Tämä viikko on ollut kelien puolesta, mikäli vain mahdollista, vielä huonompi kuin viime viikko. Torstai-iltapäivään mennessä ei ole sateettomia päiviä vielä ollut, sade on jatkuvaa ja varsin reipasta. Eilen oli päivällä 6-7 tuntia, että sadetta ei omaan sijaintiini tullut.
Itse en pahemmin sateessa ajamisesta välitä. Kotona sadepäivät menevät kivasti cyclocross-pyörän kanssa, jossa on alla normaalia vahvemmat renkaat, jotta ei sateessa tarvitsisi renkaita vaihdella. Täällä ei cyclocrossaria ole mukana (vielä) ,joten sateella on ajettava sateessa tai nautiskeltava elämästä rullilla.
Tiistaina tein rullilla kaksi harjoitusta, jotta kolmen tunnin aikatavoite saataisiin täyteen. Maantie- ja ratapyörää vaihdellen sain mukavan treenin kasaan James Bondia tietokoneelta katsellen. Tavoitteena on pystyä jatkossa pyörittämään kovemmilla kierroksilla. Tästä johtuen jatkossa tulen viettämään aikaa taas rullilla enemmän. Satoi tai paistoi. Tavoitekierroksiin on vielä matkaa, mutta askel kerrallaan edetään.
Keskiviikkona piti ajaa 150 kilometriä ympäri Flaanderia. Treeni alkoi mukavasti ja ensimmäinen kolmannes meni suhteellisen mukavasti vastatuuleen puskiessa. Lenkki sai kuitenkin tylsähkön käänteen, kun reilun 55 kilometrin kohdalla meni tuubi takarenkaasta puhki. Vaihto varaversioon ja päätös ajaa takaisin majapaikkaan hakemaan uusi varatuubi, pumpata alla olevaan lisää ilmaa ja ajaa päivä valmiiksi.
Siinä sitten matka taittui edellä kuvaillun operaation jälkeen reilun tunnin kunnes oli varatuubin vuoro tyhjentyä alle. Tuubi vaihtoon ja kohti majapaikkaa. Täytyy sanoa, että tässä kohtaa päivää alkoi ärtymys jo vähän kasvaa ja tavoitteena oli vain päästä kämpille ilman kolmannen tuubin hajoamista. Perille päästiin ehjin renkain, mutta treeni ei enää vain jaksanut innostaa. Päivää oli takana 4,5h, josta tosin riittävän laadukasta ajoa ensimmäinen kolmannes. Siitä huolimatta päätin, että parempi antaa olla kuin lähteä enää uudestaan ajamaan. Tuskin sitä olisi muuta tehnyt kuin pyöritellyt jalkoja enään, joten parempi niellä kiekku, keittää kahvit ja unohtaa menneet.
Molemmat tuubit, noin kuukauden ajossa ollut ensimmäinen hajonnut ja täysin uusi ensimmäinen varatuubi, hajosivat laattatien laatan reunaan osuessaan. Toisen reikäkin on niin pienen pieni, että kyse tosiaan oli huonosta tuurista. Eikä siinä sinänsä mitään, että renkaat välillä hajoaa. Tosin onko niitä pakko hajota viikon päätreenissä kaksin kappalein?
Tänään oli vuorossa paluu rullille. Aamulla lämpömittari näytti viittä astetta lämmintä johon yhdistyi mukavan viileä vesisade. Rullat piharakennukseen, ilmat renkaisiin ja lyhyen lämmön jälkeen hommiin. Tarkoitus oli ajaa tunnin verran ratapyörällä ja saada kierroksia pidettyä reippaina. Onnistuin mielestäni melko hyvin tänään, mutta on muistettava, että rullilla vastus on pienempi kuin tiellä ajaessa, joten korkeat kierrokset rullilla ei takaa onnea tiellä. Kierroksia koitetaan nostaa nykyiseltä tasolta pikku hiljaa kohti korkeampia tasoja. Hitaasti kiirehtien mennään ja aika näyttää kuinka tämä onnistuu.
Huomiseksi on onneksi luvattu sadetta. Ohjelmassa olisi ensimmäisiä vetoja aikoihin, joten maantielle olisi mukava päästä. Etenkin kun tarkoituksena olisi huomenna ajaa hieman matalammilla kierroksilla rullat eivät tähän treenin ihan kunnolla sovellu. Omaa tyhmyyttäni oli tosin jättää vastusrullat kotiin, mutta toisaalta tyhmyydestä kuulukiin vähän kärsiä.
Ketju poikki,
-M
Nalle Puhin sadelaulu
Sataa sataa ropisee pilipili pom, pilipili pomvarpaitakin palelee, pilipili, pom-pom-pom
varpaitakin palelee, pilipili pom.
Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, uh-huh-huh.
Koko pieni Nalle Puh
on nyt märkä, huh!
Sill' ei maistu hunaja, pilipili pom, pilipili pom.
Eikä myöskään vadelma, pili pili pom pom pom,
eikä myöskään vadelma, pili pili pom.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti