4.37,500
Ja kauden loputtua sarja oli:
250m - 14,000 ( -0.119 kaudesta 2014)
1km - 1.06,238 ( -0,397 kaudesta 2014)
4km - 4.41,077 ( -3,401 kaudesta 2014)
Tavoitteisiin ei siis päästy. Onneksi syitä on mietitty tarkasti ja toivottavasti myös keksitty ne syyt, ja virheet, jotka johtivat siihen, että tavoitteet eivät täyttyneet.
Maantiellä ajelin muutaman ihan hyvän ajon. Tavoitteita ei maantiekisoihin sen kummemmin ollut, joten eipä näistä sen enempää. SM-maantie oli ihan hyvä päivä, Ruotsissa ajelin jossain kisassa hyvää irtiottoa ja Belgiassa oli jossain kisassa ihan tekemisen meininkiä. Ihan ok. Paremminkin voisi tietysti olla mennyt. Kansallisissa ratakilpailuissa kävin kahdeksan kilpailupäivän verran. Oli ihan hauskaa. (Maantiellä on toki hyvä huomioida, että maantie-SM 5.sija ja TS-kortteliajojen 4.sija eivät riittäneet siihen, että SPU:n rankingpisteet olisivat riittäneet ensi vuodeksi elite-luokan paikkaan, vaan vauhtia on haettava sääntöjen mukaan kilpaluokasta. )
Kiitos kaudesta 2015 kuuluu kaikille yhteistyökumppaneille ja tukijoille.
Vaimoni Janni on ollut merkittävässä roolissa niin kisoissa kuin kisojen ulkopuolella,
Turun Urheiluliitto on tukenut matkaani merkittävästi,
Huntteri ( FELT, BBB, Cycleops, Profile Design) on tukenut vahvasti jo vuodesta 2007,
Bioracer vaatettaa ratakilpailuihin laadukkailla ajoasuilla,
Ajopyörä / Bikeshop.fi ,
Mainoskoho teippailee tavarata tyylikkäiksi,
Powerbarilta laadukkaat ja luotettavat lisäravinteet,
ja tietysti Latelle treeniseurasta, Manulle huoltoavusta, sekä kaikille mukana olleille, kuulumisia kyselleille ja tsemppejä toivottaneille.
KIITOS!
Mika
perjantai 30. lokakuuta 2015
EM ohi vol2 - palautteeseen vastaaminen
Sain edelliseen blogitekstiini hyvän kommentin käyttäjältä Timo Luostarinen. Kiitos Timo!
Timon viesti oli julkinen, joten lisään sen tähän alkuun ja kirjoittelen omia ajatelmiani alle.
"Moi Mika
(1) Mielenkiinnolla seurasin EM-kisoja. Kaikilla matkoilla taso on hirmuisen kova. Sprintin karsinnassa 10 miestä ajoi alle 10 sekunnin, 4 km:llä piti puristaa alle 4.20 päästäkseen jatkoon jne. Meidän sprintterimme ei olisi pärjännyt naisten sarjassa, vaikka ajoi alle 11 sek. Ilahduttavinta meikäläisittäin oli havaita vauhtisi kilsan viimeisellä kierroksella.
(2) Helposti tulin miettineeksi miten Suomen joukkue oli kisoihin valmistautunut. Kun samaan aikaan pikaluistelijat tiedottivat monen viikon jääleireistä valmistautuessaan tulevaan kauteen, ajattelin kuinkahan paljon ja miten ratajoukkue on hionut kuntoaan jollain sisäradalla. On selvää, että lajikunto ei nouse kuin runsaalla harjoittelulla sisävelolla. Hieman uskallan epäillä, että meillä tämä asia ei ihan yhtä hyvällä mallilla ole kuin pikaluistelijoilla.
(3) Kun blogissasi kirjoitat miettiväsi lähteäkö joulukuussa tarjottuihin kisoihin, niin missä ja mitä varten voit parempaa harjoitusta saada? Kirjoittamasi perusteella näyttää siltä, että täyden vauhdin harjoitusta ei ole ollut riittävästi, koska kirjoitat liian suurista välityksistä. Viime kesänä velolla SM - kisoissa kiinnitin huomiota siihen, että monet kokeneetkin ajajat sortuivat liian suuriin "tuumiin". - Harjoituksilla oikeat välitykset löytyvät, ja kisoissa pitää uskaltaa luottaa siihen etteivät treeneissä "löytyneitä" välityksiä pidä nostaa (tunnetko joskus pettyneesi liian pieniin "tuumiin" kisoissa?).
Hyvää ratapyöräilykautta Sinulle. Timo"
Kappale 1 - Olen samaa mieltä, että taso on tällä hetkellä kova. Ja olympialaisten lähentyessä taso on kovempi arvokilpailu arvokilpailulta (EM - 3 MC - MM). 1km, 4km, pisteajo ja scratch eivät ole kuuluneet enää vuoteen maailman cup -ohjelmaan, jossa ajetaan vain henkilökohtaisista lajeista omniun, sprint ja keirin. Johtuen maailman cup-ohjelman supistumisesta jää em.lajeille vain kaksi arvokilpailulähtöä vuoteen, eli EM- ja MM-kilpailut. Kova taso on toisaalta se, johon meidänkin rataohjelmamme tulisi pyrkiä. Toistaiseksi olemme siitä vielä kaukana.
Kappale 2 - En voi ottaa muiden ajajien valmistautumiseen kantaa, mutta omasta puolestani voin sanoa, että kauteni oli rakennettu täysin EM-kilpailuja silmällä pitäen.
Ennen EM-kisoja ohjelmassani oli ratakilpailuja maaliskuusta alkaen vähintään kerran kuussa, poikkeuksena huhtikuu, jolloin TS-kortteliajot Turussa olivat etusijalla. Ajoin kuudessa kansainvälisessa GP-kilpailussa (johon en Helsinki GP:ta laske) ja ohjelma rakentui syyspainotteisesti, jotta arvokilpailuissa olisi mahdollista suorittaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Valitettavasti sairastelu, ja virheet harjoittelussa kauden aikana, eivät vieneet kehitystä eteenpäin odotetulla tavalla. Ohjelma oli kuitenkin hyvä ennen EM-kilpailuja, joten siitä suorittamiseni ei jäänyt kiinni. Ainoa muutos, jos sellainen olisi ollut mahdollista tehdä, olisi tietysti ollut EM-kisoja edeltävän viikon viettäminen radalla.
Voin siis sanoa, että suoriuduin kisoista sillä tasolla, jolle oli mahdollitsa oman ohjelmani ja budjettini puitteissa päästä. Valitettavasti sillä ei vain tuon enempää saa kansainvälisissä kilpailuissa aikaiseksi.
Kappale 3 - Täyden vauhdin harjoituksia radalla jäi kauden aikana uupumaan useita kappaleita. Tilanne on Turussa harjoiteltaessa vaikea, koska täältä ei tahdo oikein löytyä apureita radalle.
Vauhdit ovat kansainvälisissä kisoissa nousseet viime vuosina reippaasti. Etenkin EM-kisojen linja-ajo, yli 54kmh, keskinopeudella, oli tästä mainio esimerkki. Välityksiä pitää periaattessa kasvattaa, jotta noista vauhdeista on mahdollista iskeä / kiriä. Kauden aikana ajoin lukuisia kilpailuja pykälää, tai kahta, pienemmällä välityksellä ja oma pyöritykseni ei riitä loppukirivaiheeseen, jos ajan, esimerkiksi EM-kisoissa käyttämääni välitystä pienemmällä välityksellä. Toki tästähän päästään kivasti siihen, että lisää treeniä kovilla kierroksilla...
Kilpailuvauhtia saisi taatusti jalkoihin joulukuun kilpailuissa. Ratapyöräilykausi kuitenkin ajoittuu nykyään todella vahvasti huhtikuusta lokakuuhun, jonka jälkeen ohjelmassa on yksittäisten GP-kilpailujen lisäksi vain 6-päivän ajoja ja maailman cup-kilpailut. Kausi painottuu aiemmaksi johtuen maailman cup -karsinnan ajasta, joka ajoittuu huhtiikusta syyskuun puoliväliin.
Kiitos palautteestasi vielä kerran. Mukavaa, että joutuu haastamaan itseään välillä miettimään asioita tarkemmin ulkopuolisen palautteen ansiosta.
Ketju poikki!
-Mika
Timon viesti oli julkinen, joten lisään sen tähän alkuun ja kirjoittelen omia ajatelmiani alle.
"Moi Mika
(1) Mielenkiinnolla seurasin EM-kisoja. Kaikilla matkoilla taso on hirmuisen kova. Sprintin karsinnassa 10 miestä ajoi alle 10 sekunnin, 4 km:llä piti puristaa alle 4.20 päästäkseen jatkoon jne. Meidän sprintterimme ei olisi pärjännyt naisten sarjassa, vaikka ajoi alle 11 sek. Ilahduttavinta meikäläisittäin oli havaita vauhtisi kilsan viimeisellä kierroksella.
(2) Helposti tulin miettineeksi miten Suomen joukkue oli kisoihin valmistautunut. Kun samaan aikaan pikaluistelijat tiedottivat monen viikon jääleireistä valmistautuessaan tulevaan kauteen, ajattelin kuinkahan paljon ja miten ratajoukkue on hionut kuntoaan jollain sisäradalla. On selvää, että lajikunto ei nouse kuin runsaalla harjoittelulla sisävelolla. Hieman uskallan epäillä, että meillä tämä asia ei ihan yhtä hyvällä mallilla ole kuin pikaluistelijoilla.
(3) Kun blogissasi kirjoitat miettiväsi lähteäkö joulukuussa tarjottuihin kisoihin, niin missä ja mitä varten voit parempaa harjoitusta saada? Kirjoittamasi perusteella näyttää siltä, että täyden vauhdin harjoitusta ei ole ollut riittävästi, koska kirjoitat liian suurista välityksistä. Viime kesänä velolla SM - kisoissa kiinnitin huomiota siihen, että monet kokeneetkin ajajat sortuivat liian suuriin "tuumiin". - Harjoituksilla oikeat välitykset löytyvät, ja kisoissa pitää uskaltaa luottaa siihen etteivät treeneissä "löytyneitä" välityksiä pidä nostaa (tunnetko joskus pettyneesi liian pieniin "tuumiin" kisoissa?).
Hyvää ratapyöräilykautta Sinulle. Timo"
Kappale 1 - Olen samaa mieltä, että taso on tällä hetkellä kova. Ja olympialaisten lähentyessä taso on kovempi arvokilpailu arvokilpailulta (EM - 3 MC - MM). 1km, 4km, pisteajo ja scratch eivät ole kuuluneet enää vuoteen maailman cup -ohjelmaan, jossa ajetaan vain henkilökohtaisista lajeista omniun, sprint ja keirin. Johtuen maailman cup-ohjelman supistumisesta jää em.lajeille vain kaksi arvokilpailulähtöä vuoteen, eli EM- ja MM-kilpailut. Kova taso on toisaalta se, johon meidänkin rataohjelmamme tulisi pyrkiä. Toistaiseksi olemme siitä vielä kaukana.
Kappale 2 - En voi ottaa muiden ajajien valmistautumiseen kantaa, mutta omasta puolestani voin sanoa, että kauteni oli rakennettu täysin EM-kilpailuja silmällä pitäen.
Ennen EM-kisoja ohjelmassani oli ratakilpailuja maaliskuusta alkaen vähintään kerran kuussa, poikkeuksena huhtikuu, jolloin TS-kortteliajot Turussa olivat etusijalla. Ajoin kuudessa kansainvälisessa GP-kilpailussa (johon en Helsinki GP:ta laske) ja ohjelma rakentui syyspainotteisesti, jotta arvokilpailuissa olisi mahdollista suorittaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Valitettavasti sairastelu, ja virheet harjoittelussa kauden aikana, eivät vieneet kehitystä eteenpäin odotetulla tavalla. Ohjelma oli kuitenkin hyvä ennen EM-kilpailuja, joten siitä suorittamiseni ei jäänyt kiinni. Ainoa muutos, jos sellainen olisi ollut mahdollista tehdä, olisi tietysti ollut EM-kisoja edeltävän viikon viettäminen radalla.
Voin siis sanoa, että suoriuduin kisoista sillä tasolla, jolle oli mahdollitsa oman ohjelmani ja budjettini puitteissa päästä. Valitettavasti sillä ei vain tuon enempää saa kansainvälisissä kilpailuissa aikaiseksi.
Kappale 3 - Täyden vauhdin harjoituksia radalla jäi kauden aikana uupumaan useita kappaleita. Tilanne on Turussa harjoiteltaessa vaikea, koska täältä ei tahdo oikein löytyä apureita radalle.
Vauhdit ovat kansainvälisissä kisoissa nousseet viime vuosina reippaasti. Etenkin EM-kisojen linja-ajo, yli 54kmh, keskinopeudella, oli tästä mainio esimerkki. Välityksiä pitää periaattessa kasvattaa, jotta noista vauhdeista on mahdollista iskeä / kiriä. Kauden aikana ajoin lukuisia kilpailuja pykälää, tai kahta, pienemmällä välityksellä ja oma pyöritykseni ei riitä loppukirivaiheeseen, jos ajan, esimerkiksi EM-kisoissa käyttämääni välitystä pienemmällä välityksellä. Toki tästähän päästään kivasti siihen, että lisää treeniä kovilla kierroksilla...
Kilpailuvauhtia saisi taatusti jalkoihin joulukuun kilpailuissa. Ratapyöräilykausi kuitenkin ajoittuu nykyään todella vahvasti huhtikuusta lokakuuhun, jonka jälkeen ohjelmassa on yksittäisten GP-kilpailujen lisäksi vain 6-päivän ajoja ja maailman cup-kilpailut. Kausi painottuu aiemmaksi johtuen maailman cup -karsinnan ajasta, joka ajoittuu huhtiikusta syyskuun puoliväliin.
Kiitos palautteestasi vielä kerran. Mukavaa, että joutuu haastamaan itseään välillä miettimään asioita tarkemmin ulkopuolisen palautteen ansiosta.
Ketju poikki!
-Mika
tiistai 20. lokakuuta 2015
EM ohi
Lyhyt päivitys tienpäältä täältä jostain. (Ture Johanssons Trävaru AB sijaitsee vieressä...) EM-kilpailut ovat takana ja loppuverryttelyä tässä vähitellen alan suunnittelemaan. Vaikka ajot loppuivat jo lauantaina jäi verkka tekemättä...
Lauantaina EM-ohjelmassa olivat 4km ja 1km aika-ajot. Aikatavoitteet olivat 4.40 ja 1.06.0. Kumpaankaan tavoitteeseen ei päästy. Uudet ennätykset ajoin molemmilla matkoilla, mutta...
4km aika-ajossa sain vastaani Portugalin Ivo Oliveiran. Tiedossa oli,että vastassa olisi vahvempi vastustaja, joten taktiikkana oli antaa portugalilaisen ohittaa omalla rytmillään ja katsoa pystyisikö itse kiihdyttämään perään.
Ajo oikeastaan kaatui toiseen kierrokseen (2/16), jonka kierrosaika oi 16,3". Kun matkavauhdin piti olla 17,0" luokkaa tarkoitti tuo kierrosaika sitä, että teho oli liian kova suorituksen alussa, jolloin mentiin sen verran anaerobisen tehon puolelle, että vauhti tulisi hyytymään. Ja niinhän siinä sitten kävi. Ajo pysyi ihan kivasti kontrollissa reiluun puolimatkaan. Kierrosajat olivat tasaisia 16,9-17,0" luokkaa, mutta toisaalta jaloissa oli kokoajan tunne jo kertyneistä hapoista, joka myös tarkoitti, että lopussa vauhtia ei kiihdytetäisi.
Sain aikaiseksi ihan kelvon ajon 3,25km (13/16krs) asti, jonka jälkeen vauhti hidastui radikaalisti. Viimeiset kolme kierrosta olivat ajoiltaan 17,3" - 17,5" ja 17,9" ,jotka samalla takasivat sen, että aika ei painuisi alle 4.40.
Loppuaikani oli 4.41.077 ,joka paransi ennätystäni 1,4 sekunnilla. Ajon jälkeen tietysti pettymys oli päällimmäinen tunne, koska aikatavoite ei täyttynyt, mutta samalla olin aavistuksen tyytyväinen, että sain ajettua henkilökohtaisen ennätyksen arvokisoihin.
Vielä kaksi viikkoa ennen EM-rataa ajoin 4km aikaan 4.48, joten seitsemän sekunnin parannus onnistuneella viimeistelyllä on melkolailla maksimi mitä voi ulos saada. Rata ei ollut merkittävästi helpompi/nopeampi kuin Aiglen rata kaksi viikkoa sitten. Tämän voi todeta monien Aiglessa ajaneiden ja EM-kisoissa kilpailleen aikojen vertailusta. Arvokisoissa kaikki vain tuppaavat pyrkimään parhaaseen suoritukseen ja esimerkiksi 4km kuskeilla ei ole Maailman Cupia, vaan EM-kisat ovat ainoa tapahtuma ennen 5kk päässä olevia MM-kisoja.
4km aika-ajossa joiduin todella ahtaalle tällä kertaa. Olin huomattavan väsynyt vielä yli tunnin ajon jälkeen, joten voin todeta, että kerrankin pääsin oikeasti punaiselle tässä lajissa. Keväällä olin Minskissä kyllä paremmassa kunnossa, koska 1,4" heikompi aika tuli paljon helpommalla. Tämän tiesin toki ennen kilpailujakin, mutta onneksi tällä kertaa löytyi enemmän venymiskykyä.
Illalla oli vuorossa 1km aika-ajo. Keväällä tämän kauden tavoitteeksi oli asetettu 1,05 alitus. Ennen ajoa oli jo tiedossa, että tuohon aikaan en tulisi pääsemään. Kilpailutavoitteeksi asetttiin 1,06 alitus. Sen piti olla kaiken mennessä putkeen jopa mahdollista. Mutta eipä alittunut.
Kilometriä varten en päässyt harjoittelemaan startteja ennen kisoja. Osittain siksi, että jouduin keskittämään energian 4km harjoitteluun, joka myös näkyisi kilometrin loppukierroksilla, ja osittain siksi, että käytössäni ei ole starttiporttia. Jälkikäteen ajateltuna kilometrin välitykseni oli liian iso, joka heijastui suoraan hitaaseen lähtökierroksen aikaan. Jalat pyörivät koko viikon niin hyvin, että pienemmällä välityksellä olisin saattanut pystyä samoihin lentäviin kierroksiin kuin valitulla kisavälityksellä, ja saattanut samalla päästä portista nopeammin irti.
Kilometrin toinen ja kolmas kierros menivät ajallisesti varsin mallikkaasti. Molempien kierrosten keskivauhdit pysyivät yli 60kmh tasossa, ja kun vielä viimeinenkin kierros oli hyvä, ja samalla koko kilpailun 5.nopein, voi todeta, että startissa olisi eniten töitä. Mutta koita siinä nyt sitten olla ajamassa samana kautena SM Maantiellä 190km irtiottoa ja startata kilsalle kuin sprintteri....
Loppuaika kilometrillä oli 1.06.238 ,joka leikkasi vanhasta ennätyksestä 0,2". Tavoitteesta jäätiin, mutta ennätys tuli.
Tietysti vaikean kauden päätteeksi sitä huijaa itseään hiukan sillä, että ajaa kauden päätteeksi kaksi ennätystä päivään ja kokee, että meni hyvin. Tietysti meni paremmin kuin, jos olisi jäänyt ennätyksistään paljon, mutta mahtoiko siltikään mennä hyvin. Tarvinnee ottaa ihan rauhassa kuppi, kaksi, tai pannu, kahvia ja miettiä raa'asti analysoiden, että menikös tämä nyt hyvin vai huonosti. Vai hyvin huonosti.
Sijoituksethan olivat sekä 1km että 4km viimeisiä. Valitettavaa, mutta ikävä kyllä totta. Suomen ennätyksiä ajamalla molemmilla matkoilla olisi tainnut tuloslistoilla nousta ylöspäin sijan tai kaksi. Valitettavaa, mutta totta. Radalla on nykyään paljon kuskeja, jotka keskittävät energiansa vain oman special-lajinsa harjoitteluun ja kilpailuihin. Siihen kun laittaa, kestävyyskuskeilla, päälle hyvän maantieohjelman niin päästään hyviin tuloksiin. Myös pyörien puolella taitaa olla pieniä eroja itseni ja huippumaiden kuskien välillä, mutta omasta mielestäni ensiksi pitää pystyä ajamaan kovaa, jotta voi varusteiden avulla pyrkiä ajamaan Kovaa.
Puran jossain kohtaa blogissa vielä tarkemmin henkilökohtaiset aika-ajot ja spekuloin lisää kisoilla ja niillä syillä mitkä vaikuttivat aikojen syntyyn. Samoin kausikin pitäisi varmaan purkaa läpi ja miettiä mitä tehtiin oikein ja mitä väärin. Kausi tausi loppua näihin kilpailuihin. Vaikka sähköpostiin tulikin EM-kisojen jälkeen ehdotus lähteä joulukuussa ajamaan rataa pientä korvausta vastaan....niin ja onhan Suomi 1km UCI-rankingissa hätyyttelemässä myös MM-kilpailupaikkaa maaliskuulle, joten...
Mitäs jatkossa tapahtuu?
Ketju poikki,
-M
Lauantaina EM-ohjelmassa olivat 4km ja 1km aika-ajot. Aikatavoitteet olivat 4.40 ja 1.06.0. Kumpaankaan tavoitteeseen ei päästy. Uudet ennätykset ajoin molemmilla matkoilla, mutta...
4km aika-ajossa sain vastaani Portugalin Ivo Oliveiran. Tiedossa oli,että vastassa olisi vahvempi vastustaja, joten taktiikkana oli antaa portugalilaisen ohittaa omalla rytmillään ja katsoa pystyisikö itse kiihdyttämään perään.
Ajo oikeastaan kaatui toiseen kierrokseen (2/16), jonka kierrosaika oi 16,3". Kun matkavauhdin piti olla 17,0" luokkaa tarkoitti tuo kierrosaika sitä, että teho oli liian kova suorituksen alussa, jolloin mentiin sen verran anaerobisen tehon puolelle, että vauhti tulisi hyytymään. Ja niinhän siinä sitten kävi. Ajo pysyi ihan kivasti kontrollissa reiluun puolimatkaan. Kierrosajat olivat tasaisia 16,9-17,0" luokkaa, mutta toisaalta jaloissa oli kokoajan tunne jo kertyneistä hapoista, joka myös tarkoitti, että lopussa vauhtia ei kiihdytetäisi.
Sain aikaiseksi ihan kelvon ajon 3,25km (13/16krs) asti, jonka jälkeen vauhti hidastui radikaalisti. Viimeiset kolme kierrosta olivat ajoiltaan 17,3" - 17,5" ja 17,9" ,jotka samalla takasivat sen, että aika ei painuisi alle 4.40.
Loppuaikani oli 4.41.077 ,joka paransi ennätystäni 1,4 sekunnilla. Ajon jälkeen tietysti pettymys oli päällimmäinen tunne, koska aikatavoite ei täyttynyt, mutta samalla olin aavistuksen tyytyväinen, että sain ajettua henkilökohtaisen ennätyksen arvokisoihin.
Vielä kaksi viikkoa ennen EM-rataa ajoin 4km aikaan 4.48, joten seitsemän sekunnin parannus onnistuneella viimeistelyllä on melkolailla maksimi mitä voi ulos saada. Rata ei ollut merkittävästi helpompi/nopeampi kuin Aiglen rata kaksi viikkoa sitten. Tämän voi todeta monien Aiglessa ajaneiden ja EM-kisoissa kilpailleen aikojen vertailusta. Arvokisoissa kaikki vain tuppaavat pyrkimään parhaaseen suoritukseen ja esimerkiksi 4km kuskeilla ei ole Maailman Cupia, vaan EM-kisat ovat ainoa tapahtuma ennen 5kk päässä olevia MM-kisoja.
4km aika-ajossa joiduin todella ahtaalle tällä kertaa. Olin huomattavan väsynyt vielä yli tunnin ajon jälkeen, joten voin todeta, että kerrankin pääsin oikeasti punaiselle tässä lajissa. Keväällä olin Minskissä kyllä paremmassa kunnossa, koska 1,4" heikompi aika tuli paljon helpommalla. Tämän tiesin toki ennen kilpailujakin, mutta onneksi tällä kertaa löytyi enemmän venymiskykyä.
Illalla oli vuorossa 1km aika-ajo. Keväällä tämän kauden tavoitteeksi oli asetettu 1,05 alitus. Ennen ajoa oli jo tiedossa, että tuohon aikaan en tulisi pääsemään. Kilpailutavoitteeksi asetttiin 1,06 alitus. Sen piti olla kaiken mennessä putkeen jopa mahdollista. Mutta eipä alittunut.
Kilometriä varten en päässyt harjoittelemaan startteja ennen kisoja. Osittain siksi, että jouduin keskittämään energian 4km harjoitteluun, joka myös näkyisi kilometrin loppukierroksilla, ja osittain siksi, että käytössäni ei ole starttiporttia. Jälkikäteen ajateltuna kilometrin välitykseni oli liian iso, joka heijastui suoraan hitaaseen lähtökierroksen aikaan. Jalat pyörivät koko viikon niin hyvin, että pienemmällä välityksellä olisin saattanut pystyä samoihin lentäviin kierroksiin kuin valitulla kisavälityksellä, ja saattanut samalla päästä portista nopeammin irti.
Kilometrin toinen ja kolmas kierros menivät ajallisesti varsin mallikkaasti. Molempien kierrosten keskivauhdit pysyivät yli 60kmh tasossa, ja kun vielä viimeinenkin kierros oli hyvä, ja samalla koko kilpailun 5.nopein, voi todeta, että startissa olisi eniten töitä. Mutta koita siinä nyt sitten olla ajamassa samana kautena SM Maantiellä 190km irtiottoa ja startata kilsalle kuin sprintteri....
Loppuaika kilometrillä oli 1.06.238 ,joka leikkasi vanhasta ennätyksestä 0,2". Tavoitteesta jäätiin, mutta ennätys tuli.
Tietysti vaikean kauden päätteeksi sitä huijaa itseään hiukan sillä, että ajaa kauden päätteeksi kaksi ennätystä päivään ja kokee, että meni hyvin. Tietysti meni paremmin kuin, jos olisi jäänyt ennätyksistään paljon, mutta mahtoiko siltikään mennä hyvin. Tarvinnee ottaa ihan rauhassa kuppi, kaksi, tai pannu, kahvia ja miettiä raa'asti analysoiden, että menikös tämä nyt hyvin vai huonosti. Vai hyvin huonosti.
Sijoituksethan olivat sekä 1km että 4km viimeisiä. Valitettavaa, mutta ikävä kyllä totta. Suomen ennätyksiä ajamalla molemmilla matkoilla olisi tainnut tuloslistoilla nousta ylöspäin sijan tai kaksi. Valitettavaa, mutta totta. Radalla on nykyään paljon kuskeja, jotka keskittävät energiansa vain oman special-lajinsa harjoitteluun ja kilpailuihin. Siihen kun laittaa, kestävyyskuskeilla, päälle hyvän maantieohjelman niin päästään hyviin tuloksiin. Myös pyörien puolella taitaa olla pieniä eroja itseni ja huippumaiden kuskien välillä, mutta omasta mielestäni ensiksi pitää pystyä ajamaan kovaa, jotta voi varusteiden avulla pyrkiä ajamaan Kovaa.
Puran jossain kohtaa blogissa vielä tarkemmin henkilökohtaiset aika-ajot ja spekuloin lisää kisoilla ja niillä syillä mitkä vaikuttivat aikojen syntyyn. Samoin kausikin pitäisi varmaan purkaa läpi ja miettiä mitä tehtiin oikein ja mitä väärin. Kausi tausi loppua näihin kilpailuihin. Vaikka sähköpostiin tulikin EM-kisojen jälkeen ehdotus lähteä joulukuussa ajamaan rataa pientä korvausta vastaan....niin ja onhan Suomi 1km UCI-rankingissa hätyyttelemässä myös MM-kilpailupaikkaa maaliskuulle, joten...
Mitäs jatkossa tapahtuu?
Ketju poikki,
-M
perjantai 16. lokakuuta 2015
EM välipäivä
EM-kilpailut alkoivat osaltani torstai-illalla 15km scratchilla. Paljon kilpailusta ei jäänyt kerrottavaa, mutta kerrotaan edes se mitä jäi.
Tavoitteeksi kilpailussa asetettiin 12.sija. Maalinpääsy ei ole itsessään tulostavoite, vaan enemmänkin heikon urheilijan pyrkimys ylittää itsensä. No, maaliin ei heikko urheilija päässyt, joten tavoite ei myöskään täyttynyt.
Kilpailu alkoi heti paukusta. Näin kuinka tanskalainen kuski iski välittömästi ensimmäisen kierroksen alussa ja ryntäsin perään. Jouduin kiihdyttämään aavistuksen liikaa, joka maksoi vähän turhan paljon bensaa. Hetken etenimme tanskalaisen kanssa kahdestaan, jonka jälkeen joukkoon liittyi kolmanneksi venäläiskuski. Tässä kohtaa tilanne näytti hetken hyvältä, kunnes pian joukkoomme liittyi valkovenäläiskuski, joka samalla takasi, että ryhmän koko oli liian suuri.
Ikävä kyllä pääjoukon vauhti oli melkoisen kova, joten parin kierroksen mukana roikkumisen jälkeen oli kohtalona taipua vauhdista ja pudota porukoista. EM-kisojen linja oli se, että kun olet pudonnut pääjoukosta kierroksen olet ulkona kisasta. Näin myös kävi omalla kohdallani kun matkaa oli taivallettu 20/60 kierrosta.
Yritys oli hyvä, toteutus huono ja lopputulos todella huono. Toisaalta kisan keskinopeus oli lopuksi ollut reilut 54kmh, joten vaikka olisin loppukierroksille selvinnyt tuskin olisin tuosta jämäsijoja kummempia aikaiseksi saanut.
Kisat jatkuu huomenna 4km ja 1km ajoilla. Tuomitaan kokonaisuus sitten näiden jälkeen!
Treneeissä ajo on sujunut hyvin, joten toivotaan, että myös kilpailussa tulisi onnistuminen. Aikatavoitteet ovat 4km ajaa alle 4.40 ja kilometrillä alle 1.06. Henkilökohtaiset ennätykset ovat tällä hetkellä 4.42 ja 1.06.4. Noilla ajoilla ei saa aikaiseksi muuta kuin viimeisiä sijoja, mutta voiko muuta tavoitetta arvokisoissa olla kuin ajaa omia ennätyksiä?
Twitterista löytyy huomenna tuloksia kisoista. Blogista aikanaan.
Ketju poikki,
-M
Tavoitteeksi kilpailussa asetettiin 12.sija. Maalinpääsy ei ole itsessään tulostavoite, vaan enemmänkin heikon urheilijan pyrkimys ylittää itsensä. No, maaliin ei heikko urheilija päässyt, joten tavoite ei myöskään täyttynyt.
Kilpailu alkoi heti paukusta. Näin kuinka tanskalainen kuski iski välittömästi ensimmäisen kierroksen alussa ja ryntäsin perään. Jouduin kiihdyttämään aavistuksen liikaa, joka maksoi vähän turhan paljon bensaa. Hetken etenimme tanskalaisen kanssa kahdestaan, jonka jälkeen joukkoon liittyi kolmanneksi venäläiskuski. Tässä kohtaa tilanne näytti hetken hyvältä, kunnes pian joukkoomme liittyi valkovenäläiskuski, joka samalla takasi, että ryhmän koko oli liian suuri.
Ikävä kyllä pääjoukon vauhti oli melkoisen kova, joten parin kierroksen mukana roikkumisen jälkeen oli kohtalona taipua vauhdista ja pudota porukoista. EM-kisojen linja oli se, että kun olet pudonnut pääjoukosta kierroksen olet ulkona kisasta. Näin myös kävi omalla kohdallani kun matkaa oli taivallettu 20/60 kierrosta.
Yritys oli hyvä, toteutus huono ja lopputulos todella huono. Toisaalta kisan keskinopeus oli lopuksi ollut reilut 54kmh, joten vaikka olisin loppukierroksille selvinnyt tuskin olisin tuosta jämäsijoja kummempia aikaiseksi saanut.
Kisat jatkuu huomenna 4km ja 1km ajoilla. Tuomitaan kokonaisuus sitten näiden jälkeen!
Treneeissä ajo on sujunut hyvin, joten toivotaan, että myös kilpailussa tulisi onnistuminen. Aikatavoitteet ovat 4km ajaa alle 4.40 ja kilometrillä alle 1.06. Henkilökohtaiset ennätykset ovat tällä hetkellä 4.42 ja 1.06.4. Noilla ajoilla ei saa aikaiseksi muuta kuin viimeisiä sijoja, mutta voiko muuta tavoitetta arvokisoissa olla kuin ajaa omia ennätyksiä?
Twitterista löytyy huomenna tuloksia kisoista. Blogista aikanaan.
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
EM ennakointia
Takaa-ajon harjoittelua jatkettiin Sveitsissa päivän taas pienellä annoksella. Hyvä 2km lentävä veto, jossa vauhti karkasi muutamalla kierroksella aivan liian kovaksi. Toisaalta nyt on tiedossa, että kuinka kovaa en pysty 4km ajoa missään nimessä ajamaan. Josko sitä lähtisi tavoittelemaan 17,0" kierrosaikoja...
Huomenna avataan kisat scratchin merkeissä. 15km kilpailu on illalla ohjelmassa melkoisen myöhään, arvioilta 21.30-22.00. Kisa tulee taatusti olemaan vauhdikas. Lähtölistalla on monia tuttuja kilpakumppaneita, joilta olen monesti ottanut kuokkaan vuosien varrella. Omat mahdollisuuteni kisassa ovat lähinnä sopivaan irtiottoon pääseminen, jota kautta voisi päästä paremmille sijoituksille. Toisaalta kisa on osiltaan myös, melko varmasti, taistelemista myös porukassa pysymisen kanssa, vaikka vauhdit ovatkin viime päivinä luvanneet parempaa kuin pitkään aikaan.
Perjantaina en aja pisteajoa johtuen siitä, että aikataulut eivät ole järkevät launtain 4km ja 1km kisojen suhteen. Perjantaina pistari päättyisi vasta 22.30 ja lauantaina päivä alkaa jo 9.30. Tuohon kun laittaa molempiin päihin verrat ja siirtymät, sekä unet väliin, vaikuttaa yhtälö kovin vaikealta.
Huomista odotellessa...
Ketju poikki,
-M
tiistai 13. lokakuuta 2015
EM valmistautumista
EM-kilpailut ajetaan tällä viikolla keskiviikosta sunnuntaihin Sveitsin Grenchenissa. Hyvällä, pyöreällä radalla ajettavat kilpailut ovat samalla oman kilpailukauteni viimeiset, joten toivottavasti ajot lähtisivät nyt viimeisellä hetkellä vielä kulkemaan. Muuten on liian myöhäistä.
Eilen ajettiin ensimmäiset harjoitukset radalla. Ajelin treenituumalla hyvän lentävän 2km, jossa jalat pyörivät mukavasti ~120rpm. Kisatuumillakin pääsin hyvään vauhtiin lentävällä 2km:lla. Kaksi 2km vetoa, jotka painuivat molemmat alle 2.15. Vedot olivat tasaisia, tiukkoja, mutta hyvin kontrollissa. Lupaavia!
2.15 lentävä 2km antaa toivoa, että 4km takaa-ajossa olisi mahdollista alittaa 4.40. Toisaalta ehjä kisasuoritus vaatii paljon enemmän kuin kaksi lyhyttä treenivetoa. Silti, vähän pitää olla tyytyväinen, että ajo on menossa parempaan.
Lisää infoa ja ennakkoa huomenissa...
Ketju poikki,
-M
Eilen ajettiin ensimmäiset harjoitukset radalla. Ajelin treenituumalla hyvän lentävän 2km, jossa jalat pyörivät mukavasti ~120rpm. Kisatuumillakin pääsin hyvään vauhtiin lentävällä 2km:lla. Kaksi 2km vetoa, jotka painuivat molemmat alle 2.15. Vedot olivat tasaisia, tiukkoja, mutta hyvin kontrollissa. Lupaavia!
2.15 lentävä 2km antaa toivoa, että 4km takaa-ajossa olisi mahdollista alittaa 4.40. Toisaalta ehjä kisasuoritus vaatii paljon enemmän kuin kaksi lyhyttä treenivetoa. Silti, vähän pitää olla tyytyväinen, että ajo on menossa parempaan.
Lisää infoa ja ennakkoa huomenissa...
Ketju poikki,
-M
lauantai 3. lokakuuta 2015
GP AIgle, päivä 2
Jäykillä jaloilla lompsin velolle iltapäivällä, jossa ohjlemassa omniumin toinen päivä.
Ajot alkoivat kilometrin aika-ajolla. Aika 1.07.1 ei taida olla edes kahdeksan kärkiaikani joukossa, mutta edes antoi osviittaa vähän paremmasta. Tai vähemmän huonosta. Paketti pysyi ajossa ihan hyvin kasassa, lähtö oli aavistuksen normaalia hitaampi, joka näkyi ajassa. Sijoitus taisi olla 12/16.
Lentävällä kierroksella on Aiglessa matkaa 200 metriä. Kello pysähtyi aikaan 11.3 ,joka jää omasta ennätyksestäni 200 metrillä jonkin verran. Ihan kelpo, mutta aikaisemmin aloitettu kiihdytys olisi voinut toimia. Verrokkina mainittakoon, että kärki ajoi 10,5.
Pisteajossa ei ollut suurempia tavoitteita. Kierroksia jalkoihin vain mahdollisimman paljon. Ekasta kiristä nappasin toisen sijan, mutta jatkossa kirit aavistuksen kiersivät minua. Kerran koitettiin venäläisen kanssa hatkaan, mutta lyhyeksi jäi yritys. Juuri ennen puoltaväliä, eli 20km paikkeilla, loppui jalasta voima kiihdytellä. Kesken jäi. Ei varsinaisesti yllättänyt, mutta ajo oli ihan kelpoa.
Aiglen viikonloppu antoi pientä osviittaa paremmasta. Nyt on aikaa kaksi viikkoa EM-kisoihin. Hyviä, oikeita harjoituksia koneeseen niin josko tästä vielä jalat heräisi. Tavallaan meno ei ole huonoa, mutta siitä puuttuu vaan terävyyttä. Ja toisaalta omniumissa vaatimustaso on noussut aika paljon viimeisen vuoden aikana ja oma suoriuskykyni ei ole kehittynyt yhtä reippaasti.
Ketju poikki,
M
Ajot alkoivat kilometrin aika-ajolla. Aika 1.07.1 ei taida olla edes kahdeksan kärkiaikani joukossa, mutta edes antoi osviittaa vähän paremmasta. Tai vähemmän huonosta. Paketti pysyi ajossa ihan hyvin kasassa, lähtö oli aavistuksen normaalia hitaampi, joka näkyi ajassa. Sijoitus taisi olla 12/16.
Lentävällä kierroksella on Aiglessa matkaa 200 metriä. Kello pysähtyi aikaan 11.3 ,joka jää omasta ennätyksestäni 200 metrillä jonkin verran. Ihan kelpo, mutta aikaisemmin aloitettu kiihdytys olisi voinut toimia. Verrokkina mainittakoon, että kärki ajoi 10,5.
Pisteajossa ei ollut suurempia tavoitteita. Kierroksia jalkoihin vain mahdollisimman paljon. Ekasta kiristä nappasin toisen sijan, mutta jatkossa kirit aavistuksen kiersivät minua. Kerran koitettiin venäläisen kanssa hatkaan, mutta lyhyeksi jäi yritys. Juuri ennen puoltaväliä, eli 20km paikkeilla, loppui jalasta voima kiihdytellä. Kesken jäi. Ei varsinaisesti yllättänyt, mutta ajo oli ihan kelpoa.
Aiglen viikonloppu antoi pientä osviittaa paremmasta. Nyt on aikaa kaksi viikkoa EM-kisoihin. Hyviä, oikeita harjoituksia koneeseen niin josko tästä vielä jalat heräisi. Tavallaan meno ei ole huonoa, mutta siitä puuttuu vaan terävyyttä. Ja toisaalta omniumissa vaatimustaso on noussut aika paljon viimeisen vuoden aikana ja oma suoriuskykyni ei ole kehittynyt yhtä reippaasti.
Ketju poikki,
M
perjantai 2. lokakuuta 2015
GP Aigle, päivä 1
Vaikeeta.
Omnium alkoi 15km scratchilla, joka päättyi osaltani noin 5km ennen maalia. Kilpailu ajettiin hyvää, reipasta vauhtia, mutta jossain kohtaa tuli yksi kiihdytys liikaa ja putosin neljän kuskin porukassa pääjoukosta. Kaksi pääsi takaisin pääjoukkoon, mutta itse olin siinä kaksikossa, joka ei tavoittanut, varsin hitaasti edessä liikkunutta pääjoukkoa.
4km aika-ajo meni hyvin ensimmäiset 2600 metriä. Ajelin tasaista 1.09.5/km vauhtia ja matka eteni suhteellisen vaivattomasti. Aavistuksen liian nopeat metrit 200-600 aiheuttivat sen,että en saanut hapenottoa käyntiin alussa kunnolla, joka näkyi lievänä jäykkyytenä ajossa. Vajaa 1,5km ennen maalia jouduin ohittamaan kanssalähtijäni, kiihdytin ohituksessa liikaa, jonka jälkeen vauhti putosi välittömästi 1.12/km tasolla, josta vielä hyytyi vimpalla 500m 1.15/km vauhtiin. Aika 4.49 oli pettymys siihen nähden kuinka hyvin ajo lähti rullaaman. Siinä menettää paljon aikaa, kun vauhdit laskevat reilusta viidestäkympistä alle 48kmh.
Pudotusajo oli parasta mitä tähän kauteen olen ajanut. Okei,putosin kolmantena, mutta ajo itsessään oli hyvää. Putoaminen johtui väärästä linjavalinnasta kolmannessa kirissä. En tajua miksi lähdin alakautta olevaan rakoon tunkemaan, vaikka olisin taatusti tullut porukan hännän ohi ylhäältä heittämällä. Kaikenlisäksi pudotus oli todella tiukka ja tuomareilla meni kierros putoajan etsimiseen. Oma vika.
Kaksi viikkoa EM-kisoihin. Olen liikaa vielä fyysisesti perässä kevättä. Virheitä tuli tehtyä kesä-heinäkuun maantiejaksolla. Nyt niistä sitten maksetaan. Tai maksettiin jo maantie SM-kisassa ja siitä eteenpäin onkin sitten ollut tasaista alamäkeä - jossa pyörä ei vaan tunnu liikkuvan liukkaasti...
Ketju poikki,
-M
Omnium alkoi 15km scratchilla, joka päättyi osaltani noin 5km ennen maalia. Kilpailu ajettiin hyvää, reipasta vauhtia, mutta jossain kohtaa tuli yksi kiihdytys liikaa ja putosin neljän kuskin porukassa pääjoukosta. Kaksi pääsi takaisin pääjoukkoon, mutta itse olin siinä kaksikossa, joka ei tavoittanut, varsin hitaasti edessä liikkunutta pääjoukkoa.
4km aika-ajo meni hyvin ensimmäiset 2600 metriä. Ajelin tasaista 1.09.5/km vauhtia ja matka eteni suhteellisen vaivattomasti. Aavistuksen liian nopeat metrit 200-600 aiheuttivat sen,että en saanut hapenottoa käyntiin alussa kunnolla, joka näkyi lievänä jäykkyytenä ajossa. Vajaa 1,5km ennen maalia jouduin ohittamaan kanssalähtijäni, kiihdytin ohituksessa liikaa, jonka jälkeen vauhti putosi välittömästi 1.12/km tasolla, josta vielä hyytyi vimpalla 500m 1.15/km vauhtiin. Aika 4.49 oli pettymys siihen nähden kuinka hyvin ajo lähti rullaaman. Siinä menettää paljon aikaa, kun vauhdit laskevat reilusta viidestäkympistä alle 48kmh.
Pudotusajo oli parasta mitä tähän kauteen olen ajanut. Okei,putosin kolmantena, mutta ajo itsessään oli hyvää. Putoaminen johtui väärästä linjavalinnasta kolmannessa kirissä. En tajua miksi lähdin alakautta olevaan rakoon tunkemaan, vaikka olisin taatusti tullut porukan hännän ohi ylhäältä heittämällä. Kaikenlisäksi pudotus oli todella tiukka ja tuomareilla meni kierros putoajan etsimiseen. Oma vika.
Kaksi viikkoa EM-kisoihin. Olen liikaa vielä fyysisesti perässä kevättä. Virheitä tuli tehtyä kesä-heinäkuun maantiejaksolla. Nyt niistä sitten maksetaan. Tai maksettiin jo maantie SM-kisassa ja siitä eteenpäin onkin sitten ollut tasaista alamäkeä - jossa pyörä ei vaan tunnu liikkuvan liukkaasti...
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 30. syyskuuta 2015
GP Aigle ennakoajatelmia
Tovi on vierähtänyt, kuten tuli luvattua, siitä kun blogiin on tekstiä ilmestynyt. Kauden viimeiset viikot ovat käsillä, joten josko sitä taas heräisi tännekin puolelle.
Roubaixin kisojen jälkeen on treenattu kolmisen viikkoa. Toivottavasti treeneissä on keskitytty oikeisiin asioihin ja ajo alkaisi palaamaan uomiinsa. Kotosalla ollessa treenit keskittyivät muutamaan tiukkaan päivään anaerobisella kynnyksellä, jossa lyhyiden vetojen ja reippaiden kierrosten kautta koitettiin herätellä niin jalkoja kuin hengistys- ja verenkiertoelimistöäkin.
Tänään kävin ajelemassa pari vetoa Aiglen radalla ja täytyy sanoa, että pienellä tuumalla ajaminen on auttanut. Jalkoihin löytyy kivasti kierroksia muokatussa aika-ajoasennossa noin 115rpm asti. Liki kisavälityksellä tehty lentävä 2km veto kulki jo lähes kevään vauhteja loppuajan ollessa 2.18. Koska palautuminen on hiukan hidasta, ehkä antibioottikuurin tai oman heikkouden takia, jätin useamman vedon tekemättä tänään. Josko sitten kisassa onnistuisi pitkästä aikaa.
Aiglen rata on haastava ajaa. 200m rata on profiliiltaan loistava, lähes 250m radan oloinen, mutta tasavauhtisessa ajossa tiuhaan tulevat kurvit sotkevat aavistuksen enemmän rytmiä kuin pidemmällä radalla. Aiglen omnium toimii todella hyvänä valmistautumisena parin viikon päästä kilpailtaviin EM-kisoihin.
Twitterista löytynee nopeimmin infoa kisojen etenemisestä. Blogi ei välttämättä päivity kisapäivinä, koska ajot ajoittuvat kovin myöhään iltaan näissä kisoissa.
Ketju poikki,
-M
lauantai 12. syyskuuta 2015
Happea
Tosi lyhyesti: Roubaix meni huonosti, koska ajoin huonosti. Lopputuloksena en päässyt maaliin. Jalat ei pyöri kovilla kierroksilla, toisaalta voimaakaan ei ole riittävästi isoilla tuumilla ajamiseen, kisojen vauhdit pyörii yli 52kmh, joten asioiden pitäisi toimia paremmin. Vikaa löytyy tangon ja satulan välistä.
Blogi ottaa nyt hiukan taukohappea. Palataan astialle parin viikon kuluttua, rataleirin aikoihin, kun on kerrottavana jotain positiivista ajojen etenemisestä. Se vähänkin kuplii kannen alla tällä hetkellä. Kaukana ei ole, että ajo rentoutuisi ja palaisi uomiinsa, mutta toistaiseksi liian kaukana...
Ketju poikki,
M
Blogi ottaa nyt hiukan taukohappea. Palataan astialle parin viikon kuluttua, rataleirin aikoihin, kun on kerrottavana jotain positiivista ajojen etenemisestä. Se vähänkin kuplii kannen alla tällä hetkellä. Kaukana ei ole, että ajo rentoutuisi ja palaisi uomiinsa, mutta toistaiseksi liian kaukana...
Ketju poikki,
M
perjantai 11. syyskuuta 2015
GP Roubaix edessä
Jonkun tunnin kuluttua olisi edessä matka velolle ja kauden viides GP-kisa. Omniumia tiedossa kovassa seurassa, joten saanee taas sykkiä melkoisesti.
Roubaixissa on mukana kuskeja, joilla on isot panokset onnistumisen suhteen. UCI:n World Cup-ranking sulkeutuu näiden kisojen jälkeen ja vain 24 maata saa paikan tulevan talven kolmeen kisaan. Kovia maita jäämässä tällä hetkellä ulkopuolelle, kun kuulemma Saksa, Irlanti, Ukraina ja Argentiina ovat muun muassa vaarassa jäädä ilman maailman cup-paikkaa. Oma potkuni ei riittänyt talven aikana nostamaan tasoa niin paljon, että maapaikasta olisi ollut realistista edes puhua tavoitteena.
Nyt kuitenkin kovat kisat tiedossa ja tärkeintä olisi saada onnistumisia. Hyvä nelonen, hyvä kilsa, hyvä lentävä ja vähintään yhdessä ryhmälähdössä jotain onnistumista voisi nostaa fiilistä kummasti. Rata ei ole helpoin ajettava itselleni, ainakaan 4km ajossa, mutta silti tiettyyn perustasoon pitäisi pystyä nyt palaamaan jo.
Kisojen aikana voi seurata twitterin puolella lajien etenemistä.
Ketju poikki,
-M
Roubaixissa on mukana kuskeja, joilla on isot panokset onnistumisen suhteen. UCI:n World Cup-ranking sulkeutuu näiden kisojen jälkeen ja vain 24 maata saa paikan tulevan talven kolmeen kisaan. Kovia maita jäämässä tällä hetkellä ulkopuolelle, kun kuulemma Saksa, Irlanti, Ukraina ja Argentiina ovat muun muassa vaarassa jäädä ilman maailman cup-paikkaa. Oma potkuni ei riittänyt talven aikana nostamaan tasoa niin paljon, että maapaikasta olisi ollut realistista edes puhua tavoitteena.
Nyt kuitenkin kovat kisat tiedossa ja tärkeintä olisi saada onnistumisia. Hyvä nelonen, hyvä kilsa, hyvä lentävä ja vähintään yhdessä ryhmälähdössä jotain onnistumista voisi nostaa fiilistä kummasti. Rata ei ole helpoin ajettava itselleni, ainakaan 4km ajossa, mutta silti tiettyyn perustasoon pitäisi pystyä nyt palaamaan jo.
Kisojen aikana voi seurata twitterin puolella lajien etenemistä.
Ketju poikki,
-M
torstai 10. syyskuuta 2015
Lisää kisaa
Edellisestä, aavistuksen epäonnistesta, GP-viikonlopusta on nyt pari viikkoa. Valmistautuminen tulevaan viikonloppuun on mennyt hyvin. Tai ainakin niin hyvin miten voi valmistautua rullilla,trainerilla ja maantiellä.
Parin viikon jaksoon osui ihan kelpoja harjoituksia. Tehot ovat nousemaan päin, ja itseasiassa samoissa tasoissa kuin keväällä. Radan aika-ajoasentoon en ole nyt jostain syystä ihan päässyt sinuiksi, mutta ehkäpä se tästä parin rullavedon kautta aukeaa.
Tulevana viikonloppuna on ohjelmassa Roubaixissa GP-kisa. Ohjelmassa ainoastaan omnium, joka on kerännyt ihan hyvän kattauksen maita mukaan tälläkin kertaa. Viivalla on ainakin Ranska, Saksa, Hollanti, Belgia, Italia, Iso-Britannia, Espanja, Norja, Puola ja Tanska. Tavoitteena olisi saada viikonloppuun ehjä omnium, jossa lajikohtaisia onnistumisia pitäisi alkaa tulemaan. Roubaixin rata ei ole, ainakaan itselleni, kaikista helpoimpia ajettavia, joten ihan ennätysaikoja on turha lähteä lupailemaan. Jos nyt vaikka kilsalla aika painuisi 1.07 ,ja 4km:lla 4.45 alle, voisi sanoa, että ollaan oikeassa tahdissa ennen EM-kisoja.
Ohjelma jatkuu Roubaixin jälkeen treeneilllä Turussa. Ohjelmaan suunniteltu GP Barcelonassa on pakko jättää välistä, jotta budjetti kestää kauden loppuun edes jotenkin ja pystyy valmistautumaan EM-kisoihin rataharjoitusten kautta.
Koitan vielä illalla kirjoitella kisasta enemmän, jos vaikka tänään näkisi treeneissä ketkä kuskit ovat paikalle saapuneet.
Ketju poikki,
M
Parin viikon jaksoon osui ihan kelpoja harjoituksia. Tehot ovat nousemaan päin, ja itseasiassa samoissa tasoissa kuin keväällä. Radan aika-ajoasentoon en ole nyt jostain syystä ihan päässyt sinuiksi, mutta ehkäpä se tästä parin rullavedon kautta aukeaa.
Tulevana viikonloppuna on ohjelmassa Roubaixissa GP-kisa. Ohjelmassa ainoastaan omnium, joka on kerännyt ihan hyvän kattauksen maita mukaan tälläkin kertaa. Viivalla on ainakin Ranska, Saksa, Hollanti, Belgia, Italia, Iso-Britannia, Espanja, Norja, Puola ja Tanska. Tavoitteena olisi saada viikonloppuun ehjä omnium, jossa lajikohtaisia onnistumisia pitäisi alkaa tulemaan. Roubaixin rata ei ole, ainakaan itselleni, kaikista helpoimpia ajettavia, joten ihan ennätysaikoja on turha lähteä lupailemaan. Jos nyt vaikka kilsalla aika painuisi 1.07 ,ja 4km:lla 4.45 alle, voisi sanoa, että ollaan oikeassa tahdissa ennen EM-kisoja.
Ohjelma jatkuu Roubaixin jälkeen treeneilllä Turussa. Ohjelmaan suunniteltu GP Barcelonassa on pakko jättää välistä, jotta budjetti kestää kauden loppuun edes jotenkin ja pystyy valmistautumaan EM-kisoihin rataharjoitusten kautta.
Koitan vielä illalla kirjoitella kisasta enemmän, jos vaikka tänään näkisi treeneissä ketkä kuskit ovat paikalle saapuneet.
Ketju poikki,
M
lauantai 29. elokuuta 2015
GP Dudenhofen - kootut selitykset
En edes tiedä mistä tätä kertomusta aloittaisi. Harvoin on ollut tälläistä kisareissua takana. Ja vielä on huominen edessä siirtymineen autolla ja lentoineen Turkuun. Tavallaan tässä viikonlopussa meni loppupeleissä aika vähän asioita kohdilleen. Likapyykkiä ei tullut. Se on aina hyvä puoli kisareissua!
Tiistaina lennolla kadonneet tavarat eivät koskaan saapuneet perille ajoissa. Perjantaina, aamupäivästä, lentoyhtiön ihminen sanoi, että koittavat tuoda alkuviikolla Turkuun varustelaukkuni. Hätä ei ollut onneksi loputtoman iso, koska jo torstaina sain jalkaani, erittäin epämukavat, mutta polkimiin kiinnittyvät pyöräilykengät. Viimeisten kolmen päivän valmistautuminen oli siis yhdet treenit rullilla. Vaikka eipä sekään tätä oikeasti kaatanut, jos ihan rehellisesti tarkastelee.
Dudenhofenin GP:hen päädyin kun kisajärjestäjä toukokuussa lähetteli sähköpostia, että kait olen tulossa tänäkin vuonna paikalle. Nykyisin Euroopassa muutaman kisajärjestäjän kanssa hyvissä väleissä ja kutsuja kisoihin tulee aina ajoissa. Ei siksi, että olisin kisojen suurin tähti, voittajakandidaatti, tai mitään muuta hohdokasta, vaan osittain siksi, että lienen ajaja joka hoitaa hommansa. Sellaisia takuuvarmoja suorittajia on hyvä olla kisoissa, jotka ajavat lajit läpi, eivät aiheuta radalla tilanteita muille kuskeille, ja jotka toisaalta ovat hyvissä väleissä myös tuomareiden kanssa. Eli kauniisti sanottuna täytemiehiä kilpailuihin. Toisaalta, jos maantiellä ajaisin sellaisessa seurajoukkueessa, jossa olisi jotain joukkuevelvoitteita niin todennäköisesti olisin pullokuski ja vetomies - jokainen kykyjensä mukaan.
Se siitä romantisoinnista. Varusteita ei siis tullut ja kisaamaan pääsin RV08 Dudenhofenin väreissä. Vaatteet oli joko inan pienet tai tehty urheilijoille, mutta joka tapauksessa todella piukat. Vit*tus oli varsin iso, koska valmistavat treenit jäi tekemättä ja radalla ei tullut ajettua metriäkään ennen kisat avannutta omniumin scratchia. Vielä kun kisoissa oli mukana sellaisia kuskeja kuin Dibben, De Ketele, Cavendish, Lampater, Kluge olisi oikeasti pitänyt olla kaikkien asioiden kunnossa, jotta olisi todella hyvänä päivänä pystynyt ajamaan lähes tasavertaista kisaa heidän kanssaan. Tai rimpuilemaan enemmän edes vastaan.
Omnium päättyi keskeytykseen viimeisen lajin viimeisellä neljänneksellä. Tässä kuitenkin lyhyt kertaus lajeista:
Scratch oli vauhdikas kisa, joka ajettiin lähes 51,5kmh vauhdilla. Ulkona betonilla tuo on vauhdikasta menoa. Omat vetovuorot hoitui kivasti, mutta mitään mahdollisuutta ei ollut mitään yrittää. Ehkä vähän samaa vikaa kuin maantie-SM kisassa tänä vuonna, ei oikein pääse "punaiselle" ajaessa. Toiseksi viimeisenä maaliin.
4km aika-ajossa Belgian maajoukkueen Matthias van Beethovenia vastaan. Sain ajettua vastustajan ylös, mutta oma hajosi 3km kohdalla. Viimeinen kilometri yli kaksi sekuntia aiempia hitaampi. Ihan kelpo suoritus ilman tietoa kierrosajoista. Aika 4.54, joka oli noin sekunnin hitaampi kuin viime vuonna, jolloin olin sisällä 4.44 kunnossa.
Elimination päättyi, tietysti, toiseksi viimeisenä. Ajo oli itseasiassa yllättävän hyvin kontrollissa, mutta kirissä loppui tila. Vähän sellainen "toivotaan toivotaaan" kiri, jossa olisi ehkä pitänyt työntää rohkeammin edessä ajavien kuskien takarenkaiden väliin oma eturengas.
1km alkoi huonosti, kun vajaa 30 minuuttia ennen starttia levystä räjähti tuubi. Treenitakakiekoilla ei ihan löytynyt ajoon menoa ja polkeminen tuntui enemmän tasaiselta tempoamiselta kuin kilometriltä. Ajalla 1.08.8 erittäin suuren pettymyksen aiheuttanut toiseksi viimeinen sija. Oli vika kiekossa tai miehessä niin puoli sekuntia paremmalla ajalla olisi jäänyt viisi kuskia taakse.
Lentävä kierros 14,6. Ei auta. Tuollainen aika on ansaitusti toiseksi viimeinen.
Pisteajossa matka päättyi reilu 10km ennen maalia. Vauhti ei tällä kertaa tappanut, vaan kärsin aavistuksen kuumasta kelistä (+30C) ja laina-ajoasuni säämiskän huonoudesta. Toki mikään ei olisi ajossa muuttunut, jos olisin ajanut omissa vaatteissani. Olisin ehkä päässyt maaliin, mutta tuskin sen kummemmin saavutuksin.
Lopputulema oli siis dnf pisteajossa, mutta kaikkien vaateselitysten takaa pitää myös nähdä aavistus totuutta. Suorituskyky ei ole yhtään parempi kuin mitä se oli viime syksynä. Ollaan ehkä jopa pienen pykälän verran takana tätä kevättä. Eli vaikka valmistautuminen olisi ollut parempi tähän viikonloppuun en jaksa uskoa, että olisin suorittanut paljoakaan paremmin. Toivottavasti tietysti olen väärässä, mutta ajosta huomaa, että muutamia asioita uupuu tällä hetkellä. Ehkä isoin ongelma on toistuvasti tapahtuvissa, isolla välityksellä tehtävissä, anaerobisissa vedoissa, joiden kesto on 20-40 sekuntia. Toinen ongelma on ajamisen rentoudessa. Tätä ongelmaa vastaan taistelin etenkin syksyllä 2013, mutta nyt huomaa, että tuo rentouden puute painaa päälle.
Koska tässä kohtaa kautta pitäisi pystyä parempiin suorituksiin ei tässä auta paljon muuta kuin harjoitella järkevästi seuraavat kaksi viikkoa, tehostetusti niitä osa-alueita, joissa isoimmat ongelmat on, ja ajaa seuraavissa kilpailuissa hyvin. Ei päänsilittelyjä ja sääliä tämän viikon osilta, vaan rehellinen toteamus, että meni huonosti ja nyt pitää parantaa.
Ketju poikki,
-M
Tiistaina lennolla kadonneet tavarat eivät koskaan saapuneet perille ajoissa. Perjantaina, aamupäivästä, lentoyhtiön ihminen sanoi, että koittavat tuoda alkuviikolla Turkuun varustelaukkuni. Hätä ei ollut onneksi loputtoman iso, koska jo torstaina sain jalkaani, erittäin epämukavat, mutta polkimiin kiinnittyvät pyöräilykengät. Viimeisten kolmen päivän valmistautuminen oli siis yhdet treenit rullilla. Vaikka eipä sekään tätä oikeasti kaatanut, jos ihan rehellisesti tarkastelee.
Dudenhofenin GP:hen päädyin kun kisajärjestäjä toukokuussa lähetteli sähköpostia, että kait olen tulossa tänäkin vuonna paikalle. Nykyisin Euroopassa muutaman kisajärjestäjän kanssa hyvissä väleissä ja kutsuja kisoihin tulee aina ajoissa. Ei siksi, että olisin kisojen suurin tähti, voittajakandidaatti, tai mitään muuta hohdokasta, vaan osittain siksi, että lienen ajaja joka hoitaa hommansa. Sellaisia takuuvarmoja suorittajia on hyvä olla kisoissa, jotka ajavat lajit läpi, eivät aiheuta radalla tilanteita muille kuskeille, ja jotka toisaalta ovat hyvissä väleissä myös tuomareiden kanssa. Eli kauniisti sanottuna täytemiehiä kilpailuihin. Toisaalta, jos maantiellä ajaisin sellaisessa seurajoukkueessa, jossa olisi jotain joukkuevelvoitteita niin todennäköisesti olisin pullokuski ja vetomies - jokainen kykyjensä mukaan.
Se siitä romantisoinnista. Varusteita ei siis tullut ja kisaamaan pääsin RV08 Dudenhofenin väreissä. Vaatteet oli joko inan pienet tai tehty urheilijoille, mutta joka tapauksessa todella piukat. Vit*tus oli varsin iso, koska valmistavat treenit jäi tekemättä ja radalla ei tullut ajettua metriäkään ennen kisat avannutta omniumin scratchia. Vielä kun kisoissa oli mukana sellaisia kuskeja kuin Dibben, De Ketele, Cavendish, Lampater, Kluge olisi oikeasti pitänyt olla kaikkien asioiden kunnossa, jotta olisi todella hyvänä päivänä pystynyt ajamaan lähes tasavertaista kisaa heidän kanssaan. Tai rimpuilemaan enemmän edes vastaan.
Omnium päättyi keskeytykseen viimeisen lajin viimeisellä neljänneksellä. Tässä kuitenkin lyhyt kertaus lajeista:
Scratch oli vauhdikas kisa, joka ajettiin lähes 51,5kmh vauhdilla. Ulkona betonilla tuo on vauhdikasta menoa. Omat vetovuorot hoitui kivasti, mutta mitään mahdollisuutta ei ollut mitään yrittää. Ehkä vähän samaa vikaa kuin maantie-SM kisassa tänä vuonna, ei oikein pääse "punaiselle" ajaessa. Toiseksi viimeisenä maaliin.
4km aika-ajossa Belgian maajoukkueen Matthias van Beethovenia vastaan. Sain ajettua vastustajan ylös, mutta oma hajosi 3km kohdalla. Viimeinen kilometri yli kaksi sekuntia aiempia hitaampi. Ihan kelpo suoritus ilman tietoa kierrosajoista. Aika 4.54, joka oli noin sekunnin hitaampi kuin viime vuonna, jolloin olin sisällä 4.44 kunnossa.
Elimination päättyi, tietysti, toiseksi viimeisenä. Ajo oli itseasiassa yllättävän hyvin kontrollissa, mutta kirissä loppui tila. Vähän sellainen "toivotaan toivotaaan" kiri, jossa olisi ehkä pitänyt työntää rohkeammin edessä ajavien kuskien takarenkaiden väliin oma eturengas.
1km alkoi huonosti, kun vajaa 30 minuuttia ennen starttia levystä räjähti tuubi. Treenitakakiekoilla ei ihan löytynyt ajoon menoa ja polkeminen tuntui enemmän tasaiselta tempoamiselta kuin kilometriltä. Ajalla 1.08.8 erittäin suuren pettymyksen aiheuttanut toiseksi viimeinen sija. Oli vika kiekossa tai miehessä niin puoli sekuntia paremmalla ajalla olisi jäänyt viisi kuskia taakse.
Lentävä kierros 14,6. Ei auta. Tuollainen aika on ansaitusti toiseksi viimeinen.
Pisteajossa matka päättyi reilu 10km ennen maalia. Vauhti ei tällä kertaa tappanut, vaan kärsin aavistuksen kuumasta kelistä (+30C) ja laina-ajoasuni säämiskän huonoudesta. Toki mikään ei olisi ajossa muuttunut, jos olisin ajanut omissa vaatteissani. Olisin ehkä päässyt maaliin, mutta tuskin sen kummemmin saavutuksin.
Lopputulema oli siis dnf pisteajossa, mutta kaikkien vaateselitysten takaa pitää myös nähdä aavistus totuutta. Suorituskyky ei ole yhtään parempi kuin mitä se oli viime syksynä. Ollaan ehkä jopa pienen pykälän verran takana tätä kevättä. Eli vaikka valmistautuminen olisi ollut parempi tähän viikonloppuun en jaksa uskoa, että olisin suorittanut paljoakaan paremmin. Toivottavasti tietysti olen väärässä, mutta ajosta huomaa, että muutamia asioita uupuu tällä hetkellä. Ehkä isoin ongelma on toistuvasti tapahtuvissa, isolla välityksellä tehtävissä, anaerobisissa vedoissa, joiden kesto on 20-40 sekuntia. Toinen ongelma on ajamisen rentoudessa. Tätä ongelmaa vastaan taistelin etenkin syksyllä 2013, mutta nyt huomaa, että tuo rentouden puute painaa päälle.
Koska tässä kohtaa kautta pitäisi pystyä parempiin suorituksiin ei tässä auta paljon muuta kuin harjoitella järkevästi seuraavat kaksi viikkoa, tehostetusti niitä osa-alueita, joissa isoimmat ongelmat on, ja ajaa seuraavissa kilpailuissa hyvin. Ei päänsilittelyjä ja sääliä tämän viikon osilta, vaan rehellinen toteamus, että meni huonosti ja nyt pitää parantaa.
Ketju poikki,
-M
perjantai 28. elokuuta 2015
GP Dudenhofen ennakointia
Ei ole tavaroita näkynyt. Minne lie kadonneet. Eilen olin pitkään matkatavarajäljityksen kanssa puhelimessa, josta ison osan kuuntelin odotusmusiikkia, ja lopputulema oli, että hei soittavat kun tavarat löytyvät. Aika nihkeetä.
Eilen pääsin vähän ajamaan rullilla, kun sain lainakengät ja housut käyttöön. Eipä siitä saanut muuta kuin polvet kipeäksi, koska kengät eivät ole omat, ja vaikka kuinka klossia sääteli, niin jalka pääsee liikkumaan liikaa kengässä. Eikä se nyt muutenkaan kovin ideaalia ole ajaa numeroa isommilla kengillä. Lenkkeillä voisi, mutta kisaaminen ei oikein tunnu hauskalta ajatukselta.
Kisat ovat hyvät, kuten GP:t aina tuppaa olemaan. Viivalla mm Leif Lampater, Roger Kluge, Mark Cavendish, Jon Dibben, Oliver Beer, Kenny De Ketele...Nuo nyt ehkä kaikista kovimmista kuskeista. Yhtään heikkoa kuskia (paitsi se suomalainen) ei viivalla ole. Tässä tulee myös se ongelma noiden lainavarusteiden kanssa. Jotta pystyisin mitenkään haastamaan, tai edes roikkumaan mukana, kisassa tarvitsee itse onnistua hyvin. Ajaa paremmin kuin yleensä - omia ennätysvauhteja. Ja se ei vain onnistu lainavermeissä, etenkin kun päässä pieni ärsytys siitä, että kamat eivät kolmessa vuorokaudessakaan ole vielä löytyneet.
Katsotaan mitä päivät tuovat tulleessaan. Tällä hetkellä ulkonakin sataa reippaasti, joten kisojen alku saattaa viivästyä hiukan. Jos vaikka varusteet tulisivat vielä pelipaikoille.
Ketju poikki,
-M
Eilen pääsin vähän ajamaan rullilla, kun sain lainakengät ja housut käyttöön. Eipä siitä saanut muuta kuin polvet kipeäksi, koska kengät eivät ole omat, ja vaikka kuinka klossia sääteli, niin jalka pääsee liikkumaan liikaa kengässä. Eikä se nyt muutenkaan kovin ideaalia ole ajaa numeroa isommilla kengillä. Lenkkeillä voisi, mutta kisaaminen ei oikein tunnu hauskalta ajatukselta.
Kisat ovat hyvät, kuten GP:t aina tuppaa olemaan. Viivalla mm Leif Lampater, Roger Kluge, Mark Cavendish, Jon Dibben, Oliver Beer, Kenny De Ketele...Nuo nyt ehkä kaikista kovimmista kuskeista. Yhtään heikkoa kuskia (paitsi se suomalainen) ei viivalla ole. Tässä tulee myös se ongelma noiden lainavarusteiden kanssa. Jotta pystyisin mitenkään haastamaan, tai edes roikkumaan mukana, kisassa tarvitsee itse onnistua hyvin. Ajaa paremmin kuin yleensä - omia ennätysvauhteja. Ja se ei vain onnistu lainavermeissä, etenkin kun päässä pieni ärsytys siitä, että kamat eivät kolmessa vuorokaudessakaan ole vielä löytyneet.
Katsotaan mitä päivät tuovat tulleessaan. Tällä hetkellä ulkonakin sataa reippaasti, joten kisojen alku saattaa viivästyä hiukan. Jos vaikka varusteet tulisivat vielä pelipaikoille.
Ketju poikki,
-M
torstai 27. elokuuta 2015
Ei ihan putkeen...
Niin hauskaa kuin tässä kohtaa olisikin hehkuttaa hyviä takaa-ajoaikoja treeneistä, tai rentoa ajofiilistä, niin joudunkin valittelemaan sitä, että en ole pariin päivään ajanut.
Tuossa kun matkapäivää viettelin tiistaina hukkui varustelaukku lennoilla. Tässä nyt odotellut reilut 48h sitä löytyväksi ja tulevaksi Saksaan. Kisat alkaisi huomenna, joten tässä on vielä 24h aikaa saada tarvikkeet. No, huonoa tuuria. Huonoon kohtaan. Vai osuuko huono tuuri nyt koskaan hyvään kohtaan?
Kisat nyt olisi sitten kuitenkin pe-la. Omniumia olisi tiedossa, jos saan varusteet. Tietysti tässä herää kysymys, että voisiko varusteet lainata tai ostaa kisoihin. Vastaus on melkolailla selkeä: EI. Tavaroiden lainaaminen ei ole UCI-kisoissa yhtä muodikasta kuin Kupittaan Velolla tiistaisin. Tai toisaalta tavaroiden ostaminenkaan; kypärä, kengät+klossit, lasit, hanskat, ajovaatteet, lääkkeet...tuossa saa äkkiä poltettua aika isosti rahaa, jotta saa edes sellaiset vermeet, joilla pystyisi jotenkin ajamaan. Katsotaan nyt mitä tämä seuraava 24-tuntinen tuo tulleessaan.
Täytyypi todeta, että tänä vuonna ollut aavistuksen nihkeää meno. Keväällä olin hyvässä kunnossa talven jäljiltä, mutta huonoon kohtaan sairastuminen vei terää, jälkitautina on jäänyt jäljelle toistuva kuumeilu, jota kestää aina muutaman päivän kerrallaan, vähän huonoa tuuria (kuten nyt), ylimääräisiä matkakuluja kevään kisoissa ja belgialaisen joukkueen outo toimintamalli ovat omiaan siihen, että sitä miettii ihan tosissaan, että pitäisikö kausi jo paketoida. Vastapuolella tosin keväällä ajetut 1km ja 4km enkat, jotka osoittivat, että kunto on hyvä, kun pääsee oikein treenaaman ilman sairastelua, ja toisaalta EM-kisojen läheisyyskin, joihin on kausi tähdätty. No, pohditaan näitä myöhemmin lisää...
Ketju poikki,
M
Tuossa kun matkapäivää viettelin tiistaina hukkui varustelaukku lennoilla. Tässä nyt odotellut reilut 48h sitä löytyväksi ja tulevaksi Saksaan. Kisat alkaisi huomenna, joten tässä on vielä 24h aikaa saada tarvikkeet. No, huonoa tuuria. Huonoon kohtaan. Vai osuuko huono tuuri nyt koskaan hyvään kohtaan?
Kisat nyt olisi sitten kuitenkin pe-la. Omniumia olisi tiedossa, jos saan varusteet. Tietysti tässä herää kysymys, että voisiko varusteet lainata tai ostaa kisoihin. Vastaus on melkolailla selkeä: EI. Tavaroiden lainaaminen ei ole UCI-kisoissa yhtä muodikasta kuin Kupittaan Velolla tiistaisin. Tai toisaalta tavaroiden ostaminenkaan; kypärä, kengät+klossit, lasit, hanskat, ajovaatteet, lääkkeet...tuossa saa äkkiä poltettua aika isosti rahaa, jotta saa edes sellaiset vermeet, joilla pystyisi jotenkin ajamaan. Katsotaan nyt mitä tämä seuraava 24-tuntinen tuo tulleessaan.
Täytyypi todeta, että tänä vuonna ollut aavistuksen nihkeää meno. Keväällä olin hyvässä kunnossa talven jäljiltä, mutta huonoon kohtaan sairastuminen vei terää, jälkitautina on jäänyt jäljelle toistuva kuumeilu, jota kestää aina muutaman päivän kerrallaan, vähän huonoa tuuria (kuten nyt), ylimääräisiä matkakuluja kevään kisoissa ja belgialaisen joukkueen outo toimintamalli ovat omiaan siihen, että sitä miettii ihan tosissaan, että pitäisikö kausi jo paketoida. Vastapuolella tosin keväällä ajetut 1km ja 4km enkat, jotka osoittivat, että kunto on hyvä, kun pääsee oikein treenaaman ilman sairastelua, ja toisaalta EM-kisojen läheisyyskin, joihin on kausi tähdätty. No, pohditaan näitä myöhemmin lisää...
Ketju poikki,
M
maanantai 24. elokuuta 2015
Syyskausi käyntiin
Edellisestä blogitekstistä on vierähtänyt jo yli kaksi viikkoa. Pahoittelut siitä, mutta toisaalta syy hiljaisuudelle on hyvä: mitään ei ole tapahtunut viime aikoina.
Tai oikeastaan on tapahtunut varsin paljonkin, mutta ei mitään sellaista, josta kannattaisi sen kummemmin metelöidä. Takana on nyt todella hyvät 2,5 viikkoa harjoittelua, joista ensimmäinen viikko mentiin maantiellä ja jälkimmäinen 1,5 viikkoa rataharjoitusten parissa. Ratapäivinä pitää painaa kaksi treeniä päivään sisälle, joten kiirettä ja väsymystä on puskenut. Treenit itsessään on mennyt ihan hyvin. Ei vielä missään nimessä samaa kuin oli keväällä toukokuun ratajaksolla, mutta lähellä ollaan. Ajosta puuttuu sellainen viimeinen terävyys, mutta paketti itsessään tuntuu olevan ihan kelvosti kasassa.
Syksyn kisakausi starttaa tällä viikolla. Ohjelmassa on ensimmäisenä Saksassa ajettava UCI GP, jossa ajetaan omnium. Tuttu paikka viime vuodelta, johon kutsuttiin jo toukokuussa kilpailuihin, joten tästä oli hyvä luoda syksyn aloituspiste. Kisat tulevat olemaan, taas jälleen kerran, todella kovat, kun mukana menossa ovat Britannia, Espanja, Sveitsi, Saksa, Belgia, Itävalta, Kreikka ja Norja. Syksyn ensimmäisissä kisoissa pitää ajaa hyvin, mutta liikoja ei vielä parane toivoa.
Ohjelma syksylle on luotu taas siten, että kunto, ja ennen kaikkea kisatuntuma, on huipussaan lokakuun puolivälin EM-kilpailuissa. Syyskuun puolivälissä, kuukausi ennen EM-kisoja, päätetään lajit, joihin EM-kisoissa on mielekästä tähdätä ja harjoittelua muutetaan viimeisille viikoille tarpeiden mukaiseksi.
Päivitellään seuraavan kerran Saksasta, kun valmistavia treenejä on muutama saatu jalkoihin!
Ketju poikki,
-M
Tai oikeastaan on tapahtunut varsin paljonkin, mutta ei mitään sellaista, josta kannattaisi sen kummemmin metelöidä. Takana on nyt todella hyvät 2,5 viikkoa harjoittelua, joista ensimmäinen viikko mentiin maantiellä ja jälkimmäinen 1,5 viikkoa rataharjoitusten parissa. Ratapäivinä pitää painaa kaksi treeniä päivään sisälle, joten kiirettä ja väsymystä on puskenut. Treenit itsessään on mennyt ihan hyvin. Ei vielä missään nimessä samaa kuin oli keväällä toukokuun ratajaksolla, mutta lähellä ollaan. Ajosta puuttuu sellainen viimeinen terävyys, mutta paketti itsessään tuntuu olevan ihan kelvosti kasassa.
Syksyn kisakausi starttaa tällä viikolla. Ohjelmassa on ensimmäisenä Saksassa ajettava UCI GP, jossa ajetaan omnium. Tuttu paikka viime vuodelta, johon kutsuttiin jo toukokuussa kilpailuihin, joten tästä oli hyvä luoda syksyn aloituspiste. Kisat tulevat olemaan, taas jälleen kerran, todella kovat, kun mukana menossa ovat Britannia, Espanja, Sveitsi, Saksa, Belgia, Itävalta, Kreikka ja Norja. Syksyn ensimmäisissä kisoissa pitää ajaa hyvin, mutta liikoja ei vielä parane toivoa.
Ohjelma syksylle on luotu taas siten, että kunto, ja ennen kaikkea kisatuntuma, on huipussaan lokakuun puolivälin EM-kilpailuissa. Syyskuun puolivälissä, kuukausi ennen EM-kisoja, päätetään lajit, joihin EM-kisoissa on mielekästä tähdätä ja harjoittelua muutetaan viimeisille viikoille tarpeiden mukaiseksi.
Päivitellään seuraavan kerran Saksasta, kun valmistavia treenejä on muutama saatu jalkoihin!
Ketju poikki,
-M
perjantai 7. elokuuta 2015
Rataa, kisaa, treeniä...
Viikko mennä heilahti niin, että ei edes huomannut. Viime viikonloppu tuli vietettyä Helsingissä rata SM-kisoissa. Matka jatkui sieltä Belgiaan, jossa se tyssäsi kuin seinään. Onneksi tästä on saanut edes pari hyvää treenipäivää alle, jotta hommat ei mene ihan vihkoon.
Rata SM-kisat osuivat tänä vuonna ohjelmaan siten, että niihin ei pahemmin ehditty valmistautumaan. Kävin pari kertaa Kupittaan Velolla sutaisemassa muutaman vedon, ja niissäkin panostus oli lähinnä kilometrin aika-ajoon. Pidemmät vedot eivät oikein tuulessa ota kulkeakseen, koska ulkona harjoittelu on jäänyt viime vuosina vähemmälle.
Kilometrin aika-ajon voitinkin lauantaiaamuna. Voittoaika 1.08.3 (tjsp) ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta tällä kertaa se riitti voittoon. Olin jo tässä kohtaa lauantaita valmiina pakkamaan kamat ja lähtemään kotiin ja maantietreenin pariin.
Jatkoin kuitenkin, vahvasti suostuteltuna, ajamistani, joka oli vähän vaisua koko loppupäivän. 4km takaa-ajossa pääsin vahingolla finaaliin. Laskin hiukan omaa aikaani ajon aikana väärin ja meinasi käydä huonosti. Päivän päättäneessä linja-ajossa ajo ei oikein lähtenyt missään kohtaa rullaamaan. Oli tiedossa, että jaloissa ei ole terävyyttä kiihdtyksiin, mutta kovin oli tarpeettoman vaikeaa silti. Neljäs sija oli se mitä tuollaisella ajamisella voi ansaita. Onnittelut mitalisteille!
Sunnuntaina ohjelmassa oli 4km takaa-ajon finaali. Oma ajoni alkoi ihan mukavasti ja eteni suunnitelman mukaisesti noin puoleen väliin. Muutaman kerran kuitenkin tuuli nappasi melko reippaasti kiinni pyörään ja mieheen, jonka seurauksena ajorytmi katosi. Ajorytmin mukana katosi ne pienetkin motivaationrippeet, joita vahvempaa vastustajaani vastaan oli ajon alussa. Ehkäpä nelisen kierrosta ennen maalia olin pari sekuntia perässä voittoon ajanutta Nummikon Jussia ja päätin, että tämä sai riittää tältä kertaa. Vauhti pois, ylösajon odottelua ja radalta veke. Jussi oli kyllä vahva ja hallitsi tuulessa taivaltamisen loistavasti! Oikea mies voitti tälläkin kertaa!
No, siirrot oli SM-ajojen jälkeen nopeita ja jo keskiviikkona olin viivalla 160km maantiekisassa Ieperissa. Reitti oli vaativa, 10km kierros, jossa oli kolme nousua ja kolme laskua. Matkapäivän päälle ajaminen tuntui todella pahalta ja ekat puolituntia oli täyttä tuskaa.
Matka kuitenkin loppui kuin seinään, kun pyörätiellä alkoi mennä väkeä nurin urakalla. Tällä kertaa en pystynyt kasaa välttämään ja jonkun kanssakaatujan tönäisemänä päädyin suoraan kohti lehmäaitausta, ja ennenkaikkea aitauksen vaijerilankoja. (Onneksi ei ollut piikkilankaa!) Pyörä pysähtyi aitaan ja itse tovia myöhemmin pellolle. Siinä pellolla kun makailin, ja odottelin, että joku kaapisi ylös, oli jotenkin huvittavan hauska olo. Vähän aikaa ajamista painanut mahalaskuvaihe ikäänkuin kulminoitui tuohon Ieperin-taistelujen pellolle, jossa heinien ja lehmänpaskan keskellä makailin monen muun kanssa.
Kisa päättyi siltä osin siihen. Kypärästä näki kivasti kuinka päälleen tuli alas ja niska-kaula -akseli on tuosta muistutellut myös viime päivät.
Mahalaskun hyvä puoli oli se, että siitä oli kiva lähteä kohti hyvää valmistautumisjaksoa ennen syksyn ekaa GP-kisaa. Aikaa on kolmisen viikkoa saada koneeseen hyviä treenejä maantiellä, ja kokoajan enemmän ja enemmän myös radalla. Takana on nyt pari päivää Flanderin-peltojen kiertelyä. Kahdeksantuntia kahteen päivään, vajaan 30 asteen helteessa ovat olleet rankkoja, mutta taatusti hyviä ajoja. Huomenna vedellään aamulla hiukan kilsan startteja ja illalla jauhetaan lisää perusajoa koneeseen!
Ketju poikki,
-M
Rata SM-kisat osuivat tänä vuonna ohjelmaan siten, että niihin ei pahemmin ehditty valmistautumaan. Kävin pari kertaa Kupittaan Velolla sutaisemassa muutaman vedon, ja niissäkin panostus oli lähinnä kilometrin aika-ajoon. Pidemmät vedot eivät oikein tuulessa ota kulkeakseen, koska ulkona harjoittelu on jäänyt viime vuosina vähemmälle.
Kilometrin aika-ajon voitinkin lauantaiaamuna. Voittoaika 1.08.3 (tjsp) ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta tällä kertaa se riitti voittoon. Olin jo tässä kohtaa lauantaita valmiina pakkamaan kamat ja lähtemään kotiin ja maantietreenin pariin.
Jatkoin kuitenkin, vahvasti suostuteltuna, ajamistani, joka oli vähän vaisua koko loppupäivän. 4km takaa-ajossa pääsin vahingolla finaaliin. Laskin hiukan omaa aikaani ajon aikana väärin ja meinasi käydä huonosti. Päivän päättäneessä linja-ajossa ajo ei oikein lähtenyt missään kohtaa rullaamaan. Oli tiedossa, että jaloissa ei ole terävyyttä kiihdtyksiin, mutta kovin oli tarpeettoman vaikeaa silti. Neljäs sija oli se mitä tuollaisella ajamisella voi ansaita. Onnittelut mitalisteille!
Sunnuntaina ohjelmassa oli 4km takaa-ajon finaali. Oma ajoni alkoi ihan mukavasti ja eteni suunnitelman mukaisesti noin puoleen väliin. Muutaman kerran kuitenkin tuuli nappasi melko reippaasti kiinni pyörään ja mieheen, jonka seurauksena ajorytmi katosi. Ajorytmin mukana katosi ne pienetkin motivaationrippeet, joita vahvempaa vastustajaani vastaan oli ajon alussa. Ehkäpä nelisen kierrosta ennen maalia olin pari sekuntia perässä voittoon ajanutta Nummikon Jussia ja päätin, että tämä sai riittää tältä kertaa. Vauhti pois, ylösajon odottelua ja radalta veke. Jussi oli kyllä vahva ja hallitsi tuulessa taivaltamisen loistavasti! Oikea mies voitti tälläkin kertaa!
No, siirrot oli SM-ajojen jälkeen nopeita ja jo keskiviikkona olin viivalla 160km maantiekisassa Ieperissa. Reitti oli vaativa, 10km kierros, jossa oli kolme nousua ja kolme laskua. Matkapäivän päälle ajaminen tuntui todella pahalta ja ekat puolituntia oli täyttä tuskaa.
Matka kuitenkin loppui kuin seinään, kun pyörätiellä alkoi mennä väkeä nurin urakalla. Tällä kertaa en pystynyt kasaa välttämään ja jonkun kanssakaatujan tönäisemänä päädyin suoraan kohti lehmäaitausta, ja ennenkaikkea aitauksen vaijerilankoja. (Onneksi ei ollut piikkilankaa!) Pyörä pysähtyi aitaan ja itse tovia myöhemmin pellolle. Siinä pellolla kun makailin, ja odottelin, että joku kaapisi ylös, oli jotenkin huvittavan hauska olo. Vähän aikaa ajamista painanut mahalaskuvaihe ikäänkuin kulminoitui tuohon Ieperin-taistelujen pellolle, jossa heinien ja lehmänpaskan keskellä makailin monen muun kanssa.
Kisa päättyi siltä osin siihen. Kypärästä näki kivasti kuinka päälleen tuli alas ja niska-kaula -akseli on tuosta muistutellut myös viime päivät.
Mahalaskun hyvä puoli oli se, että siitä oli kiva lähteä kohti hyvää valmistautumisjaksoa ennen syksyn ekaa GP-kisaa. Aikaa on kolmisen viikkoa saada koneeseen hyviä treenejä maantiellä, ja kokoajan enemmän ja enemmän myös radalla. Takana on nyt pari päivää Flanderin-peltojen kiertelyä. Kahdeksantuntia kahteen päivään, vajaan 30 asteen helteessa ovat olleet rankkoja, mutta taatusti hyviä ajoja. Huomenna vedellään aamulla hiukan kilsan startteja ja illalla jauhetaan lisää perusajoa koneeseen!
Ketju poikki,
-M
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Kausi jatkuu
Parin viikon hiljaisuus blogissa päätykköön. Ei ole oikein vain ollut mitään asiaa. Treenit vähän tasapaksuisen vaisuja ja ehkä jopa enemmän huonoja kuin hyviä.
Neljän viikon kuluttua alkaa kilpailukausi. Elokuun lopusta marraskuun puoliväliin kestävällä kilpailujaksolla ohjelmassa on 5-6 GP-kilpailua ja EM-kisat. Kuukausi ennen EM-kisoja teemme päätöksen myös niistä lajeista, joita tuolloin ajan. EM-kisojen kilpailuohjelma ei salli ihan kaiken kisaamista, joten pitää miettiä tarkkaan omniumin ja pistari+scratch+aika-ajo -vaihtoehtojen välillä. Mutta vasta syyskuun puolivälissä!
Pari päivää sitten putosi uusi treeniohjelma postiluukusta. Nyt ollaan siinä vaiheessa vuotta, jossa treenit ovat mielestäni mielekkäimpiä. Treeneissä on vuorotellen rata- ja maantieharjoituksia. Viime vuonna tämän jakson onnistuminen nosti kuntoa todella hyvin ylöspäin, joten mielenkiinnolla odotan tulevia viikkoja.
Tulevana viikonloppuna on Helsingissä SM-ratakisojen 1km, 4km ja scratch. Koska olen jokatapauksessa tässä kohtaa kotosalla menen myös kisoihin ajamaan. Takana on kolme, todella hankalaa, rataharjoitusta, joten ihan hirveästi näihin ei kerennyt tällä kertaa valmistautua. Ehkä eniten töitä olisi kaivannut 4km takaa-ajo, joka on ollut todella katastrofaalista ulkona ajettaessa. Kupittaalla treeneissä lentävät 2km ovat pyörineet 2.29-2.35 välillä. Ongelmana on siis tuuli, jota vastaan/kanssa en vain ole tottunut ajamaan. Sisällä harjoiteltu ajamaan tasaista vauhtia, mutta nyt tarvitsisi kovaan tuuleen pystyä ajamaan hetki kovalla teholla, ja sen jälkeen rullailla seuraavaan vastatuuleen.
Kilometrin aika-ajo lienee hyvissä antimissa, koska Belgiassa sai ajaa hyviä kisoja, joissa kilometrin ominaisuuksia tuli kiusattua riittämiin. Neljällä kilometrillä voi viime vuotisen finaalipaikan uusiminen olla liian kova rasti tänä vuonna. Huomiselle luvataan 6m/s tuulta, joten taitaa olla enemmän aika-ajokuskien keli kuin lyhyiden matkojen. Täysillä mennään ja katsotaan mihin se riittää!
Viikolla on ollut taas kiva kuunnella kuinka Helsingistä saa "helppoja SM-mitaleja" miehissä tulevana viikonloppuna. Useimmiten helppoja mitaleja jakaa vielä ne, jotka eivät edes kilpaile...
Josko sitä starttaisi, seuran, auton piakkoin kohti Helsinkiä ja viimeisiä kansallisia ratakilpailuja!
Ketju poikki,
-M
ps. Kauden tärkein kilometri oli kuitenkin viikolla Turussa aluekilpailuissa. Kerran kesässä koitan käydä, ja nyt osui sopivasti kohdilleen. Kupittaan Velon rataennätys parani noin kolmella kymmenyksellä! Kausi saavutti siis täydellisyytensä?
Neljän viikon kuluttua alkaa kilpailukausi. Elokuun lopusta marraskuun puoliväliin kestävällä kilpailujaksolla ohjelmassa on 5-6 GP-kilpailua ja EM-kisat. Kuukausi ennen EM-kisoja teemme päätöksen myös niistä lajeista, joita tuolloin ajan. EM-kisojen kilpailuohjelma ei salli ihan kaiken kisaamista, joten pitää miettiä tarkkaan omniumin ja pistari+scratch+aika-ajo -vaihtoehtojen välillä. Mutta vasta syyskuun puolivälissä!
Pari päivää sitten putosi uusi treeniohjelma postiluukusta. Nyt ollaan siinä vaiheessa vuotta, jossa treenit ovat mielestäni mielekkäimpiä. Treeneissä on vuorotellen rata- ja maantieharjoituksia. Viime vuonna tämän jakson onnistuminen nosti kuntoa todella hyvin ylöspäin, joten mielenkiinnolla odotan tulevia viikkoja.
Tulevana viikonloppuna on Helsingissä SM-ratakisojen 1km, 4km ja scratch. Koska olen jokatapauksessa tässä kohtaa kotosalla menen myös kisoihin ajamaan. Takana on kolme, todella hankalaa, rataharjoitusta, joten ihan hirveästi näihin ei kerennyt tällä kertaa valmistautua. Ehkä eniten töitä olisi kaivannut 4km takaa-ajo, joka on ollut todella katastrofaalista ulkona ajettaessa. Kupittaalla treeneissä lentävät 2km ovat pyörineet 2.29-2.35 välillä. Ongelmana on siis tuuli, jota vastaan/kanssa en vain ole tottunut ajamaan. Sisällä harjoiteltu ajamaan tasaista vauhtia, mutta nyt tarvitsisi kovaan tuuleen pystyä ajamaan hetki kovalla teholla, ja sen jälkeen rullailla seuraavaan vastatuuleen.
Kilometrin aika-ajo lienee hyvissä antimissa, koska Belgiassa sai ajaa hyviä kisoja, joissa kilometrin ominaisuuksia tuli kiusattua riittämiin. Neljällä kilometrillä voi viime vuotisen finaalipaikan uusiminen olla liian kova rasti tänä vuonna. Huomiselle luvataan 6m/s tuulta, joten taitaa olla enemmän aika-ajokuskien keli kuin lyhyiden matkojen. Täysillä mennään ja katsotaan mihin se riittää!
Viikolla on ollut taas kiva kuunnella kuinka Helsingistä saa "helppoja SM-mitaleja" miehissä tulevana viikonloppuna. Useimmiten helppoja mitaleja jakaa vielä ne, jotka eivät edes kilpaile...
Josko sitä starttaisi, seuran, auton piakkoin kohti Helsinkiä ja viimeisiä kansallisia ratakilpailuja!
Ketju poikki,
-M
ps. Kauden tärkein kilometri oli kuitenkin viikolla Turussa aluekilpailuissa. Kerran kesässä koitan käydä, ja nyt osui sopivasti kohdilleen. Kupittaan Velon rataennätys parani noin kolmella kymmenyksellä! Kausi saavutti siis täydellisyytensä?
lauantai 18. heinäkuuta 2015
Kilpailut 14.7 & 17.7
Taas on aika vierähtänyt kellossa parilla päivällä ja väliin mahtuu myös muutama kilpailu. Viime sunnuntain kilpailun jälkeen oli seuraava kermis vuorossa jo tiistaina. Melko pieni kisa, jossa vain 70 kuskia helpolla reitillä. Hatkaan oli hyvää yritystä, mutta ratkaisevan irtioton onnistuin missaamaan. Kuitenkin läpi kisan välillä vähän töitä kärjessä, joten hyvää jalkojen tyhjentelyä 120km verran.
Tiistain kisan 31. sija tuli uusittua eilen, perjantaina, kun vuorossa oli aavistuksen isompi kermis, huomattavasti tuulisemmalla reitillä. Reitti oli lähes kolmion muotoinen, joten tuuli osui todella moneen kohtaan, josta toki kertoo 44kmh keskinopeuskin 120km kisalle. Kisan alku oli todella vaikeaa itselleni ja lukuisten kolarien värittämää. Tunnin kohdalla alkoi tasainen pudotusajo tuuleen, joten loppua kohti menokin hieman rauhoittui.
Eilisessa kermiksessä oli sellainen erityinen piirre, että pääjoukko ajoi yli kahden minuutin päässä olleen irtioton kiinni. Hatkassa oli reilu kaksikymmentä kuskia, mutta saimme isolla porukalla hyvän vedon pyörimään lähes 30km ajaksi pääjoukon kärkeen, joka tuottikin tulosta, kun viitisen kilometriä ennen maalia ajoimme irtiottoryhmän takaisin pääjoukkoon. Lopussa kirittiin hieman, mutta ei ollut päätä mennä maalisuoralla kärkeen rynnimään. Kolmannessa rivissä maaliin ja sillä hyvä.
Belgiassa on tätä jaksoa vielä pari päivää jäljellä. Jalat alkavat olla jo melko raskaat, mutta sehän se taitaa tämän setin tarkoitus olla. Tällä hetkellä on käynnissä treeniviikot, joilla koitetaan pohjustaa syksyn ratahommia. Elokuussa onkin vuorossa vain muutama kermis, rataleiriä ja syksyn ratakauden avaus. Valitettavasti toki ohjelman rytmitys ei tänä vuonna sallinut osallistumista SM-ratakilpailuihin tänä viikonloppuna, mutta kyse on kuitenkin asioiden priorisoinnista. Omalla kohdallani kauden parhaan kunnon pitää olla esille elokuun viimeisestä viikonlopusta lokakuun puoliväliin ja EM-kisoihin. Kahtena viime vuotena kunto on ollut parhaimmillaan juuri lokakuussa, joten tähän samaan luotetaan jälleen. Etenkin maantiekauden painottuminen myöhäisempään ajankohtaan verrattuna pariin aikaisempaan vuoteen voi olla juuri se lisä, jota rata-ajaminen on kaivannut syksyisin.
Kuten edellinen kappale kertoi Belgiassa tämä jakso on kuitenkin päättymässä ja mikäli sää sallii ajan SM-radan toisen osan 31.7-2.8. (Tai oikeastaan kolmannen, koska meillä SM-rataa on maaliskuussa 2pv ja heinäkuussa 1+3pv, mikä on tietty hiukan outoa, koska kuskejakaan ei ole kuin kourallinen). Maanantaina lienee kuitenkin vielä viimeinen kilpailu Belgiassa, jossa tavoitteena on tietysti ajaa täysi 120km, ja toisaalta parantaa tuota valitettavaa 30-35 sijojen sarjaa, jota tässä nyt kerätään.
Väsyttää. Ulkona tuulee. Lenkkeilemään.
Ketju poikki,
-M
Tiistain kisan 31. sija tuli uusittua eilen, perjantaina, kun vuorossa oli aavistuksen isompi kermis, huomattavasti tuulisemmalla reitillä. Reitti oli lähes kolmion muotoinen, joten tuuli osui todella moneen kohtaan, josta toki kertoo 44kmh keskinopeuskin 120km kisalle. Kisan alku oli todella vaikeaa itselleni ja lukuisten kolarien värittämää. Tunnin kohdalla alkoi tasainen pudotusajo tuuleen, joten loppua kohti menokin hieman rauhoittui.
Eilisessa kermiksessä oli sellainen erityinen piirre, että pääjoukko ajoi yli kahden minuutin päässä olleen irtioton kiinni. Hatkassa oli reilu kaksikymmentä kuskia, mutta saimme isolla porukalla hyvän vedon pyörimään lähes 30km ajaksi pääjoukon kärkeen, joka tuottikin tulosta, kun viitisen kilometriä ennen maalia ajoimme irtiottoryhmän takaisin pääjoukkoon. Lopussa kirittiin hieman, mutta ei ollut päätä mennä maalisuoralla kärkeen rynnimään. Kolmannessa rivissä maaliin ja sillä hyvä.
Belgiassa on tätä jaksoa vielä pari päivää jäljellä. Jalat alkavat olla jo melko raskaat, mutta sehän se taitaa tämän setin tarkoitus olla. Tällä hetkellä on käynnissä treeniviikot, joilla koitetaan pohjustaa syksyn ratahommia. Elokuussa onkin vuorossa vain muutama kermis, rataleiriä ja syksyn ratakauden avaus. Valitettavasti toki ohjelman rytmitys ei tänä vuonna sallinut osallistumista SM-ratakilpailuihin tänä viikonloppuna, mutta kyse on kuitenkin asioiden priorisoinnista. Omalla kohdallani kauden parhaan kunnon pitää olla esille elokuun viimeisestä viikonlopusta lokakuun puoliväliin ja EM-kisoihin. Kahtena viime vuotena kunto on ollut parhaimmillaan juuri lokakuussa, joten tähän samaan luotetaan jälleen. Etenkin maantiekauden painottuminen myöhäisempään ajankohtaan verrattuna pariin aikaisempaan vuoteen voi olla juuri se lisä, jota rata-ajaminen on kaivannut syksyisin.
Kuten edellinen kappale kertoi Belgiassa tämä jakso on kuitenkin päättymässä ja mikäli sää sallii ajan SM-radan toisen osan 31.7-2.8. (Tai oikeastaan kolmannen, koska meillä SM-rataa on maaliskuussa 2pv ja heinäkuussa 1+3pv, mikä on tietty hiukan outoa, koska kuskejakaan ei ole kuin kourallinen). Maanantaina lienee kuitenkin vielä viimeinen kilpailu Belgiassa, jossa tavoitteena on tietysti ajaa täysi 120km, ja toisaalta parantaa tuota valitettavaa 30-35 sijojen sarjaa, jota tässä nyt kerätään.
Väsyttää. Ulkona tuulee. Lenkkeilemään.
Ketju poikki,
-M
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Kilpailu 12.7.
Viime maanantain 160km Interclub-kisasta palautellessa meni tovi ja toisaalta uutta treeniäkin iskettiin koneeseen. Treeneissä on alkukaudelle tuttua epätasaisuutta vielä, mutta josko tämä muutamassa viikossa tästä tasaantuisi. Vähän sellaista, että joka toinen päivä sujuu ja joka toinen ei. Toisaalta kisoihin kannattaa mennä niinä päivinä kun sujuu!
Vaikka lauantaina sainkin alle hyvän perusajotreenin päätin startata sunnuntaina 120 kilometrin kermikseen. Oudenaarden lähellä ajettu kisasta oli tiedossa se, että pientä mäkeä saattaisi olla, tuuli olla reipasta ja porukkaakin mahdollisesti viivalla useamman kuskin verran.
No, tuuli oli kova ja väkeä oli viivalla 150 kuskia. Mäkeäkin oli. Alkuun jopa tuntui, että liikaa. Reitti koostui maalialueen mutkaosuuden lisäksi reilun kilometrin mäestä ja tietysti pitkästä alamäestä. Tuuli osui vastaiseen reitin pisimmälle suoralle, joka piti myös porukkaa kasassa melko tehokkaasti.
Oma ajo oli alkuun mitä oli. Taistelua, toivotonta taistelua, ylöspäin porukassa, vain todetakseni, että aina porukkaa lappasi kahta puolen ohi. Mäki tuntui ihan kelvolta ajaa, toki se meni itsellä vielä mukavasti isolla eturattaalla. Vähän oli sellaista vaisun oloista ajamista, kunnes puolen välin jälkeen aloin hiukan heräilemään ajamisen makuun. Mäkeen jaksoi jopa iskeä joka kierroksella jonkun perään ja pientä hatkaakin alkoi virittäytymään loppua kohden.
Voittoon menneen hatkan missasin turhan helpolla. Vedin pääjoukkoa kaupunkikierroksen läpi, jonka jälkeen vetovuoronvaihdon jälkeen pääjoukosta vain irtaantui kymmenen ajajan ryhmä liittyäkseen edessä menneeseen hatkaan. Kierrosta myöhemmin iskin mäen juurelta ja ylös päästyä meillä oli kasassa kuuden ajajan jämähatka, joka jahtasi epätoivosesti reilun puolen minuutin päässä menevää noin 25 ajajan kärkeä. Kärkikuskien veto ei ollut ihan aukotonta ja ero pysyi tasaisesti puolen minuutin paikkeilla, mutta vajaa 20 kilometriä ei riittänyt kärjen tavoittamiseen, joten käteen jäi likaisia vaatteita, 13 kertaa mäen ajaminen ylös sekä pari hetkeä takaa-ajoa.
Kisan jälkeen tosin oli helppo spekuloida sillä, että miksi itseluottamus ei ole tällä hetkellä omaa kuntoa kohtaan kovinkaan kummoinen, ja voisiko paremmalla fiiliksellä ajaa myös paremmin. Vähän samaa oli SM-maantiellä, etenkin sen pienen mäen voittamisessa. Toisaalta painon kanssa on kovaa kamppailua ja se tietysti verottaa sitä ajatusta, että mäki nousisi mitenkään. Toki tuollainen mäki, jonka vielä pystyy painamaan isolla rattaalla on välillä helppoa sopivien rataan valmistavien treenien jälkeen. Toisaalta treenikisojahan nämä on, että pääsisi kuntoon ja saisi radalla hommaa kulkemaan. Toki pärjätäkin pitäisi....
Onneksi kisoja riittää ja tällä viikolla tarkoitus ajaa taas muutama lisää. Joten seuraavia selityksiä odotelleen...
Ketju poikki,
-M
Vaikka lauantaina sainkin alle hyvän perusajotreenin päätin startata sunnuntaina 120 kilometrin kermikseen. Oudenaarden lähellä ajettu kisasta oli tiedossa se, että pientä mäkeä saattaisi olla, tuuli olla reipasta ja porukkaakin mahdollisesti viivalla useamman kuskin verran.
No, tuuli oli kova ja väkeä oli viivalla 150 kuskia. Mäkeäkin oli. Alkuun jopa tuntui, että liikaa. Reitti koostui maalialueen mutkaosuuden lisäksi reilun kilometrin mäestä ja tietysti pitkästä alamäestä. Tuuli osui vastaiseen reitin pisimmälle suoralle, joka piti myös porukkaa kasassa melko tehokkaasti.
Oma ajo oli alkuun mitä oli. Taistelua, toivotonta taistelua, ylöspäin porukassa, vain todetakseni, että aina porukkaa lappasi kahta puolen ohi. Mäki tuntui ihan kelvolta ajaa, toki se meni itsellä vielä mukavasti isolla eturattaalla. Vähän oli sellaista vaisun oloista ajamista, kunnes puolen välin jälkeen aloin hiukan heräilemään ajamisen makuun. Mäkeen jaksoi jopa iskeä joka kierroksella jonkun perään ja pientä hatkaakin alkoi virittäytymään loppua kohden.
Voittoon menneen hatkan missasin turhan helpolla. Vedin pääjoukkoa kaupunkikierroksen läpi, jonka jälkeen vetovuoronvaihdon jälkeen pääjoukosta vain irtaantui kymmenen ajajan ryhmä liittyäkseen edessä menneeseen hatkaan. Kierrosta myöhemmin iskin mäen juurelta ja ylös päästyä meillä oli kasassa kuuden ajajan jämähatka, joka jahtasi epätoivosesti reilun puolen minuutin päässä menevää noin 25 ajajan kärkeä. Kärkikuskien veto ei ollut ihan aukotonta ja ero pysyi tasaisesti puolen minuutin paikkeilla, mutta vajaa 20 kilometriä ei riittänyt kärjen tavoittamiseen, joten käteen jäi likaisia vaatteita, 13 kertaa mäen ajaminen ylös sekä pari hetkeä takaa-ajoa.
Kisan jälkeen tosin oli helppo spekuloida sillä, että miksi itseluottamus ei ole tällä hetkellä omaa kuntoa kohtaan kovinkaan kummoinen, ja voisiko paremmalla fiiliksellä ajaa myös paremmin. Vähän samaa oli SM-maantiellä, etenkin sen pienen mäen voittamisessa. Toisaalta painon kanssa on kovaa kamppailua ja se tietysti verottaa sitä ajatusta, että mäki nousisi mitenkään. Toki tuollainen mäki, jonka vielä pystyy painamaan isolla rattaalla on välillä helppoa sopivien rataan valmistavien treenien jälkeen. Toisaalta treenikisojahan nämä on, että pääsisi kuntoon ja saisi radalla hommaa kulkemaan. Toki pärjätäkin pitäisi....
Onneksi kisoja riittää ja tällä viikolla tarkoitus ajaa taas muutama lisää. Joten seuraavia selityksiä odotelleen...
Ketju poikki,
-M
tiistai 7. heinäkuuta 2015
Kilpailu: IC Beveren
Ei jäänyt kisatauko kovin pitkäksi Ictegemin lauantaisen Interclub-kisan jälkeen. Sunnuntaina tuli ilmoitus, että heti seuraavalle päivälle, maanantaille, pääsisi ajamaan seuraavaa IC-kilpailua. Beverenissa, Antwerpenin kupeessa, ajetulla kilpailulla olisi mittaa 160km, jossa ajettaisiin yksi 75km kierros ja 7x11km kaupunkikierrokset.
Lämpötila oli kisan alla maltillisempi mitä viikonloppuna. Vajaa 25 astetta tuntui kuitenkin lämpimältä, vaikka tuuli reippaasti puhaltelikin. Kilpailussa taisi olla noin 175 lähtijää, joten ihan hyvän kokoinen startti oli kyseessä. Oma tavoite päivälle oli selkeä. Maalin pitäisi päästä. Kilpailusta muodostuikin hyvävauhtinen ja loppukeskinopeuskin jäi juuri 45kmh päälle. Ja vaikka kyseessä oli siis myös ison kierroksen sisältävä lenkki oli ajaminen silti jatkuvaa kääntymistä vasemmalle tai oikealle. Kaupunkikierros oli kuten mikä tahansa kermisreitti, jossa reilun kymmenen kilometrin kierrokseen mahtui kurvia, nupukiveä, kanttareita ja tietysti pellonlaitaa.
Kisasta nyt ei sinänsä suurempia kerrottavia jäänyt. Pääjoukossa koko päivä siten, että energiaa kuluisi mahdollisimman vähän. Ainoaa pientä murhetta aiheutti huotajiemme seisominen kaupunkikierroksen vauhdikkaimmassa kohdassa antamassa pulloja. Pudotin maahan luvattoman monta pulloa, koska vauhtien ollessa 55-60kmh ei pullon nappaaminen matkaan ole niin yksiselitteistä. Tosin kovin monella kertaa myös pulloja sai kurottaa melkoisen korkealta, ja ei tainnut pulloa pitävä käsikään aina pysyä paikallaan, joten otan syyt niskoilleni vain puolesta pudonneita pulloja.
160km kisa painaa kyllä tänään jaloissa. Vaikka reitti ei ollut erityisen vaativa näkyy kuitenkin maantiekisojen puute aavistuksen ajamisessa. Tästä on hyvä jatkaa lepopäivän jälkeen kohti seuraavia skaboja.
Ketju poikki,
-M
Lämpötila oli kisan alla maltillisempi mitä viikonloppuna. Vajaa 25 astetta tuntui kuitenkin lämpimältä, vaikka tuuli reippaasti puhaltelikin. Kilpailussa taisi olla noin 175 lähtijää, joten ihan hyvän kokoinen startti oli kyseessä. Oma tavoite päivälle oli selkeä. Maalin pitäisi päästä. Kilpailusta muodostuikin hyvävauhtinen ja loppukeskinopeuskin jäi juuri 45kmh päälle. Ja vaikka kyseessä oli siis myös ison kierroksen sisältävä lenkki oli ajaminen silti jatkuvaa kääntymistä vasemmalle tai oikealle. Kaupunkikierros oli kuten mikä tahansa kermisreitti, jossa reilun kymmenen kilometrin kierrokseen mahtui kurvia, nupukiveä, kanttareita ja tietysti pellonlaitaa.
Kisasta nyt ei sinänsä suurempia kerrottavia jäänyt. Pääjoukossa koko päivä siten, että energiaa kuluisi mahdollisimman vähän. Ainoaa pientä murhetta aiheutti huotajiemme seisominen kaupunkikierroksen vauhdikkaimmassa kohdassa antamassa pulloja. Pudotin maahan luvattoman monta pulloa, koska vauhtien ollessa 55-60kmh ei pullon nappaaminen matkaan ole niin yksiselitteistä. Tosin kovin monella kertaa myös pulloja sai kurottaa melkoisen korkealta, ja ei tainnut pulloa pitävä käsikään aina pysyä paikallaan, joten otan syyt niskoilleni vain puolesta pudonneita pulloja.
160km kisa painaa kyllä tänään jaloissa. Vaikka reitti ei ollut erityisen vaativa näkyy kuitenkin maantiekisojen puute aavistuksen ajamisessa. Tästä on hyvä jatkaa lepopäivän jälkeen kohti seuraavia skaboja.
Ketju poikki,
-M
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Kilpailu: IC Ichtegem
Maantie SM-kisan jälkeen vaihtui maisema pikaisella tahdilla Turusta Belgiaan. Viikko ennen maantie SM-kilpailuja alkanut maantiejakso saa siis jatkonsa Belgiassa kermiksia ja joukkueemme kilpailuja ajaen. Belgiassa odotteli reilun kolmenkymmenen asteen helle, joten ensimmäiset päivät menivät totuttelun parissa kumaan keliin.
Perjantai illalla sain kymmenen jälkeen tiedon joukkueenjohtajaltamme, että seuraavan päivän Interclub-kilpailuun kaivattaisiin yhtä ajajaa joukkueeseen lisää. Tietysti suostuin lähtemään mukaan, vaikka olen kovin alkuvaiheessa maantiekisojeni kanssa. Ajamalla hyvin joukkueen kilpailuissa on myös mahdollista saada parempi ohjelma syksylle aina rata EM-kisoihin asti.
Vajaassa 30C kelissä ajettu kilpailu jäi eilen kohdaltani kesken kun 85/135 kilometriä oli ajettu. Kilpailu alkoi vauhdikkaasti ja ajattelin, että otan ekan kisan varman päälle ja ajelen porukassa mahdollisimman vähän energiaa kuluttaen. Suunnitelma piti hyvin vajaan 40km kunnes huomasin hyvän irtioton lähtevän ja iskin ryhmän perään. Takaa-ajossa, aavistuksen nousevalla tiellä, meni sen verran energiaa, että ensimmäiset hetket hatkassa olivat todella tuskaisia. Ja oikeastaan sitä seuraavatkin hetket. Ryhmässä ei oikein saatu vetoa toimimaan ja ajo oli todella rikkonaista. Roikuin toki mukana minkä pystyin ja tein omat vetoni, mutta noin 60 kilometrin kohdalla piti todeta, että vauhti oli liian kovaa itselleni.
Jatkoin matkaani takana tulleessa kakkosryhmässa, jossa oli noin 15 kuskia. Parisenkymmentä kilometriä jaksoin mukana, mutta nesteet ja energiat alkoivat loppumaan kropasta, ja päälle kun iskee särkevät jalat pyöräilykengissä, oli melkoisen helppo heittää sivuun kahden tunnin ajon jälkeen. Tietenkään tarkoitus ei ole kisoja keskeytellä, mutta toisaalta eilinen ei olisi tuosta tuon kummemmaksi muuttunut.
Onneksi joukkueenjohtajamme noteerasi sen, että vaivauduin edes, huonokuntoisena, yrittämään kisoissa, joten kilpailut jatkuvat jo huomenna seuraanvan Interclub-kilpailun merkeissä. Paperilla olisi 150 kilometriä tasaisessa maastossa. Josko sitä pääsisi vaikka maaliin...
Ketju poikki,
-M
Perjantai illalla sain kymmenen jälkeen tiedon joukkueenjohtajaltamme, että seuraavan päivän Interclub-kilpailuun kaivattaisiin yhtä ajajaa joukkueeseen lisää. Tietysti suostuin lähtemään mukaan, vaikka olen kovin alkuvaiheessa maantiekisojeni kanssa. Ajamalla hyvin joukkueen kilpailuissa on myös mahdollista saada parempi ohjelma syksylle aina rata EM-kisoihin asti.
Vajaassa 30C kelissä ajettu kilpailu jäi eilen kohdaltani kesken kun 85/135 kilometriä oli ajettu. Kilpailu alkoi vauhdikkaasti ja ajattelin, että otan ekan kisan varman päälle ja ajelen porukassa mahdollisimman vähän energiaa kuluttaen. Suunnitelma piti hyvin vajaan 40km kunnes huomasin hyvän irtioton lähtevän ja iskin ryhmän perään. Takaa-ajossa, aavistuksen nousevalla tiellä, meni sen verran energiaa, että ensimmäiset hetket hatkassa olivat todella tuskaisia. Ja oikeastaan sitä seuraavatkin hetket. Ryhmässä ei oikein saatu vetoa toimimaan ja ajo oli todella rikkonaista. Roikuin toki mukana minkä pystyin ja tein omat vetoni, mutta noin 60 kilometrin kohdalla piti todeta, että vauhti oli liian kovaa itselleni.
Jatkoin matkaani takana tulleessa kakkosryhmässa, jossa oli noin 15 kuskia. Parisenkymmentä kilometriä jaksoin mukana, mutta nesteet ja energiat alkoivat loppumaan kropasta, ja päälle kun iskee särkevät jalat pyöräilykengissä, oli melkoisen helppo heittää sivuun kahden tunnin ajon jälkeen. Tietenkään tarkoitus ei ole kisoja keskeytellä, mutta toisaalta eilinen ei olisi tuosta tuon kummemmaksi muuttunut.
Onneksi joukkueenjohtajamme noteerasi sen, että vaivauduin edes, huonokuntoisena, yrittämään kisoissa, joten kilpailut jatkuvat jo huomenna seuraanvan Interclub-kilpailun merkeissä. Paperilla olisi 150 kilometriä tasaisessa maastossa. Josko sitä pääsisi vaikka maaliin...
Ketju poikki,
-M
maanantai 29. kesäkuuta 2015
SM Maantie
Samuel Pökälä voitti maantieajon Suomen Mestaruuden Vantaalla. Todella ansaittu voitto Samuelille, joka on jo muutaman vuoden ollut todella lähellä paitaa, ja ainakin Porissa 2013 oli taatusti loppuryhmämme vahvin kuski. Onnittelut Samuelille!!!
Itse kisasta ei ole paljonkaan kerrottavaa. Meillä oli seuralla tavoite (=podium) ja taktiikka, sekä melkoisen vähän kuskeja. Kisa eteni kannaltamme suotuisasti melko pitkään, mutta pääjoukosta ei lähtenytkään missään kohtaa kovien kuskien irtiottoa, johon myös taktiikkamme aavistuksen nojasi.
Pääsin heti kilpailun alussa mukavasti irtiottoon, jossa lisäkseni olivat Pökälä, Marek Salermo, Olli Koski, Niklas Colliander ja Rasmus Eriksson. Ihan en ollut irtioton koostumukseen tyytyväinen ja etenkin kilpailun alussa ryhmämme ei löytänyt oikein hyvää vuorovetotahtia. Osa halusi mennä kovempaa, osa hitaampaa.
Siinä kerkesin kisan aikana miettimään, että SM-kisoissa on tullut oltua useasti pitkissä irtiotoissa. Kälviällä 2007 ( jossa muuten Marek oli myös mukana), Kuusamo 2009, Pori 2013 ja nyt Vantaa 2015. Toki se nyt on tuuristakin kiinni, että pääseekö irtiottoon vai ei, ja huipputuloksiahan ei tuota kautta ole itselleni koskaan tullut.
No, meidän eilinen irtiotto eteni mukavasti ja ero pääjoukkoon oli melkoisen suuri. Kolme kierrosta ennen maalia aloin miettimään iskua ryhmästämme. Onneksi aikailin riittävästi, ja mäkeen, joka tuotti itselleni myös kisassa eniten vaikeuksia, Samuel sitten iski irti. Siinä kun hetken vielä itse aikaili, katseli, että ajaako Marek Samuelin kiinni, olikin Samuel jo karannut kymmenen metrin päähän. Neljän ajajan ryhmämme ei saanut minkäänlaista takaa-ajoa aikaiseksi, ja aloinkin laskeskelemaan hetkea, jolloin lähteä porukasta omille teille.
No, onneksi taas aikailin hiukan liikaa ja jätin loppuvetoni hiukan myöhäiseen. Olihan se hauskaa vajaa kymppi ajaa soolona, kaukana kärjestä, mutta eroa taakse tehden. Tuli viimeinen mäki, vitonen ennen maalia, jonka yli olisi vain päästävä ennen takaata kovaa vauhtia tulevaa Jussi Veikkasta. Eipä siinä tainnut jäädä kuin 25-40 metriä mäen laesta, kun Veikkanen ja Matti Helminen painoivat ohitse ihan omaa vauhtiaan. Henkinen räjähdys taisi kuulua huoltoautoome asti. Se oli ikäänkuin siinä.
Lopussa ajeltiin vielä nelossijasta, mutta eipä ollut kirissä voimaa, joten lopullinen sijoitus viides. Menee muuten SM-sijoituksien huonompaan puolikkaaseen vielä tuo sija (3, 3, 4, 5, 9 ,15), joten tässähän tämä sitten oli tältä erää. Hauskaa toki oli, joten se korvaa paljon pientä taktiikkamme hajoamista.
Nyt kun maantiekausi on saatu kivasti käyntiin, ja kisojakin takana jo kuutisen kappaletta, on hyvä siirtyä seuraavaksi 1,5 kuukaudeksi maantiekisojen maailmaan. Katsotaan, josko jo ensi viikonloppuna seuraavaksi...
Ketju poikki,
-M
Itse kisasta ei ole paljonkaan kerrottavaa. Meillä oli seuralla tavoite (=podium) ja taktiikka, sekä melkoisen vähän kuskeja. Kisa eteni kannaltamme suotuisasti melko pitkään, mutta pääjoukosta ei lähtenytkään missään kohtaa kovien kuskien irtiottoa, johon myös taktiikkamme aavistuksen nojasi.
Pääsin heti kilpailun alussa mukavasti irtiottoon, jossa lisäkseni olivat Pökälä, Marek Salermo, Olli Koski, Niklas Colliander ja Rasmus Eriksson. Ihan en ollut irtioton koostumukseen tyytyväinen ja etenkin kilpailun alussa ryhmämme ei löytänyt oikein hyvää vuorovetotahtia. Osa halusi mennä kovempaa, osa hitaampaa.
Siinä kerkesin kisan aikana miettimään, että SM-kisoissa on tullut oltua useasti pitkissä irtiotoissa. Kälviällä 2007 ( jossa muuten Marek oli myös mukana), Kuusamo 2009, Pori 2013 ja nyt Vantaa 2015. Toki se nyt on tuuristakin kiinni, että pääseekö irtiottoon vai ei, ja huipputuloksiahan ei tuota kautta ole itselleni koskaan tullut.
No, meidän eilinen irtiotto eteni mukavasti ja ero pääjoukkoon oli melkoisen suuri. Kolme kierrosta ennen maalia aloin miettimään iskua ryhmästämme. Onneksi aikailin riittävästi, ja mäkeen, joka tuotti itselleni myös kisassa eniten vaikeuksia, Samuel sitten iski irti. Siinä kun hetken vielä itse aikaili, katseli, että ajaako Marek Samuelin kiinni, olikin Samuel jo karannut kymmenen metrin päähän. Neljän ajajan ryhmämme ei saanut minkäänlaista takaa-ajoa aikaiseksi, ja aloinkin laskeskelemaan hetkea, jolloin lähteä porukasta omille teille.
No, onneksi taas aikailin hiukan liikaa ja jätin loppuvetoni hiukan myöhäiseen. Olihan se hauskaa vajaa kymppi ajaa soolona, kaukana kärjestä, mutta eroa taakse tehden. Tuli viimeinen mäki, vitonen ennen maalia, jonka yli olisi vain päästävä ennen takaata kovaa vauhtia tulevaa Jussi Veikkasta. Eipä siinä tainnut jäädä kuin 25-40 metriä mäen laesta, kun Veikkanen ja Matti Helminen painoivat ohitse ihan omaa vauhtiaan. Henkinen räjähdys taisi kuulua huoltoautoome asti. Se oli ikäänkuin siinä.
Lopussa ajeltiin vielä nelossijasta, mutta eipä ollut kirissä voimaa, joten lopullinen sijoitus viides. Menee muuten SM-sijoituksien huonompaan puolikkaaseen vielä tuo sija (3, 3, 4, 5, 9 ,15), joten tässähän tämä sitten oli tältä erää. Hauskaa toki oli, joten se korvaa paljon pientä taktiikkamme hajoamista.
Nyt kun maantiekausi on saatu kivasti käyntiin, ja kisojakin takana jo kuutisen kappaletta, on hyvä siirtyä seuraavaksi 1,5 kuukaudeksi maantiekisojen maailmaan. Katsotaan, josko jo ensi viikonloppuna seuraavaksi...
Ketju poikki,
-M
perjantai 26. kesäkuuta 2015
Kilpailu: SM Aika-ajo
Aika-ajon ajamisesta oli taukoa tasan vuoden verran. Väliin mahtuu onneksi kaksi treeniä aika-ajopyörällä, sekä tietysti radan takaa-ajopyörällä ajamista. Ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen käytössä oli aika-ajopyörä, joten oli oikeastaan kiva lähteä ajamaan kilpaa kelloa vastaan.
Matkaa, sateisessa, Porissa oli 45 kilometriä. Reitti oli tasaisen tylsä, jossa mentiin metsätietä 22,5km yhteensuuntaan ja palattiin samaa tietä takaisin. Oma ajamiseni oli suhteellisen tasaista puurtamista, joskin ongelmana on selkeästi se, että aika-ajon ajamisen puute aiheuttaa sen, että en oikein saa puristettua pyörän päällä itseäni kovinkaan tiukoille. Tietysti ajoin niin kovaa kuin pystyin. Ei siinä mitään. Mutta, kun kovempaa voisi päästä, jos pääsisi, tai uskaltautuisi, epämukavuusalueella ajaessa. No, nyt tässä on onneksi vielä vajaa 4kk tuotakin treenailla...
Tuloksissa olin 16. Eroa kilpailun voittaneeseen Samuel Pökälään taisi olla nelisen minuuttia. Jos olisi päässyt minuutin kovempaa sijoitus olisi ollut kuudennen sijan luokkaa. Jäi sellainen hyvä kipinä päälle tuosta ajosta. Lisää treeniä, ja aika-ajokisoja, jos vain ohjelma sallii, ja kokeilemaan, josko sijoitus tuosta nousisi. Aika-ajohan on taatusti suurimpia heikkouksiani ajajana. Ehkä sekin osa-alue tästä vielä paranee....
Sunnuntaina on vuorossa maantieajon SM-kilpailu. Kisat ovat Vantaalla ja matkaa 180km. Tavoitteita ei sen kummemmin ole, koska maantiellä ei ole vielä pahemmin ehtinyt treenaamaan. Parasta mahdollista tulosta lähdetään silti hakemaan seuralle!
Ketju poikki,
-M
Matkaa, sateisessa, Porissa oli 45 kilometriä. Reitti oli tasaisen tylsä, jossa mentiin metsätietä 22,5km yhteensuuntaan ja palattiin samaa tietä takaisin. Oma ajamiseni oli suhteellisen tasaista puurtamista, joskin ongelmana on selkeästi se, että aika-ajon ajamisen puute aiheuttaa sen, että en oikein saa puristettua pyörän päällä itseäni kovinkaan tiukoille. Tietysti ajoin niin kovaa kuin pystyin. Ei siinä mitään. Mutta, kun kovempaa voisi päästä, jos pääsisi, tai uskaltautuisi, epämukavuusalueella ajaessa. No, nyt tässä on onneksi vielä vajaa 4kk tuotakin treenailla...
Tuloksissa olin 16. Eroa kilpailun voittaneeseen Samuel Pökälään taisi olla nelisen minuuttia. Jos olisi päässyt minuutin kovempaa sijoitus olisi ollut kuudennen sijan luokkaa. Jäi sellainen hyvä kipinä päälle tuosta ajosta. Lisää treeniä, ja aika-ajokisoja, jos vain ohjelma sallii, ja kokeilemaan, josko sijoitus tuosta nousisi. Aika-ajohan on taatusti suurimpia heikkouksiani ajajana. Ehkä sekin osa-alue tästä vielä paranee....
Sunnuntaina on vuorossa maantieajon SM-kilpailu. Kisat ovat Vantaalla ja matkaa 180km. Tavoitteita ei sen kummemmin ole, koska maantiellä ei ole vielä pahemmin ehtinyt treenaamaan. Parasta mahdollista tulosta lähdetään silti hakemaan seuralle!
Ketju poikki,
-M
tiistai 23. kesäkuuta 2015
SM Tempoa ja maantietä
Viime viikkoisen lepoviikon jälkeen on palattu jälleen sorvin ääreen. Neljä kuukautta, paria päivää vajaa itseasiassa, aikaa siihen, että radalla ajetaan EM-kilpailuja. Siellä tietysti nopeampana, kestävämpänä, vahvempana kuin koskaan...
Tänä vuonna, vähän kuten viimekin vuonna, jää maantie SM aika pienelle huomioarvolle omassa ohjelmassa. Tämä siis ihan vain siksi, että kv.ratakalenteri on nyt parina vuotena sattunut rakentumaan siten, että maantietreeni on jäänyt ennen SM-kilpailua kovin vähäiselle.
Huomenissa ajetaan SM aika-ajo Porissa. Melko mukavaa lähteä ajamaan, koska sain tuossa viime viikolla aika-ajopyörän Huntterilta käyttöön. Tallissa on Felttia joka lähtöön ja ei huominen kisapeli ainakaan tasoitusta kanssakilpailijoille anna. Olen kerennyt jopa pari treeniäkin aika-ajopyörällä ajaa. Ajoasento on tietysti kovin erilainen mitä maantiepyörässä, mutta paljon mukavampi kuin ratapyörässä. Aika-ajopyörällä harjoittelulla yritetään seuraavan kolmen kuukauden ajan vahvistaa kroppaa kohti ratakilpailuja. Vähän uutta harjoitteluun, jotta saadaan hommaa taas etenemään.
Sunnuntaina on vuorossa maantieajon SM-kilpailu. Vähän jäi vähille maantiekilometrit tuossa toukokuussa ratahommien takia, mutta kesäkuussa on jo takana useampikin kilometri. Tietysti kisakilometrejä puuttuu jaloista vielä paljon, mutta aloitettakoon niiden kerääminen SM-kisasta.
SM-kilpailujen jälkeen jatketaan maantiekunnon kehittämisellä Belgiassa. Kermiksiä, saliharjoittelua, maantietreeniä ja mahdollisesti muutama pidempi Interclubs-kilpailu (ja ehkä mahdollisesti yksi 5pv etappikilpailu). Sellainen 6-7 viikkoa olisi tarkoitus kehittää maantiepuolella kuntoa ennen ensimmäistä rataleiriä, ja tietysti syksyn ratakilpailukautta.
Temposta kuulumisia huomenissa illalla! Taktiikkana tasatehoinen ajo...
Ketju poikki,
-M
Tänä vuonna, vähän kuten viimekin vuonna, jää maantie SM aika pienelle huomioarvolle omassa ohjelmassa. Tämä siis ihan vain siksi, että kv.ratakalenteri on nyt parina vuotena sattunut rakentumaan siten, että maantietreeni on jäänyt ennen SM-kilpailua kovin vähäiselle.
Huomenissa ajetaan SM aika-ajo Porissa. Melko mukavaa lähteä ajamaan, koska sain tuossa viime viikolla aika-ajopyörän Huntterilta käyttöön. Tallissa on Felttia joka lähtöön ja ei huominen kisapeli ainakaan tasoitusta kanssakilpailijoille anna. Olen kerennyt jopa pari treeniäkin aika-ajopyörällä ajaa. Ajoasento on tietysti kovin erilainen mitä maantiepyörässä, mutta paljon mukavampi kuin ratapyörässä. Aika-ajopyörällä harjoittelulla yritetään seuraavan kolmen kuukauden ajan vahvistaa kroppaa kohti ratakilpailuja. Vähän uutta harjoitteluun, jotta saadaan hommaa taas etenemään.
Sunnuntaina on vuorossa maantieajon SM-kilpailu. Vähän jäi vähille maantiekilometrit tuossa toukokuussa ratahommien takia, mutta kesäkuussa on jo takana useampikin kilometri. Tietysti kisakilometrejä puuttuu jaloista vielä paljon, mutta aloitettakoon niiden kerääminen SM-kisasta.
SM-kilpailujen jälkeen jatketaan maantiekunnon kehittämisellä Belgiassa. Kermiksiä, saliharjoittelua, maantietreeniä ja mahdollisesti muutama pidempi Interclubs-kilpailu (ja ehkä mahdollisesti yksi 5pv etappikilpailu). Sellainen 6-7 viikkoa olisi tarkoitus kehittää maantiepuolella kuntoa ennen ensimmäistä rataleiriä, ja tietysti syksyn ratakilpailukautta.
Temposta kuulumisia huomenissa illalla! Taktiikkana tasatehoinen ajo...
Ketju poikki,
-M
maanantai 15. kesäkuuta 2015
Helsinki GP ja jatkoa...
Viime viikolla ajettiin torstaista lauantaihin UCI-kategorioitu ratapyöräily GP Helsingissä. Kari Mäkisen Tulospalvelun sivuilta löytyvät lähtöjen tulokset: http://www.tulospalvelu.profiili.fi/pyrilytulokset/ . Kilpailuja en aio sen tarkemmin tässä käydä läpi. Itseään on turha pettää tarpeettomalla "höpöhöpöllä."
Kiitos tietysti järjestelytoimikunnalle, että kisoja ylipäätään vaivaudutaan järjestämään! Itse olisin jättänyt kaikki alle 15 ajajan ryhmälähdöt ajamatta. Ei tuollainen touhu kehitä mitään / ketään. Lähinnä hävetti katsojien puolesta, kun 400m radalla ajaa omniumin pisteajon loppua kaksi kuskia.
Se miten kausi nyt jatkuu on paperilla ihan selvää. Tässä otetaan viikko taukoa tähän kohtaan, jonka jälkeen aletaan rakentamaan uutta, vahvaa, nousua. Kalenterikin on varsin selvä; heinäkuussa maantietä, elokuun alussa mahdollisesti rata GP, elokuun lopussa rata GP, syyskuussa rata GP ja rataleiri ja lokakuussa EM-kilpailut. Olen päässyt valitsemaan ohjelmaan tuttuja kisoja paikoissa, joissa olen aiemminkin ollut.
Ranking-tilanteet ovat tällä hetkellä kohtuullisen hyvät. Kilometrin aika-ajossa olen peräti kahdeksannella sijalla UCI:n eligibility-rankingissa. Valitettavaa kyllä maarankingissa Suomi on vielä aavistuksen kaukana MM-kilpailupaikasta. Omniumissa olen saanut kasaan 14.9.2014 alkaen 92 pistettä. Ranking maailman cupiin sulkeutuu noin 13.9.2015. Tuo 92 pistettä ei riitä maarankingissa 24 parhaan maan joukkoon vielä. Sanotaan, että CL1, tai CL2, -tason kilpailuista pitäisi saada yksi TOP-6 sijoitus, jonka myötä rankingpojot kasvaisivat sen verran, että oltaisiin jopa hyvinkin lähellä tuota ensi talven maailman cup paikkaa.
No, sellainen pieni ongelma tässä tosin heinäkuun maantiekilpailujen, sisärataharjoittelun ja GP-kisojen suhteen on, että kassa on tyhjä. Itseasiassa se on todella tyhjä. Viime kautta pystyi vielä rahoittamaan sillä, että myi kaikki pyöräilytavarat, jotka oli mahdollsita myydä. Enää ei ole sitäkään korttia käytettävissä. Tilanne uusien yhteistyökumppaneiden suhteen on huono. Nykyiset yhteistyökumppanini ovat todella tärkeässä roolissa, ja ovat sitä olleet viimeiset vuodet, josta olen myös todella kiitollinen heille, mutta uusien kumppanien löytäminen on liki mahdotonta. Tai sitten oma taso ei vain riitä niitä saamaan. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että arvostus pyöräilyssä on todella heikko, ja tämä näkyy siinä mihin lajeihin potentiaaliset yhteistyökumppanit rahojaan/varusteitaan sijoittavat. Ja välillä Turussa tuntuu siltä, että Urheiluliiton pyöräilyjaoksen maine ei ole ihan niin hyvä, kuin sitä itse olettaisi. Toki ei asia täällä valittamalla parane myöskään...
Katsotaan miten tässä tilanteet elävät ja mitä pääsee vielä tähän vuoteen ajamaan!
Ketju poikki,
M
Kiitos tietysti järjestelytoimikunnalle, että kisoja ylipäätään vaivaudutaan järjestämään! Itse olisin jättänyt kaikki alle 15 ajajan ryhmälähdöt ajamatta. Ei tuollainen touhu kehitä mitään / ketään. Lähinnä hävetti katsojien puolesta, kun 400m radalla ajaa omniumin pisteajon loppua kaksi kuskia.
Se miten kausi nyt jatkuu on paperilla ihan selvää. Tässä otetaan viikko taukoa tähän kohtaan, jonka jälkeen aletaan rakentamaan uutta, vahvaa, nousua. Kalenterikin on varsin selvä; heinäkuussa maantietä, elokuun alussa mahdollisesti rata GP, elokuun lopussa rata GP, syyskuussa rata GP ja rataleiri ja lokakuussa EM-kilpailut. Olen päässyt valitsemaan ohjelmaan tuttuja kisoja paikoissa, joissa olen aiemminkin ollut.
Ranking-tilanteet ovat tällä hetkellä kohtuullisen hyvät. Kilometrin aika-ajossa olen peräti kahdeksannella sijalla UCI:n eligibility-rankingissa. Valitettavaa kyllä maarankingissa Suomi on vielä aavistuksen kaukana MM-kilpailupaikasta. Omniumissa olen saanut kasaan 14.9.2014 alkaen 92 pistettä. Ranking maailman cupiin sulkeutuu noin 13.9.2015. Tuo 92 pistettä ei riitä maarankingissa 24 parhaan maan joukkoon vielä. Sanotaan, että CL1, tai CL2, -tason kilpailuista pitäisi saada yksi TOP-6 sijoitus, jonka myötä rankingpojot kasvaisivat sen verran, että oltaisiin jopa hyvinkin lähellä tuota ensi talven maailman cup paikkaa.
No, sellainen pieni ongelma tässä tosin heinäkuun maantiekilpailujen, sisärataharjoittelun ja GP-kisojen suhteen on, että kassa on tyhjä. Itseasiassa se on todella tyhjä. Viime kautta pystyi vielä rahoittamaan sillä, että myi kaikki pyöräilytavarat, jotka oli mahdollsita myydä. Enää ei ole sitäkään korttia käytettävissä. Tilanne uusien yhteistyökumppaneiden suhteen on huono. Nykyiset yhteistyökumppanini ovat todella tärkeässä roolissa, ja ovat sitä olleet viimeiset vuodet, josta olen myös todella kiitollinen heille, mutta uusien kumppanien löytäminen on liki mahdotonta. Tai sitten oma taso ei vain riitä niitä saamaan. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että arvostus pyöräilyssä on todella heikko, ja tämä näkyy siinä mihin lajeihin potentiaaliset yhteistyökumppanit rahojaan/varusteitaan sijoittavat. Ja välillä Turussa tuntuu siltä, että Urheiluliiton pyöräilyjaoksen maine ei ole ihan niin hyvä, kuin sitä itse olettaisi. Toki ei asia täällä valittamalla parane myöskään...
Katsotaan miten tässä tilanteet elävät ja mitä pääsee vielä tähän vuoteen ajamaan!
Ketju poikki,
M
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Kilpailut Lahti GP ja Porvoon ajot
Edellisestä maantiekilpailusta olikin jo kerennyt vierähtämään aikaa kuutisen viikkoa, joten mikäs sen mukavampi kuin jatkaa maantiekautta kahdessa erittäin hienosti järjestetyssä kilpailussa: Lahti GP:ssa lauantaina ja Porvoon ajoissa sunnuntaina. Molemmat kilpailut edustavat ehdottomasti parasta laatua Suomessa niin reittiensä kuin järjestelyidensä puolesta. Tähän kun vielä lisätään hyvä ajajakattaus on nämä kilpailut sellaiset, joita ei mielellään välistä jätä.
Omat kilpailutavoitteeni oli varsin maltilliset ja lähdinkin auttamaan Urheiluliiton muita kuskeja heidän henkilökohtaisissa tavoitteissaan. Aivan parhaalla mahdollisella tavalla emme viikonlopusta suoriutuneet, mutta ainakin sain kaksi hyvää treeniä viikonloppuun ja ei tarvinut yksin ajella. Ratakisojen jälkeen on aina aavistuksen vaikea hypätä maantielle, mutta josko tästä vähitellen tämäkin puoli ajamista lähtisi toimimaan.
Tavallaan olisi kiva kirjoittaa kisoista jotain tapahtumaa, mutta joko olin niin hapoilla kokoajan, että en niitä muista tai sitten kisoissa ei paljoa tapahtunut. No, aurinko paistoi, monella tutulla oli juttuja jaettavana ja Porvoossa ylipaino ei ole eduksi ylämäessä. Siinä niitä varmaan tärkeimpiä tarinoita viikonlopusta.
Huomenna jatketaan harjoituksia radalla. Kilsan aloitusta syksyä varten sekä ajamisen rentoutta. Siinähän sitä on tekemistä...
Ketju poikki,
-M
Omat kilpailutavoitteeni oli varsin maltilliset ja lähdinkin auttamaan Urheiluliiton muita kuskeja heidän henkilökohtaisissa tavoitteissaan. Aivan parhaalla mahdollisella tavalla emme viikonlopusta suoriutuneet, mutta ainakin sain kaksi hyvää treeniä viikonloppuun ja ei tarvinut yksin ajella. Ratakisojen jälkeen on aina aavistuksen vaikea hypätä maantielle, mutta josko tästä vähitellen tämäkin puoli ajamista lähtisi toimimaan.
Tavallaan olisi kiva kirjoittaa kisoista jotain tapahtumaa, mutta joko olin niin hapoilla kokoajan, että en niitä muista tai sitten kisoissa ei paljoa tapahtunut. No, aurinko paistoi, monella tutulla oli juttuja jaettavana ja Porvoossa ylipaino ei ole eduksi ylämäessä. Siinä niitä varmaan tärkeimpiä tarinoita viikonlopusta.
Huomenna jatketaan harjoituksia radalla. Kilsan aloitusta syksyä varten sekä ajamisen rentoutta. Siinähän sitä on tekemistä...
Ketju poikki,
-M
perjantai 29. toukokuuta 2015
GP Moscow, päivä 2
Keskeytys. Siinä tärkeimmät.
Päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. Ajosta uupui terävyyttä ja loppuaika oli 1.06.7. Periaatteessa aika on ihan hyvä. Ei siinä mitään, mutta valitettavasti taso oli täällä sellainen, että tuolla taisi saada sijan 10/15. Hyvää oli se, että toisen 333m kierroksen keskivauhti oli 61kmh. Eli kun ajon saa vauhtiin niin sitä myös pystyy tovin pitämään.
Koska omniumissani ei ollut paljon menetettävää lähdin kokeilemaan aavistuksen isommalla rattaalla lentävää kierrosta. Isompi ratas oli liian iso ja keskinopeus jäi alle 64kmh. Eikä jalat kyllä pyörinyt sillä tavalla kuin olisin toivonut. Enemmän tuo oli sellaista runnomista eteenpäin.
Pisteajoon lähdin, ihan tulevien kisojen takia, myös normaalia isommalla välityksellä tietäen, että jossain kohtaa jalat vain hirttävät kiinni, koska lukuisat kiihdytykset tulisivat ennemmin tai myöhemmin olemaan liikaa. Ajo eteni ihan kelvosti, kunnes hatkayritksen jälkeen sain katsella kuinka muut menivät ja itse jäin porukoista. Yhden välikiriin pääsin kivasti osallistumaan ja taisin olla toinen. Tässä tosin sitten näkyi se, että isommalla välityksellä tehty kiihdytys vei jalasta paljon voimaa. Kilpailua taisi olla ajettu 21km kun jalat olivat sen verran valmiit, että oli parempi tulla pois radalta.
Kunto on ihan kelpo. Pystyn ajamaan parempia henkilökohtaisia ajoja kuin vuosi sitten. Kisaterävyys puuttuu. Kiihdtykset, pidemmät ajat "punaisella" ja rytminvaihdoksista palautuminen on todella huonolla tasolla. Lisää treeniä, maantiekisoja ja rataharjoituksia.
Ketju poikki,
-M
Päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. Ajosta uupui terävyyttä ja loppuaika oli 1.06.7. Periaatteessa aika on ihan hyvä. Ei siinä mitään, mutta valitettavasti taso oli täällä sellainen, että tuolla taisi saada sijan 10/15. Hyvää oli se, että toisen 333m kierroksen keskivauhti oli 61kmh. Eli kun ajon saa vauhtiin niin sitä myös pystyy tovin pitämään.
Koska omniumissani ei ollut paljon menetettävää lähdin kokeilemaan aavistuksen isommalla rattaalla lentävää kierrosta. Isompi ratas oli liian iso ja keskinopeus jäi alle 64kmh. Eikä jalat kyllä pyörinyt sillä tavalla kuin olisin toivonut. Enemmän tuo oli sellaista runnomista eteenpäin.
Pisteajoon lähdin, ihan tulevien kisojen takia, myös normaalia isommalla välityksellä tietäen, että jossain kohtaa jalat vain hirttävät kiinni, koska lukuisat kiihdytykset tulisivat ennemmin tai myöhemmin olemaan liikaa. Ajo eteni ihan kelvosti, kunnes hatkayritksen jälkeen sain katsella kuinka muut menivät ja itse jäin porukoista. Yhden välikiriin pääsin kivasti osallistumaan ja taisin olla toinen. Tässä tosin sitten näkyi se, että isommalla välityksellä tehty kiihdytys vei jalasta paljon voimaa. Kilpailua taisi olla ajettu 21km kun jalat olivat sen verran valmiit, että oli parempi tulla pois radalta.
Kunto on ihan kelpo. Pystyn ajamaan parempia henkilökohtaisia ajoja kuin vuosi sitten. Kisaterävyys puuttuu. Kiihdtykset, pidemmät ajat "punaisella" ja rytminvaihdoksista palautuminen on todella huonolla tasolla. Lisää treeniä, maantiekisoja ja rataharjoituksia.
Ketju poikki,
-M
torstai 28. toukokuuta 2015
Viimeinen - GP Moscow, päivä 1
Mitäkähän sitä selittäisi sitten. Olen aina koittanut blogissani pitää kiinni siitä, että tulokset ja kisat kerrotaan juuri kuten ne ovat menneet, ei asioita kaunistellen. Välillä tekisi mieli hiukan jopa siloitella taphtumien kulkua, mutta se ei toisaalta sovi omaan tapaani tuoda kisa- ja treenijuttuja esille.
GP Moscow alkoi tänään omniumin osalta 15km scratchilla. Jo ennen ajoa homma tuntui todella nihkeältä ja syke oli kevyessä verrassa liki 30 lyöntiä aiempia päiviä korkeammalla. Itse kisa oli tasaisesti kasvavalla vauhdilla ajettu, jossa ensimmäiset 12 kilometriä mentiin sulassa sovussa vuorovedolla, kuitenkin sellaista vauhtia, että kukaan ei halunnut edes lähteä yrittämään ratkaisuja. Muutamisen kilometriä ennen loppua alkoi irtiottoyrityksiä lähteä ja itse olin päättänyt, että 800-1500 metriä ennen maalia voisin yrittää omaa ratkaisuani. Kolme kierrosta, eli kilometri, ennen maalia vauhti tasaantui aavistuksen ja pääsin kivasti iskemään. Valitettavasti kärjessä ajanut venäläinen huomasi iskuni tulevan, joten pääjoukon vauhti kasvoi juuri väärällä hetkellä. Varastossa ei ollut kuin yhden iskun käyttövara, joten kiriä sai katsella kaukaa, kun oma jalka oli jo tyhjä. Viimeinen.
4km takaa-ajossa oli tavoitteena lähteä ajamaan 4.40 aikaa. Kaikki meni ihan kivasti ensimmäiset hetket. Tai oikeastaan ei mennyt. Ensimmäinen kierros oli vauhdiltaan ihan kelpo, mutta toinen ja kolmas puolestaan aavistuksen liian kovia. Liian kova aloitus aiheutti sen, että ajo meni turhan anaerobiseksi, joten edessä oli pahan luokan hyytyminen. Toinen kilometri meni vielä 1.10 aikoihin, mutta kaksi viimeistä kuljin noin viittakymppiä ja loppuaika painui 4.46.5 päälle. Aika surkeaa. Toki 4.40 ajalla olisin ollut vain kaksi sijaa paremmin, mutta ehkäpä ehjästä ajosta olisi jäänyt aavistuksen parempi fiilis. Toisaalta olihan tuota hyvä kokeilla, että onnistuisiko kovempaa ajaminen. No, ei ainakaan tuolla alkuverralla onnistunut. Viimeinen.
Pudotusajossa on 333m radalla usein melkoisen kiire. Pudotukset tulevat kierroksen, eli noin 22 sekunnin välein. Tavoitteena oli ajaa alussa takaata kärkeen ja ottaa mitä tuleman pitää. Suunnitelma toimi osittain. Ensimmäistä pudotusta ennen nostin itseni yläkautta toiseen riviin ajamaan. Mutta sitten loppuikin jalat. Ei niinkään taito, joka yleensä on ongelmanani pudotusajossa, vaan yksinkertaisesti vauhti, kovalla extrakiihdytyksellä oli liikaa. Tokana ulos. Välitykseni loppui ajossa aavistuksen kesken. Lähdin ajamaan samalla tuumalla kuin eilistä pistarin karsintaa, mutta koska pudotusajon matkaksi tuli täällä vain vajaa 5km olisi pitänyt samojen tein laittaa pykälää, tai kahta, isommat tuumat ja luottaa siihen, että pääsee kärkeen, jossa sitten pysyy hetken. No, hyvää oli se, että pääsin kivasti alussa niille paikoille mihin pitääkin päästä. Huonoa tietysti se, että jalka ei kiertänyt riittävästi. Toka viimeinen. Ihan sama silti. Ei suurta eroa aiempaan.
Huomenna on ohjelmassa kilometri, kierros ja pisteajo. Omniumissa on tällä hetkellä aika leveä taso kuskien kesken, joten pisteajo tulee menemään todella pahasti palasiksi. Kilsalla ja kierroksella olisi syytä onnistua. Kunto ei ole mitenkään huono. Ajosta vain puuttuu sellainen viimeinen terävyys. Ja jaloista monen monta kermis-kilometriä.
Heikolta näyttää tulosluettelossa jo toista viikkoa putkeen..Lisää selityksiä huomenissa.
Ketju poikki,
-M
GP Moscow alkoi tänään omniumin osalta 15km scratchilla. Jo ennen ajoa homma tuntui todella nihkeältä ja syke oli kevyessä verrassa liki 30 lyöntiä aiempia päiviä korkeammalla. Itse kisa oli tasaisesti kasvavalla vauhdilla ajettu, jossa ensimmäiset 12 kilometriä mentiin sulassa sovussa vuorovedolla, kuitenkin sellaista vauhtia, että kukaan ei halunnut edes lähteä yrittämään ratkaisuja. Muutamisen kilometriä ennen loppua alkoi irtiottoyrityksiä lähteä ja itse olin päättänyt, että 800-1500 metriä ennen maalia voisin yrittää omaa ratkaisuani. Kolme kierrosta, eli kilometri, ennen maalia vauhti tasaantui aavistuksen ja pääsin kivasti iskemään. Valitettavasti kärjessä ajanut venäläinen huomasi iskuni tulevan, joten pääjoukon vauhti kasvoi juuri väärällä hetkellä. Varastossa ei ollut kuin yhden iskun käyttövara, joten kiriä sai katsella kaukaa, kun oma jalka oli jo tyhjä. Viimeinen.
4km takaa-ajossa oli tavoitteena lähteä ajamaan 4.40 aikaa. Kaikki meni ihan kivasti ensimmäiset hetket. Tai oikeastaan ei mennyt. Ensimmäinen kierros oli vauhdiltaan ihan kelpo, mutta toinen ja kolmas puolestaan aavistuksen liian kovia. Liian kova aloitus aiheutti sen, että ajo meni turhan anaerobiseksi, joten edessä oli pahan luokan hyytyminen. Toinen kilometri meni vielä 1.10 aikoihin, mutta kaksi viimeistä kuljin noin viittakymppiä ja loppuaika painui 4.46.5 päälle. Aika surkeaa. Toki 4.40 ajalla olisin ollut vain kaksi sijaa paremmin, mutta ehkäpä ehjästä ajosta olisi jäänyt aavistuksen parempi fiilis. Toisaalta olihan tuota hyvä kokeilla, että onnistuisiko kovempaa ajaminen. No, ei ainakaan tuolla alkuverralla onnistunut. Viimeinen.
Pudotusajossa on 333m radalla usein melkoisen kiire. Pudotukset tulevat kierroksen, eli noin 22 sekunnin välein. Tavoitteena oli ajaa alussa takaata kärkeen ja ottaa mitä tuleman pitää. Suunnitelma toimi osittain. Ensimmäistä pudotusta ennen nostin itseni yläkautta toiseen riviin ajamaan. Mutta sitten loppuikin jalat. Ei niinkään taito, joka yleensä on ongelmanani pudotusajossa, vaan yksinkertaisesti vauhti, kovalla extrakiihdytyksellä oli liikaa. Tokana ulos. Välitykseni loppui ajossa aavistuksen kesken. Lähdin ajamaan samalla tuumalla kuin eilistä pistarin karsintaa, mutta koska pudotusajon matkaksi tuli täällä vain vajaa 5km olisi pitänyt samojen tein laittaa pykälää, tai kahta, isommat tuumat ja luottaa siihen, että pääsee kärkeen, jossa sitten pysyy hetken. No, hyvää oli se, että pääsin kivasti alussa niille paikoille mihin pitääkin päästä. Huonoa tietysti se, että jalka ei kiertänyt riittävästi. Toka viimeinen. Ihan sama silti. Ei suurta eroa aiempaan.
Huomenna on ohjelmassa kilometri, kierros ja pisteajo. Omniumissa on tällä hetkellä aika leveä taso kuskien kesken, joten pisteajo tulee menemään todella pahasti palasiksi. Kilsalla ja kierroksella olisi syytä onnistua. Kunto ei ole mitenkään huono. Ajosta vain puuttuu sellainen viimeinen terävyys. Ja jaloista monen monta kermis-kilometriä.
Heikolta näyttää tulosluettelossa jo toista viikkoa putkeen..Lisää selityksiä huomenissa.
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Moskovan kisojen ennakointia
Paremminkin voisi mennä. Ja paljon. Jotenkin tällä hetkellä sellainen aika voimaton olo, joka lienee lähtevän liikkeelle heti hiusten alta, mutta joka vaikuttaa koko matkalta siitä alaspäin aina kengän sisäpohjaan. Ei vain irtoa.
Kävin eilen pyörähtämässä treenin Moskovan 333m radalla. Kohtalaisen vanha rata on parhaat päivänsä nähnyt ja puiden välit paistavat monessa kohtaa melkoisen pahasti. Itsessään rata on 42 asteisine kaarteineen aavistuksen normaalia loivempi. Tästä päästäänkin kivasti siihen ongelmaan, johon eilen treeneissä törmäsin. Jostain kumman syystä en pysynyt starteissa kaarteessa radalla. Viitisen kertaa asiaa yritin ja valmista siitä ei vain tullut. Toivottavasti kisassa natsaa paremmin ja lähtö menee kuten sen kuuluukin mennä.
Ajelin yhden lentävän kaksi kilometrisen, jossa jalat pyörivät kyllä vallan mainiosti. Tai ei ainakaan sen huonommin kuin Minskissa. Itseluottamus on vain kovin heikolla tolalla ajamiseen tällä hetkellä. Mikä on outoa. Takaa-ajopyörä näyttää lähinnä hirvitykseltä, jonka päälle kiipeäminenkin on jo vastenmielistä. Ajaminen itsessään on suhteellisen rentoa ja lämpimässä hallissa tuntui ihan kivalta ajella normaalia pidempää ympyrää.
Kisoissa on aavistuksen kovempi taso mitä Minskissä oli. Jos nyt lähtöluetteloista, ajalla mitattavien lajien pohjalta, kuskeja lokeroisi niin helposti löydän itseni heikoimman aineksen joukosta. Toisaalta omniumissa tasaisella ajamisella on tehtävissä paljon, joten ei tätä peliä vielä ole hävitty. Vai onko?
Aloitan kisat jo tänään osallistumalla pisteajoon. En edes tiedä kilpailumatkaa, mutta ajatuksissa ajaa parisenkymmentä kilometriä mukana, vain jotta saisin hyvän valmistavan treenin ja vähän tuntumaa ajamiseen. Huomenna sitten omniumin ekat lajit ja perjantaina loput. Kisapäivien jälkeen täältä löytyy lyhyet, kootut, selitykset, että miksi ei kulkenut!
Ketju poikki,
-M
Kävin eilen pyörähtämässä treenin Moskovan 333m radalla. Kohtalaisen vanha rata on parhaat päivänsä nähnyt ja puiden välit paistavat monessa kohtaa melkoisen pahasti. Itsessään rata on 42 asteisine kaarteineen aavistuksen normaalia loivempi. Tästä päästäänkin kivasti siihen ongelmaan, johon eilen treeneissä törmäsin. Jostain kumman syystä en pysynyt starteissa kaarteessa radalla. Viitisen kertaa asiaa yritin ja valmista siitä ei vain tullut. Toivottavasti kisassa natsaa paremmin ja lähtö menee kuten sen kuuluukin mennä.
Ajelin yhden lentävän kaksi kilometrisen, jossa jalat pyörivät kyllä vallan mainiosti. Tai ei ainakaan sen huonommin kuin Minskissa. Itseluottamus on vain kovin heikolla tolalla ajamiseen tällä hetkellä. Mikä on outoa. Takaa-ajopyörä näyttää lähinnä hirvitykseltä, jonka päälle kiipeäminenkin on jo vastenmielistä. Ajaminen itsessään on suhteellisen rentoa ja lämpimässä hallissa tuntui ihan kivalta ajella normaalia pidempää ympyrää.
Kisoissa on aavistuksen kovempi taso mitä Minskissä oli. Jos nyt lähtöluetteloista, ajalla mitattavien lajien pohjalta, kuskeja lokeroisi niin helposti löydän itseni heikoimman aineksen joukosta. Toisaalta omniumissa tasaisella ajamisella on tehtävissä paljon, joten ei tätä peliä vielä ole hävitty. Vai onko?
Aloitan kisat jo tänään osallistumalla pisteajoon. En edes tiedä kilpailumatkaa, mutta ajatuksissa ajaa parisenkymmentä kilometriä mukana, vain jotta saisin hyvän valmistavan treenin ja vähän tuntumaa ajamiseen. Huomenna sitten omniumin ekat lajit ja perjantaina loput. Kisapäivien jälkeen täältä löytyy lyhyet, kootut, selitykset, että miksi ei kulkenut!
Ketju poikki,
-M
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Kohti uusia pettymyksiä...
Minskin kisojen yli ei ole oikein vielä edes päässyt, kun matka jo jatkuu seuraavaan GP:hen. Ohjelmassa on ke-pe GP Moscow, jossa lienen ajava omniumin lisäksi takaa-ajon, ehkä pistaria, ehkä scratchia, vähän ohjelmasta riippuen.
Minskista palautuminen ei oikein ole sujunut toivotulla tavalla. Matkapäivä Minsk-Moskova-Helsinki-Turku oli reilun kolmentoista tunnin rykäisy, joka väsytti kisan jälkeen kroppaa turhan paljon. Perjantaina ja launtaina ajelin pari lyhyttä perusajotreeniä, mutta tehoista uupui 25-30 wattia. Omnium on siitä hankala paketti, että vaikka niitä on takana pitkälti yli 20 on palautusajan tarve yhä vaikea arvioida. Etenkin nykymuotoinen omnium on entistä raskaampi, kun pisteajo päättää kaksipäiväisen ja on matkaltaan vielä 40 kilometriä. Sen lisäksi omnium on henkisesti todella raskas ajaa, koska lähtöjä tulee yhteensä kuusi, valmistaudut päivässä kolme kertaa, kolmeen erilaiseen lajinn, verraat, vaihtelet välityksiä, koitat syödä, vaikka ei olisi nälkä....Siinä on omat haasteensa kyllä. Huoltajalle olisi kyllä käyttöä noissa päivissä!
No, Minskista jäi aika onneton maku loppupeleissä. Pari ennätystä on tietysti ihan kiva juttu, se osoittaa että kunto on hyvä, tai ehkä jopa parempi kuin aiemmin. Silti ryhmälähtöjen heikkous painaa hiukan mieltä. Tämä on siitä harvinainen ratajakso, että alla ei ole Belgian Kermis-kilpailuja. Kermiksissä vaaditaan monia ratapyöräilyn ryhmälähdöissäkin tarvittavia ominaisuuksia. Toisaalta muistelen, että olin maaliskuussa kipeänä ja en lähtenyt siksi Kermiksiä ajamaan. Eli ehkä tässä yhä maksetaan sitten vähän siitä, että tuli tuolloin kipeänä kisattua.
Oli miten oli. Nyt on seuraavien kilpailujen vuoro. Moskovassa ajetaan 333m radalla, joka muuttaa ajamista aavistuksen. Omalla kohdallani ei ole ollut isompia ongelmia ajella 333m radalla, ehkä isoin haaste on takaa-ajoissa kierrosaikojen sovittaminen tuon mittaiselle radalle. Moskovasta on toivottavasti tuomisina muutama hyvä sijoitus, mieluusti tietysti omniumissa. Taso tulee taatusti olemaan hyvä, joten pitää pystyä parempaan kuin Minskissa.
Moskovan jälkeen leikki jatkuu Lahti GP:n ja Porvoon ajojen muodossa. Pariin vuoteen en ole kummassakaan käynyt, joten ihan kiva mennä mukaan. Kesäkuussa ohjelma vähän "kuolee" kun kisoja ei oikein ole tarjolla maantiellä, mutta onneksi tuonne syksyyn on saatu SE kisapaikka, jota on odoteltukin, joten tässä saa rauhassa rakennella hyvän kalenterin heinä-,elo-, syys-,lokakuulle. Kermiksiä, rataa, kermiksiä, rataa parilla leirillä ryyditettynä.
Josko Moskovan GP:ta saisi ennakoitu inan verran tuossa tiistaina, kun näkee keitä on viivalla.
Ketju poikki,
-M
Minskista palautuminen ei oikein ole sujunut toivotulla tavalla. Matkapäivä Minsk-Moskova-Helsinki-Turku oli reilun kolmentoista tunnin rykäisy, joka väsytti kisan jälkeen kroppaa turhan paljon. Perjantaina ja launtaina ajelin pari lyhyttä perusajotreeniä, mutta tehoista uupui 25-30 wattia. Omnium on siitä hankala paketti, että vaikka niitä on takana pitkälti yli 20 on palautusajan tarve yhä vaikea arvioida. Etenkin nykymuotoinen omnium on entistä raskaampi, kun pisteajo päättää kaksipäiväisen ja on matkaltaan vielä 40 kilometriä. Sen lisäksi omnium on henkisesti todella raskas ajaa, koska lähtöjä tulee yhteensä kuusi, valmistaudut päivässä kolme kertaa, kolmeen erilaiseen lajinn, verraat, vaihtelet välityksiä, koitat syödä, vaikka ei olisi nälkä....Siinä on omat haasteensa kyllä. Huoltajalle olisi kyllä käyttöä noissa päivissä!
No, Minskista jäi aika onneton maku loppupeleissä. Pari ennätystä on tietysti ihan kiva juttu, se osoittaa että kunto on hyvä, tai ehkä jopa parempi kuin aiemmin. Silti ryhmälähtöjen heikkous painaa hiukan mieltä. Tämä on siitä harvinainen ratajakso, että alla ei ole Belgian Kermis-kilpailuja. Kermiksissä vaaditaan monia ratapyöräilyn ryhmälähdöissäkin tarvittavia ominaisuuksia. Toisaalta muistelen, että olin maaliskuussa kipeänä ja en lähtenyt siksi Kermiksiä ajamaan. Eli ehkä tässä yhä maksetaan sitten vähän siitä, että tuli tuolloin kipeänä kisattua.
Oli miten oli. Nyt on seuraavien kilpailujen vuoro. Moskovassa ajetaan 333m radalla, joka muuttaa ajamista aavistuksen. Omalla kohdallani ei ole ollut isompia ongelmia ajella 333m radalla, ehkä isoin haaste on takaa-ajoissa kierrosaikojen sovittaminen tuon mittaiselle radalle. Moskovasta on toivottavasti tuomisina muutama hyvä sijoitus, mieluusti tietysti omniumissa. Taso tulee taatusti olemaan hyvä, joten pitää pystyä parempaan kuin Minskissa.
Moskovan jälkeen leikki jatkuu Lahti GP:n ja Porvoon ajojen muodossa. Pariin vuoteen en ole kummassakaan käynyt, joten ihan kiva mennä mukaan. Kesäkuussa ohjelma vähän "kuolee" kun kisoja ei oikein ole tarjolla maantiellä, mutta onneksi tuonne syksyyn on saatu SE kisapaikka, jota on odoteltukin, joten tässä saa rauhassa rakennella hyvän kalenterin heinä-,elo-, syys-,lokakuulle. Kermiksiä, rataa, kermiksiä, rataa parilla leirillä ryyditettynä.
Josko Moskovan GP:ta saisi ennakoitu inan verran tuossa tiistaina, kun näkee keitä on viivalla.
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
GP Minsk, päivä 2
GP Minsk on ohitse. Ei onnellisesti, mutta ei täysin penkinkään alle menneenä. Sellainen aika mitäänsanomaton fiilis tästä kaksipäiväisestä.
Toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. Vaikka ajo oli, kuten olen viime viikkoina valitellut, hieman epätasapainoinen sain nipistettyä 0,2 sekuntia vanhasta ennätyksestäni pois. Kello pysähtyi aikaan 1.06.414 ,joka on ihan ok aika ottaen huomioon kuinka mitäänsanomaton myös tämäkin ajo oli. Omniumissa tuolla irtosi kahdeksas sija, joka nosti sijoituspisteitäni ihan mukavasti. Kilometrillä isoin ongelma on ensimmäinen kierros. Olin ekalla kierroksella kolmanneksi hitain, kun seuraavilla kierroksilla vertailuluvut muihin olivat 6,5 ja 4. Ne, jotka kilometrin ajoa hahmottavat ymmärtävät mitkä ominaisuudet tuossa on kohdillaan ja mitkä eivät.
Lentävällä kierroksella sain 9.sijan. Aika oli 14,05 ,joka taitaa olla toiseksi nopein ajamani aika. Ajo hajosi about 60 metriä ennen maalia, mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin. Ehkä kaikessa ajamisessa näkyi se, että jouduin leireilemään ennen näitä kisoja Ruotsin 190 metrisellä radalla, jolla on kovin vähän ratapyöräilyn kanssa tekemistä. Ehkä se vain vaatisi, että pääsisi 250 metriselle radalle treenaamaan, jotta kisatuntuma myös olisi parempi. Ja tietysti treenit parempia.
Päivän päätti nyky-omniumin tyyliin 40km pisteajo. Jo toisen kirin jälkeen iskin, hiukan myöhässä, mukaan neljän miehen hatkaan, jonka saimme melkein toimimaan. Valitettavasti kilpailun kolmas kiri hajotti hatkamme, kun kanssani irti olleet kuskit alkoivat kirimään kiripisteistä sen sijaan, että olisimme ajaneet tavoitteena saada pääjoukolta kierros. Hatkamme hajottua räjähdin luonnollisesti kunnolla ja pääjoukon tullessa kolmessa palasessa ohitse en päässyt yhdenkään kyytiin. Hieno hetki, kun kilpailua takana kahdeksan kilometriä ja toteat, että olet jäänyt pääjoukolle kierroksen.
Loppu pistarista menikin vain mukana roikkuen. Jalkaa ei ollut edes yrittää niitä asioita, joita mieli välillä tarjosi. Toisaalta 40km pistari tässä vaiheessa kautta tekee kunnolle hyvää, joten väkisin ajoin ajon loppuun. Muutaman sijan menetin omnium-pisteissä miinuskierrokseni myötä, mutta kokonaiskilpailussa ei ole väliä oletko 13. vai 16. Toki 13.sija olisi mukavampi kuin tämänkertainen 16.sija.
En nyt vielä oikein jaksa vetää kisoja sen paremmin yhteen. Oli hyvää, oli huonoa. Puuttui treeniä, oli tehty oikeita asioita. Olisi voinut tehdä asioita toisin, olisi voinut jättää jotain tekemättä. Jännityksellä odotellaan miten käy perjantaina, kun marssin hakemaan Venäjän viisumia. Seuraavat kisat olisivat ensi viikolla, jos vain saan viisumin.
Kiitos kaikille lukijoille, että käytte seuraamassa miten kisat etenevät. Kisapäivien aikana sivuja ladattu 100 kerran kahtapuolen.
Ketju poikki,
-M
Toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. Vaikka ajo oli, kuten olen viime viikkoina valitellut, hieman epätasapainoinen sain nipistettyä 0,2 sekuntia vanhasta ennätyksestäni pois. Kello pysähtyi aikaan 1.06.414 ,joka on ihan ok aika ottaen huomioon kuinka mitäänsanomaton myös tämäkin ajo oli. Omniumissa tuolla irtosi kahdeksas sija, joka nosti sijoituspisteitäni ihan mukavasti. Kilometrillä isoin ongelma on ensimmäinen kierros. Olin ekalla kierroksella kolmanneksi hitain, kun seuraavilla kierroksilla vertailuluvut muihin olivat 6,5 ja 4. Ne, jotka kilometrin ajoa hahmottavat ymmärtävät mitkä ominaisuudet tuossa on kohdillaan ja mitkä eivät.
Lentävällä kierroksella sain 9.sijan. Aika oli 14,05 ,joka taitaa olla toiseksi nopein ajamani aika. Ajo hajosi about 60 metriä ennen maalia, mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin. Ehkä kaikessa ajamisessa näkyi se, että jouduin leireilemään ennen näitä kisoja Ruotsin 190 metrisellä radalla, jolla on kovin vähän ratapyöräilyn kanssa tekemistä. Ehkä se vain vaatisi, että pääsisi 250 metriselle radalle treenaamaan, jotta kisatuntuma myös olisi parempi. Ja tietysti treenit parempia.
Päivän päätti nyky-omniumin tyyliin 40km pisteajo. Jo toisen kirin jälkeen iskin, hiukan myöhässä, mukaan neljän miehen hatkaan, jonka saimme melkein toimimaan. Valitettavasti kilpailun kolmas kiri hajotti hatkamme, kun kanssani irti olleet kuskit alkoivat kirimään kiripisteistä sen sijaan, että olisimme ajaneet tavoitteena saada pääjoukolta kierros. Hatkamme hajottua räjähdin luonnollisesti kunnolla ja pääjoukon tullessa kolmessa palasessa ohitse en päässyt yhdenkään kyytiin. Hieno hetki, kun kilpailua takana kahdeksan kilometriä ja toteat, että olet jäänyt pääjoukolle kierroksen.
Loppu pistarista menikin vain mukana roikkuen. Jalkaa ei ollut edes yrittää niitä asioita, joita mieli välillä tarjosi. Toisaalta 40km pistari tässä vaiheessa kautta tekee kunnolle hyvää, joten väkisin ajoin ajon loppuun. Muutaman sijan menetin omnium-pisteissä miinuskierrokseni myötä, mutta kokonaiskilpailussa ei ole väliä oletko 13. vai 16. Toki 13.sija olisi mukavampi kuin tämänkertainen 16.sija.
En nyt vielä oikein jaksa vetää kisoja sen paremmin yhteen. Oli hyvää, oli huonoa. Puuttui treeniä, oli tehty oikeita asioita. Olisi voinut tehdä asioita toisin, olisi voinut jättää jotain tekemättä. Jännityksellä odotellaan miten käy perjantaina, kun marssin hakemaan Venäjän viisumia. Seuraavat kisat olisivat ensi viikolla, jos vain saan viisumin.
Kiitos kaikille lukijoille, että käytte seuraamassa miten kisat etenevät. Kisapäivien aikana sivuja ladattu 100 kerran kahtapuolen.
Ketju poikki,
-M
tiistai 19. toukokuuta 2015
GP Minsk, päivä 1
Aloitetaan tällä mitä on monta kertaa aiemminkin tullut kirjoitettua: olen huono pudotusajossa. Ei siitä nyt tunnu pääsevän yli eikä ympäri. Ei sovi ymmärtää asiaa missään nimessä väärin. Jalkahan mulla ei lopu kesken vaan yksinkertaisesti taito.
Tänään oli ennen päivän päättävää pudotusajoa takana kolme starttia, jotka käydään vähän myöhemmin läpi. Pudotusajossa lähdetään neutraalikierroksen saattelemana, täysillä, liikkeelle, jonka jälkeen kahden kierroksen välein ryhmän viimeinen ajaja putoaa pois. Ajo on huojuvaa, heiluvaa, ryhmässä mennään todella lähellä toisia ja samalla pitäisi tunkea kaikkiin mahdollisiin väleiihin. Oma ongelmani on usein ollut, että putoan alareunasta, koska jään jumiin kaistalle, joka ei vedä. Tämä oli tarina myös tänään. Ajoin pari ekaa pudotusta todella hyvin, istuin jonossa ilman mitään vaikeuksia paikalla neljä. Sitten tulikin seuraava pudotus, oikealla alkoi yht'äkkiä lappaamaan kilpakumppania ohitse ja tultaessa viimeiseen kaarteeseen olin tilanteessa, jossa näen, että yläreunasta mennään pian ohi ja toivon, että löytäisin tilaa johon eturenkaani tunkea.
Pudotusajo on ajomiesten hommaa. Osaat valita oikeat linjat, kiertää yläkautta ryhmän ohitse, tarkkailla ympäristöä ja luottaa omaan ajotaitoosi. Valitettavasti noita ominaisuuksia puuttuu itseltäni paljon. Tänään sijoitus omniumin pudotusajossa 19. Surkeaa. Säälittävää.
Omnium alkoi 15km scratchilla. Kisa eteni melkolailla helpon oloisesti. Jalatkin tuntuivat hyviltä ja oli aika selkeä ajatus iskeä 5-6 kierrosta ennen maalia pitkään loppuvetoon. No, 18 sija kertoo karua kieltään. Iskua en päässyt tekemään, koska sopivaa rakoa kiertää porukka ei löytynyt. Ja kirin kannalta olin huonommassa mahdollisessa paikassa. Kaikenlisäksi pitkä kiri vedettiin myös melkoisen reipasvauhtisena, joten eteen olisi kaipallut vielä yhtä piikkiä isompaa ratasta. Huono ajo ilman vaikeuksia. Ehkä pieni kisatuntuman puute näkyi ajamisessa. Sanotaan, että muutaman viikon kermisten kiertämisen jälkeen olisi ollut ehkä napsun, tai kaksi, vahvempi.
Päivä sai valoa kuitenkin pintaansa neljän kilometrin aika-ajossa. Loppuaika 4.42.3 on kaksi sekuntia omaa aiempaa ennätystäni kovempi. Ajo oli itseasiassa todella hyvin hanskassa, mutta kolme kierrosta ennen maalia jouduin ohittamaan kanssakilpailijan, joka päättikin kiihdyttää reilun puolikierrosta rinnalla pakottaen myös itseni nostamaan vauhtia. Ja neljällä kilometrillä kun joudut nostamaan vauhtia tuossa kohtaa se yleensä laskee seuraavaksi. Niin tälläkin kertaa ja viimeinen 400 metriä hyytyi pahasti.
Aikaan voi kuitenkin olla tyytyväinen. Oma enkka on kuitenkin oma enkka. Kyllähän silloin on taas harjoitellut vähän aiempaa paremmin. Ajasta on itseasissa leikattavissa vielä reippaasti. Toinen kierros ajossa oli liian nopea, lopun ohitus oli hidaste, etulevylle voisi olla käyttöä, muutama täsmentävä treeni, jotka jäivät viime viikolla tekemättä...Helppoa!
Ajoin myös kilometrin aika-ajon alkuiltaan. Aika 1.07.0 kuvastaa täysin ajoa. Se oli huono. Lähtö oli hidas, missään kohtaa ei oikein tullut menemisen tunnetta, toisaalta ei kummempaa hyytymistäkään. Tokan ja vimpan kierroksen (yhteensä 4x250m) aikaero oli vain 0,5 sekuntia. Sellainen tunnoton, kylmää happoa jalkoihin kerryttänyt sutaisu.
Ja jotta tuon neljän kilometrin suhteen saa perspektiiviä ajasta niin tuolla 4.42 ajalla irtosi 14.sija. Kyllähän tässä vähän näkyy, että kyseessä on olympiakarsinnan viimeinen vuosi. Vauhdit kasvavat niin aika-ajoissa kuin ryhmälähdöissä. Täällä on paikalla suuria itä-Euroopan pyöräilymaita ja ajaminen on aggressiivista ja, no itäeurooppalaista...
Huomenna on ohjelmassa omniumin toinen päivä. Kilometrin aika-ajo, lentävä kierros ja pisteajo. Toivottavasti päivä etenee paremmin tuloksin kuin tämä. Vaikka olen pettynyt tuloksiin niin sinänsä ei parane vielä hätäillä liikoja. Tarvitsen muutaman kisan alle, jotta homma alkaa taas kulkea paremmin. Toisaalta, tuloksia tarvitsisi myös tehdä!
Ketju poikki,
-M
Tänään oli ennen päivän päättävää pudotusajoa takana kolme starttia, jotka käydään vähän myöhemmin läpi. Pudotusajossa lähdetään neutraalikierroksen saattelemana, täysillä, liikkeelle, jonka jälkeen kahden kierroksen välein ryhmän viimeinen ajaja putoaa pois. Ajo on huojuvaa, heiluvaa, ryhmässä mennään todella lähellä toisia ja samalla pitäisi tunkea kaikkiin mahdollisiin väleiihin. Oma ongelmani on usein ollut, että putoan alareunasta, koska jään jumiin kaistalle, joka ei vedä. Tämä oli tarina myös tänään. Ajoin pari ekaa pudotusta todella hyvin, istuin jonossa ilman mitään vaikeuksia paikalla neljä. Sitten tulikin seuraava pudotus, oikealla alkoi yht'äkkiä lappaamaan kilpakumppania ohitse ja tultaessa viimeiseen kaarteeseen olin tilanteessa, jossa näen, että yläreunasta mennään pian ohi ja toivon, että löytäisin tilaa johon eturenkaani tunkea.
Pudotusajo on ajomiesten hommaa. Osaat valita oikeat linjat, kiertää yläkautta ryhmän ohitse, tarkkailla ympäristöä ja luottaa omaan ajotaitoosi. Valitettavasti noita ominaisuuksia puuttuu itseltäni paljon. Tänään sijoitus omniumin pudotusajossa 19. Surkeaa. Säälittävää.
Omnium alkoi 15km scratchilla. Kisa eteni melkolailla helpon oloisesti. Jalatkin tuntuivat hyviltä ja oli aika selkeä ajatus iskeä 5-6 kierrosta ennen maalia pitkään loppuvetoon. No, 18 sija kertoo karua kieltään. Iskua en päässyt tekemään, koska sopivaa rakoa kiertää porukka ei löytynyt. Ja kirin kannalta olin huonommassa mahdollisessa paikassa. Kaikenlisäksi pitkä kiri vedettiin myös melkoisen reipasvauhtisena, joten eteen olisi kaipallut vielä yhtä piikkiä isompaa ratasta. Huono ajo ilman vaikeuksia. Ehkä pieni kisatuntuman puute näkyi ajamisessa. Sanotaan, että muutaman viikon kermisten kiertämisen jälkeen olisi ollut ehkä napsun, tai kaksi, vahvempi.
Päivä sai valoa kuitenkin pintaansa neljän kilometrin aika-ajossa. Loppuaika 4.42.3 on kaksi sekuntia omaa aiempaa ennätystäni kovempi. Ajo oli itseasiassa todella hyvin hanskassa, mutta kolme kierrosta ennen maalia jouduin ohittamaan kanssakilpailijan, joka päättikin kiihdyttää reilun puolikierrosta rinnalla pakottaen myös itseni nostamaan vauhtia. Ja neljällä kilometrillä kun joudut nostamaan vauhtia tuossa kohtaa se yleensä laskee seuraavaksi. Niin tälläkin kertaa ja viimeinen 400 metriä hyytyi pahasti.
Aikaan voi kuitenkin olla tyytyväinen. Oma enkka on kuitenkin oma enkka. Kyllähän silloin on taas harjoitellut vähän aiempaa paremmin. Ajasta on itseasissa leikattavissa vielä reippaasti. Toinen kierros ajossa oli liian nopea, lopun ohitus oli hidaste, etulevylle voisi olla käyttöä, muutama täsmentävä treeni, jotka jäivät viime viikolla tekemättä...Helppoa!
Ajoin myös kilometrin aika-ajon alkuiltaan. Aika 1.07.0 kuvastaa täysin ajoa. Se oli huono. Lähtö oli hidas, missään kohtaa ei oikein tullut menemisen tunnetta, toisaalta ei kummempaa hyytymistäkään. Tokan ja vimpan kierroksen (yhteensä 4x250m) aikaero oli vain 0,5 sekuntia. Sellainen tunnoton, kylmää happoa jalkoihin kerryttänyt sutaisu.
Ja jotta tuon neljän kilometrin suhteen saa perspektiiviä ajasta niin tuolla 4.42 ajalla irtosi 14.sija. Kyllähän tässä vähän näkyy, että kyseessä on olympiakarsinnan viimeinen vuosi. Vauhdit kasvavat niin aika-ajoissa kuin ryhmälähdöissä. Täällä on paikalla suuria itä-Euroopan pyöräilymaita ja ajaminen on aggressiivista ja, no itäeurooppalaista...
Huomenna on ohjelmassa omniumin toinen päivä. Kilometrin aika-ajo, lentävä kierros ja pisteajo. Toivottavasti päivä etenee paremmin tuloksin kuin tämä. Vaikka olen pettynyt tuloksiin niin sinänsä ei parane vielä hätäillä liikoja. Tarvitsen muutaman kisan alle, jotta homma alkaa taas kulkea paremmin. Toisaalta, tuloksia tarvitsisi myös tehdä!
Ketju poikki,
-M
maanantai 18. toukokuuta 2015
GP Minsk ennakointia
Huomenna alkaisi kauden kolmas ratakisa. Ensimmäiset kaksi tuli ajettua sairaana maaliskuussa, joten nyt on tavoitteena tietysti ajaa kovempaa kuin maaliskuussa. Helpompi tietysti piirrellä paperille loppuaikoja kuin toteuttaa käytännössä.
Kaksipäiväisissä kilpailuissa on ohjelmassani omnium ja kilometrin aika-ajo.Omniumin taso tulee olemaan, tuttuun tapaan, kova. Tänä vuonna Euroopassa on vähemmän CL1-tason omniumeja kuin viime vuonna, joten vähemmissä kisoissa on enemmän taistelua pisteistä. Liettuan omniumista ei pahemmin ole muistikuvia. Ajelin osan lähdöistä vain läpi, pistarissa sain sykittyä hiukan, mutta sairastelun takia tuolta ei pahemmin pisteitä ollut tulijaisina. Täällä pitäisi pystyä tasapainoiseen ajoon, joka voi tuoda hyvät asemat ennen omniumin päätöslajia, pisteajoa.
Omniumin kellolla mitattavista lajeista on ensimmäisenä päivänä ohjelmassa 4km aika-ajo. Tänään ajelin treeneissä kaksi lentävää kahden kilometrin vetoa, joista ryhmälähtötangolla päädyin 2.20 loppuaikaan ja aika-ajotangolla 2.16-2.17 ajoille. Eli jaloissa on ihan hyvää vauhtia, mutta kokonaisuuden yhdistäminen ei ole koskaan helppoa. Tavoiteaika on huomiselle 4.40 tuntumaan. Naureskellaan sitten porukalla, jos epäonnistuu! Ja mitä enemmän sitä hauskempaa ;)
Kilometrin aika-ajo tulee vastaan kahdesti. Ensin omana lajinaan tiistaina ja keskiviikkona osana omniumia. Kilometri ei hioutunut ihan siihen kuosiin, johon sitä tavoiteltiin näihin kisoihin. Ajo on aavistuksen epätasapainoista, ja etenkin se, että ei ole päässyt ajamaan hetkeen 250m radalla, näkyy suorittamisessa ensimmäisellä kierroksella. Kilsat lienevät välillä 1.06.5-1.07.5.
Lentävän kierroksen ajoin viimeksi 14,0 ,joten tavoite on tietysti rikkoa tuo aika. Radan muoto on Minskissä sellainen, että alkuvauhti lentävälle kierrokselle ei ole yhtä kova kuin Pietarissa, joten aavistuksen enemmän joutuu tekemään alussa töitä. Jos ajo pysyy ehkänä loppuun asti pitäisi 14 sekunnin alitus olla kuitenkin mahdollinen. Ja tietysti hyvät omnium pisteet vaativat myös sitä, että kaikissa ajoissa pääsee vähintään yllä asetettuihin tavoitteisiin.
Hyvät pari päivää tulossa. Radalla ei ole langatonta verkkoa, joten twitter päivittyy hotellilta ja kisapäivien jälkeen blogikin lyhyesti.
Ketju poikki,
-M
Kaksipäiväisissä kilpailuissa on ohjelmassani omnium ja kilometrin aika-ajo.Omniumin taso tulee olemaan, tuttuun tapaan, kova. Tänä vuonna Euroopassa on vähemmän CL1-tason omniumeja kuin viime vuonna, joten vähemmissä kisoissa on enemmän taistelua pisteistä. Liettuan omniumista ei pahemmin ole muistikuvia. Ajelin osan lähdöistä vain läpi, pistarissa sain sykittyä hiukan, mutta sairastelun takia tuolta ei pahemmin pisteitä ollut tulijaisina. Täällä pitäisi pystyä tasapainoiseen ajoon, joka voi tuoda hyvät asemat ennen omniumin päätöslajia, pisteajoa.
Omniumin kellolla mitattavista lajeista on ensimmäisenä päivänä ohjelmassa 4km aika-ajo. Tänään ajelin treeneissä kaksi lentävää kahden kilometrin vetoa, joista ryhmälähtötangolla päädyin 2.20 loppuaikaan ja aika-ajotangolla 2.16-2.17 ajoille. Eli jaloissa on ihan hyvää vauhtia, mutta kokonaisuuden yhdistäminen ei ole koskaan helppoa. Tavoiteaika on huomiselle 4.40 tuntumaan. Naureskellaan sitten porukalla, jos epäonnistuu! Ja mitä enemmän sitä hauskempaa ;)
Kilometrin aika-ajo tulee vastaan kahdesti. Ensin omana lajinaan tiistaina ja keskiviikkona osana omniumia. Kilometri ei hioutunut ihan siihen kuosiin, johon sitä tavoiteltiin näihin kisoihin. Ajo on aavistuksen epätasapainoista, ja etenkin se, että ei ole päässyt ajamaan hetkeen 250m radalla, näkyy suorittamisessa ensimmäisellä kierroksella. Kilsat lienevät välillä 1.06.5-1.07.5.
Lentävän kierroksen ajoin viimeksi 14,0 ,joten tavoite on tietysti rikkoa tuo aika. Radan muoto on Minskissä sellainen, että alkuvauhti lentävälle kierrokselle ei ole yhtä kova kuin Pietarissa, joten aavistuksen enemmän joutuu tekemään alussa töitä. Jos ajo pysyy ehkänä loppuun asti pitäisi 14 sekunnin alitus olla kuitenkin mahdollinen. Ja tietysti hyvät omnium pisteet vaativat myös sitä, että kaikissa ajoissa pääsee vähintään yllä asetettuihin tavoitteisiin.
Hyvät pari päivää tulossa. Radalla ei ole langatonta verkkoa, joten twitter päivittyy hotellilta ja kisapäivien jälkeen blogikin lyhyesti.
Ketju poikki,
-M
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Viisumeita...
Tässä onkin varsin mielenkiintoinen viikko takanapäin. Leiri Ruotisssa päättyi mukavasti ja leirille asetetut tavoitteet täyttyivät melko hyvin. Vähän ajamisessa on edelleen sellaista irrallisuutta, eli kokonaisten hyvien suoritusten tekeminen jää kisoihin. Viimeinen treeniviikko ennen Minskin GP:ta ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, koska Turussa sattui satelemaan läpi viikon, joten muutama ratatreeni jäi välistä.
Treenejä enemmän mielenkiintoa ovat tarjonneet viisumikuviot Venäjän ja Valko-Venäjän kisojen suhteen. Lompakkoa on saanut avata viimeisen viikon aikana kohtuullisen useaan kertaan vain saadakseen viisumit kuntoon. Olisihan sitä tietysti voinut jättää kisat välistäkin, tai oikeastaan ei olisi...
Tämä olkoon kronologinen kertomus siitä miten välillä voi olla haastavaa:
- Noin kolmisen viikkoa sitten sain kutsun Valko-Venäjän kisoihin. Kutsun yhteydessa oli myös viisumikutsu. Homma hoitui hienosti, kun laittoi tarvittavat paperit palautuskuoren kera Valko-Venäjän lähetystöön Helsinkiin. Neljässä päivässä oli hakemukset käsitelty ja posti toi passin viisumeineen kotiin.
- Tässä välissä olin lähtenyt rataleirille Ruotsiin, joten päästäkseni Valko-Venäjää seuraavaan GP Moskovaan piti passin päätyä viisumihakemuksineen Venäjän viisumikeskukseen, jossa pikakäsittelyllä saisin myös Moskovan viisumin valmiiksi.
- Tiistaina 12.5 hain passin, jossa oli Valko-Venäjän ja Venäjän viisumit. Homma hoitui hienosti, joten ei muuta kuin kisoihin.
- Keskiviikkona 13.5 tuli pienenä yllätyksenä vastaan tieto, että matkustettaessa Valko-Venäjälle Venäjän kautta tulee olla voimassa oleva Venäjän viisumi johtuen edellä mainittujen maiden yhteisestä tulliliitosta. Muutenhan lentokentillä saa vaihtaa ilman viisumia, koska kentältä ei tule poistuttua.
- Torstaina 14.5 oli onneksi Venäjän viisumikeskuksen työpäivä, vaikka muu Suomi viettikin Helatorstaita. Pikakäsittelyllä olisi ehkä mahdollista saada transit-viisumi, jolla saa Venäjältä matkustaa Valko-Venäjälle. Hyvä. Paitsi, että...Tiistaina 12.5 myönnetty Venäjän viisumi GP Moskovaa varten pitäisi mitätöidä, koska ei ole mahdollista, että on kaksi viisumia passissa.
- Perjantaina 15.5 saan passit viisumeineen Venäjän viisumikeskuksesta melkoisen paljon köyhtyneenä. No, toisaalta pääsen ainakin ajamaan GP Minskin.
- Perjantaina 22.5 elämme jälleen mielenkiintoisia hetkiä, kun aamulla vien viisumihakemukseni Venäjän viisumikeskukseen Venäjän Pyöräilyliiton kutsun kera ja toivon, että saan kyseisen päivän aikana viisumin passiini, jotta pääsen maanantaina 26.5 lähtemään kohti Moskovaa. Viisumikeskuksen henkilökunta kyllä varmisteli Helatorstaina konsulilta, että hyvän kutsuni ansiosta homma voisi onnistua tuossa perjantaina. "Kyllähän urheilemaan pitää päästä" oli toteamus, joka välitettiin eteenpäin.
Mitä tästä kaikesta tuli opittua? Ei välttämättä mitään, mutta ehkä osaan seuraaville suomalaisille, jotka menevät Minskiin Moskovan kautta, kertoa miten toimia. Pelkästään en myöskään edellä kuvailtua episodia pistä oman tyhmyyteni piikkiin, koska edes tunnettu turkulainen Venäjän ja Valko-Venäjän matkojen järjestäjä ei asiasta tiennyt, kun heitä konsultoin. Jopa viisumikeskuksen henkilökunta oli asiasta aavistuksen epävarma. No, rahallahan viisumeista selviää ja tämä Moskova-Minsk -kisakuvio kustantaa viisumeiden muodossa reilut viitisensataa euroa. Sillä rahalla heittäisi jo yhden kisareissun - onneksi tässä pääsee kahteen...vai miten se nyt menikään...
Itse kisoissa, kummissakaan, ei ole mitään vikaa. Minskissa homma toimii niin hienosti kuin voi vain kisoissa toimia. Kisaorganisaatio on ollut viikolla sähköpostiyhteydessä joukkueenjohtoon useampaan otteeseen ja varmistellut asioita liittyen matkanjärjestelyihin, hotelleihin, aikatauluihin...Saavuttaessa Minskiin oli kentällä vastassa järjestäjän lähettämä auto, joka vei, kaupunkikierroksen jälkeen, suoraan velolle. Velolta koppi haltuun, vakuuttelut kuskille, että löydän 500m päässä olevan hotellin ja pyörää kasailemaan.
Kilpailuorganisaatio lähetti viisi päivää ennen kilpailuja sähköpostiin viimeistellyn kilpailuohjelman ja ensimmäisen virallisen kilpailupostin, jossa oli mm. esiteltynä kilpailujen tuomaristo. (Päätuomarina venäläinen naistuomari, joka tykkää kyykyttää/piikitellä "köyhiä-suomalaisia", jonka kanssa ei aina ole helppo toimia.)
Kisojen järjestelyt ovat huippuluokkaa, joka tietysti helpottaa aina kaikkea tekemistä. Hyvänä vastakohtana on esimerkiksi kesäkuun alussa järjestettävä Helsinki GP, jonka aikataulut ja ohjelmat ovat täysi mysteeri, kuin myös että osallistuuko maajoukkue sinne vai ei. Se Helsinki GP:sta on tiedossa, että suomalaisten kuskien pitäisi maksaa osallistumisestaan sinne. No, tulisipahan maksettua UCI-kisaan osallistumisesta, joka kaikenlisäksi vielä kotimaassa. Mutta ehkä tästä vielä infoa tulee, jos on tullakseen. Tietysti on hölmöä, että itsekin olen saanut pyynnön kutsua ulkomailta tuttuja maita kisoihin, mutta millä ihmeellä ketään kutsut, jos ei ole tietoa jakaa...
Kohta on aika siirtyä velon puolelle päivän treeneihin. Tiistaina alkaa kisat ja niistä lisää spekulaatiota huomenissa.
Ketju poikki,
-M
Treenejä enemmän mielenkiintoa ovat tarjonneet viisumikuviot Venäjän ja Valko-Venäjän kisojen suhteen. Lompakkoa on saanut avata viimeisen viikon aikana kohtuullisen useaan kertaan vain saadakseen viisumit kuntoon. Olisihan sitä tietysti voinut jättää kisat välistäkin, tai oikeastaan ei olisi...
Tämä olkoon kronologinen kertomus siitä miten välillä voi olla haastavaa:
- Noin kolmisen viikkoa sitten sain kutsun Valko-Venäjän kisoihin. Kutsun yhteydessa oli myös viisumikutsu. Homma hoitui hienosti, kun laittoi tarvittavat paperit palautuskuoren kera Valko-Venäjän lähetystöön Helsinkiin. Neljässä päivässä oli hakemukset käsitelty ja posti toi passin viisumeineen kotiin.
- Tässä välissä olin lähtenyt rataleirille Ruotsiin, joten päästäkseni Valko-Venäjää seuraavaan GP Moskovaan piti passin päätyä viisumihakemuksineen Venäjän viisumikeskukseen, jossa pikakäsittelyllä saisin myös Moskovan viisumin valmiiksi.
- Tiistaina 12.5 hain passin, jossa oli Valko-Venäjän ja Venäjän viisumit. Homma hoitui hienosti, joten ei muuta kuin kisoihin.
- Keskiviikkona 13.5 tuli pienenä yllätyksenä vastaan tieto, että matkustettaessa Valko-Venäjälle Venäjän kautta tulee olla voimassa oleva Venäjän viisumi johtuen edellä mainittujen maiden yhteisestä tulliliitosta. Muutenhan lentokentillä saa vaihtaa ilman viisumia, koska kentältä ei tule poistuttua.
- Torstaina 14.5 oli onneksi Venäjän viisumikeskuksen työpäivä, vaikka muu Suomi viettikin Helatorstaita. Pikakäsittelyllä olisi ehkä mahdollista saada transit-viisumi, jolla saa Venäjältä matkustaa Valko-Venäjälle. Hyvä. Paitsi, että...Tiistaina 12.5 myönnetty Venäjän viisumi GP Moskovaa varten pitäisi mitätöidä, koska ei ole mahdollista, että on kaksi viisumia passissa.
- Perjantaina 15.5 saan passit viisumeineen Venäjän viisumikeskuksesta melkoisen paljon köyhtyneenä. No, toisaalta pääsen ainakin ajamaan GP Minskin.
- Perjantaina 22.5 elämme jälleen mielenkiintoisia hetkiä, kun aamulla vien viisumihakemukseni Venäjän viisumikeskukseen Venäjän Pyöräilyliiton kutsun kera ja toivon, että saan kyseisen päivän aikana viisumin passiini, jotta pääsen maanantaina 26.5 lähtemään kohti Moskovaa. Viisumikeskuksen henkilökunta kyllä varmisteli Helatorstaina konsulilta, että hyvän kutsuni ansiosta homma voisi onnistua tuossa perjantaina. "Kyllähän urheilemaan pitää päästä" oli toteamus, joka välitettiin eteenpäin.
Mitä tästä kaikesta tuli opittua? Ei välttämättä mitään, mutta ehkä osaan seuraaville suomalaisille, jotka menevät Minskiin Moskovan kautta, kertoa miten toimia. Pelkästään en myöskään edellä kuvailtua episodia pistä oman tyhmyyteni piikkiin, koska edes tunnettu turkulainen Venäjän ja Valko-Venäjän matkojen järjestäjä ei asiasta tiennyt, kun heitä konsultoin. Jopa viisumikeskuksen henkilökunta oli asiasta aavistuksen epävarma. No, rahallahan viisumeista selviää ja tämä Moskova-Minsk -kisakuvio kustantaa viisumeiden muodossa reilut viitisensataa euroa. Sillä rahalla heittäisi jo yhden kisareissun - onneksi tässä pääsee kahteen...vai miten se nyt menikään...
Itse kisoissa, kummissakaan, ei ole mitään vikaa. Minskissa homma toimii niin hienosti kuin voi vain kisoissa toimia. Kisaorganisaatio on ollut viikolla sähköpostiyhteydessä joukkueenjohtoon useampaan otteeseen ja varmistellut asioita liittyen matkanjärjestelyihin, hotelleihin, aikatauluihin...Saavuttaessa Minskiin oli kentällä vastassa järjestäjän lähettämä auto, joka vei, kaupunkikierroksen jälkeen, suoraan velolle. Velolta koppi haltuun, vakuuttelut kuskille, että löydän 500m päässä olevan hotellin ja pyörää kasailemaan.
Kilpailuorganisaatio lähetti viisi päivää ennen kilpailuja sähköpostiin viimeistellyn kilpailuohjelman ja ensimmäisen virallisen kilpailupostin, jossa oli mm. esiteltynä kilpailujen tuomaristo. (Päätuomarina venäläinen naistuomari, joka tykkää kyykyttää/piikitellä "köyhiä-suomalaisia", jonka kanssa ei aina ole helppo toimia.)
Kisojen järjestelyt ovat huippuluokkaa, joka tietysti helpottaa aina kaikkea tekemistä. Hyvänä vastakohtana on esimerkiksi kesäkuun alussa järjestettävä Helsinki GP, jonka aikataulut ja ohjelmat ovat täysi mysteeri, kuin myös että osallistuuko maajoukkue sinne vai ei. Se Helsinki GP:sta on tiedossa, että suomalaisten kuskien pitäisi maksaa osallistumisestaan sinne. No, tulisipahan maksettua UCI-kisaan osallistumisesta, joka kaikenlisäksi vielä kotimaassa. Mutta ehkä tästä vielä infoa tulee, jos on tullakseen. Tietysti on hölmöä, että itsekin olen saanut pyynnön kutsua ulkomailta tuttuja maita kisoihin, mutta millä ihmeellä ketään kutsut, jos ei ole tietoa jakaa...
Kohta on aika siirtyä velon puolelle päivän treeneihin. Tiistaina alkaa kisat ja niistä lisää spekulaatiota huomenissa.
Ketju poikki,
-M
perjantai 8. toukokuuta 2015
Leiri etenee...kunnes loppuu
Viimeinen treenipäivä on aluillaan tällä rataleirillä. Hyvä näin sillä väsymys alkaa painamaan jo kovasti. Maanantaista keskiviikkoon sain kasaan neljä hyvää rataharjoitusta, joihin kertyi yhteensä 28 suoritetta radalla. Aavistuksen irrallisia palasia ajamisessa edelleen, mutta ehkä se tästä kääntyy vielä hyvään suuntaan.
Ruotsin rata on aavistuksen, tai oikeastaan ison aavistuksen, verran huono. Radan pituus on 190 metriä mikä tarkoittaa, että kurvit ovat todella jyrkät. Kaarteiden jyrkkyys ei sinällään ole ajaessa ongelma paitsi, kun pitäisi ajaa takaa-ajoharjoituksia. Vauhtien noustessa viidenkympin hujakoille alkaa ajaminen olemaan todella epätasaista johtuen siitä, että kurvista poistuttaessa vauhti tuppaa nousemaan joka kerta aavistuksen. Tämän lisäksi radan epätasainen pinta, jyrkässä kurvissa, altistaa aavistuksen enemmän paineen tunteelle lantion alueella, joka tarkoittaa sitä, että takaa-ajovedot ovat väärällä tavalla kivuliaita.
Takaa-ajon kanssa tullaan tekemään vielä ensi viikolla töitä, joten sinänsä suurta huolta ei ole havaittavissa. Tuskin Minskissa tulee, vajaan parin viikon kuluttua, mitään kovinkaan räjäyttävää takaa-ajoaikaa, mutta sanotaan, että melko hyvällä tasolla ollaan. Kilometrin aika-ajossa on jo olemassa hyviä palasia, jotka myös lupailevat kilsalle ihan hyvää. Kilometriä on harjoiteltu viimeisen kuukauden aikana suhteellisen suurella välityksellä, joten kilpailuissa toivottavasti pienempi välitys liikkuu mukavasti harjoittelun ansiosta.
Minsk on sinänsä mukava paikka mennä ajamaan, että rata on hyvässä kunnossa ja muodoltaan helppo. Kisoihin on myös tulossa erittäin hyvä tasoinen kattaus kuskeja kaikista Itä-Euroopan ratamaista, joten mukava mennä kisaamaan. Vielä on onneksi kymmenkunta päivää aikaa treenata ja hioa yksityiskohtia kuntoon.
Nyt olisi aika kasata kamat ja lähteä kohti veloa. Isoja välityksiä sisään ja aika-ajotangot paikallensa!
Ketju poikki,
-M
Ruotsin rata on aavistuksen, tai oikeastaan ison aavistuksen, verran huono. Radan pituus on 190 metriä mikä tarkoittaa, että kurvit ovat todella jyrkät. Kaarteiden jyrkkyys ei sinällään ole ajaessa ongelma paitsi, kun pitäisi ajaa takaa-ajoharjoituksia. Vauhtien noustessa viidenkympin hujakoille alkaa ajaminen olemaan todella epätasaista johtuen siitä, että kurvista poistuttaessa vauhti tuppaa nousemaan joka kerta aavistuksen. Tämän lisäksi radan epätasainen pinta, jyrkässä kurvissa, altistaa aavistuksen enemmän paineen tunteelle lantion alueella, joka tarkoittaa sitä, että takaa-ajovedot ovat väärällä tavalla kivuliaita.
Takaa-ajon kanssa tullaan tekemään vielä ensi viikolla töitä, joten sinänsä suurta huolta ei ole havaittavissa. Tuskin Minskissa tulee, vajaan parin viikon kuluttua, mitään kovinkaan räjäyttävää takaa-ajoaikaa, mutta sanotaan, että melko hyvällä tasolla ollaan. Kilometrin aika-ajossa on jo olemassa hyviä palasia, jotka myös lupailevat kilsalle ihan hyvää. Kilometriä on harjoiteltu viimeisen kuukauden aikana suhteellisen suurella välityksellä, joten kilpailuissa toivottavasti pienempi välitys liikkuu mukavasti harjoittelun ansiosta.
Minsk on sinänsä mukava paikka mennä ajamaan, että rata on hyvässä kunnossa ja muodoltaan helppo. Kisoihin on myös tulossa erittäin hyvä tasoinen kattaus kuskeja kaikista Itä-Euroopan ratamaista, joten mukava mennä kisaamaan. Vielä on onneksi kymmenkunta päivää aikaa treenata ja hioa yksityiskohtia kuntoon.
Nyt olisi aika kasata kamat ja lähteä kohti veloa. Isoja välityksiä sisään ja aika-ajotangot paikallensa!
Ketju poikki,
-M
tiistai 5. toukokuuta 2015
Rataleiriä
Monesta taustatekijästä johtuen en päässyt rataleirille Liettuaan, koska passini on Valko-Venäjän konsulaatissa. Vika ei ole valkovenäläisissä, vaan siinä, että yritin noudattaa Suomen Pyöräilyunionin nykykäytäntöä, joka kieltää minua ilmoittamasta itseäni kilpailuihin ilman Unionin elinten hyväksyntää. Ja koska perinteisiin ei kuulu, että mitään asioita hoidettaisiin ajoissa kuntoon olen tilanteessa, jossa en myöskään pääse Valko-Venäjän GP:n jälkeen ohjelmassa olevaan Moskovan GP:hen. Ja leiri vaihtui kunnon sisäradalta Ruotsin 190 metriseen kirnuun.
Oppiahan tästä taas saatiin. Ja oppi on se, että jatkossa ilmoitan itseni kilpailuihin, kuten tähänkin asti ja informoin Unionin tuloksien muodossa myöhemmin. Sain myös nootin, että jos ilmoitan itse itseni kisoihin en saa edustaa kilpailuissa maajoukkuetta. Täytyy jopa vähän ihmetellä, että milloin olen edustanut UCI-kilpailuissa radalla maajoukkuetta. Niin kauan kuin kelta-musta turkulaisseura tukee kilpailutoimintaani, ja Unioni ei, edustan aina Turun Urheiluliittoa. Se, että ajan sini-valkoisissa haalareissa kisoja tarkoittaa vain aja ainoastaan sitä, että Turun Urheiluliiton ratajoukkueen kansainväliset värit ovat nuo. Ja tämä tästä.
Kisaohjelma siis nyt näyttää muuttuvan aavistuksen.Pieni muutos ei vielä kokonaisuutta kaada ja yritän saada kesäkuun alkuun korvaavaa ratakilpailua. Kauden toinen ratajakso, ja sen alku, konkretisoituu tällä viikolla rataleirillä. Ohjelmassa on startteja, takaa-ajoa, aika-ajoa, lentäviä vetoja, vauhdin hakemista ja paljon rullilla ajamista. Ihan jees viikko siis tiedossa. Täällä pitäisi nyt saada siirrettyä ihan mukavasti kehittynyt maantiekunto ratakilpailuvauhdeiksi.
Minskin kilpailut ovat tasan kahden viikon kuluttua. Omniumia, pistaria, scratchia ja kilsaa tiedossa. Kilsan palaset tuntuvat hyviltä - kokonaisuudesta vielä vaikea sanoa. Takaa-ajo on aavistuksen vaiheessa vielä, mutta tänäänkin sitä on tarkoitus hioa. Kovasti pähkäilen takaa-ajo välitysten kanssa. Periaatteessa pitäisi koittaa jo mennä isommilla, mutta saa nyt nähdä. Lentävä kierros on vähän taantunut maantieajamisen myötä. Siitä puuttuu viimeinen rentous tällä hetkellä.
Koitan kehitellä muutaman kuvan leiritunnelmista blogin jatkoksi. Twitteristä löytyy myös aktiivista päivitystä, vaikka blogi välillä vähän pölyttyykin.
Ketju poikki!
-M
Oppiahan tästä taas saatiin. Ja oppi on se, että jatkossa ilmoitan itseni kilpailuihin, kuten tähänkin asti ja informoin Unionin tuloksien muodossa myöhemmin. Sain myös nootin, että jos ilmoitan itse itseni kisoihin en saa edustaa kilpailuissa maajoukkuetta. Täytyy jopa vähän ihmetellä, että milloin olen edustanut UCI-kilpailuissa radalla maajoukkuetta. Niin kauan kuin kelta-musta turkulaisseura tukee kilpailutoimintaani, ja Unioni ei, edustan aina Turun Urheiluliittoa. Se, että ajan sini-valkoisissa haalareissa kisoja tarkoittaa vain aja ainoastaan sitä, että Turun Urheiluliiton ratajoukkueen kansainväliset värit ovat nuo. Ja tämä tästä.
Kisaohjelma siis nyt näyttää muuttuvan aavistuksen.Pieni muutos ei vielä kokonaisuutta kaada ja yritän saada kesäkuun alkuun korvaavaa ratakilpailua. Kauden toinen ratajakso, ja sen alku, konkretisoituu tällä viikolla rataleirillä. Ohjelmassa on startteja, takaa-ajoa, aika-ajoa, lentäviä vetoja, vauhdin hakemista ja paljon rullilla ajamista. Ihan jees viikko siis tiedossa. Täällä pitäisi nyt saada siirrettyä ihan mukavasti kehittynyt maantiekunto ratakilpailuvauhdeiksi.
Minskin kilpailut ovat tasan kahden viikon kuluttua. Omniumia, pistaria, scratchia ja kilsaa tiedossa. Kilsan palaset tuntuvat hyviltä - kokonaisuudesta vielä vaikea sanoa. Takaa-ajo on aavistuksen vaiheessa vielä, mutta tänäänkin sitä on tarkoitus hioa. Kovasti pähkäilen takaa-ajo välitysten kanssa. Periaatteessa pitäisi koittaa jo mennä isommilla, mutta saa nyt nähdä. Lentävä kierros on vähän taantunut maantieajamisen myötä. Siitä puuttuu viimeinen rentous tällä hetkellä.
Koitan kehitellä muutaman kuvan leiritunnelmista blogin jatkoksi. Twitteristä löytyy myös aktiivista päivitystä, vaikka blogi välillä vähän pölyttyykin.
Ketju poikki!
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)