Ratapyöräilyä

Kuva: Ilkka Järvimäki Pyöräily+Triathlon -lehti

Pienet polvikivut ovat kehkeytyneet nyt turhan isoksi hidasteeksi, joten ensi viikon alussa on, taas, tapaaminen lääkärillä. Mehiläinen onneksi hoitaa todella hyvin vaivan kuin vaivan, joten eipä hätää. Viikonloppuna polven sallimissa rajoissa kaksi kisaa Ruotsissa. Tai sitten ei.

Vähitellen alkaa vuosi etenemään taas niille kintaille, että on aika alkaa kaivamaan ratapyörää esille edellisen reissun jäljiltä, pyyhkäistä pölyt pois ja istuttaa takamus tukevasti tuolille. Yllä olevasta kuvasta löytyi todella monta kehittämisen kohdetta, joten kun seuraavaan ratablokkiin on aikaa noin kuukausi on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin!

Lähdetään käänteisessä järjestyksessä tätä tarinaa purkamaan. Kauteni pääkisat ovat viikolla 42 Sveitsin Grenchenissa järjestettävät EM-kilpailut. Suomen Pyöräilyunionin Huippupyöräily-yksikon mukaan kriteerinä EM-kilpailu valintaan on sijoittuminen kansainvälisissä, ilmeisesti UCI-, kilpailuissa ensimmäisen kolmanneksen joukkoon. No, itselläni on viime EM-kilpailujen jälkeen jo ajettuna tuo näyttö, joten varsin luottavaisin mielin olen sen suhteen, että valintani eteen ei tule isompia esteitä.

Ennen EM-kilpailuja ohjelmistossa on UCI GP-kilpailuja, rataleireilyä, maantieleirelyä ja maantiekilpailuja. Valitettavasti vain vuosi vuodelta maantiellä tavoitteet menevät matalampaan ja matalampaan suuntaan. SM aika-ajo saattaa olla tänä vuonna todellinen välitavoite, jos saan jostain budjettia venytettyä aika-ajopyörään. Maantiepyörä + lisäkahvat yhdistelmä toimii toki hyvin, mutta kun kaikilla muillakin on aika-ajopyörät niin kyllä mäkin haluun....Periaate on kuitenkin se, että maantiekilpailut ovat harjoituksia kohti ratakilpailuja ja pienemmät ratakilpailut harjoituksia kohti suurempia.

Viikosta 21 alkaen on ratakilpailuohjlemaa aina tuonne viikkoon 42 asti. Suunnitelmissa on ajaa 6-8 UCI-kilpailua ennen EM-kisoja. Lopullinen kilpailumäärä tarkentuu matkan aikana, koska jos olen hyvässä kunnossa jo keväällä kisoja saatetaan vähentää, jos olen oikein hyvässä kunnossa kisoja saatetaan lisätä, jos olen huonossa kunnossa - no se ei ole vaihtoehto.

UCI-kilpailuissa ajamme samalla talven 2015-2016 Maailman Cupin karsintaa. Omniumissa karsintasysteemi on helppo. Kolmesta parhaasta kilpailusuorituksesta lasketaan pisteet 12kk ajalta ja ranking sulkeutuu 14.9.2015. Paikkoja Maailman Cupiin on jaossa kahdellekymmenelle maalle. Ei ole realismia sanoa, että pääsen ensi talven Maailman Cupiin. Pääsemiseksi miesten omniumissa vaaditaan, että on paljon paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, että joku maa on luopunut Olympiaprojektistaan, ja että pystyy sijoittumaan kisoissa kuuden parhaan joukkoon. Euroopasta jää joka vuosi isojakin maita ulos omniumin Maailman Cupista, joten taistelu on tiukkaa paikasta auringossa.

UCI-kilpailuohjelmani on rakentunut siten, että aina on pyrkimyksenä mennä mahdollsimman koviin kilpailuihin. Vaikka SPU:n HPY:sta on välillä tullut, epävirallista, viestiä, että tärkeintä on kerätä paljon ranking-pisteitä helpoista kisoista näen asian kuitenkin itse niin, että vain kovia kisoja ajamalla voi kehittyä kovaksi! Jos et pysty haastamaan parhaita, et pysty sitä tekemään myöskään Maailman Cup-, tai Euroopan Mestaruus -kilpailuissa. Helppoa.


Jotta EM-kilpailuissa voi menestyä SPU:n HPY:n asettamin tavoittein tulee henkilökohtaisen suoritustasoni parantua huomattavasti. Radallahan tämän mittaaminen on melkoisen yksinkertaista; lentävä 250m, 1km ja 4km aika-ajot sisältyvät jokaiseen omniumiin, joten suorituskyvystä saa jatkuvaa tietoa. Toki kauden aikana on ohjelmassa myös Paavo Nurmi Keskuksessa fyysisen kunnon testailua, kuin myös jatkuvaa monitorointia lenkeillä tehomittarin kanssa.

Sitten turhasta höpinästä konkretiaan. Lentävän kierroksen (250m) olen ajanut 14,0 sekuntiin. Pitää pystyä ajamaan 13,7 sekuntia, jotta vauhti on siedettävällä tasolla. Kilometrin olen ajanut 1.06.6. Tuosta ajasta pitää saada 1,6 sekuntia pois. 4km aika-ajossa olen ajanut 4.44.4, ja tuo aika pitää leikata tasoon 4.37.5.
Jälleen kovin helppoa; ei tarvitse kuin harjoitella. Ajallisesti nuo tavoitteet ovat kovia. Ja kun ne kirjoittaa julkisesti on paine niiden saavuttamiseen suurempi. Tai toisaalta, voidaan porukassa naureskella, että ei päästy tavoitteisiin, koska ne olivat epärealistisia. Toisaalta, jos et aseta tavoitteita, joita tällä hetkellä omniumissa vaaditaan, että pärjää, on turha myöskään pistää liki 13 000 euroa vuodessa tähän leikkiin.

Eli nyt on olemassa pääkilpailut, ohjelma joka rakentuu kovien kilpailujen kautta kohti pääkilpailua, tavoitteet ja budjetti. Enää puuttuu harjoittelu ja kehittyminen, sekä rahat. Tänään pääsen onneksi jo harjoittelemaan ja kotona odottaa mainioita sponsoreita, joiden kanssa istumme seuraavien viikkojen aikana pöydän ääreen käymään läpi tulevan kuuden kuukauden tarpeita. Ajopyörä, Huntteri / Felt,Tacx,Michelin, Mainoskoho ja Bioracer pian tavataan!

Meillähän ei ole olemassa virallista maajoukkuetoimintaa / -ohjelmaa radalla. Kisoihin arvotaan paria viikkoa ennen, että kuka lähtee ja miten lähtee. Omalta osaltani tämä on aavistuksen vaikea tapa toimia, koska kun on paljon kisoja, joihin pitää vielä valmistautua lyhyiden rataleirien kautta, pitää suunnitelmat pystyä tekemään kuntoon aina mahdollisimman aikaisin. Onneksi SPU:n HPY:sta saamieni, epävirallisten, tietojen mukaan saan jatkaa yhä kilpailemista kv.kilpailuissa Turun Urheiluliiton väreissä. Erona siis maajoukkueen ja TuUL-ratajoukkueen välillä on se, että toisessa tapauksessa liiton toimisto hoitaa ilmoittautumisen, toisessa teen sen itse. Joten....

Loppuun vielä mainio esimerkki siitä kuinka yksi Suomen harvoista pyöräilyn erikoislehdistä uutisoi SM-Omniumista tältä vuodelta. Ilmeisesti kisoissa paikalla ollut toimittaja ei vaivautunut edes kysymään kommentteja Pietarissa, vaan lainaili ne suoraan blogini puolelta. Lopputulos on myös sen näköinen, että varsinaista sanomaani noista kisoista paikkojen Pietari-Panevezys välillä ei toimittaja ihan sisäistänyt. Tärkeintähän on kuitenkin luoda ulospäin lajistamme negatiivista kuvaa!

Kuten kaikille Pietarin SM-Omniumissa sanoin, oli erittäin hienoa, että Helsingin Pyörä-Toverit, Raimo Nieminen kapteenina, järjesti yhdessä CCH:n kanssa SM-kilpailut sellaisessa suorituspaikassa, jossa olosuhteet ovat olympialajin vaatimalla tasolla. Matkan järjestelyistä en kuullut keneltäkään negatiivista sanottavaa, joten lienee ollut erittäin onnistunut kokonaisuus. Kritiikkini ei kuitenkaan vaikene siitä, että joudumme lähtemään Venäjälle ajamaan olympialajin SM-kilpailuja, jotta ne pystytään ajamaan lajin vaatimissa olosuhteissa.

Kiitos Raimo Nieminen, Helsingin Pyörä-Toverit ja Cycle Club Helsinki.

Ps.Aika-ajo.com kirjoitti tästä aiheesta varsin asiallisesta. Lue tästä!

-M