Lauantai oli sunnuntai-aamuna vain muisto mielessä ja kipu jaloissa. Kävellessäni 14 porrasta alakertaan aamupalalle tajusin, että edellisen päivän maantieajo painoi jaloissa pahasti. Mietiskelin maapähkinävoita leivälle levitellessä, että olisiko siirryttävä suunnitelmaan B ja ajettava kilpailun sijaan lenkkiä pyhäpäivänä ja kisattava vasta maanantaina.
Lenkille lähtö tuntui yhtä vastenmieliseltä ajatukselta kipeillä jaloilla kuin kisaan meneminenkin. Siispä löysin itseni 13.40 Hoksemin kylästä seisomassa kahvilan edessä jonossa, jossa talvivaatteisiin pukeutuneita pyöräilijöitä seisoskeli lisenssin ja kymmenen euron setelin kanssa odottaen vuoroaan lisenssikontrolliin.
Ajelin reilun kuuden kilometrin kilpailureitin läpi alkuverryttelyssä. Samaltahan se näytti kuin kaikki kisat täällä. Kurveja oli riittämiin, heikkokuntoista tietä, peltoaukeaa, jossa yli 8m/s puhaltanut tuuli pääsi oikeuksiinsa, pyörätietä ja jopa yksi mäenpätkäkin. Viivalle vain ja päivää rakentelemaan. Sillähän siitä selviää.
Kisa ajettiin tuttuun tyylin. Alku täysillä ja loppu niin kovaa kuin jaksaa. Päivän hatka lähti jo reilun 45 minuutin ajon jälkeen. Kärkeen karkasi sivutuuliosuudella reilun 20 ajajan ryhmä. Itse en ollut pätkääkään kiinnostunut kärjen tapahtumista. Koitin vain lusmuilla porukan sisällä ja saada kilometri kilometriltä päivän etenemään.
Kärjen karattua alkoi tietenkin kakkoshatkan muodostaminen. Siinä kohtaa alkoi omakin ajo maistumaan paremmalta ja koitin aktiivisesti kakkosryhmään mukaan. Pääjoukko harveni samalla kierros kierrokselta ja noin 100 kilometrin jälkeen ryhmämme oli enää 30 ajajan vahvuinen.
Joukkuekaverini pääsi mukaan kakkoshatkaan, jonka itse missasin nipin napin. Viitisen kilometriä ennen maalia irtaannuin noin 20 ajajan ryhmästämme ja ajoin maalin muutaman sekunnin kakkoshatkan takana. No, sainpahan paikan tuloslistalla niiden viimeisten joukossa, jotka saavat muutaman euron karkkirahaa kilpailun jälkeen. Jahka ollaan seisty kahvilan ulkopuolella jonossa palauttaen numerot kilpailukansliaan ja saaden takaisin muutaman euron verran kilpailumaksusta.
Kisojen jälkeen sain positiivista viestiä myös joukkueeltani. Heinäkuun Tour de Liegen pitäisi olla varmistunut ohjelmaani. Samoin kahden Interclubs-kilpailun heinäkuun alussa. Toki silloin olen vielä Suomessa nykyisillä lentoaikatauluillani, mutta katsotaan miten tämä tästä järjestyy.
Ketju poikki,
-M
maanantai 27. toukokuuta 2013
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Kisa 25.5
Lauantai aukesi tuulisena, mutta poutaisena Flaanderin peltoaukeilla. Itselläni oli lähin kilpailu noin 60km päässä Roselaarin kaupungissa. Reitistä ja matkasta ei ollut mitään tietoa ennen kilpailua. Infona oli, että rekisteröityminen kilpailuun alkaa 13.30, päättyy 14.30 ja lähtö on 15.00. Tarviiko sitä toisaalta muuta tietoa? Eipähän joudu miettimään ennakkoon mitä reitti tarjoaa. Täällä on myös perusoletuksena se,että kisoissa on reilu sata kuskia paikalla.
Kilpailun ensimmäinen kierros meni noin seitsemän kilometrin reittiin tutustuessa. 14 kierrosta oli matkaa, joten tämän noin 100 kilometrin kilpailun aikana tulisi tiet kyllä tutuiksi. Reitti oli myös äärimmäisen helppo teknisesti. Oman mausteensa kilpailuun toi onneksi reipas tuuli, joka yltyi kilpailun aikana ja karsi ajajia yksitellen pois kilpailusta.
Reilun 44 kilometrin tuntivauhdilla ajetun kilpailun voittoon ajoi hallitseva Belgian U23-luokan mestari. Itse tuli maaliin noin 40 ajajan kärkiryhmässä, joka muodostui 25-30km ennen loppua. Olin muutama kilometri ennen maalia ryhmässämme hyvillä sijoilla vielä, mutta ryhmän heiluessa puolelelta toiselle jouduin pyörätien puolelle, josta pääsin takasin vasta ryhmämme hännille. Tämä ei sinänsä suuria ratkaissut oman kilpailuni osalta. Maalisuora mentiin suoraan myötätuulen reilun kilometrin verran. Välitykseni 52x12 ei väsyneillä jaloilla riittänyt enää mihinkään ja jouduin laskettelemaan ryhmän hännässä maaliin.
Kilpailu oli erittäin kova itselleni, joten jälleen pientä epävarmuutta tämän päivän kisan suhteen. Matkaa 120km ja tuuli on erittäin voimakas tällä hetkellä. No, kisapaikalle on mentävä ja koitettava ajaa niin pitkään kuin mahdollista. Mikäli kisa jää kesken jatkuu päivä lenkin merkeissä kisan jälkeen.
Ketju poikki,
-M
Kilpailun ensimmäinen kierros meni noin seitsemän kilometrin reittiin tutustuessa. 14 kierrosta oli matkaa, joten tämän noin 100 kilometrin kilpailun aikana tulisi tiet kyllä tutuiksi. Reitti oli myös äärimmäisen helppo teknisesti. Oman mausteensa kilpailuun toi onneksi reipas tuuli, joka yltyi kilpailun aikana ja karsi ajajia yksitellen pois kilpailusta.
Reilun 44 kilometrin tuntivauhdilla ajetun kilpailun voittoon ajoi hallitseva Belgian U23-luokan mestari. Itse tuli maaliin noin 40 ajajan kärkiryhmässä, joka muodostui 25-30km ennen loppua. Olin muutama kilometri ennen maalia ryhmässämme hyvillä sijoilla vielä, mutta ryhmän heiluessa puolelelta toiselle jouduin pyörätien puolelle, josta pääsin takasin vasta ryhmämme hännille. Tämä ei sinänsä suuria ratkaissut oman kilpailuni osalta. Maalisuora mentiin suoraan myötätuulen reilun kilometrin verran. Välitykseni 52x12 ei väsyneillä jaloilla riittänyt enää mihinkään ja jouduin laskettelemaan ryhmän hännässä maaliin.
Kilpailu oli erittäin kova itselleni, joten jälleen pientä epävarmuutta tämän päivän kisan suhteen. Matkaa 120km ja tuuli on erittäin voimakas tällä hetkellä. No, kisapaikalle on mentävä ja koitettava ajaa niin pitkään kuin mahdollista. Mikäli kisa jää kesken jatkuu päivä lenkin merkeissä kisan jälkeen.
Ketju poikki,
-M
lauantai 25. toukokuuta 2013
Kisaviikonloppu 25.-26.5
Aloitetaan kuitenkin perjantaista. Aamu valkeni aurinkoisena Flaanderin peltoaukeilla. Tämä oli sen verran harvinaista herkkua, että nopean aamupalan jälkeen lähdin heti ajamaan. Tavoitteena saada tehtyä kuukauden ensimmäinen vetotreeni ilman sadetta.
Melko hyvin suunnitelma pitikin. Viisi tasaista vetoa tuli tehtyä hyvään sivutuuleen ajaen. Vedot itsessään eivät olleet mitään tehojen tai vauhdin riemujuhlaa, vaikkakin syke oli yli 90% maksimisyketason. Toki kerran kuussa kun ajaa vetotreenejä niin syke tuppaa nousemaan.
Lyhyt lenkki sujui liki loppuun asti ilman kastumista. Viimeisen puolen tunnin aikana satoi vartin verran, joka takasi sen, että jalat olivat kylmät kun majapaikan piha saavutettiin. Treenistä jäi kuitenkin hyvä fiilis muutaman onnistuneen intervallin ansiosta.
Viikonloppu pitääkin sisällään jälleen kaksi kisaa. Tänään suuntaan Rotselaar:iin, jossa ohjelmassa noin 100km kierrosajo. Reitistä ei ole mitään ennakkotietoa itselläni, mutta tuuli on tänään varsin reipas. Saa siis sykkiä jälleen ihan kunnolla.
Viikonlopun toinen kisa on joko sunnuntaina tai maanantaina. Tämän suhteen teen päätöksen vasta sunnuntai-aamuna. Mikäli kisaan maanantaina on sunnuntaina ohjelmassa reipasvauhtista lenkkeillyä kisamatkan verran. Pikku hiljaa pyritään rakentamaan "kolmen päivän" kuntoa, jota viimeistellään heinäkuussa ennen mahdollisia etappikilpailuja ajamalla kolme kilpailua putkeen.
Ketju poikki,
-M
Melko hyvin suunnitelma pitikin. Viisi tasaista vetoa tuli tehtyä hyvään sivutuuleen ajaen. Vedot itsessään eivät olleet mitään tehojen tai vauhdin riemujuhlaa, vaikkakin syke oli yli 90% maksimisyketason. Toki kerran kuussa kun ajaa vetotreenejä niin syke tuppaa nousemaan.
Lyhyt lenkki sujui liki loppuun asti ilman kastumista. Viimeisen puolen tunnin aikana satoi vartin verran, joka takasi sen, että jalat olivat kylmät kun majapaikan piha saavutettiin. Treenistä jäi kuitenkin hyvä fiilis muutaman onnistuneen intervallin ansiosta.
Viikonloppu pitääkin sisällään jälleen kaksi kisaa. Tänään suuntaan Rotselaar:iin, jossa ohjelmassa noin 100km kierrosajo. Reitistä ei ole mitään ennakkotietoa itselläni, mutta tuuli on tänään varsin reipas. Saa siis sykkiä jälleen ihan kunnolla.
Viikonlopun toinen kisa on joko sunnuntaina tai maanantaina. Tämän suhteen teen päätöksen vasta sunnuntai-aamuna. Mikäli kisaan maanantaina on sunnuntaina ohjelmassa reipasvauhtista lenkkeillyä kisamatkan verran. Pikku hiljaa pyritään rakentamaan "kolmen päivän" kuntoa, jota viimeistellään heinäkuussa ennen mahdollisia etappikilpailuja ajamalla kolme kilpailua putkeen.
Ketju poikki,
-M
torstai 23. toukokuuta 2013
Nalle Puhin sadelaulu
Nalle Puhin sadelaulu löytyy teksin lopusta! Eli nopea rullaus höpinöideni yli ja sieltä lähtee!!
Tämä viikko on ollut kelien puolesta, mikäli vain mahdollista, vielä huonompi kuin viime viikko. Torstai-iltapäivään mennessä ei ole sateettomia päiviä vielä ollut, sade on jatkuvaa ja varsin reipasta. Eilen oli päivällä 6-7 tuntia, että sadetta ei omaan sijaintiini tullut.
Itse en pahemmin sateessa ajamisesta välitä. Kotona sadepäivät menevät kivasti cyclocross-pyörän kanssa, jossa on alla normaalia vahvemmat renkaat, jotta ei sateessa tarvitsisi renkaita vaihdella. Täällä ei cyclocrossaria ole mukana (vielä) ,joten sateella on ajettava sateessa tai nautiskeltava elämästä rullilla.
Tiistaina tein rullilla kaksi harjoitusta, jotta kolmen tunnin aikatavoite saataisiin täyteen. Maantie- ja ratapyörää vaihdellen sain mukavan treenin kasaan James Bondia tietokoneelta katsellen. Tavoitteena on pystyä jatkossa pyörittämään kovemmilla kierroksilla. Tästä johtuen jatkossa tulen viettämään aikaa taas rullilla enemmän. Satoi tai paistoi. Tavoitekierroksiin on vielä matkaa, mutta askel kerrallaan edetään.
Keskiviikkona piti ajaa 150 kilometriä ympäri Flaanderia. Treeni alkoi mukavasti ja ensimmäinen kolmannes meni suhteellisen mukavasti vastatuuleen puskiessa. Lenkki sai kuitenkin tylsähkön käänteen, kun reilun 55 kilometrin kohdalla meni tuubi takarenkaasta puhki. Vaihto varaversioon ja päätös ajaa takaisin majapaikkaan hakemaan uusi varatuubi, pumpata alla olevaan lisää ilmaa ja ajaa päivä valmiiksi.
Siinä sitten matka taittui edellä kuvaillun operaation jälkeen reilun tunnin kunnes oli varatuubin vuoro tyhjentyä alle. Tuubi vaihtoon ja kohti majapaikkaa. Täytyy sanoa, että tässä kohtaa päivää alkoi ärtymys jo vähän kasvaa ja tavoitteena oli vain päästä kämpille ilman kolmannen tuubin hajoamista. Perille päästiin ehjin renkain, mutta treeni ei enää vain jaksanut innostaa. Päivää oli takana 4,5h, josta tosin riittävän laadukasta ajoa ensimmäinen kolmannes. Siitä huolimatta päätin, että parempi antaa olla kuin lähteä enää uudestaan ajamaan. Tuskin sitä olisi muuta tehnyt kuin pyöritellyt jalkoja enään, joten parempi niellä kiekku, keittää kahvit ja unohtaa menneet.
Molemmat tuubit, noin kuukauden ajossa ollut ensimmäinen hajonnut ja täysin uusi ensimmäinen varatuubi, hajosivat laattatien laatan reunaan osuessaan. Toisen reikäkin on niin pienen pieni, että kyse tosiaan oli huonosta tuurista. Eikä siinä sinänsä mitään, että renkaat välillä hajoaa. Tosin onko niitä pakko hajota viikon päätreenissä kaksin kappalein?
Tänään oli vuorossa paluu rullille. Aamulla lämpömittari näytti viittä astetta lämmintä johon yhdistyi mukavan viileä vesisade. Rullat piharakennukseen, ilmat renkaisiin ja lyhyen lämmön jälkeen hommiin. Tarkoitus oli ajaa tunnin verran ratapyörällä ja saada kierroksia pidettyä reippaina. Onnistuin mielestäni melko hyvin tänään, mutta on muistettava, että rullilla vastus on pienempi kuin tiellä ajaessa, joten korkeat kierrokset rullilla ei takaa onnea tiellä. Kierroksia koitetaan nostaa nykyiseltä tasolta pikku hiljaa kohti korkeampia tasoja. Hitaasti kiirehtien mennään ja aika näyttää kuinka tämä onnistuu.
Huomiseksi on onneksi luvattu sadetta. Ohjelmassa olisi ensimmäisiä vetoja aikoihin, joten maantielle olisi mukava päästä. Etenkin kun tarkoituksena olisi huomenna ajaa hieman matalammilla kierroksilla rullat eivät tähän treenin ihan kunnolla sovellu. Omaa tyhmyyttäni oli tosin jättää vastusrullat kotiin, mutta toisaalta tyhmyydestä kuulukiin vähän kärsiä.
Ketju poikki,
-M
varpaitakin palelee, pilipili, pom-pom-pom
varpaitakin palelee, pilipili pom.
Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, huh!
Sill' ei maistu hunaja, pilipili pom, pilipili pom.
Eikä myöskään vadelma, pili pili pom pom pom,
eikä myöskään vadelma, pili pili pom.
Tämä viikko on ollut kelien puolesta, mikäli vain mahdollista, vielä huonompi kuin viime viikko. Torstai-iltapäivään mennessä ei ole sateettomia päiviä vielä ollut, sade on jatkuvaa ja varsin reipasta. Eilen oli päivällä 6-7 tuntia, että sadetta ei omaan sijaintiini tullut.
Itse en pahemmin sateessa ajamisesta välitä. Kotona sadepäivät menevät kivasti cyclocross-pyörän kanssa, jossa on alla normaalia vahvemmat renkaat, jotta ei sateessa tarvitsisi renkaita vaihdella. Täällä ei cyclocrossaria ole mukana (vielä) ,joten sateella on ajettava sateessa tai nautiskeltava elämästä rullilla.
Tiistaina tein rullilla kaksi harjoitusta, jotta kolmen tunnin aikatavoite saataisiin täyteen. Maantie- ja ratapyörää vaihdellen sain mukavan treenin kasaan James Bondia tietokoneelta katsellen. Tavoitteena on pystyä jatkossa pyörittämään kovemmilla kierroksilla. Tästä johtuen jatkossa tulen viettämään aikaa taas rullilla enemmän. Satoi tai paistoi. Tavoitekierroksiin on vielä matkaa, mutta askel kerrallaan edetään.
Keskiviikkona piti ajaa 150 kilometriä ympäri Flaanderia. Treeni alkoi mukavasti ja ensimmäinen kolmannes meni suhteellisen mukavasti vastatuuleen puskiessa. Lenkki sai kuitenkin tylsähkön käänteen, kun reilun 55 kilometrin kohdalla meni tuubi takarenkaasta puhki. Vaihto varaversioon ja päätös ajaa takaisin majapaikkaan hakemaan uusi varatuubi, pumpata alla olevaan lisää ilmaa ja ajaa päivä valmiiksi.
Siinä sitten matka taittui edellä kuvaillun operaation jälkeen reilun tunnin kunnes oli varatuubin vuoro tyhjentyä alle. Tuubi vaihtoon ja kohti majapaikkaa. Täytyy sanoa, että tässä kohtaa päivää alkoi ärtymys jo vähän kasvaa ja tavoitteena oli vain päästä kämpille ilman kolmannen tuubin hajoamista. Perille päästiin ehjin renkain, mutta treeni ei enää vain jaksanut innostaa. Päivää oli takana 4,5h, josta tosin riittävän laadukasta ajoa ensimmäinen kolmannes. Siitä huolimatta päätin, että parempi antaa olla kuin lähteä enää uudestaan ajamaan. Tuskin sitä olisi muuta tehnyt kuin pyöritellyt jalkoja enään, joten parempi niellä kiekku, keittää kahvit ja unohtaa menneet.
Molemmat tuubit, noin kuukauden ajossa ollut ensimmäinen hajonnut ja täysin uusi ensimmäinen varatuubi, hajosivat laattatien laatan reunaan osuessaan. Toisen reikäkin on niin pienen pieni, että kyse tosiaan oli huonosta tuurista. Eikä siinä sinänsä mitään, että renkaat välillä hajoaa. Tosin onko niitä pakko hajota viikon päätreenissä kaksin kappalein?
Tänään oli vuorossa paluu rullille. Aamulla lämpömittari näytti viittä astetta lämmintä johon yhdistyi mukavan viileä vesisade. Rullat piharakennukseen, ilmat renkaisiin ja lyhyen lämmön jälkeen hommiin. Tarkoitus oli ajaa tunnin verran ratapyörällä ja saada kierroksia pidettyä reippaina. Onnistuin mielestäni melko hyvin tänään, mutta on muistettava, että rullilla vastus on pienempi kuin tiellä ajaessa, joten korkeat kierrokset rullilla ei takaa onnea tiellä. Kierroksia koitetaan nostaa nykyiseltä tasolta pikku hiljaa kohti korkeampia tasoja. Hitaasti kiirehtien mennään ja aika näyttää kuinka tämä onnistuu.
Huomiseksi on onneksi luvattu sadetta. Ohjelmassa olisi ensimmäisiä vetoja aikoihin, joten maantielle olisi mukava päästä. Etenkin kun tarkoituksena olisi huomenna ajaa hieman matalammilla kierroksilla rullat eivät tähän treenin ihan kunnolla sovellu. Omaa tyhmyyttäni oli tosin jättää vastusrullat kotiin, mutta toisaalta tyhmyydestä kuulukiin vähän kärsiä.
Ketju poikki,
-M
Nalle Puhin sadelaulu
Sataa sataa ropisee pilipili pom, pilipili pomvarpaitakin palelee, pilipili, pom-pom-pom
varpaitakin palelee, pilipili pom.
Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, huh!
Sill' ei maistu hunaja, pilipili pom, pilipili pom.
Eikä myöskään vadelma, pili pili pom pom pom,
eikä myöskään vadelma, pili pili pom.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Kisa 19/5
Sunnuntai-aamun valjetessa olo oli yllättävän hyvä huolimatta edellisen päivän 120 kilometrin kilpailusta. Odotusarvo aamulle oli paljon huonompi, joten päivä alkoi vallan mainiosti auringonkin paistaessa ensimmäistä kertaa viikon aikana.
Päivän kilpailu oli Brysselin lähistöllä oleva 93 kilometrin Kermesse-kisa. Kilpailu ajettiin 13 kilometrin kierroksella, joka kierrettiin seitsemän kertaa. Reitille mahtui myös kolme reilun kilometrin mittaista mäkeä. Mäet olivat varsin loivia, mutta sehän vain helpottaa vauhdin pitoa ryhmän kärjessä.
Kilpailu noudatti jo tutuksi tulevaa kaavaa. Alku täysillä ja loppu sitä vauhtia kun jaksetaan. No, nyt on myönnettävä, että tämä kisa ei ollut ihan niin kova kuin olisi voinut toivoa. Vauhti oli välillä varsin maltillista johtuen tosin kilpailureitin luonteesta. Jokaisella kierroksella jokaisessa mäessä taidettiin muutama kuski pudotella pois.
Noin tunnin kohdalla missasin pahasti ison irtiottoryhmän, jossa oli reilu kymmenen kuskia. Onneksi pääjoukossa oli vielä monia kuskeja joilla oli ajohaluja, joten reilu 10km myöhemmin saimme toisen irtiottoryhmän aikaiseksi. Molemmat ryhmät olivat liian isoja, jotta veto olisi toiminut kunnolla. Liki 25km ryhmät ajoivat vuorotellen hiljaa ja kovaa noin 10-20 sekunnin erolla toisiinsa. Viimeisellä kierroksella kakkosryhmästämme muutama kuski veti väkisin raon kiinni ja itse onnistuin roikkumaan mukana.
Lopussa mäkeen porukkaa paloiteltiin sopiviin pikkuryhmiin ja omalla painollani suhteessa tuotettuun tehoon löysin itseni kärjen takana olevista ryhmistä. Lopussa vielä tyhmäilin kirissä ja menetin monia sijoja. Tuloslistalla 23. sija ei tyydytä, koska fiksummalla ajamisella tällä reitillä olisi pitänyt pystyä parempaan.
Kolme kilpailua ajettuna Belgiassa ja vähitellen alkaa ajorytmi löytymään. Toki edessä lienee vielä monia pettymyksiä, mutta toisaalta tämän viikonlopun 215 kilpailukilometriä ovat omiaan vahvistamaan kuntoa. Tässä ihan odottelee jo kesäkuuta ja tehoharjoittelun aloittamista. Tähän mennessä vuoden 2013 aikana on tehty 12 intervalliharjoitusta. Kisat ovat toki toimineet tähän asti kovina treeneinä, joilla perusajovauhtia koitetaan jalosta kilpailuvauhdiksi.
Lepopäivää viettäen,
-M
Päivän kilpailu oli Brysselin lähistöllä oleva 93 kilometrin Kermesse-kisa. Kilpailu ajettiin 13 kilometrin kierroksella, joka kierrettiin seitsemän kertaa. Reitille mahtui myös kolme reilun kilometrin mittaista mäkeä. Mäet olivat varsin loivia, mutta sehän vain helpottaa vauhdin pitoa ryhmän kärjessä.
Kilpailu noudatti jo tutuksi tulevaa kaavaa. Alku täysillä ja loppu sitä vauhtia kun jaksetaan. No, nyt on myönnettävä, että tämä kisa ei ollut ihan niin kova kuin olisi voinut toivoa. Vauhti oli välillä varsin maltillista johtuen tosin kilpailureitin luonteesta. Jokaisella kierroksella jokaisessa mäessä taidettiin muutama kuski pudotella pois.
Noin tunnin kohdalla missasin pahasti ison irtiottoryhmän, jossa oli reilu kymmenen kuskia. Onneksi pääjoukossa oli vielä monia kuskeja joilla oli ajohaluja, joten reilu 10km myöhemmin saimme toisen irtiottoryhmän aikaiseksi. Molemmat ryhmät olivat liian isoja, jotta veto olisi toiminut kunnolla. Liki 25km ryhmät ajoivat vuorotellen hiljaa ja kovaa noin 10-20 sekunnin erolla toisiinsa. Viimeisellä kierroksella kakkosryhmästämme muutama kuski veti väkisin raon kiinni ja itse onnistuin roikkumaan mukana.
Lopussa mäkeen porukkaa paloiteltiin sopiviin pikkuryhmiin ja omalla painollani suhteessa tuotettuun tehoon löysin itseni kärjen takana olevista ryhmistä. Lopussa vielä tyhmäilin kirissä ja menetin monia sijoja. Tuloslistalla 23. sija ei tyydytä, koska fiksummalla ajamisella tällä reitillä olisi pitänyt pystyä parempaan.
Kolme kilpailua ajettuna Belgiassa ja vähitellen alkaa ajorytmi löytymään. Toki edessä lienee vielä monia pettymyksiä, mutta toisaalta tämän viikonlopun 215 kilpailukilometriä ovat omiaan vahvistamaan kuntoa. Tässä ihan odottelee jo kesäkuuta ja tehoharjoittelun aloittamista. Tähän mennessä vuoden 2013 aikana on tehty 12 intervalliharjoitusta. Kisat ovat toki toimineet tähän asti kovina treeneinä, joilla perusajovauhtia koitetaan jalosta kilpailuvauhdiksi.
Lepopäivää viettäen,
-M
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Kisa 18/5
Viikonloppua ennakoin sillä, että lauantaina olisi ollut ohjelmassa kierrosajo, jossa pieniä mäennyppylöitä ajettavana.Kisapaikalle saavuttaessa kävi melko nopeasti selväksi, että tänään ei mäkeä tarvitsisi ajella.
Kilpailureitti oli neljän kilometrin kierros pientaloalueella, jossa oli 12 kurvia. Tätä neljän kilometrin kierrosta oli ohjelmassa 30 kierroksen verran. Väliäkö tuolla sitten. Kisa on kisa, joten numero kiinni paitaan ja toinen pyörään ja viivalle.
Kisa ei ollut, ilmeisesti reitistään johtuen, houkutellut paikalle kuin kuutisenkymmentä kuskia. Pudotusajo alkoi heti ensimmäiseltä kierrokselta. Tasaisesti väkeä putoili pois ja reilun tunnin kohdalla mukana oli enää 35 kuskia. Itse taistelin pariin otteeseen ihan kunnolla porukassa pysymisen puolesta. Jatkuvat kiihdyttelyt mutkista alkoivat tehdä tehtäväänsä.
Kisa helpottui huomattavasti noin 70km kohdalla kun hatkaporukka karkasi pääjoukolta. Hetki haukkailtiin tuon jälkeen pääjoukossa happea, jonka jälkeen viimeinen vajaa 40km koitettiin saada toinen irtiottoryhmä aikaiseksi. Väsyneiden miesten leikkiähän tuo viimeinen tunti oli, mutta sinne sitä sopeutui muiden jalattomien joukkoon mainiosti.
Lopussa ryhmämme kiri 8.sijasta. Itse ei tarvinut pahemmin kiriä, kunhan vain maalin rullasi. Matka oli tehnyt tehtävänsä kyllä. Se on loppukirikin kovin erilainen 120km kohdalla, kun joutunut kokopäivän ajamaan alle. Sijoitukseni oli lopulta 30. joten sain karkkirahat vielä kotimatkalle.
Tänään olisi lyhyempi kisa tiedossa. Olo on kyllä jo nyt melko piestyn oloinen, joten toivotaan, että ihan hirveän lyhyeksi tuo tämä päivä ei jää. Olisi myös mukava ajaa mahdollisimman pitkään kisaa, koska se mikä kisasta jää ajamatta ajetaan kisan jälkeen treeninä loppuun.
Ketju poikki,
-M
Kilpailureitti oli neljän kilometrin kierros pientaloalueella, jossa oli 12 kurvia. Tätä neljän kilometrin kierrosta oli ohjelmassa 30 kierroksen verran. Väliäkö tuolla sitten. Kisa on kisa, joten numero kiinni paitaan ja toinen pyörään ja viivalle.
Kisa ei ollut, ilmeisesti reitistään johtuen, houkutellut paikalle kuin kuutisenkymmentä kuskia. Pudotusajo alkoi heti ensimmäiseltä kierrokselta. Tasaisesti väkeä putoili pois ja reilun tunnin kohdalla mukana oli enää 35 kuskia. Itse taistelin pariin otteeseen ihan kunnolla porukassa pysymisen puolesta. Jatkuvat kiihdyttelyt mutkista alkoivat tehdä tehtäväänsä.
Kisa helpottui huomattavasti noin 70km kohdalla kun hatkaporukka karkasi pääjoukolta. Hetki haukkailtiin tuon jälkeen pääjoukossa happea, jonka jälkeen viimeinen vajaa 40km koitettiin saada toinen irtiottoryhmä aikaiseksi. Väsyneiden miesten leikkiähän tuo viimeinen tunti oli, mutta sinne sitä sopeutui muiden jalattomien joukkoon mainiosti.
Lopussa ryhmämme kiri 8.sijasta. Itse ei tarvinut pahemmin kiriä, kunhan vain maalin rullasi. Matka oli tehnyt tehtävänsä kyllä. Se on loppukirikin kovin erilainen 120km kohdalla, kun joutunut kokopäivän ajamaan alle. Sijoitukseni oli lopulta 30. joten sain karkkirahat vielä kotimatkalle.
Tänään olisi lyhyempi kisa tiedossa. Olo on kyllä jo nyt melko piestyn oloinen, joten toivotaan, että ihan hirveän lyhyeksi tuo tämä päivä ei jää. Olisi myös mukava ajaa mahdollisimman pitkään kisaa, koska se mikä kisasta jää ajamatta ajetaan kisan jälkeen treeninä loppuun.
Ketju poikki,
-M
lauantai 18. toukokuuta 2013
Kisaviikonloppu
Kilpailut ovat kilpapyöräilyn suola. Niiden takia harjoiteillaan ja niissä koitetaan menestyä tai tehdä ennalta sovittuja asioita. Itselleni tämä viikonloppu tuo mukanaan kaksi kilpailua.
Lauantaina on ohjelmassa, ilmeisesti aavistuksen mäkisemmässä maastossa, oleva 120km kierrosajo. Ei siis mitään oikeita mäkiä, vaan pieniä nyppylöitä, jotka mentäneen vauhdilla ylös, mutta jotka luonnollisesti kuluttavat jalkaa tehokkaasti.
Sunnuntaina on vuorossa samoille 120km kestoille päätyvä kierrosajo. Ilmeisen tasaisen reitin lisämausteena on reipas tuuli, jota sunnuntaille lupaillaan. Lauantain kisan todennäköisesti painaessa jaloissa joutunee sunnuntaina tsemppailemaan melkoisesti, jotta kilometrit mittarissa etenevät.
Tavoitteena viikonlopusta on saada jalkoihin täydet kisakilometrit ja siinä lomassa toivottavasti pystyä muutamaan irtiottoyritykseenkin lähteä mukaan. Maanantaina odottaakin lepopäivä, joten ei muuta kuin jalkoja pyörimään.
-M
Lauantaina on ohjelmassa, ilmeisesti aavistuksen mäkisemmässä maastossa, oleva 120km kierrosajo. Ei siis mitään oikeita mäkiä, vaan pieniä nyppylöitä, jotka mentäneen vauhdilla ylös, mutta jotka luonnollisesti kuluttavat jalkaa tehokkaasti.
Sunnuntaina on vuorossa samoille 120km kestoille päätyvä kierrosajo. Ilmeisen tasaisen reitin lisämausteena on reipas tuuli, jota sunnuntaille lupaillaan. Lauantain kisan todennäköisesti painaessa jaloissa joutunee sunnuntaina tsemppailemaan melkoisesti, jotta kilometrit mittarissa etenevät.
Tavoitteena viikonlopusta on saada jalkoihin täydet kisakilometrit ja siinä lomassa toivottavasti pystyä muutamaan irtiottoyritykseenkin lähteä mukaan. Maanantaina odottaakin lepopäivä, joten ei muuta kuin jalkoja pyörimään.
-M
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Kolme kovaa viikkoa edessä
Belgiaan tultaessa, muutama päivä sitten, oli sää muuttunut täysin. Helteet olivat vain muisto käsivarsissa ja reisissä, kun navakka tuuli puhalsi mereltä sateen kera. Kerran jos toisenkin kerkesin miettimään jaksaisiko sitä ajaa tulevien päivien harjoitukset rullilla, jotta säilyisi pyörä puhtaana ja vaatteet puna-valkoisina.
Edessä on kuitenkin kolmen kovemman viikon jakso, jossa arkipäivät ajetaan perusajoa kilometrimääriä vaihdellen ja viikonloppuisin kisataan, jotta ohjelmassa on myös tehoja mukana. Perusajon on tarkoitus saada jalkoihin tasaista ajovauhtia, jota kilpailuissa koitetaan, koko kilpailumatkan ajan, jalostaa kisakunnoksi.
Kauden alku kotimaassa meni ihan kivasti tuolla systeemillä. Kotimaan kisat ovat aavistuksen lyhyempiä ja, vaikkapa, vähemmän vauhdikkaita kuin täällä, joten väsyneellä jalallakin pystyy kivasti ajelemaan mukana. Toki suorittaminen on sitten jo vaikeampaa. Täällä kisat ovat kuitenkin sen 110-120km ja intensiteetti kilpailuissa huomattavasti kovempi. Tämä aiheuttaakin pientä jännitystä tuleville viikoille, että riittääkö omat rahkeet, itselleni rankan, perusvauhtitreenin päälle ajamaan vielä kilpailuja. Etenkin, kun ensimmäinen kisa tuli ajeltua vain pääjoukon mukana on jatkossa pystyttävä jo edes vähän ajamaan kisaa.
Eilen alkoikin treeniblokki varsin mukavalla, sateessa rullien sijaan ajetulla, 100km treenillä. Vauhti pysyi kivasti yllä läpi päivän ja syke alkaa vihdoin löytämään tietään tavoitealueille. Jaksan siis pikkuhiljaa ajaa treenini, edes joskus, riittävillä vauhdeilla ja sykkeillä.Tänään olikin vuorossa pidempi päivä ja jo ennakkoon osasin arvailla, että päivä ei tule sujuman yhtävauhdikkaasti kuin edellinen.
Tuska alkoi jo ensimmäisillä polkaisuilla. Jalat tuntuivat täysin tunnottomilta. Eilinen treeni painoi vielä pahasti reidessä. Pettymystä kohti oli kuitenkin suunnattava ja ensimmäiset pari tuntia hivelivät mieltä vastatuulen pidätellessä voimatonta polkijaa. Edes tehomittari ei tarjonnut lohtua. Sykkeen ja vauhdin lisäksi viimeinenkin toivoni, teho, oli matalalla. Koita siinä sitten hymyillä poliisille, joka ystävällisesti kehoittaa poistumaan ajoradalta viereiselle laattatienviritelmälle.
Päivä oli kuitenkin ajettava valmiiksi, joten oma taso tälle ajolle oli hyväksyttävä ja taivallettava päivä valmiiksi. Neljännen tunnin lähestyttyä täyttymistään alkoi jalkoihin palailemaan pikku hiljaa tunto ja tehokin alkoi löytää tietään ylöspäin. Mittarin näyttäessä matkan täyttymistä pääsin loppuun vielä nauttimaan muutamaksi kilometriksi hyvästä myötätuulesta majoituskyläni katuja pitkin kaahatessani.
Huomenna on luvassa, tutun kaavan mukaan, lisää perusajoa. Matka on onneksi hieman lyhyempi kuin tänään, joten tavoitteena lienee selvitä lenkiltä pois mahdollisimman nopeaan. Pikaista poistumaa tukevat myös sateinen sää, pohjoistuuli ja alle kymmenen asteen lämpötila. Viikonloppuna onneksi pääsee ajamaan kisaa, jotta ei tarvitse yksin hinkata pellon reunaa.
Ketju poikki,
-M
Edessä on kuitenkin kolmen kovemman viikon jakso, jossa arkipäivät ajetaan perusajoa kilometrimääriä vaihdellen ja viikonloppuisin kisataan, jotta ohjelmassa on myös tehoja mukana. Perusajon on tarkoitus saada jalkoihin tasaista ajovauhtia, jota kilpailuissa koitetaan, koko kilpailumatkan ajan, jalostaa kisakunnoksi.
Kauden alku kotimaassa meni ihan kivasti tuolla systeemillä. Kotimaan kisat ovat aavistuksen lyhyempiä ja, vaikkapa, vähemmän vauhdikkaita kuin täällä, joten väsyneellä jalallakin pystyy kivasti ajelemaan mukana. Toki suorittaminen on sitten jo vaikeampaa. Täällä kisat ovat kuitenkin sen 110-120km ja intensiteetti kilpailuissa huomattavasti kovempi. Tämä aiheuttaakin pientä jännitystä tuleville viikoille, että riittääkö omat rahkeet, itselleni rankan, perusvauhtitreenin päälle ajamaan vielä kilpailuja. Etenkin, kun ensimmäinen kisa tuli ajeltua vain pääjoukon mukana on jatkossa pystyttävä jo edes vähän ajamaan kisaa.
Eilen alkoikin treeniblokki varsin mukavalla, sateessa rullien sijaan ajetulla, 100km treenillä. Vauhti pysyi kivasti yllä läpi päivän ja syke alkaa vihdoin löytämään tietään tavoitealueille. Jaksan siis pikkuhiljaa ajaa treenini, edes joskus, riittävillä vauhdeilla ja sykkeillä.Tänään olikin vuorossa pidempi päivä ja jo ennakkoon osasin arvailla, että päivä ei tule sujuman yhtävauhdikkaasti kuin edellinen.
Tuska alkoi jo ensimmäisillä polkaisuilla. Jalat tuntuivat täysin tunnottomilta. Eilinen treeni painoi vielä pahasti reidessä. Pettymystä kohti oli kuitenkin suunnattava ja ensimmäiset pari tuntia hivelivät mieltä vastatuulen pidätellessä voimatonta polkijaa. Edes tehomittari ei tarjonnut lohtua. Sykkeen ja vauhdin lisäksi viimeinenkin toivoni, teho, oli matalalla. Koita siinä sitten hymyillä poliisille, joka ystävällisesti kehoittaa poistumaan ajoradalta viereiselle laattatienviritelmälle.
Päivä oli kuitenkin ajettava valmiiksi, joten oma taso tälle ajolle oli hyväksyttävä ja taivallettava päivä valmiiksi. Neljännen tunnin lähestyttyä täyttymistään alkoi jalkoihin palailemaan pikku hiljaa tunto ja tehokin alkoi löytää tietään ylöspäin. Mittarin näyttäessä matkan täyttymistä pääsin loppuun vielä nauttimaan muutamaksi kilometriksi hyvästä myötätuulesta majoituskyläni katuja pitkin kaahatessani.
Huomenna on luvassa, tutun kaavan mukaan, lisää perusajoa. Matka on onneksi hieman lyhyempi kuin tänään, joten tavoitteena lienee selvitä lenkiltä pois mahdollisimman nopeaan. Pikaista poistumaa tukevat myös sateinen sää, pohjoistuuli ja alle kymmenen asteen lämpötila. Viikonloppuna onneksi pääsee ajamaan kisaa, jotta ei tarvitse yksin hinkata pellon reunaa.
Ketju poikki,
-M
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
500+1 kierrosta takana
Viikonlopun aikana ajetut 500+1 kierroksen mittaiset Pisteajopäivät Brnossa, Tsekeissä olivat itselleni melkoinen pettymys. Jalkoihin tarttui 200,4 kilometria vauhdikasta ajoa, mutta ei omista ansioistani.
Kilpailut käynnistyivät perjantaina kahdella 40km pisteajolla, jossa joka kahden kilometrin välein oli välikiri. Viivalle tuli, 400 metriselle betoniradalle, kuskeja yli 60. Ensimmäisenä päivänä puhaltanut kova tuuli teki ajamisesta todella hermostunutta ja myös pakotti kuskiryhmän pysymään yhtenä, todella pitkänä, nauhana. Perjantai oli itselleni vaikeista päivistä ensimmäinen. Välitysten hakemista pyörään, tuntumaa rata-ajoon useamman kuukauden kilpailu- ja treenitauon jälkeen ja tottumista 60 ajajaan ympärillä.
En päässyt missään kohtaa viikonloppua sinuiksi ison ryhmän kanssa. Rämpisin ylöspäin aina muutaman kierroksen ajan todetakseni putoavan puolessa kieroksessa takaisin ryhmän hännille. Ja uudestaan ylös, jonka jälkeen ryhmän perältä vauhtia uuteen nousuun. Oli ainakin kuluttavaa ja tulipahan jaloille liikettä.
Lauantaina ajot jatkuivat niin ikään kahdella 40km pisteajolla. Vauhdikkaasti ajetut 3. ja 4. etappi olivat melkoisen hankalia itselleni. Koitin taistella paikkaa ryhmän puolivälistä, mutta loppua kohden, kun väsy alkoi painamaan oli helpompaa istua porukan hännän tuntumassa ja keskittyä pitämään itsensä pääjoukossa.
Brnon Pisteajopäivillä ajaja saa myös keskeyttää yksittäisen etapin, mutta jatkaa silti seuraavalla etapilla. Useampi ajaja heivaili pitkin etappeja ja etenkin puolalaiset käyttivät sääntöä melko härskisti hyödyksi. Mikäli puolalaiskuskilla ei ollut pisteitä kasassa kun 2/3 osaa kilpailusta oli ajettu veti hän toiselle puolalaiselle kirin ja heivasti samantien pois. Harmaalla alueellahan tuossa liikutaan, mutta mikä ei ole kiellettyä on sallittua.
Sunnuntaina, kun 160 kilometriä oli jo jaloissa, oli tavoitteenani ainoastaan päästä viimeinen etappi maaliin eikä tulla ulosliputetuksi. Mikäli jäit pääjoukosta kierroksen liputettiin heti joukosta pois. Ei kahden kierroksen jälkeen, kuten yleensä pisteajossa.
