Keskellä ei mitään, tuuli puhaltaa ulkona reilut kymmenisen metriä sekunnissa ja takana on varsin surkea kisaviikonloppu. Polvi särkee nyt kolmatta viikkoa, kevään kukinnot aiheuttavat turhia allergia- ja astmaoireita ja kisajalkakin on kovin pehmeä. Eikun hei, tämä on sama homma kuin viime keväänä Belgiassa!
Pikaisilla siirroilla päädyin viikonlopuksi Urheiluliiton kahden hengen joukkueessa ajamaan Ruotsiin kahteen kansalliseen kilpailuun. Noin 110 kilometrin kilpailut ajettiin Jönkopingissa ja Linkopingissa. Molemmissa kisoissa muistelen olleeni vuonna 2007 viimeksi, joten melkein tutuille reiteille päädyin ajelemaan. Kun kausi tuossa katkesi ikävästi maaliskuussa tuntui ratkaisu lähteä Ruotsiin ajamaan mitä parhaimmalta.
Jönköpingin kisasta käteen jäi ainoastaan tyhjä takarengas, sekä tyhjät jalat. Kilpailureitti oli erittäin hyvä, jossa välillä peltojen välistä puhalteli reipas tuuli ja toisaalta pari pientä mäkeäkin reitille mahtui. Koska tässä on viime kesästä asti tehty töitä ratanopeuden eteen on mäkien ajaminen jäänyt aavistuksen vähemmälle. Ja siitä saa selkeästi maksaa tällä hetkellä kilpailuissa. Melkoisen vaikeaa on nousta pienintäkin mäenkinkamaa, paitsi jos pudottaa pienelle eturattaalle ja koittaa sitkuttaa ratatreeneistä tutuilla kierroksilla ylöspäin. Toisaalta valintakysymyksiähän nämä ovat.
Itse kisa lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja koitin paria epätoivoista roiskaisua ensimmäisellä kierroksella, luonnollisesti ilman minkäänlaista tulosta. Taisi olla kilpailun toinen kierros, kun kärkeen karkasi kuuden miehen irtiotto, joka menikin maaliin asti. Koitin viellä noin seitsemänkympin kohdalla luoda toista irtiottoryhmää, mutta räpiköintiä kesti kymmenkunta kilometriä parissa pienessä koostumuksessa ennen kuin pääjoukko pyyhälsi pienessä nousussa ohitseni ilman, että tarvitsi miettiä sen suuremmin päästäkö mukaan vai ei. Toisaalta siinä yksin ajaessa huomasin, että rengaskin on puolityhjä (Nimenomaan puolityhjä tässä kohtaa!), joten aikalailla mukavasti yksiin meni jalan tyhjeneminen renkaan tyhjenemisen kanssa. Ja ei. Ei tarvitse jossitella, että mikäli rengas ei olisi jossain kohtaa hatkayritystä alkanut tyhjenemään olisi tilanne omalla kohdallani ollut mitenkään toinen. Kiva päivä kuitenkin, vaikka vain 80 kilometriä. Paljon näytti tehomittarin mukaan vaativan tehoa nykyään näiden lihojen liikuttelu pyörän kanssa.
Tänään sunnuntaina oli vuorossa toinen maantieajo, joka ajettiin Linköpingin läheisyydessä. Yhdestä 50km kierroksesta ja kuudesta 10km kierroksesta koostunut kilpailu sai mausteekseen erittäin kovan, 10-12 m/s puhaltaneen tuulen, jonka tiedettiin pilkkovan porukan palasiksi. Kun jako tapahtui satuin olemaan porukassa, tietysti, liian takana, joten ensimmäinen ja toinen ryhmä menivät menojaan ja omana kohtalonani oli päästä ajelemaan kolmosryhmään. No, koska kisoissa keskeyttäminen ilman todellista syytä on kiellettyä ajoin kilpailun maaliin tuossa ryhmässä, tai oikeastaan sen eri koostumuksissa. 1. ja 2. ryhmästä putoili porukkaa tasaiseen tahtiin ja osa jatkoi hetken, pidemmän tai lyhyemmän, ryhmämme mukana. Lopulta onneksi maali koitti ja taisin olla kilpailun viimeinen, joka ylitti maaliviivan. Opettaapahan nöyryyttä tekemiseen. Ja toisaalta sain ajaa 115km kilpaa, pienessä ryhmässä vielä vuorovedolla. Jos on niin huono, että jää viimeiseen porukkaan ajamaan on se syytä kestää ja ajaa niin pitkään kuin saa. Tehomittarin mukaan voisi olla syytä tehdä jotain painolle, koska tuottama teho ei kovin hyvin kuljeta tätä massaa eteenpäin.
Kilpailut ovat onnellisesti tältä viikonlopulta ohitse. Polvi on turvoksissa kuin tennispallo olisi työnnetty sisään ja pyörästä on renkaita puhki ihan riittämiin. Nyt lienee syytä levätä loppuilta ja aloittaa jälleen harjoittelemaan, jotta tämä meno tästä taas vähitellen alkaa paranemaan ja paranemaan.
Ketju poikki,
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti