Ei mene aina ihan putkeen. Ei edes joka kerta.
Viime kertainen blogipäivitys kertoi kuinka kilpailukausi alkoi vaivalloisesti. Seuraavana päivänä oli jo kovin nihkeä olo. Pari päivää kävin radalla kääntymässä kunnes oli todettava tilanne; kuumetta, hengitysvaikeuksia ja lihassärkyjä. Jotenkin mä muistan tämän tilanteen viime syksyltä.
Parin päivän päästä olisi kilpailut. Niihin mennessä pitäisi olla jo kunnossa. Josko torstaina pääsisi treenaamaankin. Alunperin piti lähteä kilpailuista hakemaan hyviä tuloksia. Radallakin kello lupaili ihan kohtuullista takaa-ajoa. Nyt tarvitsee ottaa hiukan tavoitteita takaisinpäin. Tavoitteena on tulevana viikonloppuna saada startteja radalla alle, seuravalla viikolla treenata hiukan lajivoimaa, jonka jälkeen maaliskuun päättää kaksi määräpainoitteista harjoitusviikkoa.
Uuden nousun ainekset ovat siis kasassa. Viikonlopusta tulee tuskainen. Se valitus, v*tutus ja ärtymys, jota puolikuntoisena kisaaminen aiheuttaa on taattu. Toisaalta, asiat voisivat olla aina huonomminkin.
Ketju poikki,
-M
2 kommenttia:
Asenne ratkaisee ja kyllä se kunto sieltä taas tulee, ja tuntuu aina paremmalta kun jäntevyys ja hyvä fiilis palaa. Tsemppiä!
Kiitos Mikael! Ja faktaahan on, että "kunto" ei oikeasti mihinkään katoa. Kun koppa pelaa niin yleensä kroppakin pelaa!!
Lähetä kommentti