sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Höntsäilyä

Kauden päätyttyä puolisentoista viikkoa sitten on aika mennyt nopeaan ja pyrkimyksenä on ollut hoitaa rästiin jääneitä asioita pois päiväjärjestyksestä.

Kelit ovat olleet varsin suotuisat viimeisen reilun viikon aikana ja sateettomina päivinä on tullut nautiskeltua pyörän selässä 4-5h lenkkejä. Pitkin poikin Turun seudun teitä on tullut mentyä melkein 20 tunnin verran cyclocrossarin kanssa. Ollut mukava vaihtaa myös seurakavereiden kanssa rauhassa kuulumisia ja katsella miten maisemat ovat kesän aikana muuttuneet.

Lenkkeilyn lisäksi olen käynyt muutaman totuttavan kerran kuntosalilla. Lähinnä katselemassa painoja ja peläten parin viikon kuluttua alkavaa voimaharjoittelujaksoa jolloin pyörä jää (periaatteessa) kokonaan naulaan ja ajohanskat vaihtuvat salihanskoihin. Voimaharjoittelua on ohjelmassa noin seitsemän viikkoa kolmesta neljään kertaan viikossa. Jos nyt vain muistaisin niin voisin tätä tuonne harjoittelu-puolelle hiukan avata.

Kalustorintamallakin saattaa olla pientä päivitystä tulossa, josta taatusti kerron heti, jos ja kun kerrottavaa on. Feltin uutuuksia pääsee katsomaan http://www.feltbicycles.com/USA.aspx
Tällä hetkellä ajossa siis maantiellä F4, radalla TK2 ja crossarina F75X...

Ketjuja poikki,

-M

Ps. Paajasen Paavon blogi kannattaa lukea: http://www.paavopaajanen.com/paavopaajanen.com/Blogi/Merkinnat/2013/10/26_uusi_alku.html

torstai 17. lokakuuta 2013

Torstain tunnelmia

Pahaa suodatinkahvia. Hyvää mikropuuroa. Kylmä asunto. Ylen aamu-tv.

Onneksi tämä päivä tarjoaa muutakin. Kisakauden jatkamista palloteltiin viime viikonlopun kahta puolen muutaman päivän verran. Vaihtoehtoja käytiin läpi aina Liettuan leiristä Oceanian UCI-kisoihin asti. Vaihtoehtoja oli olemassa, mutta järkeviä niistä ei saanut tekemälläkään.

Tänään olisi tarkoitus käydä ajamassa vielä kuntotestit. Onneksi tärkeimmät laktaattirajat tulevat vastaan ennenkuin kipu iskee kovaksi. Täysillä mennään tietenkin, mutta saa nähdä jääkö viimeinen puristus tekemättä.

Valmentajan kanssa sovittiin,että palataan asiaan tammikuussa. Tai oikeastaan palataan joulukuussa jo, mutta kovempi pyörätreeni alkaa tammikuussa. Taitaapi olla kymmenen viikkoa edessä ilman kummempaa kiirettä. Paitsi,että...

Kuntosalille tulisi päätyä ensi / seuraavan viikon aikana. Viimeiseen kolmeen vuoteen en olekaan tehnyt kuntosalitreeniä, joten katsotaanpa kuinka treeni tarttuu. Kolme voimaharjoitusta ja kuntopiiriharjoitus viikkoon. Tämän lisäksi 2-3 lyhyttä kestävyysharjoitusta, yksi pidempi pyörätreeni ja lyhyitä rullatreenejä tiedossa. Treenikerrat nousevat viikossa siis 7-10 harjoitukseen, mutta harjoitusten kestot eivät ole pitkiä, joten treenien lomassa olisi syytä päätyä käymään koululla.

Ensi kauden suuntaviivatkin on jo piirretty. Pääkilpailukausi lokakuusta alkaen radalla. Kesä menee perusajoa ajaen ja maantie- ja aika-ajokilpailuissa terävyyttä hakien. Voi olla taas motivaatio välillä kovilla, kun pitää ennen maantiekilpailua käydä ajamassa vetotreeni alle ja väsyneenä räpiköidä kisaa päälle.

Viikonloppuna olisi tarkoitus ajella muutama pidempi nautiskelulenkki vielä kauden loppuun. Sää viilenee uhkaavasti ja alle 0C mentäessä ei ulkona ajeta tänäkään talvena metriäkään.

-M

ps. Viikonloppuna ratapyöräilyn EM-kisat Hollannissa. Miesten pisteajossa paljon tuttuja kuskeja ja vedot lyöty kolmikon Martyn Irvine, Andreas Graf ja Milan Kadlec puolesta. Tsemppiä myös kaikille suomalaisille kisoihin!

maanantai 14. lokakuuta 2013

GP Liettua

(Tämä teksti on kirjoitettu todella väsyneenä kun 3/4 osaa 13h matkasta lähivelolta kotiin oli takana.Pahoittelen toistoa ja kirjoitusvirheitä.)

Liettuassa ajettu UCI CL2-luokan Omnium osoittautui kapeasta kärjestä huolimatta ihan kohtuullisen tasoiseksi kilpailuksi.

Viivalla oli kaksi Ukrainan maajoukkuemiestä, Liettualaiset Ramunas Navardauskas ja Darius Dzervus, allekirjoittanut ja kymmenkunta kansallista kuskia. Taso vaihtelee kovasti UCI-kilpailujen välillä. Keski-euroopan kisat keräävät säännöllisesti tasokkaamman kattauksen kuskeja. Kilpailut ovat tosin keski-Euroopassa CL1-luokassa, joka tarkoittaa suurempia UCI-pisteitä ja palkintorahoja.

Lentävä kierros avasi ensimmäisen kilpailupäiväni. Ajoin ennätykseni 14,47, jolla irtosi avauslajista toinen sija.

Pisteajon tiesin olevan haastava. Kapean kärjen kisoissa kilpailua on tekemässä yleensä vain muutama kuski ja näin nytkin. Taktiikkani oli pitää alussa riittävän kovaa vauhtia ja saada porukkaa hajalle. Tämä onnistui hienosti ja jo toisen välikirin jälkeen sain revittyä neljän miehen porukkamme irti. Reipasta vauhtia mentiin ja ajoimme muut kierroksella ylös. Vaikutti hyvältä. Loppukisan oli tavoitteena ottaa tasaisesti kiripisteitä ja varmistella sijoitusta neljän kärkikuskin joukkoon.

Kaikki menikin hyvin siihen asti kun sain tulosluettelon kilpailun jälkeen. Yllätyksiä oli muutamia; yhdestä kiristä Liettuan miehelle kuusi pistettä, vaikka viisi on maksimipistemäärä, yhdelle liettualaiselle +20pts vaikka miestä ei kisassa näkynyt muita ylösajamassa, itseltäni puuttui vain yksi 5pts kirivoitto yhdeksännen kirin kohdalla. Tiedustelin asiaa tuomaristolta ja vastaus oli "siinä oli yhdessä kohdassa sekava tilanne ja voi olla,että tässä on mennyt jotain sekaisin".

No joo. Jälkikäteen ajateltuna olisi tarvinut jaksaa taistella asiasta. Jossitellaan. Jos porukoista pudonnut, vauhdin hiljentymisen ansiosta pääjoukkoon takaisin päässyt liettualainen, ei olisi saanut +20pts olisin saanut yhden sijoituspisteen vähemmän. Jatketaanpa jossitellen. Jos olisin saanut sen puuttuvan 5pts kiristä olisin saanut toisen sijoituspisteen vielä itseltäni pois. Se jossitteluista.

Omniumin ensimmäisen päivän päättävä pudotusajo on oma heikkouteni kuten olen aiemminkin todennut. Tavoitteena oli vain minimoida tappioita ja onnistuin siinä kohtuullisen hyvin. Olin kuudes.

Neljän kilometrin aika-ajo avaa toisen omnium-päivän. Sain ensimmäisen kerran kisoihin paikalle avustajan, joka huusi kierrosaikoja itselleni. Ajo oli todella helppoa ja loistavassa kontrollissa kierrosaikojen ollen 17,5-18,0 sekunnin välissä. Katsahdin kierrostaulusta, että 2km jäljellä ja olin alkamassa kiihdyttämään vauhtia. Tiesin, että ajo sujui ja saisin hyvän ajan.

Taktiikka, ja sen osaaminen, voi auttaa kummasti omniumissa. Ukrainalaiset hoiti homman todella hienosti. Vaikka ajon hetkellä kiehuin sisällä on jälkikäteen nostettava hattua.

Ukrainalainen parini aloitti aika-ajonsa todella reippaasti. Ukrainan valmentaja elehti jatkuvasti kovempaa vauhtia ensimmäisen kahdeksan kierroksen aikana. Kahden kilometrin pisteessä ukrainalainen oli ajanut minut kiinni ja nousi väkisin ohi ja eteeni. Itse ajattelin tässä kohtaa, että nyt tulikin hyvä pari ja tuosta kun tuo jatkaa menoa on helppo saada hyvä ajorytmi päälle ja oma hyvä aika kasaan. Mutta mutta. Ukrainan koutsi nosti kättä pystyyn ja kierrosajat laskettiin noin sekuntia hitaammaksi toiselle 2km jaksolle. Haluttiin varmistaa, että en ajaisi hiukan alle 4.50, johon ensimmäinen ukrainalainen oli ajanut. Ja tässähän he onnistuivat. Molemmat ukrainalaiset olivat tuloslistalla edessäni. Oma aika, 4.52, oli tietenkin pettymys, koska edellytyksiä olisi hyvällä vauhdinjaolla ollut parempaankin.

Aika-ajossa, jos on tullut ohitetuksi on toisen kuljettajan ohittaminen hylkäyksen uhalla kiellettyä. Ukrainan joukkue teki todella hienon suorituksen, kun saivat ajettua itsensä hyville sijoituspisteille. Jälkikäteen ei voi tosiaan kuin nauttia siitä kuinka hienosti tuo hoidettiin. Kierrosajat siis parillani heikkenivät 17 sekunnin tuntumasta 18,2 sekuntiin. Ajo ei hyytynyt ukrainalaisella. Täysin kontrolloitua tasaista ajoa. Hienoa!

Linja-ajossa oli matkaa 15km ja tarkoituksena oli tietenkin saada hyvä sijoitus. Reipas alkuvauhti päälle ja jo kuuden kilometrin jälkeen olimme ajaneet pääjoukon kierrokselle kisan viiden kärkinimen kanssa. Loppukirissä olin niin jalat ja pää jumissa, että en kyennyt tekemään mitään fiksua. Koitin kiriä alareunasta viimeiset 500m. Eipä onnistunut parhaimmalla tavalla. Kisasta aika vähän muistoja. Pahaa teki.

Kilometrillä ajoin omaa tasoani olevan 1.10.1, joka ei tällä kertaa riittänyt tarpeeksi pitkälle.

Jäin kokonaiskilpailussa neljänneksi. Podium-paikasta jäin pisteen verran. Vähän parempaa tuuria pisteajossa, 0,08 sekuntia nopeammin kilometrillä, sijaa pidemmälle pudotusajossa jne...Toisaalta se, joka oli kolmas oli kuuden lajin jälkeen yhden pisteen parempi. Eipä siinä kummempia tarvitse sitten selitellä enää.

Kilpailun voitti Liettuan Ramunas Navardauskas, toinen oli Ukrainan Roman Gladyh ja kolmas Liettuan Darius Dzervus. Oma neljäs sijani tuotti 44 UCI-rankinpistettä Omnium-rankingiin.

Kausi on periaatteessa ohi, kuten edellisessä postauksessa spekuloin. Vai onko?

Ketju poikki,

-M

torstai 10. lokakuuta 2013

Kausi päätökseensä

Nopeasti muuttuu tilanteet taas. Kuten otsikkokin kertoo on kausi tulossa päätökseensä. Valmentajan kanssa käytiin loppusyksyn kisaohjelmaa läpi ja tulimme tulokseen, että viiden viikon kisatauko on liian pitkä tähän kohtaan vuotta, etenkin kun rataharjoittelumahdollisuutta ei ole käden ulottuvilla. Kausi siis pistetään pakettiin seuraavien parin viikon aikana.

Tänä viikonloppuna ajan Liettuassa UCI GP:ssa omniumin. Ensi viikolle koitetaan saada kuntotestiaikaa ja sen jälkeen onkin tämä kausi valmis. Sinänsä kauden päättyminen ei ole hyvä asia, koska jos kilpailukausi on maaliskuusta 2013 helmikuun 2014 loppuun ja ajat viimeisen kisan lokakuun puolivälissä on jotain tietenkin pielessä.

Liettuan kisa on nyt vähän väliinputoajan roolissa ohjelmassani. Olin jo ehtinyt lähteä reissuun, kun tuli tieto, että kausi tullaan päättämään tähän viikonloppuun. Pyrkimyksenä on tietenkin ajaa niin hyvin kuin mahdollista ja saada hyvä kauden lopetus, mutta helpolla se tuskin tulee. Ei radalla saatikka radan ulkopuolella. Olen kuitenkin sen verran mielialaurheilija, että saa itseään ihan kunnolla koota kisoihin eikä vain odotella kotimatkaa.

Tavallaan kauden päättyminen tässä kohtaa on pettymys. Oma vikani oli se, että en kilpaillut kevään ja kesän aikana riittävästi saadakseni ajoissa UCI-ranking pisteet tämän talven maailman cupiin kasaan. Ensi kautta varten pisteitä jo onkin kasassa ja kausi rakentuneekin täysin syyspainoitteisesti. EM-kisoihin en mahtunut ajamaan edes pisteajoa Suomen joukkueeseen.

