Aloitetaan selittelyllä. Tunsin oloni aamulla ja aamupäivän aikana aavistuksen kuumeiseksi. En vaivautunut mittalemaan kuumetta sen kummemmin ja päätinkin, että käyn kääntymässä omniumin ekassa lajissa, jonka jälkeen palaan keskeyttäneenä hotellille ja keskityn huomiseen scratchiin.
Olo oli, alle kymmenen minuutin verran jälkeen sellainen, että tiesin kropan olevan sekaisin. Pitkäksi venähtänyt sairastelu yhdistettynä eiliseen 1km ja 4km ajoihin oli vain liikaa. Tämä oli tosin vähän aavisteltavissa, mutta ainahan sitä uskoo parempaan kuin mitä todellisuus oikeasti on ja näin pettää itseään.
Scratchin ajelin maaliin. Pidin huolen,että en putoa pääporukoista, mutta toisaalta hatkoihin en lähtenyt yrittämään. Pintakaasulla vain läpi. Sijoitus oli, tietysti, viimeinen, jolla ei sinänsä ollut suurempaa väliä. Lähinnä harmittelin, että en tullut omani, ja tukijoideni, suunnitelmani mukaisesti pois radalta heti alussa. Tässä on nyt vaarana, että kisainnon takia pilataan enemmän kuin paljon. Mutta, mä haluan kisata. Vaikka en edes pääse omalle, vaatimattomalle, tasolleni.
Neljän kilometrin aika-ajon otin oikeasti rauhallisesti. Ajelin maaliin 5.15 aikaan.Eipä siinä kait ihmeempiä. Kunhan kävin kääntymässä. Olin jo ennen ajoa päättänyt, että starttailen tämän päivän lajit, nukun hyvät yöunet ja pääsen kuitenkin ajamaan toisen päivän omniumia hyvänä treeninä. Samaa linjaa noudattelin pudotusajossa, jossa kävin treenikiekkojen kanssa kääntymässä viivalla - toki lopputulos on tässä lajissa kohdallani valitettavan usein sama yritin tai en.
Huominen. Päivä jolloin kaikki on paremmin ja sairastelut ovat takana päin ja pääsen ajamaan kovaa. Ohjelmassa on aamusessiossa kilometri, lentävä kierros ja UCI Scratch. Ehkäpä tuossa voisi lähteä siitä liikkeelle, että kilometri menee kovempaa kuin eilen, lentävä kierros samoille luokille kuin viime kaudella ja scratchissa pääsen iskemään - vaikka sitten taipuen matkalle. Illan päättävään omniumin pisteajoon käyn, jos olen kunnossa, tietysti starttaamassa. Ja koska en aja sijoituksista ajan enemmän hyvää treeniä. Se lienee tarkoittavan irtiottojen hakemista - vaikka sitten taipuen matkalle.
Päivä pari sitten ennakoin, että kun numerot laitetaan kiinni sitä alkaa aina kummasti yrittämään. Kiva huomata, että niin kävi tälläkin kertaa!
Ketju poikki,
-M
lauantai 7. maaliskuuta 2015
perjantai 6. maaliskuuta 2015
UCI GP Liettua, päivä 1
Eilen lopetin postaukseni ajatelmaan, että periksi ei anneta, kun numerot ovat rinnassa. Tätä toteutin tänään parhaani mukaan - se ei vain yleensä UCI-kisoissa riitä pitkälle.
Kisapäivä valkeni Liettuassa kuulaana. Pakkasyö oli imenyt CCH:n Vitosta viimeisenkin elämän ja matka velolle tapahtui Ukrainan joukkueen kyydissä. Onneksi radalla, ja radan ulkopuolella, saa apua kun pyytää ja näin kävi tälläkin kertaa.
Radalla ei itsessään tapahtunut mitään kummia ennen 4km takaa-ajoa. Rutiini alkaa olla melko hyvä, joten verraamaan 45 minuuttia ennen omaa ajoa ja siitä sitten vaatteiden vaihdon kautta viivalle. Helppoa, kun aikanaan opetteli tavoille, että ei käytä aikaa ennen kilpailua turhaan sähläämiseen.
4km takaa-ajon ajoin aikaan 4.47.6. Toivon, että olisin saanut kovemman parin, jonka kanssa ajaa, mutta valitettavasti olin se ranking-sijoitettu, joka kohtasi ensimmäisenä sijoittamattoman kuskin. Jouduin ohittamaan edellä ajaneen kanssakilpailijan, ja tällä kertaa ohitus ei ollut niin sulava, että olisin päässyt jatkamaan matkaa ongelmitta. Kun ajaa jo valmiiksi limitillä niin pieninkin tehopiikki yleensä pudottaa tehoja alaspäin oikein kunnolla.
Ajelin takaa-ajon alun ihan kivasti, kierrosaikojen vaellessa 17,3-17,6 välillä. Viimeinen viitisen kierrosta, ohituksen jälkeen, kangisti menon reiluihin 18" kierroksiin, joka tosin olisi saattanut tapahtua ilmankin kiinniottoa. Viime elokuussa, "kisakunnossa", ajelin täällä neljä kymmenystä nopeamman ajan, mutta koska olin täällä alunperin tavoittelemassa 4.40 lähentelevää aikaa en voi suoritukseen olla täysin tyytyväinen. Se oli sellainen ihan kiva ajo; suht tasapainoinen, perustasoilla tuohon aikaan, joten harjoittelun ja kilpailemisen kautta voi odottaa parempaa! Pitää siis odottaa parempaa!!
Tunti takaa-ajon jälkeen oli vuorossa kilometrin aika-ajo. Kello näytti loppuajaksi 1.07,2 , johon en ole luonnollisestikaan tyytyväinen. Ihan kiva, mutta parempaan pitää pystyä. Ja pystynkin. Kauden tavoitteeksi on asetettu parisen sekuntia nopeampi aika kilometrillä. Ajo ei ollut kovinkaan tasapainoinen kilometrillä, mutta ehkäpä tämä tästä.
Kilpailujen jälkeen sairauden ruma pää nosti itseään esille tarpeettoman suureen rooliin. Ei se mitään, jos huomenna olen kunnossa ajamassa omniumia. Siellä onkin tiedossa uudet kilometrit ja neloset...Good to back on Boards!
Ketju poikki,
-M
Kisapäivä valkeni Liettuassa kuulaana. Pakkasyö oli imenyt CCH:n Vitosta viimeisenkin elämän ja matka velolle tapahtui Ukrainan joukkueen kyydissä. Onneksi radalla, ja radan ulkopuolella, saa apua kun pyytää ja näin kävi tälläkin kertaa.
Radalla ei itsessään tapahtunut mitään kummia ennen 4km takaa-ajoa. Rutiini alkaa olla melko hyvä, joten verraamaan 45 minuuttia ennen omaa ajoa ja siitä sitten vaatteiden vaihdon kautta viivalle. Helppoa, kun aikanaan opetteli tavoille, että ei käytä aikaa ennen kilpailua turhaan sähläämiseen.
4km takaa-ajon ajoin aikaan 4.47.6. Toivon, että olisin saanut kovemman parin, jonka kanssa ajaa, mutta valitettavasti olin se ranking-sijoitettu, joka kohtasi ensimmäisenä sijoittamattoman kuskin. Jouduin ohittamaan edellä ajaneen kanssakilpailijan, ja tällä kertaa ohitus ei ollut niin sulava, että olisin päässyt jatkamaan matkaa ongelmitta. Kun ajaa jo valmiiksi limitillä niin pieninkin tehopiikki yleensä pudottaa tehoja alaspäin oikein kunnolla.
Ajelin takaa-ajon alun ihan kivasti, kierrosaikojen vaellessa 17,3-17,6 välillä. Viimeinen viitisen kierrosta, ohituksen jälkeen, kangisti menon reiluihin 18" kierroksiin, joka tosin olisi saattanut tapahtua ilmankin kiinniottoa. Viime elokuussa, "kisakunnossa", ajelin täällä neljä kymmenystä nopeamman ajan, mutta koska olin täällä alunperin tavoittelemassa 4.40 lähentelevää aikaa en voi suoritukseen olla täysin tyytyväinen. Se oli sellainen ihan kiva ajo; suht tasapainoinen, perustasoilla tuohon aikaan, joten harjoittelun ja kilpailemisen kautta voi odottaa parempaa! Pitää siis odottaa parempaa!!
Tunti takaa-ajon jälkeen oli vuorossa kilometrin aika-ajo. Kello näytti loppuajaksi 1.07,2 , johon en ole luonnollisestikaan tyytyväinen. Ihan kiva, mutta parempaan pitää pystyä. Ja pystynkin. Kauden tavoitteeksi on asetettu parisen sekuntia nopeampi aika kilometrillä. Ajo ei ollut kovinkaan tasapainoinen kilometrillä, mutta ehkäpä tämä tästä.
Kilpailujen jälkeen sairauden ruma pää nosti itseään esille tarpeettoman suureen rooliin. Ei se mitään, jos huomenna olen kunnossa ajamassa omniumia. Siellä onkin tiedossa uudet kilometrit ja neloset...Good to back on Boards!
Ketju poikki,
-M
torstai 5. maaliskuuta 2015
Kisojen ennakointia
Edellinen kunnon treeni on ajettu tiistaina 24.2. Tuolloin meni kaksikilsaset lentävinä 2.20 pinnoille. Sen jälkeen en olekaan harjoitellut. Yrittänyt kahdesti ja pettynyt yhtä monta kertaa.
Siitä huolimatta, että tänään ajoin ensimmäisen lentävän 2km vedon 2.30 päälle olen huomenna viivalla kisoissa. Sen verran lupaava oli toinen 2km, jossa pääsin alle 2.20. Kolmatta en kokeillut, koska oli parempi lopettaa onnistumiseen.
Huomenna alkaa siis kauden ensimmäiset ratakilpailut. Ohjelmassa on kolmen päivän aikana 1km ja 4km aika-ajot, omnium ja scratch. Odotusarvo kilpailuille on melkoisen matala. Johtuen täysin siis reilun viikon kestäneestä keuhkoputkentulehduksesta ja sen jälkilöylyistä. Tavoitteena oli ajaa 4km ennätys näissä kilpailuissa uusille sekuntilukemille. Nyt otan tavoitteekseni vaatimattoman 4.50 alituksen. Ei mahda mitään. Nyt on sen verran heikko olo päällä, että tuossakin lienee tekemistä. Kilometrillä tavoitteena on ehjä ajo ja 1.08 alitus. Heikkoa, mutta....
Omniumiin on ensimmäinen tavoite selvityä karsinnasta kilpailuihin. Taso ei ole tuhoton. Itseasissa taso on sellainen, että normitasolla suorittaessani voisin kamppailla jopa hyvistä sijoituksista. Nyt kuitenkin lähdetään siitä, että karsinnasta pääsisi läpi ja mietitään sitten kilpailulajeihin uudet, omat tavoitteet. Heikkoltahan nuo tavoitteet kuulostaa, mutta...
Eli aloitus tapahtuu nyt vähän altavaastajan asemasta hiukan maahanlyötynä. No, toisaalta se on faktaa, että kun numerot laitetaan kiinni sitä ajaa aina ihan niin kovaa kuin mahdollista ja tappelee niin pitkään kuin pystyy. Itketään sitten kisojen jälkeen kuinka pahasti epäonnistuttiin!
Ketju poikki,
-M
Siitä huolimatta, että tänään ajoin ensimmäisen lentävän 2km vedon 2.30 päälle olen huomenna viivalla kisoissa. Sen verran lupaava oli toinen 2km, jossa pääsin alle 2.20. Kolmatta en kokeillut, koska oli parempi lopettaa onnistumiseen.
Huomenna alkaa siis kauden ensimmäiset ratakilpailut. Ohjelmassa on kolmen päivän aikana 1km ja 4km aika-ajot, omnium ja scratch. Odotusarvo kilpailuille on melkoisen matala. Johtuen täysin siis reilun viikon kestäneestä keuhkoputkentulehduksesta ja sen jälkilöylyistä. Tavoitteena oli ajaa 4km ennätys näissä kilpailuissa uusille sekuntilukemille. Nyt otan tavoitteekseni vaatimattoman 4.50 alituksen. Ei mahda mitään. Nyt on sen verran heikko olo päällä, että tuossakin lienee tekemistä. Kilometrillä tavoitteena on ehjä ajo ja 1.08 alitus. Heikkoa, mutta....
Omniumiin on ensimmäinen tavoite selvityä karsinnasta kilpailuihin. Taso ei ole tuhoton. Itseasissa taso on sellainen, että normitasolla suorittaessani voisin kamppailla jopa hyvistä sijoituksista. Nyt kuitenkin lähdetään siitä, että karsinnasta pääsisi läpi ja mietitään sitten kilpailulajeihin uudet, omat tavoitteet. Heikkoltahan nuo tavoitteet kuulostaa, mutta...
Eli aloitus tapahtuu nyt vähän altavaastajan asemasta hiukan maahanlyötynä. No, toisaalta se on faktaa, että kun numerot laitetaan kiinni sitä ajaa aina ihan niin kovaa kuin mahdollista ja tappelee niin pitkään kuin pystyy. Itketään sitten kisojen jälkeen kuinka pahasti epäonnistuttiin!
Ketju poikki,
-M
tiistai 3. maaliskuuta 2015
DNS
Ei mene aina ihan putkeen. Ei edes joka kerta.
Viime kertainen blogipäivitys kertoi kuinka kilpailukausi alkoi vaivalloisesti. Seuraavana päivänä oli jo kovin nihkeä olo. Pari päivää kävin radalla kääntymässä kunnes oli todettava tilanne; kuumetta, hengitysvaikeuksia ja lihassärkyjä. Jotenkin mä muistan tämän tilanteen viime syksyltä.
Parin päivän päästä olisi kilpailut. Niihin mennessä pitäisi olla jo kunnossa. Josko torstaina pääsisi treenaamaankin. Alunperin piti lähteä kilpailuista hakemaan hyviä tuloksia. Radallakin kello lupaili ihan kohtuullista takaa-ajoa. Nyt tarvitsee ottaa hiukan tavoitteita takaisinpäin. Tavoitteena on tulevana viikonloppuna saada startteja radalla alle, seuravalla viikolla treenata hiukan lajivoimaa, jonka jälkeen maaliskuun päättää kaksi määräpainoitteista harjoitusviikkoa.
Uuden nousun ainekset ovat siis kasassa. Viikonlopusta tulee tuskainen. Se valitus, v*tutus ja ärtymys, jota puolikuntoisena kisaaminen aiheuttaa on taattu. Toisaalta, asiat voisivat olla aina huonomminkin.
Ketju poikki,
-M
Viime kertainen blogipäivitys kertoi kuinka kilpailukausi alkoi vaivalloisesti. Seuraavana päivänä oli jo kovin nihkeä olo. Pari päivää kävin radalla kääntymässä kunnes oli todettava tilanne; kuumetta, hengitysvaikeuksia ja lihassärkyjä. Jotenkin mä muistan tämän tilanteen viime syksyltä.
Parin päivän päästä olisi kilpailut. Niihin mennessä pitäisi olla jo kunnossa. Josko torstaina pääsisi treenaamaankin. Alunperin piti lähteä kilpailuista hakemaan hyviä tuloksia. Radallakin kello lupaili ihan kohtuullista takaa-ajoa. Nyt tarvitsee ottaa hiukan tavoitteita takaisinpäin. Tavoitteena on tulevana viikonloppuna saada startteja radalla alle, seuravalla viikolla treenata hiukan lajivoimaa, jonka jälkeen maaliskuun päättää kaksi määräpainoitteista harjoitusviikkoa.
Uuden nousun ainekset ovat siis kasassa. Viikonlopusta tulee tuskainen. Se valitus, v*tutus ja ärtymys, jota puolikuntoisena kisaaminen aiheuttaa on taattu. Toisaalta, asiat voisivat olla aina huonomminkin.
Ketju poikki,
-M
maanantai 23. helmikuuta 2015
DNF
Kauden ensimmäinen maantiestartti on takana ja tuloslistalla komeilee nimen edessä kolmen konsonantin karu yhdistelmä. Onneksi on helmikuun loppupuoli ja treeniä vasta takana yhdeksän viikkoa. Muuten asia saattaisi harmittaa nykyistä enemmän.
En ole ennen aloittanut kauttani helmikuussa, ainakaan maantiellä. Belgiassa onneksi pakkasyön jälkeen päästiin ajamaan kuivassa, mutta melkoisen tuulisessä säässä. Kilpailureitti oli mitä parhain kermisreitti, jossa kuuden kilometrin kierroksella oli pyörätien leveystä baanaa, paljon peltoaukeaa, yksi lyhyt jyrkähkö mäki ja pienen palan verran mukulakiveäkin. Tuohon kun yhdistetään vielä aina reipas vauhti oli hyvän kilpailun ainekset ilmassa.
Oma kilpailuni alkoi kovin tahmeasti, joka saattoi johtua myös laiskasta verryttelyinnostani. Kova tuuli repi porukkaa hajalle heti ensimmäisestä kierroksesta alkaen. Oma kilpailuni vaikutti jo hetken verran hyvältä, kun vajaan tunnin ajon jälkeen pääsin iskeytymään pääjoukon hajotessa ensimmäiseen, noin kolmenkymmenen ajajan, ryhmään. Iloa kärkiryhmässä ei tainnut kestää puoltakaan minuuttia, kun lyhyeen mukulakivimäkeen tultaessa ei pystynyt seuraamaan enää kärjen vauhtia.
Päivä jatkui parin minuutin verran kakkosryhmässä. Muutaman vetovuoron kävin kärjessä kääntymässä, jonka jälkeen pieneen jyrkkään mäkeen tultaessa jalka oli tyhjä. Siis ei mitään pientä hiipumista ja roikkumista porukan hännässä, vaan jalka oli ihan kunnolla tyhjä. Aika siistiä toisaalta. Tietysti olisi ollut kiva ajaa pidempäänkin.
Itseään pettää niin monella tapaa. Esimerkiksi itse löysin paljon hyviä puolia keskeytyksestä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, että jalat eivät mennee ollenkaan niin tukkoon tunnin ajamisesta kuin mitä ne olisivat menneet kahdesta tunnista. Ja näin ollen huomiset ratatreenit lienevät paljon miellyttävämmät kun jalka toimii edes jotenkin.
Huomisesta alkaa tosiaan rataviikko. Neljä päivää pitäisi ajaa kovia treenejä radalla, jonka jälkeen viikonloppuna vähän kermistä päälle. Toivottavasti kelit ovat hyvät ja ratatreenien päälle pääsee vielä ulos jauhamaan toviksi.
Ketju poikki,
-M
En ole ennen aloittanut kauttani helmikuussa, ainakaan maantiellä. Belgiassa onneksi pakkasyön jälkeen päästiin ajamaan kuivassa, mutta melkoisen tuulisessä säässä. Kilpailureitti oli mitä parhain kermisreitti, jossa kuuden kilometrin kierroksella oli pyörätien leveystä baanaa, paljon peltoaukeaa, yksi lyhyt jyrkähkö mäki ja pienen palan verran mukulakiveäkin. Tuohon kun yhdistetään vielä aina reipas vauhti oli hyvän kilpailun ainekset ilmassa.
Oma kilpailuni alkoi kovin tahmeasti, joka saattoi johtua myös laiskasta verryttelyinnostani. Kova tuuli repi porukkaa hajalle heti ensimmäisestä kierroksesta alkaen. Oma kilpailuni vaikutti jo hetken verran hyvältä, kun vajaan tunnin ajon jälkeen pääsin iskeytymään pääjoukon hajotessa ensimmäiseen, noin kolmenkymmenen ajajan, ryhmään. Iloa kärkiryhmässä ei tainnut kestää puoltakaan minuuttia, kun lyhyeen mukulakivimäkeen tultaessa ei pystynyt seuraamaan enää kärjen vauhtia.
Päivä jatkui parin minuutin verran kakkosryhmässä. Muutaman vetovuoron kävin kärjessä kääntymässä, jonka jälkeen pieneen jyrkkään mäkeen tultaessa jalka oli tyhjä. Siis ei mitään pientä hiipumista ja roikkumista porukan hännässä, vaan jalka oli ihan kunnolla tyhjä. Aika siistiä toisaalta. Tietysti olisi ollut kiva ajaa pidempäänkin.
Itseään pettää niin monella tapaa. Esimerkiksi itse löysin paljon hyviä puolia keskeytyksestä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, että jalat eivät mennee ollenkaan niin tukkoon tunnin ajamisesta kuin mitä ne olisivat menneet kahdesta tunnista. Ja näin ollen huomiset ratatreenit lienevät paljon miellyttävämmät kun jalka toimii edes jotenkin.
Huomisesta alkaa tosiaan rataviikko. Neljä päivää pitäisi ajaa kovia treenejä radalla, jonka jälkeen viikonloppuna vähän kermistä päälle. Toivottavasti kelit ovat hyvät ja ratatreenien päälle pääsee vielä ulos jauhamaan toviksi.
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Hiljaisuus on hyvästä
Helmikuun alussa, kutakuinkin kaksi viikkoa ja kaksi päivää sitten, alkoi ensimmäinen tiukempi harjoitusrypistys.Kyllähän sitä oli jo aiemmin harjoiteltu jonkin verran, mutta jotta saavuttaisimme ne hyödyt joita harjoittelulta haluamme valmentajani kanssa, täytyy ruuvia kiristää välillä oikein kunnolla. Valitettavasti taloudelliset resurssit eivät mahdollistaneet tänäkään vuonna etelänleiriä, joten nämä pari itselleni kovaa viikkoa piti suorittaa kotona. Onneksi trainerilla ajamisen lisäksi pääsin ajelemaan www.bikeshop.fin lainaamaa 29" täysjousitettua maastopyörää. Ajoin kahden viikon aikana neljästi ulkona todella laadukkaita perusajotreenejä, koska testipyöräni oli kuin suunniteltu Turun liukkaille teille.
Kahteen viikkoon harjoittelua kertyi nelisenkymmentä tuntia. Treenejä oli parisenkymmentä, joka koostui muutamasta ulkolenkistä, useasta sisätreenistä, salitreeneistä ja kevyistä verryttelyistä. Tiukkaahan tuon kaksiviikkoisen läpivieminen oli, mutta harjoittelun hyödyt alkavat näkyä nopeasti, kun perustasot ovat vielä suhteellisen matalalla.
Tämän viikon loppupuolella vaihtuu harjoitteluseudut pariksi päiväksi. Ohjelmassa on maantiekilpailukauden avaus Belgiassa sekä rataleiriä Roubaixissa. Radalla päivät ovat vielä melkoisen lyhyitä ja ohjelmat koostuvat lähinnä 1-1,5km mittaisista aika-ajoharjoituksista, jonka lisäksi iltaisin ajellaan pari tuntia ulkosalla pyörää. Yksi leiripäivä tarjoaa onneksi välitysten testailua, jonka tavoitteena on selvittää onko talven aikana omat resurssini kasvanut, jotta välitykset voisivat muuttua.
Kevään kunniaksi sain uuden maantiepyöränkin ajettavaksi. Muutamalta vuodelta tuttuun tapaan Huntterin Tatu Kasurinen on koeajellut pyöräni syksyn ja talven aikana, joten itselleni jää vain (pesun lisäksi) kilpaileminen. Kirjoittelen uudesta Feltin AR3:stani tarinaa tuossa jahka pääsen Belgiassa pyörää hiukan ajelemaan.
Koska kilpailukausi alkaa päivityksetkin rupeavat taas tippumaan tiiviimmin. Myös kauden tavoitteita voisi tännekin raapustella, jotta päästään sitten porukalla jännittämään, että kuinka pahasti asetetuista tavoitteista tänä vuonna jäädään!
Ketju poikki,
-M
Kahteen viikkoon harjoittelua kertyi nelisenkymmentä tuntia. Treenejä oli parisenkymmentä, joka koostui muutamasta ulkolenkistä, useasta sisätreenistä, salitreeneistä ja kevyistä verryttelyistä. Tiukkaahan tuon kaksiviikkoisen läpivieminen oli, mutta harjoittelun hyödyt alkavat näkyä nopeasti, kun perustasot ovat vielä suhteellisen matalalla.
Tämän viikon loppupuolella vaihtuu harjoitteluseudut pariksi päiväksi. Ohjelmassa on maantiekilpailukauden avaus Belgiassa sekä rataleiriä Roubaixissa. Radalla päivät ovat vielä melkoisen lyhyitä ja ohjelmat koostuvat lähinnä 1-1,5km mittaisista aika-ajoharjoituksista, jonka lisäksi iltaisin ajellaan pari tuntia ulkosalla pyörää. Yksi leiripäivä tarjoaa onneksi välitysten testailua, jonka tavoitteena on selvittää onko talven aikana omat resurssini kasvanut, jotta välitykset voisivat muuttua.
Kevään kunniaksi sain uuden maantiepyöränkin ajettavaksi. Muutamalta vuodelta tuttuun tapaan Huntterin Tatu Kasurinen on koeajellut pyöräni syksyn ja talven aikana, joten itselleni jää vain (pesun lisäksi) kilpaileminen. Kirjoittelen uudesta Feltin AR3:stani tarinaa tuossa jahka pääsen Belgiassa pyörää hiukan ajelemaan.
Koska kilpailukausi alkaa päivityksetkin rupeavat taas tippumaan tiiviimmin. Myös kauden tavoitteita voisi tännekin raapustella, jotta päästään sitten porukalla jännittämään, että kuinka pahasti asetetuista tavoitteista tänä vuonna jäädään!
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Valmentajana Turku Triathlon Weekendilla
Kerrankin jotain muuta kirjoitettavaa kuin ne, jo todella tutuiksi tulleet, lauseet joissa kerron kuinka harjoittelu sujuu hyvin/huonosti, olen menossa/tulossa kilpailuista, onnistuin/epäonnistuin koska...Tässä postissa pääsen vähän esittelemään hienoa projektia, johon päädyin sattumalta mukaan.
Viime syksyllä ajelin hetken matkaa lenkkiä Turun Urheiluliiton triathlonistien kanssa. Lenkin aikana kuulin jo juttua, että vuonna 2015 Turussa kilpaillaan Suomen ainoa kaupunkitriahtlon. Lenkki oli ja meni, kunnes paria viikkoa myöhemmin puhelin pirisi ja kysyttiin, että lähtisinkö mukaan SBR Finlandin kunnianhimoiseen hankkeeseen, jossa tavoitteena ei ole järjestää vain yhtä triahtlon-kilpailua, vaan luoda ympärivuotista toimintaa eri tasoisille kestävyysurheilijoille. Tarkemmin määriteltynä toimenkuvanani olisi olla pyöräilyvalmentaja niin leireilläkin kuin online-valmennuksessa. Kun vielä kuulin jo mukaan lupautuneiden koutsien nimiä oli todella helppo hypätä siltä seisomalta jo liikkeelle lähteneen junan matkaan.
Viime viikonloppuna vietimme Turussa 2,5 päiväisen harjoitusleiriviikonlopun, jossa liki kuusikymmentä innokasta triathleettiä kokoontui Hotelli Marinan ympäristöön harjoittelmaan niin uintia, pyöräilyä, juoksua kuin kehonhuoltoakin. Paikalla oli myös koko valmennustiimimme eli Antti Kauhanen (uinti), Pasi Mattila (juoksu), Hanna Kiviharju (kehonhuolto), Darby Thomas, Mika Luoto ja Saksasta mukaan menoon saapunut Timo Bracht. Meille osa-aluevalmentajille valmennuksen TTW:n projekteissa tekee helpoksi juuri se, että jos (ja kun) emme jotain tiedä meillä on Darbyn, Mikan ja Timon kaltaisia Pro-triahtlonisteja apunamme.
Itse viikonloppu oli melkoisen hieno. Omien treenieni lomassa kävin jokaisena päivänä aistimassa sitä innostunutta ja kokeilunhaluista tunnelmaa, joka välittyi leirlle saapuneista urheilijoista ja kuntoilijoista. Omana osanani oli lyhyesti puhua pyöräilyn talviharjoittelusta, joka omilla sisäpyöräilytunneilla onnistuu melkoisen helposti. Tarinaa on siis säästetty tuleville leireille niin pyöräilyharjoittelun perusteista, eri triathlon-matkojen matkakohtaisista harjoitusvaatimuksista kuin harjoittelussa käytettävien apulaitteiden hyödyntämisestä optimaalisesti.
Pääsin myös ohjaamaan lauantaina sisäpyöräilytreenin noin kuudellekymmenelle ihmiselle, DJ:n soittaessa musiikkia pyydetyille kampikierroksille. Pyörätreenin tavoitteena oli tuoda jokaiselle osallistujalle muutama ajatus siitä, että miten voisi omaa pyöräänsä käskyttää talven aikana, kun ulkona ajokelit eivät ole suosiollisia.
Turku Triathlon Weekend on elokuussa, 15-16.8. Ennen elokuuta järjestämme vielä niin aloitteleville triahleeteille suunnattua leiriä kuin myös Training Camp II ,jossa uimme jo (hyytävän kylmässä) avovedessä, poljemme tuulessa ja sateessa ulkona, sekä juoksemme mutaisilla teillä märissä kengissämme. Toisaalta viime viikonlopun jälkeen en näe, että kylmä vesi, kova tuuli tai pieni räntäsäde hidastaa menoa yhtään! Ja ei Turussa aina ole tuollainen sää...
Leirin järjestelyistä, ja niiden toimivuudesta, olen tietysti jäävi puhumaan. Jo saadun palautteen perusteella emme ainakaan järjestelyissä epäonnistuneet. Valmentajillehan tämä oli helppoa touhua. Pöytä oli katettuna siten, että meidän ei tarvinnut kuin hakea sopivat vaatteet Hansan Gant-storesta ja siirtyä toiminnan pariin. Kaikki muu oli hoidettuna meidän valmentajien näkökulmasta mitä hienoimmalla tavalla.
Oman viikonloppuni kruunasi, kun sain itselleni HEADin uimalasit. Veteenhän en ole menossa, mutta nyt on helpompi puhdistaa suihkun suuttimien rei'istä kalkit pois, kun voi veden valuessa katsoa, että mikä suuttimistä on tukossa.
Lisää infoa tapahtumasta: www-sivuilta.
Valokuvista on kiittäminen Aarni Lehtoa, jonka kuvista otteita löytyy hänen Facebook-sivuiltaan Aarni Lehto Photography
 |
| Vasemmalta: Bracht, Luoto, Thomas, Simola. (Kuva Aarni Lehto Photography) |
Viime viikonloppuna vietimme Turussa 2,5 päiväisen harjoitusleiriviikonlopun, jossa liki kuusikymmentä innokasta triathleettiä kokoontui Hotelli Marinan ympäristöön harjoittelmaan niin uintia, pyöräilyä, juoksua kuin kehonhuoltoakin. Paikalla oli myös koko valmennustiimimme eli Antti Kauhanen (uinti), Pasi Mattila (juoksu), Hanna Kiviharju (kehonhuolto), Darby Thomas, Mika Luoto ja Saksasta mukaan menoon saapunut Timo Bracht. Meille osa-aluevalmentajille valmennuksen TTW:n projekteissa tekee helpoksi juuri se, että jos (ja kun) emme jotain tiedä meillä on Darbyn, Mikan ja Timon kaltaisia Pro-triahtlonisteja apunamme.
Itse viikonloppu oli melkoisen hieno. Omien treenieni lomassa kävin jokaisena päivänä aistimassa sitä innostunutta ja kokeilunhaluista tunnelmaa, joka välittyi leirlle saapuneista urheilijoista ja kuntoilijoista. Omana osanani oli lyhyesti puhua pyöräilyn talviharjoittelusta, joka omilla sisäpyöräilytunneilla onnistuu melkoisen helposti. Tarinaa on siis säästetty tuleville leireille niin pyöräilyharjoittelun perusteista, eri triathlon-matkojen matkakohtaisista harjoitusvaatimuksista kuin harjoittelussa käytettävien apulaitteiden hyödyntämisestä optimaalisesti.
Pääsin myös ohjaamaan lauantaina sisäpyöräilytreenin noin kuudellekymmenelle ihmiselle, DJ:n soittaessa musiikkia pyydetyille kampikierroksille. Pyörätreenin tavoitteena oli tuoda jokaiselle osallistujalle muutama ajatus siitä, että miten voisi omaa pyöräänsä käskyttää talven aikana, kun ulkona ajokelit eivät ole suosiollisia.
 |
| Liki 60 polkijaa Klassikon koulun liikuntasalissa. (Kuva Aarni Lehto Photography) |
Leirin järjestelyistä, ja niiden toimivuudesta, olen tietysti jäävi puhumaan. Jo saadun palautteen perusteella emme ainakaan järjestelyissä epäonnistuneet. Valmentajillehan tämä oli helppoa touhua. Pöytä oli katettuna siten, että meidän ei tarvinnut kuin hakea sopivat vaatteet Hansan Gant-storesta ja siirtyä toiminnan pariin. Kaikki muu oli hoidettuna meidän valmentajien näkökulmasta mitä hienoimmalla tavalla.
Oman viikonloppuni kruunasi, kun sain itselleni HEADin uimalasit. Veteenhän en ole menossa, mutta nyt on helpompi puhdistaa suihkun suuttimien rei'istä kalkit pois, kun voi veden valuessa katsoa, että mikä suuttimistä on tukossa.
Lisää infoa tapahtumasta: www-sivuilta.
Valokuvista on kiittäminen Aarni Lehtoa, jonka kuvista otteita löytyy hänen Facebook-sivuiltaan Aarni Lehto Photography
 |
| Vasemmalta Bracht, Luoto, Thomas, Simola (Kuva Aarni Lehto Photography) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)