sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

SM Omnium, päivä 2

Aloitetaan kiitoksilla, joka paljastanee samalla miten tässä hommassa tällä kertaa kävi. Voittaessahan on mukava kiittää niitä tahoja, jotka ovat tukeneet matkaani viime vuosina:
Kananen, Simola, Nurminen (kuva Reponen / IK32)

Vaimoni Janni

Talviharjoittelu ja lihashuolto Sohvi ja Iida

Turun Urheiluliiton Pyöräily; Manu & Ari

Huntteri / Felt & BBB, www.huntteri.fi

Bioracer, www.rush.fi

Bikeshop.fi / Ajopyörä, www.bikeshop.fi

Powerbar Finland,

Mainoskoho, www.mainoskoho.fi

Turku Triathlon Weekend, www.turkutriathlonweekend.fi

sekä Turun Urheiluliitto ovat olleet tärkeässä roolissa auttaessaan räpiköinnissäni eteenpäin. Iso kiitos jälleen teille kaikille!

Itse omniumiin. Pienessä kuumeessa aamulla viivalla ja todella vaikea kilometri, joka painui liki 1.08 aikoihin. Päälle onneksi lentävä kierros pelasti viikonloppuni. 250 metrin matkalla aika oli 14,0 ja keskinopeus tasan 64kmh. Seuraavaksi sitten kohti 65!

Omniumin päättänyt pisteajo ei tainnut olla kenellekkään läsnäolleelle kovin mukava. 40 kilometriä on pitkä matka taivallettavaksi ja arvostan kovasti kaikkia kilpakumppaneitani, jotka lähtöviivalle saapuivat! Pisteajo ratkesi aikalailla aikasessa vaiheessa, joten suurta ajamisen juhlaa ei ollut nähtävillä.

Pisteajo muutti lopputilanteen siten, että Kimmo Kananen vei SM-hopean ennen viime vuotistakin pronssimitalistia Janne Nurmista. Neljänneksi taisi polkea Petri Matero. Valitettavasti en ole tuloksia nähnyt, joten en voi lopullista listaa tässä kertoa.

Kilpailun jälkeen ehkä merkittävin asia oli kuitenkin Kanasen Kimmon kehut ajamisesta. Kun entinen ammattilainen, nykyinen täysaikainen pyörätyöläinen, antaa tunnustusta lämmittää se kummasti mieltä. Muistelen, että Heinikaisen Jukka kehui ajamistani SM pistarissa vuonna 2011. Jäin toki neljänneksi tuolloin (?) ja Jukka oli luonnollisesti mitaleilla, mutta siltikin tuo jäi mieleen. Toivottavasti voin itse tulevina vuosina antaa tunnustusta muiden ajoille ja näin ollen kannustaa nuoria, ja miksei vanhempiakin, suomalaisia kuskeja kohti parempia suorituksia!

Suomalaisten ryhmäretkimatka on poistunut ainakin hotellilta, mahdollisesti jo Venäjältäkin. Huomenna on oma siirtymäetappini kohti kotia, jossa en olekaan viimeiseen pariin toviin ehtinyt pahemmin käydä. Perunat varmaan tarvitsee kylvää, vaatteita lienee pestävä, parannuttava kolme viikkoa kestäneestä sairastelusta ja aloitettava maantieharjoittelua. Melkoisesti urakkaa siis tiedossa. Mutta onneksi vasta huomisesta alkaen.

Ketju poikki,
-M

lauantai 14. maaliskuuta 2015

SM Omnium, päivä 1

Pienessä kuumessa ajeltu SM Omniumin ensimmäinen päivä ei omalta kohdaltani tarjonnut mitään hienouksia. Jos kaikki olisi mennyt kuten suunniteltua olisin tänään ajellut hyvää aikaa neljällä kilometrillä. Jos...

SM Omniumin viivalle asettui aamusella kymmenen kuskia. Kiitos kaikille kilpakumppaneille siitä, että saavuitte Pietariin. Ilman osallistujia ei olisi kilpailuja!

Scratch meni monella vähän totutellessa vielä rata-ajamiseen tämän kauden puolella ja ryhmä repeilikin moneen pienempään osaan matkan aikana. Tuomaristolla oli taatusti täysi työ saada kaikille aikaiseksi oikeat kierrosluvut ja sijoitukset. Itse ajoin melko rauhallisesti, mutta onnistuin silti nappaamaan lajivoiton ensimmäisessä lajissa.

4km aika-ajossa oli alunperin tavoitteena, tänä ja viime viikonloppuna, tavoitella lähelle 4.40 meneviä aikoja. Tänään oli jo ennen viivalle menoa tiedossa, että mitään ihmeellisiä aikoja ei tulla tavoittelemaan. Kanasen Kimmo ajoi, kertomansa mukaan todella pienellä harjoittelumäärällä, ennen omaa ajoani alle viiden minuutin ajan, joten ainoa tavoite oli ajaa muutaman sekuntin alle Kimmon ajan ja ottaa päivän toinen lajivoitto. Alkumatkasta ajelin muutaman tasaisen 17 sekuntisen kierroksen, jonka jälkeen ei tarvinut enää puristaa, koska kierrosaikojen olisi pitänyt painua 19 sekunnin tuntumaan, jotta olisin lajivoiton menettänyt. Loppuaika taisi olla 4.51 - 4.52.

Pudotusajossa ajon ainoa, tällä kertaa negatiivinen, kohokohta oli Kanasen Kimmon rengasrikko, joka valitettavalla tavalla sotki kilpailua. Huusin kyllä huollolleni, että antaisivat varakiekkoni Kimmolle, mutta valitettavasti vaihto jäi tekemättä muutenkin sekavassa kilpailussa. Voitin lajin ilman suurempaa taistelua.

Ajaminen itsessään ei tuntunut tänään pahalta. Paras terä vain puuttuu, mutta onneksi reserviä on edes sen verran, että pystyy olemaan viivalla mukana. Huomenna pääsen toivottavasti aavistuksen paremmassa hapessa viivalle ja saan ajeltua kelvon kilometrin, siedettävän kierroksen ja pitkän pisteajon.

Ketju poikki,
-M


perjantai 13. maaliskuuta 2015

SM Omniumin ennakointia

Kauden ensimmäinen kilpailublokki alkaa lähestyä päätöstään. Onneksi. Joskus tuossa helmikuun kahdennenkymmenennen päivän paikkeilla aloin tulla kipeäksi ja vieläkään en ole tervehtynyt. Näyttää siis siltä, että ensi viikko alkaa lääkärikäynnin lisäksi pitkällä levolla.

Ennen pakkolepoa on ohjelmassa pakkokilpailua. Seurasopimukseni velvoittaa tätä nykyä ajamaan kaikissa kansallisissa mestaruuskilpailuissa. Tästä johtuen olen siis ollut pari päivää Pietarissa odottelemassa viikonloppuna poljettavia SM-kilpailuja. Tässä kohtaa on turha tarttua siihen, että miksi ihmeessä SM-kilpailut ajetaan Venäjällä eikä Liettuassa. Liettuassa nyt vain on velovuokrat, majoitukset ja ruoka halvempaa kuin Venäjällä. Kulkeminen piskuiseen Panevezysiin helpompaa kuin Venäjälle, jos kokee viisumien kanssa pelleilyn siis hankalaksi. Samoin rata on Liettuassa parempi kuin Venäjällä. No, makunsa kullakin. Nopeasti kävi mielessä, että tämä reissu olisi "mukava retki" osalle väestä, jossa kilpaileminen on ihan toisarvoista. Mutta ei. Eihän se nyt niin voi missään nimessä olla. Eihän?

No, Pietarissa nyt kuitenkin. Yhteiskuljetuksen aikataulut eivät sopineet omieni kanssa yhteen, joten tulin mukavasti junalla pari päivää ennen kisoja ja tavoitteena oli ottaa tästä reissusta se hyöty irti, että voisi kokeilla erilaista valmistautumisharjoittelua kuin yleensä. Vähän meni suunnitelmat pieleen, koska tosiaan 2,5 viikkoa sitten päälle iskenyt keuhkoputkentulehdus ei tunnu laantuvan. Sain onneksi tehtyä noin 90% suunnitellusta valmistautumisohjelmasta. Tietysti vaikea sanoa, että oliko ajatuksemme toimiva vai ei, mutta välttämättä en lähde tuttua ja turvallista ohjelmaani vielä muuttelemaan. Mutta katsotaan...

Itse kisat ovat hiukan mysteeri. Tarkkaa tietoa osallistujista ei ole. Liettuan kisojen yhteydessä viikko sitten kuulin kyllä juttuja siitä, että kuka on treenannut kovaa ja kuka vielä kovempaa. En oikein jaksa itse tällä erää syttyä tähän SM Omniumiin. Sitä kun kilpailee kymmenisen kuukautta vuodessa ulkomailla niin jokainen turha reissu on liikaa. Onneksi valmentajani oli yhtä vähän innostunut tästä kilpailuviikonlopusta kuin itse olen, koska aika on aavistuksen huono treeniemme kannalta sairastelun takia. Kilpailuissa ajan tietysti sen mitä pystyn.

Ikävä kyllä viime päivien treenit eivät lupaile paljoa, joten tuskin on tiedossa nopeita aikojakaan. Takaa-ajotreeneissä ajat ovat, aavistuksen katastrofaalisesti, painuneet yli 1.12 kilometrivauhteihin. Siitä on aikaa kun olen treeneissä joutunut kahden kilometrin vetoja ajamaan noin heikoilla vauhdeilla. Kilometrillä aion kokeilla viime viikonloppua pienempää välitystä ja toivon, että ensimmäisen kierroksen kestosta saisin napattua aavistuksen pois, joka mielellään saisi myös heijastua loppuaikaan.

No se mielenkiintoisin tietysti on viikonlopun tavoite. Tietysti aina kilpailuihin lähdetään suorittamaan niin hyvin kuin mahdollista. Tällä kertaa tuo ei ole mahdollista, joten yritetään sitten ajaa niin vahvasti kuin vain pystyy, vältellä kolareita ja toivottavasti saada viikonlopusta jotain iloa aika-ajoihin myöhemmälle kohtaa vuotta. SM-mitali? Ei pahemmin väliä. Niillä ei ole vielä ollut kertaakaan painoarvoa ulkomailla ajettaessa. Jos vain saisi itsensä terveeksi ja pääsisi harjoittelemaan kunnolla niin se on nyt seuraavien päivien (ei viikkojen!) mitalini, jotta pystyn ajamaan suunnitellun kilpailuohjelman mukaisesti. Edellisen kerran olen treenannut maantiepyörällä 22.2 ,joten hiukan alkaa tuo stressi puskemaan päälle...

Twitteriin koitan päivitellä viikonlopun kulkua!

Ketju poikki,
-M

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Liettuan heijastelua

Ensimmäiset kilpailut ovat tosiaan takanapäin. Kotimatkaakin tuli taivallettua loppuviimeksi 13,5 tuntia. Autoa, laivaa, bussia ja autoa. Nyt pitäisi alkaa taas harjoittelemaan. Pyörä odottaa kutsuvasti kylmässä kämpässä, jossa pöly ja kaakelinpalat ovat valloittaneet kylpyhuoneen lisäksi jokaisen muunkin neliösentin asunnosta.

Mitäs Liettuassa sitten oikeastaan tapahtui. Kisoja edeltävänä päivänä meni yksi rennohko lyhyt matkavauhtinen veto alle 1.10/km. Kilpailuissa ei 4km ajo sujunut niin mallikaasti kuin sitä olisi toivonut. Viimeinen kilsa oli kovin pitkä aika painui lähelle 4.48. Eipä tuolla ajalla paljon juhlita, mutta onpahan nyt ajettuna ainakin.

Takaa-ajoa seurasi kilometri. Ajo tuntui kelvolta. Aika oli melko kelpo 1.07.2. Onhan siinä paljon liikaakin, mutta kilometrin valmistavia harjoituksia ei toisaalta ole takana vielä yhtään. Pienistä asioistahan tuo kilometri on kiinni ja vähän kun pystytään nostmaaan kiihdytyksen huippuvauhtia ollaan jo paremmalla tiellä. Helpommin varmasti kirjoitettu kuin tehty.

Lauantaina kisapäivä meni pahasti reisille. Kipeänä kävin vain ajelemassa ajoja läpi. Eipä siitä sen enempää.

Sunnuntaina pystyin onneksi ajamaan. Kilometri 1.07.0, lentävä kierros 14,2, hyvää scratchia ja päivän päätteksi pisteajo porukoissa ilman suurempaa tuskaa. Kilometrin aika oli neljänneksi paras tilastonoteeraus itselleni. Sellainen kelpo. Samoin lentävä kierros oli ihan kelpo. Ei mitään tykitystä, mutta pieniä asioita kehittämällä ajo voi parantua huomattavasti.

Ryhmälähdöt menivät myös ihan kelvosti. Ei mitään erityisen hienoa tai hohdokasta menoa, mutta toisaalta ei sen suurempia vaikeuksiakaan. Mieleen muistui parin vuoden takaiset Brnon-pisteajopäivät, joissa istuin 200km pistaria porukoissa; ei ollut vaikeaa, mutta mitään ei myöskään pystynyt tekemään.

Nyt onkin ratakilpailuista tiedossa taukoa. Ohjelma vaikuttaa siltä,että mikäli suurempia muutoksia ei tule on ensimmäinen ulko-omnium heinäkuussa ja sisälle palataan elokuussa. Asioita joita pitää treenata on paljon. Aikaakin on periaatteessa paljon. Mutta samalla niin kovin vähän.

Ketju poikki,
-M

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

UCI GP Liettua, päivä 3

Kerrankin voi olla iloinen, että löysäilyllä oli positiivisia vaikutuksia. Siinä missä eilen illalla, samalta sängyltä, kirjoitellessani valittelin, että piti ajella vain kisat läpi, koska olo oli mitä oli, ei tänään ollut tietoakaan eilisen pienistä vaivoista.

Aamu alkoi kilometrin aika-ajolla. Aika painui 1,07.09 ,joka on varsin kelpo suoritus. Ei hyvä, mutta kelpo. Aineksia on parempaan ja odottelenkin jo kuumeisesti, että pääsen elokuussa seuraaviin ratakilpailuihin.

Kilometrin jälkeen oli vuorossa lentävän kierroksen aika-ajo. Noin 70 metriä ennen maalia alkoi takamus pomppimaan satulassa siihen malliin, että tajusin tekniikan alkavan hajoamaan pahasti. Aika taululla oli 14,2 ,joka jäi kymmenyksen omasta ennätyksestäni. Ajosta oli helppo löytää helposti korjattavissa oleva asia, joten ei muuta kuin sorvin ääreen; elokuussa nähdään miten käy!

Aamusession päätti UCI Scratch. Kilpailu oli haastava, koska viivalla oli neljä joukkuetta joilla oli mukana enemmän kuin kaksi ajajaa. Eli kilpailun kulku oli varsin selvä; luodaan irtiotto, jossa on jokaisesta edellä mainitusta joukkueesta yksi ajaja. Olin muutamassa hyvässä koostumuksessa mukana, mutta lopullisen neljän ajajan hatkan missasin. Ei vain ollut jalkaa mennä mukaan. Kisan lopussa koitin vielä pitkällä irtiotolla hakea viidettä sijaa, mutta sopivasti puolisen kierrosta ennen maalia takaata ohitti useampi kuski, joten loppusijoitus oli yhdeksäs. Eipä tuossa kummempia. Viisitoista arvokasta kisakilometriä.

Sunnuntain päätti omniumin pisteajo. 40km matka vaikutti ylitse pääsemättömältä koitokselta ennen starttipyssyn pamausta. Kisa oli kuitenkin, ehkä jopa valitettava, leppoisa, joten matka taittui pääjoukossa noin viidenkymmenen kilometrin tuntivauhdilla. Jalkoja ei varsinaisesti ollut, mutta kahdesti yritin luoda irtiottoa, jolla olisimme saaneet pääjoukon varvattua. Hyviä yrityksiä, mutta koskaan ei irtiotossa olleiden kuskien intressit kohdanneet.

Kolme päivää kilpailemista takana. Fiilikset vähän kaksijakoiset. Ehkäpä näitä lienee hyvä heijastella omassa postissaan. Siihen asti;

Ketju poikki,
-M

lauantai 7. maaliskuuta 2015

UCI GP Liettua, päivä 2

Aloitetaan selittelyllä. Tunsin oloni aamulla ja aamupäivän aikana aavistuksen kuumeiseksi. En vaivautunut mittalemaan kuumetta sen kummemmin ja päätinkin, että käyn kääntymässä omniumin ekassa lajissa, jonka jälkeen palaan keskeyttäneenä hotellille ja keskityn huomiseen scratchiin.

Olo oli, alle kymmenen minuutin verran jälkeen sellainen, että tiesin kropan olevan sekaisin. Pitkäksi venähtänyt sairastelu yhdistettynä eiliseen 1km ja 4km ajoihin oli vain liikaa. Tämä oli tosin vähän aavisteltavissa, mutta ainahan sitä uskoo parempaan kuin mitä todellisuus oikeasti on ja näin pettää itseään.