Tiukan taistelun jälkeen, itseäni vastaan, pääsin etapin maaliin. Se olikin sitten ainoa saavutus tältä viikonlopulta. Saada 200,4 kilometriä täyteen. Muuten viikonloppu tarjosi melkolailla vaikeita aikoja pääjoukon perälautana. Useampaan otteeseen myös kilpailun aikana hävetti istua porukan hännässä, mutta minkäs teit. Ylös kun pääsi putosi alas ja lopussa ei ollut jalkaa edes yrittää. No, tämä kilpailu oli toisaalta ensimmäinen ratatapahtuma kauteen, jossa oli myös tarkoitus kartoittaa tämän hetken ratakunto ilman minkäänlaisia erityisharjoituksia. Kartoitus tehty ja nyt on analyysin paikka.
Kilpailun voitti Tsekin Alois Kankovsky, jolta löytyy jo entuudestaan varsin mairitteleva ansioluettelo niin maantieltä kuin radalta (mm. Omnium Maailmanmestaruus). Kärkisijoille päätyivät Kankovskyn lisäksi Saksan Marcel Kaltz, joka tekee nimeä 6-päivän ajoissa, sekä Tsekin Milan Kadlec.
Seuraavaksi ohjelmassani on siirtymä Tsekeistä Belgiaan ja ajaa muutamia kilpailuja Belgian suunnalla.
-M
Kilpailut käynnistyivät perjantaina kahdella 40km pisteajolla, jossa joka kahden kilometrin välein oli välikiri. Viivalle tuli, 400 metriselle betoniradalle, kuskeja yli 60. Ensimmäisenä päivänä puhaltanut kova tuuli teki ajamisesta todella hermostunutta ja myös pakotti kuskiryhmän pysymään yhtenä, todella pitkänä, nauhana. Perjantai oli itselleni vaikeista päivistä ensimmäinen. Välitysten hakemista pyörään, tuntumaa rata-ajoon useamman kuukauden kilpailu- ja treenitauon jälkeen ja tottumista 60 ajajaan ympärillä.
En päässyt missään kohtaa viikonloppua sinuiksi ison ryhmän kanssa. Rämpisin ylöspäin aina muutaman kierroksen ajan todetakseni putoavan puolessa kieroksessa takaisin ryhmän hännille. Ja uudestaan ylös, jonka jälkeen ryhmän perältä vauhtia uuteen nousuun. Oli ainakin kuluttavaa ja tulipahan jaloille liikettä.
Lauantaina ajot jatkuivat niin ikään kahdella 40km pisteajolla. Vauhdikkaasti ajetut 3. ja 4. etappi olivat melkoisen hankalia itselleni. Koitin taistella paikkaa ryhmän puolivälistä, mutta loppua kohden, kun väsy alkoi painamaan oli helpompaa istua porukan hännän tuntumassa ja keskittyä pitämään itsensä pääjoukossa.
Brnon Pisteajopäivillä ajaja saa myös keskeyttää yksittäisen etapin, mutta jatkaa silti seuraavalla etapilla. Useampi ajaja heivaili pitkin etappeja ja etenkin puolalaiset käyttivät sääntöä melko härskisti hyödyksi. Mikäli puolalaiskuskilla ei ollut pisteitä kasassa kun 2/3 osaa kilpailusta oli ajettu veti hän toiselle puolalaiselle kirin ja heivasti samantien pois. Harmaalla alueellahan tuossa liikutaan, mutta mikä ei ole kiellettyä on sallittua.
Sunnuntaina, kun 160 kilometriä oli jo jaloissa, oli tavoitteenani ainoastaan päästä viimeinen etappi maaliin eikä tulla ulosliputetuksi. Mikäli jäit pääjoukosta kierroksen liputettiin heti joukosta pois. Ei kahden kierroksen jälkeen, kuten yleensä pisteajossa.
Tiukan taistelun jälkeen, itseäni vastaan, pääsin etapin maaliin. Se olikin sitten ainoa saavutus tältä viikonlopulta. Saada 200,4 kilometriä täyteen. Muuten viikonloppu tarjosi melkolailla vaikeita aikoja pääjoukon perälautana. Useampaan otteeseen myös kilpailun aikana hävetti istua porukan hännässä, mutta minkäs teit. Ylös kun pääsi putosi alas ja lopussa ei ollut jalkaa edes yrittää. No, tämä kilpailu oli toisaalta ensimmäinen ratatapahtuma kauteen, jossa oli myös tarkoitus kartoittaa tämän hetken ratakunto ilman minkäänlaisia erityisharjoituksia. Kartoitus tehty ja nyt on analyysin paikka.
Kilpailun voitti Tsekin Alois Kankovsky, jolta löytyy jo entuudestaan varsin mairitteleva ansioluettelo niin maantieltä kuin radalta (mm. Omnium Maailmanmestaruus). Kärkisijoille päätyivät Kankovskyn lisäksi Saksan Marcel Kaltz, joka tekee nimeä 6-päivän ajoissa, sekä Tsekin Milan Kadlec.
Seuraavaksi ohjelmassani on siirtymä Tsekeistä Belgiaan ja ajaa muutamia kilpailuja Belgian suunnalla.
-M
torstai 9. toukokuuta 2013
Brno Pisteajopäivät - 500+1 kierrosta
Eilen päädyin Tsekkeihin varsin pitkän matkan jälkeen Belgiasta. 1200km tuli autoa ajeltua ja maat vaihtuivat matkan aikana muutamaan otteeseen. Perille, reilun 700 000 asukkaan metropolialueelle, tuli kuitenkin päästyä. Ilma Tsekeissä on vielä varsin lämmin ja tänään nousi jälleen lämpätila yli 25 asteen. Viikonlopuksi onkin ennustettu sateista ja viilenevää säätä, joten mielenkiintoista nähdä mitä vaikutuksia tällä on ratakilpailuihimme.
Brnon velodromi on hyvin Helsingin Olympiavelodromin kaltainen betoninen, 400 metriä pitkä rata, jossa on radan päällä katos. Pienellä sateella voitaneen siis ajaa, koska rata ei kastu. Ja toisaalta sateen sattuessa rata kuivunee nopeammin, koska siihen ei suoraan sada. Rata itsessään on parhaat päivänsä nähnyt, mutta huolenpidon ansiosta varsin hyväkuntoinen kuitenkin.
Kilpailuohjelmassa on viisi 40km pisteajoa. Perjantaina ja lauantaina ajetaan kaksi pistaria tunnin tauolla ja sunnuntaina yksi, etappikilpailun päättävä, pisteajo. Kilpailurytmi on varsin tiukka ja viime vuotiset muistikuvat ovat varsin reippaassa vauhdinpidossa. Voittajan keskivauhti taisi viime vuonna olla yli 48,5kmh. Vauhti tosin pysyy korkeana paremmin, koska kisassa on perinteisesti yli 50 lähtijää.
Kilpailut ovat kukin, viimeistä lukuunottamatta, 100 kierrosta. Välikirejä ajetaan kymmenen kierroksen välein. Kierroksien 50 ja 100 kireissä jaetaan tuplapisteet. Viimeisen päivän viimeinen kiri, se 501. kierros, takaa voittajalle erittäin moninkertaiset pisteet. Kilpailussa myös annetaan miinuskierroksia pääjoukon kärjestä jääneille kuskeille. Systeemi on siis sama kuin pariajossa. Ensimmäisenä ratkaisee millä kierroksella olet kilpailussa ja seuraavana pisteet.
Kilpailun taso tulee olemaan tänäkin vuonna kova. Ennakkotiedotteen mukaan kilpailuissa on mukana useita viime talven MM-mitalisteja, Maailman Cup -osakilpailuvoittajia, EM-mitalisteja sekä 6-päivän ajoissa menestyneitä kuskeja. Viivalle on ainakin astumassa ainakin Tsekit Martin Blaha ja Jiri Hochman, jotka ovat myös madisonin hallitsevat Euroopan mestarit, iki-nuori 42-vuotias, Tsekin hallitseva maantiemestari, Milan Kadlec ja heidän kova Dukla Praha joukkueensa. Tämän lisäksi mukana on Puolasta ratamaajoukke, Itävallan Andreas Graf, Tsekin Jakub Filip, Unkarin maajoukkue, Slovakian maajoukkue ja lukematon joukko isäntämaan kuskeja.
Itselläni ei ole suurempia tavoitteita kilpailussa, mutta jokaisella etapilla olisi tarkoitus heilua mukana kärjessä ja löytää tie irtiottoryhmiin. Irtioton kautta omaa sijoitustaan on mahdollisuus nostaa paremmin verrattuna yksittäisiin välikiripisteisiin, etenkin kun kiri vaihe on aina sen 500-600 metriä ja kirijöitä sen verran paljon, että moneen kiriin ei ole omissa jaloissa rahkeita tuhlattavaksi.
Lopuksi todettakoon, että odotan mielenkiinnolla ensimmäisiä ratakisojani sitten tammikuun lopun. Tuntuma voi olla alkuun vähän hakusessa, mutta jos jalka pyörii niin eihän siinä sitten muuta kuin pisteitä kalastelemaan.
-M
Brnon velodromi on hyvin Helsingin Olympiavelodromin kaltainen betoninen, 400 metriä pitkä rata, jossa on radan päällä katos. Pienellä sateella voitaneen siis ajaa, koska rata ei kastu. Ja toisaalta sateen sattuessa rata kuivunee nopeammin, koska siihen ei suoraan sada. Rata itsessään on parhaat päivänsä nähnyt, mutta huolenpidon ansiosta varsin hyväkuntoinen kuitenkin.
Kilpailuohjelmassa on viisi 40km pisteajoa. Perjantaina ja lauantaina ajetaan kaksi pistaria tunnin tauolla ja sunnuntaina yksi, etappikilpailun päättävä, pisteajo. Kilpailurytmi on varsin tiukka ja viime vuotiset muistikuvat ovat varsin reippaassa vauhdinpidossa. Voittajan keskivauhti taisi viime vuonna olla yli 48,5kmh. Vauhti tosin pysyy korkeana paremmin, koska kisassa on perinteisesti yli 50 lähtijää.
Kilpailut ovat kukin, viimeistä lukuunottamatta, 100 kierrosta. Välikirejä ajetaan kymmenen kierroksen välein. Kierroksien 50 ja 100 kireissä jaetaan tuplapisteet. Viimeisen päivän viimeinen kiri, se 501. kierros, takaa voittajalle erittäin moninkertaiset pisteet. Kilpailussa myös annetaan miinuskierroksia pääjoukon kärjestä jääneille kuskeille. Systeemi on siis sama kuin pariajossa. Ensimmäisenä ratkaisee millä kierroksella olet kilpailussa ja seuraavana pisteet.
Kilpailun taso tulee olemaan tänäkin vuonna kova. Ennakkotiedotteen mukaan kilpailuissa on mukana useita viime talven MM-mitalisteja, Maailman Cup -osakilpailuvoittajia, EM-mitalisteja sekä 6-päivän ajoissa menestyneitä kuskeja. Viivalle on ainakin astumassa ainakin Tsekit Martin Blaha ja Jiri Hochman, jotka ovat myös madisonin hallitsevat Euroopan mestarit, iki-nuori 42-vuotias, Tsekin hallitseva maantiemestari, Milan Kadlec ja heidän kova Dukla Praha joukkueensa. Tämän lisäksi mukana on Puolasta ratamaajoukke, Itävallan Andreas Graf, Tsekin Jakub Filip, Unkarin maajoukkue, Slovakian maajoukkue ja lukematon joukko isäntämaan kuskeja.
Itselläni ei ole suurempia tavoitteita kilpailussa, mutta jokaisella etapilla olisi tarkoitus heilua mukana kärjessä ja löytää tie irtiottoryhmiin. Irtioton kautta omaa sijoitustaan on mahdollisuus nostaa paremmin verrattuna yksittäisiin välikiripisteisiin, etenkin kun kiri vaihe on aina sen 500-600 metriä ja kirijöitä sen verran paljon, että moneen kiriin ei ole omissa jaloissa rahkeita tuhlattavaksi.
Lopuksi todettakoon, että odotan mielenkiinnolla ensimmäisiä ratakisojani sitten tammikuun lopun. Tuntuma voi olla alkuun vähän hakusessa, mutta jos jalka pyörii niin eihän siinä sitten muuta kuin pisteitä kalastelemaan.
-M
tiistai 7. toukokuuta 2013
Kohti seuraavia kilpailuja
Tästä tarvitsisi nostaa takamus lattialta ja laittaa ajokamat, punaiset ajokamat, niskaan ja lähteä poutaiseen säähän polkemaan 90 kilometria "perusajoa". Porukkalenkki olisi lähtenyt 9.30, mutta matkaa lähtöpaikalle on vajaa tunti, joka olisi tarkoittanut lenkille lähtöä 18 minuuttia sitten.
Iltapäivällä olisi tarkoitus pakata omaisuus autoon ja ottaa suunnaksi Tsekki. Loppuviikosta, mikäli sää sallii, ajetaan Brno:ssa 500+1 kierroksen (400m/krs) pisteajopäivät. Ohjelmassa on siis perjantaina ja lauantaina 40km pisteajot kello 15 ja 17. Sunnuntaina ajetaan "vain" yksi 40km pisteajo.
Olin viime vuonna ajamassa saman kilpailun ja täytyy sanoa, että ihan innolla odotan tämän vuotista versiota. Kilpailijoita saataneen viivalle taas 50-60kpl ja mukana on ammattilaiskuskeja niin Tsekeistä, Itävallasta kuin Puolastakin. Mikäli siis ennakkotietoja on uskominen.
Kisat ajetaan varsin hyvällä vauhdilla ja viime vuonna taisi keskinopeus olla hiukan yli 48kmh kun etapit olivat ajettu. Samoihin aikoihin Helsingin Olympiavelodromin kanssa rakennettu Brnon Velodromi on aavistuksen pidemmillä suorilla varustettu kuin Helsingin vastaava. Radan päällä on myös katto estämässä sateen osumista suoraan radan pinnalle. Keskikentän alue tosin on avonainen.
Katsotaan mitä viikonloppu tuo tullessaan. Ratapyörää ei ole ajettu sitten tammikuun lopun, mutta pyöritystä on koitettu pitää yllä rullatreeneillä ja kisatuntumaa haettu maantiellä. Brnon pisteajopäivät toimivat jalkojen ja kropan herättäjänä matkalla kohti syksyn ratakautta.
-M
Iltapäivällä olisi tarkoitus pakata omaisuus autoon ja ottaa suunnaksi Tsekki. Loppuviikosta, mikäli sää sallii, ajetaan Brno:ssa 500+1 kierroksen (400m/krs) pisteajopäivät. Ohjelmassa on siis perjantaina ja lauantaina 40km pisteajot kello 15 ja 17. Sunnuntaina ajetaan "vain" yksi 40km pisteajo.
Olin viime vuonna ajamassa saman kilpailun ja täytyy sanoa, että ihan innolla odotan tämän vuotista versiota. Kilpailijoita saataneen viivalle taas 50-60kpl ja mukana on ammattilaiskuskeja niin Tsekeistä, Itävallasta kuin Puolastakin. Mikäli siis ennakkotietoja on uskominen.
Kisat ajetaan varsin hyvällä vauhdilla ja viime vuonna taisi keskinopeus olla hiukan yli 48kmh kun etapit olivat ajettu. Samoihin aikoihin Helsingin Olympiavelodromin kanssa rakennettu Brnon Velodromi on aavistuksen pidemmillä suorilla varustettu kuin Helsingin vastaava. Radan päällä on myös katto estämässä sateen osumista suoraan radan pinnalle. Keskikentän alue tosin on avonainen.
Katsotaan mitä viikonloppu tuo tullessaan. Ratapyörää ei ole ajettu sitten tammikuun lopun, mutta pyöritystä on koitettu pitää yllä rullatreeneillä ja kisatuntumaa haettu maantiellä. Brnon pisteajopäivät toimivat jalkojen ja kropan herättäjänä matkalla kohti syksyn ratakautta.
-M
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Pyöräkilpailu
Eilen tuossa kirjoittelin eksyneeni ilman numerolappua pyöräkisoihin vaikka luulin porukkalenkille tulleeni. Tänään oli vuorossa ensimmäinen kisapäivä Belgian maaperällä.
Keli oli mitä mainioin ja liki tuuleton auringonpaiste sai hien jo virtaamaan noin 15km matkalla majoituksesta kisapaikalle. Ajelin joukkuekaverini kanssa suoraan noutamaan numeroitani kilpailukansliasta belgialaisen kyläkahvilan pihalta. Yksi lappu selkään ja numero runkoon. Sillä siitä selvitään.
Kilpailun oli luvattu olevan helpompi kierrosajokilpailu kuin muut tämän päivän kisat tässä maassa. 165 lähtijää pakkautui tälle helpolle matkalle varsin tiiviiseen ryppääseen odottamaan lähtöä. Ennakkoon kävimme katsomassa kuinka kaksikaistainen tie muuttuisi pyörätienlevyiseksi peltotieksi noin 600 metriä startin jälkeen. Hyvä paikka lähdössä oli siis tärkeä ja samoin pyrkimys päästä mahdollisimman korkealle porukassa ennen tien kaventumista. Molemmissa asioissa onnnistuin ihan kelvosti.
Kilpailu sisälsi 12 kierroista, joissa ajelimme viitisen kilometriä peltoteitä ja muutaman kilometrin leveää kaksikaistaista autotietä. Meno oli erittäin intensiivistä ja hektistä kilpailussa. Onneksi tuuli oli tänään armelias, joten pidempiä sivutuulipätkiä ei matkalle osunut. Koko kilpailun ajan oli pyrittävä nousemaan joukossa ylemmäksi. Tämä siksi, että kaksikaistaisella tiellä vauhdin tasaantuessa huomasin aina valuvani alaspäin suuressa pyöräilijäjoukossa.
Olen päättänyt olla kisoja sen kummemmin kommentoimatta. Niin nytkin. 100km taistelin porukassa, koitin pitää sijoitustani ja tavoittelin maaliinpääsyä. Lopussa nousin porukan kärkeen kun matkaa oli maaliin kolmisen kilometriä. Ajon hektisyys ja vahvasti tyhjentynyt jalka kuitenkin olivat merkki itselleni siitä, että pudottaudun pois kärjestä ja annan niiden hoitaa homman kenellä jalkaa on.
Maaliin siis päästy. Tuloksien mukaan keskivauhti oli 45,8kmh. 165 lähtijästä 110 pääsi maaliin. Melko kyytiä ainakin itselleni. Tehomittarissa lukee, nollatehot poisjätettynä, kisan keskitehoksi 319 wattia, kisan aikana tehdyksi 39 yli 700 watin kiihdytystä ja keskisykkeeksi noin 85% maksimisykkeestä.
Olen tällä hetkellä tyytyväinen. En siksi, että sijoituin pääporukan häntäpäähän, vaan siksi että pääsin maaliin ja olin kahdesti kärjessä yrittämässä ratkaisuja. Pieniä asioitahan nämä ovat, mutta itselleni tällä kertaa merkittäviä. Tavoitteena oli saada tiukka kisa alle ja omaan kuntotasoon nähden tämä oli tiukka. Toki moni ajoi paremmin kuin itse ajoin, mutta silti aion pysyä tyytyväisenä. Jatkossa on toki parannettava, mutta maltilla on edettävä. Kilpailut ovat niin erilaisia täällä verrattuna Suomeen, että nyt aletaan ikäänkuin opettelemaan kilpailemista ja koitetaan sitä kautta kehittyä, mikäli ollaan kehittyäkseen vielä.
Kilpailun jälkeen kokoonnuimme joukkueemme kanssa kasaan ja kävimme kisaa läpi. Saimme napattua sijat 6 ja 10 ,joten ainakin tulosluettelossa muutama miehemme komeilee kärkipään tuntumassa. Tuossa jossain kohtaa valitin joukkueena ajamisen puutteesta. Emme tänäänkään ajaneet joukkueena, koska Kermesse-kilpailuissa kilpailemme yksilöinä. Joukkue olimme kuitenkin viivan ylitettyämme. Naureskelimme porukassa, olimme iloisia menestyjien puolesta, kukaan ei kiukutellut kisan päätteeksi - olet niin hyvä kuin tuloksissa olet. Nautin myös suunnattomasti tästä puolesta kilpailua.
Valmentajani muista kuskeista rahakkaammassa Kermesse-kisassa toinen Kiwi-ajaja oli noin 30 ja toinen pääjoukon hännässä. Silti 3x maaliin, joten päivä ei mennyt ihan pieleen.
Lopuksi mainittakoon, että lisäsin Kilpailukalenteri kohtaan päivämäärän otsikon perään osoittamaan viimeisintä kilpailuohjelman päivitystä. Seuraavaksi päivittelen kalenteria huomenissa.
-M
Keli oli mitä mainioin ja liki tuuleton auringonpaiste sai hien jo virtaamaan noin 15km matkalla majoituksesta kisapaikalle. Ajelin joukkuekaverini kanssa suoraan noutamaan numeroitani kilpailukansliasta belgialaisen kyläkahvilan pihalta. Yksi lappu selkään ja numero runkoon. Sillä siitä selvitään.
Kilpailun oli luvattu olevan helpompi kierrosajokilpailu kuin muut tämän päivän kisat tässä maassa. 165 lähtijää pakkautui tälle helpolle matkalle varsin tiiviiseen ryppääseen odottamaan lähtöä. Ennakkoon kävimme katsomassa kuinka kaksikaistainen tie muuttuisi pyörätienlevyiseksi peltotieksi noin 600 metriä startin jälkeen. Hyvä paikka lähdössä oli siis tärkeä ja samoin pyrkimys päästä mahdollisimman korkealle porukassa ennen tien kaventumista. Molemmissa asioissa onnnistuin ihan kelvosti.
Kilpailu sisälsi 12 kierroista, joissa ajelimme viitisen kilometriä peltoteitä ja muutaman kilometrin leveää kaksikaistaista autotietä. Meno oli erittäin intensiivistä ja hektistä kilpailussa. Onneksi tuuli oli tänään armelias, joten pidempiä sivutuulipätkiä ei matkalle osunut. Koko kilpailun ajan oli pyrittävä nousemaan joukossa ylemmäksi. Tämä siksi, että kaksikaistaisella tiellä vauhdin tasaantuessa huomasin aina valuvani alaspäin suuressa pyöräilijäjoukossa.
Olen päättänyt olla kisoja sen kummemmin kommentoimatta. Niin nytkin. 100km taistelin porukassa, koitin pitää sijoitustani ja tavoittelin maaliinpääsyä. Lopussa nousin porukan kärkeen kun matkaa oli maaliin kolmisen kilometriä. Ajon hektisyys ja vahvasti tyhjentynyt jalka kuitenkin olivat merkki itselleni siitä, että pudottaudun pois kärjestä ja annan niiden hoitaa homman kenellä jalkaa on.
Maaliin siis päästy. Tuloksien mukaan keskivauhti oli 45,8kmh. 165 lähtijästä 110 pääsi maaliin. Melko kyytiä ainakin itselleni. Tehomittarissa lukee, nollatehot poisjätettynä, kisan keskitehoksi 319 wattia, kisan aikana tehdyksi 39 yli 700 watin kiihdytystä ja keskisykkeeksi noin 85% maksimisykkeestä.
Olen tällä hetkellä tyytyväinen. En siksi, että sijoituin pääporukan häntäpäähän, vaan siksi että pääsin maaliin ja olin kahdesti kärjessä yrittämässä ratkaisuja. Pieniä asioitahan nämä ovat, mutta itselleni tällä kertaa merkittäviä. Tavoitteena oli saada tiukka kisa alle ja omaan kuntotasoon nähden tämä oli tiukka. Toki moni ajoi paremmin kuin itse ajoin, mutta silti aion pysyä tyytyväisenä. Jatkossa on toki parannettava, mutta maltilla on edettävä. Kilpailut ovat niin erilaisia täällä verrattuna Suomeen, että nyt aletaan ikäänkuin opettelemaan kilpailemista ja koitetaan sitä kautta kehittyä, mikäli ollaan kehittyäkseen vielä.
Kilpailun jälkeen kokoonnuimme joukkueemme kanssa kasaan ja kävimme kisaa läpi. Saimme napattua sijat 6 ja 10 ,joten ainakin tulosluettelossa muutama miehemme komeilee kärkipään tuntumassa. Tuossa jossain kohtaa valitin joukkueena ajamisen puutteesta. Emme tänäänkään ajaneet joukkueena, koska Kermesse-kilpailuissa kilpailemme yksilöinä. Joukkue olimme kuitenkin viivan ylitettyämme. Naureskelimme porukassa, olimme iloisia menestyjien puolesta, kukaan ei kiukutellut kisan päätteeksi - olet niin hyvä kuin tuloksissa olet. Nautin myös suunnattomasti tästä puolesta kilpailua.
Valmentajani muista kuskeista rahakkaammassa Kermesse-kisassa toinen Kiwi-ajaja oli noin 30 ja toinen pääjoukon hännässä. Silti 3x maaliin, joten päivä ei mennyt ihan pieleen.
Lopuksi mainittakoon, että lisäsin Kilpailukalenteri kohtaan päivämäärän otsikon perään osoittamaan viimeisintä kilpailuohjelman päivitystä. Seuraavaksi päivittelen kalenteria huomenissa.
-M
lauantai 4. toukokuuta 2013
Harjoittelupohdintaa
En käy nyt omaa harjoitteluani tässä pohtimaan. Minulla on valmentaja, jonka tiedän tietävän, pohtivan, kyseenalaistavan ja kehittävän itseään. Toki harjoittelusta tulen kirjoittelemaan lähipäivinä lisää.
Ajelin tänään joukkuekavereideni kanssa paikalliselle porukkalenkille. Väkeä kertyi pienen belgialaisen kaupungin kahvilan ympäristöön 60-70 kilpapyöräilijän verran. Mukana oli niin harrastelijoita, aktiivikuskeja kuin ammattimiehiäkin aina tämän vuoden Amstel Gold Racen seitsemänneksi sijoittuneen kuskiin asti. (En itse tietenkään tunnistanut kuskia, mutta joukkuekaverit kertoivat).
Olin ajatellut päivän sisältävän mukavaa porukkalenkkeilyä Belgian maaseudulla auringon paistaessa kevyen tuulen säestämänä. Sillä hetkellä kun, äänetön, lähtölaukaus 9.30 ammuttiin tajusin, että päivästä tulisi varsin tiukka.
60 kuskia jonoksi kylän ulostulotielle, kuskit pyrkimässä kärkeen ja kärjessä isketyt irtiottoyritykset saivat minut miettimään, että unohdinko laittaa numerot kiinni ennen kilpailua. Joukkuekaverini tuli viereeni selittämään, että viikonloppuisin kahvilan porukka ajelee vähän tiukempaa vauhtia, kun arkisin tyydytään noin 33-35kmh vauhteihin.
Kisan, siis porukkalenkin, tullessa ensimmäiselle peltoaukealle ja kuskien pakkautuessa vasemmalle kaistalle aloin miettimään koko lenkin jättämistä sikseen. Sitten taas toisaalta, milloinkas viimeksi tuli ajettua tälläisellä vauhdilla? Eli omaa auraa rakentamaan tien oikeaan reunaan ja samalla toivoen onnen olevan myöden muille.
Noin kahdenkymmen kilometrin kohdalla ylitimme moottorien loivasti nousevaa siltaa pitkin. Tämä oli ensimmäinen hetki, joka alkoi karsimaan väkeä ryhmästä. Ja pudonneita ei odoteta - eivätkä pudonneet sitä odota.
Kisa, siis lenkki, jatkui samoissa tunnelmissa loppuun asti. Noin 50km kohdalla lähti neljä ajajaa irti, joita sitten viimeiset kilometrit ajettiin takaa. Välillä kylissä meno oli varsin pelottavaa kun, noin 40 ajajaan pienentynyt, ajajajoukko taitti matkaansa.
Kisa loppui kun ylitimme lähtökylän sisääntulotielle maalatun viivan. Voittajakin löytyi loppukirin päätteeksi. Keskinopeus kisassa oli liki 43kmh ja itselläni tehomittari kertoi aikaa kertyneen varsin runsaasti anaerobisella tehoalueella.
Treeni oli kuitenkin hyvä. Mikäli jättää sen järjettömän kohelluksen mitä välillä oli pois. Kilpaa pyörällä ajaminen vaatii kuitenkin kilpaa pyörällä ajamisen harjoittelua. Turussa olen viimeisen vuoden aikana tainnut viettää treeneissä 15-30 minuuttia peesissä ajellen. Siis vuoden aikana. Eipä siinä tarvi ihmetellä miksi jalat ovat jumissa ja jäätyneet yhteen vauhtiin. Tuollaisia lenkkejä ajellessa on helppo saada jalkohin perusvauhtia. Kärkeen voi mennä pitämään vauhtia, jos siltä tuntuu, irti saa iskeä ja sivutuulessa nyt on aina tekemistä.
Harjoitellaanko omilla porukkalenkeillämme liian hiljaisilla vauhdeilla? En väitä, että päivästä toiseen on hyvä ajaa tuollaista treeniä, mutta silti... On kovin helppo nähdä, että kuskit täällä yrittävät kisoissa kun he sitä tekevät myös treeneissä. Tämä tuo myös vauhtia kisoihin. Tätä kautta treenivauhditkin kasvanevat. Tämä taas kasvattanee kisavauhteja.....
Omaan harjoitteluuni rinnastettuna tälläiset harjoitukset ovat mitä parhaimpia. 90% ajasta ohjelmassani on "perusajoa". Ei peruskestävyysajoa, vaan perusajoa. Kuitenkin alle laktaattikynnyksen syketasojen (!) tehtävää ajoa. Laktaattia saa siis kertyä jalkoihin, mutta ei niin paljon etteikö sitä voitaisi poistaa ajon aikana jatkuvasti.
Paree siis nauttia tästä kun tätä on tarjolla. Kotiin palattaessa on ohjelmassa jälleen riittävästi kilometrejä yksinään.
-M
ps. Kuten twitterissäni jo mainitsin pyöräilijät lenkillä osasivat Suomen yhdistää suoraan Paajasen Paavoon. Pieni, mutta erittäin vahva oli kommentti kun Paavosta puhuivat. Olin kyllä vaikuttunut. En siitä, että Paavo on kova. Sen tietää kaikki pyöräilijät Suomessa. Vaan siitä, että Paavo on niin kova, että kun Den Haas -kahvilalta lähtee lenkki puhutaan Paavosta ylistävin sanoin.
Ajelin tänään joukkuekavereideni kanssa paikalliselle porukkalenkille. Väkeä kertyi pienen belgialaisen kaupungin kahvilan ympäristöön 60-70 kilpapyöräilijän verran. Mukana oli niin harrastelijoita, aktiivikuskeja kuin ammattimiehiäkin aina tämän vuoden Amstel Gold Racen seitsemänneksi sijoittuneen kuskiin asti. (En itse tietenkään tunnistanut kuskia, mutta joukkuekaverit kertoivat).
Olin ajatellut päivän sisältävän mukavaa porukkalenkkeilyä Belgian maaseudulla auringon paistaessa kevyen tuulen säestämänä. Sillä hetkellä kun, äänetön, lähtölaukaus 9.30 ammuttiin tajusin, että päivästä tulisi varsin tiukka.
60 kuskia jonoksi kylän ulostulotielle, kuskit pyrkimässä kärkeen ja kärjessä isketyt irtiottoyritykset saivat minut miettimään, että unohdinko laittaa numerot kiinni ennen kilpailua. Joukkuekaverini tuli viereeni selittämään, että viikonloppuisin kahvilan porukka ajelee vähän tiukempaa vauhtia, kun arkisin tyydytään noin 33-35kmh vauhteihin.
