Ei ole tavaroita näkynyt. Minne lie kadonneet. Eilen olin pitkään matkatavarajäljityksen kanssa puhelimessa, josta ison osan kuuntelin odotusmusiikkia, ja lopputulema oli, että hei soittavat kun tavarat löytyvät. Aika nihkeetä.
Eilen pääsin vähän ajamaan rullilla, kun sain lainakengät ja housut käyttöön. Eipä siitä saanut muuta kuin polvet kipeäksi, koska kengät eivät ole omat, ja vaikka kuinka klossia sääteli, niin jalka pääsee liikkumaan liikaa kengässä. Eikä se nyt muutenkaan kovin ideaalia ole ajaa numeroa isommilla kengillä. Lenkkeillä voisi, mutta kisaaminen ei oikein tunnu hauskalta ajatukselta.
Kisat ovat hyvät, kuten GP:t aina tuppaa olemaan. Viivalla mm Leif Lampater, Roger Kluge, Mark Cavendish, Jon Dibben, Oliver Beer, Kenny De Ketele...Nuo nyt ehkä kaikista kovimmista kuskeista. Yhtään heikkoa kuskia (paitsi se suomalainen) ei viivalla ole. Tässä tulee myös se ongelma noiden lainavarusteiden kanssa. Jotta pystyisin mitenkään haastamaan, tai edes roikkumaan mukana, kisassa tarvitsee itse onnistua hyvin. Ajaa paremmin kuin yleensä - omia ennätysvauhteja. Ja se ei vain onnistu lainavermeissä, etenkin kun päässä pieni ärsytys siitä, että kamat eivät kolmessa vuorokaudessakaan ole vielä löytyneet.
Katsotaan mitä päivät tuovat tulleessaan. Tällä hetkellä ulkonakin sataa reippaasti, joten kisojen alku saattaa viivästyä hiukan. Jos vaikka varusteet tulisivat vielä pelipaikoille.
Ketju poikki,
-M
perjantai 28. elokuuta 2015
torstai 27. elokuuta 2015
Ei ihan putkeen...
Niin hauskaa kuin tässä kohtaa olisikin hehkuttaa hyviä takaa-ajoaikoja treeneistä, tai rentoa ajofiilistä, niin joudunkin valittelemaan sitä, että en ole pariin päivään ajanut.
Tuossa kun matkapäivää viettelin tiistaina hukkui varustelaukku lennoilla. Tässä nyt odotellut reilut 48h sitä löytyväksi ja tulevaksi Saksaan. Kisat alkaisi huomenna, joten tässä on vielä 24h aikaa saada tarvikkeet. No, huonoa tuuria. Huonoon kohtaan. Vai osuuko huono tuuri nyt koskaan hyvään kohtaan?
Kisat nyt olisi sitten kuitenkin pe-la. Omniumia olisi tiedossa, jos saan varusteet. Tietysti tässä herää kysymys, että voisiko varusteet lainata tai ostaa kisoihin. Vastaus on melkolailla selkeä: EI. Tavaroiden lainaaminen ei ole UCI-kisoissa yhtä muodikasta kuin Kupittaan Velolla tiistaisin. Tai toisaalta tavaroiden ostaminenkaan; kypärä, kengät+klossit, lasit, hanskat, ajovaatteet, lääkkeet...tuossa saa äkkiä poltettua aika isosti rahaa, jotta saa edes sellaiset vermeet, joilla pystyisi jotenkin ajamaan. Katsotaan nyt mitä tämä seuraava 24-tuntinen tuo tulleessaan.
Täytyypi todeta, että tänä vuonna ollut aavistuksen nihkeää meno. Keväällä olin hyvässä kunnossa talven jäljiltä, mutta huonoon kohtaan sairastuminen vei terää, jälkitautina on jäänyt jäljelle toistuva kuumeilu, jota kestää aina muutaman päivän kerrallaan, vähän huonoa tuuria (kuten nyt), ylimääräisiä matkakuluja kevään kisoissa ja belgialaisen joukkueen outo toimintamalli ovat omiaan siihen, että sitä miettii ihan tosissaan, että pitäisikö kausi jo paketoida. Vastapuolella tosin keväällä ajetut 1km ja 4km enkat, jotka osoittivat, että kunto on hyvä, kun pääsee oikein treenaaman ilman sairastelua, ja toisaalta EM-kisojen läheisyyskin, joihin on kausi tähdätty. No, pohditaan näitä myöhemmin lisää...
Ketju poikki,
M
Tuossa kun matkapäivää viettelin tiistaina hukkui varustelaukku lennoilla. Tässä nyt odotellut reilut 48h sitä löytyväksi ja tulevaksi Saksaan. Kisat alkaisi huomenna, joten tässä on vielä 24h aikaa saada tarvikkeet. No, huonoa tuuria. Huonoon kohtaan. Vai osuuko huono tuuri nyt koskaan hyvään kohtaan?
Kisat nyt olisi sitten kuitenkin pe-la. Omniumia olisi tiedossa, jos saan varusteet. Tietysti tässä herää kysymys, että voisiko varusteet lainata tai ostaa kisoihin. Vastaus on melkolailla selkeä: EI. Tavaroiden lainaaminen ei ole UCI-kisoissa yhtä muodikasta kuin Kupittaan Velolla tiistaisin. Tai toisaalta tavaroiden ostaminenkaan; kypärä, kengät+klossit, lasit, hanskat, ajovaatteet, lääkkeet...tuossa saa äkkiä poltettua aika isosti rahaa, jotta saa edes sellaiset vermeet, joilla pystyisi jotenkin ajamaan. Katsotaan nyt mitä tämä seuraava 24-tuntinen tuo tulleessaan.
Täytyypi todeta, että tänä vuonna ollut aavistuksen nihkeää meno. Keväällä olin hyvässä kunnossa talven jäljiltä, mutta huonoon kohtaan sairastuminen vei terää, jälkitautina on jäänyt jäljelle toistuva kuumeilu, jota kestää aina muutaman päivän kerrallaan, vähän huonoa tuuria (kuten nyt), ylimääräisiä matkakuluja kevään kisoissa ja belgialaisen joukkueen outo toimintamalli ovat omiaan siihen, että sitä miettii ihan tosissaan, että pitäisikö kausi jo paketoida. Vastapuolella tosin keväällä ajetut 1km ja 4km enkat, jotka osoittivat, että kunto on hyvä, kun pääsee oikein treenaaman ilman sairastelua, ja toisaalta EM-kisojen läheisyyskin, joihin on kausi tähdätty. No, pohditaan näitä myöhemmin lisää...
Ketju poikki,
M
maanantai 24. elokuuta 2015
Syyskausi käyntiin
Edellisestä blogitekstistä on vierähtänyt jo yli kaksi viikkoa. Pahoittelut siitä, mutta toisaalta syy hiljaisuudelle on hyvä: mitään ei ole tapahtunut viime aikoina.
Tai oikeastaan on tapahtunut varsin paljonkin, mutta ei mitään sellaista, josta kannattaisi sen kummemmin metelöidä. Takana on nyt todella hyvät 2,5 viikkoa harjoittelua, joista ensimmäinen viikko mentiin maantiellä ja jälkimmäinen 1,5 viikkoa rataharjoitusten parissa. Ratapäivinä pitää painaa kaksi treeniä päivään sisälle, joten kiirettä ja väsymystä on puskenut. Treenit itsessään on mennyt ihan hyvin. Ei vielä missään nimessä samaa kuin oli keväällä toukokuun ratajaksolla, mutta lähellä ollaan. Ajosta puuttuu sellainen viimeinen terävyys, mutta paketti itsessään tuntuu olevan ihan kelvosti kasassa.
Syksyn kisakausi starttaa tällä viikolla. Ohjelmassa on ensimmäisenä Saksassa ajettava UCI GP, jossa ajetaan omnium. Tuttu paikka viime vuodelta, johon kutsuttiin jo toukokuussa kilpailuihin, joten tästä oli hyvä luoda syksyn aloituspiste. Kisat tulevat olemaan, taas jälleen kerran, todella kovat, kun mukana menossa ovat Britannia, Espanja, Sveitsi, Saksa, Belgia, Itävalta, Kreikka ja Norja. Syksyn ensimmäisissä kisoissa pitää ajaa hyvin, mutta liikoja ei vielä parane toivoa.
Ohjelma syksylle on luotu taas siten, että kunto, ja ennen kaikkea kisatuntuma, on huipussaan lokakuun puolivälin EM-kilpailuissa. Syyskuun puolivälissä, kuukausi ennen EM-kisoja, päätetään lajit, joihin EM-kisoissa on mielekästä tähdätä ja harjoittelua muutetaan viimeisille viikoille tarpeiden mukaiseksi.
Päivitellään seuraavan kerran Saksasta, kun valmistavia treenejä on muutama saatu jalkoihin!
Ketju poikki,
-M
Tai oikeastaan on tapahtunut varsin paljonkin, mutta ei mitään sellaista, josta kannattaisi sen kummemmin metelöidä. Takana on nyt todella hyvät 2,5 viikkoa harjoittelua, joista ensimmäinen viikko mentiin maantiellä ja jälkimmäinen 1,5 viikkoa rataharjoitusten parissa. Ratapäivinä pitää painaa kaksi treeniä päivään sisälle, joten kiirettä ja väsymystä on puskenut. Treenit itsessään on mennyt ihan hyvin. Ei vielä missään nimessä samaa kuin oli keväällä toukokuun ratajaksolla, mutta lähellä ollaan. Ajosta puuttuu sellainen viimeinen terävyys, mutta paketti itsessään tuntuu olevan ihan kelvosti kasassa.
Syksyn kisakausi starttaa tällä viikolla. Ohjelmassa on ensimmäisenä Saksassa ajettava UCI GP, jossa ajetaan omnium. Tuttu paikka viime vuodelta, johon kutsuttiin jo toukokuussa kilpailuihin, joten tästä oli hyvä luoda syksyn aloituspiste. Kisat tulevat olemaan, taas jälleen kerran, todella kovat, kun mukana menossa ovat Britannia, Espanja, Sveitsi, Saksa, Belgia, Itävalta, Kreikka ja Norja. Syksyn ensimmäisissä kisoissa pitää ajaa hyvin, mutta liikoja ei vielä parane toivoa.
Ohjelma syksylle on luotu taas siten, että kunto, ja ennen kaikkea kisatuntuma, on huipussaan lokakuun puolivälin EM-kilpailuissa. Syyskuun puolivälissä, kuukausi ennen EM-kisoja, päätetään lajit, joihin EM-kisoissa on mielekästä tähdätä ja harjoittelua muutetaan viimeisille viikoille tarpeiden mukaiseksi.
Päivitellään seuraavan kerran Saksasta, kun valmistavia treenejä on muutama saatu jalkoihin!
Ketju poikki,
-M
perjantai 7. elokuuta 2015
Rataa, kisaa, treeniä...
Viikko mennä heilahti niin, että ei edes huomannut. Viime viikonloppu tuli vietettyä Helsingissä rata SM-kisoissa. Matka jatkui sieltä Belgiaan, jossa se tyssäsi kuin seinään. Onneksi tästä on saanut edes pari hyvää treenipäivää alle, jotta hommat ei mene ihan vihkoon.
Rata SM-kisat osuivat tänä vuonna ohjelmaan siten, että niihin ei pahemmin ehditty valmistautumaan. Kävin pari kertaa Kupittaan Velolla sutaisemassa muutaman vedon, ja niissäkin panostus oli lähinnä kilometrin aika-ajoon. Pidemmät vedot eivät oikein tuulessa ota kulkeakseen, koska ulkona harjoittelu on jäänyt viime vuosina vähemmälle.
Kilometrin aika-ajon voitinkin lauantaiaamuna. Voittoaika 1.08.3 (tjsp) ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta tällä kertaa se riitti voittoon. Olin jo tässä kohtaa lauantaita valmiina pakkamaan kamat ja lähtemään kotiin ja maantietreenin pariin.
Jatkoin kuitenkin, vahvasti suostuteltuna, ajamistani, joka oli vähän vaisua koko loppupäivän. 4km takaa-ajossa pääsin vahingolla finaaliin. Laskin hiukan omaa aikaani ajon aikana väärin ja meinasi käydä huonosti. Päivän päättäneessä linja-ajossa ajo ei oikein lähtenyt missään kohtaa rullaamaan. Oli tiedossa, että jaloissa ei ole terävyyttä kiihdtyksiin, mutta kovin oli tarpeettoman vaikeaa silti. Neljäs sija oli se mitä tuollaisella ajamisella voi ansaita. Onnittelut mitalisteille!
Sunnuntaina ohjelmassa oli 4km takaa-ajon finaali. Oma ajoni alkoi ihan mukavasti ja eteni suunnitelman mukaisesti noin puoleen väliin. Muutaman kerran kuitenkin tuuli nappasi melko reippaasti kiinni pyörään ja mieheen, jonka seurauksena ajorytmi katosi. Ajorytmin mukana katosi ne pienetkin motivaationrippeet, joita vahvempaa vastustajaani vastaan oli ajon alussa. Ehkäpä nelisen kierrosta ennen maalia olin pari sekuntia perässä voittoon ajanutta Nummikon Jussia ja päätin, että tämä sai riittää tältä kertaa. Vauhti pois, ylösajon odottelua ja radalta veke. Jussi oli kyllä vahva ja hallitsi tuulessa taivaltamisen loistavasti! Oikea mies voitti tälläkin kertaa!
No, siirrot oli SM-ajojen jälkeen nopeita ja jo keskiviikkona olin viivalla 160km maantiekisassa Ieperissa. Reitti oli vaativa, 10km kierros, jossa oli kolme nousua ja kolme laskua. Matkapäivän päälle ajaminen tuntui todella pahalta ja ekat puolituntia oli täyttä tuskaa.
Matka kuitenkin loppui kuin seinään, kun pyörätiellä alkoi mennä väkeä nurin urakalla. Tällä kertaa en pystynyt kasaa välttämään ja jonkun kanssakaatujan tönäisemänä päädyin suoraan kohti lehmäaitausta, ja ennenkaikkea aitauksen vaijerilankoja. (Onneksi ei ollut piikkilankaa!) Pyörä pysähtyi aitaan ja itse tovia myöhemmin pellolle. Siinä pellolla kun makailin, ja odottelin, että joku kaapisi ylös, oli jotenkin huvittavan hauska olo. Vähän aikaa ajamista painanut mahalaskuvaihe ikäänkuin kulminoitui tuohon Ieperin-taistelujen pellolle, jossa heinien ja lehmänpaskan keskellä makailin monen muun kanssa.
Kisa päättyi siltä osin siihen. Kypärästä näki kivasti kuinka päälleen tuli alas ja niska-kaula -akseli on tuosta muistutellut myös viime päivät.
Mahalaskun hyvä puoli oli se, että siitä oli kiva lähteä kohti hyvää valmistautumisjaksoa ennen syksyn ekaa GP-kisaa. Aikaa on kolmisen viikkoa saada koneeseen hyviä treenejä maantiellä, ja kokoajan enemmän ja enemmän myös radalla. Takana on nyt pari päivää Flanderin-peltojen kiertelyä. Kahdeksantuntia kahteen päivään, vajaan 30 asteen helteessa ovat olleet rankkoja, mutta taatusti hyviä ajoja. Huomenna vedellään aamulla hiukan kilsan startteja ja illalla jauhetaan lisää perusajoa koneeseen!
Ketju poikki,
-M
Rata SM-kisat osuivat tänä vuonna ohjelmaan siten, että niihin ei pahemmin ehditty valmistautumaan. Kävin pari kertaa Kupittaan Velolla sutaisemassa muutaman vedon, ja niissäkin panostus oli lähinnä kilometrin aika-ajoon. Pidemmät vedot eivät oikein tuulessa ota kulkeakseen, koska ulkona harjoittelu on jäänyt viime vuosina vähemmälle.
Kilometrin aika-ajon voitinkin lauantaiaamuna. Voittoaika 1.08.3 (tjsp) ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta tällä kertaa se riitti voittoon. Olin jo tässä kohtaa lauantaita valmiina pakkamaan kamat ja lähtemään kotiin ja maantietreenin pariin.
Jatkoin kuitenkin, vahvasti suostuteltuna, ajamistani, joka oli vähän vaisua koko loppupäivän. 4km takaa-ajossa pääsin vahingolla finaaliin. Laskin hiukan omaa aikaani ajon aikana väärin ja meinasi käydä huonosti. Päivän päättäneessä linja-ajossa ajo ei oikein lähtenyt missään kohtaa rullaamaan. Oli tiedossa, että jaloissa ei ole terävyyttä kiihdtyksiin, mutta kovin oli tarpeettoman vaikeaa silti. Neljäs sija oli se mitä tuollaisella ajamisella voi ansaita. Onnittelut mitalisteille!
Sunnuntaina ohjelmassa oli 4km takaa-ajon finaali. Oma ajoni alkoi ihan mukavasti ja eteni suunnitelman mukaisesti noin puoleen väliin. Muutaman kerran kuitenkin tuuli nappasi melko reippaasti kiinni pyörään ja mieheen, jonka seurauksena ajorytmi katosi. Ajorytmin mukana katosi ne pienetkin motivaationrippeet, joita vahvempaa vastustajaani vastaan oli ajon alussa. Ehkäpä nelisen kierrosta ennen maalia olin pari sekuntia perässä voittoon ajanutta Nummikon Jussia ja päätin, että tämä sai riittää tältä kertaa. Vauhti pois, ylösajon odottelua ja radalta veke. Jussi oli kyllä vahva ja hallitsi tuulessa taivaltamisen loistavasti! Oikea mies voitti tälläkin kertaa!
No, siirrot oli SM-ajojen jälkeen nopeita ja jo keskiviikkona olin viivalla 160km maantiekisassa Ieperissa. Reitti oli vaativa, 10km kierros, jossa oli kolme nousua ja kolme laskua. Matkapäivän päälle ajaminen tuntui todella pahalta ja ekat puolituntia oli täyttä tuskaa.
Matka kuitenkin loppui kuin seinään, kun pyörätiellä alkoi mennä väkeä nurin urakalla. Tällä kertaa en pystynyt kasaa välttämään ja jonkun kanssakaatujan tönäisemänä päädyin suoraan kohti lehmäaitausta, ja ennenkaikkea aitauksen vaijerilankoja. (Onneksi ei ollut piikkilankaa!) Pyörä pysähtyi aitaan ja itse tovia myöhemmin pellolle. Siinä pellolla kun makailin, ja odottelin, että joku kaapisi ylös, oli jotenkin huvittavan hauska olo. Vähän aikaa ajamista painanut mahalaskuvaihe ikäänkuin kulminoitui tuohon Ieperin-taistelujen pellolle, jossa heinien ja lehmänpaskan keskellä makailin monen muun kanssa.
Kisa päättyi siltä osin siihen. Kypärästä näki kivasti kuinka päälleen tuli alas ja niska-kaula -akseli on tuosta muistutellut myös viime päivät.
Mahalaskun hyvä puoli oli se, että siitä oli kiva lähteä kohti hyvää valmistautumisjaksoa ennen syksyn ekaa GP-kisaa. Aikaa on kolmisen viikkoa saada koneeseen hyviä treenejä maantiellä, ja kokoajan enemmän ja enemmän myös radalla. Takana on nyt pari päivää Flanderin-peltojen kiertelyä. Kahdeksantuntia kahteen päivään, vajaan 30 asteen helteessa ovat olleet rankkoja, mutta taatusti hyviä ajoja. Huomenna vedellään aamulla hiukan kilsan startteja ja illalla jauhetaan lisää perusajoa koneeseen!
Ketju poikki,
-M
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Kausi jatkuu
Parin viikon hiljaisuus blogissa päätykköön. Ei ole oikein vain ollut mitään asiaa. Treenit vähän tasapaksuisen vaisuja ja ehkä jopa enemmän huonoja kuin hyviä.
Neljän viikon kuluttua alkaa kilpailukausi. Elokuun lopusta marraskuun puoliväliin kestävällä kilpailujaksolla ohjelmassa on 5-6 GP-kilpailua ja EM-kisat. Kuukausi ennen EM-kisoja teemme päätöksen myös niistä lajeista, joita tuolloin ajan. EM-kisojen kilpailuohjelma ei salli ihan kaiken kisaamista, joten pitää miettiä tarkkaan omniumin ja pistari+scratch+aika-ajo -vaihtoehtojen välillä. Mutta vasta syyskuun puolivälissä!
Pari päivää sitten putosi uusi treeniohjelma postiluukusta. Nyt ollaan siinä vaiheessa vuotta, jossa treenit ovat mielestäni mielekkäimpiä. Treeneissä on vuorotellen rata- ja maantieharjoituksia. Viime vuonna tämän jakson onnistuminen nosti kuntoa todella hyvin ylöspäin, joten mielenkiinnolla odotan tulevia viikkoja.
Tulevana viikonloppuna on Helsingissä SM-ratakisojen 1km, 4km ja scratch. Koska olen jokatapauksessa tässä kohtaa kotosalla menen myös kisoihin ajamaan. Takana on kolme, todella hankalaa, rataharjoitusta, joten ihan hirveästi näihin ei kerennyt tällä kertaa valmistautua. Ehkä eniten töitä olisi kaivannut 4km takaa-ajo, joka on ollut todella katastrofaalista ulkona ajettaessa. Kupittaalla treeneissä lentävät 2km ovat pyörineet 2.29-2.35 välillä. Ongelmana on siis tuuli, jota vastaan/kanssa en vain ole tottunut ajamaan. Sisällä harjoiteltu ajamaan tasaista vauhtia, mutta nyt tarvitsisi kovaan tuuleen pystyä ajamaan hetki kovalla teholla, ja sen jälkeen rullailla seuraavaan vastatuuleen.
Kilometrin aika-ajo lienee hyvissä antimissa, koska Belgiassa sai ajaa hyviä kisoja, joissa kilometrin ominaisuuksia tuli kiusattua riittämiin. Neljällä kilometrillä voi viime vuotisen finaalipaikan uusiminen olla liian kova rasti tänä vuonna. Huomiselle luvataan 6m/s tuulta, joten taitaa olla enemmän aika-ajokuskien keli kuin lyhyiden matkojen. Täysillä mennään ja katsotaan mihin se riittää!
Viikolla on ollut taas kiva kuunnella kuinka Helsingistä saa "helppoja SM-mitaleja" miehissä tulevana viikonloppuna. Useimmiten helppoja mitaleja jakaa vielä ne, jotka eivät edes kilpaile...
Josko sitä starttaisi, seuran, auton piakkoin kohti Helsinkiä ja viimeisiä kansallisia ratakilpailuja!
Ketju poikki,
-M
ps. Kauden tärkein kilometri oli kuitenkin viikolla Turussa aluekilpailuissa. Kerran kesässä koitan käydä, ja nyt osui sopivasti kohdilleen. Kupittaan Velon rataennätys parani noin kolmella kymmenyksellä! Kausi saavutti siis täydellisyytensä?
Neljän viikon kuluttua alkaa kilpailukausi. Elokuun lopusta marraskuun puoliväliin kestävällä kilpailujaksolla ohjelmassa on 5-6 GP-kilpailua ja EM-kisat. Kuukausi ennen EM-kisoja teemme päätöksen myös niistä lajeista, joita tuolloin ajan. EM-kisojen kilpailuohjelma ei salli ihan kaiken kisaamista, joten pitää miettiä tarkkaan omniumin ja pistari+scratch+aika-ajo -vaihtoehtojen välillä. Mutta vasta syyskuun puolivälissä!
Pari päivää sitten putosi uusi treeniohjelma postiluukusta. Nyt ollaan siinä vaiheessa vuotta, jossa treenit ovat mielestäni mielekkäimpiä. Treeneissä on vuorotellen rata- ja maantieharjoituksia. Viime vuonna tämän jakson onnistuminen nosti kuntoa todella hyvin ylöspäin, joten mielenkiinnolla odotan tulevia viikkoja.
Tulevana viikonloppuna on Helsingissä SM-ratakisojen 1km, 4km ja scratch. Koska olen jokatapauksessa tässä kohtaa kotosalla menen myös kisoihin ajamaan. Takana on kolme, todella hankalaa, rataharjoitusta, joten ihan hirveästi näihin ei kerennyt tällä kertaa valmistautua. Ehkä eniten töitä olisi kaivannut 4km takaa-ajo, joka on ollut todella katastrofaalista ulkona ajettaessa. Kupittaalla treeneissä lentävät 2km ovat pyörineet 2.29-2.35 välillä. Ongelmana on siis tuuli, jota vastaan/kanssa en vain ole tottunut ajamaan. Sisällä harjoiteltu ajamaan tasaista vauhtia, mutta nyt tarvitsisi kovaan tuuleen pystyä ajamaan hetki kovalla teholla, ja sen jälkeen rullailla seuraavaan vastatuuleen.
Kilometrin aika-ajo lienee hyvissä antimissa, koska Belgiassa sai ajaa hyviä kisoja, joissa kilometrin ominaisuuksia tuli kiusattua riittämiin. Neljällä kilometrillä voi viime vuotisen finaalipaikan uusiminen olla liian kova rasti tänä vuonna. Huomiselle luvataan 6m/s tuulta, joten taitaa olla enemmän aika-ajokuskien keli kuin lyhyiden matkojen. Täysillä mennään ja katsotaan mihin se riittää!
Viikolla on ollut taas kiva kuunnella kuinka Helsingistä saa "helppoja SM-mitaleja" miehissä tulevana viikonloppuna. Useimmiten helppoja mitaleja jakaa vielä ne, jotka eivät edes kilpaile...
Josko sitä starttaisi, seuran, auton piakkoin kohti Helsinkiä ja viimeisiä kansallisia ratakilpailuja!
Ketju poikki,
-M
ps. Kauden tärkein kilometri oli kuitenkin viikolla Turussa aluekilpailuissa. Kerran kesässä koitan käydä, ja nyt osui sopivasti kohdilleen. Kupittaan Velon rataennätys parani noin kolmella kymmenyksellä! Kausi saavutti siis täydellisyytensä?
lauantai 18. heinäkuuta 2015
Kilpailut 14.7 & 17.7
Taas on aika vierähtänyt kellossa parilla päivällä ja väliin mahtuu myös muutama kilpailu. Viime sunnuntain kilpailun jälkeen oli seuraava kermis vuorossa jo tiistaina. Melko pieni kisa, jossa vain 70 kuskia helpolla reitillä. Hatkaan oli hyvää yritystä, mutta ratkaisevan irtioton onnistuin missaamaan. Kuitenkin läpi kisan välillä vähän töitä kärjessä, joten hyvää jalkojen tyhjentelyä 120km verran.
Tiistain kisan 31. sija tuli uusittua eilen, perjantaina, kun vuorossa oli aavistuksen isompi kermis, huomattavasti tuulisemmalla reitillä. Reitti oli lähes kolmion muotoinen, joten tuuli osui todella moneen kohtaan, josta toki kertoo 44kmh keskinopeuskin 120km kisalle. Kisan alku oli todella vaikeaa itselleni ja lukuisten kolarien värittämää. Tunnin kohdalla alkoi tasainen pudotusajo tuuleen, joten loppua kohti menokin hieman rauhoittui.
Eilisessa kermiksessä oli sellainen erityinen piirre, että pääjoukko ajoi yli kahden minuutin päässä olleen irtioton kiinni. Hatkassa oli reilu kaksikymmentä kuskia, mutta saimme isolla porukalla hyvän vedon pyörimään lähes 30km ajaksi pääjoukon kärkeen, joka tuottikin tulosta, kun viitisen kilometriä ennen maalia ajoimme irtiottoryhmän takaisin pääjoukkoon. Lopussa kirittiin hieman, mutta ei ollut päätä mennä maalisuoralla kärkeen rynnimään. Kolmannessa rivissä maaliin ja sillä hyvä.
Belgiassa on tätä jaksoa vielä pari päivää jäljellä. Jalat alkavat olla jo melko raskaat, mutta sehän se taitaa tämän setin tarkoitus olla. Tällä hetkellä on käynnissä treeniviikot, joilla koitetaan pohjustaa syksyn ratahommia. Elokuussa onkin vuorossa vain muutama kermis, rataleiriä ja syksyn ratakauden avaus. Valitettavasti toki ohjelman rytmitys ei tänä vuonna sallinut osallistumista SM-ratakilpailuihin tänä viikonloppuna, mutta kyse on kuitenkin asioiden priorisoinnista. Omalla kohdallani kauden parhaan kunnon pitää olla esille elokuun viimeisestä viikonlopusta lokakuun puoliväliin ja EM-kisoihin. Kahtena viime vuotena kunto on ollut parhaimmillaan juuri lokakuussa, joten tähän samaan luotetaan jälleen. Etenkin maantiekauden painottuminen myöhäisempään ajankohtaan verrattuna pariin aikaisempaan vuoteen voi olla juuri se lisä, jota rata-ajaminen on kaivannut syksyisin.
Kuten edellinen kappale kertoi Belgiassa tämä jakso on kuitenkin päättymässä ja mikäli sää sallii ajan SM-radan toisen osan 31.7-2.8. (Tai oikeastaan kolmannen, koska meillä SM-rataa on maaliskuussa 2pv ja heinäkuussa 1+3pv, mikä on tietty hiukan outoa, koska kuskejakaan ei ole kuin kourallinen). Maanantaina lienee kuitenkin vielä viimeinen kilpailu Belgiassa, jossa tavoitteena on tietysti ajaa täysi 120km, ja toisaalta parantaa tuota valitettavaa 30-35 sijojen sarjaa, jota tässä nyt kerätään.
Väsyttää. Ulkona tuulee. Lenkkeilemään.
Ketju poikki,
-M
Tiistain kisan 31. sija tuli uusittua eilen, perjantaina, kun vuorossa oli aavistuksen isompi kermis, huomattavasti tuulisemmalla reitillä. Reitti oli lähes kolmion muotoinen, joten tuuli osui todella moneen kohtaan, josta toki kertoo 44kmh keskinopeuskin 120km kisalle. Kisan alku oli todella vaikeaa itselleni ja lukuisten kolarien värittämää. Tunnin kohdalla alkoi tasainen pudotusajo tuuleen, joten loppua kohti menokin hieman rauhoittui.
Eilisessa kermiksessä oli sellainen erityinen piirre, että pääjoukko ajoi yli kahden minuutin päässä olleen irtioton kiinni. Hatkassa oli reilu kaksikymmentä kuskia, mutta saimme isolla porukalla hyvän vedon pyörimään lähes 30km ajaksi pääjoukon kärkeen, joka tuottikin tulosta, kun viitisen kilometriä ennen maalia ajoimme irtiottoryhmän takaisin pääjoukkoon. Lopussa kirittiin hieman, mutta ei ollut päätä mennä maalisuoralla kärkeen rynnimään. Kolmannessa rivissä maaliin ja sillä hyvä.
Belgiassa on tätä jaksoa vielä pari päivää jäljellä. Jalat alkavat olla jo melko raskaat, mutta sehän se taitaa tämän setin tarkoitus olla. Tällä hetkellä on käynnissä treeniviikot, joilla koitetaan pohjustaa syksyn ratahommia. Elokuussa onkin vuorossa vain muutama kermis, rataleiriä ja syksyn ratakauden avaus. Valitettavasti toki ohjelman rytmitys ei tänä vuonna sallinut osallistumista SM-ratakilpailuihin tänä viikonloppuna, mutta kyse on kuitenkin asioiden priorisoinnista. Omalla kohdallani kauden parhaan kunnon pitää olla esille elokuun viimeisestä viikonlopusta lokakuun puoliväliin ja EM-kisoihin. Kahtena viime vuotena kunto on ollut parhaimmillaan juuri lokakuussa, joten tähän samaan luotetaan jälleen. Etenkin maantiekauden painottuminen myöhäisempään ajankohtaan verrattuna pariin aikaisempaan vuoteen voi olla juuri se lisä, jota rata-ajaminen on kaivannut syksyisin.
Kuten edellinen kappale kertoi Belgiassa tämä jakso on kuitenkin päättymässä ja mikäli sää sallii ajan SM-radan toisen osan 31.7-2.8. (Tai oikeastaan kolmannen, koska meillä SM-rataa on maaliskuussa 2pv ja heinäkuussa 1+3pv, mikä on tietty hiukan outoa, koska kuskejakaan ei ole kuin kourallinen). Maanantaina lienee kuitenkin vielä viimeinen kilpailu Belgiassa, jossa tavoitteena on tietysti ajaa täysi 120km, ja toisaalta parantaa tuota valitettavaa 30-35 sijojen sarjaa, jota tässä nyt kerätään.
Väsyttää. Ulkona tuulee. Lenkkeilemään.
Ketju poikki,
-M
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Kilpailu 12.7.
Viime maanantain 160km Interclub-kisasta palautellessa meni tovi ja toisaalta uutta treeniäkin iskettiin koneeseen. Treeneissä on alkukaudelle tuttua epätasaisuutta vielä, mutta josko tämä muutamassa viikossa tästä tasaantuisi. Vähän sellaista, että joka toinen päivä sujuu ja joka toinen ei. Toisaalta kisoihin kannattaa mennä niinä päivinä kun sujuu!
Vaikka lauantaina sainkin alle hyvän perusajotreenin päätin startata sunnuntaina 120 kilometrin kermikseen. Oudenaarden lähellä ajettu kisasta oli tiedossa se, että pientä mäkeä saattaisi olla, tuuli olla reipasta ja porukkaakin mahdollisesti viivalla useamman kuskin verran.
No, tuuli oli kova ja väkeä oli viivalla 150 kuskia. Mäkeäkin oli. Alkuun jopa tuntui, että liikaa. Reitti koostui maalialueen mutkaosuuden lisäksi reilun kilometrin mäestä ja tietysti pitkästä alamäestä. Tuuli osui vastaiseen reitin pisimmälle suoralle, joka piti myös porukkaa kasassa melko tehokkaasti.
Oma ajo oli alkuun mitä oli. Taistelua, toivotonta taistelua, ylöspäin porukassa, vain todetakseni, että aina porukkaa lappasi kahta puolen ohi. Mäki tuntui ihan kelvolta ajaa, toki se meni itsellä vielä mukavasti isolla eturattaalla. Vähän oli sellaista vaisun oloista ajamista, kunnes puolen välin jälkeen aloin hiukan heräilemään ajamisen makuun. Mäkeen jaksoi jopa iskeä joka kierroksella jonkun perään ja pientä hatkaakin alkoi virittäytymään loppua kohden.
Voittoon menneen hatkan missasin turhan helpolla. Vedin pääjoukkoa kaupunkikierroksen läpi, jonka jälkeen vetovuoronvaihdon jälkeen pääjoukosta vain irtaantui kymmenen ajajan ryhmä liittyäkseen edessä menneeseen hatkaan. Kierrosta myöhemmin iskin mäen juurelta ja ylös päästyä meillä oli kasassa kuuden ajajan jämähatka, joka jahtasi epätoivosesti reilun puolen minuutin päässä menevää noin 25 ajajan kärkeä. Kärkikuskien veto ei ollut ihan aukotonta ja ero pysyi tasaisesti puolen minuutin paikkeilla, mutta vajaa 20 kilometriä ei riittänyt kärjen tavoittamiseen, joten käteen jäi likaisia vaatteita, 13 kertaa mäen ajaminen ylös sekä pari hetkeä takaa-ajoa.
Kisan jälkeen tosin oli helppo spekuloida sillä, että miksi itseluottamus ei ole tällä hetkellä omaa kuntoa kohtaan kovinkaan kummoinen, ja voisiko paremmalla fiiliksellä ajaa myös paremmin. Vähän samaa oli SM-maantiellä, etenkin sen pienen mäen voittamisessa. Toisaalta painon kanssa on kovaa kamppailua ja se tietysti verottaa sitä ajatusta, että mäki nousisi mitenkään. Toki tuollainen mäki, jonka vielä pystyy painamaan isolla rattaalla on välillä helppoa sopivien rataan valmistavien treenien jälkeen. Toisaalta treenikisojahan nämä on, että pääsisi kuntoon ja saisi radalla hommaa kulkemaan. Toki pärjätäkin pitäisi....
Onneksi kisoja riittää ja tällä viikolla tarkoitus ajaa taas muutama lisää. Joten seuraavia selityksiä odotelleen...
Ketju poikki,
-M
Vaikka lauantaina sainkin alle hyvän perusajotreenin päätin startata sunnuntaina 120 kilometrin kermikseen. Oudenaarden lähellä ajettu kisasta oli tiedossa se, että pientä mäkeä saattaisi olla, tuuli olla reipasta ja porukkaakin mahdollisesti viivalla useamman kuskin verran.
No, tuuli oli kova ja väkeä oli viivalla 150 kuskia. Mäkeäkin oli. Alkuun jopa tuntui, että liikaa. Reitti koostui maalialueen mutkaosuuden lisäksi reilun kilometrin mäestä ja tietysti pitkästä alamäestä. Tuuli osui vastaiseen reitin pisimmälle suoralle, joka piti myös porukkaa kasassa melko tehokkaasti.
Oma ajo oli alkuun mitä oli. Taistelua, toivotonta taistelua, ylöspäin porukassa, vain todetakseni, että aina porukkaa lappasi kahta puolen ohi. Mäki tuntui ihan kelvolta ajaa, toki se meni itsellä vielä mukavasti isolla eturattaalla. Vähän oli sellaista vaisun oloista ajamista, kunnes puolen välin jälkeen aloin hiukan heräilemään ajamisen makuun. Mäkeen jaksoi jopa iskeä joka kierroksella jonkun perään ja pientä hatkaakin alkoi virittäytymään loppua kohden.
Voittoon menneen hatkan missasin turhan helpolla. Vedin pääjoukkoa kaupunkikierroksen läpi, jonka jälkeen vetovuoronvaihdon jälkeen pääjoukosta vain irtaantui kymmenen ajajan ryhmä liittyäkseen edessä menneeseen hatkaan. Kierrosta myöhemmin iskin mäen juurelta ja ylös päästyä meillä oli kasassa kuuden ajajan jämähatka, joka jahtasi epätoivosesti reilun puolen minuutin päässä menevää noin 25 ajajan kärkeä. Kärkikuskien veto ei ollut ihan aukotonta ja ero pysyi tasaisesti puolen minuutin paikkeilla, mutta vajaa 20 kilometriä ei riittänyt kärjen tavoittamiseen, joten käteen jäi likaisia vaatteita, 13 kertaa mäen ajaminen ylös sekä pari hetkeä takaa-ajoa.
Kisan jälkeen tosin oli helppo spekuloida sillä, että miksi itseluottamus ei ole tällä hetkellä omaa kuntoa kohtaan kovinkaan kummoinen, ja voisiko paremmalla fiiliksellä ajaa myös paremmin. Vähän samaa oli SM-maantiellä, etenkin sen pienen mäen voittamisessa. Toisaalta painon kanssa on kovaa kamppailua ja se tietysti verottaa sitä ajatusta, että mäki nousisi mitenkään. Toki tuollainen mäki, jonka vielä pystyy painamaan isolla rattaalla on välillä helppoa sopivien rataan valmistavien treenien jälkeen. Toisaalta treenikisojahan nämä on, että pääsisi kuntoon ja saisi radalla hommaa kulkemaan. Toki pärjätäkin pitäisi....
Onneksi kisoja riittää ja tällä viikolla tarkoitus ajaa taas muutama lisää. Joten seuraavia selityksiä odotelleen...
Ketju poikki,
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)