GP Suissen kuulumiset muutaman päivän myöhässä, mutta ollut pientä kiirusta kilpailujen ja siirtymien kanssa. Seuraavat kisakuulumiset viimeistään maanantaina.
GP Suissen toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla. En harjoittele kilometriä mitenkään erityisharjoitusten muodossa, vaan kilometri on enemmän takaa-ajo-, ja viimeistelytreenien kautta nykyiseen kuosiinsa harjoiteltu. Kilometrillä vaadittavat fyysiset ominaisuudet ovat niitä, joiden kautta kansainvälisissä kisoissa on myös mahdollista saada tuloksia niin pistarissa kuin scratchissa.
Alustuksesta saattaa arvata, että kilometri sujui mallikkaasti. Epätasapainoisen ajon loppuaika oli 1.06.635. Eli kansallisesti ihan hyvä aika, mikä ei tietenkään kansainvälisesti riitä mihinkään. Ajo itsessään oli vaikea. Lähdin liikkeelle terävästi, en kuitenkaan vienyt kiihdytystä ihan loppuun, nostin vauhtia puolessa välissä, mutta katkesin isoon välitykseen 150 metriä ennen maalia. Kuten sanottua, kilometriä ei ole mitenkään treenattu vaan kilsat tulevat treenien sivutuotteena.
Kilometrin jälkeinen lentävä kierros tuntuu olevan yhä kovin vaikea pala. Kello pysähtyi 14,2 ,joka on oma ennätysaika, mutta jolla ei näissä kisoissa juhlita. Päivän päättäneessä pisteajossa yli viiden tunnin ajotauko taisi painaa liikaa, yhdistettynä laadukkaiden kuskien vauhdinpitoon ja omaan heikkouteeni. Tuloksena keskeytys ennen 20 kilometrin täyttymistä. Ei pysty niin ei pysty. Sellaista 50-51kmh:ta pystyy vielä ajamaan, mutta kun mennään 51kmh keskivauhtien yläpuolelle niin omat kyvyt tulevat rajoittamaan tekemistä. Maita nyt ei kannata vielä myydä, koska GP Suissen omniumin kymmenen joukosta voitaneen veikata suurimman osan olevan myös EM-kilpailujen kympin joukossa.
Omalla kohdallani on melko selvää, että omniumia en tule kansainvälisesti ajamaan edelleenkään muuta kuin kehittyäkseni pistarissa ja scratchissa. Omnium on nopeiden miesten leikkiä kansainvälisissä kilpailuissa ja niin kauan kun omat 250m, 1km ja 4km aikani ovat nykyistä tasoa ei näissä kekkereissä ole asiaa viiden joukkoon. Lentävältä 250m pitäisi saada reilu puoli sekuntia pois, jotta kello pysähtyisi 13,5-13.6 tuntumaan. Kilometrin tulisi kulkea 1.05 pintaan ja 4km aika-ajon 4.35 tasoon. Aika kaukaisia aikoja ovat kaikki. Tosin henkilökohtaisesti tavoitteenani on ajaa kilometri vieläkin kovempaa, samoin 4km ja lentävä kierros. Joten, ehkäpä omniumkin joskus vielä kulkee...
Sveitsistä lähdin kymmenen aikoihin illalla kohti Saksaa, jossa ohjelmassa oli perjantaista lauantaihin seuraava omnium-kilpailu. Nelisen sataa matkakilometriä yöllä verottivat voimia, mutta Saksaan on aina ilo mennä kilpailuihin. Etenkin Dudenhofenissa on mainio ulkorata, jossa katsomo täyttyy aina viikonloppukisoissa olutta ja bratwurstia nauttivista pyöräilyn ystävistä. Saksasta lisää myöhemmin.
Ketju poikki,
-M
lauantai 30. elokuuta 2014
torstai 28. elokuuta 2014
Kilpailu: GP Suisse, päivä 1
Ensimmäinen päivä omniumista Sveitsissä ajettuna. Lyhyesti päivän kulkua seuraavassa.
15 kilometrin linja-ajo oli jotain mitä en ollut aiemmin kokenut. Kisa alkoi välittömästi starttipyssyn paukahdettua ja vauhti oli koko 15km todella kovaa. Ryhmiä oli, ryhmiä meni, jossain kohtaa olin kärjessä, seuraavaksi pudonneena....Kilpailun tuoksinnassa ajajaryhmä hajosi moneen kertaan ympäri rataa, mutta osallistujien ja järjestäjien onneksi käytössä oli ajanottosirut pyörien etuhaarukoissa.Sijoitus omniumin avanneessa lajissa oli 13. Kilpailun keskivauhti oli 52,3kmh.
4km takaa-ajossa lähdin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ajamaan ilman, että paikalla on huoltajaa / joukkueenjohtajaa kertomassa väliaikoja. Ajo tuntui hyvältä, jopa niin hyvältä, että ensimmäisten kilometrien kohdalla piti hieman rauhoitella vauhtia. Tulostaululta näin, että 3km väliaika oli hiukan reilu 3.30, joten tiesin ajavani ennätykseni. Viimeisellä kilometrillä ajo alkoi hajoamaan väsymyksen, huonon ohituksen, ja miksei myös pienen hyvänolontunteen myötä. Loppuaika 4.44,478 on kuitenkin oma ennätykseni, joka leikkasi 2,5 sekuntia pois kuun alussa tehdystä ennätyksestä. Taso on kuitenkin sen verran kova olympiakarsinta-ajan ollessa käynnissä, että tuolla irtosi kolmanneksi viimeinen (19.) sija.
Pudotusajossa lähdin heti paukusta kiertämään itseäni kohti kärkeä. Neutraalikierros vedettiin jo todella kovaa vauhtia ja ensimmäistä pudotusta kohti vauhti vain kiihtyi. Olin pudotuskierroksen alkaessa porukan puolivälin paremmalla puolella, mutta 220 metriä myöhemmin löysin itseni jo ryhmän viimeiseltä sijalta. Eikä nousemaan päässyt, koska jalat eivät vain pyörineet kovempaa. Ekana ulos siis. Pudotusajo on suurin heikkouteni omniumissa. Ajotaitoni ei riitä hakemaan hyvää paikkaa porukassa, vaan mahdollisuuteni perustuu siihen, että pääsen kiertämään ulkokautta porukan kärjen tuntumaan, jossa pystyn roikkumaan pari kierrosta. Ja tämä siis pudotusajoissa, jotka ajetaan kv.vauhdeilla. Eli neutraalikierroksesta kilpailu käyntiin ja siitä eteenpäin koko ajan täysillä. No, omnium mittaa myös ajajan taitavuutta radalla.
Kilpailut jatkuvat tänään kilometrin aika-ajolla, lentävällä kierroksella ja 40km pisteajolla. Kilometrillä koitan hiukan aiempaa suurempaa välitystä, jotta saamme valmentajani kanssa hiukan tietoa tämän hetkisistä voimatasoista. Pisteajosta tuleekin varmasti mielenkiintoinen, jos sitä ajetaan kuten eilistä linja-ajoa. Saattanee tulla yllättäviä DNF-tuloksia myös kärkikuskeille. Oma tavoite on tietysti roikkua kisassa mukana koko 40km, johon saa tehdä kyllä ihan täyden työn.
Toisesta kilpailupäivästä ei välttämättä ehdi lyhyttäkään tekstiä kirjoitella ennen huomenna alkavaa Saksan GP:ta. Twitterista löytyy kisojen kulusta viimeisin info.
Ketju poikki,
-M
15 kilometrin linja-ajo oli jotain mitä en ollut aiemmin kokenut. Kisa alkoi välittömästi starttipyssyn paukahdettua ja vauhti oli koko 15km todella kovaa. Ryhmiä oli, ryhmiä meni, jossain kohtaa olin kärjessä, seuraavaksi pudonneena....Kilpailun tuoksinnassa ajajaryhmä hajosi moneen kertaan ympäri rataa, mutta osallistujien ja järjestäjien onneksi käytössä oli ajanottosirut pyörien etuhaarukoissa.Sijoitus omniumin avanneessa lajissa oli 13. Kilpailun keskivauhti oli 52,3kmh.
4km takaa-ajossa lähdin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ajamaan ilman, että paikalla on huoltajaa / joukkueenjohtajaa kertomassa väliaikoja. Ajo tuntui hyvältä, jopa niin hyvältä, että ensimmäisten kilometrien kohdalla piti hieman rauhoitella vauhtia. Tulostaululta näin, että 3km väliaika oli hiukan reilu 3.30, joten tiesin ajavani ennätykseni. Viimeisellä kilometrillä ajo alkoi hajoamaan väsymyksen, huonon ohituksen, ja miksei myös pienen hyvänolontunteen myötä. Loppuaika 4.44,478 on kuitenkin oma ennätykseni, joka leikkasi 2,5 sekuntia pois kuun alussa tehdystä ennätyksestä. Taso on kuitenkin sen verran kova olympiakarsinta-ajan ollessa käynnissä, että tuolla irtosi kolmanneksi viimeinen (19.) sija.
Pudotusajossa lähdin heti paukusta kiertämään itseäni kohti kärkeä. Neutraalikierros vedettiin jo todella kovaa vauhtia ja ensimmäistä pudotusta kohti vauhti vain kiihtyi. Olin pudotuskierroksen alkaessa porukan puolivälin paremmalla puolella, mutta 220 metriä myöhemmin löysin itseni jo ryhmän viimeiseltä sijalta. Eikä nousemaan päässyt, koska jalat eivät vain pyörineet kovempaa. Ekana ulos siis. Pudotusajo on suurin heikkouteni omniumissa. Ajotaitoni ei riitä hakemaan hyvää paikkaa porukassa, vaan mahdollisuuteni perustuu siihen, että pääsen kiertämään ulkokautta porukan kärjen tuntumaan, jossa pystyn roikkumaan pari kierrosta. Ja tämä siis pudotusajoissa, jotka ajetaan kv.vauhdeilla. Eli neutraalikierroksesta kilpailu käyntiin ja siitä eteenpäin koko ajan täysillä. No, omnium mittaa myös ajajan taitavuutta radalla.
Kilpailut jatkuvat tänään kilometrin aika-ajolla, lentävällä kierroksella ja 40km pisteajolla. Kilometrillä koitan hiukan aiempaa suurempaa välitystä, jotta saamme valmentajani kanssa hiukan tietoa tämän hetkisistä voimatasoista. Pisteajosta tuleekin varmasti mielenkiintoinen, jos sitä ajetaan kuten eilistä linja-ajoa. Saattanee tulla yllättäviä DNF-tuloksia myös kärkikuskeille. Oma tavoite on tietysti roikkua kisassa mukana koko 40km, johon saa tehdä kyllä ihan täyden työn.
Toisesta kilpailupäivästä ei välttämättä ehdi lyhyttäkään tekstiä kirjoitella ennen huomenna alkavaa Saksan GP:ta. Twitterista löytyy kisojen kulusta viimeisin info.
Ketju poikki,
-M
tiistai 26. elokuuta 2014
Kisojen ennakointia
Huomenna käynnistyy radalla syyskauteni. Alustavasti kilpailuja on ohjelmassa aina joulukuulle asti, mutta ohjelma rakentuu kuitenkin siten, että mikäli jostain syystä kilpailuista tulee pidempi tauko lopetataan kausi siihen. Kisatuntuman ylläpitäminen on erittäin tärkeää, jotta voi taistella kisoissa parempiaan vastaan.
Syyskausi starttaa, aavistuksen raskaan oloisella, kahden omniumin viikolla. Keskiviikkona ja torstaina ajan Sveitsissä GP Suisse -kilpailussa omniumin. Perjantaina ja lauantaina on vuorossa Saksassa GP Dudenhofen -kilpailussa omnium. Saksan kilpailu tuli pienenä extrana ohjelmaan, koska tuttu kilpailunjärjestäjä tarvitsi mukaan kuskin kisoihin, ja saimme sovittua hyvän sopimuksen osallistumisesta.
Molemmat kilpailut ovat keränneet mukaan todella kovia osanottajia. Sveitsissä on mukana mm. Elia Viviani, Vivian Briesse, Roger Klüge, Glenn O'Shea, Ed Clancy...paremman kuvan oikeastaan saa Baanwacht.nl sivuilta ,jossa osanottajat on esitelty. Taidan olla 24 kuskista heikommalla UCI-rankingilla viivalla, vaikka oma sijoitukseni huitelee jossain 60 paikkeilla. No, toisaalta tälläiset kisat ovat tasonmittareita. Ei vaan saa antaa kovien nimien herättää liian suurta kunnioitusta / epävarmuutta ennen kilpailua tai kilpailun aikana.
Saksassa taso on hyvin samaa luokkaa. Muutama kuski jatkaa täältä Saksan kisoihin ja lisäksi Espanjan ja Puolan omnium-kuskit tulevat Saksaan.
Sveitsissä ajan kauden ensimmäisen takaa-ajon ilman, että saan huoltajalta/joukkueenjohtajalta kierrosaikatietoja. Se ei tietenkään ole este sille etteikö kovaa voisi silti ajaa. Henkilökohtaisissa ajoissa vaaditaan todella hyviä onnistumisia, jotta voisi saada pisteitä omniumissa tämän tason kilpailuissa. Tuloslistan puoleen väliinkin vaadittaneen omia ennätyksiä kaikilta matkoilta...Ryhmälähdöissä ajaminen on sinänsä helpompaa, että kisa vie mukanaan (jos nyt pudotusajoa ei tässä huomioida). Sveitsistä tavoitteeksi voisi asettaa hyvän omniumin, jossa vähintään viisi lajia onnistuu hyvin.
Sveitsissä loppuu kilpailut 21 ja Saksassa alkaa seuraavana päivänä kello 12. Siirtymääkin on nelisen tuntia, joka jakautunee kahdelle päivälle.
Saksassa ajetaan kisaa 250 metrisellä ulkoradalla. Radan profiili ja karkea, epätasainen pinta, tekee ajamisesta aavistuksen erilaista kuin sisällä. Saksassa aion rohkeasti kokeilla erilaisia välityksiä henkilökohtaisissa ajoissa. Saksassa tavoitteena on ajaa omnium läpi, jotta kisakestävyys paranisi. Syksyn EM-kilpailut jakautunee neljälle päivälle, joten sinänsä kaksi peräkkäistä omniumia ei ole pelkkää pelleilyä.
Twitteristä löytyy päivityksiä kisojen etenemisestä!
Ketju poikki,
-M
Syyskausi starttaa, aavistuksen raskaan oloisella, kahden omniumin viikolla. Keskiviikkona ja torstaina ajan Sveitsissä GP Suisse -kilpailussa omniumin. Perjantaina ja lauantaina on vuorossa Saksassa GP Dudenhofen -kilpailussa omnium. Saksan kilpailu tuli pienenä extrana ohjelmaan, koska tuttu kilpailunjärjestäjä tarvitsi mukaan kuskin kisoihin, ja saimme sovittua hyvän sopimuksen osallistumisesta.
Molemmat kilpailut ovat keränneet mukaan todella kovia osanottajia. Sveitsissä on mukana mm. Elia Viviani, Vivian Briesse, Roger Klüge, Glenn O'Shea, Ed Clancy...paremman kuvan oikeastaan saa Baanwacht.nl sivuilta ,jossa osanottajat on esitelty. Taidan olla 24 kuskista heikommalla UCI-rankingilla viivalla, vaikka oma sijoitukseni huitelee jossain 60 paikkeilla. No, toisaalta tälläiset kisat ovat tasonmittareita. Ei vaan saa antaa kovien nimien herättää liian suurta kunnioitusta / epävarmuutta ennen kilpailua tai kilpailun aikana.
Saksassa taso on hyvin samaa luokkaa. Muutama kuski jatkaa täältä Saksan kisoihin ja lisäksi Espanjan ja Puolan omnium-kuskit tulevat Saksaan.
Sveitsissä ajan kauden ensimmäisen takaa-ajon ilman, että saan huoltajalta/joukkueenjohtajalta kierrosaikatietoja. Se ei tietenkään ole este sille etteikö kovaa voisi silti ajaa. Henkilökohtaisissa ajoissa vaaditaan todella hyviä onnistumisia, jotta voisi saada pisteitä omniumissa tämän tason kilpailuissa. Tuloslistan puoleen väliinkin vaadittaneen omia ennätyksiä kaikilta matkoilta...Ryhmälähdöissä ajaminen on sinänsä helpompaa, että kisa vie mukanaan (jos nyt pudotusajoa ei tässä huomioida). Sveitsistä tavoitteeksi voisi asettaa hyvän omniumin, jossa vähintään viisi lajia onnistuu hyvin.
Sveitsissä loppuu kilpailut 21 ja Saksassa alkaa seuraavana päivänä kello 12. Siirtymääkin on nelisen tuntia, joka jakautunee kahdelle päivälle.
Saksassa ajetaan kisaa 250 metrisellä ulkoradalla. Radan profiili ja karkea, epätasainen pinta, tekee ajamisesta aavistuksen erilaista kuin sisällä. Saksassa aion rohkeasti kokeilla erilaisia välityksiä henkilökohtaisissa ajoissa. Saksassa tavoitteena on ajaa omnium läpi, jotta kisakestävyys paranisi. Syksyn EM-kilpailut jakautunee neljälle päivälle, joten sinänsä kaksi peräkkäistä omniumia ei ole pelkkää pelleilyä.
Twitteristä löytyy päivityksiä kisojen etenemisestä!
Ketju poikki,
-M
maanantai 25. elokuuta 2014
Kilpailu 23.8
Belgia on vaihtunut Sveitsiin, ja samalla maantiepyörä vaihtui ratapyörään. Tässä, reiluun tuhanteen metriin nousevan, mäen vieressä majoittuessa voin rehellisesti sanoa, että olisi kyllä todella mukava lähteä maantiepyörällä mäkiä ja kumpuja kiipeämään. Seutu Baselin ja Bernin välillä on mitä mainioimman näköistä laaksoa, jota kuitenkin ympäröivät varsin tiukan oloiset mäet. Löytyisi siis tasaista, mutta myös mäkeä.
Se siitä. Nyt ei maantiepyörää pääse ajelemaan, mutta viime viikonloppuna oli liki kolmen kuukauden tauon jälkeen ensimmäinen maantiekilpailu. Varsin mukavalla, belgialaisreitillä, ajettu kisa kiersi ison maissipellon toista reunaa ylös, ja laski toista reunaa alas. Noin seitsemän kilometrin kierrokseen mahtui reilu pari kilometriä loivaa ylämäkeä yhdistettynä todella voimakkaaseen tuuleen.
Kilpailu alkoi belgialaiseen tyyliin reippaasti, ja vaikka lähtijöitä oli vain 90, tuntui tiet alkuun kapeilta. Reitistä puolet ajettiin peltotiellä, jonka leveys salli kolmen pyöräilijän ajavan rinnatusten. Ja reunoilta saattoi jossain kohtaa päästä ohitse. Olin hyvin mukana noin neljänkymmmenen minuutin kohdalla järjestelemässä isompaa irtiottoa kärkeen. Emme saaneet vetoa aivan kunnolla toimimaan, ja kymmenen ajajan ryhmämme katkesi puoliksi. No, kärkeen jäänyt viisikko sai pian mukaansa pääjoukosta isomman nipun ajajia, kun itse haukoin happea ja toivoin vauhdin tasaantumista. Oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, mutta kunto ei riittänyt pysymään hatkan mukana.
Kakkoshatkaan en edes ajatellut lähteväni, koska ensimmäisen ryhmän mentyä vauhti pysyi liki 30 minuuttia varsin reippaana ja tuuli harvensi porukkaa tehokkaasti. Reilun 60 kilometrin ajon jälkeen putosin tuuleen jo pääjoukon rippeistäkin, mutta onnistuin nousemaan paria kilometriä myöhemmin takaisin ryhmään. Tuulinen keli piti huolen siitä, että kärki ei karannut kovinkaan kauas missään vaiheessa, mutta toisaalta pääjoukossa ei saatu minkäänlaista organisoitua takaa-ajoa myöskään käyntiin. Itse olin yksi niistä ajajista, joka ei osallistunut vetotöihin.
Loppua kohti palautui hiukan ja viitisen kilometriä ennen maalia, kun olin hetken pyörinyt kärjessä vedon mukana, lähdin yksinäisen ajajan iskuun mukaan. Saimmekin, yhtä heikkoina kuskeina, vuorovedon toimimaan loppumatkalle varsin mukavasti ja pääsimme kirimään viimeisistä karkkiraha-sijoituksista pääjoukon edestä.
Kovan kisan päälle istuskelin seuraavana päivänä kahdeksan tuntia autossa, kun ajelin Belgiasta Sveitsiin. Illalla ehdin matkan päälle pyörittelemään jalkoja muutamaksi hetkeksi, jotta mittariin tulleet lukemat eivät liiaksi kangistaisi. Keskiviikosta lauantaihin kisataan radalla. Mikäli kisat, ja matkat eivät liiaksi kangista, maanantaina olisi vielä korttelikisaa tarjolla ennen seuraavaa lyhyttä maantiejaksoa.
Kisoista lisää huomenissa!
Ketju poikki,
-M
Se siitä. Nyt ei maantiepyörää pääse ajelemaan, mutta viime viikonloppuna oli liki kolmen kuukauden tauon jälkeen ensimmäinen maantiekilpailu. Varsin mukavalla, belgialaisreitillä, ajettu kisa kiersi ison maissipellon toista reunaa ylös, ja laski toista reunaa alas. Noin seitsemän kilometrin kierrokseen mahtui reilu pari kilometriä loivaa ylämäkeä yhdistettynä todella voimakkaaseen tuuleen.
Kilpailu alkoi belgialaiseen tyyliin reippaasti, ja vaikka lähtijöitä oli vain 90, tuntui tiet alkuun kapeilta. Reitistä puolet ajettiin peltotiellä, jonka leveys salli kolmen pyöräilijän ajavan rinnatusten. Ja reunoilta saattoi jossain kohtaa päästä ohitse. Olin hyvin mukana noin neljänkymmmenen minuutin kohdalla järjestelemässä isompaa irtiottoa kärkeen. Emme saaneet vetoa aivan kunnolla toimimaan, ja kymmenen ajajan ryhmämme katkesi puoliksi. No, kärkeen jäänyt viisikko sai pian mukaansa pääjoukosta isomman nipun ajajia, kun itse haukoin happea ja toivoin vauhdin tasaantumista. Oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, mutta kunto ei riittänyt pysymään hatkan mukana.
Kakkoshatkaan en edes ajatellut lähteväni, koska ensimmäisen ryhmän mentyä vauhti pysyi liki 30 minuuttia varsin reippaana ja tuuli harvensi porukkaa tehokkaasti. Reilun 60 kilometrin ajon jälkeen putosin tuuleen jo pääjoukon rippeistäkin, mutta onnistuin nousemaan paria kilometriä myöhemmin takaisin ryhmään. Tuulinen keli piti huolen siitä, että kärki ei karannut kovinkaan kauas missään vaiheessa, mutta toisaalta pääjoukossa ei saatu minkäänlaista organisoitua takaa-ajoa myöskään käyntiin. Itse olin yksi niistä ajajista, joka ei osallistunut vetotöihin.
Loppua kohti palautui hiukan ja viitisen kilometriä ennen maalia, kun olin hetken pyörinyt kärjessä vedon mukana, lähdin yksinäisen ajajan iskuun mukaan. Saimmekin, yhtä heikkoina kuskeina, vuorovedon toimimaan loppumatkalle varsin mukavasti ja pääsimme kirimään viimeisistä karkkiraha-sijoituksista pääjoukon edestä.
Kovan kisan päälle istuskelin seuraavana päivänä kahdeksan tuntia autossa, kun ajelin Belgiasta Sveitsiin. Illalla ehdin matkan päälle pyörittelemään jalkoja muutamaksi hetkeksi, jotta mittariin tulleet lukemat eivät liiaksi kangistaisi. Keskiviikosta lauantaihin kisataan radalla. Mikäli kisat, ja matkat eivät liiaksi kangista, maanantaina olisi vielä korttelikisaa tarjolla ennen seuraavaa lyhyttä maantiejaksoa.
Kisoista lisää huomenissa!
Ketju poikki,
-M
lauantai 23. elokuuta 2014
Syyskauden avausta kohti
Kohta pari viikkoa päässyt treenailemaan syyskauden treenejä. Maantiellä on ollut mukava painaa viimeiset pari viikkoa menemään ja tuntuma maantieajamiseen alkaa olla taas hyvä. Kisat jatkuvat ensi viikolla, joten parin ratatreenin kautta lähdetään taas herättelemään myös ratajalkoja.
Viikon alussa palailin Belgiaan, jossa sateinen, kylmä ja harmaa maa toivotti minut omalla tavallaan tervetulleeksi. Onneksi olen päässyt tekemään täälläkin pari hyvää perusajotreeniä, joten luottavaisin mielin palailen taas radalle. Eilen kävin tekemässä, kovan sateen takia sisällä, hyvän 5x6min vetotreenin, jossa jokainen veto meni läpi +115rpm. Tosin välitys oli melkoisen pieni ja tavoitteena olikin vain ajella 20 sekunnin kierroksia, joten vauhtia ei ollut, mutta kierroksia kylläkin.
Jalat ovat pyörineet mainiosti viime aikoina. Viime lauanataina ajelin 120 kilometrin maantielenkin, jossa keskikierrokset päätyivät 105 kierroksen lukemiin. En ole koskaan ollut kovinkaan hyvä pyörittäjä, vaan enemmänkin (yli-)isoilla tuumilla runnoja, joten mieltä lämmitti, että tuohonkin on tullut kesän mittaan muutosta. Toki tuo muutos tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että kun kampikierrokset laskevat 80-90rpm tasoon alkaa ajaminen tuntumaan todella vaikealta.
Vaikeuksia lienee siis tänään tiedossa, tuulisen päivän, kermiksessä. Lähiseudulla on sopivasti kilpailua tarjolla, joten mukaan koittamaan jalkojen kestävyyttä. Edellisestä maantiekisasta (Estonia Cycling Weekend) alkaa olla pian jo kolme kuukautta. Lienee siis syytä käydä välillä nauttimassa maantiekilpailusta. Tavoitteena on saada jalkoihin hieman tuntumaa kisavauhdista, mutta olla ajamatta itseään kovinkaan loppuun. Eli voi olla, että viime syksyltä tuttuun tapaan käyn ajamassa tunnin, jonka jälkeen hyppään rullille jatkamaan. Toisaalta riittävän isossa porukassa, sopivalla reitillä voi huoletta ajella koko matkan läpi.
Ratakisat jatkuvat ensi viikolla Grenchenissa, Sveitsissä Track Cycling Challenge -kilpailussa. Kovia nimiä viivalla aina Elia Vivianista alkaen. Grenchenin kisasta tarkemmin infoa lähempänä. Grenchenistä jatkan omniumin jälkeen suoraan Saksaan, jossa ohjelmassa heti perään toinen omnium. Järjestäjältä puuttui yksi kuski viivalta, itseltäni puuttui majoitus ja ruokailut, joten kysyntä ja tarjonta kohtasivat mainiosti tässä kohtaa. Kahden peräkkäisen omniumin ajaminen neljään päivään on todella kova setti, mutta levon jälkeen sitä saattaa olla taas vahvempi. Tai sitten ei.
Ketju poikki,
-M
Viikon alussa palailin Belgiaan, jossa sateinen, kylmä ja harmaa maa toivotti minut omalla tavallaan tervetulleeksi. Onneksi olen päässyt tekemään täälläkin pari hyvää perusajotreeniä, joten luottavaisin mielin palailen taas radalle. Eilen kävin tekemässä, kovan sateen takia sisällä, hyvän 5x6min vetotreenin, jossa jokainen veto meni läpi +115rpm. Tosin välitys oli melkoisen pieni ja tavoitteena olikin vain ajella 20 sekunnin kierroksia, joten vauhtia ei ollut, mutta kierroksia kylläkin.
Jalat ovat pyörineet mainiosti viime aikoina. Viime lauanataina ajelin 120 kilometrin maantielenkin, jossa keskikierrokset päätyivät 105 kierroksen lukemiin. En ole koskaan ollut kovinkaan hyvä pyörittäjä, vaan enemmänkin (yli-)isoilla tuumilla runnoja, joten mieltä lämmitti, että tuohonkin on tullut kesän mittaan muutosta. Toki tuo muutos tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että kun kampikierrokset laskevat 80-90rpm tasoon alkaa ajaminen tuntumaan todella vaikealta.
Vaikeuksia lienee siis tänään tiedossa, tuulisen päivän, kermiksessä. Lähiseudulla on sopivasti kilpailua tarjolla, joten mukaan koittamaan jalkojen kestävyyttä. Edellisestä maantiekisasta (Estonia Cycling Weekend) alkaa olla pian jo kolme kuukautta. Lienee siis syytä käydä välillä nauttimassa maantiekilpailusta. Tavoitteena on saada jalkoihin hieman tuntumaa kisavauhdista, mutta olla ajamatta itseään kovinkaan loppuun. Eli voi olla, että viime syksyltä tuttuun tapaan käyn ajamassa tunnin, jonka jälkeen hyppään rullille jatkamaan. Toisaalta riittävän isossa porukassa, sopivalla reitillä voi huoletta ajella koko matkan läpi.
Ratakisat jatkuvat ensi viikolla Grenchenissa, Sveitsissä Track Cycling Challenge -kilpailussa. Kovia nimiä viivalla aina Elia Vivianista alkaen. Grenchenin kisasta tarkemmin infoa lähempänä. Grenchenistä jatkan omniumin jälkeen suoraan Saksaan, jossa ohjelmassa heti perään toinen omnium. Järjestäjältä puuttui yksi kuski viivalta, itseltäni puuttui majoitus ja ruokailut, joten kysyntä ja tarjonta kohtasivat mainiosti tässä kohtaa. Kahden peräkkäisen omniumin ajaminen neljään päivään on todella kova setti, mutta levon jälkeen sitä saattaa olla taas vahvempi. Tai sitten ei.
Ketju poikki,
-M
torstai 14. elokuuta 2014
Treenikausi käyntiin
Liedossa loppui viime viikonloppuna kotimainen maantiepyöräilykausi. Lyhyt on suomalainen pyöräilykesä. Liedossa elite-luokan voiton vei valmennettavani Lauri Seppä. Hyvää työtä! Oli hienoa olla todistamassa voittoa huoltoautosta käsin.
Maanantaina alkoi oma treenikauteni. Syyskausi on elokuun alusta aina joulukuun loppuun, mikäli tammikuussa ei enää ole kilpailuja. Kisakalenteri näyttää todella hyvältä. Ohjelma on tasapainoinen, sisältäen sopivia taukoja kisojen välillä, mutta kuitenkin riittävän lyhyitä, että kisatuntuma ei katoa. Syksyn EM-kilpailuihin valmistautuminen tapahtuu 4-5 GP-kisan kautta, joiden lisäksi koitan hakea vauhtia ja kovuutta kermiksistä.
Takana on nyt neljä treenipäivää ja vähitellen alkaa jalat toimimaan pyörän päällä. Maanantaina pääsin ajelemaan maastopyörällä lähiseudun metsiä mukavana kevyenä starttitreeninä viikolle. Tiistaina haettiin hiukan ratapäivien tuntumaa kahden treenin kautta. Keskiviikosta ensi viikon perjantaihin onkin vuorossa vain perusajotreenejä. Matkat ja vauhdit eivät päätä huimaa, mutta olin tyytyväinen kun sain tänään lähes satakilometria mittariin vajaaseen kolmeen tuntiin. Huomenna taas vähän enemmän, vähän kovempaa. Ajot mennään, kuten keväälläkin, vielä pienen eturattaan kanssa. Syynä tähän on se, että tällä hetkellä jaloissani ei ole voimaa ajaa isolla rattaalla - ainakaan kahta päivää peräkkäin. Maltilla kun etenee niin ehkä tämä tästä paranee.
Ensi viikolla on tarkoitus suunnata kohti Belgiaa. Viikonloppuna kisaa, päälle vähän rataa ja kuun viimeistä viikkoa viettämään ratakisoihin Sveitsiin ja Saksaan. Syksyn lopulliset treenipaikat ja leiriajankohdat löytäneen lukkoon tällä viikolla. EM-kisat ajetaan 333m betoniradalla, joten hakusessa treeneihin 333m betonirata. Kupittaan Velo toiminee hyvin pistaritreeneissä ja takaa-ajoissa, mutta lokakuun alku Turussa ei välttämättä ole aurinkoinen, vaikka ilmankosteus voi olla sama kuin EM-kilpailuissa Guadeloupella.
Kadlec (Cze), Simola, Eefting (Hol), Coledan (Ita) pisteajon irtiotto Italiassa |
Takana on nyt neljä treenipäivää ja vähitellen alkaa jalat toimimaan pyörän päällä. Maanantaina pääsin ajelemaan maastopyörällä lähiseudun metsiä mukavana kevyenä starttitreeninä viikolle. Tiistaina haettiin hiukan ratapäivien tuntumaa kahden treenin kautta. Keskiviikosta ensi viikon perjantaihin onkin vuorossa vain perusajotreenejä. Matkat ja vauhdit eivät päätä huimaa, mutta olin tyytyväinen kun sain tänään lähes satakilometria mittariin vajaaseen kolmeen tuntiin. Huomenna taas vähän enemmän, vähän kovempaa. Ajot mennään, kuten keväälläkin, vielä pienen eturattaan kanssa. Syynä tähän on se, että tällä hetkellä jaloissani ei ole voimaa ajaa isolla rattaalla - ainakaan kahta päivää peräkkäin. Maltilla kun etenee niin ehkä tämä tästä paranee.
Ensi viikolla on tarkoitus suunnata kohti Belgiaa. Viikonloppuna kisaa, päälle vähän rataa ja kuun viimeistä viikkoa viettämään ratakisoihin Sveitsiin ja Saksaan. Syksyn lopulliset treenipaikat ja leiriajankohdat löytäneen lukkoon tällä viikolla. EM-kisat ajetaan 333m betoniradalla, joten hakusessa treeneihin 333m betonirata. Kupittaan Velo toiminee hyvin pistaritreeneissä ja takaa-ajoissa, mutta lokakuun alku Turussa ei välttämättä ole aurinkoinen, vaikka ilmankosteus voi olla sama kuin EM-kilpailuissa Guadeloupella.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Kesäkauden yhteenveto
Kesäkuun alusta alkanut ratakausi päättyi viime viikolla. Lepoviikon päätteeksi, ennen uuden treenikauden alkua, on hyvä tehdä lyhyt yhteenveto tapahtuneesta:
6-9.6 4x UCI GP Saksa. Parhaat sijoitukset linja-ajojen 10. ja 11. sija. Omat virheet maksoivat paremmat sijoitukset.
14-15.6 SM Omnium, 1.sija
27.6 SM Aika-ajo, 20.sija
5-6.7 GP Poland. Ennätykset 1km ja 4km ajoissa. Ryhmälähdöissä lukuisia virheitä, jotka maksoivat sijoitukset.
15.-18.7 GP Italy. Tasapainoinen (-paksu?) viikko, jossa muutamien hyvien hetkien lisäksi huonompia ajoja.
26.-27.7 SM Rata, 4km takaa-ajo 1.sija, 1km aika-ajo 2.sija
1.-3.8. GP Lithuania. Ennätykset 1km ja 4km ajoissa. Omniumin 10.sija ja etenkin linja-ajon 4.sija jättivät jälkeensä hyvän fiiliksen.
UCI:n Omnium rankingissa tulen seuraavaksi olemaan 50.sijan paikkeilla. Maa-rankingissa lienen 23-25. Muiden lajien kuin omniumin rankingeja en ole tarkastellut.
Kesäkausi meni ihan hyvin. Varmaankin. Tai olisihan se paremminkin voinut mennä. Luulisin ainakin. Tulosluettelothan sen kertoo miten meni. Pari sijoitusta kympin joukkoon UCI GP:ssa on ihan hyvin. Varmaankin. Tai olisihan se paremminkin voinut mennä....
Tavallaan on vaikea sanoa, koska on mennyt hyvin, ja koska huonosti. Fiilis tietysti kertoo paljon, mutta urheilija on kanssa herkkä pettämään itseään. On vaikea sanoa, että "tänään olin surkea". GP-kisat joita kiertelen eivät yleensä tarjoa tulosluettelon lisäksi muuta mahdollisuutta saada selkoa ajoista. No, blogissani pyrin rehellisesti kertomaan miten asiat ovat menneet - vai petänkö itseäni ja yritän silotella totuutta? Oli miten oli. Kesäkausi meni. Oli hyviä hetkiä, mutta myös huonoja hetkiä. Tähän mennessä on takana 35 kisapäivää, joten väkisinkin mukaan mahtuu huonoja päiviä. Ja tulosluettelot kertovat usein varsin paljon.
Huomenna alkaa syyskausi. Se saattaa olla oikeastaan syys-talvikausi. Katsotaan miten ajot etenevät. Kisaohjelmassa on syksylle kermiksiä maantiellä Belgiassa, rata GP-kisoja ainakin Sveitsissä, Saksassa, Ranskassa, Itävallassa ja Belgiassa. Ratapyöräilyn Euroopan Mestaruuskilpailut ovat lokakuussa Guadaloupella (Ranska). EM-kisojen suhteen olen päättänyt, että lähden kilpailuihin, jos pystyn seuraavan kuukauden aikana parantamaan omaa tasoani nykyisestä. Milläs sen sitten toteat? No tuloslistoilla osaltaan, mutta toisaalta myös fiilis, joka kisaamisessa on tulee vaikuttamaan päätökseni. Tosin, itseäni siteeraten: (olen aina halunnut tehdä noin!) "urheilija on herkkä pettämään itseään".
Ketju poikki!
-M
ps. Kesän ehdoton kohokohta, kesäkauden kruunu, oli se kun vein Laineen Samulta Kupittaan Velodromin 1km aika-ajon kenttäennätyksen. Samun vuonna 1997 ajama ennätys 1,08,8 kesti aina tämän vuoden heinäkuun puoliväliin, jolloin ajoin 1,08,5. Siitä tuli hyvä fiilis!
6-9.6 4x UCI GP Saksa. Parhaat sijoitukset linja-ajojen 10. ja 11. sija. Omat virheet maksoivat paremmat sijoitukset.
14-15.6 SM Omnium, 1.sija
27.6 SM Aika-ajo, 20.sija
5-6.7 GP Poland. Ennätykset 1km ja 4km ajoissa. Ryhmälähdöissä lukuisia virheitä, jotka maksoivat sijoitukset.
15.-18.7 GP Italy. Tasapainoinen (-paksu?) viikko, jossa muutamien hyvien hetkien lisäksi huonompia ajoja.
26.-27.7 SM Rata, 4km takaa-ajo 1.sija, 1km aika-ajo 2.sija
1.-3.8. GP Lithuania. Ennätykset 1km ja 4km ajoissa. Omniumin 10.sija ja etenkin linja-ajon 4.sija jättivät jälkeensä hyvän fiiliksen.
UCI:n Omnium rankingissa tulen seuraavaksi olemaan 50.sijan paikkeilla. Maa-rankingissa lienen 23-25. Muiden lajien kuin omniumin rankingeja en ole tarkastellut.
Kesäkausi meni ihan hyvin. Varmaankin. Tai olisihan se paremminkin voinut mennä. Luulisin ainakin. Tulosluettelothan sen kertoo miten meni. Pari sijoitusta kympin joukkoon UCI GP:ssa on ihan hyvin. Varmaankin. Tai olisihan se paremminkin voinut mennä....
Tavallaan on vaikea sanoa, koska on mennyt hyvin, ja koska huonosti. Fiilis tietysti kertoo paljon, mutta urheilija on kanssa herkkä pettämään itseään. On vaikea sanoa, että "tänään olin surkea". GP-kisat joita kiertelen eivät yleensä tarjoa tulosluettelon lisäksi muuta mahdollisuutta saada selkoa ajoista. No, blogissani pyrin rehellisesti kertomaan miten asiat ovat menneet - vai petänkö itseäni ja yritän silotella totuutta? Oli miten oli. Kesäkausi meni. Oli hyviä hetkiä, mutta myös huonoja hetkiä. Tähän mennessä on takana 35 kisapäivää, joten väkisinkin mukaan mahtuu huonoja päiviä. Ja tulosluettelot kertovat usein varsin paljon.
Huomenna alkaa syyskausi. Se saattaa olla oikeastaan syys-talvikausi. Katsotaan miten ajot etenevät. Kisaohjelmassa on syksylle kermiksiä maantiellä Belgiassa, rata GP-kisoja ainakin Sveitsissä, Saksassa, Ranskassa, Itävallassa ja Belgiassa. Ratapyöräilyn Euroopan Mestaruuskilpailut ovat lokakuussa Guadaloupella (Ranska). EM-kisojen suhteen olen päättänyt, että lähden kilpailuihin, jos pystyn seuraavan kuukauden aikana parantamaan omaa tasoani nykyisestä. Milläs sen sitten toteat? No tuloslistoilla osaltaan, mutta toisaalta myös fiilis, joka kisaamisessa on tulee vaikuttamaan päätökseni. Tosin, itseäni siteeraten: (olen aina halunnut tehdä noin!) "urheilija on herkkä pettämään itseään".
Ketju poikki!
-M
ps. Kesän ehdoton kohokohta, kesäkauden kruunu, oli se kun vein Laineen Samulta Kupittaan Velodromin 1km aika-ajon kenttäennätyksen. Samun vuonna 1997 ajama ennätys 1,08,8 kesti aina tämän vuoden heinäkuun puoliväliin, jolloin ajoin 1,08,5. Siitä tuli hyvä fiilis!
maanantai 4. elokuuta 2014
Kilpailu: GP Lithuania
SM-radan jälkeen piti pientä kiirusta, joten päivittelyt jäivät blogin puolella vähemmälle. Ja toisaalta väsymys, niin henkinen kuin fyysinen, alkoi kasvamaan sen verran suureksi, että en vain jaksanut kirjoittaa blogia. Kisojen aikana päivät alkoivat radalla 8.00 ja kestivät 8-12 tuntia, joten ylimääräistä energiaa ei ollut.
Liettuassa ajetussa UCI GP:ssa oli ohjelmassa kolmeen päivään takaa-ajo, pisteajo, omnium ja linja-ajo. Eli yhdeksän lähtöä kesä kauden viimeisenä viikonloppuna. Omat suurimmat mielenkiinnon kohteeni olivat 4km takaa-ajo, sekä omniumin lajina ajettu kilometri, joissa molemmissa lähdin hakemaan omia ennätyksiämi. Ensimmäisen päivän pisteajon oli tarkoitus toimia jalkojen avaajana, ja kaikkien muiden viikonlopun lajien lähinnä ohjelman täytteenä. Täysillä tietenkin painetaan aina kun numero on päällä, mutta järkeä ehkä käytetään kisoissa eri tavalla tavoitteesta riippuen.
4km & pisteajo
Perjantaina ajettuun 4km takaa-ajoon lähdin rohkeasti koittamaan todella isoa välitystä kovan ajan toivossa. Valittu ratasyhdistelmä oli kuitenkin liian suuri ja hyvin alkanut ajoni hiipui viimeisellä 1,5km matkalla todella pahasti. Tuloksena oli silti oma ennätys 4.46.8, jolla irtosi kisan kahdeksas sija. Lähdin kilpailuun tavoitteena alittaa 4.42, mutta tällä kertaa se ei ollut oman kuntoni puitteissa mahdollista.
Illalla ajetussa pisteajossa surffailin porukan mukana bensaa säästellen, mutta jalkoja herätellen. 30km kilpailumatka meni vajaan 50kmh vauhdilla, joten ihan kelvosta kisavauhdista pääsi nauttimaan. Toisaalta on myös hienoa, että enää kisavauhdeissa mukana oleminen ei ole mikään ongelma, vaan perustasot riittävät viemään ajot läpi. Tietysti tuloksia ei saa aikaiseksi istuskelemalla pääjoukossa.
Omnium
Omniumin ensimmäisenä päivänä menetin niin linja-ajossa kuin pudotusajossa muutaman sijan, ja arvokkaan pisteen, omien ajovirheiden seurauksena. Hyvä 4km takaa-ajo (4.47.0) kuitenkin nosti sijoitustani sen verran, että olin ensimmäisen päivän jälkeen 13.
Toinen päivä avattiin kilometrin aika-ajolla. Väsymykseni oli todella kova ja tavoitteenani oli vain ajaa päivän ohjelmaa niin pitkälle kuin mahdollista. Voimavarat olivat vain loppu. Kilometri meni kuitenkin väsyneenäkin hyvin. Ajoin oman ennätykseni 1.07.4 , jolla paransin neljä viikkoa vanhaa ennätystäni 0,8 sekunttia! Ajo tuntui vauhdikkaalta, mutta ei tuntunut miltään. Ei pahaa oloa ajaessa, ei happoa jalossa ja yllättävän mitään sanomaton fiilis maalissa. Vain väsyä.
Kilometri, ja sen jälkeen ajettu lentävä kierros, nostivat omnium-sijoitukseni 11. ennen ratkaisevaa 40km pisteajoa. Pistariin lähdin selkeällä taktiikalla: kireihin en menisi, mutta kierroksia en aikonut myöskään hävitä. Eli kokoajan kärkiryhmässä muistaen samalla, että 40km on pitkä matka päivän päätteeksi. Vauhdikas (49,5kmh) pisteajo meni juuri kuten olin suunnitellut. Ympäriltä kaikkosi kuskeja suihkuun miinuskierrosten tullessa täyteen ja kilpailun aikana laskeskelin, että sijoitukseni pitäisi riittää top-12 paikkaan, jolla saisin korotetut UCI-ranking pisteet. Maalissa olin 10. ,joten tyytyväinen voi olla, koska varsin vähällä panostuksella omniumiin sain kelvon sijoituksen. Kilpailusta saadut UCI-ranking pisteet nostavat myös omnium-rankingini yli maailman cupin-karsintarajan, joten hyvä sekin. Maarankingissa olen sijalla 23-25, joka ei vielä aivan riitä siihen, että saisimme Suomelle maapaikan talven maailman cupiin (20 parasta maata).
Linja-ajo
Ennen omniumin finaalia, 40km pisteajoa, kävin ajamassa myös ohjelmassa olleen linja-ajon. Heti ensimmäisillä kierroksilla kilpailua aloitettiin ajamaan vauhdikkaasti ja olikin selvää, että jossain kohtaa päivää 3-6 ajajan ryhmä tulisi karkaamaan pääjoukosta. Noin kilpailun puolessa välissä kolme ajajaa irtaantui porukasta ja pääjoukon vauhdin laskettua huomattavasti saivat nopeasti noin 100 metrin eron. Oma hetkeni oli tässä ja kovalla vauhdilla perään.
Vihdoin onnistuin siinä, että ajan kärkiryhmän kiinni ja pystyn jatkamaan kärjessä räjähtämättä täysin. Saimme hyvällä vuorovedolla ajettua pääjoukon kiinni, joten päivä näytti todella hyvältä. Loppukirissä oma vauhtini ei riittänyt nousemaan podiumille, mutta neljäs sija CL1-tason kilpailussa on itselleni todella hyvä sijoitus. Heinikaisen Jukka on voittanut maailman cup-osakilpailun lisäksi tämän tasoisia kilpailuja aikanaan, mutta siihen se sitten jääkin viimeisiltä vuosilta mitä suomalaiskuskit ovat GP-kilpailussa tehneet. Olen tyytyväinen!
Liettuan kilpailut olivat henkisesti raskaat, mutta tuloksellisesti erittäin hyvät. Yhdeksän viikkoinen kesäkilpailukausi on nyt ohitse ja tällä viikolla ei treenejä ole ohjelmassa. Syyskilpailukausi alkaa radalla jo neljän viikon kuluttua, jota ennen pitäisi hiukan harjoitellakkin, ajaa kermiksiä ja nostaa omaa suorituskykyä. Syksyn ohjelma näyttää todella hyvältä, ja oma kehitys radalla on edennyt todella mukavasti talven-kevään aikana.
Särkevin lihaksin kohti lepoviikkoa!
-M
Liettuassa ajetussa UCI GP:ssa oli ohjelmassa kolmeen päivään takaa-ajo, pisteajo, omnium ja linja-ajo. Eli yhdeksän lähtöä kesä kauden viimeisenä viikonloppuna. Omat suurimmat mielenkiinnon kohteeni olivat 4km takaa-ajo, sekä omniumin lajina ajettu kilometri, joissa molemmissa lähdin hakemaan omia ennätyksiämi. Ensimmäisen päivän pisteajon oli tarkoitus toimia jalkojen avaajana, ja kaikkien muiden viikonlopun lajien lähinnä ohjelman täytteenä. Täysillä tietenkin painetaan aina kun numero on päällä, mutta järkeä ehkä käytetään kisoissa eri tavalla tavoitteesta riippuen.
4km & pisteajo
Perjantaina ajettuun 4km takaa-ajoon lähdin rohkeasti koittamaan todella isoa välitystä kovan ajan toivossa. Valittu ratasyhdistelmä oli kuitenkin liian suuri ja hyvin alkanut ajoni hiipui viimeisellä 1,5km matkalla todella pahasti. Tuloksena oli silti oma ennätys 4.46.8, jolla irtosi kisan kahdeksas sija. Lähdin kilpailuun tavoitteena alittaa 4.42, mutta tällä kertaa se ei ollut oman kuntoni puitteissa mahdollista.
Illalla ajetussa pisteajossa surffailin porukan mukana bensaa säästellen, mutta jalkoja herätellen. 30km kilpailumatka meni vajaan 50kmh vauhdilla, joten ihan kelvosta kisavauhdista pääsi nauttimaan. Toisaalta on myös hienoa, että enää kisavauhdeissa mukana oleminen ei ole mikään ongelma, vaan perustasot riittävät viemään ajot läpi. Tietysti tuloksia ei saa aikaiseksi istuskelemalla pääjoukossa.
Omnium
Omniumin ensimmäisenä päivänä menetin niin linja-ajossa kuin pudotusajossa muutaman sijan, ja arvokkaan pisteen, omien ajovirheiden seurauksena. Hyvä 4km takaa-ajo (4.47.0) kuitenkin nosti sijoitustani sen verran, että olin ensimmäisen päivän jälkeen 13.
Toinen päivä avattiin kilometrin aika-ajolla. Väsymykseni oli todella kova ja tavoitteenani oli vain ajaa päivän ohjelmaa niin pitkälle kuin mahdollista. Voimavarat olivat vain loppu. Kilometri meni kuitenkin väsyneenäkin hyvin. Ajoin oman ennätykseni 1.07.4 , jolla paransin neljä viikkoa vanhaa ennätystäni 0,8 sekunttia! Ajo tuntui vauhdikkaalta, mutta ei tuntunut miltään. Ei pahaa oloa ajaessa, ei happoa jalossa ja yllättävän mitään sanomaton fiilis maalissa. Vain väsyä.
Kilometri, ja sen jälkeen ajettu lentävä kierros, nostivat omnium-sijoitukseni 11. ennen ratkaisevaa 40km pisteajoa. Pistariin lähdin selkeällä taktiikalla: kireihin en menisi, mutta kierroksia en aikonut myöskään hävitä. Eli kokoajan kärkiryhmässä muistaen samalla, että 40km on pitkä matka päivän päätteeksi. Vauhdikas (49,5kmh) pisteajo meni juuri kuten olin suunnitellut. Ympäriltä kaikkosi kuskeja suihkuun miinuskierrosten tullessa täyteen ja kilpailun aikana laskeskelin, että sijoitukseni pitäisi riittää top-12 paikkaan, jolla saisin korotetut UCI-ranking pisteet. Maalissa olin 10. ,joten tyytyväinen voi olla, koska varsin vähällä panostuksella omniumiin sain kelvon sijoituksen. Kilpailusta saadut UCI-ranking pisteet nostavat myös omnium-rankingini yli maailman cupin-karsintarajan, joten hyvä sekin. Maarankingissa olen sijalla 23-25, joka ei vielä aivan riitä siihen, että saisimme Suomelle maapaikan talven maailman cupiin (20 parasta maata).
Linja-ajo
Ennen omniumin finaalia, 40km pisteajoa, kävin ajamassa myös ohjelmassa olleen linja-ajon. Heti ensimmäisillä kierroksilla kilpailua aloitettiin ajamaan vauhdikkaasti ja olikin selvää, että jossain kohtaa päivää 3-6 ajajan ryhmä tulisi karkaamaan pääjoukosta. Noin kilpailun puolessa välissä kolme ajajaa irtaantui porukasta ja pääjoukon vauhdin laskettua huomattavasti saivat nopeasti noin 100 metrin eron. Oma hetkeni oli tässä ja kovalla vauhdilla perään.
Vihdoin onnistuin siinä, että ajan kärkiryhmän kiinni ja pystyn jatkamaan kärjessä räjähtämättä täysin. Saimme hyvällä vuorovedolla ajettua pääjoukon kiinni, joten päivä näytti todella hyvältä. Loppukirissä oma vauhtini ei riittänyt nousemaan podiumille, mutta neljäs sija CL1-tason kilpailussa on itselleni todella hyvä sijoitus. Heinikaisen Jukka on voittanut maailman cup-osakilpailun lisäksi tämän tasoisia kilpailuja aikanaan, mutta siihen se sitten jääkin viimeisiltä vuosilta mitä suomalaiskuskit ovat GP-kilpailussa tehneet. Olen tyytyväinen!
Liettuan kilpailut olivat henkisesti raskaat, mutta tuloksellisesti erittäin hyvät. Yhdeksän viikkoinen kesäkilpailukausi on nyt ohitse ja tällä viikolla ei treenejä ole ohjelmassa. Syyskilpailukausi alkaa radalla jo neljän viikon kuluttua, jota ennen pitäisi hiukan harjoitellakkin, ajaa kermiksiä ja nostaa omaa suorituskykyä. Syksyn ohjelma näyttää todella hyvältä, ja oma kehitys radalla on edennyt todella mukavasti talven-kevään aikana.
Särkevin lihaksin kohti lepoviikkoa!
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)