Belgia on vaihtunut Sveitsiin, ja samalla maantiepyörä vaihtui ratapyörään. Tässä, reiluun tuhanteen metriin nousevan, mäen vieressä majoittuessa voin rehellisesti sanoa, että olisi kyllä todella mukava lähteä maantiepyörällä mäkiä ja kumpuja kiipeämään. Seutu Baselin ja Bernin välillä on mitä mainioimman näköistä laaksoa, jota kuitenkin ympäröivät varsin tiukan oloiset mäet. Löytyisi siis tasaista, mutta myös mäkeä.
Se siitä. Nyt ei maantiepyörää pääse ajelemaan, mutta viime viikonloppuna oli liki kolmen kuukauden tauon jälkeen ensimmäinen maantiekilpailu. Varsin mukavalla, belgialaisreitillä, ajettu kisa kiersi ison maissipellon toista reunaa ylös, ja laski toista reunaa alas. Noin seitsemän kilometrin kierrokseen mahtui reilu pari kilometriä loivaa ylämäkeä yhdistettynä todella voimakkaaseen tuuleen.
Kilpailu alkoi belgialaiseen tyyliin reippaasti, ja vaikka lähtijöitä oli vain 90, tuntui tiet alkuun kapeilta. Reitistä puolet ajettiin peltotiellä, jonka leveys salli kolmen pyöräilijän ajavan rinnatusten. Ja reunoilta saattoi jossain kohtaa päästä ohitse. Olin hyvin mukana noin neljänkymmmenen minuutin kohdalla järjestelemässä isompaa irtiottoa kärkeen. Emme saaneet vetoa aivan kunnolla toimimaan, ja kymmenen ajajan ryhmämme katkesi puoliksi. No, kärkeen jäänyt viisikko sai pian mukaansa pääjoukosta isomman nipun ajajia, kun itse haukoin happea ja toivoin vauhdin tasaantumista. Oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, mutta kunto ei riittänyt pysymään hatkan mukana.
Kakkoshatkaan en edes ajatellut lähteväni, koska ensimmäisen ryhmän mentyä vauhti pysyi liki 30 minuuttia varsin reippaana ja tuuli harvensi porukkaa tehokkaasti. Reilun 60 kilometrin ajon jälkeen putosin tuuleen jo pääjoukon rippeistäkin, mutta onnistuin nousemaan paria kilometriä myöhemmin takaisin ryhmään. Tuulinen keli piti huolen siitä, että kärki ei karannut kovinkaan kauas missään vaiheessa, mutta toisaalta pääjoukossa ei saatu minkäänlaista organisoitua takaa-ajoa myöskään käyntiin. Itse olin yksi niistä ajajista, joka ei osallistunut vetotöihin.
Loppua kohti palautui hiukan ja viitisen kilometriä ennen maalia, kun olin hetken pyörinyt kärjessä vedon mukana, lähdin yksinäisen ajajan iskuun mukaan. Saimmekin, yhtä heikkoina kuskeina, vuorovedon toimimaan loppumatkalle varsin mukavasti ja pääsimme kirimään viimeisistä karkkiraha-sijoituksista pääjoukon edestä.
Kovan kisan päälle istuskelin seuraavana päivänä kahdeksan tuntia autossa, kun ajelin Belgiasta Sveitsiin. Illalla ehdin matkan päälle pyörittelemään jalkoja muutamaksi hetkeksi, jotta mittariin tulleet lukemat eivät liiaksi kangistaisi. Keskiviikosta lauantaihin kisataan radalla. Mikäli kisat, ja matkat eivät liiaksi kangista, maanantaina olisi vielä korttelikisaa tarjolla ennen seuraavaa lyhyttä maantiejaksoa.
Kisoista lisää huomenissa!
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti