maanantai 29. kesäkuuta 2015

SM Maantie

Samuel Pökälä voitti maantieajon Suomen Mestaruuden Vantaalla. Todella ansaittu voitto Samuelille, joka on jo muutaman vuoden ollut todella lähellä paitaa, ja ainakin Porissa 2013 oli taatusti loppuryhmämme vahvin kuski. Onnittelut Samuelille!!!

Itse kisasta ei ole paljonkaan kerrottavaa. Meillä oli seuralla tavoite (=podium) ja taktiikka, sekä melkoisen vähän kuskeja. Kisa eteni kannaltamme suotuisasti melko pitkään, mutta pääjoukosta ei lähtenytkään missään kohtaa kovien kuskien irtiottoa, johon myös taktiikkamme aavistuksen nojasi.

Pääsin heti kilpailun alussa mukavasti irtiottoon, jossa lisäkseni olivat Pökälä, Marek Salermo, Olli Koski, Niklas Colliander ja Rasmus Eriksson. Ihan en ollut irtioton koostumukseen tyytyväinen ja etenkin kilpailun alussa ryhmämme ei löytänyt oikein hyvää vuorovetotahtia. Osa halusi mennä kovempaa, osa hitaampaa.

Siinä kerkesin kisan aikana miettimään, että SM-kisoissa on tullut oltua useasti pitkissä irtiotoissa. Kälviällä 2007 ( jossa muuten Marek oli myös mukana), Kuusamo 2009, Pori 2013 ja nyt Vantaa 2015. Toki se nyt on tuuristakin kiinni, että pääseekö irtiottoon vai ei, ja huipputuloksiahan ei tuota kautta ole itselleni koskaan tullut.

No, meidän eilinen irtiotto eteni mukavasti ja ero pääjoukkoon oli melkoisen suuri. Kolme kierrosta ennen maalia aloin miettimään iskua ryhmästämme. Onneksi aikailin riittävästi, ja mäkeen, joka tuotti itselleni myös kisassa eniten vaikeuksia, Samuel sitten iski irti. Siinä kun hetken vielä itse aikaili, katseli, että ajaako Marek Samuelin kiinni, olikin Samuel jo karannut kymmenen metrin päähän. Neljän ajajan ryhmämme ei saanut minkäänlaista takaa-ajoa aikaiseksi, ja aloinkin laskeskelemaan hetkea, jolloin lähteä porukasta omille teille.

No, onneksi taas aikailin hiukan liikaa ja jätin loppuvetoni hiukan myöhäiseen. Olihan se hauskaa vajaa kymppi ajaa soolona, kaukana kärjestä, mutta eroa taakse tehden. Tuli viimeinen mäki, vitonen ennen maalia, jonka yli olisi vain päästävä ennen takaata kovaa vauhtia tulevaa Jussi Veikkasta. Eipä siinä tainnut jäädä kuin 25-40 metriä mäen laesta, kun Veikkanen ja Matti Helminen painoivat ohitse ihan omaa vauhtiaan. Henkinen räjähdys taisi kuulua huoltoautoome asti. Se oli ikäänkuin siinä.

Lopussa ajeltiin vielä nelossijasta, mutta eipä ollut kirissä voimaa, joten lopullinen sijoitus viides. Menee muuten SM-sijoituksien huonompaan puolikkaaseen vielä tuo sija (3, 3, 4, 5, 9 ,15), joten tässähän tämä sitten oli tältä erää. Hauskaa toki oli, joten se korvaa paljon pientä taktiikkamme hajoamista.

Nyt kun maantiekausi on saatu kivasti käyntiin, ja kisojakin takana jo kuutisen kappaletta, on hyvä siirtyä seuraavaksi 1,5 kuukaudeksi maantiekisojen maailmaan. Katsotaan, josko jo ensi viikonloppuna seuraavaksi...

Ketju poikki,
-M

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kilpailu: SM Aika-ajo

Aika-ajon ajamisesta oli taukoa tasan vuoden verran. Väliin mahtuu onneksi kaksi treeniä aika-ajopyörällä, sekä tietysti radan takaa-ajopyörällä ajamista. Ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen käytössä oli aika-ajopyörä, joten oli oikeastaan kiva lähteä ajamaan kilpaa kelloa vastaan.

Matkaa, sateisessa, Porissa oli 45 kilometriä. Reitti oli tasaisen tylsä, jossa mentiin metsätietä 22,5km yhteensuuntaan ja palattiin samaa tietä takaisin. Oma ajamiseni oli suhteellisen tasaista puurtamista, joskin ongelmana on selkeästi se, että aika-ajon ajamisen puute aiheuttaa sen, että en oikein saa puristettua pyörän päällä itseäni kovinkaan tiukoille. Tietysti ajoin niin kovaa kuin pystyin. Ei siinä mitään. Mutta, kun kovempaa voisi päästä, jos pääsisi, tai uskaltautuisi, epämukavuusalueella ajaessa. No, nyt tässä on onneksi vielä vajaa 4kk tuotakin treenailla...

Tuloksissa olin 16. Eroa kilpailun voittaneeseen Samuel Pökälään taisi olla nelisen minuuttia. Jos olisi päässyt minuutin kovempaa sijoitus olisi ollut kuudennen sijan luokkaa. Jäi sellainen hyvä kipinä päälle tuosta ajosta. Lisää treeniä, ja aika-ajokisoja, jos vain ohjelma sallii, ja kokeilemaan, josko sijoitus tuosta nousisi. Aika-ajohan on taatusti suurimpia heikkouksiani ajajana. Ehkä sekin osa-alue tästä vielä paranee....

Sunnuntaina on vuorossa maantieajon SM-kilpailu. Kisat ovat Vantaalla ja matkaa 180km. Tavoitteita ei sen kummemmin ole, koska maantiellä ei ole vielä pahemmin ehtinyt treenaamaan. Parasta mahdollista tulosta lähdetään silti hakemaan seuralle!

Ketju poikki,
-M

tiistai 23. kesäkuuta 2015

SM Tempoa ja maantietä

Viime viikkoisen lepoviikon jälkeen on palattu jälleen sorvin ääreen. Neljä kuukautta, paria päivää vajaa itseasiassa, aikaa siihen, että radalla ajetaan EM-kilpailuja. Siellä tietysti nopeampana, kestävämpänä, vahvempana kuin koskaan...

Tänä vuonna, vähän kuten viimekin vuonna, jää maantie SM aika pienelle huomioarvolle omassa ohjelmassa. Tämä siis ihan vain siksi, että kv.ratakalenteri on nyt parina vuotena sattunut rakentumaan siten, että maantietreeni on jäänyt ennen SM-kilpailua kovin vähäiselle.

Huomenissa ajetaan SM aika-ajo Porissa. Melko mukavaa lähteä ajamaan, koska sain tuossa viime viikolla aika-ajopyörän Huntterilta käyttöön. Tallissa on Felttia joka lähtöön ja ei huominen kisapeli ainakaan tasoitusta kanssakilpailijoille anna. Olen kerennyt jopa pari treeniäkin aika-ajopyörällä ajaa. Ajoasento on tietysti kovin erilainen mitä maantiepyörässä, mutta paljon mukavampi kuin ratapyörässä. Aika-ajopyörällä harjoittelulla yritetään seuraavan kolmen kuukauden ajan vahvistaa kroppaa kohti ratakilpailuja. Vähän uutta harjoitteluun, jotta saadaan hommaa taas etenemään.

Sunnuntaina on vuorossa maantieajon SM-kilpailu. Vähän jäi vähille maantiekilometrit tuossa toukokuussa ratahommien takia, mutta kesäkuussa on jo takana useampikin kilometri. Tietysti kisakilometrejä puuttuu jaloista vielä paljon, mutta aloitettakoon niiden kerääminen SM-kisasta.

SM-kilpailujen jälkeen jatketaan maantiekunnon kehittämisellä Belgiassa. Kermiksiä, saliharjoittelua, maantietreeniä ja mahdollisesti muutama pidempi Interclubs-kilpailu (ja ehkä mahdollisesti yksi 5pv etappikilpailu). Sellainen 6-7 viikkoa olisi tarkoitus kehittää maantiepuolella kuntoa ennen ensimmäistä rataleiriä, ja tietysti syksyn ratakilpailukautta.

Temposta kuulumisia huomenissa illalla! Taktiikkana tasatehoinen ajo...

Ketju poikki,
-M

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Helsinki GP ja jatkoa...

Viime viikolla ajettiin torstaista lauantaihin UCI-kategorioitu ratapyöräily GP Helsingissä. Kari Mäkisen Tulospalvelun sivuilta löytyvät lähtöjen tulokset: http://www.tulospalvelu.profiili.fi/pyrilytulokset/ . Kilpailuja en aio sen tarkemmin tässä käydä läpi. Itseään on turha pettää tarpeettomalla "höpöhöpöllä."

Kiitos tietysti järjestelytoimikunnalle, että kisoja ylipäätään vaivaudutaan järjestämään! Itse olisin jättänyt kaikki alle 15 ajajan ryhmälähdöt ajamatta. Ei tuollainen touhu kehitä mitään / ketään. Lähinnä hävetti katsojien puolesta, kun 400m radalla ajaa omniumin pisteajon loppua kaksi kuskia.

Se miten kausi nyt jatkuu on paperilla ihan selvää. Tässä otetaan viikko taukoa tähän kohtaan, jonka jälkeen aletaan rakentamaan uutta, vahvaa, nousua. Kalenterikin on varsin selvä; heinäkuussa maantietä, elokuun alussa mahdollisesti rata GP, elokuun lopussa rata GP, syyskuussa rata GP ja rataleiri ja lokakuussa EM-kilpailut. Olen päässyt valitsemaan ohjelmaan tuttuja kisoja paikoissa, joissa olen aiemminkin ollut.

Ranking-tilanteet ovat tällä hetkellä kohtuullisen hyvät. Kilometrin aika-ajossa olen peräti kahdeksannella sijalla UCI:n eligibility-rankingissa. Valitettavaa kyllä maarankingissa Suomi on vielä aavistuksen kaukana MM-kilpailupaikasta. Omniumissa olen saanut kasaan 14.9.2014 alkaen 92 pistettä. Ranking maailman cupiin sulkeutuu noin 13.9.2015. Tuo 92 pistettä ei riitä maarankingissa 24 parhaan maan joukkoon vielä. Sanotaan, että CL1, tai CL2, -tason kilpailuista pitäisi saada yksi TOP-6 sijoitus, jonka myötä rankingpojot kasvaisivat sen verran, että oltaisiin jopa hyvinkin lähellä tuota ensi talven maailman cup paikkaa.

No, sellainen pieni ongelma tässä tosin heinäkuun maantiekilpailujen, sisärataharjoittelun ja GP-kisojen suhteen on, että kassa on tyhjä. Itseasiassa se on todella tyhjä. Viime kautta pystyi vielä rahoittamaan sillä, että myi kaikki pyöräilytavarat, jotka oli mahdollsita myydä. Enää ei ole sitäkään korttia käytettävissä. Tilanne uusien yhteistyökumppaneiden suhteen on huono. Nykyiset yhteistyökumppanini ovat todella tärkeässä roolissa, ja ovat sitä olleet viimeiset vuodet, josta olen myös todella kiitollinen heille, mutta uusien kumppanien löytäminen on liki mahdotonta. Tai sitten oma taso ei vain riitä niitä saamaan. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että arvostus pyöräilyssä on todella heikko, ja tämä näkyy siinä mihin lajeihin potentiaaliset yhteistyökumppanit rahojaan/varusteitaan sijoittavat. Ja välillä Turussa tuntuu siltä, että Urheiluliiton pyöräilyjaoksen maine ei ole ihan niin hyvä, kuin sitä itse olettaisi. Toki ei asia täällä valittamalla parane myöskään...

Katsotaan miten tässä tilanteet elävät ja mitä pääsee vielä tähän vuoteen ajamaan!

Ketju poikki,
M

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kilpailut Lahti GP ja Porvoon ajot

Edellisestä maantiekilpailusta olikin jo kerennyt vierähtämään aikaa kuutisen viikkoa, joten mikäs sen mukavampi kuin jatkaa maantiekautta kahdessa erittäin hienosti järjestetyssä kilpailussa: Lahti GP:ssa lauantaina ja Porvoon ajoissa sunnuntaina. Molemmat kilpailut edustavat ehdottomasti parasta laatua Suomessa niin reittiensä kuin järjestelyidensä puolesta. Tähän kun vielä lisätään hyvä ajajakattaus on nämä kilpailut sellaiset, joita ei mielellään välistä jätä.

Omat kilpailutavoitteeni oli varsin maltilliset ja lähdinkin auttamaan Urheiluliiton muita kuskeja heidän henkilökohtaisissa tavoitteissaan. Aivan parhaalla mahdollisella tavalla emme viikonlopusta suoriutuneet, mutta ainakin sain kaksi hyvää treeniä viikonloppuun ja ei tarvinut yksin ajella. Ratakisojen jälkeen on aina aavistuksen vaikea hypätä maantielle, mutta josko tästä vähitellen tämäkin puoli ajamista lähtisi toimimaan.

Tavallaan olisi kiva kirjoittaa kisoista jotain tapahtumaa, mutta joko olin niin hapoilla kokoajan, että en niitä muista tai sitten kisoissa ei paljoa tapahtunut. No, aurinko paistoi, monella tutulla oli juttuja jaettavana ja Porvoossa ylipaino ei ole eduksi ylämäessä. Siinä niitä varmaan tärkeimpiä tarinoita viikonlopusta.

Huomenna jatketaan harjoituksia radalla. Kilsan aloitusta syksyä varten sekä ajamisen rentoutta. Siinähän sitä on tekemistä...

Ketju poikki,
-M