Ensimmäinen, äärimmäisen epätalvisen, talven kohokohdista on takanapäin. Turun talven suurimpia iloja lienee taas tänäkin vuonna siitä pois pääseminen. Tällä kertaa poispääseminen tarkoitti talven ensimmäistä rataleiriä.
Talven rytmitys on tuttu aikaisemmilta vuosilta. Muutamisen viikkoa aina kotosalla trainerin kanssa, jonka jälkeen viideksi päivää radalle. Ensimmäiset muutamisen viikkoa oli tänä talvena neljä viikkoa, jotka menivät pitkälti trainerin ja kuntosalin vuorovedolla. Sunnuntai-iltana pakkailin ratapyörän, rullat ja kaksi Urheiluliiton junnua autoon ja otin suunnaksi velon.
Rataleirin ohjelma oli tällä kertaa helppo. Treeniä on toistaiseksi niin vähän takana, että ei ollut syytä lähteä turhia höntyilemään radalla: aamutreenissä oli ohjelmassa lyhyitä vetoja radalla ja iltapäivisin tunti perusajoa rullilla. Viikon päätavoite oli testailla jalkojen pyörimistä ja toisaalta herätellä kroppaa hiukan siihen, että seuraava harjoitusjakso on ensimmäinen aavistuksen kovempi, jossa viikottaiset perusajomäärät nousevat kymmenen tunnin paikkeille.
Viikko meni kokonaisuudessaan varsin hyvin. Nousujohteisuus kulminoitui mukavasti viimeisen päivän viimeiseen pisteajovetoon, jossa loppukirissä kierrokset nousivat 145 rpm paikkeille. Toisaalta treenivälityksillä pitääkin jalkoja saada pyörimään ja homma muuttuu melkoisesti, kun tuohon laitetaan kisavälitykset sisälle, mutta silti kokonaisuuteen voi olla varsin tyytyväinen. Tyytyväisyyttä lisää se väsymys, joka tänään, ensimmäisenä leirinjälkeisenä päivänä, on ollut päällä. Tänään lepäilyä ja huomenna ensimmäisen tiukan kahdeksanpäiväisen kimppuun.
Seuraava rataleiri on helmikuun loppupuolella Roubaixissa, jossa samaan leiriin on tarkoitus yhdistää myös maantiekauden avaus Belgiassa. Eli melko mukavasti näyttää toteutuvan kevään rytmitys, jotta harjoittelua ei tule kuin yhdeksisen viikkoa ennen ensimmäisiä kilpailuja. Kisat ovat kuitenkin niitä tapahtumia, joissa harjoittelu vasta alkaa jalostumaan tekemisen meiningiksi - jos on jalostuakseen.
Lauantai-illan ratoksi on vuorossa Varsinais-Suomen Urheilugaala. Eli juhla niille, jotka eivät oikeaan Urheilugaalaan pääse. Useampana vuotena tullut kutsua juhlimaan, mutta usein jää myös juhla juhlimatta leirien takia. Tänään ehtii onneksi pistämään vaatteet niskaan ja parkkeeraamaan auton muutamaksi tunniksi Hotel Caribian parkkipaikalle.
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti