Pari päivää ollut Pariisin kupeessa, Saint Quentin en Yvelinesin kaupungissa, odottelemassa EM-kilpailuja. Huomenna olisi kisa, jonka jälkeen ollaan joko huomattavan pettyneitä tai kovin tyytyväisiä.
Kanadan jälkeen haettiin lyhyellä leirillä ajotuntumaa ja kierroksia. Eilen ja sunnuntaina nuo kierrokset konkretisoituvat kisaradalla hyvillä vedoilla, jossa jalka kävi 135-140rpm vetojen pituuden ollessa 375-500 metriä. Lihakset tuntuvat myös kovin rennoilta. Paikkoja ei särje eikä kolota. Se, että onko se hyvä vai huono asia onkin sitten ihan oma lukunsa. Ennen MM-kisoja esimerkiksi, kun kunto oikeasti iski huippuunsa, alkoi myös lihaksistossa tuntua jokainen pienikin tekeminen.
Tämä on muutenkin ollut erilainen valmistautuminen MM-kisoihin verrattuna. Jos nyt vaikka toteaisi, että valmistautumisessa on ollut eroa kuin kesällä ja talvella! Paineet suorituksessa on myös erilaiset. MM-kilpailuissa lähdettiin haastamaan SE-tulosta. Nyt ei voi enää lähteä haastamaan, vaan ainoa onnistunut suoritus tulee siitä, että uusi SE syntyy.
Miten se sitten ajo onnistuisi tällä kertaa.
Pariisin rata on erilainen kuin Lontoon. Radan profiili on erilainen, mutta vaikuttaisi, että täällä pystyisi esimerkiksi starttikiihdytyksen vetämään pidemmälle kuin Lontoossa. Portista lähdettäessä on noin 170 metriä aikaa saada vauhtia kiihdytettyä putkelta, jonka jälkeen koitamme jatkaa vielä kiihdytystä penkistä 40-60 metriä ennen aika-ajoasentoon pudottautumista. Rata vaikuttaa siltä, että tuo on nopein tapa toimia täällä.
Loppumatkaa, eli sitä jäljellä olevaa 750 metriä, lähestymme riskillä hiukan uudella tavalla. Kun isken itseni aika-ajoasentoon jatkan ajamista maksimivauhdin päällä niin pitkään (250-400 metriä) kuin mahdollista, jonka jälkeen aloitan lopputaistelun (500-350 metriä) maaliin vauhdin hyytyessä.
Tuo voi onnistua. Jos saan hyvän startin ja vauhdin päälle pystyn ajamaan kovilla, +135rpm, kierroksilla rennosti, joten kymmenykset voivat kääntyä puolelleni, vaikka lopussa hyytyykin kovemmin. Teemoitimme tämän kilometrin valmentajan kanssa siten, että radalle jätetään kaikki se mitä löytyy. Tuohan on oma ongelmani yhä, että en saa itsestäni irti yhtä paljon kuin kilpakumppanit kilometrin aikana. Siinä missä muut toipuvat vartin pelkästä ajosta happea haukkoen olen itse jo usein pakannut kamani ja suuntaamassa kohti lähintä kahvipistettä.
Tulee hyvä ajo tai ei niin matka jatkuu täältä reilun kahdeksan viikon päässä olevaan GP-kisaan, jossa koitetaan taas kerätä pisteitä MM-rankingpottiin.
Iltasella tai huomenna lisää kuulumisia! Pahoittelut, että ollut vähän hiljaista, mutta ollut myös kovin kiirus...
Ketju poikki,
M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti