Kävi huono tuuri tällä kertaa Turussa. Onneksi kotimatka ei ollut pitkä.
Päätimme seuran kanssa, että tällä kertaa Turun kisoissa, lauantain Simo Klimscheffskij'n muistoajo ja sunnuntain TS-kortteliajo, ajan vain sunnuntaina tavoitteena ajaa mahdollisimman tuoreella jalalla mahdollisimman hyvä tulos.
Ajatus oli sinänsä hyvä, koska kilometrejä ei tähän vuoteen ole vielä tullut mahdottoman paljon, joten kahden peräkkäisen kisan ajaminen olisi saattanut olla liian kova rasti. Myös harjoittelu on painottunut enemmän tasaisten maastojen ajelemiseen ja Toijaistenmäen ajaminen 19x olisi saattanut jo itsessään olla melko kovan työn takana.
Tällä kertaa kävi kuitenkin huono tuuri TS-kortteliajon suhteen. Ajellessani kohti starttia napsahti oikean puolen vaihdevaijeri poikki kahvan sisälle. Vaijerilla oli ikää 10kk, joten mitenkään tuhottoman vanha yksilö ei ollut kyseessä, mutta tarvinnee jatkossa vaihtaa vaijerit useammin. Elämä opettaa.
Sinänsä tylsä tapa päättää perusharjoittelujakso siihen, että ei pääse kisaa edes aloittamaan. Toisaalta eipähän joudu pitämään huomenna lepopäivää vaan pääsee aloittamaan rataharjoittelujakson välittömästi huomisesta. Tietysti tylsyyttä lisäsi se, että keskeyttäminen tapahtui kotikisassa, jonka ajaminen on vuodesta toiseen varsin hauskaa. Mutta sellaista se joskus on.
Eniten ehkä kuitenkin ärsytti kuunnella niiden, seuramme entisten ajajien ja aktiivien, kyselyjä siitä, että missä varapyöräni on. Eikä ollut yksi tai kaksi ihmistä, jotka varapyöräni sijaintia kyseli...Saan pyöräyhteistyökumppaniltani käyttöön vuodessa kolme pyörää, joten varapyörän pyytäminen tuohon päälle olisi melko kohtuutonta. Yhtä kohtuutonta olisi seuralta vaatia varapyörää kilpailuihin, koska pienellä porukalla on jo nyt kädet täynnä töitä kisojen suhteen. Ja jos mulla olisi varapyörä niin ehkä mulla olisi myös radalle vaikkapa kisakiekot - niille olisi sentään useammin käyttöä kuin varapyörälle.
Päiväni onneksi pelasti naiskatsoja, joka kertoi olleensa Lontoossa MM-kisoissa paikalla. SE-ajon jälkeen katsomossa oli Suomen lippu ja lähtiessäni radalta katsomosta huudettiin onnittelut. Tänään TS-kortteleissa tapasin lyhyesti paikalla olleet suomalaiskannattajat. Aivan mahtavaa. Aina välillä tätä pohtinut, mutta nyt tiemme kohtasivat! Kiitos Teille!!
Kohti uusia pettymyksiä. Radalla ja maantiellä.
Vaijeri poikki!
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti