torstai 29. toukokuuta 2014

Tour of Estonia

Tulevana viikonloppuna ohjelmassani on kaksipäiväinen Tour of Estonia. Viime vuodesta lyhentynyt etappikilpailu pitää sisällään 190km maantie-etapin Tallinnasta Tartoon, ja seuraavana päivänä 150km kierrosajon Tartossa. Kilpailut kuuluvat UCI:n Europe Tour-sarjaan, joten tuloslistan kärkinimille on tarjolla myös arvokkaita ranking-pisteitä MM-kisoihin karsimisen avuksi. Olen kilpailussa osa Suomen maantiemaajoukkuetta.

Tiistaina ja keskiviikkona sain sovelletut ratatreenini tehtyä kotioloissa, koska kymmenisen metriä sekunnissa puhallellut tuuli ei tarjonnut mahdollisuutta ajaa treenejä ulkona. Päivät siis alkoivat sisällä noin tunnin sessiolla, jonka jälkeen matka jatkui maantielle reippaan vuorovetotreenin pariin. Kiitokset vahvalle treeniavulleni!

Tänään matkailtiin Tallinnaan. Johtuen pyhäpäivästä, ja sen aiheuttamista joukkoliikenteen aikataulumuutoksista, sain kulutettua kahdeksan tuntia kotoa Tallinnaan. Samapa tuo sinänsä, kun ulkona lämpötilat lähentelee viittä astetta ja sataa. En olisi kuitenkaan ajamaan lähtenyt, koska jalkojen kylmettäminen ei kuulu suunnitelmiini näin ratakauden lähestyessä.

Ratakaudesta puheenollen päädyin tutkailemaan, maajoukkueemme kapteenin Samuel Pökälän huomautuksesta, kansallista ratakalenteria. Heinäkuussa en pääse ajamaan kansallisia ratamestaruuskilpailuja, mutta kesäkuun alussa oleva SM-Omnium saattanee kuulua ohjelmistooni. Samaan aikaan ajetaan Tsekeissä UCI GP-kilpailu, mutta osallistuminen tuonne on vielä avoinna. Lähinnä siksi, että ei jaksa liikoja matkustaa yksin, ja kun Suomesta ei muita tuonne ole lähdössä voi olla, että ajan omniumia Helsingissä. Treeniohjelma tosin siirtyy 10.6 alkaen maantielle kilometrien keräämiseen, mutta on niitä kilometrejä ennenkin ajettu omnium-lajien välissä jalkoihin.

Väsyneenä matkapäivään lienee hyvä pitää tämä posti lyhyenä, jotta kirjoitus- ja ajatusvirheiden lukumäärä pysyy pienenä. Huomenna ajetaan sinivalkoisissa paidoissa ja toivottavasti saamme nauttia joukkueen menestyksestä!

Ketju poikki,
-M

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kilpailu 25.5

Pienten ohjelmamuutosten seurauksena viikottainen kilpailuannokseni osui kohdalle vasta sunnuntaina. Mukavan lämpöisessä, mutta tuulisessa kelissä ajettu Kermis oli tämän vuoden raskain kilpailu toistaiseksi.

Kolmionmuotoiselle reitille lähti kilpaa ajamaan vain 80 kuskia, joka on todella vähän paikallisissa kilpailuissa. Reitti oli teknisesti helppo, mutta iloa kilpailuun toi harvinaisen heikkokuntoinen laattatie ja uskomaton määrä hidaste- ja reunatolppia tietä rajaamaan. Tuulen ollessa reipas oli selvää, että kilpailukin tulee olemaan vauhdikas.

Oma kilpailuni oli lähellä päättyä jo ensimmäisen kierroksen välikiriin, jonka jälkeen räjähdin täysin. Onneksi heti kirin jälkeen lähti pieni irtiottoryhmä, joten pääjoukon vauhti rauhottui hetkeksi ja pääsin takaisin porukoihin. Olisihan se ollut hieno lopettaa kilpailu välikirivoittoon noin 9 minuutin ajon jälkeen....

Kilpailu eteni tällä kertaa poikkeuksellisesti siinä mielessä, että kilpailun aikana kärjessä oli useampikin potentiaalinen irtiotto, joka olisi voinut mennä loppuun asti. Itse olin mukana yhdessä hyvässä hatkaporukassa, ja pari kertaa ehdittiin myös muodostamaan jo kakkoshatkaakin kärjen taakse. Reipas tuuli kuitenkin hyydytti irtioton toisensa perään. Kilpailu vaikutti jo ratkenneen 10 miehen ryhmän eduksi, joka oli yli minuutin pääjoukon edellä kun vain 15km oli kilpailua jäljellä. Tämäkin ryhmä tuli kiinni vähän ennen maalia. Loppukirissä olin ihan oikeilla paikoilla, mutta ei vain ole jalkaa kiriä 120km kohdalla...

Kisasta jäi kuitenkin positiivinen fiilis päälle. Siinä missä keväällä tuli kilpailuja ajeltua läpi ja vain oltua mukana niin vähitellen alkaa jalkoihin löytyä myös kilpailuvauhtia. Tätä vauhtia tullaan ensi viikonloppuna tarvitsemaan, kun ajamme maantiemaajoukkueen kanssa Eestissä kaksi kilpailua. Tallinna-Tarto on noin 190km maantieajo ja Tarto GP kermistyylinen kierrosajo, jolla on pituutta 150km. Hiukan nuo matkat vaikuttavat pitkiltä, koska pisimmät kisat tältä vuodelta ovat vain 120km mittaisia.

Tässä on käsillä myös siirtymäetappi tänään, kun pahvilaatikko on sullottu täyteen pyöriä, tankoja ja osasia, ja matka kohti Turkua alkaa. Oli miellyttävä yllätys katsoa säätiedotusta kotikulmille, jossa lämpötila laskee jopa alle Belgian lukemien. Onneksi myös tuulta luvataan oikein kunnolla. Tulee mukavia treenipäiviä tälle viikolle...

Ketju poikki,
-M

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kilpailu 18.5

Sunnuntaina ajetun kilpailun pölyt ovat jo laskeutuneet, lihaskivut poistuneet ja muistijäljetkin kilpailusta ovat melko ohuita. Hauskaa oli, matka oli pitkä ja lopussa ei pystynyt kirimään. Siinä lyhykäisyydessään viime sunnuntai.

Kilpailu ajettiin mukavalla reitillä, jossa oli niin kapeaa tietä, muutama tiukka kurvi, leveää pääsuoraa ja sopivasti puhallellut tuuli. Sopivasti siis siksi, että moni putosi tuohon tuuleen porukoista, mutta itse en. Eikö se silloin ole melko sopiva?

Satakunta kuskia piti hyvää vauhtia yllä alusta asti. Keskivauhtia laski mukavasti parin kilometrin pääsuoralle käynyt suora vastatuuli, joka levitti ajajajoukon taivaltamaan yhdessä isossa ryppäässä. Omaan kisaani olen ihan tyytyväinen, koska parin tunnin kohdalla, noin 30km ennen maalia, olin ratkaisupaikoilla ja pystyin tekemään mukavasti omiakin yrityksiä. Tällä(kään) kertaa se ei tuottanut tulosta, hatkat menivät ja itse huohottelin pääjoukossa. Loppukirissäkin tuli höntyiltyä liikkeelle väsyneillä jaloilla liian aikaisin, joten muistoksi jäi vain vähän karkkirahaa.

Oli kuitenkin mukava huomata, että ajaminen kulkee, kun happi kulkee. Ei ole siitepölyistä tietoa enää Belgiassa, ennen heinän kukinnan alkua, ja lämpötilatkin ovat 20-25 asteen välillä. Kelpaa. Ensi viikonloppuna seuraavissa kilpailuissa tilanne voi olla jo tyystin toinen, mutta sitä voidaan sitten valitella myöhemmin.

Treeniviikkokin on jo hyvässä vauhdissa ja pari päivää on tullut vietettyä radalla. Ajaminen on sellaista perusvarmaa, mutta se ei oikein riitä, kun pitäisi kilpailla. Yksin ajaessa on tietysti se hankaluus, että kierrosajoista, ja sitä myöden vauhdeista, ei oikein saa tarkkaa kuvaa. Tämä vaikuttaa itselläni siihen, että pidemmissä vedoissa en laita itseäni riittävästi peliin. Tarvitsi vain rohkeasti lyödä limitille, mutta toisaalta suoritukset eivät saisi päättyä epäonnistumisiinkaan. Hyvääkin ratatreenit ovat tarjonneet. Välitystä tullaan pienentämään jatkoa varten, koska jalat pyörivät mukavasti pienemmillä tuumilla kierrosaikojen pysyessä samoina.

Viikko jatkuu maantietreeneillä ja yhdellä Kermiksellä ennen paluuta Suomeen. Hyvä Kermis jalkoihin viikonloppuna ja vähän kilometrejä päälle niin on mukava seuraavana viikonloppuna edustaa maajoukketta Estonia Cycling Weekendilla.

Ketju poikki,
-M

lauantai 17. toukokuuta 2014

Maantiekilpailut ohi

Otsikko vähän hämää. Siinä pitäisi lukea maantiekilpailut melkein kaikki ajettuina, mutta tuossa muodossaan se on huomattavasti kiinnostavampi.

Kausi etenee, välillä paremmin välillä huonommin, kohti ensimmäistä kilpailuosioaan. Harjoittelun painopiste alkoi tämän viikon loppupuolella siirtyä rataominaisuuksien kehittämiseen ja herättämiseen, jonka johdosta maantielenkkeily ja -kilpailu jää pienempään rooliin vähitellen. Palailin kymmeneksi päiväksi Belgiaan, jotta pääsisin tekemään kolme treeniä myös sisäradalle ja toisaalta ajamaan muutaman Kermiksen.

Vauhdikkaat kilpailut tulevat tarpeeseen sillä ajan maantiemaajoukkueen mukana Eestissä kuun viimeisenä viikonloppuna. Ohjelmassa on kaksi erittäin kovaa kilpailua: Tallinna-Tarto GP ja seuraavana päivänä Tarto GP. Ratatreenit tekevät taatusti hyvää ennen maajoukkue-edustusta ja vastaavasti muutama maantiekilpailu tekee taatusti hyvää ratatreenien päälle. Viikko Eestin kilpailujen jälkeen ajan Saksassa 4 UCI GP:ta, joten tärkeitä viikkoja viedään.

Saksan kilpailut ovat kauden ensimmäiset ratakilpailut, joten valmistautuminen on aavistuksen haastavampaa, koska jalkoja ei saa rasittaa liikaa rataharjoittelulla. Harjoittelussa pyritään hakemaan tasapainoa ratapäivien ja lyhyiden maantieharjoitusten välillä kuitenkin tähdäten siihen, että ensimmäisessä pisteajossa olisi jo valmiuksia ajaa mahdollisimman hyvin. Omalla tasolla tietysti, mutta kun se ei yleensä GP-kilpailuissa vielä riitä.

Kesäkuussa ohjelmassa ei kilpailuja taida olla kuin juhannussunnuntaina, jonka jälkeen onkin vuorossa siirtymä radalle. Kesäkuun lopun rataleirin jälkeen Heinäkuussa on ohjelmassa tiivis 2,5 viikkoa kahdeksalla kilpailupäivällä höystettynä. Lisää infoa myöhemmin - keskitytään ensin Saksaan.

Huomenna ohjelmassa on kuitenkin, ennen ratapäiviä, kauden 13. kilpailu. Lämpöisessä, mutta tuulisessa säässä olisi tarkoitus taivaltaa 120km, joka ei tänä keväänä ole ihan aina tullut ilmaiseksi. Katsotaan kuinka nyt käy.

Kotimassa päätettiin Kortteliajon SM-kilpailuijen ajankohta tänä vuonna niin myöhään, että en saanut enää omia suunnitelmiani muutettua. Toisaalta oli hienoa lukea tuloksista yhden valmennettavani saavuttaneen SM-pronssia. Isot onnittelut myös tätä kautta!

Ketju poikki,
-M

tiistai 13. toukokuuta 2014

Skandis GP

Sunnuntaina 11.5 ajettu Skandis GP ei tarjonnut itselleni paljon muuta kuin pientä täydennystä liikavaatepussiin. Lyhyellä 2km kierroksella ajettu reitti on hieno ja raskas sisältäen yhden erittäin tiukan 600 metrin nousun. Nousun lisäksi reitillä on parin mutkan verran alamäkeen laskettelua ja tarkoitus oli toistaa tätä 30 kierroksen verran.

Kilpailun kulku on Skandis GP:ssa aina kovin samanlainen. Ensimmäiset kierrokset ajetaan kovaa, porukkaa harvennetaan kovalla kädellä ja tästä johtuen maaliin pääseviä kilpailijoita ei yleensä ole kovin montaa. Samalla kaavalla ajettiin tänäkin vuonna. Startista porukka jonoksi ja mäkeen vauhti päälle. Oma kilpailemiseni oli tutun tahmaista hengitysvaivojen johdosta, mutta aavistuksen lämpimämpi keli teki ajamisesta edes siedettävää.

Jo muutaman kierroksen jälkeen oli kärjessä noin 20 ajajan ryhmä, jonka mukana heiluin. 45 minuutin kohdalla tuli hetkellinen totaalistoppi. Perimmäisiä syitä jaksa edes miettiä, mutta ehkä jalka tyhjeni, energiat olivat vähissä tai happi ei kulkenut. Pienen tauon jälkeen matka jatkui ja kilpailun puolivälissä kärkiryhmän mennessä kaukana edessä pääsin takaata tulleen pienen kakkosryhmän matkaan. Ajelin mukana muutamia kierroksia, jonka jälkeen samanlainen hetkellinen totaalistoppi, jonka jälkeen jatkoin ajelua yksikseni.

Odottelin turhaan tuomariston radalta liputusta ja muutama kierros ennen maalia kärkiryhmä varvasikin jo kierroksella. Koska kilpailun keskeyttäminen ei ole yhtään mielyttävämpi vaihtoehto kuin itsensä nöyryyttäminen viimeisenä maaliintulijana ajoin kilpailun loppuun asti. Tai no: ajoin ja ajoin. Tulipahan haettua taas harjoitteluiloa toviksi. TWD-Länkenin Samuel Pökälä ajoi kymmenen kärjen tuntumaan, joka ei ole huono tulos tuolla reitillä. Maaliin ajoi parisenkymmentä kuskia.

Viikonlopun jälkeen on hyvä nöyrin mielin jatkaa harjoittelua!

Ketju poikki,
-M


lauantai 10. toukokuuta 2014

Kisa ohi, vaikka muut jatkaa...

Eipä jäänyt mitään käteen tästä kilpailupäivästä. Tai myöhemmin, jahka huoltoautosta saan kiekkoni niin jäänee käteen hiukan kuraa kiekon reunasta rengasta vaihdellessani. Olisiko mikään toisin tässä kohtaa päivää, jos rengas ei olisi mennyt rikki? Tuskin.

Kilpailu alkoi Upsalassa kylmässä, mutta onneksi tuulettomassa säässä. Matkaa oli edessä 190 kilometriä ja eväitä taskussa kahden sämpylän, patukan ja parin geelin verran. Suhteellisen reipasvauhtinen kilpailu oli alusta asti vaikea ajettava, koska kylmät kevät kelit eivät vain sovi omien astma- ja allergiavaivaisuuteni kanssa samaan kuvaan. Tässä alkaa olla kohta viimeinen kuukausi ollut enemmän ala- kuin ylämäkeä hengitysvaivaisuuden suhteen. Tavallaan sen ei pitäisi antaa häiritä, vaan hyväksyä vaan asia, mutta...

Ennen kun kerron kuinka nopeaan päiväni päättyi valittelen hetken vielä hengitysvaivoista. Eli tässä on ollut nyt tuon hengityksen kanssa vaivaa vähän turhan paljon. Ongelmat alkoi vajaa kuukausi sitten Belgiassa kun kevät puski päälle ja ovat jatkuneet kotomaassa ollessani. Surkeampina päivinä sitä hengästyy kun kävelee portaat ylös, kun happi vain ei kulje. Välillä on päiviä, että lenkkeily sujuu kivasti niin kauan kun ajaa alle aerobisen kynnyksen hapenkulutustasoilla, mutta kun ajaa yhtään kovempaa niin kerran päälle puskeva hengästyminen ei ota laantuakseen. Toki on sellaisiakin päiviä, että ei ole mitään ongelmia ja matka taittuu mukavasti.

En ole asiaa koskaan tutkinut sen kummemin, mutta kun hengitysoireet vaivaavat, sitä saa käytettäväkseen vähemmän happea, joka etenkin pitkissä suorituksissa aiheuttaa sen, että palautuminen tuntuu todella hitaalta seuraavina päivinä. Jalat ovat sen tuntuiset, kuin olisi kertynyt enemmänkin maitohappoa lihaksiin, vaikka ei olisi mitään ihmeellisyyksiä tehnyt. Tämän lisäksi itselläni pahemmat astmakohtaukset aiheuttavat sen, että oikean puolen vinovatsalihas voi venähtää.

Melkomoista selittelyä siis siitä miksi ei pärjää. Takaisin tähän päivään kuitenkin. Kilpailu oli tosiaan suhteellisen rento ajettava, koska viivalla ei ollut kuskeja paljon ja keli oli lähes tuuleton. Kertaakaan ei myöskään ajettu pitkiä aikoja kovaa, joten hapenotto ei joutunut kovinkaan kummoiseen testiin. Silti oli vaikeaa. Jo pienet kiihdytykset tuntuivat siltä, että matka saattaisi päättyä koska tahansa, mutta toisaalta ensimmäisen tunnin jälkeen kilpailuvauhti laantui melkoisen paljon.

Reilu puolitoista tuntia oli ajettu, kun kilpailussa oli käynnissä pieni suvantovaihe ja huomasin, että eturenkaastani vuotaa ilmat pois. Nopea kiekonvaihto ja huoltoautoletkan mukaan ajelemaan. Ilman kummempia kiireitä ajattelin nousta takaisin pääjoukkoon, joka ei ehtinyt edes kauas, mutta huoltoautoletkassa ajaminen oli tänään itselleni liian iso haaste. Mutkainen reitti, jossa huoltoautot ehkä ajoivat hiukan turhan pitkiä välejä jättäen, ei ollut helppo rasti pääjoukkoon nousemisen kannalta.

Pääsin jo ensimmäisen tuomariauton perään, josta matkaa olisi ollut takaisin pääjoukkoon kolmisenkymmentä metriä, mutta ei löytynyt jalasta sellaista puristusta jolla olisi noustu takaisin porukoihin samalla, kun autoletkasta saatava apu oli todella vähäistä. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin hypätä vain kilpailusta sivuun hiukan katkerana tietysti omalle jalattomuudelle. Tosin on pakko myöntää, että oma meno oli ensimmäisen tunnin ajan kuitenkin sen verran nihkeää, että vaikka vauhti kilpailussa laantui olisi oma maaliinpääsy ollut todella ison työn takana.

Mitäs sitten nytten? Kilpaileminen ei tällä hetkellä oikein ota sujuakseen. Kilpailut joissa ajetaan kovempaa ovat vain liian vaikeita, etenkin jos oma, jo valmiiksi rajallinen, kapasiteetti ei ole täysin käytettävissä. Harjoittelua koitetaan nyt kehittää aavistus sellaiseen suuntaan, joka auttaisi siihen, että saisi hengityskapasiteettiä paremmin käyttöön. Treenejä myös aletaan ajamamaan enemmän sisällä (radalla) jakson edetessä, joten ehkä tässä käy samoin kuten takapihalla kasvaville tulppaaneille: vähitellen alkaa aukeamaan kun kevät kääntyy kohti kesää.

Hengitysoireet on sellainen vaiva, joka on vain hyväksyttävä, mutta ei niistä siltikään ole pakko pitää ;)

Ketju poikki,
-Mika

perjantai 9. toukokuuta 2014

Viikonlopun koitokset

McDonaldsin parkkipaikka sateisessa Upsalassa on se rauhan tyyssija, jossa tätä blogia kirjoittelen. Istuskelen mukavasti auton etupenkillä odotellen harmauden väistymistä, sateen laantumista tai edes sitä motivaation hetkeä, joka saa minut kaivamaan pyöräni auton takaluukusta ja lähtemään liki talvisiin lämpötiloihin ajelemaan.

Matkustaminen Turusta Tukholmaan sujuu mukavasti Viking Linen kanssa, mutta silti aamun aikainen herätys laivalla on joka kerta yhtä tuskainen. Väsyneenä aamupalalle, jossa automaation kautta hakee samat tuotteet samoista paikoista kuin aina ennenkin. Yllätyksiä ei tule, eikä niitä kaipaa samalla kun elvyttää elimistöä kahvin kanssa.

Upsalassa ajetaan viikonloppuna kaksi kilpailua. Lauantaina pidempi, 180km maantiekilpailu ja sunnuntaina kriterium-kilpailu lyhyellä reitillä, jota värittää tiukahko nousu. Pari kertaa aikaisemmin olen ollut Pekka Töpöhännän maisemissa ajamassa samoja kilpailuja. Vuodet lienevät olleet 2008 ja 2009 tai 2010. Samapa se sinänsä minä vuosina täällä on tullut oltua, koska kotiintuomisina on aina ollut ainoastaan keskeytyksien häpeän tahraamaa pyykkiä.

Huhujen mukaan kilpailut ovat tänä vuonna "helpommat" osaa ottavien joukkueiden puolesta. Aikaisempina kertoina, kun olen täällä ollut taso on ollut hyvä, kun Itämeren-alueen maiden Continental-tason joukkueet ovat päätyneet metsästämään pisteitä tänne. Tänä vuonna ajetaan samanaikaisesti Norjassa kaksi UCI-kilpailua samana viikonloppuna, joten Upsalaan matkaa Ruotsin kansallisia joukkueita, sekä muutama ulkomainen joukkue lähialueilta. Suomesta mukana TWD-Länken sekä CCH Helsingistä, jonka paidassa ajelen lainakuskina tämän viikonlopun. Viikonlopun tavoitteista en osaa vielä sanoa sen kummemmin, koska lainamiehenä lienee syytä kunnioittaa sen seuran toiveita, jonka paidassa ajellaan.

Treenit ovat olleet tällä viikolla sekä hyviä että huonoja, mutta tasaisuutta ei ole ollut. Meno alkaa muistuttamaan hiukan liikaa pienellä koneella varustettua diesel-autoa, mutta ensi viikolla koitetaan taas keksiä keinoja päästä turhasta tasapaksuudesta ajamisessa eroon. Viikkoa on myös sotkenut viimeiset koulutyöt, mutta eilen palautettu opinnäytetyö lienee viimeinen suoritus, jonka Turun Ammattikorkeakoululle tein. Toki paperitöitä lienee jäljellä ja opinnäytetyöstä pitäisi julistekin tehdä: läheiseltä ala-asteelta saanee värikyniä lainaksi tähän tarpeelliseen työvaiheeseen.

Sateen tauottua lienee aika suunnistaa sisälle McDonaldsiin ja käydä ostamassa lisää kahvia. Ikea aukeaa tuota pikaa, joten koska treenaamaan ei vielä viitsi lähteä neljän asteen lämpötiloihin, niin voisi mennä ostamaan vaikkapa uuden ruokapöydän.

Ketju poikki,
Mika

maanantai 5. toukokuuta 2014

Harjoitusviikko 5.5-11.5 (Viikko 19)

Jäänyt blogin harjoittelu-osio kovin vähälle huomiolle, vaikka sinne klikkauksia tuleekin jatkuvasti. Nyt tuli sopiva aamupäivä hiukan availla tulevan viikon harjoituksia tännekin puolelle.

Taustoina kerrottakoon viikolle, että viikon 17 lepäilin, koska ensimmäinen harjoitusjaksoni loppui ja 11 viikkoinen kilpailukausi alkoi. Ohjelmassa oli siis viisi lepopäivää viikolla 17, jonka jälkeen ajoin kaksi lyhyttä kilpailua Turussa. Viikolla 18 alkoi tasainen harjoitusmäärien nostaminen ja kokonaisharjoitusmäärä oli 18 tuntia. Laadullisesti viikolla 18 ei päästy aivan niihin tavoitteisiin joita harjoituksille oli asetettu. Tämä johtui osittain lepoviikon mukanaan tuomasta jumitilasta, viikonlopun kahdesta kovatehoisesta kilpailusta ja Suomen kylmistä keleistä.

Viikko 19 on suunniteltu reippaaksi treeniviikoksi, joka päättyy noin 160km kilpailuun. Alustava viikkosuunnitelma on seuraava:

Ma: Lepo

Ti Ap: 100km max.välitys 39x14
Ti Ip: 60km max.välitys 39x14 sisältäen 3x6' 53x14 välityksellä 75-90rpm

Ke: 80km sisältäen 5x5km 53x14 välityksellä 75-90rpm

To: 160km max välitys 39x14 mäkisellä reitillä

Pe: 60km kevyttä ajelua

La: 160km kilpailu / lyhyempi kilpailu + kilometrejä 160km asti

Su: 80km sisältäen 6x2' 53x17 / lyhyt kilpailu + kilometrejä

Viikko-ohjelmassa on siis 700km ajoa ja ensimmäistä kertaa tällä kaudella muutama tehoharjoitus, joissa saa nostaa ison eturattaan päälle myös harjoituksissa. Harjoitusviikko voitaisiin luokitella keskiraskaaksi johtuen kilpailusta ja kolmesta lyhyestä tehoharjoituksesta. Treenit päättyvät aina lyhyeen 5-20' rullilla ajoon, jossa tavoitteena on saada lihakset lämpimiksi.

Viikko 19 vaikuttaa paperilla mielekkäältä treeniviikolta, koska ohjelmassa on vähän reippaampaa yritystä eikä pelkästään tasaista perusajoa pienillä välityksillä. Viikko 20 jatkaa progressiivista kuormanlisäystä ja ohjelmassa on noin 820 kilometriä ajoa. Viikon 20 jälkeen harjoittelu jatkuu rata- ja maantieharjoittelun yhdistelmällä, jossa aamupäivän lyhyttä ratatreeniä seuraa iltapäivällä parin tunnin maantieharjoitus.

Harjoitteluni on ollut viimeisen vuoden ajan juurikin noin yksinkertaistettua mitä yllä kuvailtu ohjelma antaa ymmärtää. Viikot ajellaan lenkkiä ja tehotreeneinä toimii kilpailut. Ratakilpailujen lähestyessä treenataan hetki radalla, jonka jälkeen olisi oltava kilpailuvalmiudessa. Kun ratakilpailut ovat ohi aletaan jälleen ajamaan kilometrejä jalkoihin. Keep it simple!

Ketju poikki,
-M

lauantai 3. toukokuuta 2014

Toipumista, yrittämistä & yhteistyösopimuksia

Viime viikonlopun kaksi lyhyttä kisaa Turussa aiheuttivat pientä päänvaivaa vielä alkuviikosta. Viime viikonloppu oli ensimmäinen kerta tänä vuonna kun ajoin reippaammilla tehoilla. Onneksi oli lyhyitä matkoja niin jaksoi yrittää loppuun asti. Molempina päivinä sydän löi tiheään tahtiin ja vaikka jalat eivät olletkaan kummemmin väsyneet alkuviikosta oli elimistö silti melkoisen jumissa.

Tiistaina ja keskiviikkona lenkit loppuivat vajaaseen tuntiin. Tai siis lenkit kestivät kyllä liki 2,5h, mutta tunnin kohdalla katosi kaikki voimat, jonka jälkeen sai nilkutella 39x21 välityksellä kotiin. Vähän pukkasi hikeä treenien jälkeen otsalle, kun oli mietinnässä, että mikä miehessä on vialla samalla kun päivät kalenterissa vähenevät kohti kesäkuuta.

Vapunpäivänä pari sisätreeniä avasi kroppaa melkoisen mukavasti ja nyt hitaasti kiiruhtaen otetaan kiinni menetettyjä maileja. Seuraava lepopäivä on vasta parin viikon päästä (ja sekin menee koululla loppuseminaarissa), joten eiköhän tässä taas saada elimistöä painettua alas oikein kunnolla. Fiilis treenatessa on hyvä, ensi viikolla pääsen vihdoin tehoharjoitusten pariin ja vapaa viikonlopun jälkeen kisaintoakin toivottavasti löytyy taas.

Olen ylpeä voidessani kertoa uusista yhteistyösopimuksistani. Toinen sopimus vie minut entistä syvemmälle bloggaamisen maailmaan ja toivottavasti pystyn tarjoamaan uuden blogini kautta todellista sisältöä internetin ihmeelliseen maailmaan tämän pötyhöpinän sijaan. Tästä lisää pian!

Toinen yhteistyösopimukseni antaa minulle mahdollisuuden ajaa tulevina vuosina ratakilpailuissa Turun Urheiluliiton ratajoukkueen Suomi-teemaisissa Bioracerin vaatteissa. Belgialaiset Bioracer-tekstiilit ovat laadukkaita, kilpaurheilijoille suunniteltua ja erittäin tyylikkään näköisiä. Kiitos Teille, jotka mahdollistitte tämän sopimuksen syntymisen! 

Kuten TS-kortteliajoissakin muutamaan otteeseen kuultiin:

Ketju poikki!
-Mika