Arvokisarajojamme

Viikolla näytti SPU:n sivuille päivittyneen, ainakin hetkeksi, uudet arvokilpailurajat ratapyöräilyyn (EM, MC, MM). Ratapyöräilyhän on siitä helppoa, että suorituksia voidaan mitata kellolla; kierros, kilometri, neljä kilometriä. Ja sitten vain verrataan kanssa kilpailijoihin ja nähdään missä mennään.

Olen itse ehdottomasti arvokilpailurajojen kannalla. Rajoilla varmistetaan sitä, että kun urheilijat lähtevät edustamaan Suomea on heillä edes pienet perusedellytykset kohdillaan, jotta kilpailussa pysytään starttia pidempään mukana. Aikanaan, 5-6 vuotta sitten, hämmästelin itsekseni ratarajojemme tiukkuutta, mutta muistin saamani saatesanat silloiselta ratapyöräilyjaoston puheenjohtajalta: "rajojen on tarkoitus toimia kannustimena harjoittelulle ei latistaa kenenkään tekemistä".

Pahoittelen huonoa kuvaa, mutta yllä olevassa kuvassa on arvokilpailurajoja. Omalta kohdaltani merkittävimpiä rajoja ovat tietysti kilometrin ja neljän kilometrin rajat. Tästä johtuen en myöskään ota kantaa muihin kuin näihin rajoihin.

1km arvokisaraja oli asetettu 1.06.40. Suomalaisista tuon alle on historian saatossa ajanut itseni lisäksi Mika Hämäläinen, Risto Aaltio ja Jyrki Tujunen.
4km arvokisaraja oli asetettu 4.37.00. Suomalaisista tuon alle on ajanut Jukka Heinikainen ja Matti Pajari (Jyrki Tujunen 4.37.5!).

Kansainvälisesti tarkasteltuna molemmat aikarajat ovat heppoisia. Noilla ajoilla ei saada aikaiseksi muuta kuin viimeisiä sijoja arvokilpailuissa. Toisaalta kun katsoo kansallista tasoamme pitkältä aikajänteeltä ei Suomesta paljon parempaan pystytä. Yksittäiset ajajat ovat ajaneet rajojen alle. Taustalla ei ole massaa, josta olisi välttämättä uusia rajojen alittajia tulossa.

Rajojen alittaminen vaatii tietysti satsauksia. Pitää harjoitella, suhteellisen spesifisti, tiettyä matkaa. Suomen vallitsevat harjoitusolosuhteet huomioiden pitää leireillä myös radalla. Tehdä lähtöjä starttiportista. Saada harjoituksissa kierrosaikatietoja, jotta vauhtiharjoittelu olisi mahdollista. Hyvät välineetkin olisi kiva olla. Ja syödäkin pitäisi.

Itse olen onnistunut satsauksissa. Käyn radalla harjoittelemassa (tosin liian vähän), hyvät välineetkin saan hyviltä yhteistyökumppaneilta ja peiliä kun katsoo niin ruokakin on maistunut. Lähtöjä en ole päässyt tekemään koskaan portista ja kierrosaikatietoja ei treeneissä ole saatavilla, koska matkaan yksin. Toisaalta SPU:n tuki tekemiseen on myös 0€ , joten siinä mielessä ei auta valittaa. On olemassa aikaraja, jonka alle ajamalla olet "kehnoa tasoa" Euroopassa/maailmalla, mutta pääset edustamaan kilpailuihin, joka edesauttaa tietysti yhteistyökumppaneiden hankinnassa, seuralta tukien saannissa jne...Arvokilpailuja SPU myös tukee. Esim MM-Lontooseen sain 500€ ( =) ) matkabudjetin, joka kasvoi toisella 500€, kun Sara Ferrara ei saapunut Meksikosta ajamaan.

Liitto panostaa siis pienesti, koska rahat on tiukassa. Urheilijat menevät siis omilla rahoillaan, valmistautuvat omillaan ja tulokset tietysti on, kuten nähtävissä, sen mukaisia.

No sitten. Sitten päästään asiaan, joka tässä on vähän herättänyt huolta. Tuo aikaisempi aikarajataulukko, jonka rajat monella matkalla olivat suomalaisille kovin mahdottomia, oli vanha taulukko. Uusi aikarajataulukko löytyy tästä:

Omalla kohdallani merkittävimpiä on 1km raja, joka on 1.03.00 ja 4km raja, joka on 4.28.5.

4km raja on neljä sekuntia alle Jukka Heinikaisen SE:n alle. 1km raja on 1,6" alle Lontoossa ajamani SE:n. Toisin sanoen, jos mielin ajaa 6kk kuluttua EM-kilpailuissa pitäisi tässä nypätä melkoisen pian omasta ajastani vielä 1,6 sekuntia pois, jotta voisin päästä arvokilpailuihin.

