Kaikki keinot ovat näköjään käytössä kun taistelen maanantain harjoituksen aloittamista vastaan. Blogin yhdentoista päivän hiljaiselokin saadaan katkaistuksi kun koitan keksiä syitä miksi en mene Kupittaan Velolle palelemaan tänään. Reipas pohjoistuuli hyväilee takapihan koivuja lennättäen lehdet märälle nurmikolle.
Treenit siirtyivät jo viime viikon aikana sisälle ja rullat sekä traineri olivat kovassa käytössä pitkin viikkoa. Muutama viimeinen viikonloppu on mennyt reippaita treenejä ajaessa ulkona, vapaita välityksiä käyttäen. Välitykset on jatkossa jälleen rajoitettu ja tarkoituksena olisi saada seuraavien päivien aikana ratajalat toimimaan.
Kilpailut jatkuvat ensi viikolla kahden päivän ajan Wienissa, jossa ohjelmassa pisteajo, linja-ajo ja kilometri. Wienin kisat tulevat olemaan kovasti erilaiset kuin Gentissa muutama viikko sitten. Wieniin marssinee jälleen 10-12 Dukla Prahan kuskia Tsekeistä, Itävallan muutama kova kuski, jotka koittavat murtaa Duklan miesylivoimaa, Puolasta on tulossa maajoukkue kuin myös Saksasta.
Treenit ovat sujuneet hyvin ja päivä päivältä ajaminen tuntuu paremmalta. Viimeinen kuukausi on siis ensimmäinen tänä vuonna kun harjoittelua on yhtään kevennetty. Tämä näkyy parempana vireystilana harjoituksissa, parempina vauhteina ja korkeampina tehoina. Seuraavat päivät sujuvatkin ratapyörän päällä ja tavoitteena on löytää ratajalkoja ja saada hyvä kunto siirrettyä radan puolelle.
Seitsemäs harjoituspäivä edellisestä levosta on kuitenkin syytä pikku hiljaa aloittaa. Toivottavasti päivän harjoitukset sujuvat sutjakkaammin mitä blogin kirjoittaminen. Tämän aamun tekstissä taisi lopulliseen versioon päätyneiden merkkien määrä olla yhtä suuri kuin backspace-näppäimen painallusten määrä.
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti