Eipä jäänyt mitään käteen tästä kilpailupäivästä. Tai myöhemmin, jahka huoltoautosta saan kiekkoni niin jäänee käteen hiukan kuraa kiekon reunasta rengasta vaihdellessani. Olisiko mikään toisin tässä kohtaa päivää, jos rengas ei olisi mennyt rikki? Tuskin.
Kilpailu alkoi Upsalassa kylmässä, mutta onneksi tuulettomassa säässä. Matkaa oli edessä 190 kilometriä ja eväitä taskussa kahden sämpylän, patukan ja parin geelin verran. Suhteellisen reipasvauhtinen kilpailu oli alusta asti vaikea ajettava, koska kylmät kevät kelit eivät vain sovi omien astma- ja allergiavaivaisuuteni kanssa samaan kuvaan. Tässä alkaa olla kohta viimeinen kuukausi ollut enemmän ala- kuin ylämäkeä hengitysvaivaisuuden suhteen. Tavallaan sen ei pitäisi antaa häiritä, vaan hyväksyä vaan asia, mutta...
Ennen kun kerron kuinka nopeaan päiväni päättyi valittelen hetken vielä hengitysvaivoista. Eli tässä on ollut nyt tuon hengityksen kanssa vaivaa vähän turhan paljon. Ongelmat alkoi vajaa kuukausi sitten Belgiassa kun kevät puski päälle ja ovat jatkuneet kotomaassa ollessani. Surkeampina päivinä sitä hengästyy kun kävelee portaat ylös, kun happi vain ei kulje. Välillä on päiviä, että lenkkeily sujuu kivasti niin kauan kun ajaa alle aerobisen kynnyksen hapenkulutustasoilla, mutta kun ajaa yhtään kovempaa niin kerran päälle puskeva hengästyminen ei ota laantuakseen. Toki on sellaisiakin päiviä, että ei ole mitään ongelmia ja matka taittuu mukavasti.
En ole asiaa koskaan tutkinut sen kummemin, mutta kun hengitysoireet vaivaavat, sitä saa käytettäväkseen vähemmän happea, joka etenkin pitkissä suorituksissa aiheuttaa sen, että palautuminen tuntuu todella hitaalta seuraavina päivinä. Jalat ovat sen tuntuiset, kuin olisi kertynyt enemmänkin maitohappoa lihaksiin, vaikka ei olisi mitään ihmeellisyyksiä tehnyt. Tämän lisäksi itselläni pahemmat astmakohtaukset aiheuttavat sen, että oikean puolen vinovatsalihas voi venähtää.
Melkomoista selittelyä siis siitä miksi ei pärjää. Takaisin tähän päivään kuitenkin. Kilpailu oli tosiaan suhteellisen rento ajettava, koska viivalla ei ollut kuskeja paljon ja keli oli lähes tuuleton. Kertaakaan ei myöskään ajettu pitkiä aikoja kovaa, joten hapenotto ei joutunut kovinkaan kummoiseen testiin. Silti oli vaikeaa. Jo pienet kiihdytykset tuntuivat siltä, että matka saattaisi päättyä koska tahansa, mutta toisaalta ensimmäisen tunnin jälkeen kilpailuvauhti laantui melkoisen paljon.
Reilu puolitoista tuntia oli ajettu, kun kilpailussa oli käynnissä pieni suvantovaihe ja huomasin, että eturenkaastani vuotaa ilmat pois. Nopea kiekonvaihto ja huoltoautoletkan mukaan ajelemaan. Ilman kummempia kiireitä ajattelin nousta takaisin pääjoukkoon, joka ei ehtinyt edes kauas, mutta huoltoautoletkassa ajaminen oli tänään itselleni liian iso haaste. Mutkainen reitti, jossa huoltoautot ehkä ajoivat hiukan turhan pitkiä välejä jättäen, ei ollut helppo rasti pääjoukkoon nousemisen kannalta.
Pääsin jo ensimmäisen tuomariauton perään, josta matkaa olisi ollut takaisin pääjoukkoon kolmisenkymmentä metriä, mutta ei löytynyt jalasta sellaista puristusta jolla olisi noustu takaisin porukoihin samalla, kun autoletkasta saatava apu oli todella vähäistä. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin hypätä vain kilpailusta sivuun hiukan katkerana tietysti omalle jalattomuudelle. Tosin on pakko myöntää, että oma meno oli ensimmäisen tunnin ajan kuitenkin sen verran nihkeää, että vaikka vauhti kilpailussa laantui olisi oma maaliinpääsy ollut todella ison työn takana.
Mitäs sitten nytten? Kilpaileminen ei tällä hetkellä oikein ota sujuakseen. Kilpailut joissa ajetaan kovempaa ovat vain liian vaikeita, etenkin jos oma, jo valmiiksi rajallinen, kapasiteetti ei ole täysin käytettävissä. Harjoittelua koitetaan nyt kehittää aavistus sellaiseen suuntaan, joka auttaisi siihen, että saisi hengityskapasiteettiä paremmin käyttöön. Treenejä myös aletaan ajamamaan enemmän sisällä (radalla) jakson edetessä, joten ehkä tässä käy samoin kuten takapihalla kasvaville tulppaaneille: vähitellen alkaa aukeamaan kun kevät kääntyy kohti kesää.
Hengitysoireet on sellainen vaiva, joka on vain hyväksyttävä, mutta ei niistä siltikään ole pakko pitää ;)
Ketju poikki,
-Mika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti