Kausi etenee varsin mukavasti. Belgian GP-kisan jälkeiset harjoitusviikot ovat sujuneet mallikkaasti ja nousujohteisesti. Olotila ennen tulevia Itävallan ja Liettuan GP-kisoja on varsin mainio.
Jalat pyörivät huippunopeuksilla aavistuksen paremmin mitä kuukausi sitten ja myös kestävyyspuolen yläaluetta on treeneissä kiusattu. Varovaisesti voisin arvioida, että tunne omasta kunnosta on todella hyvä. Tätä tunnetta on vahvistanut tehomittarin lukemat peruslenkeillä. Toisaalta, sitä voi treenata itsensä perustasoiltaan hyville tasoille, mutta kun pitäisi kiriä reilua kuuttakymppiä muutaman kerran ei pelkästä vahvasta perustasosta ole kovinkaan pitkäksi aikaa iloa. Lisäksi ei sovi unohtaa sitä asiaa, että kilpailu on kilpailu ja treenit ovat treenejä. Ei auta hyvät perustasot ja reipas kirikään, jos olet vain lahjaton.
Itävallassa ohjelmassa on pisteajo ja linja-ajo. Molemmissa on ohjelmassa aamupäiväkarsinnat ja tavoite on tietysti olla ilta-ajoissakin mukana. Viivalla on paljon tuttuja kavereita muutaman viime vuoden kisoista ja molempiin ryhmälähtöihin taisi olla tulossa reilut neljäkymmentä kuskia. Pariajoa (madison) en aja, koska sitä en ole päässyt harjoittelemaan. Tavoitteena on saada kaudelle 2014 kansallinen pariajo-partneri, jotta kv.kisoissa olisi enemmän ajettavaa.
Itävallan jälkeen kausi jatkuu seuraavalla viikolla Liettuassa. Ohjelmassa on tuolloin omnium. Lokakuussa ei näillä näkymin ole muita kilpailuja ja katseet kääntyvätkin marraskuuhun. Varmaa ei ole onko kautta mielekästä jatkaa marraskuun loppuun, mutta jos löytyisi yhdestä kahteen sopivaa kilpailua niin täysin poissuljettua tämä ei ole.
Kisakertomuksia ja koottuja selityksiä seuraaksi....
Ketju poikki,
-M
maanantai 30. syyskuuta 2013
maanantai 23. syyskuuta 2013
Viikko kilpailuihin
Kaikki keinot ovat näköjään käytössä kun taistelen maanantain harjoituksen aloittamista vastaan. Blogin yhdentoista päivän hiljaiselokin saadaan katkaistuksi kun koitan keksiä syitä miksi en mene Kupittaan Velolle palelemaan tänään. Reipas pohjoistuuli hyväilee takapihan koivuja lennättäen lehdet märälle nurmikolle.
Treenit siirtyivät jo viime viikon aikana sisälle ja rullat sekä traineri olivat kovassa käytössä pitkin viikkoa. Muutama viimeinen viikonloppu on mennyt reippaita treenejä ajaessa ulkona, vapaita välityksiä käyttäen. Välitykset on jatkossa jälleen rajoitettu ja tarkoituksena olisi saada seuraavien päivien aikana ratajalat toimimaan.
Kilpailut jatkuvat ensi viikolla kahden päivän ajan Wienissa, jossa ohjelmassa pisteajo, linja-ajo ja kilometri. Wienin kisat tulevat olemaan kovasti erilaiset kuin Gentissa muutama viikko sitten. Wieniin marssinee jälleen 10-12 Dukla Prahan kuskia Tsekeistä, Itävallan muutama kova kuski, jotka koittavat murtaa Duklan miesylivoimaa, Puolasta on tulossa maajoukkue kuin myös Saksasta.
Treenit ovat sujuneet hyvin ja päivä päivältä ajaminen tuntuu paremmalta. Viimeinen kuukausi on siis ensimmäinen tänä vuonna kun harjoittelua on yhtään kevennetty. Tämä näkyy parempana vireystilana harjoituksissa, parempina vauhteina ja korkeampina tehoina. Seuraavat päivät sujuvatkin ratapyörän päällä ja tavoitteena on löytää ratajalkoja ja saada hyvä kunto siirrettyä radan puolelle.
Seitsemäs harjoituspäivä edellisestä levosta on kuitenkin syytä pikku hiljaa aloittaa. Toivottavasti päivän harjoitukset sujuvat sutjakkaammin mitä blogin kirjoittaminen. Tämän aamun tekstissä taisi lopulliseen versioon päätyneiden merkkien määrä olla yhtä suuri kuin backspace-näppäimen painallusten määrä.
Ketju poikki,
-M
Treenit siirtyivät jo viime viikon aikana sisälle ja rullat sekä traineri olivat kovassa käytössä pitkin viikkoa. Muutama viimeinen viikonloppu on mennyt reippaita treenejä ajaessa ulkona, vapaita välityksiä käyttäen. Välitykset on jatkossa jälleen rajoitettu ja tarkoituksena olisi saada seuraavien päivien aikana ratajalat toimimaan.
Kilpailut jatkuvat ensi viikolla kahden päivän ajan Wienissa, jossa ohjelmassa pisteajo, linja-ajo ja kilometri. Wienin kisat tulevat olemaan kovasti erilaiset kuin Gentissa muutama viikko sitten. Wieniin marssinee jälleen 10-12 Dukla Prahan kuskia Tsekeistä, Itävallan muutama kova kuski, jotka koittavat murtaa Duklan miesylivoimaa, Puolasta on tulossa maajoukkue kuin myös Saksasta.
Treenit ovat sujuneet hyvin ja päivä päivältä ajaminen tuntuu paremmalta. Viimeinen kuukausi on siis ensimmäinen tänä vuonna kun harjoittelua on yhtään kevennetty. Tämä näkyy parempana vireystilana harjoituksissa, parempina vauhteina ja korkeampina tehoina. Seuraavat päivät sujuvatkin ratapyörän päällä ja tavoitteena on löytää ratajalkoja ja saada hyvä kunto siirrettyä radan puolelle.
Seitsemäs harjoituspäivä edellisestä levosta on kuitenkin syytä pikku hiljaa aloittaa. Toivottavasti päivän harjoitukset sujuvat sutjakkaammin mitä blogin kirjoittaminen. Tämän aamun tekstissä taisi lopulliseen versioon päätyneiden merkkien määrä olla yhtä suuri kuin backspace-näppäimen painallusten määrä.
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Päivän ajot
Usvaisen aamun vaihtuessa puolen päivän tuntuman paisteeseen oli aika laittaa tanko suoraan, tarkastaa silmämääräisesti runko ja katsoa, että renkaat pyörii mukavasti.
Aamukastetta oli vielä varjoisilla paikoilla sen verran, että matkanteko oli paikoin takkuisen oloista edetessäni pitkin tämän päivän taistelutannerta. Vähitellen kone kuitenkin käynnistyi paremmin, sain haettua mukavan asennon ja jatkoin kohti toviin ajamattomia paikkoja.
Reitti vei vuorotellen ylös ja alas. Välillä jyyrkemmin ylös viettäen ja toisaalta välillä loivasti alas valuen. Kone oli saavuttanut nopeasti tasannevaiheensa ja ilman suurempia ponnistuksia tasainen matkavauhti pysyi yllä.
Puolessa välin päivän urakkaa alkoi kahvitaukokin tunkea ajatuksiin. Päätin kuitenkin, että kahvien aika olisi vasta kun päivän pikainen uurastus olisi valmiina.
Koirakin meinasi juosta alle. Onneksi ehdin reagoimaan ajoissa. Hetkellinen pysähdys ja uudestaan matkaan.
Loppu alkoikin häämöttämään jo silmissä. Viimeiset kurvit vedin tiukasti nuollen pyörilläni kivetyksien reunoja. Viimeinen käännös meni aavistuksen pitkäksi ja ajauduin ulos reitiltäni. Taisi ottaa raparperipensas hieman osumaa lopun ulosajossa.
Viimeinen suora vielä ja kohti kahvinkeittoa.
Nurmikon leikkaaminen oli tullut valmiiksi.
-M
Aamukastetta oli vielä varjoisilla paikoilla sen verran, että matkanteko oli paikoin takkuisen oloista edetessäni pitkin tämän päivän taistelutannerta. Vähitellen kone kuitenkin käynnistyi paremmin, sain haettua mukavan asennon ja jatkoin kohti toviin ajamattomia paikkoja.
Reitti vei vuorotellen ylös ja alas. Välillä jyyrkemmin ylös viettäen ja toisaalta välillä loivasti alas valuen. Kone oli saavuttanut nopeasti tasannevaiheensa ja ilman suurempia ponnistuksia tasainen matkavauhti pysyi yllä.
Puolessa välin päivän urakkaa alkoi kahvitaukokin tunkea ajatuksiin. Päätin kuitenkin, että kahvien aika olisi vasta kun päivän pikainen uurastus olisi valmiina.
Koirakin meinasi juosta alle. Onneksi ehdin reagoimaan ajoissa. Hetkellinen pysähdys ja uudestaan matkaan.
Loppu alkoikin häämöttämään jo silmissä. Viimeiset kurvit vedin tiukasti nuollen pyörilläni kivetyksien reunoja. Viimeinen käännös meni aavistuksen pitkäksi ja ajauduin ulos reitiltäni. Taisi ottaa raparperipensas hieman osumaa lopun ulosajossa.
Viimeinen suora vielä ja kohti kahvinkeittoa.
Nurmikon leikkaaminen oli tullut valmiiksi.
-M
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Belgia Open, päivä 2
Omniumin toinen päivä alkoi lämpimässä Flaanderin pyöräilykeskus Eddy Merckx:issa neljän kilometrin takaa-ajolla. Tai jos oikein tarkkoja ollaan niin omniumissa kyse on 4km aika-ajosta, koska jokaisen ajajan on, ylösajetuksi tullessaankin, ajettava maaliin.
Kokonaistilanteen käänteisessä järjestyksessä kun lähdettiin liikkeelle niin olin toisessa erässä ajamassa. Vastaan tuli Hollannin Roy Eefting, joka on kovaa kansainvälistä tasoa takaa-ajossa. Kovaahan tuo ajoi jälleen ja noin 2km kohdalla tulin ylösajetuksi. Oma ajo pysyi kohtalaisen hyvin kasassa, vaikka kierrosajoista ei ollut matkalla tietoa. Aika oli 4.53, joka on aikalailla omaa tasoani. Radan väitettiin olevan Gentissa hidas, ja esimerkiksi Puolan GP:n edellisenä viikonloppuna ajaneet kuskit olivat noin viitisen sekuntia hitaampia 4km matkalla kuin viikkoa aiemmin. Tiedäppä nyt tuostakaan sitten. Mielestäni se on kanssa niin, että jos ajat kovaa niin ajat kovaa ja jos et aja kovaa niin et aja kovaa. Aika helppoa.
Linja-ajossa lähdin ajamaan kisaa suhteellisen aktiivisesti. Pari irtiotto yritystä ja pari hatkojen kiinniajoa. Ja tietenkin se yksi myöhästynyt, isku hatkan perään, jonka seurauksena kierros yli kovassa vauhdissa takaa-ajoa ja jalka tyhjäksi. Sain kunnian olla yksi niistä neljästä kuskista jotka otettiin pois radalta kun kärki varvasi kierroksella. Toisaalta oli tärkeää olla mukana ajamassa kisaa, toisaalta olisi vielä tärkeämpää päästä maaliin.
Kilometrin aika-ajo noudatti tasaisen harmaata linjaa. Loppuaika oli 1.10.1 joka oli varsin odotettavissa. Hidas lähtö ja ensimmäinen kierros, jonka jälkeen matkavauhtiin. Välitys olisi voinut olla pykälää isompikin, koska lähtö tuntuu olevan yhtä hidas, joten voisi saada matkavauhtia hiukan korkeammalle.
Kisasta jäi tietenkin paljon jalkoihin ja nyt on nelisen viikkoa aikaa harjoitella seuraavia koitoksia kohti. Tuota nopeutta on jo päätetty aloittaa harjoittamaan, joten sitä puolta kun saataisiin hiottua niin ehkä jatkossa ryhmälähdöissä meno olisi parempaa.
Tasoerot hyviin Eurooppalaisiin ajajiin ovat selviä. Henkilökohtaisista lajeista sen huomaa helpoiten. Lentävällä kierroksella tulisi ajasta leikata 0,8 sekuntia pois (vauhtia siis lisää ~4-5kmh), 4km ajasta tulisi saada pois 6-9 sekuntia (vauhtia lisää noin 1,5kmh) ja kilometrilläkin on ylimääräistä sen pari sekuntia. (~2kmh).
Harjoittelullahan tuosta selviää. Asiat myös tukee toisiaan. Lentävällä kierroksella vauhdin kasvaessa se kasvanee kilometrillä. Neljällä kilometrillä vauhdin kasvaessa vauhti kasvanee kilometrillä. Melko helppoa?
Ketju poikki,
-M
Kokonaistilanteen käänteisessä järjestyksessä kun lähdettiin liikkeelle niin olin toisessa erässä ajamassa. Vastaan tuli Hollannin Roy Eefting, joka on kovaa kansainvälistä tasoa takaa-ajossa. Kovaahan tuo ajoi jälleen ja noin 2km kohdalla tulin ylösajetuksi. Oma ajo pysyi kohtalaisen hyvin kasassa, vaikka kierrosajoista ei ollut matkalla tietoa. Aika oli 4.53, joka on aikalailla omaa tasoani. Radan väitettiin olevan Gentissa hidas, ja esimerkiksi Puolan GP:n edellisenä viikonloppuna ajaneet kuskit olivat noin viitisen sekuntia hitaampia 4km matkalla kuin viikkoa aiemmin. Tiedäppä nyt tuostakaan sitten. Mielestäni se on kanssa niin, että jos ajat kovaa niin ajat kovaa ja jos et aja kovaa niin et aja kovaa. Aika helppoa.
Linja-ajossa lähdin ajamaan kisaa suhteellisen aktiivisesti. Pari irtiotto yritystä ja pari hatkojen kiinniajoa. Ja tietenkin se yksi myöhästynyt, isku hatkan perään, jonka seurauksena kierros yli kovassa vauhdissa takaa-ajoa ja jalka tyhjäksi. Sain kunnian olla yksi niistä neljästä kuskista jotka otettiin pois radalta kun kärki varvasi kierroksella. Toisaalta oli tärkeää olla mukana ajamassa kisaa, toisaalta olisi vielä tärkeämpää päästä maaliin.
Kilometrin aika-ajo noudatti tasaisen harmaata linjaa. Loppuaika oli 1.10.1 joka oli varsin odotettavissa. Hidas lähtö ja ensimmäinen kierros, jonka jälkeen matkavauhtiin. Välitys olisi voinut olla pykälää isompikin, koska lähtö tuntuu olevan yhtä hidas, joten voisi saada matkavauhtia hiukan korkeammalle.
Kisasta jäi tietenkin paljon jalkoihin ja nyt on nelisen viikkoa aikaa harjoitella seuraavia koitoksia kohti. Tuota nopeutta on jo päätetty aloittaa harjoittamaan, joten sitä puolta kun saataisiin hiottua niin ehkä jatkossa ryhmälähdöissä meno olisi parempaa.
Tasoerot hyviin Eurooppalaisiin ajajiin ovat selviä. Henkilökohtaisista lajeista sen huomaa helpoiten. Lentävällä kierroksella tulisi ajasta leikata 0,8 sekuntia pois (vauhtia siis lisää ~4-5kmh), 4km ajasta tulisi saada pois 6-9 sekuntia (vauhtia lisää noin 1,5kmh) ja kilometrilläkin on ylimääräistä sen pari sekuntia. (~2kmh).
Harjoittelullahan tuosta selviää. Asiat myös tukee toisiaan. Lentävällä kierroksella vauhdin kasvaessa se kasvanee kilometrillä. Neljällä kilometrillä vauhdin kasvaessa vauhti kasvanee kilometrillä. Melko helppoa?
Ketju poikki,
-M
perjantai 6. syyskuuta 2013
Belgian Open, päivä 1
Kisaa on ajettu päivänverran ja se oli juurikin niin hankalaa kuin sen muistin olevan. Ohjelmani muuttui hieman ja ajan aiemmista tiedoista poiketen omniumin.
Olympialaji, omnium, on kuuden ratamatkan yhteiskilpailu, jossa lopputulokset lasketaan ynnäämällä yhteen jokaisen lajin sijoituspisteet. Lajeina ovat lentävä kierros, 30km pisteajo, pudotusajo, 4km takaa-ajo, 15km linja-ajo ja 1km aika-ajo.
Oma lentävä kierrokseni edusti samaa linjaa jota olen harjoituksissa valitellut tässä viimeisen kuukauden. Ei ole huippunopeutta. Aika 14,8xx on heikko ja sillä sai olla ylhäisessä yksinäisyydessä tulosluettelon hännässä. Jotta vauhtieron olisi helpompi ymmärtää niin toiseksi viimeisen keskinopeus oli 2,5km/h kovempi.
Pisteajoon oli tarkoitus lähteä tavoittelemaan ehjää 30km kilpailua. Täysin tähän en pystynyt, mutta ajoin kisan maaliin joskin pistesaldo näytti -2 kierrosta. Ensimmäisen kierrokseni menetin jo toisessa kirissä (yhteensä 12), jossa jalat eivät vain pyörineet riittävää tahtia. Ei ollut sitä nopeutta jota jo edellisessä kappaleessa kaipailin.
Pudotusajossa joka toinen kierros on kirikierros, jonka viimeinen kuski putoaa pois. Tämä ensimmäisen päivän viimeinen laji on ollut itselleni monasti hyvien omniumien kaataja. Tällä kertaa ei kaatunut hyvä omnium, mutta kävi vähän kuten vuosi sitten EM-kisoissa. Tulin hyvin kiriin radan sisäreunassa, homma näytti selvältä, ekaan kurviin neljäntenä miehenä ja nimi tulostaululle vilkkumaan pudotuksen merkiksi. Urheilijan silmin kun tuota katselin kisassa niin missään nimessä en ollut putoaja. Toisaalta tuomareilla on mitä loistavin linja nähdä kenen takapyörä ylittää viimeisenä maaliviivan. Eipä tarvitse siis selitellä.
Jatketaan hiukan tuosta pudotusajosta. Lontoon Olympialaisissa omnium oli ensimmäistä kertaa lajina ohjelmassa. Paljon kritiikkiäkin saanut pudotusajo oli melko sekavaa menoa Lontoossa ja muunmuassa kilpailija, joka putosi ensimmäisten joukossa ei tullut radalta pois ja taisi sijoittua lopulta viiden parhaan joukkoon.
Eräs suomalainen, kansainvälisestikin hyvin ajanut, ratapyöräilijä kommentoi Lontoon omnium pudotusajo seuraavasti:
"Olipa ikävä katsoa kun ratapyöräilyä raiskattiin laittamalla lottoajo (pudotusajo) osaksi omniumia Lontoossa. Pudotusajolla ei ole mitään asiaa olla lajina oikeissa kisoissa. Se on sopiva laji 6 päivän ajoihin ja vastaaviin, mutta sijojen arpominen lottokoneella ei kuulu oikeisiin kisoihin."
Olen samaa mieltä Lontoon tapahtumien suhteen, mutta noin parinkymmenen omniumin jälkeen olen alkanut entistä enemmän lajista pitämään. Vaikka siinä kovin harvoin pärjään. Pudotusajo ajetaan erittäin kovalla vauhdilla neutraalikierroksesta alkaen ja kilpailija tarvitsee hyvää kirikykyä, vielä parempaa palautumiskykyä ja loistavaa ajotaitoa ja pelisilmää pärjätäkseen pudotusajossa. 24 kilpailijan kilpailussa on 23 pudotusta, joten matkaa kertyy 46 kierrosta eli 10,5 kilometriä.
Juttu vähän karkasi tähän kisapäivän päätteeksi, mutta lopetettakoon tämä siihen, että huomenna ajetaan kolme lajia. Takaa-ajon tulen kokeilemaan pienemmällä välityksellä mitä olen aiemmin ajanut ja kilometrin suuremmalla.
Ketju poikki,
-M
Olympialaji, omnium, on kuuden ratamatkan yhteiskilpailu, jossa lopputulokset lasketaan ynnäämällä yhteen jokaisen lajin sijoituspisteet. Lajeina ovat lentävä kierros, 30km pisteajo, pudotusajo, 4km takaa-ajo, 15km linja-ajo ja 1km aika-ajo.
Oma lentävä kierrokseni edusti samaa linjaa jota olen harjoituksissa valitellut tässä viimeisen kuukauden. Ei ole huippunopeutta. Aika 14,8xx on heikko ja sillä sai olla ylhäisessä yksinäisyydessä tulosluettelon hännässä. Jotta vauhtieron olisi helpompi ymmärtää niin toiseksi viimeisen keskinopeus oli 2,5km/h kovempi.
Pisteajoon oli tarkoitus lähteä tavoittelemaan ehjää 30km kilpailua. Täysin tähän en pystynyt, mutta ajoin kisan maaliin joskin pistesaldo näytti -2 kierrosta. Ensimmäisen kierrokseni menetin jo toisessa kirissä (yhteensä 12), jossa jalat eivät vain pyörineet riittävää tahtia. Ei ollut sitä nopeutta jota jo edellisessä kappaleessa kaipailin.
Pudotusajossa joka toinen kierros on kirikierros, jonka viimeinen kuski putoaa pois. Tämä ensimmäisen päivän viimeinen laji on ollut itselleni monasti hyvien omniumien kaataja. Tällä kertaa ei kaatunut hyvä omnium, mutta kävi vähän kuten vuosi sitten EM-kisoissa. Tulin hyvin kiriin radan sisäreunassa, homma näytti selvältä, ekaan kurviin neljäntenä miehenä ja nimi tulostaululle vilkkumaan pudotuksen merkiksi. Urheilijan silmin kun tuota katselin kisassa niin missään nimessä en ollut putoaja. Toisaalta tuomareilla on mitä loistavin linja nähdä kenen takapyörä ylittää viimeisenä maaliviivan. Eipä tarvitse siis selitellä.
Jatketaan hiukan tuosta pudotusajosta. Lontoon Olympialaisissa omnium oli ensimmäistä kertaa lajina ohjelmassa. Paljon kritiikkiäkin saanut pudotusajo oli melko sekavaa menoa Lontoossa ja muunmuassa kilpailija, joka putosi ensimmäisten joukossa ei tullut radalta pois ja taisi sijoittua lopulta viiden parhaan joukkoon.
Eräs suomalainen, kansainvälisestikin hyvin ajanut, ratapyöräilijä kommentoi Lontoon omnium pudotusajo seuraavasti:
"Olipa ikävä katsoa kun ratapyöräilyä raiskattiin laittamalla lottoajo (pudotusajo) osaksi omniumia Lontoossa. Pudotusajolla ei ole mitään asiaa olla lajina oikeissa kisoissa. Se on sopiva laji 6 päivän ajoihin ja vastaaviin, mutta sijojen arpominen lottokoneella ei kuulu oikeisiin kisoihin."
Olen samaa mieltä Lontoon tapahtumien suhteen, mutta noin parinkymmenen omniumin jälkeen olen alkanut entistä enemmän lajista pitämään. Vaikka siinä kovin harvoin pärjään. Pudotusajo ajetaan erittäin kovalla vauhdilla neutraalikierroksesta alkaen ja kilpailija tarvitsee hyvää kirikykyä, vielä parempaa palautumiskykyä ja loistavaa ajotaitoa ja pelisilmää pärjätäkseen pudotusajossa. 24 kilpailijan kilpailussa on 23 pudotusta, joten matkaa kertyy 46 kierrosta eli 10,5 kilometriä.
Juttu vähän karkasi tähän kisapäivän päätteeksi, mutta lopetettakoon tämä siihen, että huomenna ajetaan kolme lajia. Takaa-ajon tulen kokeilemaan pienemmällä välityksellä mitä olen aiemmin ajanut ja kilometrin suuremmalla.
Ketju poikki,
-M
torstai 5. syyskuuta 2013
International Belgian Open
Viimeisen kahden viikon rataharjoittelu enteili tosiaan kilpailuja radalla tulevaksi. Avaan ratakauteni Gentin radalla järjestettävässä UCI GP:ssa. Tämän jälkeen matka jatkuu lokakuussa kahden GP-kilpailun verran.
Elokuun alun sairastelusta huolimatta sain rataharjoitukset tehtyä suhteellisen hyvin. Olin toki kokoajan luvattoman paljon kierrosaikoja perässä ja tämä tullee näkymään myös viikonloppuna. Onneksi jaloissa on hiukan kisatuntumaa Kermeksista, joten ihan pystymetsästä ei tarvitse kisoihin mennä. Olen myös päässyt harjoittelemaan sisäradalla kahden viikon ajan, jota en ole aiemmin päässyt tekemään ennen kovempia kilpailuja.
Kansainvälisen pyöräilyliiton, UCI:n, tämän keväisen sääntömuutoksen ansioista kilpailuja radalla on huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Tämä siksi, että kaikkien yksittäisten kuljettajien on kerättävä rankingpisteitä GP-kilpailuista päästäkseen Maailman Cupin kilpailuihin ja sitä myöden MM-kisoihin. Pisteiden keräämisen takia myös kilpailijamäärät ovat kasvaneet ja taso samoin.
Osiltaan johtuen UCI:n ranking-järjestelmästä en aja omniumia Gentissa. Ohjelmassa on linja-ajo, piste-ajo ja 4km takaa-ajo. Ryhmälähdöt ovat perjantaina ja takaa-ajo lauantaina. Ryhmälähtöjä on vaikea lähteä ennakoimaan. Kovaa tullaan tietenkin ajamaan, mutta se miten ajot rakentuvat jää nähtäväksi. Takaa-ajossa tarkoituksena on saada hyvä ja ehjä ajo aikaiseksi. Aikatavoitetta ei ole, mikä johtuu isoilta osin harjoitusten hitaista ajoista.
Kilpailuihin on ilmoittautunut 11 maata ja miehissä on mukana mm. Britannia, Irlanti, Belgia, Italia, Uusi-Seelaanti, Tanska ja Espanja. Kuskeista joita kisoihin on tulossa ei ole tietoa, mutta sillä ei toisaalta ole juurikaan merkitystä. Vauhdit ovat olleet ajamissani GP-kisoissa aina erittäin kovia riippumatta siitä kuka siellä on ajamassa.
Viikonlopun kisojen tunnelmia päivittelen twitterin puolelle päivien päätteeksi.
Ketju poikki,
-M
Elokuun alun sairastelusta huolimatta sain rataharjoitukset tehtyä suhteellisen hyvin. Olin toki kokoajan luvattoman paljon kierrosaikoja perässä ja tämä tullee näkymään myös viikonloppuna. Onneksi jaloissa on hiukan kisatuntumaa Kermeksista, joten ihan pystymetsästä ei tarvitse kisoihin mennä. Olen myös päässyt harjoittelemaan sisäradalla kahden viikon ajan, jota en ole aiemmin päässyt tekemään ennen kovempia kilpailuja.
Kansainvälisen pyöräilyliiton, UCI:n, tämän keväisen sääntömuutoksen ansioista kilpailuja radalla on huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Tämä siksi, että kaikkien yksittäisten kuljettajien on kerättävä rankingpisteitä GP-kilpailuista päästäkseen Maailman Cupin kilpailuihin ja sitä myöden MM-kisoihin. Pisteiden keräämisen takia myös kilpailijamäärät ovat kasvaneet ja taso samoin.
Osiltaan johtuen UCI:n ranking-järjestelmästä en aja omniumia Gentissa. Ohjelmassa on linja-ajo, piste-ajo ja 4km takaa-ajo. Ryhmälähdöt ovat perjantaina ja takaa-ajo lauantaina. Ryhmälähtöjä on vaikea lähteä ennakoimaan. Kovaa tullaan tietenkin ajamaan, mutta se miten ajot rakentuvat jää nähtäväksi. Takaa-ajossa tarkoituksena on saada hyvä ja ehjä ajo aikaiseksi. Aikatavoitetta ei ole, mikä johtuu isoilta osin harjoitusten hitaista ajoista.
Kilpailuihin on ilmoittautunut 11 maata ja miehissä on mukana mm. Britannia, Irlanti, Belgia, Italia, Uusi-Seelaanti, Tanska ja Espanja. Kuskeista joita kisoihin on tulossa ei ole tietoa, mutta sillä ei toisaalta ole juurikaan merkitystä. Vauhdit ovat olleet ajamissani GP-kisoissa aina erittäin kovia riippumatta siitä kuka siellä on ajamassa.
Pyörät, kiekot ja rattaat pestyinä odottamassa kilpailuja |
Ketju poikki,
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)