Maanantaina alkanut rataleiri ei ole toistaiseksi tarjonnut suuria riemunaiheita. Meno on todella tahmaisen tuntuista. Edellisellä leirillä neljä viikkoa sitten jalat tuntuivat varsin hyviltä ja meno maittoi. Tämän kertainen leiri on tarjonnut enemmän pientä jälkeenjääntiä jokaisessa treenissä tavoitevauhdeista.
Ohjelmassa olleet vedot ovat toki suunniteltu vauhdikkaiksi, mutta kun säännöllisesti vauhdit putoavat alle 50kmh lyhyissäkin vedoissa ei voi olla tyytyväinen. Jaloissa tulee kovilla tehoilla selkeä blokki vastaan reilussa 110 kierroksessa. Treeneissä välitykset ovat isoja ja isot välitykset tietysti vaativat voimaa rentouden lisäksi. Tuntuma vain on, että ongelmia on enemmän tuon ajoasennon ja ajamisen rentouden kanssa kuin happojen kertymisessä jalkoihin.
Onneksi leiriä on kahden päivän ja kolmen harjoituksen verran jäljellä. Paljon ehtii tekemään vielä ja jospa se rentouskin sieltä löytyisi ajamiseen. Tosin onhan se niinkin, että kaikki eivät vain osaa...Tarvinnee tosin koittaa muistuttaa itseään siitä, että tämä on vasta toinen kerta kauteen 2014, kun ajetaan kovempia vetoja, joten ehkäpä kovien treenien vähyys näkyy vielä ajamisessa.
Pieni stressi treeneistä tosin lienee hyvästä. Stressi tosin kasvaa leiriolosuhteissa nopeasti ja ulkopuoliset ärsykkeet, jotka eivät liity omaan treenaamiseen ja joille ei voi mitään, lisäävät stressiä monasti todella paljon. Tasapainoilua, sitähän tämä tällä kertaa on.
Toivottavasti huomisissa treeneissä saadaan;
Ketju poikki!
-M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti