lauantai 29. elokuuta 2015

GP Dudenhofen - kootut selitykset

En edes tiedä mistä tätä kertomusta aloittaisi. Harvoin on ollut tälläistä kisareissua takana. Ja vielä on huominen edessä siirtymineen autolla ja lentoineen Turkuun. Tavallaan tässä viikonlopussa meni loppupeleissä aika vähän asioita kohdilleen. Likapyykkiä ei tullut. Se on aina hyvä puoli kisareissua!

Tiistaina lennolla kadonneet tavarat eivät koskaan saapuneet perille ajoissa. Perjantaina, aamupäivästä, lentoyhtiön ihminen sanoi, että koittavat tuoda alkuviikolla Turkuun varustelaukkuni. Hätä ei ollut onneksi loputtoman iso, koska jo torstaina sain jalkaani, erittäin epämukavat, mutta polkimiin kiinnittyvät pyöräilykengät. Viimeisten kolmen päivän valmistautuminen oli siis yhdet treenit rullilla. Vaikka eipä sekään tätä oikeasti kaatanut, jos ihan rehellisesti tarkastelee.

Dudenhofenin GP:hen päädyin kun kisajärjestäjä toukokuussa lähetteli sähköpostia, että kait olen tulossa tänäkin vuonna paikalle. Nykyisin Euroopassa muutaman kisajärjestäjän kanssa hyvissä väleissä ja kutsuja kisoihin tulee aina ajoissa. Ei siksi, että olisin kisojen suurin tähti, voittajakandidaatti, tai mitään muuta hohdokasta, vaan osittain siksi, että lienen ajaja joka hoitaa hommansa. Sellaisia takuuvarmoja suorittajia on hyvä olla kisoissa, jotka ajavat lajit läpi, eivät aiheuta radalla tilanteita muille kuskeille, ja jotka toisaalta ovat hyvissä väleissä myös tuomareiden kanssa. Eli kauniisti sanottuna täytemiehiä kilpailuihin. Toisaalta, jos maantiellä ajaisin sellaisessa seurajoukkueessa, jossa olisi jotain joukkuevelvoitteita niin todennäköisesti olisin pullokuski ja vetomies - jokainen kykyjensä mukaan.

Se siitä romantisoinnista. Varusteita ei siis tullut ja kisaamaan pääsin RV08 Dudenhofenin väreissä. Vaatteet oli joko inan pienet tai tehty urheilijoille, mutta joka tapauksessa todella piukat. Vit*tus oli varsin iso, koska valmistavat treenit jäi tekemättä ja radalla ei tullut ajettua metriäkään ennen kisat avannutta omniumin scratchia. Vielä kun kisoissa oli mukana sellaisia kuskeja kuin Dibben, De Ketele, Cavendish, Lampater, Kluge olisi oikeasti pitänyt olla kaikkien asioiden kunnossa, jotta olisi todella hyvänä päivänä pystynyt ajamaan lähes tasavertaista kisaa heidän kanssaan. Tai rimpuilemaan enemmän edes vastaan.

Omnium päättyi keskeytykseen viimeisen lajin viimeisellä neljänneksellä. Tässä kuitenkin lyhyt kertaus lajeista:

Scratch oli vauhdikas kisa, joka ajettiin lähes 51,5kmh vauhdilla. Ulkona betonilla tuo on vauhdikasta menoa. Omat vetovuorot hoitui kivasti, mutta mitään mahdollisuutta ei ollut mitään yrittää. Ehkä vähän samaa vikaa kuin maantie-SM kisassa tänä vuonna, ei oikein pääse "punaiselle" ajaessa. Toiseksi viimeisenä maaliin.

4km aika-ajossa Belgian maajoukkueen Matthias van Beethovenia vastaan. Sain ajettua vastustajan ylös, mutta oma hajosi 3km kohdalla. Viimeinen kilometri yli kaksi sekuntia aiempia hitaampi. Ihan kelpo suoritus ilman tietoa kierrosajoista. Aika 4.54, joka oli noin sekunnin hitaampi kuin viime vuonna, jolloin olin sisällä 4.44 kunnossa.

Elimination päättyi, tietysti, toiseksi viimeisenä. Ajo oli itseasiassa yllättävän hyvin kontrollissa, mutta kirissä loppui tila. Vähän sellainen "toivotaan toivotaaan" kiri, jossa olisi ehkä pitänyt työntää rohkeammin edessä ajavien kuskien takarenkaiden väliin oma eturengas.

1km alkoi huonosti, kun vajaa 30 minuuttia ennen starttia levystä räjähti tuubi. Treenitakakiekoilla ei ihan löytynyt ajoon menoa ja polkeminen tuntui enemmän tasaiselta tempoamiselta kuin kilometriltä. Ajalla 1.08.8 erittäin suuren pettymyksen aiheuttanut toiseksi viimeinen sija. Oli vika kiekossa tai miehessä niin puoli sekuntia paremmalla ajalla olisi jäänyt viisi kuskia taakse.

Lentävä kierros 14,6. Ei auta. Tuollainen aika on ansaitusti toiseksi viimeinen.

Pisteajossa matka päättyi reilu 10km ennen maalia. Vauhti ei tällä kertaa tappanut, vaan kärsin aavistuksen kuumasta kelistä (+30C) ja laina-ajoasuni säämiskän huonoudesta. Toki mikään ei olisi ajossa muuttunut, jos olisin ajanut omissa vaatteissani. Olisin ehkä päässyt maaliin, mutta tuskin sen kummemmin saavutuksin.

Lopputulema oli siis dnf pisteajossa, mutta kaikkien vaateselitysten takaa pitää myös nähdä aavistus totuutta. Suorituskyky ei ole yhtään parempi kuin mitä se oli viime syksynä. Ollaan ehkä jopa pienen pykälän verran takana tätä kevättä. Eli vaikka valmistautuminen olisi ollut parempi tähän viikonloppuun en jaksa uskoa, että olisin suorittanut paljoakaan paremmin. Toivottavasti tietysti olen väärässä, mutta ajosta huomaa, että muutamia asioita uupuu tällä hetkellä. Ehkä isoin ongelma on toistuvasti tapahtuvissa, isolla välityksellä tehtävissä, anaerobisissa vedoissa, joiden kesto on 20-40 sekuntia. Toinen ongelma on ajamisen rentoudessa. Tätä ongelmaa vastaan taistelin etenkin syksyllä 2013, mutta nyt huomaa, että tuo rentouden puute painaa päälle.

Koska tässä kohtaa kautta pitäisi pystyä parempiin suorituksiin ei tässä auta paljon muuta kuin harjoitella järkevästi seuraavat kaksi viikkoa, tehostetusti niitä osa-alueita, joissa isoimmat ongelmat on, ja ajaa seuraavissa kilpailuissa hyvin. Ei päänsilittelyjä ja sääliä tämän viikon osilta, vaan rehellinen toteamus, että meni huonosti ja nyt pitää parantaa.

Ketju poikki,
-M


perjantai 28. elokuuta 2015

GP Dudenhofen ennakointia

Ei ole tavaroita näkynyt. Minne lie kadonneet. Eilen olin pitkään matkatavarajäljityksen kanssa puhelimessa, josta ison osan kuuntelin odotusmusiikkia, ja lopputulema oli, että hei soittavat kun tavarat löytyvät. Aika nihkeetä.

Eilen pääsin vähän ajamaan rullilla, kun sain lainakengät ja housut käyttöön. Eipä siitä saanut muuta kuin polvet kipeäksi, koska kengät eivät ole omat, ja vaikka kuinka klossia sääteli, niin jalka pääsee liikkumaan liikaa kengässä. Eikä se nyt muutenkaan kovin ideaalia ole ajaa numeroa isommilla kengillä. Lenkkeillä voisi, mutta kisaaminen ei oikein tunnu hauskalta ajatukselta.

Kisat ovat hyvät, kuten GP:t aina tuppaa olemaan. Viivalla mm Leif Lampater, Roger Kluge, Mark Cavendish, Jon Dibben, Oliver Beer, Kenny De Ketele...Nuo nyt ehkä kaikista kovimmista kuskeista. Yhtään heikkoa kuskia (paitsi se suomalainen) ei viivalla ole. Tässä tulee myös se ongelma noiden lainavarusteiden kanssa. Jotta pystyisin mitenkään haastamaan, tai edes roikkumaan mukana, kisassa tarvitsee itse onnistua hyvin. Ajaa paremmin kuin yleensä - omia ennätysvauhteja. Ja se ei vain onnistu lainavermeissä, etenkin kun päässä pieni ärsytys siitä, että kamat eivät kolmessa vuorokaudessakaan ole vielä löytyneet.

Katsotaan mitä päivät tuovat tulleessaan. Tällä hetkellä ulkonakin sataa reippaasti, joten kisojen alku saattaa viivästyä hiukan. Jos vaikka varusteet tulisivat vielä pelipaikoille.

Ketju poikki,
-M

torstai 27. elokuuta 2015

Ei ihan putkeen...

Niin hauskaa kuin tässä kohtaa olisikin hehkuttaa hyviä takaa-ajoaikoja treeneistä, tai rentoa ajofiilistä, niin joudunkin valittelemaan sitä, että en ole pariin päivään ajanut.

Tuossa kun matkapäivää viettelin tiistaina hukkui varustelaukku lennoilla. Tässä nyt odotellut reilut 48h sitä löytyväksi ja tulevaksi Saksaan. Kisat alkaisi huomenna, joten tässä on vielä 24h aikaa saada tarvikkeet. No, huonoa tuuria. Huonoon kohtaan. Vai osuuko huono tuuri nyt koskaan hyvään kohtaan?

Kisat nyt olisi sitten kuitenkin pe-la. Omniumia olisi tiedossa, jos saan varusteet. Tietysti tässä herää kysymys, että voisiko varusteet lainata tai ostaa kisoihin. Vastaus on melkolailla selkeä: EI. Tavaroiden lainaaminen ei ole UCI-kisoissa yhtä muodikasta kuin Kupittaan Velolla tiistaisin. Tai toisaalta tavaroiden ostaminenkaan; kypärä, kengät+klossit, lasit, hanskat, ajovaatteet, lääkkeet...tuossa saa äkkiä poltettua aika isosti rahaa, jotta saa edes sellaiset vermeet, joilla pystyisi jotenkin ajamaan. Katsotaan nyt mitä tämä seuraava 24-tuntinen tuo tulleessaan.

Täytyypi todeta, että tänä vuonna ollut aavistuksen nihkeää meno. Keväällä olin hyvässä kunnossa talven jäljiltä, mutta huonoon kohtaan sairastuminen vei terää, jälkitautina on jäänyt jäljelle toistuva kuumeilu, jota kestää aina muutaman päivän kerrallaan, vähän huonoa tuuria (kuten nyt), ylimääräisiä matkakuluja kevään kisoissa ja belgialaisen joukkueen outo toimintamalli ovat omiaan siihen, että sitä miettii ihan tosissaan, että pitäisikö kausi jo paketoida. Vastapuolella tosin keväällä ajetut 1km ja 4km enkat, jotka osoittivat, että kunto on hyvä, kun pääsee oikein treenaaman ilman sairastelua, ja toisaalta EM-kisojen läheisyyskin, joihin on kausi tähdätty. No, pohditaan näitä myöhemmin lisää...

Ketju poikki,
M

maanantai 24. elokuuta 2015

Syyskausi käyntiin

Edellisestä blogitekstistä on vierähtänyt jo yli kaksi viikkoa. Pahoittelut siitä, mutta toisaalta syy hiljaisuudelle on hyvä: mitään ei ole tapahtunut viime aikoina.

Tai oikeastaan on tapahtunut varsin paljonkin, mutta ei mitään sellaista, josta kannattaisi sen kummemmin metelöidä. Takana on nyt todella hyvät 2,5 viikkoa harjoittelua, joista ensimmäinen viikko mentiin maantiellä ja jälkimmäinen 1,5 viikkoa rataharjoitusten parissa. Ratapäivinä pitää painaa kaksi treeniä päivään sisälle, joten kiirettä ja väsymystä on puskenut. Treenit itsessään on mennyt ihan hyvin. Ei vielä missään nimessä samaa kuin oli keväällä toukokuun ratajaksolla, mutta lähellä ollaan. Ajosta puuttuu sellainen viimeinen terävyys, mutta paketti itsessään tuntuu olevan ihan kelvosti kasassa.

Syksyn kisakausi starttaa tällä viikolla. Ohjelmassa on ensimmäisenä Saksassa ajettava UCI GP, jossa ajetaan omnium. Tuttu paikka viime vuodelta, johon kutsuttiin jo toukokuussa kilpailuihin, joten tästä oli hyvä luoda syksyn aloituspiste. Kisat tulevat olemaan, taas jälleen kerran, todella kovat, kun mukana menossa ovat Britannia, Espanja, Sveitsi, Saksa, Belgia, Itävalta, Kreikka ja Norja. Syksyn ensimmäisissä kisoissa pitää ajaa hyvin, mutta liikoja ei vielä parane toivoa.

Ohjelma syksylle on luotu taas siten, että kunto, ja ennen kaikkea kisatuntuma, on huipussaan lokakuun puolivälin EM-kilpailuissa. Syyskuun puolivälissä, kuukausi ennen EM-kisoja, päätetään lajit, joihin EM-kisoissa on mielekästä tähdätä ja harjoittelua muutetaan viimeisille viikoille tarpeiden mukaiseksi.

Päivitellään seuraavan kerran Saksasta, kun valmistavia treenejä on muutama saatu jalkoihin!

Ketju poikki,
-M


perjantai 7. elokuuta 2015

Rataa, kisaa, treeniä...