Puretaan tätä nyt vaikka sitä kautta, että kukaanhan ei ole tutustunut UCI:n kilpailukalenteriin, kun rajoja tehty. Esimerkiksi 4km kilpailuja ei näillä näkymin Euroopassa ajeta sisällä tämän vuoden aikana kuin yksi tai kaksi. Niistäkin toinen on EM-kilpailujen jälkeen. Kilometrejä ajetaan sisällä useampi. Huhtikuussa Ateenassa (ensi viikolla) , toukokuussa Minskissa, kesäkuun alussa Portugalissa, heinäkuun alussa Puolassa ja joulukuussa Portugalissa. Omniumejakin on tänä vuonna Euroopassa sisällä kovin vähän tarjolla. Tällä hetkellä Ateenassa (ensi viikolla), Liettuassa ja Portugalissa, samana viikonloppuna, on ainoat sisäomniumit ennen EM-kilpailuja. Määrä lienee kasvavan vielä, mutta sanoma on siis se, että näyttöpaikkoja on vähän. Ja ne näyttöpaikat osuvat vielä heti kauden alkuun.

Toisaalta se on urheilijan tehtävä valita kisat ja antaa näytöt. Niin sen pitääkin mennä. Monilla mailla on sama systeemi, että pitää antaa näyttöjä, jotta voi päästä maajoukkueeseen. Ja kun ollaan maajoukkueessa on syytäkin vaatia tuloksia. SPU:n tulosvaatimus on, että MM-kisoissa pitää sijoittua puolivälin paremmalle puolelle ja EM-kisoissa ensimmäiseen kolmannekseen. Radalla vedettiin vielä aikarajat sellaisiksi, että pohjimmaisia sijoja ei enää ajeta!

Rajat on vedetty ja urheilijoilta vaaditaan. En kuulu maajoukkueeseen ja sitä myöden en saa tietoja asioista ensimmäisten joukossa, mutta hiukan odottelen, että mitä SPU tekee sen puolesta, että urheilijat noihin aikarajoihin pääsevät. Esimerkiksi radalla 1.03/ 1km on sellainen aika, että sen ajaminen vaatii muutakin kuin satunnaisia käyntejä 190m radalla, rullilla ajamista ja yksin matkailua. Tuleeko siis nyt SPU tekemään jotain tukeakseen urheilijoita edes pääsemään noihin arvokilpailurajoihin. Vai onko kyse enemmän siitä, että saadaan SPU:n Tokio2020 -strategian mukaisesti "yli-ikäiset" urheilijat ulos toiminnasta ( =) ).

Ratapyöräily vaatii, ainakin heikoilla urheilijoilla, kovaa keskittymistä pelkkään rata-ajamiseen. Tästä hyvänä osoituksena vaikkapa se, että moni maa valitsee arvokilpailuedustajansa radalle jo 3-4kk ennen itse kilpailuja. Ryhmässä voi toki olla 1-2 pois pudotettavaa kuskia, mutta tuo on se aikajänne, jota isot maat käyttävät kilpailuihin valmistautumiseen. Eli kyse on aika spesifistä valmistautumisesta.

No, nyt on aikarajat. Voin ihan rehellisesti sanoa, että en usko ajavani kuuden viikon kuluttua uutta Suomen ennätystä, joka on 1,6" nopeampi kuin kuukausi sitten ajettu. En usko ajavani 1.03 alle myöskään 12 viikon kuluttua Puolassa. Itseasissa ylioptimistinen tavoitteeni oli ajaa syksyllä, joko EM-kilpailuissa tai joulukuussa Portugalissa, 1.03.50-75 luokkaa oleva aika. Ja seuraavissa MM-kilpailuissa, jos sinne maapaikan Suomi saa, 1.03 tasoon.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kausi saattaa jäädä kovin tyhjäksi. Koska en omaa realistista mahdollisuutta päästä arvokilpailuihin en saa myöskään seuran arvokilpailuihin valmistautumiseen tarkoitettua tukea. Se tarkoittaa sitä, että en pääse leireilemään ja en voi kiertää myöskään kilpailuja osana valmistautumista kohti arvokilpailuja.

Nyt pitää nopeasti miettiä, että miten tästä jatkaa. Arvokisat eivät saa olla itsestään selvyys, vaan niiden pitää olla tavoite, ehkä jopa päätavoite, urheilijan kaudessa. Sen verran monta vuotta tässä kituuttanut tätä touhua, josta myös lähipiiri kärsii, että mielekkyys on kyllä koetuksella. Tietysti tavoitteenani on ajaa tuon 1.03 alle. Sen päätin jo Lontoossa, mutta tuollaisen tuloksen repiminen kylmässä hallissa aamulla yhdeksan aikaan ajetussa GP-kilpailussa ei ole niin helppoa, kuin se kuulostaa.

Eipä siinä kummempia, kuin täytyy asettaa tavoiteaika 1.03.00 /1km kunnes toisin päätän. Vaatteita niskaan, takamus ylös sohvalta ja polkemaan kohti salia ja ajotreeniä. Pitää varmaan salilla vain lisätä rautaa tankoon ja tehdä iltapäivällä treenissä yksi toisto enemmän maantiellä!

Kohti kuudenkymmenenkolmen sekunnin kilometriä,

-M