Eilen lopetin postaukseni ajatelmaan, että periksi ei anneta, kun numerot ovat rinnassa. Tätä toteutin tänään parhaani mukaan - se ei vain yleensä UCI-kisoissa riitä pitkälle.
Kisapäivä valkeni Liettuassa kuulaana. Pakkasyö oli imenyt CCH:n Vitosta viimeisenkin elämän ja matka velolle tapahtui Ukrainan joukkueen kyydissä. Onneksi radalla, ja radan ulkopuolella, saa apua kun pyytää ja näin kävi tälläkin kertaa.
Radalla ei itsessään tapahtunut mitään kummia ennen 4km takaa-ajoa. Rutiini alkaa olla melko hyvä, joten verraamaan 45 minuuttia ennen omaa ajoa ja siitä sitten vaatteiden vaihdon kautta viivalle. Helppoa, kun aikanaan opetteli tavoille, että ei käytä aikaa ennen kilpailua turhaan sähläämiseen.
4km takaa-ajon ajoin aikaan 4.47.6. Toivon, että olisin saanut kovemman parin, jonka kanssa ajaa, mutta valitettavasti olin se ranking-sijoitettu, joka kohtasi ensimmäisenä sijoittamattoman kuskin. Jouduin ohittamaan edellä ajaneen kanssakilpailijan, ja tällä kertaa ohitus ei ollut niin sulava, että olisin päässyt jatkamaan matkaa ongelmitta. Kun ajaa jo valmiiksi limitillä niin pieninkin tehopiikki yleensä pudottaa tehoja alaspäin oikein kunnolla.
Ajelin takaa-ajon alun ihan kivasti, kierrosaikojen vaellessa 17,3-17,6 välillä. Viimeinen viitisen kierrosta, ohituksen jälkeen, kangisti menon reiluihin 18" kierroksiin, joka tosin olisi saattanut tapahtua ilmankin kiinniottoa. Viime elokuussa, "kisakunnossa", ajelin täällä neljä kymmenystä nopeamman ajan, mutta koska olin täällä alunperin tavoittelemassa 4.40 lähentelevää aikaa en voi suoritukseen olla täysin tyytyväinen. Se oli sellainen ihan kiva ajo; suht tasapainoinen, perustasoilla tuohon aikaan, joten harjoittelun ja kilpailemisen kautta voi odottaa parempaa! Pitää siis odottaa parempaa!!
Tunti takaa-ajon jälkeen oli vuorossa kilometrin aika-ajo. Kello näytti loppuajaksi 1.07,2 , johon en ole luonnollisestikaan tyytyväinen. Ihan kiva, mutta parempaan pitää pystyä. Ja pystynkin. Kauden tavoitteeksi on asetettu parisen sekuntia nopeampi aika kilometrillä. Ajo ei ollut kovinkaan tasapainoinen kilometrillä, mutta ehkäpä tämä tästä.
Kilpailujen jälkeen sairauden ruma pää nosti itseään esille tarpeettoman suureen rooliin. Ei se mitään, jos huomenna olen kunnossa ajamassa omniumia. Siellä onkin tiedossa uudet kilometrit ja neloset...Good to back on Boards!
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti