sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Hammarö 3-dagars

Vänern-järven pohjoisisilla perukoilla sijaitseva Karlstadin aurinkokunta ja heti vieressä majaileva Hammarön saaristolaiskunta eivät tällä kertaa tarjonneet pelkkää paistetta ja sinisiä rantavesiä. Ainakaan minulle.

Kilpailut käytiin Hammarössa kolmena päivänä ja kaikkina päivinä lupaus auringosta täyttyi. Tähän kun lisättiin päivä päivältä lisääntynyt tuuli oli kaikki edellytykset hyville pyöräkilpailuille olemassa.

Perjantain prologin 10.sija ja lauantain tempon jälkeinen kokonaiskilpailun 18. sija olivat omiaan nostattamaan pientä hymyn poikasta huulille kevätauringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Onneksi palautus maanpinnalle oli tiedossa. Hyytyikö hymy samalla?

Lauantai on Hammarön ajoissa aina kahden etapin päivä. Puolen päivän aikaan ajetaan aika-ajoa 18km ja kuutisen tuntia myöhemmin luvassa on tiukkaa korttelikilpailua vajaan 40km edestä. Korttelireitti on mutkikas, mutta vauhdikas pienine ylä- ja alamäkineen.

Omalta osaltani kortteli oli ohi ennen kuin ehdin edes hengästyä. Viidennestä kurvista kiihdyttäessä ketjuni katkesi. Syy löytyi ketjun liitospinnistä. Onneksi matkassa oli, autossa tosin, varaketjut, joten ei muuta kuin tekniseen vikaan vedoten pois radalta ja ketjua vaihtamaan. Kilpailutuloksiin sain aika-sakkoa 10/15 minuuttia, mutta pääasia oli, että sain jatkaa sunnuntaina maantiellä.

Kahdeksan astetta lämmintä ja kymmenen metriä sekunnissa tuulta tarkoitti, että sunnuntaina oli tulossa tiukka 140km kilpailu, jossa piti pitää itsensä hyvillä sijoilla porukan kärjessä. Kilpailun aikana olin mukana  muutamassa lyhyessä ja yhdessä noin 30km irtiottoyrityksessä, jotka eivät tuottaneet tulosta. Sadan kilometrin rajapyykin mentyä poikki pääjoukon kärjessä pidettiin hyvää vauhtia ja oltiin niillä kohdilla kilpailua kun ratkaisuja alettaisiin tekemään.

Onni kuitenkaan ei ollut tänä viikonloppuna myöden. Sivutuulessa edessä oleva kuskini heilahti, väistin edellä olevaa ja hetkeä myöhemmin takanani tullut kuski ajoi takakiekkoani päin. Kiekosta katkesi muutama pinna ja matka päättyi aurinkoiselle mäenlaelle, johon tuuli puhalsi varsin reippahasti.

Raakkiautoa odotellessa ei voinut kuin naureskella itsekseen huonon tuurin määrää kahtena peräkkäisenä päivänä. Toki pientä harmia aiheuttaa tehomittarikiekon joutuminen telakalle hetkeksi, mutta josko Karlstadista tai huomenna Göteborgista löytyisi mekaanikko, joka sen saisi kuntoon.

Matka jatkuu huomenaamulla Göteborgiin, josta etenen Saksan kautta Belgiaan. Seuraavat kilpailut ovat ohjelmassa ensi viikonloppuna Belgian maaperällä. Tuulta lienee kuuleman mukaan tarjolla sielläkin. Ja parisensataa kuskia, jotka tietävät, että kärkeen on päästävä, kun käännytään sivutuuliosuuksille.

Loppuun todettakoon huonon tuurin olevan suhteellinen käsitys. Itse koen kokeneeni huonoa tuuria tänä viikonloppuna kansallisissa kisoissa, kun pyörästäni katkesi ketju ja seuraavana päivänä jouduin kolariin. Uusivirran Manulla taisi mennä renkaita rikki MM-kilpailuissa 70-luvulla sen verran monia, että voidaan oikeasti puhua huonosta tuurista.

-M

torstai 25. huhtikuuta 2013

Kohti seuraavia kilpailuja

Parin kotimaassa ajellun viikonlopun jälkeen onkin vuoro suunnata läntisen naapurimaan puolelle ajelemaan kilpaa kolmeksi päivää. Ohjelmassa on Hammarön 3-päiväinen etappikilpailu.

Olen ollut Hammarössa kaksi tai kolme kertaa aiemminkin.Kilpailuohjelma on pysynyt aina samana. Perjantaina ajetaan iltasella reilun kolmen kilometrin lyhyt aika-ajo, prologi. Lauantaina puoliltapäivin startataan 20km aika-ajoon, jota seuraa lauantai-illalla noin 40km kortteliajo. Kilpailuviikonlopun päättää sunnuntaina poljettava 140km maantieajo.

Viikonloppu sisältää siis noin 200 kilpailukilometriä. Kilometrit kasaantuvat myös mukavan progressiivisesti ja joka kerta Hammarön etappien jälkeen onkin jalka hieman painanut, mutta toisaalta kevään kilpailukunto lähtenyt mukavasti nousemaan. Etenkin perjantain ja lauantain tiukat rypistykset ovat omiaan kevään kynnyksellä herättämään harjoittelun jumiuttamaa elimistöä. Eikä sunnuntain maantieajoakaan ole vielä kertaakaan ajettu ilman kunnon tuulia.

Kilpailujen taso on vuosien saatossa ollut erittäin hyvä. Tänä vuonna ajetaan Tanskassa samana viikonloppuna kolme yksipäiväistä UCI-ranking kisaa, joissa viivalla on myös ruotsalaisjoukkueita. Tämä verottanee hieman Hammarön osallistujia. Toisaalta Ruotsissa kansallisten kilpailujen taso on hyvä ja ajaminen aktiivista, joten eiköhän tuosta hyvä viikonloppu saada aikaiseksi.

Ruotsin jälkeen matka jatkuu.....

-M

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Esittelyssä maantiepyörä 2013 - FELT F4

Maantiepyörä kaudella 2013
Lähdetään nyt heti aluksi liikkeelle siitä, että seuraava teksti sisältää enemmän infoa kuin analyysiä pyörästäni. En osaa kertoa onko pyöräni 73 asteen ohjauskulma isostikin erilainen johonkin pyörään, jossa on 74 asteen ohjauskulma. Enkä analysoida takahaarukan taivutusten vaikutusta tienpinnasta tulevien värinöiden suodattamiseen. Se mitä osaan on kopioida Feltin nettisivuilta osaluettelon ja kirjoitella omia tuntemuksiani pyörästäni.

Kuvassa on siis Huntterilta kaudeksi 2013 alle saatu Feltin F-sarjan maantiepyörä. Feltillä F-sarja hiilikuituisten maantiepyörien mallistoa, josta löytyy pyörät niin ProTour-joukkue Argos Shimanolle kuin hyvää laatua etsivälle peruspyöräilijälle. F-sarjaa kehutaan niin hallittavuuden kuin jäykkyydenkin osalta.

Itse olen päässyt ajamaan viimeiset kuutisen vuotta Feltin F-sarjan pyörillä. Matkan aikana runkoa on viilailtu paremmaksi ja paremmaksi muutaman vuoden välein. Rungot ovat olleet aina hyvin viimeistellyn oloisia, värimaailma maltillinen, mutta muutakin kuin mustaa tarjoava ja pyörät kokonaisuudessaan laadukkaan oloisia aina tehtaan esikasauksesta alkaen.

Tämän vuotinen pyöräni on mattavalkoisen värityksen myötä mitä parhain väline paljastamaan onko pyörää ulkoilutettu muulloinkin kuin aurinkoisina kesäpäivinä myötätuuleen ajellen. Yhdistettynä mustiin putkiosiin on Feltistä saatu ainakin omaa silmääni erittäin paljon miellyttävä paketti.

F-sarjan hiilikuituisiapyöriä on saatavilla Shimanon Dura-Acen sähköosilla, Sramin Redeillä, Shimanon Ultegran sähköosilla, Ultegran mekaanisilla osilla ja Sramin Apexeilla. Oma työkaluni on varustettu mekaanisilla Ultegroilla, jotka sopivat käteeni ja tasooni enemmän kuin hyvin. ProTour-miesten ajellessa Dura-Acen osilla on tämän amatöörin helppo nähdä itsensä erittäin tyytyväisenä Ultegra-tason palikoilla.

Pyörässä on Shimanon Ultegraa vaihtajien ja vaihdekahvojen lisäksi jarrut ja polkimet. BB-30 -keskiöksi on valittu FSA:n keskiö johon on kiinnitelty saman valmistajan SL-K Light hiilikuitukammet. Keskiön seutu on rungossa massiivisen näköinen, joka lisännee pyörän jäykkyyttä. Kammissa on kiinni compact-jaolla olevat rattaat kokoa 52/38. Takarattaiden ollessa kokoa 12-23 löytyy ajettavia välityksiä itselleni riittävästi niin mäkiin kuin kireihinkin. (52x12 ~100rpm = ~56kmh)

Putkiosat ovat Feltin omaa tarjontaa. Perusalumiinisia osasia, jotka kestävät taatusti käyttöä. Satulana Feltissä on tänä vuonna Prologo Nago Evo 2.0. Penkki vaikutti varsin mukavalta istua, joten ensiasennus satulalla ajellaan tämäkin vuosi.

Kiekkoina omassa Feltissäni on alla Mavicin Cosmic Carbone SLR -avokiekot. 52mm korkeat hiilikuitukehät on yhdistetty Mavicin napoihin hiilikuituisilla litteillä pinnoilla. Kiekkojen mukana tuli Mavicin omat renkaat, jotka vaikuttavat erittäin laadukkailta. Cosmic Carbone SLR -kiekot on valmistettu Mavicin Exalith-teknologiaa jarrupinnoissa hyödyntäen ja tämän ansiosta kiekot toimitetaan SwissStopin jarrupaloilla.

Felt ilmoittaa pyöränsä painoksi ilman polkimia, Shimanon RS-21 valmiskiekoilla, 7,95kg. Netistä etsiskelin tietoa, että Shimanon kiekot painavat 1850gr ja Mavicit 1600gr. Näin ollen pyörän paino kisakunnossa olisi noin 7,8kg. Siihen kun laitetaan päälle polkimet (320 gr), pullotelineet ja mittari niin paino lienee 8,2-8,4kg välillä. Kelpaa mainiosti!

Lopuksi voidaan todeta, että tälläkään kaudella ajovauhdit eivät jää liian pieniksi ainakaan kaluston takia. Eli ei muuta kuin vaatteet niskaan ja myötätuulta etsimään.

-M

Treeniviikko 15/2013

Kirjoitellaanpas ajankuluksi, että millaisia treenejä tämän kevään mittaan on ajeltu. Liian syvällisesti en valitettavasti voi avata harjoituksia, koska eivät ole omia ajatuksiani, mutta ehkä tästä jotain kuvaa saa.

Viikko oli makrosyklini ensimmäinen viikko, mesosyklini viides viikko kahdestatoista viikosta.

Maanantai 8.4. lepo

Tiistai 9.4. 100km perusajoa. Rajoitetulla välityksellä cyclocross-pyörällä. Meno oli tahmeaa, mutta keskinopeus painui pykälän yli 30kmh

Keskiviikko 10.4 ap: 60km, jossa 8x20" anaerobiset sprintit lyhyellä palautuksella. Omia suosikki treenejäni.
ip: 60km perusajoa. Cyclocrossarilla mentiin. 50km reippaampaa perusajoa ~35kmh vauhdilla

Torstai 11.4 120km vaihtelevassa maastossa. Hirvensalon-ajojen lenkki on 4km. Kun sen ajaa 30 kertaa tulee matkaksi....

Perjanata 12.4 60km kevyttä ajoa

Lauantai 13.4 ap: 3x 2km anaerobisella kynnyksellä. Kahden treenin päivä, jolla valmistaudutaan kesän ratakilpailuihin.
ip: Hirvensalon-ajot 72km

Sunnuntai 14.4 TS-kortteliajot, 50km

Viikko oli suhteellisen selkeä. Määrät olivat erittäin maltilliset ja aikaa viikon suorittamiseen meni noin 19 tuntia. Vetoja ei pahemmin vielä ole tullut ajeltua, mutta vastaavasti peruslenkit pyritään ajamaan reippahasti. Kisat toimivat vauhtitreeneinä tässä vaiheessa vuotta. Eroahan tässä on aikasempaan paljon, koska olen perinteisesti ollut "terävähkössä" kunnossa aina kauden avauskisoissa.

Katsotaan, jos seuraavaksi vaikka availisin jossain kohtia yksittäisen harjoituksen sisältöä. Lienee syytä odottaa jonkinlaista vetotreeniä, jotta saa edes hiukan tekstiä aikaiseksi.

-M

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Lattomeriajot

Porilaiset, etenkin Koiviston Isku, järjestävät vuoden mittaan mahtavan määrän kisoja. Tänä vuonna Iskulaiset järjestävät Lattomeriajojen lisäksi Satakunnan etapit, SM-tempon, SM-maantien ja Paritempon SM-kilpailut. Hatunnoston arvoista, että yhdestä seurasta löytyy energiaa järjestää kisoja noin paljon. Etenkin kun Poriin on aina mukava tulla kisoihin. Järjestelyt toimivat ja kilpailijat saavat keskittyä kilpailemiseen. Kiitos Koiviston Isku!

Itse kisaa päästiin ajamaan aurinkoisessa ja lämpöisessä kevät säässä. Hyvää meininkiä helpolla reitillä. Kelta-mustan TuUL-joukkueen tavoitteena oli saada irtiottoihin kaksi ajajaa ja näin taata hyvät mahdollisuudet loppuratkaisuihin.

Hyvän ajamisemme jälkeen saimme revittyä sivutuulessa aluilleen irtioton, johon saimme hetkeksi kaksi ajajaa mukaan. Sivutuuleen kärki haki vielä muotoaan ja lopullisessa hatkassa meiltä oli Sepän Lauri. Irtiotto meni loppuun asti ja Lauri nappasi mukavasti kahdeksannen sijan. Kilpailun voittoon ajo TWD-Länkenin Samuel Pökälä. Onnittelut kaikille tänään hyvin sijoittuneille ja hyvin ajaneille.

Kisan jälkeen oma päiväni jatkui vielä kahden tunnin lenkin verran. Vähän alkoi tehdä tiukkaa, kun mittarissa alkoi 170km lähenemään. Viikkosaldoksi päädyttiin kahdeksansadan kilometrin kieppeille. Huominen lepo tehnee hyvää.

Kilpailujen jälkeen tein vielä loisteliaan visitiin ristiäisiin, joissa kummilapseni pikkusisko ristittiin Helmi-Lilja Jasmiinaksi. Juhliin seuran college-vaatteissa, suoraan jo tyhjenneeseen ruokapöytään, jossa tarjolla oli mitä parhaimpia tarjottavia. Varttia myöhemmin istuskelin jo autossa matkalla kotiin. Onneksi Facebookin kautta pystyi seuraamaan liki reaaliaikaisesti seremoniaa.

-M

perjantai 19. huhtikuuta 2013

treenailua, treenausta, harjoittelua, Harjoittelua....

Pidän itseäni onnekkaana. Syksyllä 2006 kun aloin pyöräilemään enemmän, ja nopeasti huomasin, että pärjään porukkalenkeillä mukavasti mukana, sain Jyrki Teravuolta treeniohjelmaa ja -ohjetta aina kevääseen 2008 asti. Jyrkin jälkeen seuraavat kaksi vuotta Mauno Uusivirta antoi arvokkaita ohjeita ja ohjelmia harjoitteluni tueksi. Olen ollut siis kahden turkulaisen pyörälylegendan opissa.

SM-kilpailujen 2010 jälkeen aina tämän vuoden maaliskuun alkuun asti vastasin itse valmennuksestani. Homma toimi ja ei toiminut. Valmentaja M.Simola tunsi hyvin valmennettava M.Simolan. Valmentaja M.Simola teki, molempien mielestä, valmennetava M.Simolalle hyviä treeniohjelmia. Valmentaja M.Simola ei kuitenkaan vaatinut valmennetava M.Simolalta riittävästi. Valmentaja M.Simola ei saanut enää loppuaikoina puristettua valmennettava M.Simolasta riittävästi irti.

Kurssia piti muuttaa. Ja nyt se on muutettu!

Palkkasin helmikuun lopussa itselleni valmentajan. Vuosien tauon jälkeen on hieno tilanne, että ohjelmat suunnitellaan valmiiksi, olen vain vastuussa toteutuksesta ja palautteen lähettämisestä. Mahtavaa!

Nyt on viisi ja puoliviikkoa takana uusia treeniohjelmia ja uutta suuntaa. Harjoittelumäärät ovat olleet maltillisia, mutta progressiivinen ylikuormitustila on ruvennut syömään miestä tehokkaasti. Väsymys on kova! Toisaalta omaan tekemiseen ja valmentajan ohjeisiin on syytä uskoa. Silloinkin kun väsymys kalvaa sateisillla teillä ajaessa on syytä vain uskoa omaan tekemiseensä.

Syteen taikka saveen. Tällä mennään nyt.

-Mika

Varusteita piti testailla...

Tänään oli tarkoitus koeajella uudet Mavicin kiekot ja kengät, sekä samalla kertoilla vähän ensi fiiliksiä tänne. Ulkona sataa reippahasti vettä ja lämpötilakin on vajaassa viidessä asteessa, joten uusien kiekkojen ja kenkien testailu jääköön odottamaan hetkeksi.

En ole varsinaisesti pyörän himospeksaaja / -keventäjä. Olen ollut viimeiset kuutisen vuotta hienossa tilanteessa, että olen saanut ajella Feltin pyörillä niin maantiellä kui radallakin. Ei mitään ihmepyöriä vaan perusvarmoja työkaluja. Käydään tässä kevään ja kesän kuluessa myös maantiekalustoa läpi ja lisäilen kaluston myös oman sivunsa alle.

Vuorossa on harjoitus Tacxin päällä, jossa ei kiekot ja vaihteet kovinkaan kummoisesti menoa muuta. Tuubit suorassa, ilmat sisällä ja ketju riittävän kireällä. Sillä siitä selviää.

-M

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kisakauden 2013 avaus Turussa

Kilpailukausi avattiin kylmissä ja märissä olosuhteissa Suomen Turussa. Lauantaina ohjelmassa oli Hirvensalossa neljän kilometrin lenkillä ajettu Simo K:n -muistokilpailu. Sunnuntaina suunnattiin Aurajoen rannoille ajamaan TS-kortteliajoja.

Kotikilpailuviikonloppu pitää sisällään aina ylimääräistä latausta. Itselläni tällä kertaa jännitys johtui lähinnä kovan harjoittelujakson aiheuttamasta väsymyksestä lihaksissa ja siitä kuinka väsyneet lihakset reagoivat kilpailemiseen.

Lauantai alkoi osaltani jo aamulla, kun ohjelmassa oli lyhyt vetotreeni sisätiloissa. Vetojen päälle vähän pastaa koneeseen ja kohti Hirvensaloa. Kilpailupaikalle oli löytänyt lähemmäs 70 kuskia yleisen luokan lähtöön. Järjestelyt Hirvensalossa ovat aina toimineet ja tämäkään kerta ei aiheuttanut poikkeusta vaikka teitä ei ollutkaan liikenteeltä kokonaan suljettu.

Itse kilpailuja en ajatellut blogissani tarkemmin käydä läpi. Tilanteet joita kilpailut tarjoaa ovat aina subjektiivisia. Joku näkee asian toisin mitä toinen kokee, joten enpä lähde enempää tätä puolta hämmentämään.

Kisa alkoi, mäkeä noustiin 19 kertaa ylös, vauhti oli tasainen ja rauhallinen, ajohaluja samoilla kuskeilla kuin ennenkin. Siinähän se. Tärkein, eli voittaja, kuitenkin löytyi. Voittoon polki Tampereelta Team Visillatalot - Riofrio Caviar - Continental -joukkkueen Petri K. Leppänen. Voittaja on voittaja oli ikää 47 tai vähemmän. Itse sijoituin kahdeksanneksi.

Sunnuntaina TS-korttelit ajettiin hyvin samalla kaavalla kuin lauantaina. Muutamilla ajohaluja, muutamat keskittyivät välikireihin ja loppukirissä kaikki tykkäävät olla mukana. Onneksi tuloslista kertoo olennaisen.

Sunnuntaina voittoon ajoi Aaltion Risto TWD-Länkenistä. Parisenkymmentä kierrosta ennen loppua huomasin, että TWD-L lopetti irtiottojen yrittämisen, joten loppukiriä odoteltiin. Itse koitin muutaman kerran päästä lopussa kärjen tuntumaan, jos vaikka välikirin jälkeen olisi saatu irtiottoryhmää kasaan. Loppukirissä koitin vetää kiriä meidän kuskillemme ja sijoituin 7.

Hauska juttu, että perjantaina kun Urheiluliitto piti palaveria viikonlopun kisoihin liittyen koitin sanoa, että Risto voi voittaa kortteliajot. "Ei voi" oli vastaus. Paras voitti sunnuntainakin. Paras joukkue oli sunnuntaina voittajan joukkue. Hienosti Risto otti toisen TS-korttelin voiton.

Siinä sitten sunnuntaina taas oli pakko pysähtyä miettimään kilpailun jälkeen, ravintola Old Bankin kahvihuoneessa, että miksei Turun Urheiluliitto aja koskaan joukkueena. Harvassa on ne kerrat kun olen itse  saanut joukkueeltamme apua. Toki harvassa ne kerrat kun sitä on tarvinut antaakaan. Olen itse kyllä apuja muutaman kerran pyytänyt, mutta aikalailla usein TuUL hakee mieluummin kisoista ison joukon sijoja TOP-10 ulkopuolelta kuin ajaa porukassa TOP-10 sisälle. Vaikka kateus on synti niin myönnettäköön, että kateeksi kävi kun katseli TWD-Länkenin iloa jokirannassa sunnuntaina.

Kaikki postit eivät ole näin pitkiä. Tänä aamuna kahvi vain jäähtyi hitaasti.

-M

ps. Ne kerrat kun olen ollut ajamassa joukkuetaktiikalla TuUL-paidassa, siten etta kaverin eteen on uhrattu jalkaa:

- SM 2007 Kälviä, saimme sijat 6, 9 ja 10
- Säkylän ajot 2009, Martikaisen Tommi organisoi tämän kisan, saimme sijat 1, 2 ja 4
- ehkä tähän kuuluisi jokin kolmas kilpailu vielä. Ei ainakaan vahvaa muistijälkeä ole jäänyt


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Here We Go!!

Kotisivuja kun ei kuulunut pitkästä väkertämisestä huolimatta otetaan sitten blogi käyttöön.

Tekstejä tulee säännöllisen epäsäännöllisesti ja julkaisen myös vanhoja tekstejä matkan varrelta, joiden piti päätyä ym. kotisivuille.

Let there be...

-M