Sain edelliseen blogitekstiini hyvän kommentin käyttäjältä Timo Luostarinen. Kiitos Timo!
Timon viesti oli julkinen, joten lisään sen tähän alkuun ja kirjoittelen omia ajatelmiani alle.
"Moi Mika
(1) Mielenkiinnolla seurasin EM-kisoja. Kaikilla matkoilla taso
on hirmuisen kova. Sprintin karsinnassa 10 miestä ajoi alle 10 sekunnin,
4 km:llä piti puristaa alle 4.20 päästäkseen jatkoon jne. Meidän
sprintterimme ei olisi pärjännyt naisten sarjassa, vaikka ajoi alle 11
sek. Ilahduttavinta meikäläisittäin oli havaita vauhtisi kilsan
viimeisellä kierroksella.
(2) Helposti tulin miettineeksi miten Suomen
joukkue oli kisoihin valmistautunut. Kun samaan aikaan pikaluistelijat
tiedottivat monen viikon jääleireistä valmistautuessaan tulevaan
kauteen, ajattelin kuinkahan paljon ja miten ratajoukkue on hionut
kuntoaan jollain sisäradalla. On selvää, että lajikunto ei nouse kuin
runsaalla harjoittelulla sisävelolla. Hieman uskallan epäillä, että
meillä tämä asia ei ihan yhtä hyvällä mallilla ole kuin
pikaluistelijoilla.
(3) Kun blogissasi kirjoitat miettiväsi lähteäkö
joulukuussa tarjottuihin kisoihin, niin missä ja mitä varten voit
parempaa harjoitusta saada? Kirjoittamasi perusteella näyttää siltä,
että täyden vauhdin harjoitusta ei ole ollut riittävästi, koska
kirjoitat liian suurista välityksistä. Viime kesänä velolla SM -
kisoissa kiinnitin huomiota siihen, että monet kokeneetkin ajajat
sortuivat liian suuriin "tuumiin". - Harjoituksilla oikeat välitykset
löytyvät, ja kisoissa pitää uskaltaa luottaa siihen etteivät treeneissä
"löytyneitä" välityksiä pidä nostaa (tunnetko joskus pettyneesi liian
pieniin "tuumiin" kisoissa?).
Hyvää ratapyöräilykautta Sinulle. Timo"
Kappale 1 - Olen samaa mieltä, että taso on tällä hetkellä kova. Ja olympialaisten lähentyessä taso on kovempi arvokilpailu arvokilpailulta (EM - 3 MC - MM). 1km, 4km, pisteajo ja scratch eivät ole kuuluneet enää vuoteen maailman cup -ohjelmaan, jossa ajetaan vain henkilökohtaisista lajeista omniun, sprint ja keirin. Johtuen maailman cup-ohjelman supistumisesta jää em.lajeille vain kaksi arvokilpailulähtöä vuoteen, eli EM- ja MM-kilpailut. Kova taso on toisaalta se, johon meidänkin rataohjelmamme tulisi pyrkiä. Toistaiseksi olemme siitä vielä kaukana.
Kappale 2 - En voi ottaa muiden ajajien valmistautumiseen kantaa, mutta omasta puolestani voin sanoa, että kauteni oli rakennettu täysin EM-kilpailuja silmällä pitäen.
Ennen EM-kisoja ohjelmassani oli ratakilpailuja maaliskuusta alkaen vähintään kerran kuussa, poikkeuksena huhtikuu, jolloin TS-kortteliajot Turussa olivat etusijalla. Ajoin kuudessa kansainvälisessa GP-kilpailussa (johon en Helsinki GP:ta laske) ja ohjelma rakentui syyspainotteisesti, jotta arvokilpailuissa olisi mahdollista suorittaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Valitettavasti sairastelu, ja virheet harjoittelussa kauden aikana, eivät vieneet kehitystä eteenpäin odotetulla tavalla. Ohjelma oli kuitenkin hyvä ennen EM-kilpailuja, joten siitä suorittamiseni ei jäänyt kiinni. Ainoa muutos, jos sellainen olisi ollut mahdollista tehdä, olisi tietysti ollut EM-kisoja edeltävän viikon viettäminen radalla.
Voin siis sanoa, että suoriuduin kisoista sillä tasolla, jolle oli mahdollitsa oman ohjelmani ja budjettini puitteissa päästä. Valitettavasti sillä ei vain tuon enempää saa kansainvälisissä kilpailuissa aikaiseksi.
Kappale 3 - Täyden vauhdin harjoituksia radalla jäi kauden aikana uupumaan useita kappaleita. Tilanne on Turussa harjoiteltaessa vaikea, koska täältä ei tahdo oikein löytyä apureita radalle.
Vauhdit ovat kansainvälisissä kisoissa nousseet viime vuosina reippaasti. Etenkin EM-kisojen linja-ajo, yli 54kmh, keskinopeudella, oli tästä mainio esimerkki. Välityksiä pitää periaattessa kasvattaa, jotta noista vauhdeista on mahdollista iskeä / kiriä. Kauden aikana ajoin lukuisia kilpailuja pykälää, tai kahta, pienemmällä välityksellä ja oma pyöritykseni ei riitä loppukirivaiheeseen, jos ajan, esimerkiksi EM-kisoissa käyttämääni välitystä pienemmällä välityksellä. Toki tästähän päästään kivasti siihen, että lisää treeniä kovilla kierroksilla...
Kilpailuvauhtia saisi taatusti jalkoihin joulukuun kilpailuissa. Ratapyöräilykausi kuitenkin ajoittuu nykyään todella vahvasti huhtikuusta lokakuuhun, jonka jälkeen ohjelmassa on yksittäisten GP-kilpailujen lisäksi vain 6-päivän ajoja ja maailman cup-kilpailut. Kausi painottuu aiemmaksi johtuen maailman cup -karsinnan ajasta, joka ajoittuu huhtiikusta syyskuun puoliväliin.
Kiitos palautteestasi vielä kerran. Mukavaa, että joutuu haastamaan itseään välillä miettimään asioita tarkemmin ulkopuolisen palautteen ansiosta.
Ketju poikki!
-Mika
perjantai 30. lokakuuta 2015
tiistai 20. lokakuuta 2015
EM ohi
Lyhyt päivitys tienpäältä täältä jostain. (Ture Johanssons Trävaru AB sijaitsee vieressä...) EM-kilpailut ovat takana ja loppuverryttelyä tässä vähitellen alan suunnittelemaan. Vaikka ajot loppuivat jo lauantaina jäi verkka tekemättä...
Lauantaina EM-ohjelmassa olivat 4km ja 1km aika-ajot. Aikatavoitteet olivat 4.40 ja 1.06.0. Kumpaankaan tavoitteeseen ei päästy. Uudet ennätykset ajoin molemmilla matkoilla, mutta...
4km aika-ajossa sain vastaani Portugalin Ivo Oliveiran. Tiedossa oli,että vastassa olisi vahvempi vastustaja, joten taktiikkana oli antaa portugalilaisen ohittaa omalla rytmillään ja katsoa pystyisikö itse kiihdyttämään perään.
Ajo oikeastaan kaatui toiseen kierrokseen (2/16), jonka kierrosaika oi 16,3". Kun matkavauhdin piti olla 17,0" luokkaa tarkoitti tuo kierrosaika sitä, että teho oli liian kova suorituksen alussa, jolloin mentiin sen verran anaerobisen tehon puolelle, että vauhti tulisi hyytymään. Ja niinhän siinä sitten kävi. Ajo pysyi ihan kivasti kontrollissa reiluun puolimatkaan. Kierrosajat olivat tasaisia 16,9-17,0" luokkaa, mutta toisaalta jaloissa oli kokoajan tunne jo kertyneistä hapoista, joka myös tarkoitti, että lopussa vauhtia ei kiihdytetäisi.
Sain aikaiseksi ihan kelvon ajon 3,25km (13/16krs) asti, jonka jälkeen vauhti hidastui radikaalisti. Viimeiset kolme kierrosta olivat ajoiltaan 17,3" - 17,5" ja 17,9" ,jotka samalla takasivat sen, että aika ei painuisi alle 4.40.
Loppuaikani oli 4.41.077 ,joka paransi ennätystäni 1,4 sekunnilla. Ajon jälkeen tietysti pettymys oli päällimmäinen tunne, koska aikatavoite ei täyttynyt, mutta samalla olin aavistuksen tyytyväinen, että sain ajettua henkilökohtaisen ennätyksen arvokisoihin.
Vielä kaksi viikkoa ennen EM-rataa ajoin 4km aikaan 4.48, joten seitsemän sekunnin parannus onnistuneella viimeistelyllä on melkolailla maksimi mitä voi ulos saada. Rata ei ollut merkittävästi helpompi/nopeampi kuin Aiglen rata kaksi viikkoa sitten. Tämän voi todeta monien Aiglessa ajaneiden ja EM-kisoissa kilpailleen aikojen vertailusta. Arvokisoissa kaikki vain tuppaavat pyrkimään parhaaseen suoritukseen ja esimerkiksi 4km kuskeilla ei ole Maailman Cupia, vaan EM-kisat ovat ainoa tapahtuma ennen 5kk päässä olevia MM-kisoja.
4km aika-ajossa joiduin todella ahtaalle tällä kertaa. Olin huomattavan väsynyt vielä yli tunnin ajon jälkeen, joten voin todeta, että kerrankin pääsin oikeasti punaiselle tässä lajissa. Keväällä olin Minskissä kyllä paremmassa kunnossa, koska 1,4" heikompi aika tuli paljon helpommalla. Tämän tiesin toki ennen kilpailujakin, mutta onneksi tällä kertaa löytyi enemmän venymiskykyä.
Illalla oli vuorossa 1km aika-ajo. Keväällä tämän kauden tavoitteeksi oli asetettu 1,05 alitus. Ennen ajoa oli jo tiedossa, että tuohon aikaan en tulisi pääsemään. Kilpailutavoitteeksi asetttiin 1,06 alitus. Sen piti olla kaiken mennessä putkeen jopa mahdollista. Mutta eipä alittunut.
Kilometriä varten en päässyt harjoittelemaan startteja ennen kisoja. Osittain siksi, että jouduin keskittämään energian 4km harjoitteluun, joka myös näkyisi kilometrin loppukierroksilla, ja osittain siksi, että käytössäni ei ole starttiporttia. Jälkikäteen ajateltuna kilometrin välitykseni oli liian iso, joka heijastui suoraan hitaaseen lähtökierroksen aikaan. Jalat pyörivät koko viikon niin hyvin, että pienemmällä välityksellä olisin saattanut pystyä samoihin lentäviin kierroksiin kuin valitulla kisavälityksellä, ja saattanut samalla päästä portista nopeammin irti.
Kilometrin toinen ja kolmas kierros menivät ajallisesti varsin mallikkaasti. Molempien kierrosten keskivauhdit pysyivät yli 60kmh tasossa, ja kun vielä viimeinenkin kierros oli hyvä, ja samalla koko kilpailun 5.nopein, voi todeta, että startissa olisi eniten töitä. Mutta koita siinä nyt sitten olla ajamassa samana kautena SM Maantiellä 190km irtiottoa ja startata kilsalle kuin sprintteri....
Loppuaika kilometrillä oli 1.06.238 ,joka leikkasi vanhasta ennätyksestä 0,2". Tavoitteesta jäätiin, mutta ennätys tuli.
Tietysti vaikean kauden päätteeksi sitä huijaa itseään hiukan sillä, että ajaa kauden päätteeksi kaksi ennätystä päivään ja kokee, että meni hyvin. Tietysti meni paremmin kuin, jos olisi jäänyt ennätyksistään paljon, mutta mahtoiko siltikään mennä hyvin. Tarvinnee ottaa ihan rauhassa kuppi, kaksi, tai pannu, kahvia ja miettiä raa'asti analysoiden, että menikös tämä nyt hyvin vai huonosti. Vai hyvin huonosti.
Sijoituksethan olivat sekä 1km että 4km viimeisiä. Valitettavaa, mutta ikävä kyllä totta. Suomen ennätyksiä ajamalla molemmilla matkoilla olisi tainnut tuloslistoilla nousta ylöspäin sijan tai kaksi. Valitettavaa, mutta totta. Radalla on nykyään paljon kuskeja, jotka keskittävät energiansa vain oman special-lajinsa harjoitteluun ja kilpailuihin. Siihen kun laittaa, kestävyyskuskeilla, päälle hyvän maantieohjelman niin päästään hyviin tuloksiin. Myös pyörien puolella taitaa olla pieniä eroja itseni ja huippumaiden kuskien välillä, mutta omasta mielestäni ensiksi pitää pystyä ajamaan kovaa, jotta voi varusteiden avulla pyrkiä ajamaan Kovaa.
Puran jossain kohtaa blogissa vielä tarkemmin henkilökohtaiset aika-ajot ja spekuloin lisää kisoilla ja niillä syillä mitkä vaikuttivat aikojen syntyyn. Samoin kausikin pitäisi varmaan purkaa läpi ja miettiä mitä tehtiin oikein ja mitä väärin. Kausi tausi loppua näihin kilpailuihin. Vaikka sähköpostiin tulikin EM-kisojen jälkeen ehdotus lähteä joulukuussa ajamaan rataa pientä korvausta vastaan....niin ja onhan Suomi 1km UCI-rankingissa hätyyttelemässä myös MM-kilpailupaikkaa maaliskuulle, joten...
Mitäs jatkossa tapahtuu?
Ketju poikki,
-M
Lauantaina EM-ohjelmassa olivat 4km ja 1km aika-ajot. Aikatavoitteet olivat 4.40 ja 1.06.0. Kumpaankaan tavoitteeseen ei päästy. Uudet ennätykset ajoin molemmilla matkoilla, mutta...
4km aika-ajossa sain vastaani Portugalin Ivo Oliveiran. Tiedossa oli,että vastassa olisi vahvempi vastustaja, joten taktiikkana oli antaa portugalilaisen ohittaa omalla rytmillään ja katsoa pystyisikö itse kiihdyttämään perään.
Ajo oikeastaan kaatui toiseen kierrokseen (2/16), jonka kierrosaika oi 16,3". Kun matkavauhdin piti olla 17,0" luokkaa tarkoitti tuo kierrosaika sitä, että teho oli liian kova suorituksen alussa, jolloin mentiin sen verran anaerobisen tehon puolelle, että vauhti tulisi hyytymään. Ja niinhän siinä sitten kävi. Ajo pysyi ihan kivasti kontrollissa reiluun puolimatkaan. Kierrosajat olivat tasaisia 16,9-17,0" luokkaa, mutta toisaalta jaloissa oli kokoajan tunne jo kertyneistä hapoista, joka myös tarkoitti, että lopussa vauhtia ei kiihdytetäisi.
Sain aikaiseksi ihan kelvon ajon 3,25km (13/16krs) asti, jonka jälkeen vauhti hidastui radikaalisti. Viimeiset kolme kierrosta olivat ajoiltaan 17,3" - 17,5" ja 17,9" ,jotka samalla takasivat sen, että aika ei painuisi alle 4.40.
Loppuaikani oli 4.41.077 ,joka paransi ennätystäni 1,4 sekunnilla. Ajon jälkeen tietysti pettymys oli päällimmäinen tunne, koska aikatavoite ei täyttynyt, mutta samalla olin aavistuksen tyytyväinen, että sain ajettua henkilökohtaisen ennätyksen arvokisoihin.
Vielä kaksi viikkoa ennen EM-rataa ajoin 4km aikaan 4.48, joten seitsemän sekunnin parannus onnistuneella viimeistelyllä on melkolailla maksimi mitä voi ulos saada. Rata ei ollut merkittävästi helpompi/nopeampi kuin Aiglen rata kaksi viikkoa sitten. Tämän voi todeta monien Aiglessa ajaneiden ja EM-kisoissa kilpailleen aikojen vertailusta. Arvokisoissa kaikki vain tuppaavat pyrkimään parhaaseen suoritukseen ja esimerkiksi 4km kuskeilla ei ole Maailman Cupia, vaan EM-kisat ovat ainoa tapahtuma ennen 5kk päässä olevia MM-kisoja.
4km aika-ajossa joiduin todella ahtaalle tällä kertaa. Olin huomattavan väsynyt vielä yli tunnin ajon jälkeen, joten voin todeta, että kerrankin pääsin oikeasti punaiselle tässä lajissa. Keväällä olin Minskissä kyllä paremmassa kunnossa, koska 1,4" heikompi aika tuli paljon helpommalla. Tämän tiesin toki ennen kilpailujakin, mutta onneksi tällä kertaa löytyi enemmän venymiskykyä.
Illalla oli vuorossa 1km aika-ajo. Keväällä tämän kauden tavoitteeksi oli asetettu 1,05 alitus. Ennen ajoa oli jo tiedossa, että tuohon aikaan en tulisi pääsemään. Kilpailutavoitteeksi asetttiin 1,06 alitus. Sen piti olla kaiken mennessä putkeen jopa mahdollista. Mutta eipä alittunut.
Kilometriä varten en päässyt harjoittelemaan startteja ennen kisoja. Osittain siksi, että jouduin keskittämään energian 4km harjoitteluun, joka myös näkyisi kilometrin loppukierroksilla, ja osittain siksi, että käytössäni ei ole starttiporttia. Jälkikäteen ajateltuna kilometrin välitykseni oli liian iso, joka heijastui suoraan hitaaseen lähtökierroksen aikaan. Jalat pyörivät koko viikon niin hyvin, että pienemmällä välityksellä olisin saattanut pystyä samoihin lentäviin kierroksiin kuin valitulla kisavälityksellä, ja saattanut samalla päästä portista nopeammin irti.
Kilometrin toinen ja kolmas kierros menivät ajallisesti varsin mallikkaasti. Molempien kierrosten keskivauhdit pysyivät yli 60kmh tasossa, ja kun vielä viimeinenkin kierros oli hyvä, ja samalla koko kilpailun 5.nopein, voi todeta, että startissa olisi eniten töitä. Mutta koita siinä nyt sitten olla ajamassa samana kautena SM Maantiellä 190km irtiottoa ja startata kilsalle kuin sprintteri....
Loppuaika kilometrillä oli 1.06.238 ,joka leikkasi vanhasta ennätyksestä 0,2". Tavoitteesta jäätiin, mutta ennätys tuli.
Tietysti vaikean kauden päätteeksi sitä huijaa itseään hiukan sillä, että ajaa kauden päätteeksi kaksi ennätystä päivään ja kokee, että meni hyvin. Tietysti meni paremmin kuin, jos olisi jäänyt ennätyksistään paljon, mutta mahtoiko siltikään mennä hyvin. Tarvinnee ottaa ihan rauhassa kuppi, kaksi, tai pannu, kahvia ja miettiä raa'asti analysoiden, että menikös tämä nyt hyvin vai huonosti. Vai hyvin huonosti.
Sijoituksethan olivat sekä 1km että 4km viimeisiä. Valitettavaa, mutta ikävä kyllä totta. Suomen ennätyksiä ajamalla molemmilla matkoilla olisi tainnut tuloslistoilla nousta ylöspäin sijan tai kaksi. Valitettavaa, mutta totta. Radalla on nykyään paljon kuskeja, jotka keskittävät energiansa vain oman special-lajinsa harjoitteluun ja kilpailuihin. Siihen kun laittaa, kestävyyskuskeilla, päälle hyvän maantieohjelman niin päästään hyviin tuloksiin. Myös pyörien puolella taitaa olla pieniä eroja itseni ja huippumaiden kuskien välillä, mutta omasta mielestäni ensiksi pitää pystyä ajamaan kovaa, jotta voi varusteiden avulla pyrkiä ajamaan Kovaa.
Puran jossain kohtaa blogissa vielä tarkemmin henkilökohtaiset aika-ajot ja spekuloin lisää kisoilla ja niillä syillä mitkä vaikuttivat aikojen syntyyn. Samoin kausikin pitäisi varmaan purkaa läpi ja miettiä mitä tehtiin oikein ja mitä väärin. Kausi tausi loppua näihin kilpailuihin. Vaikka sähköpostiin tulikin EM-kisojen jälkeen ehdotus lähteä joulukuussa ajamaan rataa pientä korvausta vastaan....niin ja onhan Suomi 1km UCI-rankingissa hätyyttelemässä myös MM-kilpailupaikkaa maaliskuulle, joten...
Mitäs jatkossa tapahtuu?
Ketju poikki,
-M
perjantai 16. lokakuuta 2015
EM välipäivä
EM-kilpailut alkoivat osaltani torstai-illalla 15km scratchilla. Paljon kilpailusta ei jäänyt kerrottavaa, mutta kerrotaan edes se mitä jäi.
Tavoitteeksi kilpailussa asetettiin 12.sija. Maalinpääsy ei ole itsessään tulostavoite, vaan enemmänkin heikon urheilijan pyrkimys ylittää itsensä. No, maaliin ei heikko urheilija päässyt, joten tavoite ei myöskään täyttynyt.
Kilpailu alkoi heti paukusta. Näin kuinka tanskalainen kuski iski välittömästi ensimmäisen kierroksen alussa ja ryntäsin perään. Jouduin kiihdyttämään aavistuksen liikaa, joka maksoi vähän turhan paljon bensaa. Hetken etenimme tanskalaisen kanssa kahdestaan, jonka jälkeen joukkoon liittyi kolmanneksi venäläiskuski. Tässä kohtaa tilanne näytti hetken hyvältä, kunnes pian joukkoomme liittyi valkovenäläiskuski, joka samalla takasi, että ryhmän koko oli liian suuri.
Ikävä kyllä pääjoukon vauhti oli melkoisen kova, joten parin kierroksen mukana roikkumisen jälkeen oli kohtalona taipua vauhdista ja pudota porukoista. EM-kisojen linja oli se, että kun olet pudonnut pääjoukosta kierroksen olet ulkona kisasta. Näin myös kävi omalla kohdallani kun matkaa oli taivallettu 20/60 kierrosta.
Yritys oli hyvä, toteutus huono ja lopputulos todella huono. Toisaalta kisan keskinopeus oli lopuksi ollut reilut 54kmh, joten vaikka olisin loppukierroksille selvinnyt tuskin olisin tuosta jämäsijoja kummempia aikaiseksi saanut.
Kisat jatkuu huomenna 4km ja 1km ajoilla. Tuomitaan kokonaisuus sitten näiden jälkeen!
Treneeissä ajo on sujunut hyvin, joten toivotaan, että myös kilpailussa tulisi onnistuminen. Aikatavoitteet ovat 4km ajaa alle 4.40 ja kilometrillä alle 1.06. Henkilökohtaiset ennätykset ovat tällä hetkellä 4.42 ja 1.06.4. Noilla ajoilla ei saa aikaiseksi muuta kuin viimeisiä sijoja, mutta voiko muuta tavoitetta arvokisoissa olla kuin ajaa omia ennätyksiä?
Twitterista löytyy huomenna tuloksia kisoista. Blogista aikanaan.
Ketju poikki,
-M
Tavoitteeksi kilpailussa asetettiin 12.sija. Maalinpääsy ei ole itsessään tulostavoite, vaan enemmänkin heikon urheilijan pyrkimys ylittää itsensä. No, maaliin ei heikko urheilija päässyt, joten tavoite ei myöskään täyttynyt.
Kilpailu alkoi heti paukusta. Näin kuinka tanskalainen kuski iski välittömästi ensimmäisen kierroksen alussa ja ryntäsin perään. Jouduin kiihdyttämään aavistuksen liikaa, joka maksoi vähän turhan paljon bensaa. Hetken etenimme tanskalaisen kanssa kahdestaan, jonka jälkeen joukkoon liittyi kolmanneksi venäläiskuski. Tässä kohtaa tilanne näytti hetken hyvältä, kunnes pian joukkoomme liittyi valkovenäläiskuski, joka samalla takasi, että ryhmän koko oli liian suuri.
Ikävä kyllä pääjoukon vauhti oli melkoisen kova, joten parin kierroksen mukana roikkumisen jälkeen oli kohtalona taipua vauhdista ja pudota porukoista. EM-kisojen linja oli se, että kun olet pudonnut pääjoukosta kierroksen olet ulkona kisasta. Näin myös kävi omalla kohdallani kun matkaa oli taivallettu 20/60 kierrosta.
Yritys oli hyvä, toteutus huono ja lopputulos todella huono. Toisaalta kisan keskinopeus oli lopuksi ollut reilut 54kmh, joten vaikka olisin loppukierroksille selvinnyt tuskin olisin tuosta jämäsijoja kummempia aikaiseksi saanut.
Kisat jatkuu huomenna 4km ja 1km ajoilla. Tuomitaan kokonaisuus sitten näiden jälkeen!
Treneeissä ajo on sujunut hyvin, joten toivotaan, että myös kilpailussa tulisi onnistuminen. Aikatavoitteet ovat 4km ajaa alle 4.40 ja kilometrillä alle 1.06. Henkilökohtaiset ennätykset ovat tällä hetkellä 4.42 ja 1.06.4. Noilla ajoilla ei saa aikaiseksi muuta kuin viimeisiä sijoja, mutta voiko muuta tavoitetta arvokisoissa olla kuin ajaa omia ennätyksiä?
Twitterista löytyy huomenna tuloksia kisoista. Blogista aikanaan.
Ketju poikki,
-M
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
EM ennakointia
Takaa-ajon harjoittelua jatkettiin Sveitsissa päivän taas pienellä annoksella. Hyvä 2km lentävä veto, jossa vauhti karkasi muutamalla kierroksella aivan liian kovaksi. Toisaalta nyt on tiedossa, että kuinka kovaa en pysty 4km ajoa missään nimessä ajamaan. Josko sitä lähtisi tavoittelemaan 17,0" kierrosaikoja...
Huomenna avataan kisat scratchin merkeissä. 15km kilpailu on illalla ohjelmassa melkoisen myöhään, arvioilta 21.30-22.00. Kisa tulee taatusti olemaan vauhdikas. Lähtölistalla on monia tuttuja kilpakumppaneita, joilta olen monesti ottanut kuokkaan vuosien varrella. Omat mahdollisuuteni kisassa ovat lähinnä sopivaan irtiottoon pääseminen, jota kautta voisi päästä paremmille sijoituksille. Toisaalta kisa on osiltaan myös, melko varmasti, taistelemista myös porukassa pysymisen kanssa, vaikka vauhdit ovatkin viime päivinä luvanneet parempaa kuin pitkään aikaan.
Perjantaina en aja pisteajoa johtuen siitä, että aikataulut eivät ole järkevät launtain 4km ja 1km kisojen suhteen. Perjantaina pistari päättyisi vasta 22.30 ja lauantaina päivä alkaa jo 9.30. Tuohon kun laittaa molempiin päihin verrat ja siirtymät, sekä unet väliin, vaikuttaa yhtälö kovin vaikealta.
Huomista odotellessa...
Ketju poikki,
-M
tiistai 13. lokakuuta 2015
EM valmistautumista
EM-kilpailut ajetaan tällä viikolla keskiviikosta sunnuntaihin Sveitsin Grenchenissa. Hyvällä, pyöreällä radalla ajettavat kilpailut ovat samalla oman kilpailukauteni viimeiset, joten toivottavasti ajot lähtisivät nyt viimeisellä hetkellä vielä kulkemaan. Muuten on liian myöhäistä.
Eilen ajettiin ensimmäiset harjoitukset radalla. Ajelin treenituumalla hyvän lentävän 2km, jossa jalat pyörivät mukavasti ~120rpm. Kisatuumillakin pääsin hyvään vauhtiin lentävällä 2km:lla. Kaksi 2km vetoa, jotka painuivat molemmat alle 2.15. Vedot olivat tasaisia, tiukkoja, mutta hyvin kontrollissa. Lupaavia!
2.15 lentävä 2km antaa toivoa, että 4km takaa-ajossa olisi mahdollista alittaa 4.40. Toisaalta ehjä kisasuoritus vaatii paljon enemmän kuin kaksi lyhyttä treenivetoa. Silti, vähän pitää olla tyytyväinen, että ajo on menossa parempaan.
Lisää infoa ja ennakkoa huomenissa...
Ketju poikki,
-M
Eilen ajettiin ensimmäiset harjoitukset radalla. Ajelin treenituumalla hyvän lentävän 2km, jossa jalat pyörivät mukavasti ~120rpm. Kisatuumillakin pääsin hyvään vauhtiin lentävällä 2km:lla. Kaksi 2km vetoa, jotka painuivat molemmat alle 2.15. Vedot olivat tasaisia, tiukkoja, mutta hyvin kontrollissa. Lupaavia!
2.15 lentävä 2km antaa toivoa, että 4km takaa-ajossa olisi mahdollista alittaa 4.40. Toisaalta ehjä kisasuoritus vaatii paljon enemmän kuin kaksi lyhyttä treenivetoa. Silti, vähän pitää olla tyytyväinen, että ajo on menossa parempaan.
Lisää infoa ja ennakkoa huomenissa...
Ketju poikki,
-M
lauantai 3. lokakuuta 2015
GP AIgle, päivä 2
Jäykillä jaloilla lompsin velolle iltapäivällä, jossa ohjlemassa omniumin toinen päivä.
Ajot alkoivat kilometrin aika-ajolla. Aika 1.07.1 ei taida olla edes kahdeksan kärkiaikani joukossa, mutta edes antoi osviittaa vähän paremmasta. Tai vähemmän huonosta. Paketti pysyi ajossa ihan hyvin kasassa, lähtö oli aavistuksen normaalia hitaampi, joka näkyi ajassa. Sijoitus taisi olla 12/16.
Lentävällä kierroksella on Aiglessa matkaa 200 metriä. Kello pysähtyi aikaan 11.3 ,joka jää omasta ennätyksestäni 200 metrillä jonkin verran. Ihan kelpo, mutta aikaisemmin aloitettu kiihdytys olisi voinut toimia. Verrokkina mainittakoon, että kärki ajoi 10,5.
Pisteajossa ei ollut suurempia tavoitteita. Kierroksia jalkoihin vain mahdollisimman paljon. Ekasta kiristä nappasin toisen sijan, mutta jatkossa kirit aavistuksen kiersivät minua. Kerran koitettiin venäläisen kanssa hatkaan, mutta lyhyeksi jäi yritys. Juuri ennen puoltaväliä, eli 20km paikkeilla, loppui jalasta voima kiihdytellä. Kesken jäi. Ei varsinaisesti yllättänyt, mutta ajo oli ihan kelpoa.
Aiglen viikonloppu antoi pientä osviittaa paremmasta. Nyt on aikaa kaksi viikkoa EM-kisoihin. Hyviä, oikeita harjoituksia koneeseen niin josko tästä vielä jalat heräisi. Tavallaan meno ei ole huonoa, mutta siitä puuttuu vaan terävyyttä. Ja toisaalta omniumissa vaatimustaso on noussut aika paljon viimeisen vuoden aikana ja oma suoriuskykyni ei ole kehittynyt yhtä reippaasti.
Ketju poikki,
M
Ajot alkoivat kilometrin aika-ajolla. Aika 1.07.1 ei taida olla edes kahdeksan kärkiaikani joukossa, mutta edes antoi osviittaa vähän paremmasta. Tai vähemmän huonosta. Paketti pysyi ajossa ihan hyvin kasassa, lähtö oli aavistuksen normaalia hitaampi, joka näkyi ajassa. Sijoitus taisi olla 12/16.
Lentävällä kierroksella on Aiglessa matkaa 200 metriä. Kello pysähtyi aikaan 11.3 ,joka jää omasta ennätyksestäni 200 metrillä jonkin verran. Ihan kelpo, mutta aikaisemmin aloitettu kiihdytys olisi voinut toimia. Verrokkina mainittakoon, että kärki ajoi 10,5.
Pisteajossa ei ollut suurempia tavoitteita. Kierroksia jalkoihin vain mahdollisimman paljon. Ekasta kiristä nappasin toisen sijan, mutta jatkossa kirit aavistuksen kiersivät minua. Kerran koitettiin venäläisen kanssa hatkaan, mutta lyhyeksi jäi yritys. Juuri ennen puoltaväliä, eli 20km paikkeilla, loppui jalasta voima kiihdytellä. Kesken jäi. Ei varsinaisesti yllättänyt, mutta ajo oli ihan kelpoa.
Aiglen viikonloppu antoi pientä osviittaa paremmasta. Nyt on aikaa kaksi viikkoa EM-kisoihin. Hyviä, oikeita harjoituksia koneeseen niin josko tästä vielä jalat heräisi. Tavallaan meno ei ole huonoa, mutta siitä puuttuu vaan terävyyttä. Ja toisaalta omniumissa vaatimustaso on noussut aika paljon viimeisen vuoden aikana ja oma suoriuskykyni ei ole kehittynyt yhtä reippaasti.
Ketju poikki,
M
perjantai 2. lokakuuta 2015
GP Aigle, päivä 1
Vaikeeta.
Omnium alkoi 15km scratchilla, joka päättyi osaltani noin 5km ennen maalia. Kilpailu ajettiin hyvää, reipasta vauhtia, mutta jossain kohtaa tuli yksi kiihdytys liikaa ja putosin neljän kuskin porukassa pääjoukosta. Kaksi pääsi takaisin pääjoukkoon, mutta itse olin siinä kaksikossa, joka ei tavoittanut, varsin hitaasti edessä liikkunutta pääjoukkoa.
4km aika-ajo meni hyvin ensimmäiset 2600 metriä. Ajelin tasaista 1.09.5/km vauhtia ja matka eteni suhteellisen vaivattomasti. Aavistuksen liian nopeat metrit 200-600 aiheuttivat sen,että en saanut hapenottoa käyntiin alussa kunnolla, joka näkyi lievänä jäykkyytenä ajossa. Vajaa 1,5km ennen maalia jouduin ohittamaan kanssalähtijäni, kiihdytin ohituksessa liikaa, jonka jälkeen vauhti putosi välittömästi 1.12/km tasolla, josta vielä hyytyi vimpalla 500m 1.15/km vauhtiin. Aika 4.49 oli pettymys siihen nähden kuinka hyvin ajo lähti rullaaman. Siinä menettää paljon aikaa, kun vauhdit laskevat reilusta viidestäkympistä alle 48kmh.
Pudotusajo oli parasta mitä tähän kauteen olen ajanut. Okei,putosin kolmantena, mutta ajo itsessään oli hyvää. Putoaminen johtui väärästä linjavalinnasta kolmannessa kirissä. En tajua miksi lähdin alakautta olevaan rakoon tunkemaan, vaikka olisin taatusti tullut porukan hännän ohi ylhäältä heittämällä. Kaikenlisäksi pudotus oli todella tiukka ja tuomareilla meni kierros putoajan etsimiseen. Oma vika.
Kaksi viikkoa EM-kisoihin. Olen liikaa vielä fyysisesti perässä kevättä. Virheitä tuli tehtyä kesä-heinäkuun maantiejaksolla. Nyt niistä sitten maksetaan. Tai maksettiin jo maantie SM-kisassa ja siitä eteenpäin onkin sitten ollut tasaista alamäkeä - jossa pyörä ei vaan tunnu liikkuvan liukkaasti...
Ketju poikki,
-M
Omnium alkoi 15km scratchilla, joka päättyi osaltani noin 5km ennen maalia. Kilpailu ajettiin hyvää, reipasta vauhtia, mutta jossain kohtaa tuli yksi kiihdytys liikaa ja putosin neljän kuskin porukassa pääjoukosta. Kaksi pääsi takaisin pääjoukkoon, mutta itse olin siinä kaksikossa, joka ei tavoittanut, varsin hitaasti edessä liikkunutta pääjoukkoa.
4km aika-ajo meni hyvin ensimmäiset 2600 metriä. Ajelin tasaista 1.09.5/km vauhtia ja matka eteni suhteellisen vaivattomasti. Aavistuksen liian nopeat metrit 200-600 aiheuttivat sen,että en saanut hapenottoa käyntiin alussa kunnolla, joka näkyi lievänä jäykkyytenä ajossa. Vajaa 1,5km ennen maalia jouduin ohittamaan kanssalähtijäni, kiihdytin ohituksessa liikaa, jonka jälkeen vauhti putosi välittömästi 1.12/km tasolla, josta vielä hyytyi vimpalla 500m 1.15/km vauhtiin. Aika 4.49 oli pettymys siihen nähden kuinka hyvin ajo lähti rullaaman. Siinä menettää paljon aikaa, kun vauhdit laskevat reilusta viidestäkympistä alle 48kmh.
Pudotusajo oli parasta mitä tähän kauteen olen ajanut. Okei,putosin kolmantena, mutta ajo itsessään oli hyvää. Putoaminen johtui väärästä linjavalinnasta kolmannessa kirissä. En tajua miksi lähdin alakautta olevaan rakoon tunkemaan, vaikka olisin taatusti tullut porukan hännän ohi ylhäältä heittämällä. Kaikenlisäksi pudotus oli todella tiukka ja tuomareilla meni kierros putoajan etsimiseen. Oma vika.
Kaksi viikkoa EM-kisoihin. Olen liikaa vielä fyysisesti perässä kevättä. Virheitä tuli tehtyä kesä-heinäkuun maantiejaksolla. Nyt niistä sitten maksetaan. Tai maksettiin jo maantie SM-kisassa ja siitä eteenpäin onkin sitten ollut tasaista alamäkeä - jossa pyörä ei vaan tunnu liikkuvan liukkaasti...
Ketju poikki,
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)