Ensimmäinen, äärimmäisen epätalvisen, talven kohokohdista on takanapäin. Turun talven suurimpia iloja lienee taas tänäkin vuonna siitä pois pääseminen. Tällä kertaa poispääseminen tarkoitti talven ensimmäistä rataleiriä.
Talven rytmitys on tuttu aikaisemmilta vuosilta. Muutamisen viikkoa aina kotosalla trainerin kanssa, jonka jälkeen viideksi päivää radalle. Ensimmäiset muutamisen viikkoa oli tänä talvena neljä viikkoa, jotka menivät pitkälti trainerin ja kuntosalin vuorovedolla. Sunnuntai-iltana pakkailin ratapyörän, rullat ja kaksi Urheiluliiton junnua autoon ja otin suunnaksi velon.
Rataleirin ohjelma oli tällä kertaa helppo. Treeniä on toistaiseksi niin vähän takana, että ei ollut syytä lähteä turhia höntyilemään radalla: aamutreenissä oli ohjelmassa lyhyitä vetoja radalla ja iltapäivisin tunti perusajoa rullilla. Viikon päätavoite oli testailla jalkojen pyörimistä ja toisaalta herätellä kroppaa hiukan siihen, että seuraava harjoitusjakso on ensimmäinen aavistuksen kovempi, jossa viikottaiset perusajomäärät nousevat kymmenen tunnin paikkeille.
Viikko meni kokonaisuudessaan varsin hyvin. Nousujohteisuus kulminoitui mukavasti viimeisen päivän viimeiseen pisteajovetoon, jossa loppukirissä kierrokset nousivat 145 rpm paikkeille. Toisaalta treenivälityksillä pitääkin jalkoja saada pyörimään ja homma muuttuu melkoisesti, kun tuohon laitetaan kisavälitykset sisälle, mutta silti kokonaisuuteen voi olla varsin tyytyväinen. Tyytyväisyyttä lisää se väsymys, joka tänään, ensimmäisenä leirinjälkeisenä päivänä, on ollut päällä. Tänään lepäilyä ja huomenna ensimmäisen tiukan kahdeksanpäiväisen kimppuun.
Seuraava rataleiri on helmikuun loppupuolella Roubaixissa, jossa samaan leiriin on tarkoitus yhdistää myös maantiekauden avaus Belgiassa. Eli melko mukavasti näyttää toteutuvan kevään rytmitys, jotta harjoittelua ei tule kuin yhdeksisen viikkoa ennen ensimmäisiä kilpailuja. Kisat ovat kuitenkin niitä tapahtumia, joissa harjoittelu vasta alkaa jalostumaan tekemisen meiningiksi - jos on jalostuakseen.
Lauantai-illan ratoksi on vuorossa Varsinais-Suomen Urheilugaala. Eli juhla niille, jotka eivät oikeaan Urheilugaalaan pääse. Useampana vuotena tullut kutsua juhlimaan, mutta usein jää myös juhla juhlimatta leirien takia. Tänään ehtii onneksi pistämään vaatteet niskaan ja parkkeeraamaan auton muutamaksi tunniksi Hotel Caribian parkkipaikalle.
Ketju poikki,
-M
lauantai 24. tammikuuta 2015
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Kohti leiriä
Se on kovin lyhyt tuo aika, jonka pystyy nauttimaan sisällä pyöräilemisestä ennen kuin se alkaa maistumaan puulta. Ja itselläni ainakin treeni sisällä, joko onnistuu tai ei. Sellaista puolivälivaihtoehtoa ei ole olemassa.
Edellisenä päivänä treeni onnistui. Viitisen minuuttia verraa rullilla ja siitä päälle tunti reippailla kierroksilla. Melko helppo tunti kaiken lisäksi. Tänään sitten taas ei sitten osunut ollenkaan tähdet kohdilleen. Heti alusta asti meno tuntui trainerilla vaikealta ja homma ei tuntunut käynnistyvän oikein missään kohtaa.
Turussa on viime päivät olleet melko nihkeää keliä. Alkuviikosta näytti vielä hyvältä, että pääsisi ajamaan edes lyhyen ulkolenkin lumen päällä, mutta tällä hetkellä asfalttia on suojaamassa, lähes kaikkialla, noin 3-4 sentin paksuinen jääkerros. Eipä ole kuitenkaan oma mielenkiinto ulkona ajamiseen kasvanut niin suureksi, että vaivautuisin liukastelemaan. Tarvinnee hörppiä aamulla tupla-annos kahvia ennen trainerin päälle menoa, ja ajaa 1,5-2 tuntinen päiväannos, vaikka väkisin.
Ensi viikolla on onneksi pientä helpotusta luvassa, kun 50% päivän harjoituksista on radalla. Toinen puolikas päivää tosin menee trainerilla perusajoa jauhaen, mutta onpahan jotain vaihtelua sentään. Rataviikon jälkeen onkin vain kolmisen viikkoa ja edessä on niin maantiekilpailukauden avaus kuin toinen rataleirikin. Eli melko pitkällä ollaan jo tätä talvea.
Ketju poikki,
-M
Edellisenä päivänä treeni onnistui. Viitisen minuuttia verraa rullilla ja siitä päälle tunti reippailla kierroksilla. Melko helppo tunti kaiken lisäksi. Tänään sitten taas ei sitten osunut ollenkaan tähdet kohdilleen. Heti alusta asti meno tuntui trainerilla vaikealta ja homma ei tuntunut käynnistyvän oikein missään kohtaa.
Turussa on viime päivät olleet melko nihkeää keliä. Alkuviikosta näytti vielä hyvältä, että pääsisi ajamaan edes lyhyen ulkolenkin lumen päällä, mutta tällä hetkellä asfalttia on suojaamassa, lähes kaikkialla, noin 3-4 sentin paksuinen jääkerros. Eipä ole kuitenkaan oma mielenkiinto ulkona ajamiseen kasvanut niin suureksi, että vaivautuisin liukastelemaan. Tarvinnee hörppiä aamulla tupla-annos kahvia ennen trainerin päälle menoa, ja ajaa 1,5-2 tuntinen päiväannos, vaikka väkisin.
Ensi viikolla on onneksi pientä helpotusta luvassa, kun 50% päivän harjoituksista on radalla. Toinen puolikas päivää tosin menee trainerilla perusajoa jauhaen, mutta onpahan jotain vaihtelua sentään. Rataviikon jälkeen onkin vain kolmisen viikkoa ja edessä on niin maantiekilpailukauden avaus kuin toinen rataleirikin. Eli melko pitkällä ollaan jo tätä talvea.
Ketju poikki,
-M
lauantai 3. tammikuuta 2015
Harjoittelu alkuun
Hetkinen alkaa olla harjoittelua takana ja olo tuntuu siltä kuin mitään taukoa ei koskaan olisi ollutkaan. Aamuisin väsyttää, parin tunnin perusajotreenit ovat peruskauraa - tosin raskasta sellaista, nälkä painaa kun painoakin pitäisi saada pois ja huomenna sama homma jatkuu...
Ihan siisti fiilis, kun pääsi harjoittelua vihdoinkin aloittelemaan. Kotvan tovi on alla treenailua, mutta nyt on treenailu loppu ja harjoittelun aika. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että perusajotreenit ovat aavistuksen kovempia kuin treenailtaessa, lepopäiviä ei ole kuin kerran kuukauteen ja rullia saa ajaa ihan riittämiin päivän toisina treeneinä. Ja tietysti kaikkeen tekemiseen liittyy myös se, että jokaisella kerralla saisi treeni kestää edes minuutin pidempään kuin edellisellä, tehot olla watin korkeammat kuin aiemmin ja rullilla kierrokset hinautuvat taas vähitellen lähemmäs 130rpm rajaa.
Väsymys tulee päälle nopeasti. Parikin päivää, jos ajaa peräkkäin perusajotreenejä on shokki elimistölle vielä tässä vaiheessa kautta sellainen, että huomaa tehneensä jotakin. Tietysti sisällä treenattaessa kaksi tuntia on jatkuvaa polkemista ilman alamäkiä ja myötätuulta, joka tekee treenistä aavistuksen rankemman tuntuista. Onneksi pari tuntia menee melko mukavasti ja paljon pidempiä treenejä en joudu talveeni edes ajamaan. Saliharjoittelut 2-3 kertaa viikossa onneksi antavat vielä vaihtelua ajamiselle ja toisaalta luovat erilaista ärsykettä elimistölle verrattuna junnaavaan sisäajoon.
Rullillakin saa vähitellen taas ajella. Ekat rullaharjoitukset olivat aavistuksen vaikean oloisia ja kierrokset eivät tulleet ihan luonnostaan. Rullaharjoitukset on onneksi vielä lyhyitä ja paikallaan ei joudu sätkimään puolta tuntia pidempään. Toki, kun jalkoja pyörittää puoleen tuntiin reilut 3600 kierrosta ei paljon pidempään mielellään vielä pyörän päällä ole tässä kohtaa vuotta.
Maltilla siis edetään ja tavoitteena on vähitellen kasvatella harjoitusten rasittavuutta. Lepopäiviä ei pahemmin talviharjoittelun lomassa ole, mutta eipä kokonaisrasituskaan ihan niin iso vielä ole, että niitä tarvitsisi. Ensimmäinen leirikin on jo kulman takana, joten melkein on talvi jo voitettuna...Ja kisaamaankin pääsisi 1.3....
Ketju poikki,
-M
Ihan siisti fiilis, kun pääsi harjoittelua vihdoinkin aloittelemaan. Kotvan tovi on alla treenailua, mutta nyt on treenailu loppu ja harjoittelun aika. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että perusajotreenit ovat aavistuksen kovempia kuin treenailtaessa, lepopäiviä ei ole kuin kerran kuukauteen ja rullia saa ajaa ihan riittämiin päivän toisina treeneinä. Ja tietysti kaikkeen tekemiseen liittyy myös se, että jokaisella kerralla saisi treeni kestää edes minuutin pidempään kuin edellisellä, tehot olla watin korkeammat kuin aiemmin ja rullilla kierrokset hinautuvat taas vähitellen lähemmäs 130rpm rajaa.
Väsymys tulee päälle nopeasti. Parikin päivää, jos ajaa peräkkäin perusajotreenejä on shokki elimistölle vielä tässä vaiheessa kautta sellainen, että huomaa tehneensä jotakin. Tietysti sisällä treenattaessa kaksi tuntia on jatkuvaa polkemista ilman alamäkiä ja myötätuulta, joka tekee treenistä aavistuksen rankemman tuntuista. Onneksi pari tuntia menee melko mukavasti ja paljon pidempiä treenejä en joudu talveeni edes ajamaan. Saliharjoittelut 2-3 kertaa viikossa onneksi antavat vielä vaihtelua ajamiselle ja toisaalta luovat erilaista ärsykettä elimistölle verrattuna junnaavaan sisäajoon.
Rullillakin saa vähitellen taas ajella. Ekat rullaharjoitukset olivat aavistuksen vaikean oloisia ja kierrokset eivät tulleet ihan luonnostaan. Rullaharjoitukset on onneksi vielä lyhyitä ja paikallaan ei joudu sätkimään puolta tuntia pidempään. Toki, kun jalkoja pyörittää puoleen tuntiin reilut 3600 kierrosta ei paljon pidempään mielellään vielä pyörän päällä ole tässä kohtaa vuotta.
Maltilla siis edetään ja tavoitteena on vähitellen kasvatella harjoitusten rasittavuutta. Lepopäiviä ei pahemmin talviharjoittelun lomassa ole, mutta eipä kokonaisrasituskaan ihan niin iso vielä ole, että niitä tarvitsisi. Ensimmäinen leirikin on jo kulman takana, joten melkein on talvi jo voitettuna...Ja kisaamaankin pääsisi 1.3....
Ketju poikki,
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)