Vänern-järven pohjoisisilla perukoilla sijaitseva Karlstadin aurinkokunta ja heti vieressä majaileva Hammarön saaristolaiskunta eivät tällä kertaa tarjonneet pelkkää paistetta ja sinisiä rantavesiä. Ainakaan minulle.
Kilpailut käytiin Hammarössa kolmena päivänä ja kaikkina päivinä lupaus auringosta täyttyi. Tähän kun lisättiin päivä päivältä lisääntynyt tuuli oli kaikki edellytykset hyville pyöräkilpailuille olemassa.
Perjantain prologin 10.sija ja lauantain tempon jälkeinen kokonaiskilpailun 18. sija olivat omiaan nostattamaan pientä hymyn poikasta huulille kevätauringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Onneksi palautus maanpinnalle oli tiedossa. Hyytyikö hymy samalla?
Lauantai on Hammarön ajoissa aina kahden etapin päivä. Puolen päivän aikaan ajetaan aika-ajoa 18km ja kuutisen tuntia myöhemmin luvassa on tiukkaa korttelikilpailua vajaan 40km edestä. Korttelireitti on mutkikas, mutta vauhdikas pienine ylä- ja alamäkineen.
Omalta osaltani kortteli oli ohi ennen kuin ehdin edes hengästyä. Viidennestä kurvista kiihdyttäessä ketjuni katkesi. Syy löytyi ketjun liitospinnistä. Onneksi matkassa oli, autossa tosin, varaketjut, joten ei muuta kuin tekniseen vikaan vedoten pois radalta ja ketjua vaihtamaan. Kilpailutuloksiin sain aika-sakkoa 10/15 minuuttia, mutta pääasia oli, että sain jatkaa sunnuntaina maantiellä.
Kahdeksan astetta lämmintä ja kymmenen metriä sekunnissa tuulta tarkoitti, että sunnuntaina oli tulossa tiukka 140km kilpailu, jossa piti pitää itsensä hyvillä sijoilla porukan kärjessä. Kilpailun aikana olin mukana muutamassa lyhyessä ja yhdessä noin 30km irtiottoyrityksessä, jotka eivät tuottaneet tulosta. Sadan kilometrin rajapyykin mentyä poikki pääjoukon kärjessä pidettiin hyvää vauhtia ja oltiin niillä kohdilla kilpailua kun ratkaisuja alettaisiin tekemään.
Onni kuitenkaan ei ollut tänä viikonloppuna myöden. Sivutuulessa edessä oleva kuskini heilahti, väistin edellä olevaa ja hetkeä myöhemmin takanani tullut kuski ajoi takakiekkoani päin. Kiekosta katkesi muutama pinna ja matka päättyi aurinkoiselle mäenlaelle, johon tuuli puhalsi varsin reippahasti.
Raakkiautoa odotellessa ei voinut kuin naureskella itsekseen huonon tuurin määrää kahtena peräkkäisenä päivänä. Toki pientä harmia aiheuttaa tehomittarikiekon joutuminen telakalle hetkeksi, mutta josko Karlstadista tai huomenna Göteborgista löytyisi mekaanikko, joka sen saisi kuntoon.
Matka jatkuu huomenaamulla Göteborgiin, josta etenen Saksan kautta Belgiaan. Seuraavat kilpailut ovat ohjelmassa ensi viikonloppuna Belgian maaperällä. Tuulta lienee kuuleman mukaan tarjolla sielläkin. Ja parisensataa kuskia, jotka tietävät, että kärkeen on päästävä, kun käännytään sivutuuliosuuksille.
Loppuun todettakoon huonon tuurin olevan suhteellinen käsitys. Itse koen kokeneeni huonoa tuuria tänä viikonloppuna kansallisissa kisoissa, kun pyörästäni katkesi ketju ja seuraavana päivänä jouduin kolariin. Uusivirran Manulla taisi mennä renkaita rikki MM-kilpailuissa 70-luvulla sen verran monia, että voidaan oikeasti puhua huonosta tuurista.
-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti