torstai 29. elokuuta 2013

Kestävää hitautta radalla

Kesäisten kelien vielä helliessä itäistä Flaanderia on syksyn ensimmäiset kisat jo melkein ovella. Kyseessä on onneksi "kotikisat", joten matkustamista ei pahemmin kerry. Paitsi sitten aikanaan kun täältä olisi tarkoitus palata kotiin.

Sunnuntain Kermesse oli todellakin rankka. Palautuminen kisasta, jossa on kauden kovimmat teho- ja sykelukemat ajettu, vei aikaa enemmän kuin oli arvioitu. Tiistaina oli silti vuorossa ratapäivä vaikka jalat särkivät aamulla ja verryttelyajo maantiellä tuntui vaikealta. Radalla meno oli onneksi helpompaa. Tai ainakin vanhat kivut jäivät uusien alle.

Tiistain ohjelmassa oli yhteensä 29 kilometriä vetoja joiden pituudet vaihtelivat yhden ja viiden kilometrin välillä. Sinänsä varsin rankka päivä ja vielä rankemmaksi sen teki vetojen tasaisen hidas vauhti. Ei vaan saa jaloista vielä irti viidenkympin vauhteja.

(Gentin velodromi, väitettyine 50 asteen kaarteineen, on siitä mukava kun ajaa yksin vetoja, että kurveissa huomaa helposti milloin vauhti menee yli ~48kmh. Lyhyt kaarre alkaa nostamaan noissa vauhdeissa hiukan ylöspäin valkoiselta viivalta. Tämä tietenkin on ajamisen kannalta ihan hyvä asia niin nopeuden kontrollointi on helpompaa, kun mittariakaan ei parane katsella kierroksen välein.)

Keskiviikko aukeni, yhä sunnuntaista, kipein jaloin. Toki kipeyttä taisi edesauttaa tiistain ratatreenit. Ohjelma oli onneksi lyhyempi kuin tiistaina, mutta vedot vastaavasti kovemmilla laktaattimäärillä ajettavia.
Rataosuuden oltua ohi ja lähtiessäni maantielle ajamaan oli kyllä melkoisen väsynyt olo. Kahden päivän intensiivinen harjoittelu oli tehnyt tehtävänsä ainakin omalle nykytasolleni.

Tämä päivä meneekin lepäillessä ja kevyen parin tunnin lenkin parissa. Perjantaina on jälleen rataharjoituksen vuoro. Tällä kertaa ohjelma tosin painottuu enemmän radan ajamiseen yläreunoja pitkin ja muutamaan lyhyeen, terävään vetoon.

Ketju poikki,

-M

maanantai 26. elokuuta 2013

Kilpailu 25.8

Vaikka tuskailin viime viiikon ratatreenien hitautta, joka pysyi yllä koko viikon, oli viikonlopun kisassa kauden paras ajofiilis. Ei välttämättä parhaimmat jalat tai sopivin reitti, mutta hyvä tunne omaan tekemiseen.

Viikko 34 oli ensimmäinen viikko tähän kauteen kun ohjelmaan osui tehoharjoituksia. Kevään ja kesän aikana on viikossa ollut yleensä kerran, joko muutama 5km veto anaerobisella kynnyksellä tai viiden kuuden vedon sarja yli anaerobisen tehon. Viime viikolla kuitenkin pääsi ajamaan kunnolla tehoja. Ulkoa en jaksa muistaa tarkkaa määrää, mutta radalla tuli viikon aikana 20-25 kappaletta yli 40 sekunnin, mutta alle 7 minuutin vetoa.

Kisassa tämä näkyi yrittämisen helppoutena. Pystyi iskemään irti porukasta, hyppäämään mukaan uuteen iskuun, kun oma edellinen oli ajettu kiinni ja ennen kaikkea toistamaan näitä useaan otteeseen. Eilinen kisa oli toki todella pieni. Osallistujia oli vain 60, joten sinänsä ajaminen oli, tietysti, helpompaa. Kisassa oli reilulla 10km kierroksella pari kilometriä mukulakiveä, joka tosin asetti haasteensa jokaiselle kuljettajalle. Mukulakivet kun on pakko polkea. Siinä ei peesissä tule mukavasti.

Kisan lopussa en päässyt ensimmäiseen ryhmään mukaan, joka irtautui kierros ennen maalia pääjoukosta. Heti perään saimme aikaiseksi kakkosryhmän, jossa tulin maaliin sijalla 20. Sijoitus itsessään ei herätä suurempaa juhlan aihetta. Ryhmämme kiri sijoista kympin joukkoon, mutta lopussa ei jalka enää kantanut.

Tärkeämpää antia kisalla oli kuitenkin, tiukan rasituksen lisäksi, henkisten voimavarojen kasvatus. Se tunne on vaan loistava, kun huomaat, että pystyt toistamaan suorituksia kisassa kerta toisensa jälkeen. Tietenkin voisi todeta, että eikö olisi kannattavampaa iskeä kerran ja mennä suhteessa kovempaa.

Huomenna jatkuu hommat radalla. Tietenkin odottelen radalle eilisen kisan jälkeen myös pientä parannusta kierrosaikoihin, mutta toisaalta vaikka kierrokset eivät paranisi, ja kunhan eivät paljoa huonone, voitaneen pyörän upottaminen kanaaliin unohtaa toistaiseksi. Siitä saa ihan komean kasvutuen köynnösruusulle kotosalla.

Ketju poikki,

-M

tiistai 20. elokuuta 2013

Kello ei valehtele

Pitkään odoteltu paluu ratapyörän päälle on ohi. Varusteita ei vielä ole nakattu Gent-Brugge -kanaalin pohjaan, mutta kaikki aikanaan. Toisaalta lieneekö se varusteiden vika, että niiden käyttäjä kulutti kellon mukaan aikaa kierroksiin liian kauan? Itse en voi tuohon kanaaliin hypätä, koska kyltti kieltää sinne menemisen. Pyörän pudottamista kieltävää kylttiä ei ole.

Ei päivä radalla oikeastaan ollut niin kauhea kuin prologimme antaa ymmärtää. Ajaminen ei oikeastaan sattunut juuri ollenkaan, takaa-ajoasentoon pääsi helposti, mutta ainoa ongelma oli noin 14% puutos vauhdissa. Hauskaksi asian tekee se, että 2km vedot kestivät hyvä pintaisella, erittäin lämpimällä, sisävelolla reilun kymmenen sekuntia enemmän kuin kesäkuisella Kupittaalla.

Ongelma juurtaa sairastelujaksoon, joka osui elokuun alkupuolelle. Kävin tämän toteamassa myös kisoissa viime viikonloppuna, jossa helpolla radalla, helpossa kisassa olin suorittanut oman osuuteni neljänkymmenen minuutin jälkeen. Hapenotto ei toimi. Toisaalta eipähän hengästy. Tietenkin olisi mukavaa, että pyrkiessä omiin maksimaalisiin suorituksiin toimisi maksimaalinen hapenottokykykin niissä rajoissa joissa se toimi vielä keskellä kesää.

Onneksi ratakisoihin on aikaa vielä liki parikymmentä päivää. Sinä aikana on mahdollista saada hapenotto toimimaan ja kenties jopa parantaa sitä hieman. Jotta kolmen viikon kuluttua ei tarvitsisi itkeä, että "hapenotto ei pelannut"-virttä lähdetään suorittamista ratapyörän päällä nyt parantamaan myös taloudellisuuden kannalta. Pitäisi siis löytää rentoutta ajamiseen, saada jalat liikkeelle ja toisaalta sitä kautta myös hengitystä pelaamaan.

Hyvänä puolena huonossa päivässä radalla, tai ei se oikeastaan ollut niin huono, hemmetin hidas vain, oli se, että pääsi ottamaan tuntumaa kisarataan. Siinä missä osa radoista on helppoja ajella varsin neutraalien muotojen takia oli Gentin rata huomattavasti vaikeampi itselleni. Pitkät suorat ja lyhyet, jyrkät kaarteet olivat tänään pienoinen haaste. Harjoittelu jatkuu radalla torstaina ja perjantaina. Huomenna tarkoitus ajaa maantietä ja edetä Vo2max availun merkeissä. Motivaatiotahan tuo kellonaikojen hitaus nostaa mukavasti, koska kärsimys pyörän päällä loppuu kuitenkin sitä nopeammin mitä nopeammin ajaa!

Ketju poikki!

-M

perjantai 16. elokuuta 2013

Paluu pyörän päälle

Pitkäksi venähtänyt sairastelu saatiin viime viikonlopun aikana kuriin ja maanantaina olikin edessä paluu pyörän päälle. Sen tietää mitä se on kun pidät reilun viikon taukoa. Pyörä tuntuu pahalta alla, satula on huonosti, korkeuskin taitaa olla väärä, vaihteet ei toimi jne...Pari päivää meni tuntumaa hakien,mutta nyt sairastelut ovat vain muisto bittiavaruudessa.

Syksyn ensimmäisten ratakisojen lähestyessä harjoittelua alettiin painottamaan kohti ratajaksoa. Tällä viikolla siis selkeästi kovempi harjoitusviikko, jonka jälkeen pari viikkoa radalla (ihmettä odotellen) ennen kisoja. Lähellä on onneksi hyvä valikoima veloja; Gentin ja Roubaixin sisäradat sekä muutamia vallan mainioita ulkoratoja.

Sunnuntaina onkin vuorossa paluu kilpailuihin. Se ei missään nimessä nosta mielialaa,kun kausi on jo muutenkin pitkällä ja joudut pitämään kisoista pari viikkoa taukoa. Sunnuntaina pääsee onneksi ajelemaan Kermista - matkaa kisapaikalle on kokonaista kahdeksan kilometriä.

Kotiinpaluukin lähestyy. Siinä meneekin taas tovi tien päällä mukavasti kun ajelee auton Belgiasta Tukholmaan. Kausi jatkunee kuitenkin kotiinpaluun jälkeen suunnitelman mukaisesti. Kilpailuja kun ei maantiellä ole tarjolla niin lienee ajettava henkilökohtainen aika-ajo -cup syys-lokakuun aikana.

Ketjuja poikki!

-M

perjantai 9. elokuuta 2013

Sairastelu jatkuu

Viime perjantaina alkanut kuumeilu on pikku hiljaa väistymään päin ja toiveet siitä, että sunnuntaina pääsisi ajelemaan lenkkiä ovat varsin suuret. Sairastelut nyt ei koskaan tule hyvään paikkaan, mutta onneksi tässä on vielä neljä viikkoa aikaa hioa kuntoa kohti syksyn ensimmäistä UCI GP-kilpailua. Toisaalta mieltä kaihertaa se, että tässä menettää kahden viikonlopun kilpailut, jotka olisivat taatusti olleet tarpeen.

Seuraavien viikkojen aikana aika tulee kulumaan rullilla ja maantiellä, sekä myöhemmin rullilla ja radalla. Ja tietysti mukana on maantiekilpailuja koko ajan tukemassa rataharjoittelujaksoa. Samalla ohjelmaan tulee lantionliikkuvuutta tukevia harjoitteita.

Ratapyörää tosiaan testailin tuossa reilu viikko sitten Bruggen-velodromilla. Ajelin pyörälläni ensimmäisen kerran sitten kesäkuisen kaatumisen ratakisoissa. Jotenkin pyörä vain tuntui oudolta ajaa. Kovasti olen sitä koittanut tutkia,että onko rikki jostain vai ei, mutta mitään näkyvää en ole löytänyt. Tarvinnee vielä tutkia uudestaan ja käydä testaamassa myös radalla vielä, jotta saisi varmuuden siitä onko pyörä ehjä vaiko rikki.

Tapahtumaköyhistä sairaspäivistä ei tämän enempää taida jutun juurta irrota, joten eiköhän pistetä jälleen "Ketjua poikki"

-M

maanantai 5. elokuuta 2013

Ratakauden availua

Viime syksynä tehdyn vuosisuunnitelman yksi merkittävimmistä muutoksista aiempiin vuosiin nähden oli rataharjoittelun ja ratakilpailujen jättäminen kokonaan omaksi blokikseen kauden sisällä. Ainoat poikkeukset ennen ratakautta ovat olleet Tsekeissä ajetut 200km pisteajopäivät, sekä SM Omnium, jota ennen tein kolme ratatreeniäkin.

Nyt on kuitenkin neljä viikkoa aikaa ensimmäisiin ratakilpailuihin tämän syksyn puolella. Etupyörä on siis syytä kääntää vasemmalle ja lähteä kiertämään rataa. Eilen kävin, viikonlopun sairasteluista keskenkuntoisena, kokeilemassa 32,5 minuutin verran Bruggen velodromia. Eiköhän tuo ajettu aika kerro kaiken oleellisen tuosta päivästä.

Ratakilpailuja on näillä näkymin ohjelmaan piirretty syyskuusta joulukuulle. Tosin kisoja on vain 1-2 kertaa kuussa, koska matkustaminen kilpailuihin on kallista. Kiitos UCI:n tekemän sääntömuutoksen ratakilpailuja on tänä vuonna tarjolla nelinkertainen (!!!!) määrä viime vuoteen verrattuna. Oman ratakauteni kestoon vaikuttaa yksinkertaisesti se,että olenko vuoden aikana kehittynyt riittävästi, jotta viitsin kisoja kiertää radalla. Belgiassa olen huomannut, että nautin suunnattomasti maantiekisojen ajamisesta täällä. Vähän samoin kuten Ruotsissa tai Eestissäkin.

Viime viikon loppupuolella iskenyt ärhäkkä kuume aiheutti sen,että viikonloppuna ei tullut kisattua. Ja vaikka tässä olisi vieressä ollut myös maanantai-kisaa tarjolla on pakko jättää ajot välistä ja parannella itsensä kuntoon.

Ketju poikki,

-M