Sisällä treenaaminen on siitä jännää puuhaa, että kun alkaa tulla seinä vastaan se yleensä tulee melko nopeaan. Vähän alkaa tässä tuntua siltä, että tuo seinä on kovin lähellä, mutta kerrankos sitä päätään seinään sitten lyö.
24.10 jälkeen on ehtinyt olla jo 51 harjoitusta sisällä trainerilla tai rullilla. Seuraavan 9,5 viikon aikana, joka on siis matkaa radan WC III, ehtinee sen seitsemäkymmentä treeniä vielä tehdä sisällä ajaen. Täytyy sanoa, että kyllä tuo alkaa myös tuntumaan. Toki se tällä hetkellä tuntuu myös parantuneina tehoina niin Vo2max kuin lyhyissä nopeuskestävyysvedoissa. Toisaalta se tuntuu myös päässä. Hyvä esimerkki siitä on se, että yhtään ylimääräistä minuuttia ei tule vietettyä trainerin päällä, vaan ohjelmat muuttuvat kokoajan tiiviimmiksi, jossa harjoitteet tehdään huolella, mutta treenattu aika koitetaan pitää kurissa.
Posiitivista on ollut maksimaalisen hapenoton kehittyminen tässä viime aikoina kuin itsestään. Lukemat on tietysti matalia, mutta nyt haetaankin hapenottoa, joka hyödyttää eniten radan 1km aika-ajossa. Turha siis puskea Vo2max -vetoja matalilla kierroksilla putkelta, koska saan treenattua myös hapentoton o2-vedoilla, joissa riittävän toiston ja lyhyen palautuksen kautta päästään ihan kivan tiukoille. Tietty olisi kiva ajella edellä mainitut vedot radalla, mutta ei valiteta.
Salilla ei ole vielä alkanut homma tökkimään. Kolme kertaa viikkoon on salitreeni, mutta painotus päivien kesken on riittävän erilainen, jotta pysyy mielenkiinto yllä. Hyviä asioita tehty, voimaa tullut lisää, toivottavasti se myös näkyisi keväällä pyörän päällä. Tietysti rautaa voisi olla enemmän liikuteltavana, mutta eipä sitä kykyään enemmän pysty kyykkäämään.
Toivottavasti päivitystahti tässä vähän taas kiihtyisi. Se on vaan kovin haastavaa saada mitään kirjoitettavaa, kun mitään ei tapahdu ;)
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti