Parin viikon hiljaisuus blogissa päätykköön. Ei ole oikein vain ollut mitään asiaa. Treenit vähän tasapaksuisen vaisuja ja ehkä jopa enemmän huonoja kuin hyviä.
Neljän viikon kuluttua alkaa kilpailukausi. Elokuun lopusta marraskuun puoliväliin kestävällä kilpailujaksolla ohjelmassa on 5-6 GP-kilpailua ja EM-kisat. Kuukausi ennen EM-kisoja teemme päätöksen myös niistä lajeista, joita tuolloin ajan. EM-kisojen kilpailuohjelma ei salli ihan kaiken kisaamista, joten pitää miettiä tarkkaan omniumin ja pistari+scratch+aika-ajo -vaihtoehtojen välillä. Mutta vasta syyskuun puolivälissä!
Pari päivää sitten putosi uusi treeniohjelma postiluukusta. Nyt ollaan siinä vaiheessa vuotta, jossa treenit ovat mielestäni mielekkäimpiä. Treeneissä on vuorotellen rata- ja maantieharjoituksia. Viime vuonna tämän jakson onnistuminen nosti kuntoa todella hyvin ylöspäin, joten mielenkiinnolla odotan tulevia viikkoja.
Tulevana viikonloppuna on Helsingissä SM-ratakisojen 1km, 4km ja scratch. Koska olen jokatapauksessa tässä kohtaa kotosalla menen myös kisoihin ajamaan. Takana on kolme, todella hankalaa, rataharjoitusta, joten ihan hirveästi näihin ei kerennyt tällä kertaa valmistautua. Ehkä eniten töitä olisi kaivannut 4km takaa-ajo, joka on ollut todella katastrofaalista ulkona ajettaessa. Kupittaalla treeneissä lentävät 2km ovat pyörineet 2.29-2.35 välillä. Ongelmana on siis tuuli, jota vastaan/kanssa en vain ole tottunut ajamaan. Sisällä harjoiteltu ajamaan tasaista vauhtia, mutta nyt tarvitsisi kovaan tuuleen pystyä ajamaan hetki kovalla teholla, ja sen jälkeen rullailla seuraavaan vastatuuleen.
Kilometrin aika-ajo lienee hyvissä antimissa, koska Belgiassa sai ajaa hyviä kisoja, joissa kilometrin ominaisuuksia tuli kiusattua riittämiin. Neljällä kilometrillä voi viime vuotisen finaalipaikan uusiminen olla liian kova rasti tänä vuonna. Huomiselle luvataan 6m/s tuulta, joten taitaa olla enemmän aika-ajokuskien keli kuin lyhyiden matkojen. Täysillä mennään ja katsotaan mihin se riittää!
Viikolla on ollut taas kiva kuunnella kuinka Helsingistä saa "helppoja SM-mitaleja" miehissä tulevana viikonloppuna. Useimmiten helppoja mitaleja jakaa vielä ne, jotka eivät edes kilpaile...
Josko sitä starttaisi, seuran, auton piakkoin kohti Helsinkiä ja viimeisiä kansallisia ratakilpailuja!
Ketju poikki,
-M
ps. Kauden tärkein kilometri oli kuitenkin viikolla Turussa aluekilpailuissa. Kerran kesässä koitan käydä, ja nyt osui sopivasti kohdilleen. Kupittaan Velon rataennätys parani noin kolmella kymmenyksellä! Kausi saavutti siis täydellisyytensä?
perjantai 31. heinäkuuta 2015
lauantai 18. heinäkuuta 2015
Kilpailut 14.7 & 17.7
Taas on aika vierähtänyt kellossa parilla päivällä ja väliin mahtuu myös muutama kilpailu. Viime sunnuntain kilpailun jälkeen oli seuraava kermis vuorossa jo tiistaina. Melko pieni kisa, jossa vain 70 kuskia helpolla reitillä. Hatkaan oli hyvää yritystä, mutta ratkaisevan irtioton onnistuin missaamaan. Kuitenkin läpi kisan välillä vähän töitä kärjessä, joten hyvää jalkojen tyhjentelyä 120km verran.
Tiistain kisan 31. sija tuli uusittua eilen, perjantaina, kun vuorossa oli aavistuksen isompi kermis, huomattavasti tuulisemmalla reitillä. Reitti oli lähes kolmion muotoinen, joten tuuli osui todella moneen kohtaan, josta toki kertoo 44kmh keskinopeuskin 120km kisalle. Kisan alku oli todella vaikeaa itselleni ja lukuisten kolarien värittämää. Tunnin kohdalla alkoi tasainen pudotusajo tuuleen, joten loppua kohti menokin hieman rauhoittui.
Eilisessa kermiksessä oli sellainen erityinen piirre, että pääjoukko ajoi yli kahden minuutin päässä olleen irtioton kiinni. Hatkassa oli reilu kaksikymmentä kuskia, mutta saimme isolla porukalla hyvän vedon pyörimään lähes 30km ajaksi pääjoukon kärkeen, joka tuottikin tulosta, kun viitisen kilometriä ennen maalia ajoimme irtiottoryhmän takaisin pääjoukkoon. Lopussa kirittiin hieman, mutta ei ollut päätä mennä maalisuoralla kärkeen rynnimään. Kolmannessa rivissä maaliin ja sillä hyvä.
Belgiassa on tätä jaksoa vielä pari päivää jäljellä. Jalat alkavat olla jo melko raskaat, mutta sehän se taitaa tämän setin tarkoitus olla. Tällä hetkellä on käynnissä treeniviikot, joilla koitetaan pohjustaa syksyn ratahommia. Elokuussa onkin vuorossa vain muutama kermis, rataleiriä ja syksyn ratakauden avaus. Valitettavasti toki ohjelman rytmitys ei tänä vuonna sallinut osallistumista SM-ratakilpailuihin tänä viikonloppuna, mutta kyse on kuitenkin asioiden priorisoinnista. Omalla kohdallani kauden parhaan kunnon pitää olla esille elokuun viimeisestä viikonlopusta lokakuun puoliväliin ja EM-kisoihin. Kahtena viime vuotena kunto on ollut parhaimmillaan juuri lokakuussa, joten tähän samaan luotetaan jälleen. Etenkin maantiekauden painottuminen myöhäisempään ajankohtaan verrattuna pariin aikaisempaan vuoteen voi olla juuri se lisä, jota rata-ajaminen on kaivannut syksyisin.
Kuten edellinen kappale kertoi Belgiassa tämä jakso on kuitenkin päättymässä ja mikäli sää sallii ajan SM-radan toisen osan 31.7-2.8. (Tai oikeastaan kolmannen, koska meillä SM-rataa on maaliskuussa 2pv ja heinäkuussa 1+3pv, mikä on tietty hiukan outoa, koska kuskejakaan ei ole kuin kourallinen). Maanantaina lienee kuitenkin vielä viimeinen kilpailu Belgiassa, jossa tavoitteena on tietysti ajaa täysi 120km, ja toisaalta parantaa tuota valitettavaa 30-35 sijojen sarjaa, jota tässä nyt kerätään.
Väsyttää. Ulkona tuulee. Lenkkeilemään.
Ketju poikki,
-M
Tiistain kisan 31. sija tuli uusittua eilen, perjantaina, kun vuorossa oli aavistuksen isompi kermis, huomattavasti tuulisemmalla reitillä. Reitti oli lähes kolmion muotoinen, joten tuuli osui todella moneen kohtaan, josta toki kertoo 44kmh keskinopeuskin 120km kisalle. Kisan alku oli todella vaikeaa itselleni ja lukuisten kolarien värittämää. Tunnin kohdalla alkoi tasainen pudotusajo tuuleen, joten loppua kohti menokin hieman rauhoittui.
Eilisessa kermiksessä oli sellainen erityinen piirre, että pääjoukko ajoi yli kahden minuutin päässä olleen irtioton kiinni. Hatkassa oli reilu kaksikymmentä kuskia, mutta saimme isolla porukalla hyvän vedon pyörimään lähes 30km ajaksi pääjoukon kärkeen, joka tuottikin tulosta, kun viitisen kilometriä ennen maalia ajoimme irtiottoryhmän takaisin pääjoukkoon. Lopussa kirittiin hieman, mutta ei ollut päätä mennä maalisuoralla kärkeen rynnimään. Kolmannessa rivissä maaliin ja sillä hyvä.
Belgiassa on tätä jaksoa vielä pari päivää jäljellä. Jalat alkavat olla jo melko raskaat, mutta sehän se taitaa tämän setin tarkoitus olla. Tällä hetkellä on käynnissä treeniviikot, joilla koitetaan pohjustaa syksyn ratahommia. Elokuussa onkin vuorossa vain muutama kermis, rataleiriä ja syksyn ratakauden avaus. Valitettavasti toki ohjelman rytmitys ei tänä vuonna sallinut osallistumista SM-ratakilpailuihin tänä viikonloppuna, mutta kyse on kuitenkin asioiden priorisoinnista. Omalla kohdallani kauden parhaan kunnon pitää olla esille elokuun viimeisestä viikonlopusta lokakuun puoliväliin ja EM-kisoihin. Kahtena viime vuotena kunto on ollut parhaimmillaan juuri lokakuussa, joten tähän samaan luotetaan jälleen. Etenkin maantiekauden painottuminen myöhäisempään ajankohtaan verrattuna pariin aikaisempaan vuoteen voi olla juuri se lisä, jota rata-ajaminen on kaivannut syksyisin.
Kuten edellinen kappale kertoi Belgiassa tämä jakso on kuitenkin päättymässä ja mikäli sää sallii ajan SM-radan toisen osan 31.7-2.8. (Tai oikeastaan kolmannen, koska meillä SM-rataa on maaliskuussa 2pv ja heinäkuussa 1+3pv, mikä on tietty hiukan outoa, koska kuskejakaan ei ole kuin kourallinen). Maanantaina lienee kuitenkin vielä viimeinen kilpailu Belgiassa, jossa tavoitteena on tietysti ajaa täysi 120km, ja toisaalta parantaa tuota valitettavaa 30-35 sijojen sarjaa, jota tässä nyt kerätään.
Väsyttää. Ulkona tuulee. Lenkkeilemään.
Ketju poikki,
-M
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Kilpailu 12.7.
Viime maanantain 160km Interclub-kisasta palautellessa meni tovi ja toisaalta uutta treeniäkin iskettiin koneeseen. Treeneissä on alkukaudelle tuttua epätasaisuutta vielä, mutta josko tämä muutamassa viikossa tästä tasaantuisi. Vähän sellaista, että joka toinen päivä sujuu ja joka toinen ei. Toisaalta kisoihin kannattaa mennä niinä päivinä kun sujuu!
Vaikka lauantaina sainkin alle hyvän perusajotreenin päätin startata sunnuntaina 120 kilometrin kermikseen. Oudenaarden lähellä ajettu kisasta oli tiedossa se, että pientä mäkeä saattaisi olla, tuuli olla reipasta ja porukkaakin mahdollisesti viivalla useamman kuskin verran.
No, tuuli oli kova ja väkeä oli viivalla 150 kuskia. Mäkeäkin oli. Alkuun jopa tuntui, että liikaa. Reitti koostui maalialueen mutkaosuuden lisäksi reilun kilometrin mäestä ja tietysti pitkästä alamäestä. Tuuli osui vastaiseen reitin pisimmälle suoralle, joka piti myös porukkaa kasassa melko tehokkaasti.
Oma ajo oli alkuun mitä oli. Taistelua, toivotonta taistelua, ylöspäin porukassa, vain todetakseni, että aina porukkaa lappasi kahta puolen ohi. Mäki tuntui ihan kelvolta ajaa, toki se meni itsellä vielä mukavasti isolla eturattaalla. Vähän oli sellaista vaisun oloista ajamista, kunnes puolen välin jälkeen aloin hiukan heräilemään ajamisen makuun. Mäkeen jaksoi jopa iskeä joka kierroksella jonkun perään ja pientä hatkaakin alkoi virittäytymään loppua kohden.
Voittoon menneen hatkan missasin turhan helpolla. Vedin pääjoukkoa kaupunkikierroksen läpi, jonka jälkeen vetovuoronvaihdon jälkeen pääjoukosta vain irtaantui kymmenen ajajan ryhmä liittyäkseen edessä menneeseen hatkaan. Kierrosta myöhemmin iskin mäen juurelta ja ylös päästyä meillä oli kasassa kuuden ajajan jämähatka, joka jahtasi epätoivosesti reilun puolen minuutin päässä menevää noin 25 ajajan kärkeä. Kärkikuskien veto ei ollut ihan aukotonta ja ero pysyi tasaisesti puolen minuutin paikkeilla, mutta vajaa 20 kilometriä ei riittänyt kärjen tavoittamiseen, joten käteen jäi likaisia vaatteita, 13 kertaa mäen ajaminen ylös sekä pari hetkeä takaa-ajoa.
Kisan jälkeen tosin oli helppo spekuloida sillä, että miksi itseluottamus ei ole tällä hetkellä omaa kuntoa kohtaan kovinkaan kummoinen, ja voisiko paremmalla fiiliksellä ajaa myös paremmin. Vähän samaa oli SM-maantiellä, etenkin sen pienen mäen voittamisessa. Toisaalta painon kanssa on kovaa kamppailua ja se tietysti verottaa sitä ajatusta, että mäki nousisi mitenkään. Toki tuollainen mäki, jonka vielä pystyy painamaan isolla rattaalla on välillä helppoa sopivien rataan valmistavien treenien jälkeen. Toisaalta treenikisojahan nämä on, että pääsisi kuntoon ja saisi radalla hommaa kulkemaan. Toki pärjätäkin pitäisi....
Onneksi kisoja riittää ja tällä viikolla tarkoitus ajaa taas muutama lisää. Joten seuraavia selityksiä odotelleen...
Ketju poikki,
-M
Vaikka lauantaina sainkin alle hyvän perusajotreenin päätin startata sunnuntaina 120 kilometrin kermikseen. Oudenaarden lähellä ajettu kisasta oli tiedossa se, että pientä mäkeä saattaisi olla, tuuli olla reipasta ja porukkaakin mahdollisesti viivalla useamman kuskin verran.
No, tuuli oli kova ja väkeä oli viivalla 150 kuskia. Mäkeäkin oli. Alkuun jopa tuntui, että liikaa. Reitti koostui maalialueen mutkaosuuden lisäksi reilun kilometrin mäestä ja tietysti pitkästä alamäestä. Tuuli osui vastaiseen reitin pisimmälle suoralle, joka piti myös porukkaa kasassa melko tehokkaasti.
Oma ajo oli alkuun mitä oli. Taistelua, toivotonta taistelua, ylöspäin porukassa, vain todetakseni, että aina porukkaa lappasi kahta puolen ohi. Mäki tuntui ihan kelvolta ajaa, toki se meni itsellä vielä mukavasti isolla eturattaalla. Vähän oli sellaista vaisun oloista ajamista, kunnes puolen välin jälkeen aloin hiukan heräilemään ajamisen makuun. Mäkeen jaksoi jopa iskeä joka kierroksella jonkun perään ja pientä hatkaakin alkoi virittäytymään loppua kohden.
Voittoon menneen hatkan missasin turhan helpolla. Vedin pääjoukkoa kaupunkikierroksen läpi, jonka jälkeen vetovuoronvaihdon jälkeen pääjoukosta vain irtaantui kymmenen ajajan ryhmä liittyäkseen edessä menneeseen hatkaan. Kierrosta myöhemmin iskin mäen juurelta ja ylös päästyä meillä oli kasassa kuuden ajajan jämähatka, joka jahtasi epätoivosesti reilun puolen minuutin päässä menevää noin 25 ajajan kärkeä. Kärkikuskien veto ei ollut ihan aukotonta ja ero pysyi tasaisesti puolen minuutin paikkeilla, mutta vajaa 20 kilometriä ei riittänyt kärjen tavoittamiseen, joten käteen jäi likaisia vaatteita, 13 kertaa mäen ajaminen ylös sekä pari hetkeä takaa-ajoa.
Kisan jälkeen tosin oli helppo spekuloida sillä, että miksi itseluottamus ei ole tällä hetkellä omaa kuntoa kohtaan kovinkaan kummoinen, ja voisiko paremmalla fiiliksellä ajaa myös paremmin. Vähän samaa oli SM-maantiellä, etenkin sen pienen mäen voittamisessa. Toisaalta painon kanssa on kovaa kamppailua ja se tietysti verottaa sitä ajatusta, että mäki nousisi mitenkään. Toki tuollainen mäki, jonka vielä pystyy painamaan isolla rattaalla on välillä helppoa sopivien rataan valmistavien treenien jälkeen. Toisaalta treenikisojahan nämä on, että pääsisi kuntoon ja saisi radalla hommaa kulkemaan. Toki pärjätäkin pitäisi....
Onneksi kisoja riittää ja tällä viikolla tarkoitus ajaa taas muutama lisää. Joten seuraavia selityksiä odotelleen...
Ketju poikki,
-M
tiistai 7. heinäkuuta 2015
Kilpailu: IC Beveren
Ei jäänyt kisatauko kovin pitkäksi Ictegemin lauantaisen Interclub-kisan jälkeen. Sunnuntaina tuli ilmoitus, että heti seuraavalle päivälle, maanantaille, pääsisi ajamaan seuraavaa IC-kilpailua. Beverenissa, Antwerpenin kupeessa, ajetulla kilpailulla olisi mittaa 160km, jossa ajettaisiin yksi 75km kierros ja 7x11km kaupunkikierrokset.
Lämpötila oli kisan alla maltillisempi mitä viikonloppuna. Vajaa 25 astetta tuntui kuitenkin lämpimältä, vaikka tuuli reippaasti puhaltelikin. Kilpailussa taisi olla noin 175 lähtijää, joten ihan hyvän kokoinen startti oli kyseessä. Oma tavoite päivälle oli selkeä. Maalin pitäisi päästä. Kilpailusta muodostuikin hyvävauhtinen ja loppukeskinopeuskin jäi juuri 45kmh päälle. Ja vaikka kyseessä oli siis myös ison kierroksen sisältävä lenkki oli ajaminen silti jatkuvaa kääntymistä vasemmalle tai oikealle. Kaupunkikierros oli kuten mikä tahansa kermisreitti, jossa reilun kymmenen kilometrin kierrokseen mahtui kurvia, nupukiveä, kanttareita ja tietysti pellonlaitaa.
Kisasta nyt ei sinänsä suurempia kerrottavia jäänyt. Pääjoukossa koko päivä siten, että energiaa kuluisi mahdollisimman vähän. Ainoaa pientä murhetta aiheutti huotajiemme seisominen kaupunkikierroksen vauhdikkaimmassa kohdassa antamassa pulloja. Pudotin maahan luvattoman monta pulloa, koska vauhtien ollessa 55-60kmh ei pullon nappaaminen matkaan ole niin yksiselitteistä. Tosin kovin monella kertaa myös pulloja sai kurottaa melkoisen korkealta, ja ei tainnut pulloa pitävä käsikään aina pysyä paikallaan, joten otan syyt niskoilleni vain puolesta pudonneita pulloja.
160km kisa painaa kyllä tänään jaloissa. Vaikka reitti ei ollut erityisen vaativa näkyy kuitenkin maantiekisojen puute aavistuksen ajamisessa. Tästä on hyvä jatkaa lepopäivän jälkeen kohti seuraavia skaboja.
Ketju poikki,
-M
Lämpötila oli kisan alla maltillisempi mitä viikonloppuna. Vajaa 25 astetta tuntui kuitenkin lämpimältä, vaikka tuuli reippaasti puhaltelikin. Kilpailussa taisi olla noin 175 lähtijää, joten ihan hyvän kokoinen startti oli kyseessä. Oma tavoite päivälle oli selkeä. Maalin pitäisi päästä. Kilpailusta muodostuikin hyvävauhtinen ja loppukeskinopeuskin jäi juuri 45kmh päälle. Ja vaikka kyseessä oli siis myös ison kierroksen sisältävä lenkki oli ajaminen silti jatkuvaa kääntymistä vasemmalle tai oikealle. Kaupunkikierros oli kuten mikä tahansa kermisreitti, jossa reilun kymmenen kilometrin kierrokseen mahtui kurvia, nupukiveä, kanttareita ja tietysti pellonlaitaa.
Kisasta nyt ei sinänsä suurempia kerrottavia jäänyt. Pääjoukossa koko päivä siten, että energiaa kuluisi mahdollisimman vähän. Ainoaa pientä murhetta aiheutti huotajiemme seisominen kaupunkikierroksen vauhdikkaimmassa kohdassa antamassa pulloja. Pudotin maahan luvattoman monta pulloa, koska vauhtien ollessa 55-60kmh ei pullon nappaaminen matkaan ole niin yksiselitteistä. Tosin kovin monella kertaa myös pulloja sai kurottaa melkoisen korkealta, ja ei tainnut pulloa pitävä käsikään aina pysyä paikallaan, joten otan syyt niskoilleni vain puolesta pudonneita pulloja.
160km kisa painaa kyllä tänään jaloissa. Vaikka reitti ei ollut erityisen vaativa näkyy kuitenkin maantiekisojen puute aavistuksen ajamisessa. Tästä on hyvä jatkaa lepopäivän jälkeen kohti seuraavia skaboja.
Ketju poikki,
-M
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Kilpailu: IC Ichtegem
Maantie SM-kisan jälkeen vaihtui maisema pikaisella tahdilla Turusta Belgiaan. Viikko ennen maantie SM-kilpailuja alkanut maantiejakso saa siis jatkonsa Belgiassa kermiksia ja joukkueemme kilpailuja ajaen. Belgiassa odotteli reilun kolmenkymmenen asteen helle, joten ensimmäiset päivät menivät totuttelun parissa kumaan keliin.
Perjantai illalla sain kymmenen jälkeen tiedon joukkueenjohtajaltamme, että seuraavan päivän Interclub-kilpailuun kaivattaisiin yhtä ajajaa joukkueeseen lisää. Tietysti suostuin lähtemään mukaan, vaikka olen kovin alkuvaiheessa maantiekisojeni kanssa. Ajamalla hyvin joukkueen kilpailuissa on myös mahdollista saada parempi ohjelma syksylle aina rata EM-kisoihin asti.