Olen valmentajani kanssa samaa mieltä, että kauden päättäminen on fiksua. GP-kisareissut maksavat aina huomattavia summia rahaa ja mitään järkeä ei ole treenata tässä kohtaa vuotta viittä viikkoa ja mennä kisoihin. Kyyti on muuten liian kylmää.

Kotona odotteleekin tallissa tuore Feltin cyclocrossari. Tulevat viikot menevätkin sitten sillä ajellessa ja uutta kautta varten akkuja lataillessa.

Ketjut vielä kerran kireälle kauteen 2013-2014,

-M

lauantai 5. lokakuuta 2013

GP Wien, päivä 2

Torstain valjetessa kylmässä, mutta aurinkoisessa Wienissä kävi selväksi että edellisen illan pisteajo ei ollut vain muisto mielessä vaan kipu kropassa. Tai oikeastaan kipuja oli ympäri vartaloa. Onneksi päivän ohjelmassa olisi ainoastaan 15km linja-ajo.

Aamuverraa velolle ajelemaan kymmeneltä, päälle kevyet venyttelyt ja takaisin majoitukseen syömään pastaa pariin otteeseen. Miesten ryhmälähdöt ovat usein päivien päättäviä lajeissa. Wienissä tämä tarkoitti sitä, että kilpailut alkoivat kahdeksan aikoihin illalla paikallista aikaa.

Kisapaikalle saavuin pari tuntia ennen kilpailun alkua, noudattelin tuttua verryttelykaavaa ja odottelin kisan alkua. Viivalla oli oikeastaan kaikki samat kuskit kuin edellisenäkin päivänä pistarissa, joten kummemmin ei tarvinut lähtölistojakaan tutkia. Pari tärkeintä numeroa muistiin irtiottojen varalta.

Kisa meni vauhdikkaasti ja pari kertaa koitin kilpailun aikana irti porukoista. Noin kaksi kilometriä ennen maalia alkaneen loppukirin alussa jäin, omasta huonosta sijoittumisesta johtuen, liian taakse ja edessä olleen kuskin katkaistessa porukan oli kärjen kiri menetetty.

En olisi tietenkään aivan kärkisijoista pystynyt kirimään. Toisaalta omasta taidon puutteesta joutuu näissä kisoissa monasti maksamaan kovaa hintaa. Loppusijoitukseni oli viidestoista. Tavallaan sijoitukseen tulee olla tyytyväinen, mutta toisaalta...

Kisakausi jatkuu ensi viikolla Liettuassa omniumin merkeissä. Siitä matka ei jatku EM-kilpailuihin, koska maajoukkue valittiin kisoihin itselleni tuntemattomin perustein. Tavallaan en ole pettynyt, koska en osannut odottaa valintaa EM-kisoihin, kun ratapyöräilyjaoksesta ei kukaan ole asiasta missään kohtaa minuun ollut yhteydessä. Itse olen pyrkinyt tiedottamaan kisaohjelmaani jaokselle, jotta mahdollisia kilpailuvalintoja tehdessä olisi tiedossa kauden aikana jo ajetut kilpailut.

Tulevina vuosina tarvitaan parempaa kommunikaatioita pyöräilijöiden ja jaoksen kesken, jotta saadaan tasapuoliset pelisäännöt kaikille. Kauden alussa olisi loistavaa pitää tulevan vuoden suunnittelupalaveri tavoitteellisten urheilijoiden kesken, jossa voitaisiin käydä läpi kaikkien harjoitus- ja kilpailusuunnitelmat tulevalle vuodelle.

Ketjuja kireällä,

-M


torstai 3. lokakuuta 2013

GP Wien, päivä 1

En jaksa tätä tarinaa aloittaa valittamisella. Jää positiivisempi kuva kaikenkaikkiaan käteen. Sanotaan nyt vaikka lyhyesti, että kun käy yksin kisaamassa tottuu siihen, että asiat menevät oman tahdon mukaisesti. Porukassa liikkuminen vaatii selkeästi totuttelua, ja toisaalta Belgiassa totuin joukkueen kanssa siihen, että hommat oli hoidossa. Aina.

Itse kisoihin. Siinä missä Gentin rata kolmisen viikkoa sitten oli tietyllä tavalla haasteellinen pitkine suorineen ja lyhyine kaarteineen on Wienin rata kuin donitsi. Kurvia vaan jatkuu ja jatkuu ja suorat ovat melko lyhkäiset. Ajamiseen tämä vaikuttaa mielestäni siten, että kurveissa ajo on rauhallisempaa, pyörien ajolinjat suorempia ja toisaalta suorilla kuskit kasaantuu nopeammin kirien/iskujen jälkeen takaisin yhdeksi porukaksi.

Ensimmäinen ajopäivä piti sisällään kilometrin aika-ajon ja pisteajon. Pistari oli suorana finaalina, koska muutama osanottaja oli jäänyt pois ja näin ollen viivalle saatiin tasan 24 kuskia.

Kilometrillä ei ollut suurempia tavoitteita. Ajaa tienkin mahdollisimman kovaa, mutta koska kyseessä sprinttikuskien matka ei sijoituksista ollut realistista ajatella edes ajaa. Sain ihan kohtuullisen, omantasoiseni, ajon aikaiseksi. Lähtökierros, ja -kiihdytys, ovat valitettavan hitaita, mutta viimeiset 750m tuli puolestaan tasaisella vauhdilla ilman hyytymisiä. Aika oli 1.09.1, joka saattaa olla paras ajamani.

Kilometrillä lienee välitysten tarkastelua luvassa, koska matkavauhdissa kampikierrokseni ovat 126-128rpm tasoa. Toisaalta lähdön hitautta ei voi enää hidastaa enempää. Löytyisikö vastausta sittenkin rullilta, joilla voisikin koittaa nostaa aika-ajoasennossa peruskierrosten tasoa tuolta 120-125rpm tasosta vaikkapa viidellä, tai jopa kymmenellä kierroksella.

Pisteajo oli illan päättävä laji ja matkaa oli 40km. Kirejä tuohon matkaan mahtuu 16 kappaletta. Lähtölistalta löytyi kovia, voisiko jopa sanoa maailman parhaita, ratamiehiä; Itävallan Andreas Graf (UCI ranking 1.), Andy Müller, Patrik Konrad, Tsekistä Dukla Prahan miehistöä (josta tosin toinen osa oli Kiinassa ajamassa maantiekisoja), Italiasta parikuskia, Unkarin kova Kristjan Lovassy ja tietenkin Puolan kärkikaksikko.

Tiesin jo ennakkoon, että kireihin en pysty kisassa menemään kuin korkeintaan kerran, jos tulee vauhdilta hiljaisempi kiri, johon eivät kärkinimet lähde. Odottelin vain rauhassa sopivaa ryhmää, jossa päästä koittamaan ylösajoa ja saada kartutettua pistetiliä 20 pisteellä.

Kilpailun alkupuolella olin mukana muutamassa hatkayritelmässä, mutta noin 50 kierroksen jälkeen pääsin mukaan seitsemän kärkiajajan ryhmään, jolla lähdimme kierrosta yrittämään. Pahalta tuntui ja kerran putosinkin ryhmästämme, kun vauhtia laitettiin kampiin oikein todenteolla. Saimme kuitenkin pääjoukon ajettua kierroksella kiinni, joten ei muuta kuin suuta auki ja happea haukkomaan. Ihan en tajua miksi ryhmämme ajoi väkisin pääjoukon kiinni kierros ennne kiriä, koska olisimme saaneet kiriä pisteistä ja emme olisi joutuneet heti ylösajon jälkeen suoraan välikiriin. No, nähtävästi taktisia puutteita ilmenee muillakin kuskeilla.

Loppukisan keskityin varmistelemaan maaliin pääsyä pääjoukossa kuitenkin siten, että en missaisi yhtään mahdollista irtiottoa. Samalla seurailin kokoajan tulostaulua, että oma sijoitus ei pääsisi muuttumaan muiden kuskien kiripisteiden myötä. Pitkän, vähän turhankin pitkän, 40km jälkeen oli miellyttävää huomata, että loppusijoitus oli kahdeksas.  Vauhtiakin oli ollut karvan alle 50kmh, joten vallan mainio ilta.

Vaikka kahdeksas sija on vasta kahdeksas sija niin olen silti siihen todella tyytyväinen. Seuraava askel on koittaa kehittää sitä huippunopeutta kireihin, jotta uskaltaisi lähteä kiripisteistäkin taistelemaan. Kahdeksannen sijan myötä sain myös 38 UCI-ranking pistettä joilla karsitaan Maailman Cupiin. Karsintarajan ollessa 30 pistettä voisi sanoa, että meni varsin mukavasti.

Tänään ohjelmassa illan päätteksi 15km scratch. Kilpailusta tulee todella erilainen tietenkin pistariin verrattuna. Lopussa vaaditaan vauhtia, joten eiköhän se ole aamuverran jälkeen välityksen kasvattamisen paikka yhdellä pykälällä.


Ketju poikki,
-M