tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen kirjoitus - tyhmä otsikko

Edellisessä viestissä hehkutettua uutta harjoituskautta on nyt takana kolmen päivän ja neljän treenin verran. Tänään olisi tosin vielä illalla hiukan kevyttä lihashuoltoa tehtävänä. Uusi vuosi 2014 käynnistyykin komiasti kahden harjoituksen voimalla, kun aamulla ajelen, ilmeisesti ihan ulkona, reilut pari tuntia perusajoa lyhyiden verrojen kera. Iltapäivällä jatketaan kuntopiirillä ja voipi olla, että iltaisella päivä jo hieman painaa.

Kausi 2013 tarjosi niin hyviä kuin huonoja hetkiä, mutta koska niistä on jo kerran tänne pidemmin kirjoiteltu en ala niitä uudestaan kertaamaan sen kummemmin. Harjoituksia vuoteen 2013 mahtui melkoisen paljon ja ilman huhtikuisia polviongelmia, kesäkuun kaatumista ja elokuun sairastelua olisi varmasti treenattu vielä enemmänkin.

Kilpailuja tuli ajettua useammassa maassa ja joukkoon mahtui hyviä, hyvin huonoja ja täysin mitäänsanomattomia päiviä. Muutama hyvä hetki on tietenkin mielessä kuin myös muutama huonompikin. Ehdottamasti parhaimpia päiviä olivat GP Wienin pisteajo radalla, Belgiassa Kalken-Laarnen 1.12 maantiekilpailu ja Ruotsissa Hammarön 3-päiväisten maantieajo. Huonompia hetkiä olivat Tour of Liege, GP Belgium radalla ja Liettuan rata GP:n 4km takaa-ajo. SM-maantieajoa ei myöskään voi unohtaa hyvistä hetkistä, mutta toisaalta itse kilpailussa ei tapahtunut mitään "järisyttävän" hienoa. Aika aikaisessa vaiheessa päivää oli jo selvää miten päivä tulee päättymään.

Treeneissä oli myös pitkiä päiviä, vaikeita päiviä ja loistavaa menoa. Gentin velolla vietetyt hellepäivät olivat kuluttavia, mutta kehittäviä, kevään vaikeudet sateisessa Belgiassa, jossa rengasrikot ja uudet reitit tekivät harjoittelusta (mukamas) vaikeaa ja toisaalta lokakuun alussa Kupittaan velolla ajetut pisteajot Vespaa vastaan muistuvat nopeasti mieleen vuoden 2013 harjoituksista.

2014 vuonna harjoituksia tulee olemaan paljon, kilpailuja monipuolisesti radalla ja maantiellä, toivottavasti muutama etappikilpailu ja parit pariajot. Kaudella 2014 alla ovat (alustavan tiedon mukaan) Feltin malleista F75X, F4 ja TK1 - tuolta löytyy tarkempaa infoa pyöristä http://www.feltbicycles.com/USA.aspx
Crossari onkin jo ollut tallissa kolmisen kuukautta, joten siitä saataneen tännekin vähän infoa jahka sen joku pesee...

Ketjut kireälle myös vuonna 2014,

-M

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kausi alkaa NYT

Kauden 2014(-2015) ensimmäinen ohjelmoitu harjoitusviikko alkaa huomenna, sunnuntaina, 29.12. Sähköpostiin pamahti pari päivää sitten ensimmäisen seitsemän viikon harjoitusohjelma, jonka mukaan lähdetaan viikkoja rytmittämään.

Edellisen kauden loputtua on toki harjoiteltu jo kymmenen viikkoa, mutta harjoittelussa on ollut pääpaino voimanhankinnassa eikä kestävyysominaisuuksien kehittämisessä. Rytmitys muuttuu nyt seuraaviksi viikoiksi siten, että viikossa on kaksi harjoitusta kuntosalilla, joissa kierrätetään kolmea eri harjoituspäiväsisältöä. Kahden salikerran lisäksi viikossa on viisi ajopäivää, jotka sujuvat siististi sisätiloissa.

Päätreenin, joka on siis aamupäivällä, lisäksi iltapäivisin on ohjelmassa palauttelevaa ajelua, rullilla ajoa ja lihashuoltoa hiukan viikon kokonaisuudesta ja väsymyksestä riippuen. Harjoitusten tuntimäärät ovat todella maltillisia, mutta harjoituksia toistetaan useasti, jotta saadaan elimistöä rasitettua (toivottavasti) riittävästi, mutta pidettyä harjoittelu mielekkäänä läpi talvikuukausien.

Viikolla 4 ajan viisi päivää radalla. Paikka, ja ohjelmasisältökin, on hieman vielä avoinna, mutta mikäli olen yksin radalla keskitytään treeneissä pelkästään koviin tehoihin lyhyiden vetojen kautta. Sinänsä kuulostaa kivalta piristää puurtamista hyvällä tehopainotteiselle viikolla. Kirjoitellaan tästä lisää sitten lähempänä.


Ajoharjoituksista on annettu aika, joka perusajoa tulee ajaa yhteen kertaan, joten verrojen kanssa treenit venynevät 2,5h paikkeille. Sisätreenit ajelen niin rata- kuin maantiepyörällä rullia ja traineria käyttäen. Viikossa on myös yksi ajoharjoitus, jossa keskitytään johonkin tiettyyn ominaisuuteen, kuten voima, nopeus jne...Hiki tulee siis valumaan ja pyykkikone hurisemaan tulevien viikkojen aikana.

Kuten aiemmin loppusyksystä kirjoittelin niin tänä keväänä en mene maantieleirille ollenkaan. Kolme lyhyttä rataleiriä ovat tämän kevään resepti yhdistettynä heti huhtikuun alussa alkavaan kilpailukauteen maantiellä. Tarkoitus on hakea kovatempoisista kilpailuista kuntoa ja ajaa samalla maantiellä pidempää treeniä koneeseen.

Kilpailujen osalta kausi on vielä suhteellisen tyhjä. Muutamaan mielenkiintoiseen ratakilpailuun olen jo paikkaa hakenut, mutta toistaiseksi mitään ei ole kuulunut takaisinpäin. Syksyn puolella onkin tiedossa jo muutama kilpailu johon on paikkoja jo olemassa, mutta eiköhän tässä jossain kohtia kisakalenteri päivity myös tänne blogin puolelle.

Vahvasti uskon, että tämä ei ollut vielä vuoden viimeinen teksti, vaan tavoitteena olisi vielä kerran kirjailla tämän vuoden puolella. Saa nähdä kuinka käy, joten lienee parempi päättää sanoihin:

Ensi vuoteen,
-M

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kalustopäivityksiä

Harjoituskausi on edennyt siihen pisteeseen, että perjantaina oli viimeinen voimaharjoitus kuntosalilla. Seitsemän viikkoa kesti voimaharjoitujakso, joka toivottavasti paransi edes hiukan voimatasoja ja tasoitteli voimaepätasapainoja. Aerobiset kuntopiirit jatkuvat ohjelmassa yhä ja määrät nousee kahteen harjoitukseen viikossa.

Viikko 50 sisälsi myös kokonaista kolme pyöräharjoitusta. Yksittäisten harjoitusten kestot oli varsin lyhkäisiä, mutta tiistain ja torstain perusajotreenit, lyhyempiin jaksoihin jaettuna, tarjosivat kumpainenkin puolisentoista tuntia perusajoa jalkoihin. Viikolla 51 pyörätreenien määrä nousee neljään ja perusajon määräkin nousee jo kuuteen viikkotuntiin. Tätä menoa olen viikolla 1 valmis harjoittelmaan kuusi kertaa viikossa ja perusajon tuntimäärätkin saadaan yli kymmenen tunnin.

Kauden 2014 kalustoa on ollut alla jo muutaman kuukauden ajan. Feltin F75X cyclocrossarilla olen ajanut lokakuun alusta alkaen treeniajot. Ensi kauden maantiepyöränä on 11-vaihteisella Shimanon Ultegra-osasarjalla varusteltu Felt F4. Maantiepyörään vaihdettaneen 10-vaihteinen voimansiirto, jotta kilpailuissa olisi helpompaa huoltotarpeen iskiessä kohdilleen.

Mielenkiintoisin kaulustouutuus on uusi ratapyörä, jonka odotetaan ja toivotaan saapuvan keväällä 2014 Suomeen. En ole koskaan ollut pyörien suhteen mikään hifistelijä, pyörien painoista en piittaa pahemmin, vaan arvostan toimivuutta ja käyttökelpoisuutta. Näitä ominaisuuksia odotan myös uudelta ratapyörältäni, jonka lisäksi paketissa tullee hifiä ja keveyttä, mutta näitä ominaisuuksia vain siksi, että ne tuli kaupanpäällisinä pyörääni.
Uusi ratapyöräni on nykytiedon mukaan esillä GoExpo-messuilla 7.-9.3 Helsingin Messukeskuksessa Feltin maahantuojan, Huntterin, osastolla.

Varustepuolellakin saattaa olla pienoista muutosta tulossa, mutta näistä lisää infoa jahka päivä alkaa pitenemään ja talven loppumisen odottaminen voi alkaa.

-M

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulu on jo ovella...

Voimatreeniä, kuntopiiriä ja kaksi ajotreeniä. Siinä se onkin sitten viikko kasassa. Oli viime viikolla ja tulee olemaan myös tällä viikolla sekä seuraavalla.

Nelisen viikkoa taitaa vielä olla siihen hetkeen, että harjoittelun painopiste siirtyy pyörän päälle. Se tarkoittaa hikisiä hetkiä rullilla, trainerilla ja spinningpyörällä. Rata-aikaa kevääseen mahtuu mukavasti ja tuli kutsu lähteä sparrailemaan radalle erään maantiejoukkueen mukana. Toivottavasti saan aikataulut sopimaan ja pääsisi hyödyntämään kyseisen mahdollisuuden.

Kisakausikin odottaa jossain horisontin ääripisteessä jo. Tämän kuukauden jälkeen enää muutama kuukausi ja sitten....Talvi on pitkä, mutta ensi kauden pääpaino on syksyssä, joten kiirettä ei parane pitää vielä keväällä. Kevään kilpailut toimivat kovina harjoituksina, joka luonnollisesti tulee olemaan henkiselle puolelle kovempi juttu.

Kouluakin on ehtinyt viimeistelemään tämän syksyn aikana vallan mainiosti. Opinnäytetyö ja kaksi kurssia uupuu vielä. Nämä tulisi saada suoritetuksi kevään aikana. Itseni tuntien, ja aikaisempiin vuosiin reflektoiden, näkisin, että heinäkuussa kun opintoaika menee umpeen painetaan opinnäytetyötä kasaan kovalla vauhdilla. Tarvitsisi ehkä tehdä tänne blogin puolelle väliraportointia opinnäytteestä, jos täällä lukijayhteisön paine auttaisi viemään eteenpäin työtä.

Huomenna olisikin sitten sen viikon pyörätreenin vuoro. Lienee ajettu noin puolessatoista tunnissa, jos mitään mullistavaa ei matkaan mahdu. Itsenäisyyspäivänä jatkuu jälleen voimanhankinta ja sen jälkeen viikko onkin likipitäen paketissaan.

Nyt on toiseksi viimeinen oljenkorsi käytetty. Vaihtoehdot ovat koulutyöt tai imurointi...

Siivoilemisiin,
-Mika 

perjantai 22. marraskuuta 2013

Uuden kauden kasailua

Blogi viettää hiljaiseloa siihen saakka kunnes jotain alkaa tapahtumaan. Päivät eivät sisällä harjoituksellisesti mitään kummempia kuvioita. Salitreeniä on 2-3 kertaa viikossa, jonka lisäksi aerobinen kuntopiiri ja muutama kevyt kestävyysharjoitus.

Olo alkaa tosin olla jo kovin odottavainen sen suhteen, että pääsisi aloittamaan kunnon harjoittelun jo. Voimaharjoittelu on alkanut tuottamaan odotettua tulosta sekä voimatasojen pienoisena nousuna että elastisuuden parantumisena. Kuukausi mennään vielä voimaharjoittelupainotuksella ennen kestävyysharjoitteluun siirtymistä.

Kevään ohjelma alkaa selkiintymään vähitellen. 3-4 viikon välein toteutettavat lyhyet rataleirit on lyöty liki kokonaan jo lukkoon ja pari sparraus-tapahtumaakin olisi tiedossa keväälle - tosin matkakilometrien määrä vähän arveluttaa näissä.

Kisakauden aloitus on myös tiedossa ja vuosisuunnitelmaan on piirretty muutama hetki, jossa oletetaan kisojen nykytiedon perusteella olevan. Vahvasti näyttää siltä, että ensi vuonna ei ole kansallisia ratakilpailuja ohjelmassa kv.kalenterin päällekkäisyyksien vuoksi. No, tänä vuonna ainakin oli oikea ratkaisu ajaa etappikisoja jalkoihin sen sijaan, että olisi ollut ajamassa kansallisista ratamestaruuksista.

Ensi viikon kuluessa päivittelen blogin varusteosiota hiukan. Samoin ohjelmassa taitaapi olla pyöränmitoitusta, josta tarkoitus saada kokonaan oma kirjoitus aikaiseksi.

Ketju poikki,

-M

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kuntopiirikauden avaus

Avataanpas pitkästä aikaa vähän harjoitusta tänne blogin puolelle. Maantietreeneissä ei sinänsä nyt avattavaa yleensä ole. Ajetaan reipasta vauhtia alle 2mmol/l laktaattitasoilla. Tuota on ohjelmassa 90% kaudesta.

Salikauden avausviikkoon voimaharjoitusten lisäksi oli ohjelmaan suunniteltu kuntopiiriharjoitusta. Liikkeet vapaita, työaika mahdollisimman nopeasti 60 minuuttiin ja jatkuvalla tekemisellä eli ei juomataukoja välissä.

Kyseessä on siis klassinen aerobinen kuntopiiri. Painot ja suoritusnopeus tulee valita siten, että jaksaa liike toisensa jälkeen tekemistä.

Oma harjoitukseni koostuu kolmesta viiden liikkeen sarjasta, joissa jokaista liikesarjaa toistetaan kolmen kierroksen verran. Jokainen liike kestää minuutin, jonka jälkeen jatketaan seuraavalla. Avausviikon kuntopiiri oli seuraavanlainen:

Haara-perushyppy
Askelkyykky vasen
Askelkyykky oikea
Pystypunnerrus
Istumaan nousu /vatsat

Kun nuo liikkeet oli toistettu kolmasti, eli ensimmäinen 15 minuuttia takana, vaihtui liikkeet seuraaviin:

Lattialta ylösnousu
Kulmasoutu
Etuheilautus
Kylki vasen
Kylki oikea

Ja näiden liikkeiden jälkeen oli takana 30 minuuttia, jonka jälkeen viimeinen vartti piti sisällään:

Kyykkyhyppy
Pystysoutu
Pakara vasen 30" + pakara oikea 30"
Syväkyykky
Selkälihakset lattialla

Kokonaistyöaika oli siis 45 minuuttia, liikkeet helppoja, mutta tasaisesti loppua kohti alkoi painamaan enemmän ja enemmän. Ensi viikolla lienee tehtävä vähintään 50 minuuttia ja siitä sitten lisätä kokonainen neljäs kierros tuohon ohjelmaan.

Harjoitukseen sisältyi vartin alkuverryttely ja loppuun kevyt loppuverra ja kevyet venytykset.

Paljon kuulee, ja tietenkin netissä näkee, miten tekemisestä tehdään monasti vaikeaa. Yksittäisiä treenipäiviä jaetaan tuhottoman moneen osaseen, koitetaan oikoa välillä mutkia tai lasketaan tuhottomasti eri tehorajoja joilla ajetaan. Itselläni ei itseäni valmentaessani ollut energiaa moiseen tehojen laskeskeluun tai "erikoisten" nyanssien lisäämiseen harjoituksiin. On hienoa, että osa kuskeista jaksaa paneutua todella antaumuksella tähänkin osa-alueeseen.

Toisaalta, eipä tuo nykyinen valmentajanikaan kovin kummoisia asioita ohjelmiin piirrä. Perusajoa, kuten alussa mainitsin todella paljon, jonka lisäksi kerran viikkoon joku muu harjoite. Rataharjoituksissa, parisen viikkoa ennen kisoja, asetetaan kellosta tavoiteajat joihin tähdätään. Kenties asioiden yksinkertaisena ja laadukkaina pitäminen auttaa parhaimpiin tuloksiin. Kenties. Toivottavasti.

-M

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Höntsäilyä vol.2

Itsestään on turha pitää melua, kun mitään merkittävää ei tapahdu. Ylimenokauden vietto huipentui pyhäinpäivänä ajeltuun kuuden tunnin rauhalliseen lenkkiin ympäri varsinaissuomalaista syysmaisemaa.

Marraskuun ensimmäinen viikko laittoi pyörän talliin ja ohjelma siirtyy voimaharjoittelun puolelle. Tunnusteleviahan ensimmäiset harjoitukset ovat, mutta huomenna olisi tarkoitus saada ensimmäinen kokonainen salitreeni tehtyä.

Ohjelmassa ei ole ihmeellisiä liikkeitä, toistomäärät ovat pieniä ja painot toivottavasti kasvavat seuraavan kuuden viikon aikana. Voimaharjoittelun kanssa en tee samanaikaisesti kestävyysharjoittelua, joka lienee ihan viisasta.

Pyöräharjoittelua pyöräytetään käyntiin voimajakson päätteeksi ja vähitellen alkaa työt kohti kevättä. Kilpailukautta on alustavasti suunniteltu ja kausi alkanee huhtikuussa Belgiassa. Ensimmäiset ratakisat taitavat olla ohjelmassa kesäkuun alussa. Tähän talveen tuskin mahtuu taloudellisista syistä harjoitusleiriä, joten tarvitsee koittaa tehdä tarpeellinen sisällä ja toivoa kevään tulevan ajoissa.

Blogin päivitystahti lienee jatkossa verkkainen ja sisältöä tullee kerran viikossa. Toivottavasti.

Ketju poikki,
-M

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Höntsäilyä

Kauden päätyttyä puolisentoista viikkoa sitten on aika mennyt nopeaan ja pyrkimyksenä on ollut hoitaa rästiin jääneitä asioita pois päiväjärjestyksestä.

Kelit ovat olleet varsin suotuisat viimeisen reilun viikon aikana ja sateettomina päivinä on tullut nautiskeltua pyörän selässä 4-5h lenkkejä. Pitkin poikin Turun seudun teitä on tullut mentyä melkein 20 tunnin verran cyclocrossarin kanssa. Ollut mukava vaihtaa myös seurakavereiden kanssa rauhassa kuulumisia ja katsella miten maisemat ovat kesän aikana muuttuneet.

Lenkkeilyn lisäksi olen käynyt muutaman totuttavan kerran kuntosalilla. Lähinnä katselemassa painoja ja peläten parin viikon kuluttua alkavaa voimaharjoittelujaksoa jolloin pyörä jää (periaatteessa) kokonaan naulaan ja ajohanskat vaihtuvat salihanskoihin. Voimaharjoittelua on ohjelmassa noin seitsemän viikkoa kolmesta neljään kertaan viikossa. Jos nyt vain muistaisin niin voisin tätä tuonne harjoittelu-puolelle hiukan avata.

Kalustorintamallakin saattaa olla pientä päivitystä tulossa, josta taatusti kerron heti, jos ja kun kerrottavaa on. Feltin uutuuksia pääsee katsomaan http://www.feltbicycles.com/USA.aspx
Tällä hetkellä ajossa siis maantiellä F4, radalla TK2 ja crossarina F75X...

Ketjuja poikki,

-M

Ps. Paajasen Paavon blogi kannattaa lukea: http://www.paavopaajanen.com/paavopaajanen.com/Blogi/Merkinnat/2013/10/26_uusi_alku.html

torstai 17. lokakuuta 2013

Torstain tunnelmia

Pahaa suodatinkahvia. Hyvää mikropuuroa. Kylmä asunto. Ylen aamu-tv.

Onneksi tämä päivä tarjoaa muutakin. Kisakauden jatkamista palloteltiin viime viikonlopun kahta puolen muutaman päivän verran. Vaihtoehtoja käytiin läpi aina Liettuan leiristä Oceanian UCI-kisoihin asti. Vaihtoehtoja oli olemassa, mutta järkeviä niistä ei saanut tekemälläkään.

Tänään olisi tarkoitus käydä ajamassa vielä kuntotestit. Onneksi tärkeimmät laktaattirajat tulevat vastaan ennenkuin kipu iskee kovaksi. Täysillä mennään tietenkin, mutta saa nähdä jääkö viimeinen puristus tekemättä.

Valmentajan kanssa sovittiin,että palataan asiaan tammikuussa. Tai oikeastaan palataan joulukuussa jo, mutta kovempi pyörätreeni alkaa tammikuussa. Taitaapi olla kymmenen viikkoa edessä ilman kummempaa kiirettä. Paitsi,että...

Kuntosalille tulisi päätyä ensi / seuraavan viikon aikana. Viimeiseen kolmeen vuoteen en olekaan tehnyt kuntosalitreeniä, joten katsotaanpa kuinka treeni tarttuu. Kolme voimaharjoitusta ja kuntopiiriharjoitus viikkoon. Tämän lisäksi 2-3 lyhyttä kestävyysharjoitusta, yksi pidempi pyörätreeni ja lyhyitä rullatreenejä tiedossa. Treenikerrat nousevat viikossa siis 7-10 harjoitukseen, mutta harjoitusten kestot eivät ole pitkiä, joten treenien lomassa olisi syytä päätyä käymään koululla.

Ensi kauden suuntaviivatkin on jo piirretty. Pääkilpailukausi lokakuusta alkaen radalla. Kesä menee perusajoa ajaen ja maantie- ja aika-ajokilpailuissa terävyyttä hakien. Voi olla taas motivaatio välillä kovilla, kun pitää ennen maantiekilpailua käydä ajamassa vetotreeni alle ja väsyneenä räpiköidä kisaa päälle.

Viikonloppuna olisi tarkoitus ajella muutama pidempi nautiskelulenkki vielä kauden loppuun. Sää viilenee uhkaavasti ja alle 0C mentäessä ei ulkona ajeta tänäkään talvena metriäkään.

-M

ps. Viikonloppuna ratapyöräilyn EM-kisat Hollannissa. Miesten pisteajossa paljon tuttuja kuskeja ja vedot lyöty kolmikon Martyn Irvine, Andreas Graf ja Milan Kadlec puolesta. Tsemppiä myös kaikille suomalaisille kisoihin!

maanantai 14. lokakuuta 2013

GP Liettua

(Tämä teksti on kirjoitettu todella väsyneenä kun 3/4 osaa 13h matkasta lähivelolta kotiin oli takana.Pahoittelen toistoa ja kirjoitusvirheitä.)

Liettuassa ajettu UCI CL2-luokan Omnium osoittautui kapeasta kärjestä huolimatta ihan kohtuullisen tasoiseksi kilpailuksi.

Viivalla oli kaksi Ukrainan maajoukkuemiestä, Liettualaiset Ramunas Navardauskas ja Darius Dzervus, allekirjoittanut ja kymmenkunta kansallista kuskia. Taso vaihtelee kovasti UCI-kilpailujen välillä. Keski-euroopan kisat keräävät säännöllisesti tasokkaamman kattauksen kuskeja. Kilpailut ovat tosin keski-Euroopassa CL1-luokassa, joka tarkoittaa suurempia UCI-pisteitä ja palkintorahoja.

Lentävä kierros avasi ensimmäisen kilpailupäiväni. Ajoin ennätykseni 14,47, jolla irtosi avauslajista toinen sija.

Pisteajon tiesin olevan haastava. Kapean kärjen kisoissa kilpailua on tekemässä yleensä vain muutama kuski ja näin nytkin. Taktiikkani oli pitää alussa riittävän kovaa vauhtia ja saada porukkaa hajalle. Tämä onnistui hienosti ja jo toisen välikirin jälkeen sain revittyä neljän miehen porukkamme irti. Reipasta vauhtia mentiin ja ajoimme muut kierroksella ylös. Vaikutti hyvältä. Loppukisan oli tavoitteena ottaa tasaisesti kiripisteitä ja varmistella sijoitusta neljän kärkikuskin joukkoon.

Kaikki menikin hyvin siihen asti kun sain tulosluettelon kilpailun jälkeen. Yllätyksiä oli muutamia; yhdestä kiristä Liettuan miehelle kuusi pistettä, vaikka viisi on maksimipistemäärä, yhdelle liettualaiselle +20pts vaikka miestä ei kisassa näkynyt muita ylösajamassa, itseltäni puuttui vain yksi 5pts kirivoitto yhdeksännen kirin kohdalla. Tiedustelin asiaa tuomaristolta ja vastaus oli "siinä oli yhdessä kohdassa sekava tilanne ja voi olla,että tässä on mennyt jotain sekaisin".

No joo. Jälkikäteen ajateltuna olisi tarvinut jaksaa taistella asiasta. Jossitellaan. Jos porukoista pudonnut, vauhdin hiljentymisen ansiosta pääjoukkoon takaisin päässyt liettualainen, ei olisi saanut +20pts olisin saanut yhden sijoituspisteen vähemmän. Jatketaanpa jossitellen. Jos olisin saanut sen puuttuvan 5pts kiristä olisin saanut toisen sijoituspisteen vielä itseltäni pois. Se jossitteluista.

Omniumin ensimmäisen päivän päättävä pudotusajo on oma heikkouteni kuten olen aiemminkin todennut. Tavoitteena oli vain minimoida tappioita ja onnistuin siinä kohtuullisen hyvin. Olin kuudes.

Neljän kilometrin aika-ajo avaa toisen omnium-päivän. Sain ensimmäisen kerran kisoihin paikalle avustajan, joka huusi kierrosaikoja itselleni. Ajo oli todella helppoa ja loistavassa kontrollissa kierrosaikojen ollen 17,5-18,0 sekunnin välissä. Katsahdin kierrostaulusta, että 2km jäljellä ja olin alkamassa kiihdyttämään vauhtia. Tiesin, että ajo sujui ja saisin hyvän ajan.

Taktiikka, ja sen osaaminen, voi auttaa kummasti omniumissa. Ukrainalaiset hoiti homman todella hienosti. Vaikka ajon hetkellä kiehuin sisällä on jälkikäteen nostettava hattua.

Ukrainalainen parini aloitti aika-ajonsa todella reippaasti. Ukrainan valmentaja elehti jatkuvasti kovempaa vauhtia ensimmäisen kahdeksan kierroksen aikana. Kahden kilometrin pisteessä ukrainalainen oli ajanut minut kiinni ja nousi väkisin ohi ja eteeni. Itse ajattelin tässä kohtaa, että nyt tulikin hyvä pari ja tuosta kun tuo jatkaa menoa on helppo saada hyvä ajorytmi päälle ja oma hyvä aika kasaan. Mutta mutta. Ukrainan koutsi nosti kättä pystyyn ja kierrosajat laskettiin noin sekuntia hitaammaksi toiselle 2km jaksolle. Haluttiin varmistaa, että en ajaisi hiukan alle 4.50, johon ensimmäinen ukrainalainen oli ajanut. Ja tässähän he onnistuivat. Molemmat ukrainalaiset olivat tuloslistalla edessäni. Oma aika, 4.52, oli tietenkin pettymys, koska edellytyksiä olisi hyvällä vauhdinjaolla ollut parempaankin.

Aika-ajossa, jos on tullut ohitetuksi on toisen kuljettajan ohittaminen hylkäyksen uhalla kiellettyä. Ukrainan joukkue teki todella hienon suorituksen, kun saivat ajettua itsensä hyville sijoituspisteille. Jälkikäteen ei voi tosiaan kuin nauttia siitä kuinka hienosti tuo hoidettiin. Kierrosajat siis parillani heikkenivät 17 sekunnin tuntumasta 18,2 sekuntiin. Ajo ei hyytynyt ukrainalaisella. Täysin kontrolloitua tasaista ajoa. Hienoa!

Linja-ajossa oli matkaa 15km ja tarkoituksena oli tietenkin saada hyvä sijoitus. Reipas alkuvauhti päälle ja jo kuuden kilometrin jälkeen olimme ajaneet pääjoukon kierrokselle kisan viiden kärkinimen kanssa. Loppukirissä olin niin jalat ja pää jumissa, että en kyennyt tekemään mitään fiksua. Koitin kiriä alareunasta viimeiset 500m. Eipä onnistunut parhaimmalla tavalla. Kisasta aika vähän muistoja. Pahaa teki.

Kilometrillä ajoin omaa tasoani olevan 1.10.1, joka ei tällä kertaa riittänyt tarpeeksi pitkälle.

Jäin kokonaiskilpailussa neljänneksi. Podium-paikasta jäin pisteen verran. Vähän parempaa tuuria pisteajossa, 0,08 sekuntia nopeammin kilometrillä, sijaa pidemmälle pudotusajossa jne...Toisaalta se, joka oli kolmas oli kuuden lajin jälkeen yhden pisteen parempi. Eipä siinä kummempia tarvitse sitten selitellä enää.

Kilpailun voitti Liettuan Ramunas Navardauskas, toinen oli Ukrainan Roman Gladyh ja kolmas Liettuan Darius Dzervus. Oma neljäs sijani tuotti 44 UCI-rankinpistettä Omnium-rankingiin.

Kausi on periaatteessa ohi, kuten edellisessä postauksessa spekuloin. Vai onko?

Ketju poikki,

-M

torstai 10. lokakuuta 2013

Kausi päätökseensä

Nopeasti muuttuu tilanteet taas. Kuten otsikkokin kertoo on kausi tulossa päätökseensä. Valmentajan kanssa käytiin loppusyksyn kisaohjelmaa läpi ja tulimme tulokseen, että viiden viikon kisatauko on liian pitkä tähän kohtaan vuotta, etenkin kun rataharjoittelumahdollisuutta ei ole käden ulottuvilla. Kausi siis pistetään pakettiin seuraavien parin viikon aikana.

Tänä viikonloppuna ajan Liettuassa UCI GP:ssa omniumin. Ensi viikolle koitetaan saada kuntotestiaikaa ja sen jälkeen onkin tämä kausi valmis. Sinänsä kauden päättyminen ei ole hyvä asia, koska jos kilpailukausi on maaliskuusta 2013 helmikuun 2014 loppuun ja ajat viimeisen kisan lokakuun puolivälissä on jotain tietenkin pielessä.

Liettuan kisa on nyt vähän väliinputoajan roolissa ohjelmassani. Olin jo ehtinyt lähteä reissuun, kun tuli tieto, että kausi tullaan päättämään tähän viikonloppuun. Pyrkimyksenä on tietenkin ajaa niin hyvin kuin mahdollista ja saada hyvä kauden lopetus, mutta helpolla se tuskin tulee. Ei radalla saatikka radan ulkopuolella. Olen kuitenkin sen verran mielialaurheilija, että saa itseään ihan kunnolla koota kisoihin eikä vain odotella kotimatkaa.

Tavallaan kauden päättyminen tässä kohtaa on pettymys. Oma vikani oli se, että en kilpaillut kevään ja kesän aikana riittävästi saadakseni ajoissa UCI-ranking pisteet tämän talven maailman cupiin kasaan. Ensi kautta varten pisteitä jo onkin kasassa ja kausi rakentuneekin täysin syyspainoitteisesti. EM-kisoihin en mahtunut ajamaan edes pisteajoa Suomen joukkueeseen.

Olen valmentajani kanssa samaa mieltä, että kauden päättäminen on fiksua. GP-kisareissut maksavat aina huomattavia summia rahaa ja mitään järkeä ei ole treenata tässä kohtaa vuotta viittä viikkoa ja mennä kisoihin. Kyyti on muuten liian kylmää.

Kotona odotteleekin tallissa tuore Feltin cyclocrossari. Tulevat viikot menevätkin sitten sillä ajellessa ja uutta kautta varten akkuja lataillessa.

Ketjut vielä kerran kireälle kauteen 2013-2014,

-M

lauantai 5. lokakuuta 2013

GP Wien, päivä 2

Torstain valjetessa kylmässä, mutta aurinkoisessa Wienissä kävi selväksi että edellisen illan pisteajo ei ollut vain muisto mielessä vaan kipu kropassa. Tai oikeastaan kipuja oli ympäri vartaloa. Onneksi päivän ohjelmassa olisi ainoastaan 15km linja-ajo.

Aamuverraa velolle ajelemaan kymmeneltä, päälle kevyet venyttelyt ja takaisin majoitukseen syömään pastaa pariin otteeseen. Miesten ryhmälähdöt ovat usein päivien päättäviä lajeissa. Wienissä tämä tarkoitti sitä, että kilpailut alkoivat kahdeksan aikoihin illalla paikallista aikaa.

Kisapaikalle saavuin pari tuntia ennen kilpailun alkua, noudattelin tuttua verryttelykaavaa ja odottelin kisan alkua. Viivalla oli oikeastaan kaikki samat kuskit kuin edellisenäkin päivänä pistarissa, joten kummemmin ei tarvinut lähtölistojakaan tutkia. Pari tärkeintä numeroa muistiin irtiottojen varalta.

Kisa meni vauhdikkaasti ja pari kertaa koitin kilpailun aikana irti porukoista. Noin kaksi kilometriä ennen maalia alkaneen loppukirin alussa jäin, omasta huonosta sijoittumisesta johtuen, liian taakse ja edessä olleen kuskin katkaistessa porukan oli kärjen kiri menetetty.

En olisi tietenkään aivan kärkisijoista pystynyt kirimään. Toisaalta omasta taidon puutteesta joutuu näissä kisoissa monasti maksamaan kovaa hintaa. Loppusijoitukseni oli viidestoista. Tavallaan sijoitukseen tulee olla tyytyväinen, mutta toisaalta...

Kisakausi jatkuu ensi viikolla Liettuassa omniumin merkeissä. Siitä matka ei jatku EM-kilpailuihin, koska maajoukkue valittiin kisoihin itselleni tuntemattomin perustein. Tavallaan en ole pettynyt, koska en osannut odottaa valintaa EM-kisoihin, kun ratapyöräilyjaoksesta ei kukaan ole asiasta missään kohtaa minuun ollut yhteydessä. Itse olen pyrkinyt tiedottamaan kisaohjelmaani jaokselle, jotta mahdollisia kilpailuvalintoja tehdessä olisi tiedossa kauden aikana jo ajetut kilpailut.

Tulevina vuosina tarvitaan parempaa kommunikaatioita pyöräilijöiden ja jaoksen kesken, jotta saadaan tasapuoliset pelisäännöt kaikille. Kauden alussa olisi loistavaa pitää tulevan vuoden suunnittelupalaveri tavoitteellisten urheilijoiden kesken, jossa voitaisiin käydä läpi kaikkien harjoitus- ja kilpailusuunnitelmat tulevalle vuodelle.

Ketjuja kireällä,

-M


torstai 3. lokakuuta 2013

GP Wien, päivä 1

En jaksa tätä tarinaa aloittaa valittamisella. Jää positiivisempi kuva kaikenkaikkiaan käteen. Sanotaan nyt vaikka lyhyesti, että kun käy yksin kisaamassa tottuu siihen, että asiat menevät oman tahdon mukaisesti. Porukassa liikkuminen vaatii selkeästi totuttelua, ja toisaalta Belgiassa totuin joukkueen kanssa siihen, että hommat oli hoidossa. Aina.

Itse kisoihin. Siinä missä Gentin rata kolmisen viikkoa sitten oli tietyllä tavalla haasteellinen pitkine suorineen ja lyhyine kaarteineen on Wienin rata kuin donitsi. Kurvia vaan jatkuu ja jatkuu ja suorat ovat melko lyhkäiset. Ajamiseen tämä vaikuttaa mielestäni siten, että kurveissa ajo on rauhallisempaa, pyörien ajolinjat suorempia ja toisaalta suorilla kuskit kasaantuu nopeammin kirien/iskujen jälkeen takaisin yhdeksi porukaksi.

Ensimmäinen ajopäivä piti sisällään kilometrin aika-ajon ja pisteajon. Pistari oli suorana finaalina, koska muutama osanottaja oli jäänyt pois ja näin ollen viivalle saatiin tasan 24 kuskia.

Kilometrillä ei ollut suurempia tavoitteita. Ajaa tienkin mahdollisimman kovaa, mutta koska kyseessä sprinttikuskien matka ei sijoituksista ollut realistista ajatella edes ajaa. Sain ihan kohtuullisen, omantasoiseni, ajon aikaiseksi. Lähtökierros, ja -kiihdytys, ovat valitettavan hitaita, mutta viimeiset 750m tuli puolestaan tasaisella vauhdilla ilman hyytymisiä. Aika oli 1.09.1, joka saattaa olla paras ajamani.

Kilometrillä lienee välitysten tarkastelua luvassa, koska matkavauhdissa kampikierrokseni ovat 126-128rpm tasoa. Toisaalta lähdön hitautta ei voi enää hidastaa enempää. Löytyisikö vastausta sittenkin rullilta, joilla voisikin koittaa nostaa aika-ajoasennossa peruskierrosten tasoa tuolta 120-125rpm tasosta vaikkapa viidellä, tai jopa kymmenellä kierroksella.

Pisteajo oli illan päättävä laji ja matkaa oli 40km. Kirejä tuohon matkaan mahtuu 16 kappaletta. Lähtölistalta löytyi kovia, voisiko jopa sanoa maailman parhaita, ratamiehiä; Itävallan Andreas Graf (UCI ranking 1.), Andy Müller, Patrik Konrad, Tsekistä Dukla Prahan miehistöä (josta tosin toinen osa oli Kiinassa ajamassa maantiekisoja), Italiasta parikuskia, Unkarin kova Kristjan Lovassy ja tietenkin Puolan kärkikaksikko.

Tiesin jo ennakkoon, että kireihin en pysty kisassa menemään kuin korkeintaan kerran, jos tulee vauhdilta hiljaisempi kiri, johon eivät kärkinimet lähde. Odottelin vain rauhassa sopivaa ryhmää, jossa päästä koittamaan ylösajoa ja saada kartutettua pistetiliä 20 pisteellä.

Kilpailun alkupuolella olin mukana muutamassa hatkayritelmässä, mutta noin 50 kierroksen jälkeen pääsin mukaan seitsemän kärkiajajan ryhmään, jolla lähdimme kierrosta yrittämään. Pahalta tuntui ja kerran putosinkin ryhmästämme, kun vauhtia laitettiin kampiin oikein todenteolla. Saimme kuitenkin pääjoukon ajettua kierroksella kiinni, joten ei muuta kuin suuta auki ja happea haukkomaan. Ihan en tajua miksi ryhmämme ajoi väkisin pääjoukon kiinni kierros ennne kiriä, koska olisimme saaneet kiriä pisteistä ja emme olisi joutuneet heti ylösajon jälkeen suoraan välikiriin. No, nähtävästi taktisia puutteita ilmenee muillakin kuskeilla.

Loppukisan keskityin varmistelemaan maaliin pääsyä pääjoukossa kuitenkin siten, että en missaisi yhtään mahdollista irtiottoa. Samalla seurailin kokoajan tulostaulua, että oma sijoitus ei pääsisi muuttumaan muiden kuskien kiripisteiden myötä. Pitkän, vähän turhankin pitkän, 40km jälkeen oli miellyttävää huomata, että loppusijoitus oli kahdeksas.  Vauhtiakin oli ollut karvan alle 50kmh, joten vallan mainio ilta.

Vaikka kahdeksas sija on vasta kahdeksas sija niin olen silti siihen todella tyytyväinen. Seuraava askel on koittaa kehittää sitä huippunopeutta kireihin, jotta uskaltaisi lähteä kiripisteistäkin taistelemaan. Kahdeksannen sijan myötä sain myös 38 UCI-ranking pistettä joilla karsitaan Maailman Cupiin. Karsintarajan ollessa 30 pistettä voisi sanoa, että meni varsin mukavasti.

Tänään ohjelmassa illan päätteksi 15km scratch. Kilpailusta tulee todella erilainen tietenkin pistariin verrattuna. Lopussa vaaditaan vauhtia, joten eiköhän se ole aamuverran jälkeen välityksen kasvattamisen paikka yhdellä pykälällä.


Ketju poikki,
-M

maanantai 30. syyskuuta 2013

Seuraavat GP:t

Kausi etenee varsin mukavasti. Belgian GP-kisan jälkeiset harjoitusviikot ovat sujuneet mallikkaasti ja nousujohteisesti. Olotila ennen tulevia Itävallan ja Liettuan GP-kisoja on varsin mainio.

Jalat pyörivät huippunopeuksilla aavistuksen paremmin mitä kuukausi sitten ja myös kestävyyspuolen yläaluetta on treeneissä kiusattu. Varovaisesti voisin arvioida, että tunne omasta kunnosta on todella hyvä. Tätä tunnetta on vahvistanut tehomittarin lukemat peruslenkeillä. Toisaalta, sitä voi treenata itsensä perustasoiltaan hyville tasoille, mutta kun pitäisi kiriä reilua kuuttakymppiä muutaman kerran ei pelkästä vahvasta perustasosta ole kovinkaan pitkäksi aikaa iloa. Lisäksi ei sovi unohtaa sitä asiaa, että kilpailu on kilpailu ja treenit ovat treenejä. Ei auta hyvät perustasot ja reipas kirikään, jos olet vain lahjaton.

Itävallassa ohjelmassa on pisteajo ja linja-ajo. Molemmissa on ohjelmassa aamupäiväkarsinnat ja tavoite on tietysti olla ilta-ajoissakin mukana. Viivalla on paljon tuttuja kavereita muutaman viime vuoden kisoista ja molempiin ryhmälähtöihin taisi olla tulossa reilut neljäkymmentä kuskia. Pariajoa (madison) en aja, koska sitä en ole päässyt harjoittelemaan. Tavoitteena on saada kaudelle 2014 kansallinen pariajo-partneri, jotta kv.kisoissa olisi enemmän ajettavaa.

Itävallan jälkeen kausi jatkuu seuraavalla viikolla Liettuassa. Ohjelmassa on tuolloin omnium. Lokakuussa ei näillä näkymin ole muita kilpailuja ja katseet kääntyvätkin marraskuuhun. Varmaa ei ole onko kautta mielekästä jatkaa marraskuun loppuun, mutta jos löytyisi yhdestä kahteen sopivaa kilpailua niin täysin poissuljettua tämä ei ole.

Kisakertomuksia ja koottuja selityksiä seuraaksi....

Ketju poikki,
-M

maanantai 23. syyskuuta 2013

Viikko kilpailuihin

Kaikki keinot ovat näköjään käytössä kun taistelen maanantain harjoituksen aloittamista vastaan. Blogin yhdentoista päivän hiljaiselokin saadaan katkaistuksi kun koitan keksiä syitä miksi en mene Kupittaan Velolle palelemaan tänään. Reipas pohjoistuuli hyväilee takapihan koivuja lennättäen lehdet märälle nurmikolle.

Treenit siirtyivät jo viime viikon aikana sisälle ja rullat sekä traineri olivat kovassa käytössä pitkin viikkoa. Muutama viimeinen viikonloppu on mennyt reippaita treenejä ajaessa ulkona, vapaita välityksiä käyttäen. Välitykset on jatkossa jälleen rajoitettu ja tarkoituksena olisi saada seuraavien päivien aikana ratajalat toimimaan.

Kilpailut jatkuvat ensi viikolla kahden päivän ajan Wienissa, jossa ohjelmassa pisteajo, linja-ajo ja kilometri. Wienin kisat tulevat olemaan kovasti erilaiset kuin Gentissa muutama viikko sitten. Wieniin marssinee jälleen 10-12 Dukla Prahan kuskia Tsekeistä, Itävallan muutama kova kuski, jotka koittavat murtaa Duklan miesylivoimaa, Puolasta on tulossa maajoukkue kuin myös Saksasta.

Treenit ovat sujuneet hyvin ja päivä päivältä ajaminen tuntuu paremmalta. Viimeinen kuukausi on siis ensimmäinen tänä vuonna kun harjoittelua on yhtään kevennetty. Tämä näkyy parempana vireystilana harjoituksissa, parempina vauhteina ja korkeampina tehoina. Seuraavat päivät sujuvatkin ratapyörän päällä ja tavoitteena on löytää ratajalkoja ja saada hyvä kunto siirrettyä radan puolelle.

Seitsemäs harjoituspäivä edellisestä levosta on kuitenkin syytä pikku hiljaa aloittaa. Toivottavasti päivän harjoitukset sujuvat sutjakkaammin mitä blogin kirjoittaminen. Tämän aamun tekstissä taisi lopulliseen versioon päätyneiden merkkien määrä olla yhtä suuri kuin backspace-näppäimen painallusten määrä.

Ketju poikki,
-M

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Päivän ajot

Usvaisen aamun vaihtuessa puolen päivän tuntuman paisteeseen oli aika laittaa tanko suoraan, tarkastaa silmämääräisesti runko ja katsoa, että renkaat pyörii mukavasti.

Aamukastetta oli vielä varjoisilla paikoilla sen verran, että matkanteko oli paikoin takkuisen oloista edetessäni pitkin tämän päivän taistelutannerta. Vähitellen kone kuitenkin käynnistyi paremmin, sain haettua mukavan asennon ja jatkoin kohti toviin ajamattomia paikkoja.

Reitti vei vuorotellen ylös ja alas. Välillä jyyrkemmin ylös viettäen ja toisaalta välillä loivasti alas valuen. Kone oli saavuttanut nopeasti tasannevaiheensa ja ilman suurempia ponnistuksia tasainen matkavauhti pysyi yllä.

Puolessa välin päivän urakkaa alkoi kahvitaukokin tunkea ajatuksiin. Päätin kuitenkin, että kahvien aika olisi vasta kun päivän pikainen uurastus olisi valmiina.

Koirakin meinasi juosta alle. Onneksi ehdin reagoimaan ajoissa. Hetkellinen pysähdys ja uudestaan matkaan.

Loppu alkoikin häämöttämään jo silmissä. Viimeiset kurvit vedin tiukasti nuollen pyörilläni kivetyksien reunoja. Viimeinen käännös meni aavistuksen pitkäksi ja ajauduin ulos reitiltäni. Taisi ottaa raparperipensas hieman osumaa lopun ulosajossa.

Viimeinen suora vielä ja kohti kahvinkeittoa.

Nurmikon leikkaaminen oli tullut valmiiksi.

-M

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Belgia Open, päivä 2

Omniumin toinen päivä alkoi lämpimässä Flaanderin pyöräilykeskus Eddy Merckx:issa neljän kilometrin takaa-ajolla. Tai jos oikein tarkkoja ollaan niin omniumissa kyse on 4km aika-ajosta, koska jokaisen ajajan on, ylösajetuksi tullessaankin, ajettava maaliin.

Kokonaistilanteen käänteisessä järjestyksessä kun lähdettiin liikkeelle niin olin toisessa erässä ajamassa. Vastaan tuli Hollannin Roy Eefting, joka on kovaa kansainvälistä tasoa takaa-ajossa. Kovaahan tuo ajoi jälleen ja noin 2km kohdalla tulin ylösajetuksi. Oma ajo pysyi kohtalaisen hyvin kasassa, vaikka kierrosajoista ei ollut matkalla tietoa. Aika oli 4.53, joka on aikalailla omaa tasoani. Radan väitettiin olevan Gentissa hidas, ja esimerkiksi Puolan GP:n edellisenä viikonloppuna ajaneet kuskit olivat noin viitisen sekuntia hitaampia 4km matkalla kuin viikkoa aiemmin. Tiedäppä nyt tuostakaan sitten. Mielestäni se on kanssa niin, että jos ajat kovaa niin ajat kovaa ja jos et aja kovaa niin et aja kovaa. Aika helppoa.

Linja-ajossa lähdin ajamaan kisaa suhteellisen aktiivisesti. Pari irtiotto yritystä ja pari hatkojen kiinniajoa. Ja tietenkin se yksi myöhästynyt, isku hatkan perään, jonka seurauksena kierros yli kovassa vauhdissa takaa-ajoa ja jalka tyhjäksi. Sain kunnian olla yksi niistä neljästä kuskista jotka otettiin pois radalta kun kärki varvasi kierroksella. Toisaalta oli tärkeää olla mukana ajamassa kisaa, toisaalta olisi vielä tärkeämpää päästä maaliin.

Kilometrin aika-ajo noudatti tasaisen harmaata linjaa. Loppuaika oli 1.10.1 joka oli varsin odotettavissa. Hidas lähtö ja ensimmäinen kierros, jonka jälkeen matkavauhtiin. Välitys olisi voinut olla pykälää isompikin, koska lähtö tuntuu olevan yhtä hidas, joten voisi saada matkavauhtia hiukan korkeammalle.

Kisasta jäi tietenkin paljon jalkoihin ja nyt on nelisen viikkoa aikaa harjoitella seuraavia koitoksia kohti. Tuota nopeutta on jo päätetty aloittaa harjoittamaan, joten sitä puolta kun saataisiin hiottua niin ehkä jatkossa ryhmälähdöissä meno olisi parempaa.
Tasoerot hyviin Eurooppalaisiin ajajiin ovat selviä. Henkilökohtaisista lajeista sen huomaa helpoiten. Lentävällä kierroksella tulisi ajasta leikata 0,8 sekuntia pois (vauhtia siis lisää ~4-5kmh), 4km ajasta tulisi saada pois 6-9 sekuntia (vauhtia lisää noin 1,5kmh) ja kilometrilläkin on ylimääräistä sen pari sekuntia. (~2kmh).

Harjoittelullahan tuosta selviää. Asiat myös tukee toisiaan. Lentävällä kierroksella vauhdin kasvaessa se kasvanee kilometrillä. Neljällä kilometrillä vauhdin kasvaessa vauhti kasvanee kilometrillä. Melko helppoa?

Ketju poikki,
-M

perjantai 6. syyskuuta 2013

Belgian Open, päivä 1

Kisaa on ajettu päivänverran ja se oli juurikin niin hankalaa kuin sen muistin olevan. Ohjelmani muuttui hieman ja ajan aiemmista tiedoista poiketen omniumin.

Olympialaji, omnium, on kuuden ratamatkan yhteiskilpailu, jossa lopputulokset lasketaan ynnäämällä yhteen jokaisen lajin sijoituspisteet. Lajeina ovat lentävä kierros, 30km pisteajo, pudotusajo, 4km takaa-ajo, 15km linja-ajo ja 1km aika-ajo.

Oma lentävä kierrokseni edusti samaa linjaa jota olen harjoituksissa valitellut tässä viimeisen kuukauden. Ei ole huippunopeutta. Aika 14,8xx on heikko ja sillä sai olla ylhäisessä yksinäisyydessä tulosluettelon hännässä. Jotta vauhtieron olisi helpompi ymmärtää niin toiseksi viimeisen keskinopeus oli 2,5km/h kovempi.

Pisteajoon oli tarkoitus lähteä tavoittelemaan ehjää 30km kilpailua. Täysin tähän en pystynyt, mutta ajoin kisan maaliin joskin pistesaldo näytti -2 kierrosta. Ensimmäisen kierrokseni menetin jo toisessa kirissä (yhteensä 12), jossa jalat eivät vain pyörineet riittävää tahtia. Ei ollut sitä nopeutta jota jo edellisessä kappaleessa kaipailin.

Pudotusajossa joka toinen kierros on kirikierros, jonka viimeinen kuski putoaa pois. Tämä ensimmäisen päivän viimeinen laji on ollut itselleni monasti hyvien omniumien kaataja. Tällä kertaa ei kaatunut hyvä omnium, mutta kävi vähän kuten vuosi sitten EM-kisoissa. Tulin hyvin kiriin radan sisäreunassa, homma näytti selvältä, ekaan kurviin neljäntenä miehenä ja nimi tulostaululle vilkkumaan pudotuksen merkiksi. Urheilijan silmin kun tuota katselin kisassa niin missään nimessä en ollut putoaja. Toisaalta tuomareilla on mitä loistavin linja nähdä kenen takapyörä ylittää viimeisenä maaliviivan. Eipä tarvitse siis selitellä.

Jatketaan hiukan tuosta pudotusajosta. Lontoon Olympialaisissa omnium oli ensimmäistä kertaa lajina ohjelmassa. Paljon kritiikkiäkin saanut pudotusajo oli melko sekavaa menoa Lontoossa ja muunmuassa kilpailija, joka putosi ensimmäisten joukossa ei tullut radalta pois ja taisi sijoittua lopulta viiden parhaan joukkoon.
Eräs suomalainen, kansainvälisestikin hyvin ajanut, ratapyöräilijä kommentoi Lontoon omnium pudotusajo seuraavasti:
"Olipa ikävä katsoa kun ratapyöräilyä raiskattiin laittamalla lottoajo (pudotusajo) osaksi omniumia Lontoossa. Pudotusajolla ei ole mitään asiaa olla lajina oikeissa kisoissa. Se on sopiva laji 6 päivän ajoihin ja vastaaviin, mutta sijojen arpominen lottokoneella ei kuulu oikeisiin kisoihin."

Olen samaa mieltä Lontoon tapahtumien suhteen, mutta noin parinkymmenen omniumin jälkeen olen alkanut entistä enemmän lajista pitämään. Vaikka siinä kovin harvoin pärjään. Pudotusajo ajetaan erittäin kovalla vauhdilla neutraalikierroksesta alkaen ja kilpailija tarvitsee hyvää kirikykyä, vielä parempaa palautumiskykyä ja loistavaa ajotaitoa ja pelisilmää pärjätäkseen pudotusajossa. 24 kilpailijan kilpailussa on 23 pudotusta, joten matkaa kertyy 46 kierrosta eli 10,5 kilometriä.

Juttu vähän karkasi tähän kisapäivän päätteeksi, mutta lopetettakoon tämä siihen, että huomenna ajetaan kolme lajia. Takaa-ajon tulen kokeilemaan pienemmällä välityksellä mitä olen aiemmin ajanut ja kilometrin suuremmalla.

Ketju poikki,

-M

torstai 5. syyskuuta 2013

International Belgian Open

Viimeisen kahden viikon rataharjoittelu enteili tosiaan kilpailuja radalla tulevaksi. Avaan ratakauteni Gentin radalla järjestettävässä UCI GP:ssa. Tämän jälkeen matka jatkuu lokakuussa kahden GP-kilpailun verran.

Elokuun alun sairastelusta huolimatta sain rataharjoitukset tehtyä suhteellisen hyvin. Olin toki kokoajan luvattoman paljon kierrosaikoja perässä ja tämä tullee näkymään myös viikonloppuna. Onneksi jaloissa on hiukan kisatuntumaa Kermeksista, joten ihan pystymetsästä ei tarvitse kisoihin mennä. Olen myös päässyt harjoittelemaan sisäradalla kahden viikon ajan, jota en ole aiemmin päässyt tekemään ennen kovempia kilpailuja.

Kansainvälisen pyöräilyliiton, UCI:n, tämän keväisen sääntömuutoksen ansioista kilpailuja radalla on huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Tämä siksi, että kaikkien yksittäisten kuljettajien on kerättävä rankingpisteitä GP-kilpailuista päästäkseen Maailman Cupin kilpailuihin ja sitä myöden MM-kisoihin. Pisteiden keräämisen takia myös kilpailijamäärät ovat kasvaneet ja taso samoin.

Osiltaan johtuen UCI:n ranking-järjestelmästä en aja omniumia Gentissa. Ohjelmassa on linja-ajo, piste-ajo ja 4km takaa-ajo. Ryhmälähdöt ovat perjantaina ja takaa-ajo lauantaina. Ryhmälähtöjä on vaikea lähteä ennakoimaan. Kovaa tullaan tietenkin ajamaan, mutta se miten ajot rakentuvat jää nähtäväksi. Takaa-ajossa tarkoituksena on saada hyvä ja ehjä ajo aikaiseksi. Aikatavoitetta ei ole, mikä johtuu isoilta osin harjoitusten hitaista ajoista.

Kilpailuihin on ilmoittautunut 11 maata ja miehissä on mukana mm. Britannia, Irlanti, Belgia, Italia, Uusi-Seelaanti, Tanska ja Espanja. Kuskeista joita kisoihin on tulossa ei ole tietoa, mutta sillä ei toisaalta ole juurikaan merkitystä. Vauhdit ovat olleet ajamissani GP-kisoissa aina erittäin kovia riippumatta siitä kuka siellä on ajamassa.

Pyörät, kiekot ja rattaat pestyinä odottamassa kilpailuja
Viikonlopun kisojen tunnelmia päivittelen twitterin puolelle päivien päätteeksi.

Ketju poikki,

-M

torstai 29. elokuuta 2013

Kestävää hitautta radalla

Kesäisten kelien vielä helliessä itäistä Flaanderia on syksyn ensimmäiset kisat jo melkein ovella. Kyseessä on onneksi "kotikisat", joten matkustamista ei pahemmin kerry. Paitsi sitten aikanaan kun täältä olisi tarkoitus palata kotiin.

Sunnuntain Kermesse oli todellakin rankka. Palautuminen kisasta, jossa on kauden kovimmat teho- ja sykelukemat ajettu, vei aikaa enemmän kuin oli arvioitu. Tiistaina oli silti vuorossa ratapäivä vaikka jalat särkivät aamulla ja verryttelyajo maantiellä tuntui vaikealta. Radalla meno oli onneksi helpompaa. Tai ainakin vanhat kivut jäivät uusien alle.

Tiistain ohjelmassa oli yhteensä 29 kilometriä vetoja joiden pituudet vaihtelivat yhden ja viiden kilometrin välillä. Sinänsä varsin rankka päivä ja vielä rankemmaksi sen teki vetojen tasaisen hidas vauhti. Ei vaan saa jaloista vielä irti viidenkympin vauhteja.

(Gentin velodromi, väitettyine 50 asteen kaarteineen, on siitä mukava kun ajaa yksin vetoja, että kurveissa huomaa helposti milloin vauhti menee yli ~48kmh. Lyhyt kaarre alkaa nostamaan noissa vauhdeissa hiukan ylöspäin valkoiselta viivalta. Tämä tietenkin on ajamisen kannalta ihan hyvä asia niin nopeuden kontrollointi on helpompaa, kun mittariakaan ei parane katsella kierroksen välein.)

Keskiviikko aukeni, yhä sunnuntaista, kipein jaloin. Toki kipeyttä taisi edesauttaa tiistain ratatreenit. Ohjelma oli onneksi lyhyempi kuin tiistaina, mutta vedot vastaavasti kovemmilla laktaattimäärillä ajettavia.
Rataosuuden oltua ohi ja lähtiessäni maantielle ajamaan oli kyllä melkoisen väsynyt olo. Kahden päivän intensiivinen harjoittelu oli tehnyt tehtävänsä ainakin omalle nykytasolleni.

Tämä päivä meneekin lepäillessä ja kevyen parin tunnin lenkin parissa. Perjantaina on jälleen rataharjoituksen vuoro. Tällä kertaa ohjelma tosin painottuu enemmän radan ajamiseen yläreunoja pitkin ja muutamaan lyhyeen, terävään vetoon.

Ketju poikki,

-M

maanantai 26. elokuuta 2013

Kilpailu 25.8

Vaikka tuskailin viime viiikon ratatreenien hitautta, joka pysyi yllä koko viikon, oli viikonlopun kisassa kauden paras ajofiilis. Ei välttämättä parhaimmat jalat tai sopivin reitti, mutta hyvä tunne omaan tekemiseen.

Viikko 34 oli ensimmäinen viikko tähän kauteen kun ohjelmaan osui tehoharjoituksia. Kevään ja kesän aikana on viikossa ollut yleensä kerran, joko muutama 5km veto anaerobisella kynnyksellä tai viiden kuuden vedon sarja yli anaerobisen tehon. Viime viikolla kuitenkin pääsi ajamaan kunnolla tehoja. Ulkoa en jaksa muistaa tarkkaa määrää, mutta radalla tuli viikon aikana 20-25 kappaletta yli 40 sekunnin, mutta alle 7 minuutin vetoa.

Kisassa tämä näkyi yrittämisen helppoutena. Pystyi iskemään irti porukasta, hyppäämään mukaan uuteen iskuun, kun oma edellinen oli ajettu kiinni ja ennen kaikkea toistamaan näitä useaan otteeseen. Eilinen kisa oli toki todella pieni. Osallistujia oli vain 60, joten sinänsä ajaminen oli, tietysti, helpompaa. Kisassa oli reilulla 10km kierroksella pari kilometriä mukulakiveä, joka tosin asetti haasteensa jokaiselle kuljettajalle. Mukulakivet kun on pakko polkea. Siinä ei peesissä tule mukavasti.

Kisan lopussa en päässyt ensimmäiseen ryhmään mukaan, joka irtautui kierros ennen maalia pääjoukosta. Heti perään saimme aikaiseksi kakkosryhmän, jossa tulin maaliin sijalla 20. Sijoitus itsessään ei herätä suurempaa juhlan aihetta. Ryhmämme kiri sijoista kympin joukkoon, mutta lopussa ei jalka enää kantanut.

Tärkeämpää antia kisalla oli kuitenkin, tiukan rasituksen lisäksi, henkisten voimavarojen kasvatus. Se tunne on vaan loistava, kun huomaat, että pystyt toistamaan suorituksia kisassa kerta toisensa jälkeen. Tietenkin voisi todeta, että eikö olisi kannattavampaa iskeä kerran ja mennä suhteessa kovempaa.

Huomenna jatkuu hommat radalla. Tietenkin odottelen radalle eilisen kisan jälkeen myös pientä parannusta kierrosaikoihin, mutta toisaalta vaikka kierrokset eivät paranisi, ja kunhan eivät paljoa huonone, voitaneen pyörän upottaminen kanaaliin unohtaa toistaiseksi. Siitä saa ihan komean kasvutuen köynnösruusulle kotosalla.

Ketju poikki,

-M

tiistai 20. elokuuta 2013

Kello ei valehtele

Pitkään odoteltu paluu ratapyörän päälle on ohi. Varusteita ei vielä ole nakattu Gent-Brugge -kanaalin pohjaan, mutta kaikki aikanaan. Toisaalta lieneekö se varusteiden vika, että niiden käyttäjä kulutti kellon mukaan aikaa kierroksiin liian kauan? Itse en voi tuohon kanaaliin hypätä, koska kyltti kieltää sinne menemisen. Pyörän pudottamista kieltävää kylttiä ei ole.

Ei päivä radalla oikeastaan ollut niin kauhea kuin prologimme antaa ymmärtää. Ajaminen ei oikeastaan sattunut juuri ollenkaan, takaa-ajoasentoon pääsi helposti, mutta ainoa ongelma oli noin 14% puutos vauhdissa. Hauskaksi asian tekee se, että 2km vedot kestivät hyvä pintaisella, erittäin lämpimällä, sisävelolla reilun kymmenen sekuntia enemmän kuin kesäkuisella Kupittaalla.

Ongelma juurtaa sairastelujaksoon, joka osui elokuun alkupuolelle. Kävin tämän toteamassa myös kisoissa viime viikonloppuna, jossa helpolla radalla, helpossa kisassa olin suorittanut oman osuuteni neljänkymmenen minuutin jälkeen. Hapenotto ei toimi. Toisaalta eipähän hengästy. Tietenkin olisi mukavaa, että pyrkiessä omiin maksimaalisiin suorituksiin toimisi maksimaalinen hapenottokykykin niissä rajoissa joissa se toimi vielä keskellä kesää.

Onneksi ratakisoihin on aikaa vielä liki parikymmentä päivää. Sinä aikana on mahdollista saada hapenotto toimimaan ja kenties jopa parantaa sitä hieman. Jotta kolmen viikon kuluttua ei tarvitsisi itkeä, että "hapenotto ei pelannut"-virttä lähdetään suorittamista ratapyörän päällä nyt parantamaan myös taloudellisuuden kannalta. Pitäisi siis löytää rentoutta ajamiseen, saada jalat liikkeelle ja toisaalta sitä kautta myös hengitystä pelaamaan.

Hyvänä puolena huonossa päivässä radalla, tai ei se oikeastaan ollut niin huono, hemmetin hidas vain, oli se, että pääsi ottamaan tuntumaa kisarataan. Siinä missä osa radoista on helppoja ajella varsin neutraalien muotojen takia oli Gentin rata huomattavasti vaikeampi itselleni. Pitkät suorat ja lyhyet, jyrkät kaarteet olivat tänään pienoinen haaste. Harjoittelu jatkuu radalla torstaina ja perjantaina. Huomenna tarkoitus ajaa maantietä ja edetä Vo2max availun merkeissä. Motivaatiotahan tuo kellonaikojen hitaus nostaa mukavasti, koska kärsimys pyörän päällä loppuu kuitenkin sitä nopeammin mitä nopeammin ajaa!

Ketju poikki!

-M

perjantai 16. elokuuta 2013

Paluu pyörän päälle

Pitkäksi venähtänyt sairastelu saatiin viime viikonlopun aikana kuriin ja maanantaina olikin edessä paluu pyörän päälle. Sen tietää mitä se on kun pidät reilun viikon taukoa. Pyörä tuntuu pahalta alla, satula on huonosti, korkeuskin taitaa olla väärä, vaihteet ei toimi jne...Pari päivää meni tuntumaa hakien,mutta nyt sairastelut ovat vain muisto bittiavaruudessa.

Syksyn ensimmäisten ratakisojen lähestyessä harjoittelua alettiin painottamaan kohti ratajaksoa. Tällä viikolla siis selkeästi kovempi harjoitusviikko, jonka jälkeen pari viikkoa radalla (ihmettä odotellen) ennen kisoja. Lähellä on onneksi hyvä valikoima veloja; Gentin ja Roubaixin sisäradat sekä muutamia vallan mainioita ulkoratoja.

Sunnuntaina onkin vuorossa paluu kilpailuihin. Se ei missään nimessä nosta mielialaa,kun kausi on jo muutenkin pitkällä ja joudut pitämään kisoista pari viikkoa taukoa. Sunnuntaina pääsee onneksi ajelemaan Kermista - matkaa kisapaikalle on kokonaista kahdeksan kilometriä.

Kotiinpaluukin lähestyy. Siinä meneekin taas tovi tien päällä mukavasti kun ajelee auton Belgiasta Tukholmaan. Kausi jatkunee kuitenkin kotiinpaluun jälkeen suunnitelman mukaisesti. Kilpailuja kun ei maantiellä ole tarjolla niin lienee ajettava henkilökohtainen aika-ajo -cup syys-lokakuun aikana.

Ketjuja poikki!

-M

perjantai 9. elokuuta 2013

Sairastelu jatkuu

Viime perjantaina alkanut kuumeilu on pikku hiljaa väistymään päin ja toiveet siitä, että sunnuntaina pääsisi ajelemaan lenkkiä ovat varsin suuret. Sairastelut nyt ei koskaan tule hyvään paikkaan, mutta onneksi tässä on vielä neljä viikkoa aikaa hioa kuntoa kohti syksyn ensimmäistä UCI GP-kilpailua. Toisaalta mieltä kaihertaa se, että tässä menettää kahden viikonlopun kilpailut, jotka olisivat taatusti olleet tarpeen.

Seuraavien viikkojen aikana aika tulee kulumaan rullilla ja maantiellä, sekä myöhemmin rullilla ja radalla. Ja tietysti mukana on maantiekilpailuja koko ajan tukemassa rataharjoittelujaksoa. Samalla ohjelmaan tulee lantionliikkuvuutta tukevia harjoitteita.

Ratapyörää tosiaan testailin tuossa reilu viikko sitten Bruggen-velodromilla. Ajelin pyörälläni ensimmäisen kerran sitten kesäkuisen kaatumisen ratakisoissa. Jotenkin pyörä vain tuntui oudolta ajaa. Kovasti olen sitä koittanut tutkia,että onko rikki jostain vai ei, mutta mitään näkyvää en ole löytänyt. Tarvinnee vielä tutkia uudestaan ja käydä testaamassa myös radalla vielä, jotta saisi varmuuden siitä onko pyörä ehjä vaiko rikki.

Tapahtumaköyhistä sairaspäivistä ei tämän enempää taida jutun juurta irrota, joten eiköhän pistetä jälleen "Ketjua poikki"

-M

maanantai 5. elokuuta 2013

Ratakauden availua

Viime syksynä tehdyn vuosisuunnitelman yksi merkittävimmistä muutoksista aiempiin vuosiin nähden oli rataharjoittelun ja ratakilpailujen jättäminen kokonaan omaksi blokikseen kauden sisällä. Ainoat poikkeukset ennen ratakautta ovat olleet Tsekeissä ajetut 200km pisteajopäivät, sekä SM Omnium, jota ennen tein kolme ratatreeniäkin.

Nyt on kuitenkin neljä viikkoa aikaa ensimmäisiin ratakilpailuihin tämän syksyn puolella. Etupyörä on siis syytä kääntää vasemmalle ja lähteä kiertämään rataa. Eilen kävin, viikonlopun sairasteluista keskenkuntoisena, kokeilemassa 32,5 minuutin verran Bruggen velodromia. Eiköhän tuo ajettu aika kerro kaiken oleellisen tuosta päivästä.

Ratakilpailuja on näillä näkymin ohjelmaan piirretty syyskuusta joulukuulle. Tosin kisoja on vain 1-2 kertaa kuussa, koska matkustaminen kilpailuihin on kallista. Kiitos UCI:n tekemän sääntömuutoksen ratakilpailuja on tänä vuonna tarjolla nelinkertainen (!!!!) määrä viime vuoteen verrattuna. Oman ratakauteni kestoon vaikuttaa yksinkertaisesti se,että olenko vuoden aikana kehittynyt riittävästi, jotta viitsin kisoja kiertää radalla. Belgiassa olen huomannut, että nautin suunnattomasti maantiekisojen ajamisesta täällä. Vähän samoin kuten Ruotsissa tai Eestissäkin.

Viime viikon loppupuolella iskenyt ärhäkkä kuume aiheutti sen,että viikonloppuna ei tullut kisattua. Ja vaikka tässä olisi vieressä ollut myös maanantai-kisaa tarjolla on pakko jättää ajot välistä ja parannella itsensä kuntoon.

Ketju poikki,

-M

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ronde van Vlaams-Brabant

Liegen etappikilpailun ongelmien jälkeen oli pientä epävarmuutta ilmassa mitä Brysselin-alueella ajettu Ronde van Vlaams-Brabant tulisi tarjoamaan. Kelit olivat lämpimiä, +30C, joka päivä, mutta allergialääkkeiden ansiosta ei heinän kukkiminen haitannut.

Kilpailu koostui neljästä noin 150km maantie-etapista sekä kolmantena kilpailupäivänä ajetusta lyhyestä aika-ajosta. Maantie-etapit olivat kaikki erittäin vauhdikkaita ja jokaiseen päivään mahtui mäkeäkin mukaan jonkin verran.

Etapit olivat itselleni kohtuullisen rankkoja vaikka pääasiassa pyrin lusmuilemaan vajaan 200 kuskin porukan suojissa. Mäet oli kuitenkin ajettava itse ylös ja sivutuuleenkin piti omia voimia uhrata. Kaikilla maantie-etapeilla olin pääjoukon mukana loppuun asti. Toki muutamaa kilometriä ennen maalia oli tapana kovin monasti iskeä jalkaa suoraksi ja verrytellä maaliin.

Kilpailun hankalin päivä oli ehdottomasti sunnuntain noin 160km etappi, joka ajettiin peltoaukeiden keskellä pikkukyliä kierrellen. Ajon aikana ihmettelin jo kuinka ajaminen tuntui äärimmäisen hankalalta, mutta maaliin tultuamme sain tietää, että päivän keskivauhtimme oli 45,5kmh.

Kuutisensataa kilpailukilometriä tuli jalkoihin etappien myötä. Kilpailujen aikana tosin tajusin oman virheeni alkukesästä, jolloin tulin ajamaan Suomeen ratamestaruuskilpailuja sen sijaan,että olisin jatkanut kilpailemista Belgiassa. Kilpaileminen on kuitenkin se mikä kehittää, joten kesäkuuhunkin kun olisi sen kymmenkunta kisaa saanut ajettua treenien sijaan olisi ajaminen saattanut olla helpompaa etapeilla. No, tästähän voi oppia.

Jatko-ohjelma selvinnee tämän viikon mittaan. Mahdollisesti aloittelen ratasiirtymää kohti syksyn kilpailuja. Maantiellähän täällä on kisoja viikon jokaiselle päivälle tarjolla, joten eiköhän Kermiksiäkin tule ajeltua tähän syksyyn. Keskiviikoksi oli ohjelmaan merkittynä viitisen tuntia Ronde van Vlaandererin -reittiä ajaen. Siinähän se päivä menee mukavasti.

Ketju poikki,

-M

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kilpailu 20.7 & tulevaa viikkoa

Viime viikon lauantaina oli aika pyyhkiä Liegen pettymykset lopullisesti mielestä ja suunnata noin 50km päähän Kermesse-kilpailuun.  Lämpötilakin oli laskenut noin 20 asteen tuntumaan, joten ajaminen vaikutti erittäin mielyttävältä ajatukselta.

Kilpailureitti oli mitä mainion. Kuuden kilometrin kierros, jossa noin puolet kaupungissa ajoa lukuisine mutkineen ja toinen puolikas muutaman pellon ympäri kiertäen. Kohtalaisesti puhallellut tuuli osui porukkaan joka suunnalta, joten reittimestari oli onnistunut mitä parhaimmin.

Tavoitteenani oli ajaa ehjä kisa ja tyhjentää matkan aikana myös jalkaa, jotta elimistöä taas kisatuntumaan. Reipasvauhtisen kisan alku meni täysin porukassa lymyillen, mutta reilu tunti ennen maalia, vauhdin ekan kerran hidastuttua, oli aika mennä kärkeen ja katsoa mitä tuleman pitää.

Ykkösirtioton missasin, mutta toiseen ryhmään löysin jälleen tieni. Viimeiset 30km mentiinkin reilun 10 ajajan ryhmässä, joten treenikisa onnistui mitä parhaiten; rauhallinen startti, iskuja, irtiottoon. Tietysti sitä olisi paljon mieluummin tuossa ykköshatkassa, mutta sama ajatus taisi olla kaikilla 156 kuskilla mielessä. Loppusijoitus taisi olla 25. joten muutaman euron sai pastarahaakin mukaan reissusta.

Kilpailua seuraavana päivänä oli tarkoitus ajella kolmisen tuntia sisällyttäen reitille muutamia mäkiä. Löysin itseni ajelemasta Ronde van Vlaandererin reittiä, joten sopivia mäkiäkin löyty matkaan. Mukaan mahtui toki muutama mäki, jotka eivät itse harjoitusta palvelleet, mutta olihan se mukava "ajaa" ylös mukulakivimäkeä 36x23 välityksellä.

Keskiviikkona alkaa seuraavat etapit. Ohjelmassa on Ronde van Vlaams-Brabant, joka ajellaan Brysselin ympäristössä. Muutaman kerran olen siellä päin ajellut ja mäkiä löytynee etappien varrelle.Tavoitteena tietenkin ajaa etapit läpi, auttaa joukkuekavereita ja katsoa, jos pystyisi itse tekemään jotain kilpailun aikana. Kilpailun jälkeen voidaankin miettiä, että toteutuiko yksikään em. tavoitteista.

Ketju poikki,

-M

ps. Olin katselemassa tänään ensimmäistä kertaa Kermesse-kilpailua. Aivan mahtavaa! Tunnelma oli loistava! Pikkuisessa kylässä oli kaupat kiinni, ihmiset katujen varsilla joko picnik-koreineen tai rakennetuissa ulkoilmaravintoloissa, musiikki soi ja oli selvästi juhlapäivä käynnissä. Tarvitsee toisenkin kerran mennä, myöhemmin syksyllä, tutustumaan syvällisemmin tuohon Kermesse-kilpailun katselemiseen.


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Viiden päivän etapit kahdessa päivässä

Ei jäänyt kesän ensimmäisestä etappikisasta mitään matkaan. Ei edes hikisiä vaatteita tai kuraista pyörää. Ei kipeytyneitä jalkoja tai väsynyttä kroppaa. Ei edes tarinoita kerrottavaksi.

Taisi vaan osua sellainen hetki, että moni asia oli pielessä. Tai sitten mikään ei ollut pielessä, mutta sitä itse kuvitteli jonkin olevan pielessä. Paha sanoa. Eikä se oikeastaan selittelemällä edes parane. Sitä joko pääsee maaliin etapit tai sitten ei pääse.

Ensimmäisen etapin startatessa heinäpeltojen keskeltä, lämpötilan huidellessa 27 asteen tietämillä, oli hiukan olo, että happi ei kulje. Tätä olotilaa tuki kivasti neutraali-ajo ennen varsinaista starttia; syke kymmenisen lyöntiä maksimin alle, kroppa hiestä märkänä ja vauhtia neutraalissa 30km/h.Kovinkaan kummoista vauhtia ei pidetty ensimmäisen puolentoista tunnin aikana, jolloin kolmannen mäkikirin kohdilla oli vain kohtalona pudota pääjoukosta grupeton puolelle. Tätä edelsi voimakas kylmyyden tunne, jonka jälkeen filmi meni melkoisen hämäräksi. Tähän mennessä kilpailun keskitehot olivat olleet 257 wattia.

Ensimmäisen etapin noin 140 kilometrin matkasta viimeinen 80km taittui täysin hämärän rajamailla ja sain tosissani taistella putoamista vastaan noin 20 ajajan ryhmässämme, jossa en edes pystynyt vetämään metriäkään. Oli hienot kolme ja puoli tuntia kaiken kaikkiaan!

Toiselle etapille toivoin tietty parempaa, mutta samanlainen, kovan kylmyyden tunteen jälkeinen, katkeaminen päätti matkanteon. Etappi oli vielä helpompi kuin ensimmäinen. Vain muutama pieni mäki matkalla, tuulta ei nimeksikään ja hatkakin lähti jo 40 minuutin ajon jälkeen, jonka seuraksena pääjoukko ajeli noin 40kmh vauhdilla etiepäin. Ei vain pystynyt yhtään saamaan itsestään irti. 120km kohdalla kun katkesin olivat keskitehot 225 watin luokkaa, kertaakaan en ollut joutunut ajamaan yli minuutin jaksoa kovaa, mutta siitäkin huolimatta putosin suoraan vetoon, kun pääjoukko alkoi ajamaan karkulaisia kiinni.

Pudottuani pääjoukosta ei myöskään ollut voimia ajaa hetkeäkään ryhmän häntää kiinni. Sinne menivät, kuten huoltoautotkin. Pääjoukon takana ei ollut ajajia. Etapin taisi keskeyttää itseni mukaanlukien viisi kuskia, joista neljä keskeyttivät kolareiden takia.

Paha sanoa missä vika oli. Vai oliko sitten missään. Toki tähän asti olen tällä kaudella pystynyt ajamaan kisoja täällä ja treenailemaan kivasti aiemmin mainituilla tehoilla. Nyt ei vaan kroppa toiminut. Seuraavat kisat ovat ensi viikolla ja silloin olisi syytä, joko kropan toimia tai keksiä parempia tekosyitä.

Ohjelma jatkunee viikonloppuna Kermiksellä, jotta saisi jalkoja auki ja kroppaa hereille. Valmentajan ohje oli yksinkertainen: "Attack, attack, attack". Eli kisaan viivalle ja reitin varrelle on jätettävä se mitä kropasta irtoaa. Tarkoitus ei ole roikkua peesissä 120km ja odotella maalia, vaan koittaa saada heräteltyä kroppaa todenteolla.

Vaatteet eivät muuten ole hikiset, koska huoltajat pesivät ne etappien päätteeksi. Pyöräkin on puhdas vaihteeksi, josta kiitos kuuluu mekaanikollemme. Vatsakaan ei tunnu kauhean tyhjältä, koska joukkueen ruokahuoltokin pelasi. Ensi viikolla on kuskinkin syytä olla kunnossa kun seuraavat etapit alkavat!

Ketju poikki,

-M

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Hiljaisuus päättyköön

Blogi eli hiljaiseloa tuossa parin viikon ajan. Ensimmäisen viikon oikeastaan siksi, että SM-kisojen jälkeiset neljä lepopäivää eivät tarjonneet mitään kerrottavaa. Hiljaisuuden jatkumiseen olikin sitten syynä maisemanvaihdos ja siitä aiheutunut ylimääräinen sähläys.

Palailin alkuviikolla Belgiaan. Lyhyesti matka eteni siten, että matkapäivän päätyttyä olin väärällä kentällä, varustelaukku Berliinissä ja pyörä jossain. Seuraavana päivänä onneksi päädyin oikealle kentälle, varustelaukku kuutisen tuntia myöhemmin ja pyörä jatkoi katoamisleikkiään. Neljäntenä päivänä pyörä sitten palasi omistajansa luo. Tarina ei kerro, että missä kaikkialla kävi.

Tänään pääsin ajelemaan viikon ensimmäisen treenin. Ohjelmassa oli Flanderin provinsseihin tutustumista 140km verran ja samalla kropan herättelyä maanantaina alkavaan Tour of Liegeen. Treeni meni ihan mukavasti uusilla teillä ja maasto on varsin ajettavaa täällä päin Belgiaa.

Maanantaina alkaa kauden ensimmäinen etappikilpailu. Viisipäiväinen Tour of Liege on kuuleman mukaan reilun 800 kilometrin, erittäin monen ja jyrkän mäkikirin ja 160 ajajan kilpailu, joka ajetaan Walloniassa, Kaakkois-Belgiassa. Suurempia tulostavoitteita en ole kisaan asettanut, koska painoa on sen verran, että mäkiin taitaa pienemmät miehet mennä paljon kovempaa. Tietenkin kaikki mitä on annettavissa koitetaan viikon aikana antaa. Ajokuviot myös muuttuvat, jos joukkueessamme joku ajaja menestyy ja joukkue alkaa häntä tukemaan.

Heinä- ja elokuu jatkunee yksipäiväisten maantiekisojen merkeissä Belgiassa. Elokuun lopulla ajettavaan Baltic Chain Touriin on Suomen maajoukkue saanut kutsun. Itse odottelen tietysti mielenkiinnolla saanko kutsua tuohon joukkueeseen. Aika näyttää. Kausi jatkunee elokuun jälkeen siirtymällä ratakisoihin, joita on tarkoitus ajella muutamana viikonloppuna kuussa syys-, loka-, ja marraskuun aikana. Kyseessä on tosin alustava suunnitelma, joten se ehtinee vielä monasti muuttua.

Lähimmälle sisävelolle on majapaikastani matkaa reilu 10km eli Blaarmersenin urheilualuetta käytettäneen tämän syksyn aikana vielä muutamaan otteeseen. Tähänkin toki vaikuttaa kilpailuohjelmani eli radalle ei mennä, jos radalla ei ole kisoja.

Loppuun mainittakoon, että Tour of Liegesta löytyy myös suomalainen etappivoittaja muutaman vuoden takaa!

Ketju poikki,

-M

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Maantie SM

SM-maantietä ennen olin erittäin huolestunut siitä, että kauanko pystyn porukoissa ajamaan mukana. En siksi, että olisin fysiikkaani epäillyt hetkeäkään, vaan olkapään/lavan alueen vammojen kipujen takia. Pari viikkoa sitten tapahtuneen kaatumisen jäljiltä vasen käsi on vielä huonossa kunnossa ja startit, tangosta repimiset ja voimakas hengittäminen ovat vaikeita / liki mahdottomia tehdä.

Kisa alkoi kannaltani suotuisasti kun muutaman irtiottoyrityksen jälkeen saimme parin kilometrin ajon jälkeen kärkeen ryhmän, jossa olivat lisäkseni Koiviston Iskun, ex-Urheiluliittolainen, Tommi Martikainen, kova ratamies ja hyvä tsemppari TWD:n Ilari Kahila ja vahvasti kotimaassa ajanut Tampereen Continental joukkueen Henri Järvinen. Matkanteko sujui suhteellisen hyvin pienellä ryhmällämme ja saimme pääjoukkoon sopivasti eroa heti ensi kierroksilla.

Vajaan viidenkymmenen kilometrin kohdalla ryhmämme tasoerot alkoivat hieman näkymään ja vauhtimme alkoi myös hiipumaan. Samalla saimme tiedon, että takaa olisi tulossa TWD:n Jussi Veikkanen, Paavo Paajanen ja Samuel Pökälä, joten vauhdinpito loppui tyystin.

Vajaan kahden tunnin ajon jälkeen kärkiryhmämme oli yhdeksän ajajan vahvuinen, kun TWD:n kolmikon mukana kärkeen tulivat Kuopion Soutajien Jarmo Rissanen ja Urheiluliiton Jesse Virtanen. Matka taittui sopuisasti seuraavan viidenkymmenen kilometrin ajan. Vetovuorot eivät yhdeksän hengen ryhmässämme maistuneet kaikille ja ensimmäinen ryhmän harvennus nähtiin noin 40km ennen maalia, kun Virtanen, Kahila ja Järvinen pudotettiin pois.

15km ennen maalia Paavo Paajanen ja Jussi Veikkanen iskivät kilometrin sisällä molemmat irti kärki sekstetistämme ja lähtivät kaksistaan ratkomaan kilpailun voittoa. Tein mielestäni oikein kun en ajanut Paajasen ensimmäistä iskua kiinni ja turhaan väsyttänyt siinä itseäni. Veikkasen lähtiessä ei ollutkaan tarpeen enää miettiä kiinni ajamisia, sillä Jussin isku oli sitä luokkaa, että siihen ei olisi itselläni ollut mitään mahdollisuuksia, edes tuoreella jalalla, vastata.

Viimeisen 12km kierroksen ajelimme neljästään Martikaisen, Rissasen ja TWD:n Pökälän kanssa. Pronssimitali kiinnosti itseäni ja ajoin sen mukaisesti kisan lopun. Maaliviivalle tulin juuri ja juuri ennen järjestävän seuran Martikaista ja TWD:n väkivahvaa Samuel Pökälää.

Voittoon ajoi TWD:n Jussi Veikkanen ja toiseksi sijoittui saman seuran Paavo Paajanen. Tämä kaksikko oli muita pitkän askeleen edellä ja täysin ansaitusti myös kisan kärki. Ammattimiesten menoa on hieno seurata. Jussille voitto oli jo kuudes SM-maantiellä.

Kilpailun jälkeen olkapääkivut äityivät erittäin koviksi ja nyt onkin ohjelmassa muutama päivä ilman pyörää, olkapäätä parannellen. Seuraavat kisat ovat ohjelmassa ensi viikolla Belgiassa, jossa to-su akselilla on tarkoitus ajaa 1-2 Kermis-kilpailua ennen viisi päiväistä Liegen kierrosta.

Subjektiivisen kisakertomukseni loppuun tietenkin kiitokset kaikille, jotka ovat näiden kahden peräkkäisen SM-maantie pronssin välissä kerenneet minua auttamaan. Toki tämän vuotinen mitalli lämmittää moninkertaisesti viimevuotiseen verrattuna. Erityiskiitokset myös seuraaville henkilöille:

Jannille tuesta kotona ja reissuissa,
Uusivirran Manulle avusta ja juttuseurasta,
Terrylle valmennuksesta,
Luodon Mikalle seura-asioiden hoidosta,
Erjomaan Timolle ja Luostarisen Henkalle treeniseurasta,
Urheiluliiton huoltajille Reiskalle, Lassille, Klasulle, Jarmolle ja Jussille,
Rinteen pyöräilypariskunnalle kannustuksesta kisoissa,
Huntterin/Felt Tapsalle, Juholle ja Tatulle,
Tunturin/Mavic Matille,
Ajopyörän/Bikeshopin Ristolle

Ja anteeksi kaikille niille joiden nimen unohdin tästä listasta joiden olisi kuulunut tässä olla!

Ketju poikki

-M

Lisäyksenä alkuperäiseen tekstiin annettakoon iso kiitos Koiviston Iskulle hyvin järkätyistä kisoista. Homma toimi kuten sen urheilijan kannalta tuleekin toimia - ilman epäselvyyksiä! Hienosti hoidettu Iskulta!

lauantai 29. kesäkuuta 2013

SM Aika-ajo

En ole koskaan oikein tempokisoihin päätynyt viivalle. Lieko syynä laiskuus ja tempopyörän puute, mutta harvemmassa on ne kerrat kun allekirjoittanut on lähtenyt ajamaan kilpaa yksin kelloa vastaan.

Porin SM-kisat tarjosivat tähän kuitenkin poikkeuksen. Harjoitusohjelmaan sopi todella hyvin perjantaille osunut SM-tempo, joten oli aika kiinnittää lisätangot maantiepyörään ja laittaa numero keskelle selkää ja hypätä baanalle.

Reitti oli hienoa kumpuilevaa tietä, jota ajettiin yhteensä 45 kilometrin verran. Ne muutamat tempot joita olen ajellut ovat aina päättyneet, tai oikeastaan alkaneet, samalla tavalla. Alku liian kovaa ja loppu hitaasti hiipuen. Eilisen tavoitteena olikin ajaa ehjä treeni, jossa vauhti tuli jakaa tasaisesti koko matkalle.

Vauhdinjako onnistuikin vallan kivasti. Yritin ajaa koko kisan maltillisesti ja olla rasittamatta liikoja ennen sunnuntain maantieajoa. Aikaa 45 kilometrin rypistykseen meni tunti ja kuusi minuuttia. Nopeimmat ajoivat alta tunnin. Toisaalta ajelin koko kisan sopivasti alle anaerobisen kynnyksen, jotta intensiteetti ei kasvaisi liikaa. En ole tempoa ollenkaan treenannut ja Hammarössa ajettu 23km oli vain kaunis muisto ajon alkaessa.

Kenties vähän laiskan ajelemisen johdosta olin tempon jälkeen vallan pirteä ja olo oli, olkapäätä lukuunottamatta, erittäin hyvä. Päätinkin siinä maaliin rullaillessani, että ensi vuonna hankin aika-ajopyörän lainaan ja panostan SM-aika-ajoon oikein kunnolla. Tai ainakin muutamien erikoistreenien kautta.

Paljastetaanpas loppuun muutama numero tehomittarin näytöltä:

Matka: 45,83km (mittarin matka, kisäjärjestäjien lienee oikea)
Keskin.: 41,3kmh
Keskisyke: 178BPM
Keskiteho: 333W

Huomenna onkin ohjelmassa noin 185km maantieajo mukavan oloisella reitillä. Tänään illalla hierotaan vielä olkapäätä/selkää, jotta huomenna olisi mahdollista ajaa koko kisa läpi. Katsotaan kuinka käy.

Ketju poikki,

-M

torstai 27. kesäkuuta 2013

SM-viikonloppu

Viime viikonloppuna miteltiin Euroopassa kansallisista mestaruuksista. Tänä viikonloppuna ajetaan Porissa Suomen Mestaruuksista. Perjantaina ajetaan aika-ajo ja sunnuntaina maantieajo.

Ajan ensimmäistä kertaa aika-ajon mestiksissä. Mukana olen, koska reilun 40km matkan todettiin sopivan harjoitus- /kilpailuohjelmaan tässä kohtaa varsin mainiosti. Ajan kisan maantiepyörällä, mutta laitan lisätangot kiinni mikäli olkapää sallii niiltä ajamisen. Kyseessä on siis reilun tunnin mittainen rypistys, jossa on tarkoitus herätellä kroppaa sunnuntaille. Tulostavoitteita perjantaille ei ole, mutta ehjä, nouseva tehoinen suoritus olisi hakusessa.

Sunnuntaina on ohjelmassa noin 180km maantieajo. Johtuen parin viikon takaisesta SM Omniumin kolarista on harjoittelut jäänyt viime viikkojen aikana vähille. Kovin suurin odotuksin en kisaan lähde ja mikäli olkapää ei kestä ajamista niin pyrin ajamaan sen aikaa, että saan kerran pari haettua huoltoautosta pulloja muille kuskeillemme.

Perinteisestihän Urheiluliitto ei taktiikoita kilpailuihin luo ja tämä vuosi tuskin tuo poikkeusta. Lienee taas se kisa, jossa on hyvä seurata vahvimmiksi epäiltyjä kuskeja kuin hai laivaa ja todeta, että vahvat menivät kun ryystit vettä pääjoukossa. Toisaalta, jos kisa menee kiriin niin siinä olemme vahvoja.

Kilpailureitistä en tiedä sen kummemmin ennakkoon. Toisaalta Belgiassa tottusin siihen, että kyllä se reitti verran aikana tulee tutuksi, joten eiköhän samalla periaatteella mennä tämän vuoden SM-kisassakin. Lähtijöitä kilpailuun lienee paljon, koska Suomessa voi ilmoittautua SM-kisoihin viivalle vaikka ei kauden aikana muuta ajaisikaan.

Ennakkosuosikkeina kisaan lähtenevät TWD-Länkenin vahvasta porukasta Paavo Paajanen, Jussi Veikkanen, Mikko Paajanen, Sami Tiainen ja Samuel Pökälä. Järjestävän seuran, Koiviston Iskun, Tommi Martikainen ja Matti Manninen lienevät vahvoja kandidaatteja kärkeen kuin myös Team Velocitorin Joonas Henttala ja, aina viivalla olleessaan, Marek Salermo. Toki kärkeen mahtunee kotimaassakin ajavia kuskeja, joista TWD:n Risto Aaltio, CC Picaron Mikko Kejo ja Team Continentalin Petri K. Leppänen ja Henri Järvinen tulevat ensi tilassa mieleen. Toki tuonne kärkeen joku Urheiluliittolainenkin ajettaneen.

SM-kisoihin on kuitenkin kiva lähteä aina ja kisat keräävät hyvän määrän kuskeja viivalle. Näillä näkymin SM-kisat ovat myös viimeinen kisani Suomessa hetkeen, kun heinäkuun alussa Belgia kutsuu takaisin. Nyt vain odottelen, että olkapää kestäisi ajamisen ja pääsisin nauttimaan koko 180 + 45 kilometriä kisaa viikonlopun aikana.

Ketju poikki,

-M

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Toipilasviikkoa vietelty

Selkeästi kilpailujen puute vähentää kirjoittelun määrää huomattavasti. Treeneistä piti kirjoitella tänne aina silloin tällöin, mutta nekin ovat viimeisen kuukauden aikana olleet kovin värittömiä, joten niistäkään ei tarinaa pahemmin irtoa. Kuluneella viikolla ei ollut edes kilpailuja ja treenitkin jäivät välistä olkapäävaivojen takia. Ei siis tarinan tynkääkään, joka liittyisi ajamiseen.

Maanantai meni melkoisen tuskaisissa tunnelmissa. Ohjelmassa oli, liki työpäivän mittainen, lääkärireissu, jossa vatsalihaksia ja olkapäätä tutkailtiin useampaan otteeseen. Olkapäässä ei ollut murtumia, mutta AC-nivel oli saanut osumaa sen verran, että lääkäri lupailu 6-10 viikon palautumisaikaa. Ajelua tuo ei sinänsä häiritse, mutta putkelle nousemista, starttaamista ja tangosta voimakasta vetämistä kylläkin.

Tiistaina oli ohjelmassa Turun Sanomien haastattelu. (koitan siirtää jutun tännekin) Toimituksesta otettiin yhteyttä maanantaina ja tiistaina oltiin Aurajokirannassa tekemässä lyhyttä, kuulumisia läpikäynyttä, juttua. Tiistaina tuli pöydälle myös ehdotus turkulaisen maantie- ja ratapyörätiimin perustamisesta kansalliselle tasolle. "Tavoitteellisille urheilijoille parempien kilpailu- ja harjoitusolosuhteiden luominen" oli yhteydenoton ajatus. Tästä kirjoittelisin kovasti lisää, jos vain voisin antaa ennakkotietoja. Korostetaan kuitenkin, että mitään varmaa ei ole kasassa, mutta pohjia rakennetaan. Kyllä pyöräily taitaa Suomessakin kiinnostaa....

Loppuviikko onkin sujunut lyhyitä treenejä yritellen. Aika-ajon ja maantieajon SM-kilpailuissa olen mukana. Maantiellä pyrin auttamaan muita kuskejamme mikäli vain pystyn. Lämpimänä päivänä lienee ainakin pullojen hakemista autolta ja jakamista muille. Käsi ei kestä omaa kisaamista 100%, joten parempi olla rehellinen itselleenkin asian suhteen ja koittaa tehdä parhaansa muiden hyväksi. Kiitostahan siitä ei Urheiluliitossa jaeta, mutta antaapahan itselleni hyvän valmistaumisen loppusyksyn kisoihin, joissa paikkani mitä ilmeisimmin on pullokuskina.

Ensi viikolla vähän varustetestitekstiä jälleen tiedossa. Mavicin maantie- ja aika-ajokiekkosettiä testaillut tässä kevään mittaan ja nyt olisi aika kirjoitella vähän kiekoista. Felt F4 :sta keväällä kirjoitettu teksti kerää yhä, Googlen kautta, lukuisia lukukertoja viikon aikana.

Ketju poikki,

-M

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

SM Omnium

Kesän ainoa ratakilpailuni Suomessa, SM-Omnium oli viikonlopun ohjelmassa. Kilpailuun valmistaudittiin kahden rataharjoituksen verran, joka osoittautuikin riittäväksi valmistautumisajaksi kisajalkojen herättelyyn.

Kilpailut alkoivat suunnitelman mukaisesti. Lentävällä kierroksella niukka voitto, mutta voitto kummiskin. Pisteajo meni varsin mainiosti. Olin laskenut, että pistarissa voin ottaa rauhassa ja ajella kolmen joukossa maaliin ilman, että kokonaiskilpailuni kärsii muutamasta ylimääräisestä sijoituspisteestä. Kun pisteajoa oli jäljellä kymmenen kierrosta (4km) sain ,huollostani vastanneelta Harjun Reiskalta, tiedon, että pisteeni riittivät jo lajivoittoon. Homma oli siis hoidossa.

Noin 60 metriä myöhemmin huomasin, että ryhmän kärjessä tehtiin vallan mielenkiintoisia liikkeitä, jotka eivät ratakilpailuihin kuulu. Tämän seurauksena edelläni menevä kuski kaatui ja itselläni ei ollut mitään tehtävissä, joten maa kutsui.

Siinä sitten Olympiavelodromin pinnalla makaillessa ensimmäinen ajatus oli, että pyörän päälle oli päästävä takaisin. Jalat eivät vaan nostaneet ylös ja käsi oli kovin tunnottomana. Toinen huoltajani Virtasen Jarmo oli välittömästi auttamassa minua, mutta ikävä kyllä en päässyt enää pyörän päälle. Kisa oli ohi.

(Jälkikäteen kuulin, että joltain videolta netistä näkyy kuinka kanssakilpailijat päättävät iskeä kun huomaavat kolmen kuskin makaavan maassa. En ole videoa nähnyt, enkä jaksa uskoa, että kukaan näin tekisi. Etenkin kun meillä maassa makaavilla oli kuitenkin neutraalikierroksien aika päästä takaisin mukaan porukoihin)

Matka kävi kentän pinnalta Jarmon kanssa kohti huoltoaluetta. Itse keskityin laskemaan keskeytyksestä tulevia sijoituspisteitä ja mietiskelin, että pystynkö vielä ajamaan päiväohjelmassa olleen pudotusajon. Jarmo, pelastuslaitoksen miehenä, toppuutteli ja muistutteli ambulanssin tarpeesta ja lääkärissä käynnistä. Oikeassahan Jarmo oli, sitä vain oli kovin vaikea myöntää. Kisa oli ohi.

Seuraavan tunnin aikana purin hillitysti kiukkuani, nieleskelin pettymystäni, ajelin yhdellä kädellä hetken pudotusajoa, mietiskelin menetettyä treeniviikkoa, mietiskelin tulevia menetettäviä treenejä, koitin olla mainitsematta huollolle kuinka paljon olkapäähän sattui ja keräilin varusteitani kasaan. Urheilullisesti kisan taso oli huono, itse olin myös huono, mutta oman kisani panoksena oli hyvä sijoitus jota joukkueeni Belgiassa toivoi. Samaa myös toivoi seurajoukkueeni kotimaassa. Kisa nyt vaan oli omalta osaltani ohi.

Tämä tästä SM-Omniumista. Seuraaviin aiheisiin. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä selvisi, että luita ei ole poikki. Hiusmurtumia ei vielä voitu poissulkea. Olkapäässä on lihasrevähdyksiä ja lieviä nivelvaurioita. Vatsassa on (todennäköisesti) lihas, toivottavasti vain, venähtänyt. Alustavan arvion mukaan toipumisaika on 2-4 viikkoa. Huomenna uudestaan lääkäriin käymään. Selviää toivottavasti enemmän vammojen laadusta.

Kypärä teki tehtävänsä. Onneksi Mavicin kypärät suojaavat myös niskanseutua varsin mukavasti. Mavicit eivät ole kaikista keveimpiä kypäriä, mutta mukavuus ja suojaavuus ovat loistavaa luokkaa. Pyörä näyttää ottaneen vahinkoa. Felt / Huntteri ovat kuitenkin olleet luotettavia yhteistyökumppaneita, joten eiköhän tästä syksyn karkeloihin saada alle uutta fillaria.

Kansallisiin ratakilpailuihin sen verran palatakseni vielä niin on kyllä myönnettävä, että ajaminen on kansallisissa kisoissa todella hankalaa. Ehkä se johtuu omasta huonoudestani kansallisissa kisoissa, mutta viimeisen vuoden kuluessa on tullut kisoissa sellainen tunne, että kovin moni kuski koittaa seurata ennakkoon, mukamas, kovempia kuskeja. Taktiikkahan se on sekin, mutta ei siinä kyllä kukaan kehity. Itseäni tämä toki turhauttaa, koska en ole riittävän kovakuntoinen tälläiseen ajamiseen.

Edelliseen liittyen mieleeni tulee hieno viikonpätkä tämän vuoden tammikuulta, kun olin Liettuassa ajelemassa Rietumi Delfin- ammattilaisjoukkueen kanssa ratakisoja. Tärkeintä ei ollut näiden kuskien kanssa päästä parhaimpien kuskien peesissä sijoille, vaan voittaa kisa. Varsin loogista kun radalla on samanaikaisesti 18 kilpaurheilijaa. Kisoja kun ajetaan kovempaa vauhtia on kolarit myös harvemmassa.

Tämä tästä. Kolari on kolaroitu ja nyt keskitytään treenien suhteen Liegen etappikisaan heinäkuun puolessa välissä. SM aika-ajo ja maantieajo taitavat tänä vuonna jäädä, ikävien arvioiden mukaan, haaveeksi. Mikäli pystyn niin starttaan toki SM-maantielle ja autan joukkuettani kaikin tavoin, mutta kauden pääkisat ovat heinä-lokakuu akselilla, joten sinne on siirreltävä katsetta seuraavaksi.

Iso kiitos tästä, varsin surkesti menneestä viikonlopusta, Reiskalle ja Jarmolle. Molempien apua tarvittiin ennen kisaa, kisan aikana, maassa maatessa ja verta vuotaessani lämmittelyalueella. Huolto on monasti se osa-alue, joka jää kiittämättä. Toki voitonhetkellä kiitellään kaikkia, ketkä nyt paikalle sattuvat, mutta huolto elää myös tappionhetket urheilijoiden kanssa. Siksi huoltojoukkoja on syytä muistaa kiittää aina kun kiittämisen paikka on. Hyvät huoltajat eivät kasva puissa.

-M

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Tyhjästä on paha nyhjästä tarinaa

Blogissa ollut hiljaista. Eipä toisaalta ole tapahtunutkaan mitään mistä kirjoitella. Kahvia on mennyt viikkoon muutaman paketin verran ja allergialääkkeitä liki saman verran. Toinen edellämainutuista elämän pikku avustajista on auttanut, mutta toinen ei.

Viime viikonlopun Lahti GP oli loistavasti järjestetty korttelikilpailu aivan Lahden keskustassa. Reitti oli hyvä, pieni pätkä hiekkaa mainio lisä ja järjestelyt aivan loistavat. Tunnelma on Fellmanin ajoissa huomattavasti parempi kuin muissa kansallisissa korttelikilpailuissa. Tuleeko se hyvien järjestelyjen kautta, hyvän kuskikattauksen myötä vai hyvästä radasta on vaikea sanoa. Joka tapauksessa Fellmanin kaltaisia kisoja tarvittaisiin Suomeen enemmän. Toki iso kiitos radasta ja järjestelyistä kuuluu aina järjestävälle seuralle.

Itse kisa oli hyvä vauhtinen heti alusta asti. Missasin ratkaisevat irtiotot, joten kotiin ei tullut Lahdesta kuin rikkinäinen rengas ja pussillinen pyykkiä. Ensi vuonna uudestaan. Kuten myös Porvoon Ajot, jotka jäivät itseltäni tänä vuonna välistä.

Tänä viikonloppuna olisi ohjelmassa radalla SM Omnium. Kuudesta lajista (lentävä 250 metriä, pisteajo, pudotusajo, 4km takaa-ajo, linja-ajo, 1km aika-ajo) koostuva ratakilpailu on kesän ainoa ratakisani Suomessa. Harjoitteluaikaa tähän uhrattiin kahden session verran, joten ihan yhtä luottavaisin mielin en ole kuin viime vuonna.

Tänä vuonna Omniumissa on kuitenkin luvassa hyvää taistelua alle 23-vuotiaiden EM-kilpailujen edustajien kesken. Hiski Kanerva ja Roope Nurmi ovat lähdössä muutaman viikon päästä edustamaan Suomea Portugaliin, joten pojilla on lienee kova taistelu edessä Suomen Mestaruudesta.

Oma tavoitteeni on ajaa lauantaina tasaisia ajoja ilman suurempia höntyilyjä. Sunnuntaina aamun avaava 4km takaa-ajo on oikeastaan lähtönä se jota eniten odotan. Tarkoituksena on katsastaa uusitun ajoasennon vaikutukset aikaan. Niin, ja tietenkin katsastaa kuntotekijöiden (mahdollinen) kehittyminen vuoden aikana.

Omniumin jälkeen on ohjelmassa kolme tiukkaa treeniviikkoa ennen paluuta Belgiaan. Heinäkuun Tour of Liege ja Tour of Vlamse Brabant ovat jo pikkuhiljaa hiipimässä mieleen. Liegen mäkisiä maastoja varten tulisi saada hiukan painoa pois. Tämä tarkoittanee sitä, että hymyä nähdään nälkäisen miehen huulilla harvoin. No, onneksi painoa on saatava vain vähän pois ja aikaakin on kuukausi.

Ketju poikki,

-M

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Tynkäviikonloppu

Kesäkuun kelien helliessä pyöräilijöitä on treenitkin sujunut kuin itsestään. Treeniohjelma oli varsin helppo tälle viikolle ja kun viikonloppunakin on vain yksi kilpailu on viikko rasitukseltaan liki palauttavan tasoa.

Viikonloppuna olisi ollut Lahti GP:n lisäksi tarjolla Porvoon-ajot, mutta tällä kertaa tuo mitä mainioin kilpailu jää välistä. Allergioiden ja pienten polvivaivojen johdosta teimme päätöksen jo reilu viikko sitten, että en aja Porvoossa. Oli parempi keskittyä vaivojen paranteluun ja kuntotasojen nostoon pienen suvantovaiheen jälkeen.

Viikon treenit ovat noudatelleet samaa peruskauraa kuin koko kevään. Perusajoa nousevilla kilometreillä. Tosin tällä viikolla kilometrimäärätkin olivat melkoisen pieniä. Tiistaista torstaihin kertyi 270 kilometriä mittariin ja aikaa alle kahdeksan tuntia. Pientä mukavuutta treeneihin on tuonut Luostarisen Henkan ajoseura tiistaina ja torstaina. Kahdestaan ajellessamme olivat lenkkien keskinopeudet 38,1 ja 39,0kmh. Varsin mukavaa vauhtia siis päästiin jo etenemään. Kenties juhannusviikolla saadaan reilun satasen lenkeillä rikottua neljänkympin keskinopeus.

Kisoja on kovin niukasti kesäkuun Suomessa. SM-Omniumin ajan ensi viikolla Helsingissa, jossa tavoitteena on kilpailla U23 -luokan EM-kilpailuihin lähteviä kuskeja vastaan mahdollisimman hyvin. Oma ratatuntuma on noin neljän viikon päästä Brnosta, mutta eiköhän tuota tuntumaa saa taas noiden kahden kisapäivän aikana kivasti takaisin. Omnium onkin ainoa ratapyöräilyn SM-kilpailu tänä vuonna heinäkuun mennessä Belgiassa etappeja ajellessa.

Ketju poikki,

-M

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Harjoittelua kotimaisemissa

Viime viikon keskiviikkona oli paluu Belgiasta lämpöiseen Suomeen. Lämpötila olikin yli kymmenen astetta korkeampi Helsingissä kuin Belgian kotikaupungissani Olenissa.

Viime viikon loppupuoli meni kestovoimaharjoitusten parissa ja torstaista sunnuntaihin olikin viiden harjoituksen blokki, jossa tarkoituksena oli saada jalkoihin aerobista kestovoimaa yhdistettynä perusajovauhtiin. Perjantai-illan huipennuksena oli viisi lyhyttä, laktaattitasoiltaan korkeaa, vetoa.

Treenit menivät vallan mukavasti. Torstai ja perjantai alkoivat sisällä harjoitusvastuksen kanssa hikoillessa ennen siirtymistä ulos. Perjantai-ilta antoikin sitten huolenaihetta oikein kunnolla. Ensimmäisten vetojen jälkeen iskenyt astmakohtaus oli sen verran voimakas, että treeni jäi kesken ja ei auttanut kuin tienreunassa haukkoa happea ja toivoa, että tämä hauskuus ei toistuisi useammin tämän kevään ja kesän nimissä.

Lauantaina ja sunnuntaina olikin perusajopäiviä yhdistettynä kestovoimaharjoitteisiin ajon ohessa. Lauantaina sadan kilometrin lenkillä olikin keli mitä mainioin ja lenkin lopuksi kotiovelta kotiovelle olikin keskivauhti reilut 36kmh. Tämä yhdistettynä lenkin keskitehoihin oli tietenkin mieluisa asia, mutta pientä huolta aiheutti kuitenkin se, että jalostuuko tuo lenkkivauhti jossain kohtaa lyhyempien matkojen vauhdiksi.

Kisat jatkuvat ensi viikonloppuna Lahdessa, jossa vuorossa on Fellmanin ajot. Lahden keskustassa ajettava reilun tunnin mittainen korttelikilpailu onkin viikonlopun ainoa kisa, koska seuraavan päivän Porvoon-ajot jäävät itseltäni väliin. Syytä en tarkemmin tiedä, enkä kysynyt, mutta ohjelman mukaan mennään.

Kelit näyttävät mainioilta myös tämän viikon ennusteissa, joten ei muuta kuin pyörän selkään ja

Ketju poikki,

-M

maanantai 27. toukokuuta 2013

Kisa 26.5

Lauantai oli sunnuntai-aamuna vain muisto mielessä ja kipu jaloissa. Kävellessäni 14 porrasta alakertaan aamupalalle tajusin, että edellisen päivän maantieajo painoi jaloissa pahasti. Mietiskelin maapähkinävoita leivälle levitellessä, että olisiko siirryttävä suunnitelmaan B ja ajettava kilpailun sijaan lenkkiä pyhäpäivänä ja kisattava vasta maanantaina.

Lenkille lähtö tuntui yhtä vastenmieliseltä ajatukselta kipeillä jaloilla kuin kisaan meneminenkin. Siispä löysin itseni 13.40 Hoksemin kylästä seisomassa kahvilan edessä jonossa, jossa talvivaatteisiin pukeutuneita pyöräilijöitä seisoskeli lisenssin ja kymmenen euron setelin kanssa odottaen vuoroaan lisenssikontrolliin.

Ajelin reilun kuuden kilometrin kilpailureitin läpi alkuverryttelyssä. Samaltahan se näytti kuin kaikki kisat täällä. Kurveja oli riittämiin, heikkokuntoista tietä, peltoaukeaa, jossa yli 8m/s puhaltanut tuuli pääsi oikeuksiinsa, pyörätietä ja jopa yksi mäenpätkäkin. Viivalle vain ja päivää rakentelemaan. Sillähän siitä selviää.

Kisa ajettiin tuttuun tyylin. Alku täysillä ja loppu niin kovaa kuin jaksaa. Päivän hatka lähti jo reilun 45 minuutin ajon jälkeen. Kärkeen karkasi sivutuuliosuudella reilun 20 ajajan ryhmä. Itse en ollut pätkääkään kiinnostunut kärjen tapahtumista. Koitin vain lusmuilla porukan sisällä ja saada kilometri kilometriltä päivän etenemään.

Kärjen karattua alkoi tietenkin kakkoshatkan muodostaminen. Siinä kohtaa alkoi omakin ajo maistumaan paremmalta ja koitin aktiivisesti kakkosryhmään mukaan. Pääjoukko harveni samalla kierros kierrokselta ja noin 100 kilometrin jälkeen ryhmämme oli enää 30 ajajan vahvuinen.

Joukkuekaverini pääsi mukaan kakkoshatkaan, jonka itse missasin nipin napin. Viitisen kilometriä ennen maalia irtaannuin noin 20 ajajan ryhmästämme ja ajoin maalin muutaman sekunnin kakkoshatkan takana. No, sainpahan paikan tuloslistalla niiden viimeisten joukossa, jotka saavat muutaman euron karkkirahaa kilpailun jälkeen. Jahka ollaan seisty kahvilan ulkopuolella jonossa palauttaen numerot kilpailukansliaan ja saaden takaisin muutaman euron verran kilpailumaksusta.

Kisojen jälkeen sain positiivista viestiä myös joukkueeltani. Heinäkuun Tour de Liegen pitäisi olla varmistunut ohjelmaani. Samoin kahden Interclubs-kilpailun heinäkuun alussa. Toki silloin olen vielä Suomessa nykyisillä lentoaikatauluillani, mutta katsotaan miten tämä tästä järjestyy.

Ketju poikki,

-M

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kisa 25.5

Lauantai aukesi tuulisena, mutta poutaisena Flaanderin peltoaukeilla. Itselläni oli lähin kilpailu noin 60km päässä Roselaarin kaupungissa. Reitistä ja matkasta ei ollut mitään tietoa ennen kilpailua. Infona oli, että rekisteröityminen kilpailuun alkaa 13.30, päättyy 14.30 ja lähtö on 15.00. Tarviiko sitä toisaalta muuta tietoa? Eipähän joudu miettimään ennakkoon mitä reitti tarjoaa. Täällä on myös perusoletuksena se,että kisoissa on reilu sata kuskia paikalla.

Kilpailun ensimmäinen kierros meni noin seitsemän kilometrin reittiin tutustuessa. 14 kierrosta oli matkaa, joten tämän noin 100 kilometrin kilpailun aikana tulisi tiet kyllä tutuiksi. Reitti oli myös äärimmäisen helppo teknisesti. Oman mausteensa kilpailuun toi onneksi reipas tuuli, joka yltyi kilpailun aikana ja karsi ajajia yksitellen pois kilpailusta.

Reilun 44 kilometrin tuntivauhdilla ajetun kilpailun voittoon ajoi hallitseva Belgian U23-luokan mestari. Itse tuli maaliin noin 40 ajajan kärkiryhmässä, joka muodostui 25-30km ennen loppua. Olin muutama kilometri ennen maalia ryhmässämme hyvillä sijoilla vielä, mutta ryhmän heiluessa puolelelta toiselle jouduin pyörätien puolelle, josta pääsin takasin vasta ryhmämme hännille. Tämä ei sinänsä suuria ratkaissut oman kilpailuni osalta. Maalisuora mentiin suoraan myötätuulen reilun kilometrin verran. Välitykseni 52x12 ei väsyneillä jaloilla riittänyt enää mihinkään ja jouduin laskettelemaan ryhmän hännässä maaliin.

Kilpailu oli erittäin kova itselleni, joten jälleen pientä epävarmuutta tämän päivän kisan suhteen. Matkaa 120km ja tuuli on erittäin voimakas tällä hetkellä. No, kisapaikalle on mentävä ja koitettava ajaa niin pitkään kuin mahdollista. Mikäli kisa jää kesken jatkuu päivä lenkin merkeissä kisan jälkeen.

Ketju poikki,

-M

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kisaviikonloppu 25.-26.5

Aloitetaan kuitenkin perjantaista. Aamu valkeni aurinkoisena Flaanderin peltoaukeilla. Tämä oli sen verran harvinaista herkkua, että nopean aamupalan jälkeen lähdin heti ajamaan. Tavoitteena saada tehtyä kuukauden ensimmäinen vetotreeni ilman sadetta.

Melko hyvin suunnitelma pitikin. Viisi tasaista vetoa tuli tehtyä hyvään sivutuuleen ajaen. Vedot itsessään eivät olleet mitään tehojen tai vauhdin riemujuhlaa, vaikkakin syke oli yli 90% maksimisyketason. Toki kerran kuussa kun ajaa vetotreenejä niin syke tuppaa nousemaan.

Lyhyt lenkki sujui liki loppuun asti ilman kastumista. Viimeisen puolen tunnin aikana satoi vartin verran, joka takasi sen, että jalat olivat kylmät kun majapaikan piha saavutettiin. Treenistä jäi kuitenkin hyvä fiilis muutaman onnistuneen intervallin ansiosta.

Viikonloppu pitääkin sisällään jälleen kaksi kisaa. Tänään suuntaan Rotselaar:iin, jossa ohjelmassa noin 100km kierrosajo. Reitistä ei ole mitään ennakkotietoa itselläni, mutta tuuli on tänään varsin reipas. Saa siis sykkiä jälleen ihan kunnolla.

Viikonlopun toinen kisa on joko sunnuntaina tai maanantaina. Tämän suhteen teen päätöksen vasta sunnuntai-aamuna. Mikäli kisaan maanantaina on sunnuntaina ohjelmassa reipasvauhtista lenkkeillyä kisamatkan verran. Pikku hiljaa pyritään rakentamaan "kolmen päivän" kuntoa, jota viimeistellään heinäkuussa ennen mahdollisia etappikilpailuja ajamalla kolme kilpailua putkeen.

Ketju poikki,

-M

torstai 23. toukokuuta 2013

Nalle Puhin sadelaulu

Nalle Puhin sadelaulu löytyy teksin lopusta! Eli nopea rullaus höpinöideni yli ja sieltä lähtee!!

Tämä viikko on ollut kelien puolesta, mikäli vain mahdollista, vielä huonompi kuin viime viikko. Torstai-iltapäivään mennessä ei ole sateettomia päiviä vielä ollut, sade on jatkuvaa ja varsin reipasta. Eilen oli päivällä 6-7 tuntia, että sadetta ei omaan sijaintiini tullut.

Itse en pahemmin sateessa ajamisesta välitä. Kotona sadepäivät menevät kivasti cyclocross-pyörän kanssa, jossa on alla normaalia vahvemmat renkaat, jotta ei sateessa tarvitsisi renkaita vaihdella. Täällä ei cyclocrossaria ole mukana (vielä) ,joten sateella on ajettava sateessa tai nautiskeltava elämästä rullilla.

Tiistaina tein rullilla kaksi harjoitusta, jotta kolmen tunnin aikatavoite saataisiin täyteen. Maantie- ja ratapyörää vaihdellen sain mukavan treenin kasaan James Bondia tietokoneelta katsellen. Tavoitteena on pystyä jatkossa pyörittämään kovemmilla kierroksilla. Tästä johtuen jatkossa tulen viettämään aikaa taas rullilla enemmän. Satoi tai paistoi. Tavoitekierroksiin on vielä matkaa, mutta askel kerrallaan edetään.

Keskiviikkona piti ajaa 150 kilometriä ympäri Flaanderia. Treeni alkoi mukavasti ja ensimmäinen kolmannes meni suhteellisen mukavasti vastatuuleen puskiessa. Lenkki sai kuitenkin tylsähkön käänteen, kun reilun 55 kilometrin kohdalla meni tuubi takarenkaasta puhki. Vaihto varaversioon ja päätös ajaa takaisin majapaikkaan hakemaan uusi varatuubi, pumpata alla olevaan lisää ilmaa ja ajaa päivä valmiiksi.

Siinä sitten matka taittui edellä kuvaillun operaation jälkeen reilun tunnin kunnes oli varatuubin vuoro tyhjentyä alle. Tuubi vaihtoon ja kohti majapaikkaa. Täytyy sanoa, että tässä kohtaa päivää alkoi ärtymys jo vähän kasvaa ja tavoitteena oli vain päästä kämpille ilman kolmannen tuubin hajoamista. Perille päästiin ehjin renkain, mutta treeni ei enää vain jaksanut innostaa. Päivää oli takana 4,5h, josta tosin riittävän laadukasta ajoa ensimmäinen kolmannes. Siitä huolimatta päätin, että parempi antaa olla kuin lähteä enää uudestaan ajamaan. Tuskin sitä olisi muuta tehnyt kuin pyöritellyt jalkoja enään, joten parempi niellä kiekku, keittää kahvit ja unohtaa menneet.

Molemmat tuubit, noin kuukauden ajossa ollut ensimmäinen hajonnut ja täysin uusi ensimmäinen varatuubi, hajosivat laattatien laatan reunaan osuessaan. Toisen reikäkin on niin pienen pieni, että kyse tosiaan oli huonosta tuurista. Eikä siinä sinänsä mitään, että renkaat välillä hajoaa. Tosin onko niitä pakko hajota viikon päätreenissä kaksin kappalein?

Tänään oli vuorossa paluu rullille. Aamulla lämpömittari näytti viittä astetta lämmintä johon yhdistyi mukavan viileä vesisade. Rullat piharakennukseen, ilmat renkaisiin ja lyhyen lämmön jälkeen hommiin. Tarkoitus oli ajaa tunnin verran ratapyörällä ja saada kierroksia pidettyä reippaina. Onnistuin mielestäni melko hyvin tänään, mutta on muistettava, että rullilla vastus on pienempi kuin tiellä ajaessa, joten korkeat kierrokset rullilla ei takaa onnea tiellä. Kierroksia koitetaan nostaa nykyiseltä tasolta pikku hiljaa kohti korkeampia tasoja. Hitaasti kiirehtien mennään ja aika näyttää kuinka tämä onnistuu.

Huomiseksi on onneksi luvattu sadetta. Ohjelmassa olisi ensimmäisiä vetoja aikoihin, joten maantielle olisi mukava päästä. Etenkin kun tarkoituksena olisi huomenna ajaa hieman matalammilla kierroksilla rullat eivät tähän treenin ihan kunnolla sovellu. Omaa tyhmyyttäni oli tosin jättää vastusrullat kotiin, mutta toisaalta tyhmyydestä kuulukiin vähän kärsiä.

Ketju poikki,

-M

Nalle Puhin sadelaulu

Sataa sataa ropisee pilipili pom, pilipili pom
varpaitakin palelee, pilipili, pom-pom-pom
varpaitakin palelee, pilipili pom.

Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, huh!

Sill' ei maistu hunaja, pilipili pom, pilipili pom.
Eikä myöskään vadelma, pili pili pom pom pom,
eikä myöskään vadelma, pili pili pom.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kisa 19/5

Sunnuntai-aamun valjetessa olo oli yllättävän hyvä huolimatta edellisen päivän 120 kilometrin kilpailusta. Odotusarvo aamulle oli paljon huonompi, joten päivä alkoi vallan mainiosti auringonkin paistaessa ensimmäistä kertaa viikon aikana.

Päivän kilpailu oli Brysselin lähistöllä oleva 93 kilometrin Kermesse-kisa. Kilpailu ajettiin 13 kilometrin kierroksella, joka kierrettiin seitsemän kertaa. Reitille mahtui myös kolme reilun kilometrin mittaista mäkeä. Mäet olivat varsin loivia, mutta sehän vain helpottaa vauhdin pitoa ryhmän kärjessä.

Kilpailu noudatti jo tutuksi tulevaa kaavaa. Alku täysillä ja loppu sitä vauhtia kun jaksetaan. No, nyt on myönnettävä, että tämä kisa ei ollut ihan niin kova kuin olisi voinut toivoa. Vauhti oli välillä varsin maltillista johtuen tosin kilpailureitin luonteesta. Jokaisella kierroksella jokaisessa mäessä taidettiin muutama kuski pudotella pois.

Noin tunnin kohdalla missasin pahasti ison irtiottoryhmän, jossa oli reilu kymmenen kuskia. Onneksi pääjoukossa oli vielä monia kuskeja joilla oli ajohaluja, joten reilu 10km myöhemmin saimme toisen irtiottoryhmän aikaiseksi. Molemmat ryhmät olivat liian isoja, jotta veto olisi toiminut kunnolla. Liki 25km ryhmät ajoivat vuorotellen hiljaa ja kovaa noin 10-20 sekunnin erolla toisiinsa. Viimeisellä kierroksella kakkosryhmästämme muutama kuski veti väkisin raon kiinni ja itse onnistuin roikkumaan mukana.

Lopussa mäkeen porukkaa paloiteltiin sopiviin pikkuryhmiin ja omalla painollani suhteessa tuotettuun tehoon löysin itseni kärjen takana olevista ryhmistä. Lopussa vielä tyhmäilin kirissä ja menetin monia sijoja. Tuloslistalla 23. sija ei tyydytä, koska fiksummalla ajamisella tällä reitillä olisi pitänyt pystyä parempaan.

Kolme kilpailua ajettuna Belgiassa ja vähitellen alkaa ajorytmi löytymään. Toki edessä lienee vielä monia pettymyksiä, mutta toisaalta tämän viikonlopun 215 kilpailukilometriä ovat omiaan vahvistamaan kuntoa. Tässä ihan odottelee jo kesäkuuta ja tehoharjoittelun aloittamista. Tähän mennessä vuoden 2013 aikana on tehty 12 intervalliharjoitusta. Kisat ovat toki toimineet tähän asti kovina treeneinä, joilla perusajovauhtia koitetaan jalosta kilpailuvauhdiksi.

Lepopäivää viettäen,

-M