Scratchin ajelin maaliin. Pidin huolen,että en putoa pääporukoista, mutta toisaalta hatkoihin en lähtenyt yrittämään. Pintakaasulla vain läpi. Sijoitus oli, tietysti, viimeinen, jolla ei sinänsä ollut suurempaa väliä. Lähinnä harmittelin, että en tullut omani, ja tukijoideni, suunnitelmani mukaisesti pois radalta heti alussa. Tässä on nyt vaarana, että kisainnon takia pilataan enemmän kuin paljon. Mutta, mä haluan kisata. Vaikka en edes pääse omalle, vaatimattomalle, tasolleni.

Neljän kilometrin aika-ajon otin oikeasti rauhallisesti. Ajelin maaliin 5.15 aikaan.Eipä siinä kait ihmeempiä. Kunhan kävin kääntymässä. Olin jo ennen ajoa päättänyt, että starttailen tämän päivän lajit, nukun hyvät yöunet ja pääsen kuitenkin ajamaan toisen päivän omniumia hyvänä treeninä. Samaa linjaa noudattelin pudotusajossa, jossa kävin treenikiekkojen kanssa kääntymässä viivalla - toki lopputulos on tässä lajissa kohdallani valitettavan usein sama yritin tai en.

Huominen. Päivä jolloin kaikki on paremmin ja sairastelut ovat takana päin ja pääsen ajamaan kovaa. Ohjelmassa on aamusessiossa kilometri, lentävä kierros ja UCI Scratch. Ehkäpä tuossa voisi lähteä siitä liikkeelle, että kilometri menee kovempaa kuin eilen, lentävä kierros samoille luokille kuin viime kaudella ja scratchissa pääsen iskemään - vaikka sitten taipuen matkalle. Illan päättävään omniumin pisteajoon käyn, jos olen kunnossa, tietysti starttaamassa. Ja koska en aja sijoituksista ajan enemmän hyvää treeniä. Se lienee tarkoittavan irtiottojen hakemista - vaikka sitten taipuen matkalle.

Päivä pari sitten ennakoin, että kun numerot laitetaan kiinni sitä alkaa aina kummasti yrittämään. Kiva huomata, että niin kävi tälläkin kertaa!

Ketju poikki,
-M

perjantai 6. maaliskuuta 2015

UCI GP Liettua, päivä 1

Eilen lopetin postaukseni ajatelmaan, että periksi ei anneta, kun numerot ovat rinnassa. Tätä toteutin tänään parhaani mukaan - se ei vain yleensä UCI-kisoissa riitä pitkälle.

Kisapäivä valkeni Liettuassa kuulaana. Pakkasyö oli imenyt CCH:n Vitosta viimeisenkin elämän ja matka velolle tapahtui Ukrainan joukkueen kyydissä. Onneksi radalla, ja radan ulkopuolella, saa apua kun pyytää ja näin kävi tälläkin kertaa.

Radalla ei itsessään tapahtunut mitään kummia ennen 4km takaa-ajoa. Rutiini alkaa olla melko hyvä, joten verraamaan 45 minuuttia ennen omaa ajoa ja siitä sitten vaatteiden vaihdon kautta viivalle. Helppoa, kun aikanaan opetteli tavoille, että ei käytä aikaa ennen kilpailua turhaan sähläämiseen.

4km takaa-ajon ajoin aikaan 4.47.6. Toivon, että olisin saanut kovemman parin, jonka kanssa ajaa, mutta valitettavasti olin se ranking-sijoitettu, joka kohtasi ensimmäisenä sijoittamattoman kuskin. Jouduin ohittamaan edellä ajaneen kanssakilpailijan, ja tällä kertaa ohitus ei ollut niin sulava, että olisin päässyt jatkamaan matkaa ongelmitta. Kun ajaa jo valmiiksi limitillä niin pieninkin tehopiikki yleensä pudottaa tehoja alaspäin oikein kunnolla.

Ajelin takaa-ajon alun ihan kivasti, kierrosaikojen vaellessa 17,3-17,6 välillä. Viimeinen viitisen kierrosta, ohituksen jälkeen, kangisti menon reiluihin 18" kierroksiin, joka tosin olisi saattanut tapahtua ilmankin kiinniottoa. Viime elokuussa, "kisakunnossa", ajelin täällä neljä kymmenystä nopeamman ajan, mutta koska olin täällä alunperin tavoittelemassa 4.40 lähentelevää aikaa en voi suoritukseen olla täysin tyytyväinen. Se oli sellainen ihan kiva ajo; suht tasapainoinen, perustasoilla tuohon aikaan, joten harjoittelun ja kilpailemisen kautta voi odottaa parempaa! Pitää siis odottaa parempaa!!

Tunti takaa-ajon jälkeen oli vuorossa kilometrin aika-ajo. Kello näytti loppuajaksi 1.07,2 , johon en ole luonnollisestikaan tyytyväinen. Ihan kiva, mutta parempaan pitää pystyä. Ja pystynkin. Kauden tavoitteeksi on asetettu parisen sekuntia nopeampi aika kilometrillä. Ajo ei ollut kovinkaan tasapainoinen kilometrillä, mutta ehkäpä tämä tästä.

Kilpailujen jälkeen sairauden ruma pää nosti itseään esille tarpeettoman suureen rooliin. Ei se mitään, jos huomenna olen kunnossa ajamassa omniumia. Siellä onkin tiedossa uudet kilometrit ja neloset...Good to back on Boards!

Ketju poikki,
-M

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kisojen ennakointia

Edellinen kunnon treeni on ajettu tiistaina 24.2. Tuolloin meni kaksikilsaset lentävinä 2.20 pinnoille. Sen jälkeen en olekaan harjoitellut. Yrittänyt kahdesti ja pettynyt yhtä monta kertaa.

Siitä huolimatta, että tänään ajoin ensimmäisen lentävän 2km vedon 2.30 päälle olen huomenna viivalla kisoissa. Sen verran lupaava oli toinen 2km, jossa pääsin alle 2.20. Kolmatta en kokeillut, koska oli parempi lopettaa onnistumiseen.

Huomenna alkaa siis kauden ensimmäiset ratakilpailut. Ohjelmassa on kolmen päivän aikana 1km ja 4km aika-ajot, omnium ja scratch. Odotusarvo kilpailuille on melkoisen matala. Johtuen täysin siis reilun viikon kestäneestä keuhkoputkentulehduksesta ja sen jälkilöylyistä. Tavoitteena oli ajaa 4km ennätys näissä kilpailuissa uusille sekuntilukemille. Nyt otan tavoitteekseni vaatimattoman 4.50 alituksen. Ei mahda mitään. Nyt on sen verran heikko olo päällä, että tuossakin lienee tekemistä. Kilometrillä tavoitteena on ehjä ajo ja 1.08 alitus. Heikkoa, mutta....

Omniumiin on ensimmäinen tavoite selvityä karsinnasta kilpailuihin. Taso ei ole tuhoton. Itseasissa taso on sellainen, että normitasolla suorittaessani voisin kamppailla jopa hyvistä sijoituksista. Nyt kuitenkin lähdetään siitä, että karsinnasta pääsisi läpi ja mietitään sitten kilpailulajeihin uudet, omat tavoitteet. Heikkoltahan nuo tavoitteet kuulostaa, mutta...

Eli aloitus tapahtuu nyt vähän altavaastajan asemasta hiukan maahanlyötynä. No, toisaalta se on faktaa, että kun numerot laitetaan kiinni sitä ajaa aina ihan niin kovaa kuin mahdollista ja tappelee niin pitkään kuin pystyy. Itketään sitten kisojen jälkeen kuinka pahasti epäonnistuttiin!

Ketju poikki,
-M

tiistai 3. maaliskuuta 2015

DNS

Ei mene aina ihan putkeen. Ei edes joka kerta.

Viime kertainen blogipäivitys kertoi kuinka kilpailukausi alkoi vaivalloisesti. Seuraavana päivänä oli jo kovin nihkeä olo. Pari päivää kävin radalla kääntymässä kunnes oli todettava tilanne; kuumetta, hengitysvaikeuksia ja lihassärkyjä. Jotenkin mä muistan tämän tilanteen viime syksyltä.

Parin päivän päästä olisi kilpailut. Niihin mennessä pitäisi olla jo kunnossa. Josko torstaina pääsisi treenaamaankin. Alunperin piti lähteä kilpailuista hakemaan hyviä tuloksia. Radallakin kello lupaili ihan kohtuullista takaa-ajoa. Nyt tarvitsee ottaa hiukan tavoitteita takaisinpäin. Tavoitteena on tulevana viikonloppuna saada startteja radalla alle, seuravalla viikolla treenata hiukan lajivoimaa, jonka jälkeen maaliskuun päättää kaksi määräpainoitteista harjoitusviikkoa.

Uuden nousun ainekset ovat siis kasassa. Viikonlopusta tulee tuskainen. Se valitus, v*tutus ja ärtymys, jota puolikuntoisena kisaaminen aiheuttaa on taattu. Toisaalta, asiat voisivat olla aina huonomminkin.

Ketju poikki,
-M