Kisan, siis porukkalenkin, tullessa ensimmäiselle peltoaukealle ja kuskien pakkautuessa vasemmalle kaistalle aloin miettimään koko lenkin jättämistä sikseen. Sitten taas toisaalta, milloinkas viimeksi tuli ajettua tälläisellä vauhdilla? Eli omaa auraa rakentamaan tien oikeaan reunaan ja samalla toivoen onnen olevan myöden muille.
Noin kahdenkymmen kilometrin kohdalla ylitimme moottorien loivasti nousevaa siltaa pitkin. Tämä oli ensimmäinen hetki, joka alkoi karsimaan väkeä ryhmästä. Ja pudonneita ei odoteta - eivätkä pudonneet sitä odota.
Kisa, siis lenkki, jatkui samoissa tunnelmissa loppuun asti. Noin 50km kohdalla lähti neljä ajajaa irti, joita sitten viimeiset kilometrit ajettiin takaa. Välillä kylissä meno oli varsin pelottavaa kun, noin 40 ajajaan pienentynyt, ajajajoukko taitti matkaansa.
Kisa loppui kun ylitimme lähtökylän sisääntulotielle maalatun viivan. Voittajakin löytyi loppukirin päätteeksi. Keskinopeus kisassa oli liki 43kmh ja itselläni tehomittari kertoi aikaa kertyneen varsin runsaasti anaerobisella tehoalueella.
Treeni oli kuitenkin hyvä. Mikäli jättää sen järjettömän kohelluksen mitä välillä oli pois. Kilpaa pyörällä ajaminen vaatii kuitenkin kilpaa pyörällä ajamisen harjoittelua. Turussa olen viimeisen vuoden aikana tainnut viettää treeneissä 15-30 minuuttia peesissä ajellen. Siis vuoden aikana. Eipä siinä tarvi ihmetellä miksi jalat ovat jumissa ja jäätyneet yhteen vauhtiin. Tuollaisia lenkkejä ajellessa on helppo saada jalkohin perusvauhtia. Kärkeen voi mennä pitämään vauhtia, jos siltä tuntuu, irti saa iskeä ja sivutuulessa nyt on aina tekemistä.
Harjoitellaanko omilla porukkalenkeillämme liian hiljaisilla vauhdeilla? En väitä, että päivästä toiseen on hyvä ajaa tuollaista treeniä, mutta silti... On kovin helppo nähdä, että kuskit täällä yrittävät kisoissa kun he sitä tekevät myös treeneissä. Tämä tuo myös vauhtia kisoihin. Tätä kautta treenivauhditkin kasvanevat. Tämä taas kasvattanee kisavauhteja.....
Omaan harjoitteluuni rinnastettuna tälläiset harjoitukset ovat mitä parhaimpia. 90% ajasta ohjelmassani on "perusajoa". Ei peruskestävyysajoa, vaan perusajoa. Kuitenkin alle laktaattikynnyksen syketasojen (!) tehtävää ajoa. Laktaattia saa siis kertyä jalkoihin, mutta ei niin paljon etteikö sitä voitaisi poistaa ajon aikana jatkuvasti.
Paree siis nauttia tästä kun tätä on tarjolla. Kotiin palattaessa on ohjelmassa jälleen riittävästi kilometrejä yksinään.
-M
ps. Kuten twitterissäni jo mainitsin pyöräilijät lenkillä osasivat Suomen yhdistää suoraan Paajasen Paavoon. Pieni, mutta erittäin vahva oli kommentti kun Paavosta puhuivat. Olin kyllä vaikuttunut. En siitä, että Paavo on kova. Sen tietää kaikki pyöräilijät Suomessa. Vaan siitä, että Paavo on niin kova, että kun Den Haas -kahvilalta lähtee lenkki puhutaan Paavosta ylistävin sanoin.
torstai 2. toukokuuta 2013
Ensimmäisiä päiviä Belgiassa
Vihdoin on alkanut, hetkeksi taas, elämä ja ajatukset vakiintumaan. Matkalaukut on ollut purettuna kaksi päivää saman katon alle, joka tietenkin näkyy tietynlaisena levollisuutena ja perusasioiden tasaantumisena. Ruokaa on aamulla, treenin jälkeen ja illalla. Aamuruoan jälkeen on treeni. Ennen iltaruokaa venytellään jne...
Eilinen treeni meni vähän miten meni, mutta tänään oli jälleen 100km perusajoa ohjelmassa ja homma tuntui luonnistavan pikkuisen paremmin. Toki uudet ja oudot tiet aiheuttavat sen, että ajo on välillä katkonaista kun on mietittävä mihin suuntaan matka jatkuisi. Tänäänkin ajo oli liian hidasta siihen nähden mitä sen tulisi olla.
Belgiassa ajellessa, etenkin tässä osissa maata, on pellonreunaa ja kapeaa tietä tarjolla. Pieniä kyliä on joka viiden kilometrin välein ja tästäkin johtuen ajo on jossain määrin katkonaista. Toki, jos ajelisi aina kylien välit reippahasti ja palauttelisi kylissä olisi lopputulos tasainen.
Paikallisesta pyöräkaupasta löytyi tänään pinnoja, joilla sain Ruotissa kolaroidun tehomittarikiekon taas kasaan. Pääsee jatkossa ajelemaan lenkit taas tehoja ja sykkeitä seuraillen. Pari päivää meni kyllä mukavasti pelkälläkin sykemittarilla, mutta kun tehomittarin mukana tulee matka ja poljinkierroksetkin selville on ajaminen itselleni mielekkäämpää.
Asun väliaikaisesti majatalossa, jossa vieraanvaraisuus on varsin suurta. Toki rahalla saa ja hevosella pääsee. Heinäkuusta alkaen on toivottavasti pieni vuokra-asunto tai joukkueen puolesta oleva majoitus. Joukkueen majoitusmahdollisuuksia selvitellään par'aikaa. Saa nähdä.
Loppuun mainittakoon Belgialaisten maanteiden olevan melko rasittavia ajaa. Tai tottumus kysymys tuokin kait on. Tiet ovat kapeita, välillä reunalla on pyörätie, josta en tiedä ajaako vai eikö, välillä pyörätie menee, etenkin kylissä, vähän siellä sun täällä, laattatie tärisyttää pyörää metrin parin välein...no, kun ei muusta keksinyt valittaa niin valitetaan sitten teistä...
-M
Eilinen treeni meni vähän miten meni, mutta tänään oli jälleen 100km perusajoa ohjelmassa ja homma tuntui luonnistavan pikkuisen paremmin. Toki uudet ja oudot tiet aiheuttavat sen, että ajo on välillä katkonaista kun on mietittävä mihin suuntaan matka jatkuisi. Tänäänkin ajo oli liian hidasta siihen nähden mitä sen tulisi olla.
Belgiassa ajellessa, etenkin tässä osissa maata, on pellonreunaa ja kapeaa tietä tarjolla. Pieniä kyliä on joka viiden kilometrin välein ja tästäkin johtuen ajo on jossain määrin katkonaista. Toki, jos ajelisi aina kylien välit reippahasti ja palauttelisi kylissä olisi lopputulos tasainen.
Paikallisesta pyöräkaupasta löytyi tänään pinnoja, joilla sain Ruotissa kolaroidun tehomittarikiekon taas kasaan. Pääsee jatkossa ajelemaan lenkit taas tehoja ja sykkeitä seuraillen. Pari päivää meni kyllä mukavasti pelkälläkin sykemittarilla, mutta kun tehomittarin mukana tulee matka ja poljinkierroksetkin selville on ajaminen itselleni mielekkäämpää.
Asun väliaikaisesti majatalossa, jossa vieraanvaraisuus on varsin suurta. Toki rahalla saa ja hevosella pääsee. Heinäkuusta alkaen on toivottavasti pieni vuokra-asunto tai joukkueen puolesta oleva majoitus. Joukkueen majoitusmahdollisuuksia selvitellään par'aikaa. Saa nähdä.
Loppuun mainittakoon Belgialaisten maanteiden olevan melko rasittavia ajaa. Tai tottumus kysymys tuokin kait on. Tiet ovat kapeita, välillä reunalla on pyörätie, josta en tiedä ajaako vai eikö, välillä pyörätie menee, etenkin kylissä, vähän siellä sun täällä, laattatie tärisyttää pyörää metrin parin välein...no, kun ei muusta keksinyt valittaa niin valitetaan sitten teistä...
-M
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
1573
Otsikon luku on yhtä kuin auton kilometrimittarin lukema kotoa lähdön jälkeen. Hammarön kautta päädyin Belgiaan, Saksan ja Hollannin läpi ajellen. Majapaikan kaupunki on Olen, Flaanderin alueella.
Tänään ajoin viikonlopun kisojen jälkeen ensimmäisen lenkin. Meno oli nihkeää ja mieli muualla kuin tiukan, 100km, perustreenin tekemisessä. Ajot jäivät 2,5 tuntiin, jonka jälkeen suuntasin katsomaan joukkueen ajamista Antwerpeniin Grote Prijs 1 Mej -kilpailuun. Europe Touriin kuuluva kisa oli kerännyt paikalle 30 joukkuetta ja viivalla oli liki 180 ajajaa. Vaativalla kaupunkireitillä ajettu kilpailu antoi osviittaa siitä mitä oma viikonloppuni tuonee tullessaan.
Alunperin tarkoituksena oli ajaa sekä lauantaina että sunnuntaina Kermis-kilpailut (=kierrosajo). Nyt kuitenkin näyttää vahvasti, että ajan vain sunnuntaina 100km kilpailun, joka on noin 10km päässä majapaikastani.
Tämä tästä tällä erää. Pari blogitekstiä ovat julkaisua vaille valmiit, joten tällä viikolla päivittynee vielä muutamaan otteeseen.
-M
Tänään ajoin viikonlopun kisojen jälkeen ensimmäisen lenkin. Meno oli nihkeää ja mieli muualla kuin tiukan, 100km, perustreenin tekemisessä. Ajot jäivät 2,5 tuntiin, jonka jälkeen suuntasin katsomaan joukkueen ajamista Antwerpeniin Grote Prijs 1 Mej -kilpailuun. Europe Touriin kuuluva kisa oli kerännyt paikalle 30 joukkuetta ja viivalla oli liki 180 ajajaa. Vaativalla kaupunkireitillä ajettu kilpailu antoi osviittaa siitä mitä oma viikonloppuni tuonee tullessaan.
Alunperin tarkoituksena oli ajaa sekä lauantaina että sunnuntaina Kermis-kilpailut (=kierrosajo). Nyt kuitenkin näyttää vahvasti, että ajan vain sunnuntaina 100km kilpailun, joka on noin 10km päässä majapaikastani.
Tämä tästä tällä erää. Pari blogitekstiä ovat julkaisua vaille valmiit, joten tällä viikolla päivittynee vielä muutamaan otteeseen.
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)