Viikko mennä heilahti niin, että ei edes huomannut. Viime viikonloppu tuli vietettyä Helsingissä rata SM-kisoissa. Matka jatkui sieltä Belgiaan, jossa se tyssäsi kuin seinään. Onneksi tästä on saanut edes pari hyvää treenipäivää alle, jotta hommat ei mene ihan vihkoon.

Rata SM-kisat osuivat tänä vuonna ohjelmaan siten, että niihin ei pahemmin ehditty valmistautumaan. Kävin pari kertaa Kupittaan Velolla sutaisemassa muutaman vedon, ja niissäkin panostus oli lähinnä kilometrin aika-ajoon. Pidemmät vedot eivät oikein tuulessa ota kulkeakseen, koska ulkona harjoittelu on jäänyt viime vuosina vähemmälle.

Kilometrin aika-ajon voitinkin lauantaiaamuna. Voittoaika 1.08.3 (tjsp) ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta tällä kertaa se riitti voittoon. Olin jo tässä kohtaa lauantaita valmiina pakkamaan kamat ja lähtemään kotiin ja maantietreenin pariin.

Jatkoin kuitenkin, vahvasti suostuteltuna, ajamistani, joka oli vähän vaisua koko loppupäivän. 4km takaa-ajossa pääsin vahingolla finaaliin. Laskin hiukan omaa aikaani ajon aikana väärin ja meinasi käydä huonosti. Päivän päättäneessä linja-ajossa ajo ei oikein lähtenyt missään kohtaa rullaamaan. Oli tiedossa, että jaloissa ei ole terävyyttä kiihdtyksiin, mutta kovin oli tarpeettoman vaikeaa silti. Neljäs sija oli se mitä tuollaisella ajamisella voi ansaita. Onnittelut mitalisteille!

Sunnuntaina ohjelmassa oli 4km takaa-ajon finaali. Oma ajoni alkoi ihan mukavasti ja eteni suunnitelman mukaisesti noin puoleen väliin. Muutaman kerran kuitenkin tuuli nappasi melko reippaasti kiinni pyörään ja mieheen, jonka seurauksena ajorytmi katosi. Ajorytmin mukana katosi ne pienetkin motivaationrippeet, joita vahvempaa vastustajaani vastaan oli ajon alussa. Ehkäpä nelisen kierrosta ennen maalia olin pari sekuntia perässä voittoon ajanutta Nummikon Jussia ja päätin, että tämä sai riittää tältä kertaa. Vauhti pois, ylösajon odottelua ja radalta veke. Jussi oli kyllä vahva ja hallitsi tuulessa taivaltamisen loistavasti! Oikea mies voitti tälläkin kertaa!

No, siirrot oli SM-ajojen jälkeen nopeita ja jo keskiviikkona olin viivalla 160km maantiekisassa Ieperissa. Reitti oli vaativa, 10km kierros, jossa oli kolme nousua ja kolme laskua. Matkapäivän päälle ajaminen tuntui todella pahalta ja ekat puolituntia oli täyttä tuskaa.

Matka kuitenkin loppui kuin seinään, kun pyörätiellä alkoi mennä väkeä nurin urakalla. Tällä kertaa en pystynyt kasaa välttämään ja jonkun kanssakaatujan tönäisemänä päädyin suoraan kohti lehmäaitausta, ja ennenkaikkea aitauksen vaijerilankoja. (Onneksi ei ollut piikkilankaa!) Pyörä pysähtyi aitaan ja itse tovia myöhemmin pellolle. Siinä pellolla kun makailin, ja odottelin, että joku kaapisi ylös, oli jotenkin huvittavan hauska olo. Vähän aikaa ajamista painanut mahalaskuvaihe ikäänkuin kulminoitui tuohon Ieperin-taistelujen pellolle, jossa heinien ja lehmänpaskan keskellä makailin monen muun kanssa.

Kisa päättyi siltä osin siihen. Kypärästä näki kivasti kuinka päälleen tuli alas ja niska-kaula -akseli on tuosta muistutellut myös viime päivät.

Mahalaskun hyvä puoli oli se, että siitä oli kiva lähteä kohti hyvää valmistautumisjaksoa ennen syksyn ekaa GP-kisaa. Aikaa on kolmisen viikkoa saada koneeseen hyviä treenejä maantiellä, ja kokoajan enemmän ja enemmän myös radalla. Takana on nyt pari päivää Flanderin-peltojen kiertelyä. Kahdeksantuntia kahteen päivään, vajaan 30 asteen helteessa ovat olleet rankkoja, mutta taatusti hyviä ajoja. Huomenna vedellään aamulla hiukan kilsan startteja ja illalla jauhetaan lisää perusajoa koneeseen!

Ketju poikki,
-M