sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kilpailu: SM rata

SM takaa-ajo 2014. Vasemmalta Hiski Kanerva, Mika Simola, Jussi Nummikko.

Voittaessa on mukava kiittää myös niitä tahoja, jotka ovat tukeneet matkaani viime vuosina:

Vaimoni Janni,

Huntteri / Felt & BBB & Michelin

Bioracer,

Bikeshop.fi / Ajopyörä,

Powerbar Finland,

Mainoskoho,

sekä Turun Urheiluliitto ovat olleet tärkeässä roolissa auttaessaan räpiköinnissäni eteenpäin. Kiitos teille kaikille!

Sitten kisoihin. Eli viikonloppuna oli SM-ratapyöräilyjä Helsingissä. Ohjelmassa oli 1km, 4km ja linja-ajo, jotka ajettiin perjantaista sunnuntaihin. Koska kilpailu- ja matkaväsymys alkoi painamaan pahasti päälle niin jätin sunnuntaisen linja-ajon välistä ja tulin kotiin päivää aiemmin harjoittelemaan ja valmistautumaan ensi viikonloppuna ajettavaan viimeiseen kesäkauden GP-kilpailuun.

Perjantaina kilpailut aloitettiin kilometrin aika-ajolla. Sijoituin hopealle CC Helsingin Juhani Tammiston jälkeen. Hävisin Tammistolle 0,4 sekuntia, mutta olen silti tyytyväinen omaan aikaani 1.08.48.

Lauantaina oli vuorossa 4km takaa-ajo. Karsinnassa ajoin aavistuksen varovaisesti, mutta rento ajo pysäytti kellot aikaan 4.50.86, jolla voitin myös karsinnan. Finaalissa tuli vastaan hyvin ajanut CC Helsingin Hiski Kanerva, joka oli karsinnassa ajanut nelisen sekunttia hitaamman ajan. Hiski haastoi hyvin finaalissa, mutta oma ajoi pysyi kivasti kontrollissa, ja jo parin kilometrin jälkeen oli melkoisen selvää, että tulisin finaalin voittamaan. Onnittelut Hiskille hopeasta! Mainittakoon myös, että kuusi kuskia ajoi karsinnassa alle viiden minuutin rajan! Hyvä kaikki me!!

Viikonloppuna kysyttiin miksi en sen kummemmin iloinnut kansallisesta menestyksestä. No, syy tähän on yksinkertainen. Kansallinen menestys ei auta minua yhtään kansainvälisissä kilpailuissa, joissa meno on todella vauhdikasta. En tahdo väheksyä mitenkään kansallisia mestaruuskisojamme, mutta tällä hetkellä ne toimivat itselleni vain treenikisoina, joilla valmistaudun kv.kilpailuihin. Omat tavoitteeni ovat siis korkeammalla kuin vain SM-kilpailuissa, ja sinänsä sillä ei ole minulle väliä, että olenko ensimmäinen, toinen, vai viides SM-radalla. Häviämään ei tietenkään koskaan lähdetä, mutta sen suurempia valmistautumisia en myöskään näihin kilpailuihin tee.
Toivon, että tätä ei pidetä ylimielisyytenä, vaan nähdään mieluummin tapana toimia henkilökohtaisia tavoitteita kohti. Pyrin kehittymään kansainvälisen tason vaatimuksiin joihin on vielä monta treeniä tehtävänä. Viime vuonna esimerkiksi jätin kokonaan SM-kilpailut välistä, koska ajoin ratakauteen valmistavaa jaksoa.
Kiitokset kuitenkin kaikille kilpakumppaneille, toimitsijoille, katsojille ja huoltajille tänä viikonloppuna. Oli mukavat pari päivää radalla!

Parit treenit, vimpat kisat ja lepoviikko...niistä lisää myöhemmin....

Ketju poikki,
-M

lauantai 19. heinäkuuta 2014

UCI GP Italia: scratch + pisteajo

Pyörä on kauniisti pakattuna laatikkoon odottelemaan pitkän siirtymäetapin alkamista. Kilpailut ovat osaltani ohi, ja tulokseen ei voi olla tyytyväinen. Pyörä siis otettaneen laatikosta pois jo melko pian treenejä varten.

Omniumin jälkeisenä päivänä oli ohjelmassa linja-ajo. Viitisenkymmentä kuskia lähti karsimaan finaalipaikoista 10km karsinta-ajoon. Ensimmäisessä karsintaerässä ajajalauma rikottiin pieniksi palasiksi pitkälle radalle, joka vaikutti suoraan omaan eräämme. Ajo oli varovaista, jokainen irtiottoyritys ajettiin välittömästi kiinni ja jo alusta asti alkoi vaikuttamaan, että finaalipaikat jaettaisiin loppukirissä. Tein kisassa mitä pystyin eli koitin irti muutamaan otteeseen, koska kirissä en tulisi pärjämään. Saimmekin hyvän irtioton aikaiseksi, joka ikävä kyllä ajettiin kiinni kolme kierrosta ennen maalia. Loppukirissä sitkutin pienennetyllä välitykselläni sen mitä pystyin, mutta jatkoon ei ollut asiaa.

Viimeisenä kilpailupäivänä oli ohjelmassa pisteajon 30km finaali. Vaikka kisoissa pitäisi aina yrittää, ja yrittää vielä uudestaan, niin tällä kertaa lähdin vain ajamaan kilpailua läpi. Kahdesti olin irtiottoyritelmissä, jotka eivät vain 400 metrisellä radalla kanna kovin helposti loppuun asti. Kilpailu läpi pääjoukossa ilman kireiihin osallistumista, mutta kuitenkin siten, että saisi kilpailukilometrejä jalkoihin.Ei kovinkaan oikea tapa ajaa kilpaa, mutta edellytyksiä tuskin olisi ollut parempaankaan.

Ratakausi jatkuu vielä kaksi viikkoa. Ensi viikonloppuna käyn Helsingissä ajamassa rata-SM -kilpailuissa muutaman matkan. Sen jälkeen kesäkauden viimeinen GP-kilpailu ennen treenitaukoa ja syyskauden aloitusta. Elo-syyskuun vaihteeseen onkin jo kasaantunut kolmelle peräkkäiselle viikolle kilpailuja, mutta lopullinen kalenteri löytänee muotonsa ensi viikon aikana.

Ketju poikki,
-M

torstai 17. heinäkuuta 2014

UCI GP Italia: omnium

Italian omnium alkoi hyvin, jatkui heikommin, otti vähän uutta tuulta purjeisiin ennen lopun fiaskoa. Omniumin viimeisen lajin seuraaminen pastalautanen kädessä oli äärimmäisen turhauttavaa, mutta vatsaa täyttävää. Kahdesta päivästä jäi muistoksi vain kipeitä lihaksia, likapyykkiä ja rikkinäinen rengas.

Omnium alkoi Italiassa, kuten Puolassakin, karsinnalla. Karsintalajina omniumiin on 15km pisteajo, josta täällä meni 12 kuskia kummastakin erästä jatkoon. Lukuisia kovia nimiä mahtui niiden 36 kuskin joukkoon, jotka lähtivät paikkaa itse kilpailuun hakemaan. Oli myös selvää, että monia kovia kuskeja tulisi karsiutumaan.

Lähdin ajamaan karsintaa aktiivisesti, ja koitin päästä irtiottoihin mukaan, koska suorissa kireissä nopeuteni ei riitä tämän tason karkeloissa. Muutaman epäonnistuneen yritelmän jälkeen saimme kilpailun loppupuolella viiden ajajan ryhmän kärkeen. Viiden ryhmässä on se huono puoli, että vain neljä ensimmäistä saa välikiripisteitä, ja toisaalta 400 metrisellä radalla pääjoukon ylösajo on todella tiukassa. Sain onneksi kolmanneksi viimeisestä ja viimeisestä kiristä kasaan kolme pistettä, joiden avulla pääsin mukaan omniumiin.

Kolmisenkymmentä minuuttia karsintamme jälkeen oli vuorossa jo ensimmäinen laji 15km linja-ajo. Kahdesti olen nyt ajanut uudella formaatilla omniumia ja pakko myöntää, että kaksi 15km ryhmälähtöä tuntiin on todella tiukka setti ainakin itselleni. Onneksi muillakin kuskeilla painoi karsinnat ja linja-ajosta muodostuikin helppo jonossa ajelu, jossa viimeinen viisi kierrosta painettiin kiriä. Muutama kuski jäi taakse, mutta tuloslistan loppupuolelta löytyi oma nimi.

4km aika-ajossa ajoin muutaman sekunnin yli 5 minuuttia, jolla sain sijoituksen 15-18 väliltä. Tuuli, pari lähtöä jo ensimmäiseen ajosessioon ja karkea betoni saivat kaikkien kuskien ajat painumaan melko vaatimattomiin lukemiin. Omniumissa tosin ajetaankin sijoituksia ei aikoja.

Pudotusajossa hoidin pari ensimmäistä pudotusta ihan mukavasti, mutta kolmannessa pudotuksessa koitin lähteä hakemaan yläkautta ryhmän ohi, joka osoittautui isoksi virheeksi. Maalisuoralle tultaessa kaikki kaistat olivat täynnä kuskeja, ja vaikka heiluin ja huojuin ryhmän takana ei ohituskaistoja ollut edessä. Ensimmäinen päivä valmis. Kokonaiskilpailussa 20.

Toinen päivä alkoi kilometrin aika-ajolla, jossa olin 11. ja jatkui lentävällä kierroksella, jossa olin 15.sijan tuntumassa. Ennen pisteajoa taisi kokoinaiskilpailun sijoituskin olla 16.

Pisteajo menikin sitten pahasti pieleen. 20.30 alkanut kilpailu kahden ajopäivän päälle olisi vaatinut varmasti enemmän energiaa päivien aikana koneeseen, etenkin kun matka on tätä nykyä 40 kilometriä omniumin viimeisessä lajissa. Oma pistarini alkoi ihan hyvin. Ensimmäiseen kiriin jouduin avaamaan keulasta noin 500 metriä ennen kiri maalia, jäin niukasti kirissä viidenneksi, mutta saimme heti perään kärkeen kuuden ajajan irtioton, jossa oli mukana kilpailun kaikki kärkikuskit.

Sitten alkoi vaikeudet. Hatkassa kierros tai kaksi, jonka jälkeen jalka suoraksi. Seuraavaksi pääjoukon jatkoksi, jossa vauhdin tasaannuttua kestin yhden kiihdytyksen, jonka jälkeen olinkin yksin ajamassa pimenevässä Italian illassa betonirataa ympäri. Odoteltuani, että pääjoukko ajaa kierroksella ylös meni ehkä kiri, tai kaksi, jonka jälkeen katselin jälleen kuinka pitkä letka pyöräilijöitä katosi edestäni. Pyörin radalla sen aikaa, että tuomaristo liputtaisi pois, jotta saisin tuloksen kilpailuista. "Finland Simola leave track" -komennon kaikuessa radan kaiuttimista oli päivä tullut valmiiksi.

Paha sanoa mikä meni pieleen pistarissa. Menikö mikään, painoiko päivät, oliko ensimmäisessä kirissä mitään järkeä, loppuiko vain jalka....No, näistä opitaan - tai ei. Kesäkauden pääkisojen ollessa kyseessä ei voi olla tyytyväinen tapaan, jolla omnium loppui. Täällähän piti olla kunnossa. Kaikki kevään kisatkin ajettiin maantiellä tätä varten.

Tänään jatketaan kilpailuja linja-ajolla. Ohjelman mukaan ajetaan kaksi karsintaerää, joiden jälkeen puolisen tuntia taukoa ja finaali. Huomenna vuorossa pisteajoa.

Ketju poikki,
-M

tiistai 15. heinäkuuta 2014

UCI GP Italia

Kisojen välillä ei ehdi juurikaan tapahtumaan. Sitä purkaa vaatekassin, pesee pyykit ja täyttää kassin uudestaan. Välissä treeniä maantiellä sen mitä ehtii, ja kohti kisoja.

Kesäkauden toiseksi viimeinen kilpailu on käsillään, kun vuorossa on Italian GP. Fiorenzuolassa ajettava kilpailu on osallistuvien maiden ja kuskien määrässä mitattuna suurin yksittäinen kilpailu. Paikalla on parikymmenta maata ja miehissä noin 150 kuskia. Rata on 394 metrinen, kapeahko ja epätasainen betonivelo, joka pomputtaa pyörä melkoisen paljon - toki kaikille kuskeille saman verran.

Oma ohjelmani rakentuu omniumista, pisteajosta ja linja-ajosta. Kaikkiin lajeihin ajetaan kuuleman mukaan karsinnat, joten työn takana tulee olemaan finaalipaikat. Taso on kova, joten omat mahdollisuudet karsinnoissa lepäävät sopivaan irtiottoon pääsemisessä ja sitä kautta pisteiden/kierrosten keräämisessä. Toisaalta tasoa on hyvä mitata kovissa kisoissa, joten tämä on Puolan kisaviikonlopulle varsin luonteva jatko.

Kisat loppuvat osaltani perjantaina, mutta en kokenut minkäänlaista mielenkiintoa lähteä lauantaiksi ajamaan rata-SM -kilpailuja Helsinkiin. Kuuleman mukaan kuskeja niin vähän viivalla, että päätös oli varsin oikea. Kuun viimeisenä viikonloppuna olin ajatellut osallistua rata-SM -kilpailujen toiseen osaan, mutta vakavasti harkitsen, että saako kisoista sellaista hyötyä mitä esimerkiksi hyvä treeniviikonloppu tarjoaisi.

Päivityksiä kisojen kuluessa tarjolla ainakin twitterissa!

Ketju poikki,
-M

torstai 10. heinäkuuta 2014

Puolan jälkipyykkiä

Bioracerin ratavaatteet roikkuvat kuivina pyykkinarulla odottaen seuraavaa pakkausta, sekä kuvaamista blogia varten. On kyllä hyvän tuntuisia vaatteita, ja voipi olla, että helteisessä Italiassa haalarin sijaan päällä onkin perinteinen ajopaita + -housut -yhdistelmä. Se vaatteista.

Puolan kisoja on analysoitu sen mitä niissä nyt analysoitavaa on ollut. Ryhmälähtöjen luokkattomuudesta on päästävä eroon ensi viikon kisoihin mennessä, ja ajamisen on muututtava aktiivisemmaksi. Tai ainakin tilanteisiin reagoimisen on oltava nopeampaa. Turha odotella, että edellä oleva vetäisi välin kiinni, jos sillä kuitenkin painaa jaloissa. Toisaalta vauhdit olivat Puolassa hyvää kv.tasoa, joten itselläni ei ainakaan virheisiin niissä vauhdeissa ole varaa.

Aika-ajot sujuivat Puolassa hyvin, mutta parannettavaa jäi toki paljon. Italiassa ei tulla ennätyksiä rikkomaan, mutta myöhemmin syksyllä pitää ajaa paljon kovempaa sekä kilometri, että neljä kilometriä. Tavoiteaikoja on asetettu molemmille matkoille, joten ei muuta kuin töihin!

Kilpailukalenteri päivittyy sivuille tämän viikon kuluessa, jahka saan itselleni muutaman kisakuvion selväksi. Lokakuun EM-kilpailut ovat yhä kauden päätavoite, mutta ajamisen on parannuttava parilla pykälällä, jotta EM-kisoissa on mahdollista päästä asetettuihin tavoitteisiin.

Ketju poikki,
-M

tiistai 8. heinäkuuta 2014

GP Poland, päivä 2

Pitkän kotimatkan verran kerkesi kisoja miettimään, analysoimaan, ja ehkä oppimaan virheistä. Lauantaina ajetut viisi lähtöä painoi pahasti sunnuntaina ja hommat jäikin pahasti kesken.

Ajettuani lauantaina oman ennätykseni 4km aika-ajossa olin kohtuullisen luottavainen 1km aika-ajon suhteen. Välityksiä en lähtenyt kuitenkaan muuttamaan kilsalle, koska jalat painoivat sen verran pahasti. Kilsa sujuikin suhteellisen hyvin ja loppuaika 1.08,2 on uusi ennätykseni. Vanhasta, viime lokakuisesta, ajasta lähti pois 0,9 sekunttia. Omat enkat on tietysti kivoja, mutta...

Iltapäivä session ensimmäinen lähtö oli 15km linja-ajon finaali. Tiedossa oli vauhdikasta kilpailua, mutta oman kunnon ollessa hyvä lähdin luottavaisena kisaan. Ei mennyt ihan putkeen tälläkään kertaa. Kilpailu eteni vauhdikkaasti ja eteni ihan sen mukaan, miten osasin odottaa. Noin 6km ennen maalia 18 ajajan ryhmämme katkesi 12 kuskin kärkeen ja kuuden kuskin takaryhmään, jossa itsekin olin. Eihän se olisi vaatinut kuin samantien reagoinnin, jotta olisin ollut heti kärkiryhmässä, mutta sen sijaan odotin neljän edellä olleen kuskin hoitavan homman. Siinä sitten odottelin ja kärkiryhmä oli jo reilun kurvin verran edellä, paniikki päälle, isku perään ja todella hyvällä vauhdilla väli kiinni ja kärkeen ajamaan.

Tästähän se hauskuus sitten taas alkoi. Vauhti ei laskenut seuraavan kilometrin aikana kärjessä ollenkaan, joten iskun aiheuttamat hapot eivät myöskään poistuneet. Parhaani koitin kärvistellä, että olisin pysynyt ryhmässä, koska matkaa maalin oli vain reilu 4km. Mutta, kun ei pysty niin ei pysty. Ryhmä karkasi vastustamattomasti ulottumattomiin itseltäni, joten päivä tuli valmiiksi. Koitin pitää vauhtia yllä, jos kärjen vauhti laskisi, mutta eipä laskenut tällä kertaa. Punaista lippua sain katsella kierrosta paria myöhemmin, joten tulosluetteloon kirjattiin DNF. Omniumia en jäänyt jatkamaan loppuun, koska tiesin, että jäljellä oleva 40km pisteajo ei enää jalkoja pelastaisi.Kun ei toiminut niin ei toiminut.

Puolasta siis paljon hyvää, mutta paljon huonoa. Hyvää jyminää jaloissa, luokatonta ratkaisukykyä yläpäässä. Taktisesti hyvin ajettuja aika-ajoja, typerästi hölmöiltyjä ryhmälähtöjä.

Olen kuitenkin tyytyväinen viikonloppuun. Etenkin ryhmälähtöihin. Miksi? Koska paikalla oli erittäin hyviä kuskeja. Omniumissa todennäköisesti 5-6 tulevaa olympiamaata, pistarissa ja linja-ajossa näiden maiden kakkoskuskeja/takaa-ajojoukkueen ajajia, joten omaa tasoa sai mitata todella hyvässä seurassa. Ja oma taso oli ryhmälähdöissä porukan huonoimmassa kolmanneksessa, aika-ajoissa aavistuksen puolivälin alapuolella. Jatkossa tarvitaan lisää treeniä, huolellisempaa valmistautumista ja parempaa kilvan ajoa. Aika helppoa.

Ketju poikki,
-M

lauantai 5. heinäkuuta 2014

GP Poland, 1 päivä

Nyt tulee erittäin lyhyt raapustus ensimmäisestä ajopäivästä Puolassa. Yhteenvetona voisi sanoa, että olen hyvässä kunnossa, mutta tässä seurassa se tarkoittaa kuitenkin huonoimman kuskin roolia.

Miesten omniumissa on alkanut olympiakarsinta-aika. Seuraavat kaksi vuotta GP-kisoista kerätään pisteitä, jotta päästään maailman cup-kisoihin, joista saatujen pisteiden perusteella jaetaan parhaille Euroopan kiintion mukaiset kahdeksan (8!!) maapaikkaa olympialaisiin. Jos sanon, että täällä on mukana kuusi olympiamaata niin en liene hirveän väärässsä. Vain Ranska ja Venäjä puuttuu, mutta listalta löytyy Tanska, Iso-Britannia, Saksa, Belgia, Hollanti, Italia, Puola ja Ukraina. Taso on siis kova.

Tavallaan on turhauttavaa hävitä lajeja, ja tapella selviytymistä vastaan ryhmälähdöissä. Toisaalta juuri tälläisessa kilpailussa oman tason mittaaminen onnistuu kaikista parhaiten. Parhaat on mukana, joten jos pärjäät niin olet parhaimpien joukossa, jos et pärjää niin lisää treeniä myllyyn. Helppoa? Kyllä!

Päivän kilpailut alkoivat omniumin karsinta-ajolla, jossa 15km pisteajolla setvittiin 24 kuskia omniumiin. Luotin helppoon jatkoon pääsyyn seitsemällä kiripisteellä, mutta pääsinkin niukasti oman ryhmäni viimeisenä ajamaan omniumia. Pisteajossa pitää ajamisen lisäksi keskittyä tilanteen laskemiseen, ja tällä kertaa en sitä tehnyt.

Omniumin ekassa lajissa, 15km linja-ajossa, lähdin turhan pienellä välityksellä liikkeelle, joka koitui kohtalokseni 2km ennen maalia, kun pääjoukko karkasi edestäni pois. Osa kilpailutaitoa on myös oikeiden välitysten valinta. Itseasiassa en edes tiedä miksi en vaihtanut valmentajani kanssa suunniteltuun kisavälitykseen. Ehkä ajattelin, että jalat säästyisivät pienemmällä tuumalla, ja toivoin samalla, että puolituntia aiemmin päättynyt karsinta painaisi muidenkin jaloissa. Ei ehkä auttaisi olettaa, vaan tehdä kuten suunniteltu.

Omniumin toisessa lajissa ajoin oman ennätykseni 4km takaa-ajossa. 4:46,905 on itselleni hyvä aika, vaikkakin tavoitteena oli ajaa 4:45 tuntumaan. Toisaalta aika kertoo siitä, että kunto on ihan hyvä. Toki on hyvä kertoa, että tuolla ajalla irtosi sija 22/24 tämän kertaisessa kilpailussa. Eli kertoo kivasti tasosta, mutta jälleen mitä loistavin mittari muihin kuskeihin.

Omniumin välissä kävin urakoimassa 30km pisteajon. Lähinnä siksi tänä viikonloppuna täysi ohjelma kahteen päivään, että viikon päästä Italiassa saisi itsestään kunnolla irti. Pistarissa jäin kerran väärään porukkaan, joka lopulta jäi niin pieneksi, että saimme -20pts. Hetkeä myöhemmin olin ylösajamassa pääjoukkoa viiden kuskin kanssa, mutta kunto loppui kesken ja paria hetkeä ennen kuin olisin päässyt pääjoukkoon jouduin luovuttamaan ryhmästämme. Kisa maaliin sijoituksella 18, joka ei tietenkään lämmitä johtuen miinuspisteistä ja siitä, että en pystynyt osallistumaan yhteenkään kiriin.

Ajamisen kanssa on ollut pientä ongelmaa täällä. Itä-Eurooppalaiset kuskit ajavat huomattavan levottomasti radalla verrattuna keski-Euroopan maiden kuskeihin. Siihen kun yhdistää sen faktan, että taso on kova, ja ehkä vähän itsekin hyväksynyt asian, että ei tule pärjäämään, on ajaminen ryhmässä ollut huonoa. Turhan usein päädyn oman vetoni jälkeen porukan perälle istuskelemaan, jossa ei ole ollenkaan niin levotonta kuin pääporukassa. Toki sieltä nousen aika-ajoin ylöspäin, mutta 24 kuskin kisassa irtiottoihin pääseminen on mahdotonta perältä, ja irtiotot ovat kuitenkin se mihin oma ajamiseni vielä radalla perustuu.

Omniumin pudotusajossa kulminoitui huono ajotuntuma, -fiilis, ja -taito. Olin ihan hyvällä paikalla alareunassa, kun tultiin ekaan pudotukseen, mutta oma kaistani ei vetänytkään loppuun asti ja ekana pois. Vauhti on kova tietysti pudotusajoissa, mutta kyllä fakta vain on se, että oma ajotaito ei ole sellainen, että pystyisin pudotusajoja ajamaan hyvin. Treeniähän se vain vaatisi, mutta kenenkäs kanssa treenaat...Ei se tietenkään ole pelkästään treenin puutteesta kiinni. Sitä joko osaa tai ei osaa ajaa ahtaassa muodostelmassa kovaa samalla tarkkaillen omaa sijoitusta. Itse en tätä taitoa hallitse. Mutta on hieno katsoa niiden ajamista, jotka osaavat ajaa pudotusajoa kunnolla.

Huomenna jatkuu kisat omniumin lopuilla lajeilla ja linja-ajolla. Kisakuulumisia twitterissä ja tarinaa täällä jahka Puola vaihtuu Liettuan, Latvian, Viron ja Helsingin kautta Turuksi.

Ketju poikki,
-M

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kilpailuennakkoa GP Poland

Koska en ole varma tarjoaako Puola käyttööni internet-yhteyttä tulevina päivinä niin spekuloidaan tulevilla kilpailuilla jo muutamaa päivää ennen itse kisoja. Sateinen Liettua on vaihtumassa aurinkoiseen Puolaan huomenissa, ja matkaa on taivallettavana kahdeksan tunnin verran.

Puolassa on ohjelmassa kesäkilpailukauden toinen kilpailu UCI GP Poland, joka kuuluu kansainvälisen ratakalenterin ykköskategorian kilpailuihin. Ratakilpailuja on kolmessa kategoriassa ja korkeampi kategoria kasvattaa osallistuvien maiden määrää, palkintorahoja ja jaettavia rankingpisteitä. Kovaa mennään toki aina, oli kategoria mikä hyvänäsä.

Kesäkilpailukausi alkoi kuukausi sitten Saksassa, jossa kilpailut sujuivat hyvin. Saksan jälkeen tekeminen on kangerrellut hieman, mutta vähitellen olen päässyt taas hyvään harjoittelurytmiin kiinni. Tällä viikolla olen tehnyt muutaman treenin radalla, jotka ovat, outoa kyllä, menneet koko ajan huonompaan suuntaan. Kello kertoo karua kieltä...

Onneksi viikonlopun kisoihin on vielä aikaa. Huomisen matkustuspäivän, ja perjantain treenin jälkeen homma voi näyttää jo ihan toiselta, kun lauantaina aloitetaan kilpailut Puolassa. Kilpailuohjelmaa ei ole vielä julkaistu, mutta lajeina on omnium, pisteajo ja linja-ajo. Se, että mitä tulen ajamaan on hieman vielä auki, etenkin koska omnium päättyy tätä nykyä pisteajoon on mahdotonta ajaa heti perään toista pisteajoa.

Omniumin lajijärjestys muuttui 20.6 alkaen ja jatkossa omnium ajetaan seuraavasti:

Päivä 1: linja-ajo 15km, aika-ajo 4km, pudotusajo
Päivä 2: aika-ajo 1km, lentävä kierros, pisteajo 40km (ennen 30km).

Omniumin lajijärjestyksen muutoksen taustalla oli se, että aika-ajojen painotus pienenee hieman, etenkin koska jatkossa pisteajon pisteet tulee siirtymään suoraan omnium-pisteisiin. Jatkossa viidestä ensimmäistä lajista jaetaan pisteitä siten, että voittaja saa 40pts, toinen 38pts, kolmas 36pts jne...Pisteajo nousee siis suureen arvoon, joka on tietysti mukavaa, koska olen itse omniumeissa pärjännyt yleensä mukavasti pistarissa. Tietysti, kun alla on viisi lajia muuttuu myös pisteajon luonne todella paljon.

Puolasta koitan päivitellä kisakuulumisia, joko tänne blogin puolelle tai twitteriin https://twitter.com/mikasimola

Ketju poikki,
-M

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kilpailuja

Kiirettä pitää, kun SM aika-ajostakin on jo kulunut neljä päivää ja vasta nyt ehtii kirjoittelemaan tarinaa. Matkaa on aika-ajon jälkeen tehty useamman kilometrin verran, kolmen yön unet jäänyt lyhyeksi reissaamisen takia, mutta onneksi radallakin kerennyt treenaamaan jo pari päivää.

SM-tempo sujui viime perjantaina Hyvinkäällä mukavasti ajellen. Maantiepyörään viritellyt lisätangot eivät luoneet kovin aerodynaamista pakettia, mutta sehän ei hyvää ajofiilistä vähentänyt. Tavoitteena oli ajaa tasainen 47km, mutta välttää aivan limitille menemistä, jotta palautuisi vuoden ainoasta aika-ajosta nopeammin. Reitti oli mukava ajaa pienine mäkineen ja mutkineen, ja olenkin itse tälläisen aika-ajon kannalla, jos vertaa siihen, että ajetaan eteenpäin 10km, käännytään keilan ympäri ja tullaan takaisin. Sen verran paljon pidin aika-ajon ajamisesta, että ensi vuoteen aion panostaa aika-ajopyörän verran! Feltin mallistosta löytyy taatusti menopeli, joka siivittää ensi vuonna tuloksiin.

Tempon jälkeen kävin kotoa hakemassa ratavälineet ja lähdin kohti heinäkuun kisarupeamaa. Tämä viikko vierähtää Liettuassa treenaillessa, josta viikonlopuksi siirrytään Puolaan UCI GP-kilpailuun. Ohjelmassa omnium ja/tai pisteajo+linja-ajo. Puolan jälkeen on seitsemän päivää aikaa hioa kuntoa ennen Italian GP-kilpailua. Heinäkuun päätteeksi yritän vielä ajaa Helsingissä SM-radalla muutaman matkan, paitsi jos lähden ajamaan seurajoukkueeni etappikilpailuja Belgiaan. Ohjelma on siksi auki, että tarvitsee katsoa miten Puolassa kulkee, jotta voi tehdä päätöksiä ratakilpailukauden jatkamisesta, tai maantiejakson aloittamisesta.

UCI:n poistettua maailman cupista ei-olympialajit on syksyn pääkilpailujen ympärille koitettu rakentaa mahdollisimman hyvä kilpailuohjelma. Tällä hetkellä näyttää, jopa pelottavan, hyvältä, että saan toteutettua täysin sitä ohjelmaa, jonka uskomme valmistavan parhaaseen mahdolliseen EM-kisatulokseen. Pettymyksiä tiedossa siis....

Ketju poikki,
-M