Lauantai oli sunnuntai-aamuna vain muisto mielessä ja kipu jaloissa. Kävellessäni 14 porrasta alakertaan aamupalalle tajusin, että edellisen päivän maantieajo painoi jaloissa pahasti. Mietiskelin maapähkinävoita leivälle levitellessä, että olisiko siirryttävä suunnitelmaan B ja ajettava kilpailun sijaan lenkkiä pyhäpäivänä ja kisattava vasta maanantaina.
Lenkille lähtö tuntui yhtä vastenmieliseltä ajatukselta kipeillä jaloilla kuin kisaan meneminenkin. Siispä löysin itseni 13.40 Hoksemin kylästä seisomassa kahvilan edessä jonossa, jossa talvivaatteisiin pukeutuneita pyöräilijöitä seisoskeli lisenssin ja kymmenen euron setelin kanssa odottaen vuoroaan lisenssikontrolliin.
Ajelin reilun kuuden kilometrin kilpailureitin läpi alkuverryttelyssä. Samaltahan se näytti kuin kaikki kisat täällä. Kurveja oli riittämiin, heikkokuntoista tietä, peltoaukeaa, jossa yli 8m/s puhaltanut tuuli pääsi oikeuksiinsa, pyörätietä ja jopa yksi mäenpätkäkin. Viivalle vain ja päivää rakentelemaan. Sillähän siitä selviää.
Kisa ajettiin tuttuun tyylin. Alku täysillä ja loppu niin kovaa kuin jaksaa. Päivän hatka lähti jo reilun 45 minuutin ajon jälkeen. Kärkeen karkasi sivutuuliosuudella reilun 20 ajajan ryhmä. Itse en ollut pätkääkään kiinnostunut kärjen tapahtumista. Koitin vain lusmuilla porukan sisällä ja saada kilometri kilometriltä päivän etenemään.
Kärjen karattua alkoi tietenkin kakkoshatkan muodostaminen. Siinä kohtaa alkoi omakin ajo maistumaan paremmalta ja koitin aktiivisesti kakkosryhmään mukaan. Pääjoukko harveni samalla kierros kierrokselta ja noin 100 kilometrin jälkeen ryhmämme oli enää 30 ajajan vahvuinen.
Joukkuekaverini pääsi mukaan kakkoshatkaan, jonka itse missasin nipin napin. Viitisen kilometriä ennen maalia irtaannuin noin 20 ajajan ryhmästämme ja ajoin maalin muutaman sekunnin kakkoshatkan takana. No, sainpahan paikan tuloslistalla niiden viimeisten joukossa, jotka saavat muutaman euron karkkirahaa kilpailun jälkeen. Jahka ollaan seisty kahvilan ulkopuolella jonossa palauttaen numerot kilpailukansliaan ja saaden takaisin muutaman euron verran kilpailumaksusta.
Kisojen jälkeen sain positiivista viestiä myös joukkueeltani. Heinäkuun Tour de Liegen pitäisi olla varmistunut ohjelmaani. Samoin kahden Interclubs-kilpailun heinäkuun alussa. Toki silloin olen vielä Suomessa nykyisillä lentoaikatauluillani, mutta katsotaan miten tämä tästä järjestyy.
Ketju poikki,
-M
maanantai 27. toukokuuta 2013
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Kisa 25.5
Lauantai aukesi tuulisena, mutta poutaisena Flaanderin peltoaukeilla. Itselläni oli lähin kilpailu noin 60km päässä Roselaarin kaupungissa. Reitistä ja matkasta ei ollut mitään tietoa ennen kilpailua. Infona oli, että rekisteröityminen kilpailuun alkaa 13.30, päättyy 14.30 ja lähtö on 15.00. Tarviiko sitä toisaalta muuta tietoa? Eipähän joudu miettimään ennakkoon mitä reitti tarjoaa. Täällä on myös perusoletuksena se,että kisoissa on reilu sata kuskia paikalla.
Kilpailun ensimmäinen kierros meni noin seitsemän kilometrin reittiin tutustuessa. 14 kierrosta oli matkaa, joten tämän noin 100 kilometrin kilpailun aikana tulisi tiet kyllä tutuiksi. Reitti oli myös äärimmäisen helppo teknisesti. Oman mausteensa kilpailuun toi onneksi reipas tuuli, joka yltyi kilpailun aikana ja karsi ajajia yksitellen pois kilpailusta.
Reilun 44 kilometrin tuntivauhdilla ajetun kilpailun voittoon ajoi hallitseva Belgian U23-luokan mestari. Itse tuli maaliin noin 40 ajajan kärkiryhmässä, joka muodostui 25-30km ennen loppua. Olin muutama kilometri ennen maalia ryhmässämme hyvillä sijoilla vielä, mutta ryhmän heiluessa puolelelta toiselle jouduin pyörätien puolelle, josta pääsin takasin vasta ryhmämme hännille. Tämä ei sinänsä suuria ratkaissut oman kilpailuni osalta. Maalisuora mentiin suoraan myötätuulen reilun kilometrin verran. Välitykseni 52x12 ei väsyneillä jaloilla riittänyt enää mihinkään ja jouduin laskettelemaan ryhmän hännässä maaliin.
Kilpailu oli erittäin kova itselleni, joten jälleen pientä epävarmuutta tämän päivän kisan suhteen. Matkaa 120km ja tuuli on erittäin voimakas tällä hetkellä. No, kisapaikalle on mentävä ja koitettava ajaa niin pitkään kuin mahdollista. Mikäli kisa jää kesken jatkuu päivä lenkin merkeissä kisan jälkeen.
Ketju poikki,
-M
Kilpailun ensimmäinen kierros meni noin seitsemän kilometrin reittiin tutustuessa. 14 kierrosta oli matkaa, joten tämän noin 100 kilometrin kilpailun aikana tulisi tiet kyllä tutuiksi. Reitti oli myös äärimmäisen helppo teknisesti. Oman mausteensa kilpailuun toi onneksi reipas tuuli, joka yltyi kilpailun aikana ja karsi ajajia yksitellen pois kilpailusta.
Reilun 44 kilometrin tuntivauhdilla ajetun kilpailun voittoon ajoi hallitseva Belgian U23-luokan mestari. Itse tuli maaliin noin 40 ajajan kärkiryhmässä, joka muodostui 25-30km ennen loppua. Olin muutama kilometri ennen maalia ryhmässämme hyvillä sijoilla vielä, mutta ryhmän heiluessa puolelelta toiselle jouduin pyörätien puolelle, josta pääsin takasin vasta ryhmämme hännille. Tämä ei sinänsä suuria ratkaissut oman kilpailuni osalta. Maalisuora mentiin suoraan myötätuulen reilun kilometrin verran. Välitykseni 52x12 ei väsyneillä jaloilla riittänyt enää mihinkään ja jouduin laskettelemaan ryhmän hännässä maaliin.
Kilpailu oli erittäin kova itselleni, joten jälleen pientä epävarmuutta tämän päivän kisan suhteen. Matkaa 120km ja tuuli on erittäin voimakas tällä hetkellä. No, kisapaikalle on mentävä ja koitettava ajaa niin pitkään kuin mahdollista. Mikäli kisa jää kesken jatkuu päivä lenkin merkeissä kisan jälkeen.
Ketju poikki,
-M
lauantai 25. toukokuuta 2013
Kisaviikonloppu 25.-26.5
Aloitetaan kuitenkin perjantaista. Aamu valkeni aurinkoisena Flaanderin peltoaukeilla. Tämä oli sen verran harvinaista herkkua, että nopean aamupalan jälkeen lähdin heti ajamaan. Tavoitteena saada tehtyä kuukauden ensimmäinen vetotreeni ilman sadetta.
Melko hyvin suunnitelma pitikin. Viisi tasaista vetoa tuli tehtyä hyvään sivutuuleen ajaen. Vedot itsessään eivät olleet mitään tehojen tai vauhdin riemujuhlaa, vaikkakin syke oli yli 90% maksimisyketason. Toki kerran kuussa kun ajaa vetotreenejä niin syke tuppaa nousemaan.
Lyhyt lenkki sujui liki loppuun asti ilman kastumista. Viimeisen puolen tunnin aikana satoi vartin verran, joka takasi sen, että jalat olivat kylmät kun majapaikan piha saavutettiin. Treenistä jäi kuitenkin hyvä fiilis muutaman onnistuneen intervallin ansiosta.
Viikonloppu pitääkin sisällään jälleen kaksi kisaa. Tänään suuntaan Rotselaar:iin, jossa ohjelmassa noin 100km kierrosajo. Reitistä ei ole mitään ennakkotietoa itselläni, mutta tuuli on tänään varsin reipas. Saa siis sykkiä jälleen ihan kunnolla.
Viikonlopun toinen kisa on joko sunnuntaina tai maanantaina. Tämän suhteen teen päätöksen vasta sunnuntai-aamuna. Mikäli kisaan maanantaina on sunnuntaina ohjelmassa reipasvauhtista lenkkeillyä kisamatkan verran. Pikku hiljaa pyritään rakentamaan "kolmen päivän" kuntoa, jota viimeistellään heinäkuussa ennen mahdollisia etappikilpailuja ajamalla kolme kilpailua putkeen.
Ketju poikki,
-M
Melko hyvin suunnitelma pitikin. Viisi tasaista vetoa tuli tehtyä hyvään sivutuuleen ajaen. Vedot itsessään eivät olleet mitään tehojen tai vauhdin riemujuhlaa, vaikkakin syke oli yli 90% maksimisyketason. Toki kerran kuussa kun ajaa vetotreenejä niin syke tuppaa nousemaan.
Lyhyt lenkki sujui liki loppuun asti ilman kastumista. Viimeisen puolen tunnin aikana satoi vartin verran, joka takasi sen, että jalat olivat kylmät kun majapaikan piha saavutettiin. Treenistä jäi kuitenkin hyvä fiilis muutaman onnistuneen intervallin ansiosta.
Viikonloppu pitääkin sisällään jälleen kaksi kisaa. Tänään suuntaan Rotselaar:iin, jossa ohjelmassa noin 100km kierrosajo. Reitistä ei ole mitään ennakkotietoa itselläni, mutta tuuli on tänään varsin reipas. Saa siis sykkiä jälleen ihan kunnolla.
Viikonlopun toinen kisa on joko sunnuntaina tai maanantaina. Tämän suhteen teen päätöksen vasta sunnuntai-aamuna. Mikäli kisaan maanantaina on sunnuntaina ohjelmassa reipasvauhtista lenkkeillyä kisamatkan verran. Pikku hiljaa pyritään rakentamaan "kolmen päivän" kuntoa, jota viimeistellään heinäkuussa ennen mahdollisia etappikilpailuja ajamalla kolme kilpailua putkeen.
Ketju poikki,
-M
torstai 23. toukokuuta 2013
Nalle Puhin sadelaulu
Nalle Puhin sadelaulu löytyy teksin lopusta! Eli nopea rullaus höpinöideni yli ja sieltä lähtee!!
Tämä viikko on ollut kelien puolesta, mikäli vain mahdollista, vielä huonompi kuin viime viikko. Torstai-iltapäivään mennessä ei ole sateettomia päiviä vielä ollut, sade on jatkuvaa ja varsin reipasta. Eilen oli päivällä 6-7 tuntia, että sadetta ei omaan sijaintiini tullut.
Itse en pahemmin sateessa ajamisesta välitä. Kotona sadepäivät menevät kivasti cyclocross-pyörän kanssa, jossa on alla normaalia vahvemmat renkaat, jotta ei sateessa tarvitsisi renkaita vaihdella. Täällä ei cyclocrossaria ole mukana (vielä) ,joten sateella on ajettava sateessa tai nautiskeltava elämästä rullilla.
Tiistaina tein rullilla kaksi harjoitusta, jotta kolmen tunnin aikatavoite saataisiin täyteen. Maantie- ja ratapyörää vaihdellen sain mukavan treenin kasaan James Bondia tietokoneelta katsellen. Tavoitteena on pystyä jatkossa pyörittämään kovemmilla kierroksilla. Tästä johtuen jatkossa tulen viettämään aikaa taas rullilla enemmän. Satoi tai paistoi. Tavoitekierroksiin on vielä matkaa, mutta askel kerrallaan edetään.
Keskiviikkona piti ajaa 150 kilometriä ympäri Flaanderia. Treeni alkoi mukavasti ja ensimmäinen kolmannes meni suhteellisen mukavasti vastatuuleen puskiessa. Lenkki sai kuitenkin tylsähkön käänteen, kun reilun 55 kilometrin kohdalla meni tuubi takarenkaasta puhki. Vaihto varaversioon ja päätös ajaa takaisin majapaikkaan hakemaan uusi varatuubi, pumpata alla olevaan lisää ilmaa ja ajaa päivä valmiiksi.
Siinä sitten matka taittui edellä kuvaillun operaation jälkeen reilun tunnin kunnes oli varatuubin vuoro tyhjentyä alle. Tuubi vaihtoon ja kohti majapaikkaa. Täytyy sanoa, että tässä kohtaa päivää alkoi ärtymys jo vähän kasvaa ja tavoitteena oli vain päästä kämpille ilman kolmannen tuubin hajoamista. Perille päästiin ehjin renkain, mutta treeni ei enää vain jaksanut innostaa. Päivää oli takana 4,5h, josta tosin riittävän laadukasta ajoa ensimmäinen kolmannes. Siitä huolimatta päätin, että parempi antaa olla kuin lähteä enää uudestaan ajamaan. Tuskin sitä olisi muuta tehnyt kuin pyöritellyt jalkoja enään, joten parempi niellä kiekku, keittää kahvit ja unohtaa menneet.
Molemmat tuubit, noin kuukauden ajossa ollut ensimmäinen hajonnut ja täysin uusi ensimmäinen varatuubi, hajosivat laattatien laatan reunaan osuessaan. Toisen reikäkin on niin pienen pieni, että kyse tosiaan oli huonosta tuurista. Eikä siinä sinänsä mitään, että renkaat välillä hajoaa. Tosin onko niitä pakko hajota viikon päätreenissä kaksin kappalein?
Tänään oli vuorossa paluu rullille. Aamulla lämpömittari näytti viittä astetta lämmintä johon yhdistyi mukavan viileä vesisade. Rullat piharakennukseen, ilmat renkaisiin ja lyhyen lämmön jälkeen hommiin. Tarkoitus oli ajaa tunnin verran ratapyörällä ja saada kierroksia pidettyä reippaina. Onnistuin mielestäni melko hyvin tänään, mutta on muistettava, että rullilla vastus on pienempi kuin tiellä ajaessa, joten korkeat kierrokset rullilla ei takaa onnea tiellä. Kierroksia koitetaan nostaa nykyiseltä tasolta pikku hiljaa kohti korkeampia tasoja. Hitaasti kiirehtien mennään ja aika näyttää kuinka tämä onnistuu.
Huomiseksi on onneksi luvattu sadetta. Ohjelmassa olisi ensimmäisiä vetoja aikoihin, joten maantielle olisi mukava päästä. Etenkin kun tarkoituksena olisi huomenna ajaa hieman matalammilla kierroksilla rullat eivät tähän treenin ihan kunnolla sovellu. Omaa tyhmyyttäni oli tosin jättää vastusrullat kotiin, mutta toisaalta tyhmyydestä kuulukiin vähän kärsiä.
Ketju poikki,
-M
varpaitakin palelee, pilipili, pom-pom-pom
varpaitakin palelee, pilipili pom.
Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, huh!
Sill' ei maistu hunaja, pilipili pom, pilipili pom.
Eikä myöskään vadelma, pili pili pom pom pom,
eikä myöskään vadelma, pili pili pom.
Tämä viikko on ollut kelien puolesta, mikäli vain mahdollista, vielä huonompi kuin viime viikko. Torstai-iltapäivään mennessä ei ole sateettomia päiviä vielä ollut, sade on jatkuvaa ja varsin reipasta. Eilen oli päivällä 6-7 tuntia, että sadetta ei omaan sijaintiini tullut.
Itse en pahemmin sateessa ajamisesta välitä. Kotona sadepäivät menevät kivasti cyclocross-pyörän kanssa, jossa on alla normaalia vahvemmat renkaat, jotta ei sateessa tarvitsisi renkaita vaihdella. Täällä ei cyclocrossaria ole mukana (vielä) ,joten sateella on ajettava sateessa tai nautiskeltava elämästä rullilla.
Tiistaina tein rullilla kaksi harjoitusta, jotta kolmen tunnin aikatavoite saataisiin täyteen. Maantie- ja ratapyörää vaihdellen sain mukavan treenin kasaan James Bondia tietokoneelta katsellen. Tavoitteena on pystyä jatkossa pyörittämään kovemmilla kierroksilla. Tästä johtuen jatkossa tulen viettämään aikaa taas rullilla enemmän. Satoi tai paistoi. Tavoitekierroksiin on vielä matkaa, mutta askel kerrallaan edetään.
Keskiviikkona piti ajaa 150 kilometriä ympäri Flaanderia. Treeni alkoi mukavasti ja ensimmäinen kolmannes meni suhteellisen mukavasti vastatuuleen puskiessa. Lenkki sai kuitenkin tylsähkön käänteen, kun reilun 55 kilometrin kohdalla meni tuubi takarenkaasta puhki. Vaihto varaversioon ja päätös ajaa takaisin majapaikkaan hakemaan uusi varatuubi, pumpata alla olevaan lisää ilmaa ja ajaa päivä valmiiksi.
Siinä sitten matka taittui edellä kuvaillun operaation jälkeen reilun tunnin kunnes oli varatuubin vuoro tyhjentyä alle. Tuubi vaihtoon ja kohti majapaikkaa. Täytyy sanoa, että tässä kohtaa päivää alkoi ärtymys jo vähän kasvaa ja tavoitteena oli vain päästä kämpille ilman kolmannen tuubin hajoamista. Perille päästiin ehjin renkain, mutta treeni ei enää vain jaksanut innostaa. Päivää oli takana 4,5h, josta tosin riittävän laadukasta ajoa ensimmäinen kolmannes. Siitä huolimatta päätin, että parempi antaa olla kuin lähteä enää uudestaan ajamaan. Tuskin sitä olisi muuta tehnyt kuin pyöritellyt jalkoja enään, joten parempi niellä kiekku, keittää kahvit ja unohtaa menneet.
Molemmat tuubit, noin kuukauden ajossa ollut ensimmäinen hajonnut ja täysin uusi ensimmäinen varatuubi, hajosivat laattatien laatan reunaan osuessaan. Toisen reikäkin on niin pienen pieni, että kyse tosiaan oli huonosta tuurista. Eikä siinä sinänsä mitään, että renkaat välillä hajoaa. Tosin onko niitä pakko hajota viikon päätreenissä kaksin kappalein?
Tänään oli vuorossa paluu rullille. Aamulla lämpömittari näytti viittä astetta lämmintä johon yhdistyi mukavan viileä vesisade. Rullat piharakennukseen, ilmat renkaisiin ja lyhyen lämmön jälkeen hommiin. Tarkoitus oli ajaa tunnin verran ratapyörällä ja saada kierroksia pidettyä reippaina. Onnistuin mielestäni melko hyvin tänään, mutta on muistettava, että rullilla vastus on pienempi kuin tiellä ajaessa, joten korkeat kierrokset rullilla ei takaa onnea tiellä. Kierroksia koitetaan nostaa nykyiseltä tasolta pikku hiljaa kohti korkeampia tasoja. Hitaasti kiirehtien mennään ja aika näyttää kuinka tämä onnistuu.
Huomiseksi on onneksi luvattu sadetta. Ohjelmassa olisi ensimmäisiä vetoja aikoihin, joten maantielle olisi mukava päästä. Etenkin kun tarkoituksena olisi huomenna ajaa hieman matalammilla kierroksilla rullat eivät tähän treenin ihan kunnolla sovellu. Omaa tyhmyyttäni oli tosin jättää vastusrullat kotiin, mutta toisaalta tyhmyydestä kuulukiin vähän kärsiä.
Ketju poikki,
-M
Nalle Puhin sadelaulu
Sataa sataa ropisee pilipili pom, pilipili pomvarpaitakin palelee, pilipili, pom-pom-pom
varpaitakin palelee, pilipili pom.
Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, huh!
Sill' ei maistu hunaja, pilipili pom, pilipili pom.
Eikä myöskään vadelma, pili pili pom pom pom,
eikä myöskään vadelma, pili pili pom.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Kisa 19/5
Sunnuntai-aamun valjetessa olo oli yllättävän hyvä huolimatta edellisen päivän 120 kilometrin kilpailusta. Odotusarvo aamulle oli paljon huonompi, joten päivä alkoi vallan mainiosti auringonkin paistaessa ensimmäistä kertaa viikon aikana.
Päivän kilpailu oli Brysselin lähistöllä oleva 93 kilometrin Kermesse-kisa. Kilpailu ajettiin 13 kilometrin kierroksella, joka kierrettiin seitsemän kertaa. Reitille mahtui myös kolme reilun kilometrin mittaista mäkeä. Mäet olivat varsin loivia, mutta sehän vain helpottaa vauhdin pitoa ryhmän kärjessä.
Kilpailu noudatti jo tutuksi tulevaa kaavaa. Alku täysillä ja loppu sitä vauhtia kun jaksetaan. No, nyt on myönnettävä, että tämä kisa ei ollut ihan niin kova kuin olisi voinut toivoa. Vauhti oli välillä varsin maltillista johtuen tosin kilpailureitin luonteesta. Jokaisella kierroksella jokaisessa mäessä taidettiin muutama kuski pudotella pois.
Noin tunnin kohdalla missasin pahasti ison irtiottoryhmän, jossa oli reilu kymmenen kuskia. Onneksi pääjoukossa oli vielä monia kuskeja joilla oli ajohaluja, joten reilu 10km myöhemmin saimme toisen irtiottoryhmän aikaiseksi. Molemmat ryhmät olivat liian isoja, jotta veto olisi toiminut kunnolla. Liki 25km ryhmät ajoivat vuorotellen hiljaa ja kovaa noin 10-20 sekunnin erolla toisiinsa. Viimeisellä kierroksella kakkosryhmästämme muutama kuski veti väkisin raon kiinni ja itse onnistuin roikkumaan mukana.
Lopussa mäkeen porukkaa paloiteltiin sopiviin pikkuryhmiin ja omalla painollani suhteessa tuotettuun tehoon löysin itseni kärjen takana olevista ryhmistä. Lopussa vielä tyhmäilin kirissä ja menetin monia sijoja. Tuloslistalla 23. sija ei tyydytä, koska fiksummalla ajamisella tällä reitillä olisi pitänyt pystyä parempaan.
Kolme kilpailua ajettuna Belgiassa ja vähitellen alkaa ajorytmi löytymään. Toki edessä lienee vielä monia pettymyksiä, mutta toisaalta tämän viikonlopun 215 kilpailukilometriä ovat omiaan vahvistamaan kuntoa. Tässä ihan odottelee jo kesäkuuta ja tehoharjoittelun aloittamista. Tähän mennessä vuoden 2013 aikana on tehty 12 intervalliharjoitusta. Kisat ovat toki toimineet tähän asti kovina treeneinä, joilla perusajovauhtia koitetaan jalosta kilpailuvauhdiksi.
Lepopäivää viettäen,
-M
Päivän kilpailu oli Brysselin lähistöllä oleva 93 kilometrin Kermesse-kisa. Kilpailu ajettiin 13 kilometrin kierroksella, joka kierrettiin seitsemän kertaa. Reitille mahtui myös kolme reilun kilometrin mittaista mäkeä. Mäet olivat varsin loivia, mutta sehän vain helpottaa vauhdin pitoa ryhmän kärjessä.
Kilpailu noudatti jo tutuksi tulevaa kaavaa. Alku täysillä ja loppu sitä vauhtia kun jaksetaan. No, nyt on myönnettävä, että tämä kisa ei ollut ihan niin kova kuin olisi voinut toivoa. Vauhti oli välillä varsin maltillista johtuen tosin kilpailureitin luonteesta. Jokaisella kierroksella jokaisessa mäessä taidettiin muutama kuski pudotella pois.
Noin tunnin kohdalla missasin pahasti ison irtiottoryhmän, jossa oli reilu kymmenen kuskia. Onneksi pääjoukossa oli vielä monia kuskeja joilla oli ajohaluja, joten reilu 10km myöhemmin saimme toisen irtiottoryhmän aikaiseksi. Molemmat ryhmät olivat liian isoja, jotta veto olisi toiminut kunnolla. Liki 25km ryhmät ajoivat vuorotellen hiljaa ja kovaa noin 10-20 sekunnin erolla toisiinsa. Viimeisellä kierroksella kakkosryhmästämme muutama kuski veti väkisin raon kiinni ja itse onnistuin roikkumaan mukana.
Lopussa mäkeen porukkaa paloiteltiin sopiviin pikkuryhmiin ja omalla painollani suhteessa tuotettuun tehoon löysin itseni kärjen takana olevista ryhmistä. Lopussa vielä tyhmäilin kirissä ja menetin monia sijoja. Tuloslistalla 23. sija ei tyydytä, koska fiksummalla ajamisella tällä reitillä olisi pitänyt pystyä parempaan.
Kolme kilpailua ajettuna Belgiassa ja vähitellen alkaa ajorytmi löytymään. Toki edessä lienee vielä monia pettymyksiä, mutta toisaalta tämän viikonlopun 215 kilpailukilometriä ovat omiaan vahvistamaan kuntoa. Tässä ihan odottelee jo kesäkuuta ja tehoharjoittelun aloittamista. Tähän mennessä vuoden 2013 aikana on tehty 12 intervalliharjoitusta. Kisat ovat toki toimineet tähän asti kovina treeneinä, joilla perusajovauhtia koitetaan jalosta kilpailuvauhdiksi.
Lepopäivää viettäen,
-M
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Kisa 18/5
Viikonloppua ennakoin sillä, että lauantaina olisi ollut ohjelmassa kierrosajo, jossa pieniä mäennyppylöitä ajettavana.Kisapaikalle saavuttaessa kävi melko nopeasti selväksi, että tänään ei mäkeä tarvitsisi ajella.
Kilpailureitti oli neljän kilometrin kierros pientaloalueella, jossa oli 12 kurvia. Tätä neljän kilometrin kierrosta oli ohjelmassa 30 kierroksen verran. Väliäkö tuolla sitten. Kisa on kisa, joten numero kiinni paitaan ja toinen pyörään ja viivalle.
Kisa ei ollut, ilmeisesti reitistään johtuen, houkutellut paikalle kuin kuutisenkymmentä kuskia. Pudotusajo alkoi heti ensimmäiseltä kierrokselta. Tasaisesti väkeä putoili pois ja reilun tunnin kohdalla mukana oli enää 35 kuskia. Itse taistelin pariin otteeseen ihan kunnolla porukassa pysymisen puolesta. Jatkuvat kiihdyttelyt mutkista alkoivat tehdä tehtäväänsä.
Kisa helpottui huomattavasti noin 70km kohdalla kun hatkaporukka karkasi pääjoukolta. Hetki haukkailtiin tuon jälkeen pääjoukossa happea, jonka jälkeen viimeinen vajaa 40km koitettiin saada toinen irtiottoryhmä aikaiseksi. Väsyneiden miesten leikkiähän tuo viimeinen tunti oli, mutta sinne sitä sopeutui muiden jalattomien joukkoon mainiosti.
Lopussa ryhmämme kiri 8.sijasta. Itse ei tarvinut pahemmin kiriä, kunhan vain maalin rullasi. Matka oli tehnyt tehtävänsä kyllä. Se on loppukirikin kovin erilainen 120km kohdalla, kun joutunut kokopäivän ajamaan alle. Sijoitukseni oli lopulta 30. joten sain karkkirahat vielä kotimatkalle.
Tänään olisi lyhyempi kisa tiedossa. Olo on kyllä jo nyt melko piestyn oloinen, joten toivotaan, että ihan hirveän lyhyeksi tuo tämä päivä ei jää. Olisi myös mukava ajaa mahdollisimman pitkään kisaa, koska se mikä kisasta jää ajamatta ajetaan kisan jälkeen treeninä loppuun.
Ketju poikki,
-M
Kilpailureitti oli neljän kilometrin kierros pientaloalueella, jossa oli 12 kurvia. Tätä neljän kilometrin kierrosta oli ohjelmassa 30 kierroksen verran. Väliäkö tuolla sitten. Kisa on kisa, joten numero kiinni paitaan ja toinen pyörään ja viivalle.
Kisa ei ollut, ilmeisesti reitistään johtuen, houkutellut paikalle kuin kuutisenkymmentä kuskia. Pudotusajo alkoi heti ensimmäiseltä kierrokselta. Tasaisesti väkeä putoili pois ja reilun tunnin kohdalla mukana oli enää 35 kuskia. Itse taistelin pariin otteeseen ihan kunnolla porukassa pysymisen puolesta. Jatkuvat kiihdyttelyt mutkista alkoivat tehdä tehtäväänsä.
Kisa helpottui huomattavasti noin 70km kohdalla kun hatkaporukka karkasi pääjoukolta. Hetki haukkailtiin tuon jälkeen pääjoukossa happea, jonka jälkeen viimeinen vajaa 40km koitettiin saada toinen irtiottoryhmä aikaiseksi. Väsyneiden miesten leikkiähän tuo viimeinen tunti oli, mutta sinne sitä sopeutui muiden jalattomien joukkoon mainiosti.
Lopussa ryhmämme kiri 8.sijasta. Itse ei tarvinut pahemmin kiriä, kunhan vain maalin rullasi. Matka oli tehnyt tehtävänsä kyllä. Se on loppukirikin kovin erilainen 120km kohdalla, kun joutunut kokopäivän ajamaan alle. Sijoitukseni oli lopulta 30. joten sain karkkirahat vielä kotimatkalle.
Tänään olisi lyhyempi kisa tiedossa. Olo on kyllä jo nyt melko piestyn oloinen, joten toivotaan, että ihan hirveän lyhyeksi tuo tämä päivä ei jää. Olisi myös mukava ajaa mahdollisimman pitkään kisaa, koska se mikä kisasta jää ajamatta ajetaan kisan jälkeen treeninä loppuun.
Ketju poikki,
-M
lauantai 18. toukokuuta 2013
Kisaviikonloppu
Kilpailut ovat kilpapyöräilyn suola. Niiden takia harjoiteillaan ja niissä koitetaan menestyä tai tehdä ennalta sovittuja asioita. Itselleni tämä viikonloppu tuo mukanaan kaksi kilpailua.
Lauantaina on ohjelmassa, ilmeisesti aavistuksen mäkisemmässä maastossa, oleva 120km kierrosajo. Ei siis mitään oikeita mäkiä, vaan pieniä nyppylöitä, jotka mentäneen vauhdilla ylös, mutta jotka luonnollisesti kuluttavat jalkaa tehokkaasti.
Sunnuntaina on vuorossa samoille 120km kestoille päätyvä kierrosajo. Ilmeisen tasaisen reitin lisämausteena on reipas tuuli, jota sunnuntaille lupaillaan. Lauantain kisan todennäköisesti painaessa jaloissa joutunee sunnuntaina tsemppailemaan melkoisesti, jotta kilometrit mittarissa etenevät.
Tavoitteena viikonlopusta on saada jalkoihin täydet kisakilometrit ja siinä lomassa toivottavasti pystyä muutamaan irtiottoyritykseenkin lähteä mukaan. Maanantaina odottaakin lepopäivä, joten ei muuta kuin jalkoja pyörimään.
-M
Lauantaina on ohjelmassa, ilmeisesti aavistuksen mäkisemmässä maastossa, oleva 120km kierrosajo. Ei siis mitään oikeita mäkiä, vaan pieniä nyppylöitä, jotka mentäneen vauhdilla ylös, mutta jotka luonnollisesti kuluttavat jalkaa tehokkaasti.
Sunnuntaina on vuorossa samoille 120km kestoille päätyvä kierrosajo. Ilmeisen tasaisen reitin lisämausteena on reipas tuuli, jota sunnuntaille lupaillaan. Lauantain kisan todennäköisesti painaessa jaloissa joutunee sunnuntaina tsemppailemaan melkoisesti, jotta kilometrit mittarissa etenevät.
Tavoitteena viikonlopusta on saada jalkoihin täydet kisakilometrit ja siinä lomassa toivottavasti pystyä muutamaan irtiottoyritykseenkin lähteä mukaan. Maanantaina odottaakin lepopäivä, joten ei muuta kuin jalkoja pyörimään.
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)