Olisipa ollut mahdollista tulla tänne vasta vaikka tänään. No, nyt on täällä saanut arvokasta treeniä 250m radalla. Valitettava fakta taitaa olla, että Falun sopii paremmin takaa-ajoharjoitteluun kuin nopeusharjoitteluun, jossa maksiminopeuden saavuttaminen suorituksessa olisi tärkeää. Se siitä.
Tänään oli ihan kelpo harjoitus. Kolme vetoa, jotka joka kerralla pitenivät kierroksen välityksen pienentyessä aina eturattaan piikin verran. Kolmenkin kierroksen vedossa vauhti pysyi 60kmh tuntumassa. Ehkä pienen pykälän alle. Matkavauhtia siis löytyy omaan tasoon verrattuna ihan kelvosti.
Tein myös kolme starttia. Kelvoilta tuntuivat. Toisaalta tuo on niin kovin herkkää hommaa, että siitä ei pelkällä tunteella selviä. Startti tulee olemaan torstaina ratkaiseva oman hyvän ajan kannalta. Mikäli ekalla kierroksella saadaan kierrosaika painettua 20" tuntumaan on lupa odottaa hyvää ajoa.
Huomenna ohjelmassa on viimeiset harjoitukset radalla. Pari lentävää vetoa ja starttia, joiden perusteella lopullinen välitysvalinta myös tehdään. Ajaminen itsessään tuntuu hyvältä useammallakin välityksellä, joten startin optimoinnin kautta mennään.
MM-kisoissa suurin mielenkiinto lienee joukkuetakaa-ajoissa ja omniumissa. Miesten puolella joukkuetakaa-ajossa odotellaan uutta maailmanennätystä ainakin Briteiltä, mutta asiantuntijat radalla puhuivat myös Australian mahdollisuuksista rikkoa vanha ennätys. Omniumissa lähtölista on myös melko huikea; Elia Viviani, Mark Cavendish, Fernando Gaviria, Lasse Hansen, Jasper De Buyst....
Huomenna lisää spekulointia kisoista, kun starttilistat julkaistaneen aamuisen lisenssikontrollin jälkeen.
Ketju poikki,
-M
maanantai 29. helmikuuta 2016
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
MM Lontoo: päivä 4
Jäljellä maanantai, tiistai ja keskiviikko. Radalle pääsee maanantaina ja tiistaina vielä. Parit startit molempiin päiviin ja pari lyhyttä vetoa. Rullilla muutama veto 140-145rpm tasossa.
Tänään oli verrattain huono harjoitus. Radalla oli 64 ajajan treenivuoro, joten mitään aikoja ei ole vedoista todisteena menikö hiljaa vai kovaa. Fiilis oli kovin tahmea. Meno parani tosin loppua kohden, joten epäilen, että eilinen aamutreeni oli vain sen verran kaukana ajallisesti tästä päivästä, että pieni käynnistelyn vaikeus painoi. Toisaalta parit startit tuntuivat ihan kelvoilta portista, joskin tuosta tarvitsisi ehdottamasti kellotusta ja videoa, jotta voisi sanoa missä oikeasti menee.
Tänään testasin treenissä myös kisavarusteet. Lainassa on tätä keikkaa varten etulevykin (Kiitos Tommi!) joten hyvä päästä kokeilemaan kisakamat päällä ajamista. Uusi Giron Selector vaikutti, heijastuksista tarkasteltuna, varsin passelilta kypärältä ajoasentooni lyhyemmällä hännällä varustettuna. Pientä arpomista aiheuttaa vielä ohjaustanko. Mukana on toinenkin Pro, joskin kuvassa pyörässä kiinni olevalla on takana enemmän kilometrejä. Huomenna pitäisi olla aikaa säädellä tangot identtisiksi, jotta voi tiistaina vimpassa treenissä arpoa kummalla ajaa.
Arpomista. Kisavälitys sitä vasta onkin. Olemme Antero Aarnion kanssa laskeneet ja arponeet välitystä viime päivinä jonkin verran. Apuna olemme käyttäneet harjoituksista saatuja aikoja, aikaisempien kilometrien aika-analyysejä, joista on laskettu eri segmenttien kampikierroslukemia. Ratkaisevaa olisi löytää se starttivälitys, jolla saisin painettua ensimmäisen kierroksen 20" alle.
Kilometrihän on helppo homma ajaa. Paikaltaan lähdetään niin pyörä pitää saada putkelta revittynä 175m aikana maksimivauhtiin, jonka jälkeen koittaa vielä kiihdyttää penkistä muutama kymmenen metriä ennen kuin asetutaan aika-ajoasentoon. Toinen kierros (250-500m) pitäisi ajaa rennosti mutta kovaa. 500m ennen maalia pitäisi pystyä kiristämään vielä vedossa vauhtia ja noin 350-250 metriä ennen maalia kun vauhti alkaa hyytymään taistelemaan tuota hyytymistä vastaan niin kovaa kuin mahdollista. Ja hengittää. Sekin pitäisi muistaa kaiken tuon tekemisen ohessa.
Tämä tästä. Jatkamme analyysien tekemistä huomisen ja tiistain aikana. Toivottavasti löydämme sen välityksen, jolla vauhti löytyisi, sitä saisi ylläpidettyä ja kruisaltua vielä maaliinkin pahasti hyytymättä. Lienee arvattavissa kuinka tässä käy...
Ketju poikki,
-M
Tänään oli verrattain huono harjoitus. Radalla oli 64 ajajan treenivuoro, joten mitään aikoja ei ole vedoista todisteena menikö hiljaa vai kovaa. Fiilis oli kovin tahmea. Meno parani tosin loppua kohden, joten epäilen, että eilinen aamutreeni oli vain sen verran kaukana ajallisesti tästä päivästä, että pieni käynnistelyn vaikeus painoi. Toisaalta parit startit tuntuivat ihan kelvoilta portista, joskin tuosta tarvitsisi ehdottamasti kellotusta ja videoa, jotta voisi sanoa missä oikeasti menee.
Tänään testasin treenissä myös kisavarusteet. Lainassa on tätä keikkaa varten etulevykin (Kiitos Tommi!) joten hyvä päästä kokeilemaan kisakamat päällä ajamista. Uusi Giron Selector vaikutti, heijastuksista tarkasteltuna, varsin passelilta kypärältä ajoasentooni lyhyemmällä hännällä varustettuna. Pientä arpomista aiheuttaa vielä ohjaustanko. Mukana on toinenkin Pro, joskin kuvassa pyörässä kiinni olevalla on takana enemmän kilometrejä. Huomenna pitäisi olla aikaa säädellä tangot identtisiksi, jotta voi tiistaina vimpassa treenissä arpoa kummalla ajaa.
Arpomista. Kisavälitys sitä vasta onkin. Olemme Antero Aarnion kanssa laskeneet ja arponeet välitystä viime päivinä jonkin verran. Apuna olemme käyttäneet harjoituksista saatuja aikoja, aikaisempien kilometrien aika-analyysejä, joista on laskettu eri segmenttien kampikierroslukemia. Ratkaisevaa olisi löytää se starttivälitys, jolla saisin painettua ensimmäisen kierroksen 20" alle.
Kilometrihän on helppo homma ajaa. Paikaltaan lähdetään niin pyörä pitää saada putkelta revittynä 175m aikana maksimivauhtiin, jonka jälkeen koittaa vielä kiihdyttää penkistä muutama kymmenen metriä ennen kuin asetutaan aika-ajoasentoon. Toinen kierros (250-500m) pitäisi ajaa rennosti mutta kovaa. 500m ennen maalia pitäisi pystyä kiristämään vielä vedossa vauhtia ja noin 350-250 metriä ennen maalia kun vauhti alkaa hyytymään taistelemaan tuota hyytymistä vastaan niin kovaa kuin mahdollista. Ja hengittää. Sekin pitäisi muistaa kaiken tuon tekemisen ohessa.
Tämä tästä. Jatkamme analyysien tekemistä huomisen ja tiistain aikana. Toivottavasti löydämme sen välityksen, jolla vauhti löytyisi, sitä saisi ylläpidettyä ja kruisaltua vielä maaliinkin pahasti hyytymättä. Lienee arvattavissa kuinka tässä käy...
Ketju poikki,
-M
lauantai 27. helmikuuta 2016
MM Lontoo: päivä 3
Olen ollut onnellisessa asemassa päästessäni tekemään yhteistyötä Bioracerin kanssa, joten mieluusti myös ajan heidän haalareissa ne lähdöt, joita ei omissa, yhteistyökumppaneiden logoilla varustetuissa haalareissa ole mahdollista ajaa.
Tänään ohjelmassa oli kevyempi treeni. Tähän sattui kaiken lisäksi hyvä tuuri sen suhteen, että tänään treenivuoro oli 9.00-10.40. Tuo on aavistuksen aikainen aika itselleni saada kovaa harjoitusta tehtyä. Ja oli kovin monelle muullekin kun rataa aamulla katseli. Vuorollamme piti olla kuusi maata ja 64 kuskia, mutta paikalla oli 10 puolalaista, 9.45 alkaen yksi suomalainen ja 10.15 mukaan tuli kolme kiinalaista.
Treenissä vetäisin yhden lentävän 250m ja yhden 500m vedon. Vauhdit alkavat lentävissä varmasti olla sitä mitä ne tällä valmistautumisella voivat olla. Jalat kiertävät aika-ajoasennossa yli 135rpm luontevasti, joten nyt voidaan seuraaviin treeneihin vähän hidastaa lentävien alkuvauhtia ja samoin pudottaa ajolinjaa kaarteessa matalammaksi.
Huomenna ohjelmassa radalla viimeinen kovempi treeni. Sitten aikaa maanantai, tiistai ja keskiviikko viritellä kevyillä treeneillä lopulliset kisajalat. Parit lentävät vedot, pari starttia ja kisavälityksen etsintää. Sitä ohjelmassa huomenna. Helpottaisi paljon, jos olisi se eilen jo kaivattu meksu/TM mukana. Saisi vähän tarkempaa tietoa kierrosajoista, ajoasennosta, lähtöjen terävyydestä jne...
Toisaalta tässä MM-projektissa on sellainen hienous tullut esille, että motivaatio jatkaa tästä kohti syksyn EM-kilpailuja on huomattavan suuri. Ja huhtikuun alusta on lokakuun puoleen väliin 6,5kk aikaa harjoitella ja valmistautua vähän uusin kuvioin...
Ketju poikki,
-M
perjantai 26. helmikuuta 2016
MM Lontoo: päivä 2
Toiset treenit radalla takana. Ei voi kyllin korostaa kuinka mukavaa on ajaa 250m radalla. Vaikkakin Lontoon rata on tätä nykyä varsin kulunut on ajaminen sillä silti mukavaa. Radalla on vielä treeneissä lämpötila 21-22C välissä, joten meno ei ole myöskään liian hikistä.
Aikanaan päässyt ajamaan Lontoossa radan avajaiskilpailuissa. Helmikuussa 2012 ajettiin World Cupia täällä ja olin itse ajamassa omniumin ja pistarin karsintoja. Ja karsintoihinhan homma myös jäi. Vähän väärässä paikassa väärään aikaan. Silloinkin.
Tänään treenissä painettiin isolla välityksellä menemään lyhyitä lentäviä vetoja. Ajatkin painuivat alle 30"/500m , mutta jos eilinen treeni kertoi jotain missä mennään kertoo tämä päivä paljon vähemmän. Toisaalta takana on kaksi hyvää treenipäivää joissa 3000m ja 2500m vetoja takana. Ideaalitilanteessahan matkat vähenee kokoajan ja vauhdit kasvaa...
Elämä ilman huoltajaa tai joukkueenjohtajaa arvokisoissa on kohtuullisen orpoa. Ja välillä työlästä. Velolta kontillemme on matkaa yli 300m suuntaansa. Ja kun kaikki tarvikkeet kantaa ennen ja jälkeen treenin edestakaisin tulee kävelymatkaa kiitettävästi. Sen lisäksihän on tietysti vielä pyörän laittaminen ennen ja jälkeen treenin. Harjoitusten aikana ei joudu enää vaihtelemaan välityksiä niin paljon etteikö sitä itse ehtisi tehdä. Ja tietysti huoltaja / joukkueenjohtaja on myös tärkeä juttuseura valmistavien päivien aikana.
Sen verran kilometrejä jo takana, että hyviä huoltajia tullut nähtyä useampikin. Viime syksyn EM-kilpailuissa Antero Aarnio oli yksi parhaimmista huoltomiehistä koskaan. Aikaa riitti koko joukkueelle ja huumori oli menossa mukana. Harjun Reiska Urheiluliitosta on taatusti yksi tarkimpia huoltomiehiä mitä voi olla. Ja elää myös isolla tunteella kisoissa mukana. Ja se tunne tarttuu myös ajoon. Tietysi Urheiluliitosta Janni on kiertänyt kanssani yli 15 GP-kisaa, joten aikalailla rutiinilla hoituu treeni- ja kisapäivät joukkueenjohtajien kokouksineen ja lajeihin valmistamiseen. Neljä vuotta sitten Lontoossa Aron Paavo hoiti joukkueenjohtajan hommat aivan viimeisen päälle. Kisaohje oli kainalossa taatusti yötä päivää ja kaikki vastaukset löytyivät joko kisaohjeesta tai takasivuilta johon ne oli valmiiksi jo etsitty. Kilpailuhommat ovat kovin helppoja kun matkassa on hyviä joukkueenjohtajia/meksuja.
Huomenna hommat jatkuvat parilla startilla treenivuoron lopussa, jonka jälkeen pääsen toivottavasti ulos ajelemaan maantielenkkiä. Kovin paljon tylsempi vaihtoehto on katsella rullilla kun radalla ajetaan treenejä.
Hyviä palasia ajossa useita; jalat kiertävät pienillä tuumilla kivasti, voimaa on myös isomman välityksen liikuttamiseen, ajoasento tuntuu hyvältä, rata on muodoltaan helppo...
Katsotaan kuinka käy!
Ketju poikki!
-M
Aikanaan päässyt ajamaan Lontoossa radan avajaiskilpailuissa. Helmikuussa 2012 ajettiin World Cupia täällä ja olin itse ajamassa omniumin ja pistarin karsintoja. Ja karsintoihinhan homma myös jäi. Vähän väärässä paikassa väärään aikaan. Silloinkin.
Tänään treenissä painettiin isolla välityksellä menemään lyhyitä lentäviä vetoja. Ajatkin painuivat alle 30"/500m , mutta jos eilinen treeni kertoi jotain missä mennään kertoo tämä päivä paljon vähemmän. Toisaalta takana on kaksi hyvää treenipäivää joissa 3000m ja 2500m vetoja takana. Ideaalitilanteessahan matkat vähenee kokoajan ja vauhdit kasvaa...
Elämä ilman huoltajaa tai joukkueenjohtajaa arvokisoissa on kohtuullisen orpoa. Ja välillä työlästä. Velolta kontillemme on matkaa yli 300m suuntaansa. Ja kun kaikki tarvikkeet kantaa ennen ja jälkeen treenin edestakaisin tulee kävelymatkaa kiitettävästi. Sen lisäksihän on tietysti vielä pyörän laittaminen ennen ja jälkeen treenin. Harjoitusten aikana ei joudu enää vaihtelemaan välityksiä niin paljon etteikö sitä itse ehtisi tehdä. Ja tietysti huoltaja / joukkueenjohtaja on myös tärkeä juttuseura valmistavien päivien aikana.
Sen verran kilometrejä jo takana, että hyviä huoltajia tullut nähtyä useampikin. Viime syksyn EM-kilpailuissa Antero Aarnio oli yksi parhaimmista huoltomiehistä koskaan. Aikaa riitti koko joukkueelle ja huumori oli menossa mukana. Harjun Reiska Urheiluliitosta on taatusti yksi tarkimpia huoltomiehiä mitä voi olla. Ja elää myös isolla tunteella kisoissa mukana. Ja se tunne tarttuu myös ajoon. Tietysi Urheiluliitosta Janni on kiertänyt kanssani yli 15 GP-kisaa, joten aikalailla rutiinilla hoituu treeni- ja kisapäivät joukkueenjohtajien kokouksineen ja lajeihin valmistamiseen. Neljä vuotta sitten Lontoossa Aron Paavo hoiti joukkueenjohtajan hommat aivan viimeisen päälle. Kisaohje oli kainalossa taatusti yötä päivää ja kaikki vastaukset löytyivät joko kisaohjeesta tai takasivuilta johon ne oli valmiiksi jo etsitty. Kilpailuhommat ovat kovin helppoja kun matkassa on hyviä joukkueenjohtajia/meksuja.
Huomenna hommat jatkuvat parilla startilla treenivuoron lopussa, jonka jälkeen pääsen toivottavasti ulos ajelemaan maantielenkkiä. Kovin paljon tylsempi vaihtoehto on katsella rullilla kun radalla ajetaan treenejä.
Hyviä palasia ajossa useita; jalat kiertävät pienillä tuumilla kivasti, voimaa on myös isomman välityksen liikuttamiseen, ajoasento tuntuu hyvältä, rata on muodoltaan helppo...
Katsotaan kuinka käy!
Ketju poikki!
-M
torstai 25. helmikuuta 2016
MM Lontoo: päivä 1
Jotenkin vain Englanti näyttää silmissäni samalta kuin Belgia. Autot kulkee väärällä/oikealla puolella, mutta muuten...Talot, ihmiset, ranskalaisten rasvanhaju....Ehkä maailmankuvani on vain köyhähkö.
Oli niin tai näin. Leytonista löytyi majoitus viikoksi, jonka Lontoossa hengailen. Hotellit, joita UCI:lla oli jäljellä tarjota "mattimyöhäsmaille" olivat hinnoiltaan alkaen 175£ / yö. Onneksi kilometrit ovat opettaneet etsimään vaihtoehtoja ja nyt oleilenkin keittiöllä ja pesukoneella varustetussa majassa about 45£/yö. Toki luteet ja muut pikkuötökät kuuluvat hintaan, mutta maassa maan tavalla.
Kahden pyörän, kuuden kiekon, rullien, työkalujen, kypärien, tankojen, ajovaatteiden ja muiden kanssa yksin matkustaminen on aina hauskaa. Onneksi löytyi riittävän isoja pahvilaatikoita joihin tavarat mahtuivat mukavasti. Vaikka pyörätkin ovat vain vuoden vanhoja on matkat jättäneet niihin melkoisesti elämän jälkiä.
Treenaamaankin pääsi matkapäivän jälkeen.Yhdessä Australian kestävyysjoukkueiden kanssa jaettiin treenivuoroa 1,5h verran. Suurimmat ratamaat ovat siinä mielessä myös suuria, että eivät aja yksittäisen suomalaisen yli treeneissä. Mahduimme oikein hyvällä rytmillä ajamaan neljän porukan kesken ja jokainen sai tehdä omat harjoitteet täysin rauhassa. Toista on esimerkisi azurrin väreihin pukeutuvien kanssa....Kukin tavallaan tietysti. Mutta toisaalta Australia, Uusi-Seelanti ja Britannia voittavat myös aika paljon enemmän kuin Italia, Hollanti tai Venäjä. Kun olet suuri olet suuri!
Treeni kulki, no jotenkin. Useamman lentävän 500m vedon ehdin ajelemaan aikojen painuessa 30-31" tasoon. Ei ihan hyvä. Sanotaan, että 29-30" olisi ollut tavoitehaarukka, mutta tällä mennään mitä saadaan. Jos pitäisi heittää niin sanoisin 1.05.5-1.06.25 tasossa kilsa noilla suoritteilla. Iso haarukka tietysti, mutta ei voi ajaa yli kuuttakymppiä kisassa 750 metriä, jos ei pysty siihen treeneissä edes 500 metriä. Realismia.
Treenit jatkuvat huomenna. Ja viikonloppuna. Ja alkuviikostakin. Tulin paikalle Lontooseen tarkoituksella niin ajoissa kuin vain radalle pääsi. 250m radalla ajaminen verrattuna Falunin 190m ränniin on kuin yöllä ja päivällä.
Kiitos kaikille blogia viime aikoina väijyneille! Koitan kisojen ajan päivitellä ainakin kerran päivässä jotakin juttua sisään!
Ketju poikki,
-M
Oli niin tai näin. Leytonista löytyi majoitus viikoksi, jonka Lontoossa hengailen. Hotellit, joita UCI:lla oli jäljellä tarjota "mattimyöhäsmaille" olivat hinnoiltaan alkaen 175£ / yö. Onneksi kilometrit ovat opettaneet etsimään vaihtoehtoja ja nyt oleilenkin keittiöllä ja pesukoneella varustetussa majassa about 45£/yö. Toki luteet ja muut pikkuötökät kuuluvat hintaan, mutta maassa maan tavalla.
Treenaamaankin pääsi matkapäivän jälkeen.Yhdessä Australian kestävyysjoukkueiden kanssa jaettiin treenivuoroa 1,5h verran. Suurimmat ratamaat ovat siinä mielessä myös suuria, että eivät aja yksittäisen suomalaisen yli treeneissä. Mahduimme oikein hyvällä rytmillä ajamaan neljän porukan kesken ja jokainen sai tehdä omat harjoitteet täysin rauhassa. Toista on esimerkisi azurrin väreihin pukeutuvien kanssa....Kukin tavallaan tietysti. Mutta toisaalta Australia, Uusi-Seelanti ja Britannia voittavat myös aika paljon enemmän kuin Italia, Hollanti tai Venäjä. Kun olet suuri olet suuri!
Treeni kulki, no jotenkin. Useamman lentävän 500m vedon ehdin ajelemaan aikojen painuessa 30-31" tasoon. Ei ihan hyvä. Sanotaan, että 29-30" olisi ollut tavoitehaarukka, mutta tällä mennään mitä saadaan. Jos pitäisi heittää niin sanoisin 1.05.5-1.06.25 tasossa kilsa noilla suoritteilla. Iso haarukka tietysti, mutta ei voi ajaa yli kuuttakymppiä kisassa 750 metriä, jos ei pysty siihen treeneissä edes 500 metriä. Realismia.
Treenit jatkuvat huomenna. Ja viikonloppuna. Ja alkuviikostakin. Tulin paikalle Lontooseen tarkoituksella niin ajoissa kuin vain radalle pääsi. 250m radalla ajaminen verrattuna Falunin 190m ränniin on kuin yöllä ja päivällä.
Kiitos kaikille blogia viime aikoina väijyneille! Koitan kisojen ajan päivitellä ainakin kerran päivässä jotakin juttua sisään!
-M
tiistai 23. helmikuuta 2016
Kymmenkunta päivää kisoihin
Aika vähenee uhkaavasti kalenterissa. Mihin katosi päivät? Marraskuusta tähän on kulunut lähes neljä kuukautta ja silti olo on kuin vasta eilen olisi aloittanut kilometrin harjoittelun.
Yhteistyökumppanirintamalla tapahtui. Tein Shimano Nordicin kanssa yhteistyösopimuksen ratakilpailujen osista ja varusteista. Jatkossa pyörässä on Shimanoa, Pro:ta ja päässä Giroa kun rataa tulee kierrettyä
Päässä on siis Giron Selector, jonka hienoutena on mahdollisuus välitä pitkä tai lyhyt "häntä" kypärän jatkoksi. Ryhmälähdöissä ja myös aika-ajoissa pää pyörii Giron Air Attack Shieldin suojaamana. Aika huikean oloisia kypäriä molemmat.
Aika-ajotanko on jatkossa todellinen huipputuote. Pro Missle Evon päivitetty versio tulee jatkossa vauhdittamaan menoa. Penkiksi vaihtuu, MM-kisojen jälkeen tosin, Pro:n aika-ajosatula.
Dura-Acen osat tulevat myöhemmin vauhdittamaan pyörää voimansiirron puolella; navat, kammet ja rattaat tulevat jakossa olemaan DA:ta.
Mahtavaa! Kiitos Shimano Nordic ja Ajopyörä!
Ketju poikki,
-M
Yhteistyökumppanirintamalla tapahtui. Tein Shimano Nordicin kanssa yhteistyösopimuksen ratakilpailujen osista ja varusteista. Jatkossa pyörässä on Shimanoa, Pro:ta ja päässä Giroa kun rataa tulee kierrettyä
Aika-ajotanko on jatkossa todellinen huipputuote. Pro Missle Evon päivitetty versio tulee jatkossa vauhdittamaan menoa. Penkiksi vaihtuu, MM-kisojen jälkeen tosin, Pro:n aika-ajosatula.
Dura-Acen osat tulevat myöhemmin vauhdittamaan pyörää voimansiirron puolella; navat, kammet ja rattaat tulevat jakossa olemaan DA:ta.
Mahtavaa! Kiitos Shimano Nordic ja Ajopyörä!
Ketju poikki,
-M
torstai 18. helmikuuta 2016
Pyörii pyörii...
...tai no ei oikeastaan. Silloin kun pyörii on yleensä välitys kovin pieni tai alla radan sijaan rullat...
Kiitos kaikille lukijoille viime aikoina ja pahoittelut, että päivitystahti on ollut kovin verkkainen. Siihen on ollut syynsä.
Leiriä on takana viikko. Pitkä viikko. Alun pienen kuoppaisuuden jälkeen treenit ovat lähteneet kulkemaan oikein mukavasti ja eilen riuhdottiin lajivoimaa jalkoihin isoilla välityksillä, jota tänään tasoiteltiin lentävillä 200m vedoilla pienillä välityksillä. Onneksi kestävyyspohjaa on ehtinyt tehdä ratatreenien lomassa pitkin talvea, koska päivät ovat radalle olleet pitkiä päätreenin kestäessä yleensä 2-3 tuntia.
Ajamisessa on tällä hetkellä suhteellisen hyvä tuntu. Aika-ajoasento tuntuu kelvolta ja kilometrin kannalta hyvää on se, että pystyn ajamaan aika-ajosennossa yli 140 kierrosta minuutissa tahdilla. Voimaa saisi tietysti olla enemmän, mutta lyhyessä ajassa ei ihan mahdottomuuksia ole mahdollista toivoa.
Sitä on vaikea sanoa, että millaisissa ajoissa sitten kilometrin suoritus on. Oma olo on jopa sen verran epävarma, että aika voi olla yhtä hyvin 05 alkuinen kuin 07 alkuinen. Tietysti tähän vaikuttaa sekin, että treeneissä on aavistus heiluntaa suoritustasossa päivien kesken. No, aika näyttää.
Ketju poikki,
-M
Kiitos kaikille lukijoille viime aikoina ja pahoittelut, että päivitystahti on ollut kovin verkkainen. Siihen on ollut syynsä.
Leiriä on takana viikko. Pitkä viikko. Alun pienen kuoppaisuuden jälkeen treenit ovat lähteneet kulkemaan oikein mukavasti ja eilen riuhdottiin lajivoimaa jalkoihin isoilla välityksillä, jota tänään tasoiteltiin lentävillä 200m vedoilla pienillä välityksillä. Onneksi kestävyyspohjaa on ehtinyt tehdä ratatreenien lomassa pitkin talvea, koska päivät ovat radalle olleet pitkiä päätreenin kestäessä yleensä 2-3 tuntia.
Ajamisessa on tällä hetkellä suhteellisen hyvä tuntu. Aika-ajoasento tuntuu kelvolta ja kilometrin kannalta hyvää on se, että pystyn ajamaan aika-ajosennossa yli 140 kierrosta minuutissa tahdilla. Voimaa saisi tietysti olla enemmän, mutta lyhyessä ajassa ei ihan mahdottomuuksia ole mahdollista toivoa.
Sitä on vaikea sanoa, että millaisissa ajoissa sitten kilometrin suoritus on. Oma olo on jopa sen verran epävarma, että aika voi olla yhtä hyvin 05 alkuinen kuin 07 alkuinen. Tietysti tähän vaikuttaa sekin, että treeneissä on aavistus heiluntaa suoritustasossa päivien kesken. No, aika näyttää.
Ketju poikki,
-M
lauantai 13. helmikuuta 2016
Leiri alkuun
Ei ole leiri alkanut ihan niin lennokaasti kuin olisi voinut toivoa. Tai siis olisi toivonut. Meno on ollut tahmeaa ja päivät ovatkin menneet puoliunessa eivätkä kovinkaan räjähtävästi.
Pari ajopäivää takana. Ensimmäisenä päivänä oli ohjelmassa lyhyitä progressiivisia vetoja ja seuraavana päivänä isolla välityksellä täysmittaisia ajoja. Täysmittaiset ajot laahasivat ajallisesti yllättävän paljonkin perässä tammikuun alkua. Meno oli enemmän tempon ajamista kuin kilometrin kaltaista räjähtävyyttä.
Radalla hommat jatkuvat maanantaina. Ohjelmassa terävyyttä herätteleviä lentäviä kierroksia pienillä välityksillä ja toisaalta rullilla kierrosten etsimistä aika-ajoasennossa. Kylkeen, kevenevissä määrin, saliharjoitteita ja palauttelevaa ajoa.
Viikolla sain varmistettua peräti kaksi uutta yhteistyökumppania itselleni. Näistä lisää ensi viikolla, mutta sanottakoon, että toinen hoitaa lihaksia kuntoon ja toinen yhteistyökumppani varustaa ratapyörää, ja kuskia, aerodynaamisilla ja toivottavasti nopeutta kasvattavilla huippuvälineillä. Kiitos jo ennakkoon!
Ketju poikki,
-M
Pari ajopäivää takana. Ensimmäisenä päivänä oli ohjelmassa lyhyitä progressiivisia vetoja ja seuraavana päivänä isolla välityksellä täysmittaisia ajoja. Täysmittaiset ajot laahasivat ajallisesti yllättävän paljonkin perässä tammikuun alkua. Meno oli enemmän tempon ajamista kuin kilometrin kaltaista räjähtävyyttä.
Radalla hommat jatkuvat maanantaina. Ohjelmassa terävyyttä herätteleviä lentäviä kierroksia pienillä välityksillä ja toisaalta rullilla kierrosten etsimistä aika-ajoasennossa. Kylkeen, kevenevissä määrin, saliharjoitteita ja palauttelevaa ajoa.
Viikolla sain varmistettua peräti kaksi uutta yhteistyökumppania itselleni. Näistä lisää ensi viikolla, mutta sanottakoon, että toinen hoitaa lihaksia kuntoon ja toinen yhteistyökumppani varustaa ratapyörää, ja kuskia, aerodynaamisilla ja toivottavasti nopeutta kasvattavilla huippuvälineillä. Kiitos jo ennakkoon!
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 10. helmikuuta 2016
Pientä kuoppaa...
Treeni sinänsä sujuu hyvin. Ehkä viimeinen viikko kelvosti. Kuitenkin tällä hetkellä on pienen pieni monttu johon valmistautumisprojekti on pudonnut. Ei mitään mahdotonta, mutta kuitenkin hidastavaa. Ja koska tätä hommaa tekee aika pienen piirin kanssa tuntuu pienetkin asiat välillä suurilta.
Viikonloppuna, kun treeniä oli takana jo aika monta peräkkäistä päivää, alkoi harjoitukset aavistuksen hajoamaan. Samalla alkoi myös henkinen puoli vähän säröilemään:
"Miksi tuntuu vaikeammalta kuin syksyllä, kun oli oikeasti vaikeaa sairastelun kanssa"
"Mihin lähteä viimeistelyleirille, jotta rahalliset tappiot eivät ole liian suuria, jos SPU ei käytä MM-paikkaa"
"Miten saada varusteet tässä (taloudellisessa) tilanteessa siihen kuntoon, että kaikki sujuu ongelmitta"
"Miksi väsyttää - taasko olen kipeä"
Pienet on murheet kun ne näytölle kirjoittaa. Toisaalta kun takana on 12 viikkoa harjoittelua, ilman ongelmia ja murheita, on tietysti luonnollista, että välillä tulee pieniä down-hetkiä. Viimeistelyleiri taitaa olla se, joka aiheutti/aiheuttaa eniten murheita. Paikkojahan Euroopassa on kyllä minne mennä. Ongelma on vain matkustamisen, matkapäivien ja kulujen pitäminen kohtuullisina.
Monista syistä johtuen harjoittelen viimeistelyleirin Falunissa. Ei aivan optimaalinen tilanne, koska rata on 190m pitkä, eikä lähelläkään kv.muotoista rataa, dernya ei päästä radalle ajamaan ja starttiporttiakaan ei ole millä harjoitella. Toisaalta on kuitenkin rata, jossa ajaa, aikaa käytettävissä suhteellisen vapaasti ja tuttu ympäristö, jossa harjoitella. Tätähän tämä on. Tasapainoilua hyvien ja huonojen puolien kanssa.
Tuskinpa omat ajot nyt hirveästi jää kiinni siitä millaisella radalla harjoittelee. Tilanne voisi olla huonompikin! Nyt täytyy vain kääntää negatiivinen vaihe positiiviseksi ja muutaman hyvän harjoituksen kautta saada viimeinen hurmos vielä aikaiseksi omaan tekemiseen.
Ja kyllä harjoituksiin hyviäkin asioita mahtuu. Voimaharjoittelu tuottaa tuloksia, jotka toivottavasti siirtyvät seuraavaksi lajisuoritusta tukemaan. Samoin pyörätreeneissä tehot ovat "pidemmissä" harjoituksissa kohdillaan. Tietysti "pidemmät" harjoitukset eivät enää ole niin pitkiä kuin vaikkapa vuosi sitten, mutta näin lähellä kilpailuja ei ole enää syytäkään ajaa kehittäviä kestävyysharjoitteita, vaan enemmänkin ylläpitäviä treenejä.
Kolme viikkoa kisoihin!
-M
Viikonloppuna, kun treeniä oli takana jo aika monta peräkkäistä päivää, alkoi harjoitukset aavistuksen hajoamaan. Samalla alkoi myös henkinen puoli vähän säröilemään:
"Miksi tuntuu vaikeammalta kuin syksyllä, kun oli oikeasti vaikeaa sairastelun kanssa"
"Mihin lähteä viimeistelyleirille, jotta rahalliset tappiot eivät ole liian suuria, jos SPU ei käytä MM-paikkaa"
"Miten saada varusteet tässä (taloudellisessa) tilanteessa siihen kuntoon, että kaikki sujuu ongelmitta"
"Miksi väsyttää - taasko olen kipeä"
Pienet on murheet kun ne näytölle kirjoittaa. Toisaalta kun takana on 12 viikkoa harjoittelua, ilman ongelmia ja murheita, on tietysti luonnollista, että välillä tulee pieniä down-hetkiä. Viimeistelyleiri taitaa olla se, joka aiheutti/aiheuttaa eniten murheita. Paikkojahan Euroopassa on kyllä minne mennä. Ongelma on vain matkustamisen, matkapäivien ja kulujen pitäminen kohtuullisina.
Monista syistä johtuen harjoittelen viimeistelyleirin Falunissa. Ei aivan optimaalinen tilanne, koska rata on 190m pitkä, eikä lähelläkään kv.muotoista rataa, dernya ei päästä radalle ajamaan ja starttiporttiakaan ei ole millä harjoitella. Toisaalta on kuitenkin rata, jossa ajaa, aikaa käytettävissä suhteellisen vapaasti ja tuttu ympäristö, jossa harjoitella. Tätähän tämä on. Tasapainoilua hyvien ja huonojen puolien kanssa.
Tuskinpa omat ajot nyt hirveästi jää kiinni siitä millaisella radalla harjoittelee. Tilanne voisi olla huonompikin! Nyt täytyy vain kääntää negatiivinen vaihe positiiviseksi ja muutaman hyvän harjoituksen kautta saada viimeinen hurmos vielä aikaiseksi omaan tekemiseen.
Ja kyllä harjoituksiin hyviäkin asioita mahtuu. Voimaharjoittelu tuottaa tuloksia, jotka toivottavasti siirtyvät seuraavaksi lajisuoritusta tukemaan. Samoin pyörätreeneissä tehot ovat "pidemmissä" harjoituksissa kohdillaan. Tietysti "pidemmät" harjoitukset eivät enää ole niin pitkiä kuin vaikkapa vuosi sitten, mutta näin lähellä kilpailuja ei ole enää syytäkään ajaa kehittäviä kestävyysharjoitteita, vaan enemmänkin ylläpitäviä treenejä.
Kolme viikkoa kisoihin!
-M
maanantai 8. helmikuuta 2016
Kohti uutta viikkoa
Tiimalasissa alkaa hiekka olla valunut jo pohjalle. Kolme ja puoli viikkoa MM-kilpailuihin. Onneksi taustalla on harjoittelua tätä varten jo viime vuoden puolelta, joten sinänsä ei ole huolta. Mutta toisaalta. Vain 24 päivää.
Onneksi tässä hommassa pystyy paljon vaikuttamaan itse lopputulokseen. Ajaa harjoitukset niin hyvin kuin mahdollista, tehdä saliharjoitukset huolella, pyrkiä palautumaan täydellisesti treenien välissä, syödä järkevästi ja toistaa samaa päivästä toiseen. Se, että missä kohtaa yksilön lahjakkuus/lahjattomuus tulee vastaan onkin sitten kokonaan toinen juttu. Sitä voi harjoitella ja palautella vaikka kuinka ja paljon, mutta pyörä ei silti kulje kovempaa. Oma lahjattomuuden rajani menee kilsalla tällä hetkellä 66,2" tasossa.
Uusi viikko ja uudet mahdollisuudet leikata sadasosia ja tuhannesosia kilometrin ajasta!
Ketju poikki,
-M
ps. Koska kävijämäärät blogissa tällä hetkellä melkoisen suuria verrattuna aiempiin kuukausiin pyrin tekemään myös tälläisiä lyhyitä, täysin sisällöttömiä, päivityksiä tänne. Kiitos kun käyt lukemassa!
Onneksi tässä hommassa pystyy paljon vaikuttamaan itse lopputulokseen. Ajaa harjoitukset niin hyvin kuin mahdollista, tehdä saliharjoitukset huolella, pyrkiä palautumaan täydellisesti treenien välissä, syödä järkevästi ja toistaa samaa päivästä toiseen. Se, että missä kohtaa yksilön lahjakkuus/lahjattomuus tulee vastaan onkin sitten kokonaan toinen juttu. Sitä voi harjoitella ja palautella vaikka kuinka ja paljon, mutta pyörä ei silti kulje kovempaa. Oma lahjattomuuden rajani menee kilsalla tällä hetkellä 66,2" tasossa.
Uusi viikko ja uudet mahdollisuudet leikata sadasosia ja tuhannesosia kilometrin ajasta!
Ketju poikki,
-M
ps. Koska kävijämäärät blogissa tällä hetkellä melkoisen suuria verrattuna aiempiin kuukausiin pyrin tekemään myös tälläisiä lyhyitä, täysin sisällöttömiä, päivityksiä tänne. Kiitos kun käyt lukemassa!
perjantai 5. helmikuuta 2016
Ajoasua
Radalla käytössäni on Suomi-asu, jossa on yhteistyökumppaneideni logot. Tämän lisäksi varastosta löytyy yhteistyökumppaneiden logoilla olevat Suomen mestarin asut, joita vaaditaan käytettäväksi niissä lajeissa joissa mahdollisesti sillä hetkellä on maan mestari.
Kuvassa näkyvä haalari on Bioracerin Speedwear Concept Suit, joka tulee olemaan pitkillä hihoilla varustettuna haalari, jota käytän mahdollisen MM-valinnan osuessa kohdalleni.
Kiitos Bioracer ja Lieven nopeasta toiminnasta asun suhteen!
http://www.bioracer.com/en/collection/1422/speedwear-concept-tt-suit
Ketju poikki,
-M
tiistai 2. helmikuuta 2016
Treenit jatkuvat
Talvi oli, meni ja tuli uudestaan. Lumityöt on kyllä jotakin niin hienoa, kun niitä pääsee tekemään! (Pahoittelut kaikki joilla on oikeasti iso piha ja lumitöitä paljon) Vaikea sanoa kumpi on mukavampaa. Ruohonleikkuu vai lumenluonti. Ehkä omat piha-alueet on silloin valittu oman kapasiteetin mukaan oikean kokoisiksi, kun molemmista hommista nauttii.
Nautin myös treeneistä. Tai siis harjoittelusta ja harjoituksista. Voisin jopa sanoa, että tällä hetkellä tekeminen maistuu paremmalta kuin koskaan. Toki MM-kisat ovat mahtava mahdollisuus johon harjoitella, mutta harjoittelu oli kyllä hyvällä mallilla jo silloin kun paikkamme oli epävarma. Olen sopinut, että ajelen tänäkin vuonna maantiekisoja Belgiassa ASFRAn riveissä, mutta saa nähdä kuinka käy. Jotenkin on myös vähän ajatusta sellaisesta, että ajaisi koko vuoden rataa välillä omniumia, enemmän pistaria ja scratchia ja sijoittaisi budjetin kisojen kiertämiseen vain radalla eikä maantiellä. Tätä on aika miettiä 4.3 alkaen.
MM-kilsa ajetaan torstaina 3.3. Olen saanut kahden eri epävirallisen kanavan kautta tiedon, että Suomen Pyöräily Unioni tekisi MM-valintoja 13.2. kokouksessaan. Eli parisen viikkoa niin on tietoa Suomen MM-edustajasta radalla. Silläkin riskillä, että valinta ei osu kohdalle on lähdettävä kuitenkin ennen tuota valintakokousta leirille ja valmistauduttava kokoajan sillä tähtäimellä, että ajan 3.3.
Viimeisen kolmen kuukauden harjoittelusta olen oppinut paljon uutta. Olemme valmentajani ja valmennustiimimme fysiologin kanssa käyneet keskusteluja harjoitteluun liittyen ja tulleet pitkälti siihen tulokseen, että suomalaisen pyöräilijän voisi olla jopa hyvä valmistautua kesäkauteensa, radalla tai maantiellä, harjoitellen kuten kilometrin kuski. Tätä avaan joskus toiste enemmän, mutta taatusti koitan jollakulla valmennettavallani tulevaisuudessa.
Tulipa sekava postaus. Onneksi harjoittelu ei ole yhtä sekavissa antimissa kuin tämä kirjoitus. Annostuksessa lienee vikaa - liikaa tai liian vähän kahvia.
Ketju poikki
-M
Nautin myös treeneistä. Tai siis harjoittelusta ja harjoituksista. Voisin jopa sanoa, että tällä hetkellä tekeminen maistuu paremmalta kuin koskaan. Toki MM-kisat ovat mahtava mahdollisuus johon harjoitella, mutta harjoittelu oli kyllä hyvällä mallilla jo silloin kun paikkamme oli epävarma. Olen sopinut, että ajelen tänäkin vuonna maantiekisoja Belgiassa ASFRAn riveissä, mutta saa nähdä kuinka käy. Jotenkin on myös vähän ajatusta sellaisesta, että ajaisi koko vuoden rataa välillä omniumia, enemmän pistaria ja scratchia ja sijoittaisi budjetin kisojen kiertämiseen vain radalla eikä maantiellä. Tätä on aika miettiä 4.3 alkaen.
MM-kilsa ajetaan torstaina 3.3. Olen saanut kahden eri epävirallisen kanavan kautta tiedon, että Suomen Pyöräily Unioni tekisi MM-valintoja 13.2. kokouksessaan. Eli parisen viikkoa niin on tietoa Suomen MM-edustajasta radalla. Silläkin riskillä, että valinta ei osu kohdalle on lähdettävä kuitenkin ennen tuota valintakokousta leirille ja valmistauduttava kokoajan sillä tähtäimellä, että ajan 3.3.
Viimeisen kolmen kuukauden harjoittelusta olen oppinut paljon uutta. Olemme valmentajani ja valmennustiimimme fysiologin kanssa käyneet keskusteluja harjoitteluun liittyen ja tulleet pitkälti siihen tulokseen, että suomalaisen pyöräilijän voisi olla jopa hyvä valmistautua kesäkauteensa, radalla tai maantiellä, harjoitellen kuten kilometrin kuski. Tätä avaan joskus toiste enemmän, mutta taatusti koitan jollakulla valmennettavallani tulevaisuudessa.
Tulipa sekava postaus. Onneksi harjoittelu ei ole yhtä sekavissa antimissa kuin tämä kirjoitus. Annostuksessa lienee vikaa - liikaa tai liian vähän kahvia.
Ketju poikki
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)