Vajaassa 30C kelissä ajettu kilpailu jäi eilen kohdaltani kesken kun 85/135 kilometriä oli ajettu. Kilpailu alkoi vauhdikkaasti ja ajattelin, että otan ekan kisan varman päälle ja ajelen porukassa mahdollisimman vähän energiaa kuluttaen. Suunnitelma piti hyvin vajaan 40km kunnes huomasin hyvän irtioton lähtevän ja iskin ryhmän perään. Takaa-ajossa, aavistuksen nousevalla tiellä, meni sen verran energiaa, että ensimmäiset hetket hatkassa olivat todella tuskaisia. Ja oikeastaan sitä seuraavatkin hetket. Ryhmässä ei oikein saatu vetoa toimimaan ja ajo oli todella rikkonaista. Roikuin toki mukana minkä pystyin ja tein omat vetoni, mutta noin 60 kilometrin kohdalla piti todeta, että vauhti oli liian kovaa itselleni.
Jatkoin matkaani takana tulleessa kakkosryhmässa, jossa oli noin 15 kuskia. Parisenkymmentä kilometriä jaksoin mukana, mutta nesteet ja energiat alkoivat loppumaan kropasta, ja päälle kun iskee särkevät jalat pyöräilykengissä, oli melkoisen helppo heittää sivuun kahden tunnin ajon jälkeen. Tietenkään tarkoitus ei ole kisoja keskeytellä, mutta toisaalta eilinen ei olisi tuosta tuon kummemmaksi muuttunut.
Onneksi joukkueenjohtajamme noteerasi sen, että vaivauduin edes, huonokuntoisena, yrittämään kisoissa, joten kilpailut jatkuvat jo huomenna seuraanvan Interclub-kilpailun merkeissä. Paperilla olisi 150 kilometriä tasaisessa maastossa. Josko sitä pääsisi vaikka maaliin...
Ketju poikki,
-M
Perjantai illalla sain kymmenen jälkeen tiedon joukkueenjohtajaltamme, että seuraavan päivän Interclub-kilpailuun kaivattaisiin yhtä ajajaa joukkueeseen lisää. Tietysti suostuin lähtemään mukaan, vaikka olen kovin alkuvaiheessa maantiekisojeni kanssa. Ajamalla hyvin joukkueen kilpailuissa on myös mahdollista saada parempi ohjelma syksylle aina rata EM-kisoihin asti.
Vajaassa 30C kelissä ajettu kilpailu jäi eilen kohdaltani kesken kun 85/135 kilometriä oli ajettu. Kilpailu alkoi vauhdikkaasti ja ajattelin, että otan ekan kisan varman päälle ja ajelen porukassa mahdollisimman vähän energiaa kuluttaen. Suunnitelma piti hyvin vajaan 40km kunnes huomasin hyvän irtioton lähtevän ja iskin ryhmän perään. Takaa-ajossa, aavistuksen nousevalla tiellä, meni sen verran energiaa, että ensimmäiset hetket hatkassa olivat todella tuskaisia. Ja oikeastaan sitä seuraavatkin hetket. Ryhmässä ei oikein saatu vetoa toimimaan ja ajo oli todella rikkonaista. Roikuin toki mukana minkä pystyin ja tein omat vetoni, mutta noin 60 kilometrin kohdalla piti todeta, että vauhti oli liian kovaa itselleni.
Jatkoin matkaani takana tulleessa kakkosryhmässa, jossa oli noin 15 kuskia. Parisenkymmentä kilometriä jaksoin mukana, mutta nesteet ja energiat alkoivat loppumaan kropasta, ja päälle kun iskee särkevät jalat pyöräilykengissä, oli melkoisen helppo heittää sivuun kahden tunnin ajon jälkeen. Tietenkään tarkoitus ei ole kisoja keskeytellä, mutta toisaalta eilinen ei olisi tuosta tuon kummemmaksi muuttunut.
Onneksi joukkueenjohtajamme noteerasi sen, että vaivauduin edes, huonokuntoisena, yrittämään kisoissa, joten kilpailut jatkuvat jo huomenna seuraanvan Interclub-kilpailun merkeissä. Paperilla olisi 150 kilometriä tasaisessa maastossa. Josko sitä pääsisi vaikka maaliin...
Ketju poikki,
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)