Hiljaista on blogin puolella. Kun ei ole mitään sanottavaa niin parempi olla hiljaa!
Turun Sanomien TS-kortteliajoennakko löytyy täältä:
http://www.ts.fi/urheilu/3928088/Konkarin+neuvoilla+korttelirundille
Konkari on mielenkiintoinen titteli. #deralte
Ketju poikki,
Mika
perjantai 27. huhtikuuta 2018
sunnuntai 28. tammikuuta 2018
Vuoteen 2018!
I'm back.
No, josko koskaan ollutkaan poissa, mutta ainakin jatkossa olen taas takaisin jossakin. Edes blogin puolella.
Ehkä otsikon mukainen blogiteksti olisi sopinut paremmin vaikkapa kuukausi sitten kirjoitettavaksi, mutta kuka näitä nyt laskee, että koska vuoden 2018 oikeastaan aloittaa. Itse aloitan sen vaikkapa nyt sitten lopullisesti. Tarkemmin, jos tahtoo määrittää niin aloitan vuoden 2018 tavoitteineen huomenna!
Vuosi 2018 tarjoaa paljon uutta ja vähemmän vanhaa. Uutta on tarjolla siten, että urheilija Mika Simolasta on tullut yhä enemmän valmentaja/taustaihminen Mika Simola.
Vuoden alusta asti olen hoitanut osa-aikaisena Turun Urheiluliiton pyöräilyn valmennuspäälikön hommia. Lisäksi olen mukana parissa Suomen Pyöräilyn luottamustoimessa, joista toinen on ratapyöräilyn lajivastaavan rooli ja toinen on Huippupyöräily-yksikössä toimiminen. ( Lue täältä: https://us13.campaign-archive.com/?e=&u=b44518e5d8a121192e46614d2&id=82d293877a )
Ratapyöräilyn lajivastaavana pääsee oikeasti mielenkiintoisten asioiden pariin, kun on mahdollista aloittaa, tai no yrittää aloittaa, jonkinlaisen systeemin luomista suomalaiseen ratapyöräilyyn. Välttämättä kauden 2018 U19-maajoukkue ei ole koolla pilattu, mutta toisaalta mahdollistaa huomattavasti paremman keskittymisen urhelijoiden auttamiseen maajoukkuevalmentajana, kun urheilijoita on, ainakin vielä, vähemmän ryhmässä.
Radallahan toiminta eroaa monesta muusta maajoukkeutoiminnasta huomattavasti ja siinä missä maantielle voidaan vaikkapa vain valita maajoukkue hyvien tulosten perusteella on radalla panostettava pidemmällä ajanjaksolla erikoisharjoitteluun, jotta tuloksia olisi saavutettavissa. Itse tullut vuosien saatossa nähtyä monenmoista "lajivastaavaa" suomalaisessa ratapyöräilyssä, joista osa yritti hoitaa hommat reilusti, osa ei edes yrittänyt.
Nyt kuitenkin tarkoitus viedä hommia uudelle tasolle ja nimenomaan auttaa ja opastaa nuoria urheilijoita, jotta kehtaa puhua maajoukkuetoiminnasta. Ehkäpä tätä päästään seurailemaan blogin kautta tässä vuoden aikana. Radallahan on viime vuosina ollut aavistus eurooppalaista trendiä, että aktiiviajajat vastaavat omien ajojensa ohella nuorten ikäluokista; Kenny de Ketele Belgiassa, Andreas Müller Itävallassa...
Toinen mielenkiintoinen luottamustoimi Suomen Pyöräilyssä on Huippupyöräily-yksikössä toimiminen. Availlaan tätä tässä vuoden mittaan myös tarkemmin ja käydään läpi esimerkiksi Suomen Pyöräilyn Profiilistestiä, jolla urheilijat jatkossa voivat tehdä kustannustehokkaita kenttätestejä ja verrata tuloksiaan hyvään viitekehykseen.
Onneksi luottamustoimet vievät aikaa vain tunnin pari viikossa, jotta jää aikaa myös ajaa! Lopettamispäätökseni viime keväältä pitää yhä. Siitä huolimatta on viriämässä hyvää vauhtia ajatelmia pienistä ajohommista kauteen 2018. Kunto on ihan mainio ja harjoittelua suunnattu jo useamman kuukauden ajan tavoitteellisia ajoja kohti ;)
Ketju poikki,
M
No, josko koskaan ollutkaan poissa, mutta ainakin jatkossa olen taas takaisin jossakin. Edes blogin puolella.
Ehkä otsikon mukainen blogiteksti olisi sopinut paremmin vaikkapa kuukausi sitten kirjoitettavaksi, mutta kuka näitä nyt laskee, että koska vuoden 2018 oikeastaan aloittaa. Itse aloitan sen vaikkapa nyt sitten lopullisesti. Tarkemmin, jos tahtoo määrittää niin aloitan vuoden 2018 tavoitteineen huomenna!
Vuosi 2018 tarjoaa paljon uutta ja vähemmän vanhaa. Uutta on tarjolla siten, että urheilija Mika Simolasta on tullut yhä enemmän valmentaja/taustaihminen Mika Simola.
Vuoden alusta asti olen hoitanut osa-aikaisena Turun Urheiluliiton pyöräilyn valmennuspäälikön hommia. Lisäksi olen mukana parissa Suomen Pyöräilyn luottamustoimessa, joista toinen on ratapyöräilyn lajivastaavan rooli ja toinen on Huippupyöräily-yksikössä toimiminen. ( Lue täältä: https://us13.campaign-archive.com/?e=&u=b44518e5d8a121192e46614d2&id=82d293877a )
Ratapyöräilyn lajivastaavana pääsee oikeasti mielenkiintoisten asioiden pariin, kun on mahdollista aloittaa, tai no yrittää aloittaa, jonkinlaisen systeemin luomista suomalaiseen ratapyöräilyyn. Välttämättä kauden 2018 U19-maajoukkue ei ole koolla pilattu, mutta toisaalta mahdollistaa huomattavasti paremman keskittymisen urhelijoiden auttamiseen maajoukkuevalmentajana, kun urheilijoita on, ainakin vielä, vähemmän ryhmässä.
 |
| U19 ratamaajoukkueen kausisuunnitelma |
Nyt kuitenkin tarkoitus viedä hommia uudelle tasolle ja nimenomaan auttaa ja opastaa nuoria urheilijoita, jotta kehtaa puhua maajoukkuetoiminnasta. Ehkäpä tätä päästään seurailemaan blogin kautta tässä vuoden aikana. Radallahan on viime vuosina ollut aavistus eurooppalaista trendiä, että aktiiviajajat vastaavat omien ajojensa ohella nuorten ikäluokista; Kenny de Ketele Belgiassa, Andreas Müller Itävallassa...
Toinen mielenkiintoinen luottamustoimi Suomen Pyöräilyssä on Huippupyöräily-yksikössä toimiminen. Availlaan tätä tässä vuoden mittaan myös tarkemmin ja käydään läpi esimerkiksi Suomen Pyöräilyn Profiilistestiä, jolla urheilijat jatkossa voivat tehdä kustannustehokkaita kenttätestejä ja verrata tuloksiaan hyvään viitekehykseen.
Onneksi luottamustoimet vievät aikaa vain tunnin pari viikossa, jotta jää aikaa myös ajaa! Lopettamispäätökseni viime keväältä pitää yhä. Siitä huolimatta on viriämässä hyvää vauhtia ajatelmia pienistä ajohommista kauteen 2018. Kunto on ihan mainio ja harjoittelua suunnattu jo useamman kuukauden ajan tavoitteellisia ajoja kohti ;)
Ketju poikki,
M
keskiviikko 27. syyskuuta 2017
Kesäkausi 2017
Kuvia kauden 2017 kesän ajoista. Kuvaajina Mikko Rantanen ja Antti Ruotsalo.
Ketju poikki!
-M
Ketju poikki!
-M
lauantai 20. toukokuuta 2017
Päivänä eräänä...
MM-radasta on aikaa viisi viikkoa. Kovin vähän on tullut ajateltua pyöräilyä sen jälkeen. Ajettua toki senkin edestä!
Viimeiset 4,5 viikkoa on tullut oltua kotosalla ja kolmeenkymmeneen päivään on mahtunut yli 25 lenkkiä, joista oikeastaan kaikki Gif-Chebicin Sepän Laurin kanssa. Ja pyöräily on tosiaan maistunut hyvälle! Niin hyvälle, että sitä ei ole sen kummemmin edes viitsinyt ajatella. Toki Laten kanssa on tullut omia ajatuksia palloteltua paljon, mutta mitään selkeää suuntaa ei niissäkään oikein ole.
Ajaminen kulkee tällä hetkellä melkoisen hyvin. Ottaen huomioon kuinka hyvässä kunnossa ajoseurani on, olen melko tyytyväinen omaan tekemiseeni. Noin niinkuin ilman kummempia treeniohjelmia ja fiiliksellä ajellessa. Marraskuusta 2015 alkaen, noin puolentoista vuoden ajan, tehdyt voimatreenit salilla alkavat olla vain muisto, kun ylimääräinen liha on katoamaan päin ja sehän tietysti näkyy suoraan siinä kuinka kivasti vaikkapa Toijaistenmäki nousee - tosi kivasti!
Radan 1km aika-ajo, jota koen ajaneeni marraskuusta 2015 alkaen aina huhtikuun 2017 puoliväliin, oli hyvä yritys! Harjoittelin taatusti väärin kevään 2016 MM-kisojen jälkeen aina tämän vuoden MM-kisoihin. Tein liikaa, joka ei kovissa anaerobisissa harjoituksissa toimi, vaan ajoin lähinnä kroppaa tasaiseen jumiin. Se näkyi ajoissa. En päässyt kuin noin 0,6 sekunnin päähän omasta SE:stani, toki kolme kertaa, mutta tuon lähemmäs ei ollut asiaa.
Virhe on siis helppo myöntää! Virhe ei ollut se, että panostin radan kilometrille tuon 1,5 vuotta. Henkisesti rankka 18 kuukautta, joka vei kisaamaan vähän sinne ja tänne, söi 3,5 kuukaudessa koko vuoden 2017 budjetin ja jätti käteen ison pettymyksen. Olosuhteet sain luotua sellaisiksi kuin ne on yksinäisen amatöörin Suomessa mahdollista saada hyvien yhteistyökumppanien tuella.
Juhana Hietalan kanssa vaihdoin tänään pari sanaa ollessani huoltamassa Urheiluliiton junnuja Tampereella korttelikisassa. Tämä taisi olla se päivä eräs jolloin vähän kirkastui missä menen ja mitä tehdä jatkossa pyöräilyn kanssa.
Kuten yllä kirjoittelin kuntoni on hyvä. Miksei olisi? MM-kisoista on aikaa 5 viikkoa, olen ajanut yli 70 tuntia maantietä neljään viikkoon ja suurin osa treeneistä on ollut reippaita vuorovetotreenejä. Kuntoni on itseasiassa erittäin samoissa tasoissa kuin kausilla 2014 ja 2015 kun ajoin radalla parhaimpia tuloksiani (aavistuksen liian kovissa kisoissa). Viime syksynä ajoin Kanadassa treeninä GP:ssa scratchin (7.) ja 4km (4.47) ilman minkäänlaista treeniä noille matkoille, mutta kilometrin treenien tuomien anaerobisten ominaisuuksien avulla.
Hong Kongiin loppui se tietty vaihe ajouraani. En osaa tarkemmin sanoa mikä se vaihe on, mistä se alkoi, mitä kaikkea se piti sisällään, mutta päätepiste on selvä. Se oli MM 1km.
Saatan ajaa syksyllä vähän kilpaa. Ehkä. Käyn ainakin Kupittaan velolla koittamassa ratapyörääni. Toki se, että kisoihin lähtisin tarkoittaa omien aikarajojen rikkomista Kupittaalla. Aikarajojen, jotka ovat melko tiukat.
18 kuukautta kilometriä oli todella hauskaa aikaa. Se alkoi vahingossa ja päättyi epäonnistumiseen. Se oli todella yksinäistä aikaa, jota en kenellekään suoraan suosita (voin auttaa, jos joku haluaa koittaa kilometriä tai muita ratalajeja), mutta joka jätti paljon. Myös negatiivisessa valossa; eli kilpailumotivaation katoamisena.
Onneksi kevään mittaan nähnyt hyviä kavereita kisoissa joiden kanssa päässyt vaihtamaan sanan tai pari, sekä tunnit Laten kanssa, jotka toivat itseni tähän hetkeen. Päivään erääseen jolloin ajatus lähti ehkä valkenemaan ja harkitsen ekaa kertaa paluuta vanhaan - ei omnium vanhaan, vaan siihen, josta hommat radalla alkoi; pistariin ja scratchiin (sekä neloseen).
Ketju poikki,
-M
ps. Seuraava teksti voi tulla huomenna, ensi viikolla, Juhannuksena tai elokuun lopussa!
Viimeiset 4,5 viikkoa on tullut oltua kotosalla ja kolmeenkymmeneen päivään on mahtunut yli 25 lenkkiä, joista oikeastaan kaikki Gif-Chebicin Sepän Laurin kanssa. Ja pyöräily on tosiaan maistunut hyvälle! Niin hyvälle, että sitä ei ole sen kummemmin edes viitsinyt ajatella. Toki Laten kanssa on tullut omia ajatuksia palloteltua paljon, mutta mitään selkeää suuntaa ei niissäkään oikein ole.
Ajaminen kulkee tällä hetkellä melkoisen hyvin. Ottaen huomioon kuinka hyvässä kunnossa ajoseurani on, olen melko tyytyväinen omaan tekemiseeni. Noin niinkuin ilman kummempia treeniohjelmia ja fiiliksellä ajellessa. Marraskuusta 2015 alkaen, noin puolentoista vuoden ajan, tehdyt voimatreenit salilla alkavat olla vain muisto, kun ylimääräinen liha on katoamaan päin ja sehän tietysti näkyy suoraan siinä kuinka kivasti vaikkapa Toijaistenmäki nousee - tosi kivasti!
Radan 1km aika-ajo, jota koen ajaneeni marraskuusta 2015 alkaen aina huhtikuun 2017 puoliväliin, oli hyvä yritys! Harjoittelin taatusti väärin kevään 2016 MM-kisojen jälkeen aina tämän vuoden MM-kisoihin. Tein liikaa, joka ei kovissa anaerobisissa harjoituksissa toimi, vaan ajoin lähinnä kroppaa tasaiseen jumiin. Se näkyi ajoissa. En päässyt kuin noin 0,6 sekunnin päähän omasta SE:stani, toki kolme kertaa, mutta tuon lähemmäs ei ollut asiaa.
Virhe on siis helppo myöntää! Virhe ei ollut se, että panostin radan kilometrille tuon 1,5 vuotta. Henkisesti rankka 18 kuukautta, joka vei kisaamaan vähän sinne ja tänne, söi 3,5 kuukaudessa koko vuoden 2017 budjetin ja jätti käteen ison pettymyksen. Olosuhteet sain luotua sellaisiksi kuin ne on yksinäisen amatöörin Suomessa mahdollista saada hyvien yhteistyökumppanien tuella.
Juhana Hietalan kanssa vaihdoin tänään pari sanaa ollessani huoltamassa Urheiluliiton junnuja Tampereella korttelikisassa. Tämä taisi olla se päivä eräs jolloin vähän kirkastui missä menen ja mitä tehdä jatkossa pyöräilyn kanssa.
Kuten yllä kirjoittelin kuntoni on hyvä. Miksei olisi? MM-kisoista on aikaa 5 viikkoa, olen ajanut yli 70 tuntia maantietä neljään viikkoon ja suurin osa treeneistä on ollut reippaita vuorovetotreenejä. Kuntoni on itseasiassa erittäin samoissa tasoissa kuin kausilla 2014 ja 2015 kun ajoin radalla parhaimpia tuloksiani (aavistuksen liian kovissa kisoissa). Viime syksynä ajoin Kanadassa treeninä GP:ssa scratchin (7.) ja 4km (4.47) ilman minkäänlaista treeniä noille matkoille, mutta kilometrin treenien tuomien anaerobisten ominaisuuksien avulla.
Hong Kongiin loppui se tietty vaihe ajouraani. En osaa tarkemmin sanoa mikä se vaihe on, mistä se alkoi, mitä kaikkea se piti sisällään, mutta päätepiste on selvä. Se oli MM 1km.
Saatan ajaa syksyllä vähän kilpaa. Ehkä. Käyn ainakin Kupittaan velolla koittamassa ratapyörääni. Toki se, että kisoihin lähtisin tarkoittaa omien aikarajojen rikkomista Kupittaalla. Aikarajojen, jotka ovat melko tiukat.
18 kuukautta kilometriä oli todella hauskaa aikaa. Se alkoi vahingossa ja päättyi epäonnistumiseen. Se oli todella yksinäistä aikaa, jota en kenellekään suoraan suosita (voin auttaa, jos joku haluaa koittaa kilometriä tai muita ratalajeja), mutta joka jätti paljon. Myös negatiivisessa valossa; eli kilpailumotivaation katoamisena.
Onneksi kevään mittaan nähnyt hyviä kavereita kisoissa joiden kanssa päässyt vaihtamaan sanan tai pari, sekä tunnit Laten kanssa, jotka toivat itseni tähän hetkeen. Päivään erääseen jolloin ajatus lähti ehkä valkenemaan ja harkitsen ekaa kertaa paluuta vanhaan - ei omnium vanhaan, vaan siihen, josta hommat radalla alkoi; pistariin ja scratchiin (sekä neloseen).
Ketju poikki,
-M
ps. Seuraava teksti voi tulla huomenna, ensi viikolla, Juhannuksena tai elokuun lopussa!
perjantai 28. huhtikuuta 2017
MM Hong Kong - ajokuva
Alamy:n kuvaaja oli napannut MM-kisoista hyvän kuvan ajosta. Oikeuksia ei vielä ole kuvaan hankittu, joten siitä syystä Alamyn printtejä ympäriinsä.
Kuva lienee kilpailun jälkimmäiseltä puolikkaalta, koska vartalo noussut aavistuksen ja ajolinja on jo kovin kaukana mustalta viivalta.
-M
Kuva lienee kilpailun jälkimmäiseltä puolikkaalta, koska vartalo noussut aavistuksen ja ajolinja on jo kovin kaukana mustalta viivalta.
 |
| http://c7.alamy.com/comp/J19J7G/hong-kong-16th-april-2017-uci-2017-track-cycling-world-championships-J19J7G.jpg |
-M
torstai 20. huhtikuuta 2017
Turun Sanomat 20.4.2017
Merja Kallikarin oikein mainio juttu Turun Sanomissa 20.4.2017
Oli hienoa, että TS pyysi saada olla se kanava, jota pitkin asia tuodaan kunnolla esille. Vuosien ajan tehty useita juttuja, joten mielelläni myös tämä tehtiin Turun Sanomien kanssa
http://www.ts.fi/urheilu/3480719/Ratapyorailija+Simola+vasyi+kisareissuihin
Ota seurantaan: https://twitter.com/MKallikari
Ketju poikki,
-M
Oli hienoa, että TS pyysi saada olla se kanava, jota pitkin asia tuodaan kunnolla esille. Vuosien ajan tehty useita juttuja, joten mielelläni myös tämä tehtiin Turun Sanomien kanssa
http://www.ts.fi/urheilu/3480719/Ratapyorailija+Simola+vasyi+kisareissuihin
Ota seurantaan: https://twitter.com/MKallikari
Ketju poikki,
-M
tiistai 18. huhtikuuta 2017
MM Hong Kong: linkkejä kisan jälkeisiin tiedotteisiin
Lyhyt, mutta tylsä blogiviesti!
https://www.instagram.com/p/BS7jS5-B6X4/
SPU tiedote
Kyllä eilen olisi mieluummin ollut Lattomerellä ajamassa kuin täällä pakkaamassa!
Ketju poikki,
-M
https://www.instagram.com/p/BS7jS5-B6X4/
SPU tiedote
Kyllä eilen olisi mieluummin ollut Lattomerellä ajamassa kuin täällä pakkaamassa!
Ketju poikki,
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)