Sunnuntainen TS-kortteliajot keräsivät Aurajoen rannoille mukavan määrän pyöräilyn ystäviä seuraamaan aurinkoiseen säähän, kuinka ajelimme viitisenkymmentä kierrosta kilpaa. Oli todella hieno myös kuulla yleisön kannustavan ohi ajavaa pyöräilijäryhmää.
Lauantain tapaan lähdimme pienellä, epäyhtenäisellä, Urheiluliiton joukkueella ajamaan hyvistä sijoituksista ja haastamaan muita seuroja. Kilpailun alusta asti matka taittui ihan mukavaa vauhtia ja itse koitin päästä mukaan irtiottoyrityksiin aina kun vain mahdollista oli. Helpolla ei tänäänkään päässyt ja lopussa alkoi matka hiukan painamaan. Kilpailun aikana oli pääjoukko pienentynyt kuitenkin merkittävästi, joten lopussa oli helppo istuskella kärjen tuntumassa kun kilpailun voittoa ratkottiin.
Voitto ratkaistiin taas tutulla kaavalla. TWD-Länkenin vahva joukkue sai omat kuskinsa kärkeen kolmisen kierrosta ennen maalia, jonka jälkeen odoteltiin loppukiria Länkenin nostaessa tasaisesti vauhtia. Itse olin mukavasti viidennellä paikalla, kun lähdimme viimeiselle kierrokselle, mutta edellisellä kierroksella kolaroinut kanssakilpailija oli tien pinnassa hoidettavana, joka maksoi itselleni kolmanneksi viimeisessä kurvissa hiukan turhan paljon aikaa.
Länken otti komean neloisvoiton Ilari Kahilan viedessä ensimmäisen sijan. Itse rimpuloin maaliin viidentenä, joka oli aavistuksen laiha lohtu. Toisaalta parempaan ei ollut edellytyksiä, joten tähän on tyydyttävä. TWD-Länkenin organisoitu ajo on viime vuosina ollut hienoa seurailtavaa TS-kortteleissa, joten ehdottomasti voitto meni vahvimmalle joukkueelle. Turun Urheiluliitossa tuskin pystytään vielä lähivuosina samaan seuramme ollessa enemmän individualistien yhteenliittymä, jossa ei myöskään seuran taholta arvosteta joukkueena työskentelyä.
Matka jatkuu seuraavat pari viikkoa tiiviin harjoittelun merkeissä maantie- ja cyclocrosspyörän kanssa. Lomaan hiukan rullia ja lihashuoltoa ja odotellaan, että kunto tästä lähtisi hiukan kehittymään ennen ratakauden alkua.
Ketju poikki,
-Mika
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Kilpailu: Hirvensalon-ajot
Hirvensalossa odotti kilpailijoita tänään mitä mainioin kevät sää. Tuulta ei ollut ollenkaan ja lämpötila keväisen lämmin. Toki, kuten muutamalla kanssakilpailijallakin, siitepölyä oli ilmassa ilmeisen paljon koivujen kukkiessa.
Urheiluliiton porukalla luotiin taktiikka. jossa omaksi roolikseni muodostui apuajajana toimiminen hyvin kautensa aloittaneille kuskeillemme. Täytyy sanoa, että mielelläni autoin muita kuskejamme, etenkin kun apua pyydettiin.
Palaverissa sovittiin, että ensimmäisen 45min aikana ei saa päästä ryhmiä irti, jonka jälkeen pyrimme Toijaistenmäen päällä saamaan irtioton aikaiseksi. Olisikohan kilpailua ajettu kahdeksisen kierrosta, kun saimme tavoittelemamme ryhmän kärkeen aikaiseksi. Reilu kymmenen kuskia, jossa ennakoon vahvoista porukoista TWD:sta ja Alpha Balticista edustus. Näiden lisäksi taisi Porvoon Akilleksella ja Kruunukatto-teamilla olla kaksi kuskia mukana ja itseni lisäksi toinen TuUL-kuski.
Matkanteko eteni välillä paremmin, välillä huonommin, mutta melkoisen selvää oli, että ryhmämme ratkoo loppusijoitukset. Vedin oman roolini kilpailussa loppuun asti ja toin yhtenäisen irtioton Toijaistenmäen juurelle oma kuskimme heti takanani. Valitettavasti omat jalkani olivat loppuun ajetut, joten en pystynyt mäessä 100 metriä pidemmälle ajamaan.
Lopussa puuttui vielä puhti TuUL-puntista, mutta Lauri Sepän seitsemäs sija taitaa olla hänen paras sijoituksena Elite-luokan kilpailussa. Itse rullailin kärjen takana kymmenennen sijan tuntumassa maaliin.
Kilpailu oli lepoviikon päälle hyvä paikka kiusata itseään. Toisaalta oli myös mukava auttaa seurakaveria, koska toivon kovasti, että Urheiluliitto pystyisi tällä kaudella haastamaan muita kansallisen kärjen seuroja tosissaan ja se onnistuu vain yhteistyöllä. Josko esimerkin voima auttaisi....
Kilpailun aikana tulleiden astmakohtausten takia oikean puoleinen vinovatsalihas tuntuu olevan venähtänyt. Tuttu tilanne, joka on käynyt itselleni aiemminkin. Paranee onneksi parissa viikossa, mutta on yksi lisähidaste muutenkin tahmaiseen matkantekoon. Huomiset TS-kortteliajot pyrin ajamaan läpi. Lauri on hyvällä sijalla ensimmäisen päivän jälkeen kahden päivän yhteiskilpailussa, joten huomenna painetaan lisää hommia.
Kotikilpailuissa on aina mukava ajaa, kun liikenteenohjaajina, kahvionpitäjinä, toimitsijoina ja katsojina on tuttuja. Kiitokset kaikille katsojille, sekä tietysti kaikille toimijoille, jotka edesauttoivat omalla työpanoksellaan kilpailumme toteutumisen!
Ketju poikki,
-Mika
Urheiluliiton porukalla luotiin taktiikka. jossa omaksi roolikseni muodostui apuajajana toimiminen hyvin kautensa aloittaneille kuskeillemme. Täytyy sanoa, että mielelläni autoin muita kuskejamme, etenkin kun apua pyydettiin.
Palaverissa sovittiin, että ensimmäisen 45min aikana ei saa päästä ryhmiä irti, jonka jälkeen pyrimme Toijaistenmäen päällä saamaan irtioton aikaiseksi. Olisikohan kilpailua ajettu kahdeksisen kierrosta, kun saimme tavoittelemamme ryhmän kärkeen aikaiseksi. Reilu kymmenen kuskia, jossa ennakoon vahvoista porukoista TWD:sta ja Alpha Balticista edustus. Näiden lisäksi taisi Porvoon Akilleksella ja Kruunukatto-teamilla olla kaksi kuskia mukana ja itseni lisäksi toinen TuUL-kuski.
Matkanteko eteni välillä paremmin, välillä huonommin, mutta melkoisen selvää oli, että ryhmämme ratkoo loppusijoitukset. Vedin oman roolini kilpailussa loppuun asti ja toin yhtenäisen irtioton Toijaistenmäen juurelle oma kuskimme heti takanani. Valitettavasti omat jalkani olivat loppuun ajetut, joten en pystynyt mäessä 100 metriä pidemmälle ajamaan.
Lopussa puuttui vielä puhti TuUL-puntista, mutta Lauri Sepän seitsemäs sija taitaa olla hänen paras sijoituksena Elite-luokan kilpailussa. Itse rullailin kärjen takana kymmenennen sijan tuntumassa maaliin.
Kilpailu oli lepoviikon päälle hyvä paikka kiusata itseään. Toisaalta oli myös mukava auttaa seurakaveria, koska toivon kovasti, että Urheiluliitto pystyisi tällä kaudella haastamaan muita kansallisen kärjen seuroja tosissaan ja se onnistuu vain yhteistyöllä. Josko esimerkin voima auttaisi....
Kilpailun aikana tulleiden astmakohtausten takia oikean puoleinen vinovatsalihas tuntuu olevan venähtänyt. Tuttu tilanne, joka on käynyt itselleni aiemminkin. Paranee onneksi parissa viikossa, mutta on yksi lisähidaste muutenkin tahmaiseen matkantekoon. Huomiset TS-kortteliajot pyrin ajamaan läpi. Lauri on hyvällä sijalla ensimmäisen päivän jälkeen kahden päivän yhteiskilpailussa, joten huomenna painetaan lisää hommia.
Kotikilpailuissa on aina mukava ajaa, kun liikenteenohjaajina, kahvionpitäjinä, toimitsijoina ja katsojina on tuttuja. Kiitokset kaikille katsojille, sekä tietysti kaikille toimijoille, jotka edesauttoivat omalla työpanoksellaan kilpailumme toteutumisen!
Ketju poikki,
-Mika
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Kohti viikonloppua
Turussa ajetaan 26.-27.4. lauantaina Hirvensalon-ajot ja sunnuntaina TS-kortteliajot. Oman seurani kotikisat, joten nimi on myös lähtöluetteloihin kirjattu.
Lepoviikko on edennyt varsin mukavasti. Pyörää en ole kaivannut päivääkään osaltaan pikku vaivojen johdosta ja toisaalta Turun siite- ja katupölyisen ilman johdosta. Huomenna olisi hyvä muistaa jarrukahvojen paikat, kun lähtee ajelemaan kohti Hirvensaloa.
Kilpailut ovat keränneet paljon kuskeja viivalle molempina päivinä. Useat seurat ovat isojen joukkueiden kanssa mukana. Tulee haastavaa ajaa Urheiluliiton pienen ja epäyhtenäisen joukkueen kanssa. Toivon mukaan saamme pientä seurahenkeä ja seurakaverin puolesta taistelemisen henkeä päälle vielä ennen kilpailua ja pystymme haastamaan muut joukkueet. Viime vuosina, etenkin TS-kortteliajot, on voitettu vahvan joukkuetyöskentelyn kautta.
Turun kilpailuviikonloppu käynnistää toisen osan kilpailukauttani. Parin viikon harjoittelutauon jälkeen ajan Ruotsissa kaksi kilpailua ennen siirtymistä radalle. Kelit näyttävät olevan ensi viikolle suotuisia harjoitteluun, joten mikäs sen mukavampaa kuin ajella ympäri lähiseutuja auringon paistaessa.
Ensi viikolla toivottavasti hiukan infoa uusista yhteistyökumppaneista. Etsimme vielä parhaita tapoja sille miten saan annettua oman vastineeni yhteistyökumppanini panoksellle, mutta toivottavasti ennen Vappua olemme viisampia.
Ketju poikki,
-M
Lepoviikko on edennyt varsin mukavasti. Pyörää en ole kaivannut päivääkään osaltaan pikku vaivojen johdosta ja toisaalta Turun siite- ja katupölyisen ilman johdosta. Huomenna olisi hyvä muistaa jarrukahvojen paikat, kun lähtee ajelemaan kohti Hirvensaloa.
Kilpailut ovat keränneet paljon kuskeja viivalle molempina päivinä. Useat seurat ovat isojen joukkueiden kanssa mukana. Tulee haastavaa ajaa Urheiluliiton pienen ja epäyhtenäisen joukkueen kanssa. Toivon mukaan saamme pientä seurahenkeä ja seurakaverin puolesta taistelemisen henkeä päälle vielä ennen kilpailua ja pystymme haastamaan muut joukkueet. Viime vuosina, etenkin TS-kortteliajot, on voitettu vahvan joukkuetyöskentelyn kautta.
Turun kilpailuviikonloppu käynnistää toisen osan kilpailukauttani. Parin viikon harjoittelutauon jälkeen ajan Ruotsissa kaksi kilpailua ennen siirtymistä radalle. Kelit näyttävät olevan ensi viikolle suotuisia harjoitteluun, joten mikäs sen mukavampaa kuin ajella ympäri lähiseutuja auringon paistaessa.
Ensi viikolla toivottavasti hiukan infoa uusista yhteistyökumppaneista. Etsimme vielä parhaita tapoja sille miten saan annettua oman vastineeni yhteistyökumppanini panoksellle, mutta toivottavasti ennen Vappua olemme viisampia.
Ketju poikki,
-M
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Ensimmäinen jakso takana
17 viikkoa sitten alkoi valmistautuminen uuteen kauteen. Nyt on ensimmäinen jakso kautta takana ja ohjelmassa seisoo viisi päivää lepoa. Hiukan lintsaan viidestä päivästä, koska lauantaina olen viivalla Hirvensalon-ajoissa.
Ensimmäinen 17 viikkoinen on ollut vaihteleva. Hikisiä sisätreenejä trainerilla, kaksi viikon rataleiriä, kahdeksan maantiekilpailua ja viitisen viikkoa maantiekilometrejä Belgiassa. Jakson päättyminen tuli kannaltani erittäin hyvään kohtaan. Kuoppa, jota harjoituksissa ja kisoissa on kaivettu kasvoi viime viikon aikana sen verran syväksi, että edes hyppäämällä ei päivänvaloa näkynyt.
Jätin pääsiäisen kaksi viimeistä kilpailua suosiolla väliin. Vaikka Belgian kisojen pitäisi mennä perustasoilla, huononakin päivänä, oli meno jo sen verran takkuista, että oli parempi hakea vauhtia matkaan radalta. Hyvän ratatreenin ja rennon maantietreenin päätteeksi oli mukava pakkailla pyörä laukkuun ja alkaa odotella huomista siirtymää.
Ensimmäinen jakso oli kilpailukunnolle pohjia luova. Viikolla 18 alkava toinen jakso huipentuu kesäkilpailukauteen kahden ajankohdan ympärille: kesäkuun alkuun ja heinäkuun puoliväliin. Kuuden viikon kuluttua toisen jakson alkamisesta ajan Saksassa 4-Bahnen Tournee ratakilpailut. Ohjelmassa pistaria ja linja-ajoa kumpaakin kahdesti, sekä mahdollisesti jokaisena iltana madisonia mikäli järjestäjät löytävät minulle parin.
Saksaan valmistautuminen alkaa vappuviikolla, jolloin ohjelmassa on kovempi treeniviikko reilulla 800km. Tämän jälkeen aletaan kehittämään vähitellen niitä ominaisuuksia, joita radalla tarvitaan ja noin kaksi viikkoa ennen Saksan kisoja siirryn tekemään aamutreenit radalle.
Saksan jälkeen ohjelma jatkuu seuraavilla kovilla määräviikoilla, joita on peräkkäin kaksi ennen kuin harjoittelu painottuu enemmän teho-ominaisuuksiin. Radalle suuntaan taas pari viikkoa ennen ensimmäistä kilpailua. Vielä on hiukan auki ajanko heinäkuussa kaksi vai kolme GP-kilpailua. Kahteen on jo paikat varmistettuna ja kolmannenkin kohtalo selviää Saksan kisojen jälkeen.
Jahka heinäkuu on reilussa puolessa välissään on 12 viikkoinen kesäkilpailukausi paketissaan. Ratakilpailujen ohella ohjelmassa on muutama maantiekilpailu, joissa sopisi toivoa parempaa menestystä kuin tähän mennessä ajetuissa. Heinäkuun puolivälin jälkeen on alustavassa ohjelmassa jälleen tiedossa viikon lepojakso, jonka jälkeen alkaakin perustyön tekeminen syksyn ratakilpailukautta varten. Ohjelmassa on GP-kisoja elo-, syys- ja lokakuussa, jonka lisäksi olisi tarkoitus saada maantiekilpailukilometrejä jalkoihin mahdollisuuksien mukaan.
Nykyisen kaltaisessa jumissa olin viime vuonnakin pari kertaa. Se ottaa muutaman päivän, että jaksaa palautella rauhassa, jonka jälkeen parin hankalan harjoituksen jälkeen homma lähtee taas kulkemaan. Jos on lähteäkseen. Kilpailukauden pääkisoista tulen infoilemaan jahka infottavaa on. Se on selvää, että tärkeimpien kisojen kohdalla ei selitellä enää astmoja ja allergioita tai valitella treenikiekkojen kanssa ajamisesta. Pääkilpailuissa tulosluettelo kertoo onnistuinko vai enkö.
Ketju poikki,
-M
Ensimmäinen 17 viikkoinen on ollut vaihteleva. Hikisiä sisätreenejä trainerilla, kaksi viikon rataleiriä, kahdeksan maantiekilpailua ja viitisen viikkoa maantiekilometrejä Belgiassa. Jakson päättyminen tuli kannaltani erittäin hyvään kohtaan. Kuoppa, jota harjoituksissa ja kisoissa on kaivettu kasvoi viime viikon aikana sen verran syväksi, että edes hyppäämällä ei päivänvaloa näkynyt.
Jätin pääsiäisen kaksi viimeistä kilpailua suosiolla väliin. Vaikka Belgian kisojen pitäisi mennä perustasoilla, huononakin päivänä, oli meno jo sen verran takkuista, että oli parempi hakea vauhtia matkaan radalta. Hyvän ratatreenin ja rennon maantietreenin päätteeksi oli mukava pakkailla pyörä laukkuun ja alkaa odotella huomista siirtymää.
Ensimmäinen jakso oli kilpailukunnolle pohjia luova. Viikolla 18 alkava toinen jakso huipentuu kesäkilpailukauteen kahden ajankohdan ympärille: kesäkuun alkuun ja heinäkuun puoliväliin. Kuuden viikon kuluttua toisen jakson alkamisesta ajan Saksassa 4-Bahnen Tournee ratakilpailut. Ohjelmassa pistaria ja linja-ajoa kumpaakin kahdesti, sekä mahdollisesti jokaisena iltana madisonia mikäli järjestäjät löytävät minulle parin.
Saksaan valmistautuminen alkaa vappuviikolla, jolloin ohjelmassa on kovempi treeniviikko reilulla 800km. Tämän jälkeen aletaan kehittämään vähitellen niitä ominaisuuksia, joita radalla tarvitaan ja noin kaksi viikkoa ennen Saksan kisoja siirryn tekemään aamutreenit radalle.
Saksan jälkeen ohjelma jatkuu seuraavilla kovilla määräviikoilla, joita on peräkkäin kaksi ennen kuin harjoittelu painottuu enemmän teho-ominaisuuksiin. Radalle suuntaan taas pari viikkoa ennen ensimmäistä kilpailua. Vielä on hiukan auki ajanko heinäkuussa kaksi vai kolme GP-kilpailua. Kahteen on jo paikat varmistettuna ja kolmannenkin kohtalo selviää Saksan kisojen jälkeen.
Jahka heinäkuu on reilussa puolessa välissään on 12 viikkoinen kesäkilpailukausi paketissaan. Ratakilpailujen ohella ohjelmassa on muutama maantiekilpailu, joissa sopisi toivoa parempaa menestystä kuin tähän mennessä ajetuissa. Heinäkuun puolivälin jälkeen on alustavassa ohjelmassa jälleen tiedossa viikon lepojakso, jonka jälkeen alkaakin perustyön tekeminen syksyn ratakilpailukautta varten. Ohjelmassa on GP-kisoja elo-, syys- ja lokakuussa, jonka lisäksi olisi tarkoitus saada maantiekilpailukilometrejä jalkoihin mahdollisuuksien mukaan.
Nykyisen kaltaisessa jumissa olin viime vuonnakin pari kertaa. Se ottaa muutaman päivän, että jaksaa palautella rauhassa, jonka jälkeen parin hankalan harjoituksen jälkeen homma lähtee taas kulkemaan. Jos on lähteäkseen. Kilpailukauden pääkisoista tulen infoilemaan jahka infottavaa on. Se on selvää, että tärkeimpien kisojen kohdalla ei selitellä enää astmoja ja allergioita tai valitella treenikiekkojen kanssa ajamisesta. Pääkilpailuissa tulosluettelo kertoo onnistuinko vai enkö.
Ketju poikki,
-M
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Kilpailut 16.4 & 17.4
Blogini juhlisti tuossa ensimmäistä vuosipäivää 17.4. Vuoden aikana blogisivuni on ladattu 8911 kertaa. Kiitos lukijoille ja muuten vain sivua lataileville.
Keskiviikkona, sen sijaan, että menin kilpailuihin, olisi ollut parempi lähteä tekemään hyvä treeni. Hiukan liian tukossa oli hengitys jo kilpailun alla. Hengästyin kevyestä verrasta jo kohtuuttoman paljon. Kilpailun alkaessa Wewelgemin peltoaukeilla oli alusta asti selvää, että päivä ei kestäisi kauaa. Tuulen takia vaativahko reitti piti vauhdin kovana ja ajamisen levottomana. Normaalin levottomuuden lisäksi norjalaiset, joita täällä on tarpeettoman paljon tällä hetkellä, saavat jokaisessa kisassa lukuisia kasoja aikaiseksi. Usein porukalla, mutta osaavat kyllä heilua ja kaataa itsensä ihan oma-aloitteisestikkin.
Wewelgemissa noin 50 minuutin kohdalla tuli porukan katkaissut kasa, jonka taakse jäin. Ihan rehellisesti voin sanoa, että en ollut asiasta mitenkään pahoillani. Ei ollut tunnetta, että nyt pitäisi lähteä jahtaamaan pääporukkaa takaa, vaan ennemminkin odottelin, että josko joku muu sen olisi jahdannut ja itse peesaillut mukana. Vajaa parikymmentä kilometriä ajelin pienessä ryhmässä, jolla ei ollut mitään toivoa saada pääjoukkoa kiinni. Kisa keskeytyi noin viidenkymmenen kilometrin kohdalla, vaikka tulosluettelot sijoitusta tarjosivatkin.
Vaikka tuossa aiemmin viikolla vannoin, että kerran keskeytän allergiaoireiden takia olin kuitenkin seuraavana päivänä taas viivalla. Jossain "gemissa" ajelimme jälleen peltoja ympäri reippaan tuulen säestämänä. Omaa matkantekoani helpotti noin puolessa välin kisaa päällemme vyöryneet pilvet, jotka toivat mukanaan selkeästi kosteampaa, sadetta ennustelevaa ilmaa. Vaikka ajaminen oli tuskaista niin löysin itseni muutaman kerran hyvistä irtiottoyrityksistä, vimpalla kympillä omia yrityksiäni säveltäen ja maalimäessä ahnaasti 12.sijaa jahdaten.
Kärjessä kolmannella paikalla tulin viimeiseen mäkeen, reagoin ihan hyvin ensimmäisiin iskuihin mäessä ja katselin mukavasti penkistä kuinka kolmisenkymmentä kuskia ajeli ohitseni mäessä. Hauskaa oli kuitenkin, koska pääsi vähän koittamaan onneaan irtiotoissa, pystyi ajamaan maaliin ja välttämään norjalaisten hulinat. (Ensimmäinen ajoi pellolle 400m kilpailemisen jälkeen järjettömän kärkeen syöksyn seurauksena. 115km kisassa kannattaa jättää jotain myös varastoon viimeiselle 114,6km:lle sen sijaan, että olet etukiekko solmussa ojassa)
Matka jatkuu lauantaista maanantaihin niin monella Kermeksellä kuin oma olotila antaa myöden. Ratapyörään on renkaat jo pumpattu ja välitykset valittu, joten ihan mukavaa vaihtoehtoistakin tekemistä on tarjolla.
Ketju poikki,
-M
Keskiviikkona, sen sijaan, että menin kilpailuihin, olisi ollut parempi lähteä tekemään hyvä treeni. Hiukan liian tukossa oli hengitys jo kilpailun alla. Hengästyin kevyestä verrasta jo kohtuuttoman paljon. Kilpailun alkaessa Wewelgemin peltoaukeilla oli alusta asti selvää, että päivä ei kestäisi kauaa. Tuulen takia vaativahko reitti piti vauhdin kovana ja ajamisen levottomana. Normaalin levottomuuden lisäksi norjalaiset, joita täällä on tarpeettoman paljon tällä hetkellä, saavat jokaisessa kisassa lukuisia kasoja aikaiseksi. Usein porukalla, mutta osaavat kyllä heilua ja kaataa itsensä ihan oma-aloitteisestikkin.
Wewelgemissa noin 50 minuutin kohdalla tuli porukan katkaissut kasa, jonka taakse jäin. Ihan rehellisesti voin sanoa, että en ollut asiasta mitenkään pahoillani. Ei ollut tunnetta, että nyt pitäisi lähteä jahtaamaan pääporukkaa takaa, vaan ennemminkin odottelin, että josko joku muu sen olisi jahdannut ja itse peesaillut mukana. Vajaa parikymmentä kilometriä ajelin pienessä ryhmässä, jolla ei ollut mitään toivoa saada pääjoukkoa kiinni. Kisa keskeytyi noin viidenkymmenen kilometrin kohdalla, vaikka tulosluettelot sijoitusta tarjosivatkin.
Vaikka tuossa aiemmin viikolla vannoin, että kerran keskeytän allergiaoireiden takia olin kuitenkin seuraavana päivänä taas viivalla. Jossain "gemissa" ajelimme jälleen peltoja ympäri reippaan tuulen säestämänä. Omaa matkantekoani helpotti noin puolessa välin kisaa päällemme vyöryneet pilvet, jotka toivat mukanaan selkeästi kosteampaa, sadetta ennustelevaa ilmaa. Vaikka ajaminen oli tuskaista niin löysin itseni muutaman kerran hyvistä irtiottoyrityksistä, vimpalla kympillä omia yrityksiäni säveltäen ja maalimäessä ahnaasti 12.sijaa jahdaten.
Kärjessä kolmannella paikalla tulin viimeiseen mäkeen, reagoin ihan hyvin ensimmäisiin iskuihin mäessä ja katselin mukavasti penkistä kuinka kolmisenkymmentä kuskia ajeli ohitseni mäessä. Hauskaa oli kuitenkin, koska pääsi vähän koittamaan onneaan irtiotoissa, pystyi ajamaan maaliin ja välttämään norjalaisten hulinat. (Ensimmäinen ajoi pellolle 400m kilpailemisen jälkeen järjettömän kärkeen syöksyn seurauksena. 115km kisassa kannattaa jättää jotain myös varastoon viimeiselle 114,6km:lle sen sijaan, että olet etukiekko solmussa ojassa)
Matka jatkuu lauantaista maanantaihin niin monella Kermeksellä kuin oma olotila antaa myöden. Ratapyörään on renkaat jo pumpattu ja välitykset valittu, joten ihan mukavaa vaihtoehtoistakin tekemistä on tarjolla.
Ketju poikki,
-M
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Tyhjillä renkailla
Se tunnehan on todella ärsyttävä, kun ajelet lenkillä esimerkiksi vastatuuleen ja vauhtia on 10 kilometriä tunnissa vähemmän kuin yleensä ajaessa. Tai ylämäen viedessä nopeuden mukanaan samalla kun ähellät pyörän päällä minkä jaloista pystyt. Tai kun ajelet huonosti rullaavilla renkailla talvipyörällä. Hidasta ja ärsyttävää. Nopeamminkin on päästy.
Onneksi minulla on pumppu matkassa. Erittäin hyvä sellainen kaikenlisäksi. Metallirunkoisella BBB:n jalkapumpulla on kevyt työ pumppailla renkaisiin ilmaa. Ketju rasvaakin löytyy. Ei tule siis turhaa tehonhukkaa kuivista ketjuistakaan. Silti jokin kuristaa vauhtia. Outoa. Viime viikolla meni vielä todella mukavasti ja olokin tuntui vahvalta. Nyt, kun ajaa mäen ylös ja vähän hengästyy niin haukkoo happea seuraavat pari minuuttia vielä. Sama juttu pienen kiihdytyksen jälkeen. Ei enää niin outoa.
Tänään lenkillä todellisuus iski kasvoihin, kuten jääkiekkoilijan maila kanssa pelaajan selkään. Ei välttämättä fyysisesti yhtä kivuliaasti, mutta henkistä vahvuutta suunnattomasti nakertaen. Heinät, ruohot, koivut tai jotkut vastaavat maasta kasvavat viheriäiset ovat aloittaneet kukkimis- ja siitepölyaikansa Flaanderin pelloilla ja kukkuloilla. Allergisuus vähän kaikelle siitepölyä tuottavalle aiheuttaa sen, että joka kevät tulee tämä sama hetki, jolloin ajaminen alkaa tahmaamaan todenteolla.
Tänään lenkillä muutaman astmakohtauksen jälkeen totesin, että lienee syytä muuttaa loppuviikon ohjelmaa radikaalisti. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa ke-ma -akselilla kuuteen päivään viisi Kermestä. Ohjelma muokkaantunee siten, että huomenna käyn koittamassa kepillä jäätä, ja lyömässä mahdollisesti päätä seinään, että onnistuisiko kilpaileminen. Mikäli oireet eivät helpota ja ajaminen jää puolitiehen lienee ohjelmassa siirtyminen sisätiloihin Roubaixin velodromille.
Sinänsä tilanteessa ei ole mitään uutta. Joka keväinen vaiva, joka helpottaa jonkin ajan kuluttua. Treeneistä joutuu vähän tsemppaamaan enemmän, hyväksymään tosiasiat ja odottelemaan, että käsijarru saadaan pois päältä. Toisaalta, eipä tässä kummempia hätiä ole asian suhteen. Joka vuosi jahka allergia- ja astmaoireet helpottavat pyörä on lähtenyt kulkemaan entistä paremmin. Tosin joka vuosi olen myös joutunut muutamia kilpailuja, ihan kansallisiakin, keskeyttämään sen takia, että astmakohtaus ei ole mennyt riittävän nopeasti ohitse.
Jotta matka jatkuisi, lienee syytä pumpata ratapyörän renkaat täyteen ilmaa, puhdistaa niistä ylimääräiset pölyt pois ja nautiskella keväästä, kaikkine haittatekijöineen, siististi sisätiloissa. Huomenna toki olen viivalla. Ja ylihuomennakin, jos pystyn. Ja myös sen jälkeen....
Ketju poikki,
-M
Onneksi minulla on pumppu matkassa. Erittäin hyvä sellainen kaikenlisäksi. Metallirunkoisella BBB:n jalkapumpulla on kevyt työ pumppailla renkaisiin ilmaa. Ketju rasvaakin löytyy. Ei tule siis turhaa tehonhukkaa kuivista ketjuistakaan. Silti jokin kuristaa vauhtia. Outoa. Viime viikolla meni vielä todella mukavasti ja olokin tuntui vahvalta. Nyt, kun ajaa mäen ylös ja vähän hengästyy niin haukkoo happea seuraavat pari minuuttia vielä. Sama juttu pienen kiihdytyksen jälkeen. Ei enää niin outoa.
Tänään lenkillä todellisuus iski kasvoihin, kuten jääkiekkoilijan maila kanssa pelaajan selkään. Ei välttämättä fyysisesti yhtä kivuliaasti, mutta henkistä vahvuutta suunnattomasti nakertaen. Heinät, ruohot, koivut tai jotkut vastaavat maasta kasvavat viheriäiset ovat aloittaneet kukkimis- ja siitepölyaikansa Flaanderin pelloilla ja kukkuloilla. Allergisuus vähän kaikelle siitepölyä tuottavalle aiheuttaa sen, että joka kevät tulee tämä sama hetki, jolloin ajaminen alkaa tahmaamaan todenteolla.
Tänään lenkillä muutaman astmakohtauksen jälkeen totesin, että lienee syytä muuttaa loppuviikon ohjelmaa radikaalisti. Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa ke-ma -akselilla kuuteen päivään viisi Kermestä. Ohjelma muokkaantunee siten, että huomenna käyn koittamassa kepillä jäätä, ja lyömässä mahdollisesti päätä seinään, että onnistuisiko kilpaileminen. Mikäli oireet eivät helpota ja ajaminen jää puolitiehen lienee ohjelmassa siirtyminen sisätiloihin Roubaixin velodromille.
Sinänsä tilanteessa ei ole mitään uutta. Joka keväinen vaiva, joka helpottaa jonkin ajan kuluttua. Treeneistä joutuu vähän tsemppaamaan enemmän, hyväksymään tosiasiat ja odottelemaan, että käsijarru saadaan pois päältä. Toisaalta, eipä tässä kummempia hätiä ole asian suhteen. Joka vuosi jahka allergia- ja astmaoireet helpottavat pyörä on lähtenyt kulkemaan entistä paremmin. Tosin joka vuosi olen myös joutunut muutamia kilpailuja, ihan kansallisiakin, keskeyttämään sen takia, että astmakohtaus ei ole mennyt riittävän nopeasti ohitse.
Jotta matka jatkuisi, lienee syytä pumpata ratapyörän renkaat täyteen ilmaa, puhdistaa niistä ylimääräiset pölyt pois ja nautiskella keväästä, kaikkine haittatekijöineen, siististi sisätiloissa. Huomenna toki olen viivalla. Ja ylihuomennakin, jos pystyn. Ja myös sen jälkeen....
Ketju poikki,
-M
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Kilpailu 12.4
DNF.
Did Not Finish.
Ja sekös korpeaa tällä hetkellä.
Päivän kilpailu ajettiin ihan asuinkulmillani, kisapaikalle taisi olla matkaa kuutisen kilometriä. Kisareitti oli hyvä, vaativa, raskas ja erotteleva. Reitti oli hyvä, koska se sisälsi 6km matkalla 15 mutkaa ja vain yhden, vajaan kilometrin mittaisen, suoran, johon osui tuuli vielä sopivasti etuviistosta. Samojen perustelujen takia reitti oli myös vaativa, raskas ja erotteleva.
Kilpailussa oli reilu sata kuskia ja vauhtia pidettiin heti alusta asti reippahasti. Olisikohan puolisen tuntia ollut ajettuna, kun kova vauhti aiheutti sen, että pienen matkan sisällä yli kymmenen kuskia tuli yhtäkkiä kärjestä selkä edellä vastaan.
Matka eteni suhteellisen sopuisasti, kurvista toiseen, tasaisena jonona. Tuuleen piti polkea enemmän, kurveista kiihdyttää ulos, jonka jälkeen pääsikin monesti rullaamaan seuraavaan kurviin.
Puolivälin jälkeen kilpailussa oli mukana seitsemisenkymmentä kuskia. Oma tilanteeni oli varsin hyvä, koska en ollut pahemmin kärsinyt alkumatkan aikana ja koko jäljellä oleva ryhmäkin oli yhdessä vielä tuossa vaiheessa.
Helpossa kurvissa kierroksen alkupuolella löysin kuitenkin itseni maasta. Eipä se ole oleellista, että kaaduinko hiljaisessa vauhdissa vanhuuttani, ajoiko takaa päälle tullut kuski takarenkaaseeni vai oliko oman eturenkaani pito liian huono. Pieleen meni joka tapauksessa. Pääsin nopeasti ylös ja pyörän päälle, mutta ketjut olivat maassa lepäillessä pudonneet, joten katselin haikein mielin pääporukan katoamista seuraavaan kurviin.
Ymmärrän sen, että joskus saattaa kaatua. Tämä oli vielä niin hiljaisesta vauhdista kaatuminen, että vaurioitakaan ei tullut. Mutta se, että joutui keskeyttämään risoo pahemman kerran. Hyväksyn keskeytyksen, jos keskeytän siitä syystä, että fysiikkani ei ole sillä tasolla, että pärjään parempien seurassa. Hyväksyn myös sen, että joskus pyörään voi tulla teknistä murhetta: rengas voi rikkoutua, ketju katketa tmv...Sitä on vaan vaikea hyväksyä, että makailet siinä maassa ja katselet muiden ajelevan pois.
Näin nyt kuitenkin kävi tällä kertaa. Onneksi oli vain treenikisa kyseessä, eikä mikään kauden päätapahtumista. Onneksi myös loukkaantumisilta vältyttiin. Ja viimeisenä onnena olkoon se, että huomenna on mukavampi mennä rankaisemaan itseään lenkille, kun tänään jäi hommat kesken.
Ketju poikki,
-M
Did Not Finish.
Ja sekös korpeaa tällä hetkellä.
Päivän kilpailu ajettiin ihan asuinkulmillani, kisapaikalle taisi olla matkaa kuutisen kilometriä. Kisareitti oli hyvä, vaativa, raskas ja erotteleva. Reitti oli hyvä, koska se sisälsi 6km matkalla 15 mutkaa ja vain yhden, vajaan kilometrin mittaisen, suoran, johon osui tuuli vielä sopivasti etuviistosta. Samojen perustelujen takia reitti oli myös vaativa, raskas ja erotteleva.
Kilpailussa oli reilu sata kuskia ja vauhtia pidettiin heti alusta asti reippahasti. Olisikohan puolisen tuntia ollut ajettuna, kun kova vauhti aiheutti sen, että pienen matkan sisällä yli kymmenen kuskia tuli yhtäkkiä kärjestä selkä edellä vastaan.
Matka eteni suhteellisen sopuisasti, kurvista toiseen, tasaisena jonona. Tuuleen piti polkea enemmän, kurveista kiihdyttää ulos, jonka jälkeen pääsikin monesti rullaamaan seuraavaan kurviin.
Puolivälin jälkeen kilpailussa oli mukana seitsemisenkymmentä kuskia. Oma tilanteeni oli varsin hyvä, koska en ollut pahemmin kärsinyt alkumatkan aikana ja koko jäljellä oleva ryhmäkin oli yhdessä vielä tuossa vaiheessa.
Helpossa kurvissa kierroksen alkupuolella löysin kuitenkin itseni maasta. Eipä se ole oleellista, että kaaduinko hiljaisessa vauhdissa vanhuuttani, ajoiko takaa päälle tullut kuski takarenkaaseeni vai oliko oman eturenkaani pito liian huono. Pieleen meni joka tapauksessa. Pääsin nopeasti ylös ja pyörän päälle, mutta ketjut olivat maassa lepäillessä pudonneet, joten katselin haikein mielin pääporukan katoamista seuraavaan kurviin.
Ymmärrän sen, että joskus saattaa kaatua. Tämä oli vielä niin hiljaisesta vauhdista kaatuminen, että vaurioitakaan ei tullut. Mutta se, että joutui keskeyttämään risoo pahemman kerran. Hyväksyn keskeytyksen, jos keskeytän siitä syystä, että fysiikkani ei ole sillä tasolla, että pärjään parempien seurassa. Hyväksyn myös sen, että joskus pyörään voi tulla teknistä murhetta: rengas voi rikkoutua, ketju katketa tmv...Sitä on vaan vaikea hyväksyä, että makailet siinä maassa ja katselet muiden ajelevan pois.
Näin nyt kuitenkin kävi tällä kertaa. Onneksi oli vain treenikisa kyseessä, eikä mikään kauden päätapahtumista. Onneksi myös loukkaantumisilta vältyttiin. Ja viimeisenä onnena olkoon se, että huomenna on mukavampi mennä rankaisemaan itseään lenkille, kun tänään jäi hommat kesken.
Ketju poikki,
-M
Kilpailu 10.4
Maanantaisen AR3-esittelyn jälkeen blogissa on ollut todella paljon liikennettä! Todella hienoa, että juttuni pyörästä herätti kiinnostusta. Itse asiassa ensimmäisestä blogi-kirjoituksestani on aikaa pian vuosi. Vuoteen on mahtunut reilu 80 tekstiä ja blogin työkalujen mukaan sivusto on ladattu vuodessa liki 9000 kertaa. Kiitos siis kaikille, jotka käyvät täällä lukemassa.
Epäonnistumisiahan täältä halutaan mieluummin lukea kuin onnistumisia. Sama kuin kisatuloksista kaivetaan kuumeisesti esille nimeä ja todetaan, että tuolla se nyt taas oli sijalla 187. Ja hyvähän se on, että jaksetaan tuloksia etsiä ja lukea miten kilpailut on mennyt! Tulevana pääsiäisenä lupaan tarjota muutaman epäonnistumisen myös tänne blogin puolelle luettavaksi.
Otsikon mukainen kilpailu ajettiin 10.4 Gentin lähellä. Paikka oli tuttu viime vuodelta, olin ollut samassa kermeksessa aiemminkin ajamassa. Reilu kuuden kilsan kierros kapeahkoa tietä, joka kiertelee suurimmaksi osaksi peltoja. Vähän nupulakiveä joukkoon ja muutama liikenteenjakaja pysäyttämään innokkaimpia pyöräilijöitä. Siinä Evergemin tarjonta.
Kisaan osallistui vain 130 kuskia. Toisaalta reitti oli sellainen, että suurin tiestä on sellaista, jossa voi ajaa vain 4 ajajaa rinnan. Tuohon kun lisätään kevyesti puhallellut tuuli oli meno perusbelgialaista. Kuskit jonoksi ja vauhti kattoon.
Itse kisa meni ihan kohtalaisesti. Kolmisenkymppiä ennen loppua koko porukka oli vielä yhtenäisenä nippuna ja jatkuvia irtiottoyrityksiä sateli kärjessä. Muutaman kerran koitin hyödyntää seesteisempää hetkeä ajamisessa ja irtaantua porukasta, mutta eipä nuo yritykset montaa kilometriä kestäneet, kun takaata tultiin vauhdilla ohitse.
Positiivista oli kuitenkin se, että vähitellen jalat kestävät jo muutamia kovempia rypistyksiä kärjessä. Tosin yhä on paljon tehtävää, mutta kalenterin tutkailu osoittaa, että huhtikuun loppuun mennessä ajettuna voi olla yli kymmenen kilpailua, joten tahti kohti kesäkuuta on oikea. Tavoitteeksi on asetettu, että ennen ensimmäisiä ratakilpailuja tänä vuonna on lähes 20 maantiekilpailua takana, joka tarkoittaa reilua 2000 kilpailukilometriä.
Kilpailu päättyi massakiriin, jossa koitin nousta porukassa kohti kärkeä. No, nousu jäi nousematta jalan pehmennyttyä riittävästi. Viimeisillä kilometreillä kasoja väistellen maaliin. Seuraavassa kisassa taas enemmän...
Seuraava kilpailu onkin jo tänään. Vajaan kymmenen kilometrin päässä majapaikastani ajellaan kermesse. Viivalle vain ja ajoa. Jalat tuntuvat kovin raskailta, joten ei liene helppo päivä tulossa. Kilpailua sen verran kuin sitä pystyy ajamaan, jonka jälkeen treeniajoa hiukan päälle. Kilpailun jälkeisenä päivänä, huomenna, on vielä tiukempi treeni ohjelmassa ennen kuin harjoitusohjelma kevenee selkeästi seuraavan kahden viikon ajan.
Vuoden ensimmäinen jakso on takana, joka tarkoittaa myös sitä, että pääsiäisen jälkeen ohjelmassa on viitisen kappaletta lepopäiviä ennen kilpailukauteen valmistavan jakson alkua. Vappuviikolla saakin sitten ajella ihan kunnolla kilometrejä jalkoihin, kun ohjelma ehdottelee yli 800km treeniä.
Ennen vappuja, pääsiäisiä, lepoja ja treenejä on kuitenkin vielä ajeltava kymmenkunta päivää ja muutama kilpailu.
Ketju poikki,
-M
Epäonnistumisiahan täältä halutaan mieluummin lukea kuin onnistumisia. Sama kuin kisatuloksista kaivetaan kuumeisesti esille nimeä ja todetaan, että tuolla se nyt taas oli sijalla 187. Ja hyvähän se on, että jaksetaan tuloksia etsiä ja lukea miten kilpailut on mennyt! Tulevana pääsiäisenä lupaan tarjota muutaman epäonnistumisen myös tänne blogin puolelle luettavaksi.
Otsikon mukainen kilpailu ajettiin 10.4 Gentin lähellä. Paikka oli tuttu viime vuodelta, olin ollut samassa kermeksessa aiemminkin ajamassa. Reilu kuuden kilsan kierros kapeahkoa tietä, joka kiertelee suurimmaksi osaksi peltoja. Vähän nupulakiveä joukkoon ja muutama liikenteenjakaja pysäyttämään innokkaimpia pyöräilijöitä. Siinä Evergemin tarjonta.
Kisaan osallistui vain 130 kuskia. Toisaalta reitti oli sellainen, että suurin tiestä on sellaista, jossa voi ajaa vain 4 ajajaa rinnan. Tuohon kun lisätään kevyesti puhallellut tuuli oli meno perusbelgialaista. Kuskit jonoksi ja vauhti kattoon.
Itse kisa meni ihan kohtalaisesti. Kolmisenkymppiä ennen loppua koko porukka oli vielä yhtenäisenä nippuna ja jatkuvia irtiottoyrityksiä sateli kärjessä. Muutaman kerran koitin hyödyntää seesteisempää hetkeä ajamisessa ja irtaantua porukasta, mutta eipä nuo yritykset montaa kilometriä kestäneet, kun takaata tultiin vauhdilla ohitse.
Positiivista oli kuitenkin se, että vähitellen jalat kestävät jo muutamia kovempia rypistyksiä kärjessä. Tosin yhä on paljon tehtävää, mutta kalenterin tutkailu osoittaa, että huhtikuun loppuun mennessä ajettuna voi olla yli kymmenen kilpailua, joten tahti kohti kesäkuuta on oikea. Tavoitteeksi on asetettu, että ennen ensimmäisiä ratakilpailuja tänä vuonna on lähes 20 maantiekilpailua takana, joka tarkoittaa reilua 2000 kilpailukilometriä.
Kilpailu päättyi massakiriin, jossa koitin nousta porukassa kohti kärkeä. No, nousu jäi nousematta jalan pehmennyttyä riittävästi. Viimeisillä kilometreillä kasoja väistellen maaliin. Seuraavassa kisassa taas enemmän...
Seuraava kilpailu onkin jo tänään. Vajaan kymmenen kilometrin päässä majapaikastani ajellaan kermesse. Viivalle vain ja ajoa. Jalat tuntuvat kovin raskailta, joten ei liene helppo päivä tulossa. Kilpailua sen verran kuin sitä pystyy ajamaan, jonka jälkeen treeniajoa hiukan päälle. Kilpailun jälkeisenä päivänä, huomenna, on vielä tiukempi treeni ohjelmassa ennen kuin harjoitusohjelma kevenee selkeästi seuraavan kahden viikon ajan.
Vuoden ensimmäinen jakso on takana, joka tarkoittaa myös sitä, että pääsiäisen jälkeen ohjelmassa on viitisen kappaletta lepopäiviä ennen kilpailukauteen valmistavan jakson alkua. Vappuviikolla saakin sitten ajella ihan kunnolla kilometrejä jalkoihin, kun ohjelma ehdottelee yli 800km treeniä.
Ennen vappuja, pääsiäisiä, lepoja ja treenejä on kuitenkin vielä ajeltava kymmenkunta päivää ja muutama kilpailu.
Ketju poikki,
-M
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Esittelyssä maantiepyörä 2014 - FELT AR3
 |
| FELT AR3 2014 |
Felt on kehittänyt viimeisen 6-7 vuoden aikana lukuisia innovatiivisia ratkaisuja pyöriinsä. Maantiepyörissä näkyy tätä nykyä Felt DA:n ja Felt TK1:n kaltaisten edelläkävijäpyörien teknisiä ratkaisuja. Maantiepyöräni AR3 (=Aero Road) on nimenomaan tämän kehityksen tulosta.
(Felt pyörien kehityksestä: Felt USA - Who We Are)
Feltin AR-sarjassa on malleja kuusi kappaletta, jonka lisäksi tarjolla on runkosetti. Alumiinisen AR15 pyörän lisäksi tarjolla on kahdesta erilaisesta hiilikuidusta muotoiltuja pyöriä, joissa rungon materiaalin lisäksi erona on pyörään kiinnitetyt osat. AR1-AR3 ovat samaa hiilikuitua, ja edullisemmat AR4 ja AR5 ovat Feltin F-sarjalaisista tuttua UHC Performance -kuitua. Hiilikuituisten AR-sarjalaisten hinnat lähtevät liikkeelle 2300 eurosta.
 | |
| Takajarru keskiön vieressä |
Suurin ero geometrioissa on AR-sarjan pyörässä oleva 20mm korkeampi emäputki verrattuna F-sarjan pyörään. Emäputken ollessa korkeampi lyhenee pyörän reach-mitta samalla, joka ainakin vakiomittaisella ohjainkannattimella sai pyörän tuntumaan turhan lyhyeltä itselleni. Ohjainkannattimen vaihdollahan siitä selviää...
Lyhyempi reach ei tosin ole haitaksi siinä kohtaa, kun AR-sarjan pyörien yhtä hienoimmista teknisistä yksityiskohdista pääsee hyödyntämään. Ovaalin muotoinen istuinkannatin on käännettävissä ympäri, joten pyörän saa todella helposti muokattua aika-ajoihin ja triathloniin sopivaksi. Istuinkannattimen ollessa taka-asennossa pyörä on "perinteisen" maantiepyörän tuntuinen. Istuinkannattimen kääntäminen tuo satulaa eteenpäin todella paljon, ja pyörästä kehkeytyy hetkessä aika-ajoihin erittäin hyvä, ja nopean tuntuinen menopeli. Kääntämisen myötä istuinkulma muuttuu 73,5 asteesta 78,5 asteeseen. Moniko muu pyörä pystyy samaan?
Aerodynaamisesti muotoiltu runko on pärjännyt myös tuulitunnelitesteissä. Pyörän etuosa on suhteellisen massiivinen, joka Feltin mukaan takaa riittävän jäykkyyden voimakkaampienkin kirikuskien käsittelyssä. Takajarru on viety perinteisestä paikastaan putkien verran alaspäin ja onkin keskiön vierssä. Tällä saadaan kevennettyä istuinputkia ja toisaalta Feltin massiviinen keskiön seutu on taatusti riittävän jäykkä jarrua varten. Satulaputken yläosassa on integroituna istuinkannattimen kiinnittämistä varten kuusiokoloruuvit, joten erillisiä istuinputken kiristimiä ei tarvita. Satulaputki on takarenkaan mukaan muotoiltu; aerodynaamiset ratkaisut ovat pyörässä kaikkialla mukana. (Tarkemmin voi lukea täältä Felt AR wind tunnel data analysis)
AR3
on varustettu SRAM RED-sarjan 11-pykäläisellä vaihteistolla.
Kampisetiksi BB30-keskiöön on asennettu SRAMin 902-sarjan kammet ja
rattaat. Kiekkoina on, todella hyvän tuntuiset, Fulcrum Racing Quattrot,
joissa on päällä Vittorian Rubino renkaat. Ohjainosina on alumiiniset
3T:n ARX II ohjainkannatin ja saman tehtaan Tornova Pro tanko, johon
saa helposti aika-ajokahvat kiinni. Saadessani pyörän ajoon olin erittäin skeptinen takajarrun suhteen. Vaikka SRAM RED-jarrut ovat kevyet ja tehokkaat olin silti epäileväinen takajarrun jarrutustehon suhteen. Jarrukahvasta lähtee täysmittainen vaijerinkuori rungon sisällä aina takajarrulle asti. Tuntuma jarruun oli todella tunnoton alussa. Vaijerinkuoren lyhentäminen noin 10 sentillä auttoi asiaa todella paljon, ja voinkin todeta, että takajarrun tuntuma on täsmälleen samanlainen mitä se on silloin, kun jarru sijaitsee perinteisessä paikassaan takahaarukassa.
Fulcrumin kiekot ovat olleet todella positiivinen yllätys. Noin 2000 kilometriä olen ajellut reilun parin viikon aikana kiekkojen kanssa Flaanderin alueen teitä. Vaikka olen ajanut mukulakivimäkiä niin ylös kuin alas, hyppinyt esteiden yli ja ajanut kilpaakin kiekkojen kanssa, ovat kiekot samassa kunnossa kuin uutena. Pinnat eivät ole löystyneet, vanteet ovat täysin suorat ja navat eivät ole alkaneet antamaan myöden. Ensiasennuskiekoksi siis todella hyvät, kun vielä huomioi valmistajan ilmoittaman 1700gr painon! (Huhujen mukaan toleranssi painossa on +10-20%)
Pyörä on kokonaisuudessaan tuntunut hyvältä. Ajoasento on maantiepyörämäinen ja tuntuu miellyttävältä oikean mittaisen kannattimen löytymisen jälkeen. Etuvaihtajaan kiinnitetty ketjun putoamisen estäjä on mukava lisä etenkin huonommilla pinnoittella, tai mäkisissä maastoissa, jolloin etuvaihtajan käytölle on tarvetta. Pyörä on vakaa ohjattava ja sen kanssa uskaltaa laskea kurveihin reipasta vauhtia. Pyörä myös kiihtyy erittäin hyvin pienistäkin vauhdeista, ja kiitos massiivisen keskiön alueen pyörä ei tunnu joustavan kovemmankaan väännön alla. Vaijerit kulkevat rungon sisällä ja pyörässä on valmius sähköisten osasarjojen käyttöön keskiön alla olevan akkupaikan myötä.
SRAM RED -osasarja on erittäin kevyt ja vaihtaa todella tarkasti. Olen ajanut niin SRAMilla kuin Shimanolla ja SRAMin vaihtamistuntuma on mielestäni parempi. Napakasti toimivat vaijerivetoiset vivut ovat ainakin omasta mielestäni hyvät. Se, että onko RED parempi kuin Shimanon Dura-Ace tai Campagnolon Record jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi.
Pyörän painoksi, ilman polkimia ja pullotelineitä, ilmoitetaan 7,37kg. Kisakiekkojen kanssa pyörä painaa siis alle seitsemän kiloa! Kevennystä pyörään haluavalle myös tangon, kannattimen ja kampisetin vaihtaminen ovat helppoja tapoja saada pyörän paino lähelle UCI:n 6,8kg:n painorajaa. Pyörä on siis kevyt!
Suomessa Felt AR3:n ohjesuositushinta on 3990€. Onko pyörä hintansa arvoinen?
Mielestäni AR3 sarjan monikäyttöisyys, jossa maantiepyörä muuttuu aika-ajopyöräksi istuintolpan ja satulan kääntämällä, sekä lisätangot laittamalla on jotain mitä en tiedä muiden valmistajien tarjoavan. (Huom. on mahdollista, että monillakin valmistajilla on samanlainen ratkaisu, mutta en vain ole asiasta tietoinen) Pyörä on erittäin hyvä valinta triathloniin kuin maantieajoonkin. SRAM RED -osasarja nostaa pyörän hintaa verrattuna AR4-malliin (osh 2749€) kuin myös kalliimmasta hiilikuidusta muotoiltu runko. Painoeroa tosin AR4 verrattuna on liki 800gr.
AR-sarjan Feltit edustavat aerodynaamisten maantiepyörien kärkeä. Osasarjoista riippuen pyörien hintahaitari on reilun 2000 euron ja yli 10000 euron välillä. Itse olen todella vakuuttunut omasta pyörästäni ja toivon, että pääsen tulevinakin kausina ajamaan Feltin Aero-muotoiluilla pyörillä. Oikean kokoinen, tarkasti viimeistäkin vaijeriamyöden säädetty ja voideltu AR-mallin pyörä on todellinen ilo ajaa.
 |
| Kun ketjustoppari löystyy mukulakivillä tarpeeksi on mahdollista saada ketju koskettamaan takajarrua. Pystyykö tähänkään jokainen pyörä? ;) |
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Kilpailu 5.4.
Kiireinen viikko piti päivitykset visusti koneen ja pään sisällä. Tavallaanhan se on ihan oikein, että kirjoitellaan blogia vähemmän kun treenataan enemmän, ja lepäiltäessä voi sitten puhua suuria itsestään netissä. Tällä viikolla kirjoitusaikaa "varasti" myös opinnäytetyön tekeminen, joka lähtee vielä tänä iltana palautukseen. Sillä saralla tosin jatkuu vielä hetken työt, koska pientä viilailua on aina edessä.
Pitkästä aikaa pääsi ajelemaan pyörällä liki 25 tunnin viikon. Tuntimääränähän tuo nyt ei mitenkään maailmoja järisytä, mutta toisaalta viikkoon mahtui yksi täysi lepopäivä, yksi lyhyempi treeni ja yksi kilpailu. Talvi tuli ajettua kotona rullilla ja trainerilla, joten määrät jäivät pienemmiksi, kuin esimerkiksi jos ohjelmassa olisi ollut 1-2 maantieleiriä. Toisaalta tämä tuntuu tänä vuonna erittäin hyvältä ratkaisulta rakentaa kuntoa maltillisen progressiivisesti.
Kilpailu ajettiin aivan Ardenneiden länsireunalla, viimeisimmillä nyppylöillä ennen pitkiä peltoaukeita Atlantille asti. Olin ajanut kilpailukaupungin läpi lenkeillä useasti, joten osasin odottaa reilun kilometrin mittaisen mäen kuulumista reitille. Se mitä en osannut odottaa kilpailuun lähtiessä oli kova sivutuuli.
Noin 250 kuskia oli viivalla aurinkoisena, mutta tuulisena lauantai-iltapäivänä. Kilpailurkierros sisälsi kaksi ylämäki ja kaksi alamäki osuutta. Tuuli osui reitille siten, että pitkässä, aiemmin mainitussa ylämäessä, puhalteli myötäinen tuuli. Loput noin yhdeksän kilometrin reitistä olikin enemmän tai vähemmän sivu- / vastatuulen armoilla kaupunkiosuutta lukuunottamatta.
Kilpailu oli alusta asti rankka ja koko päivän joutui oikeasti ajamaan. Reitille oli onnistuttu valitsemaan teitä, josta löytyi mukavasti shikaani-hidasteita, liikenteenjakomerkkejä ja väliaikaisia pysäköintikieltokylttejä. Esteet, tuuli, 250 kuskia ja mäet aiheuttivat sen, että ajaminen oli myös todella levotonta ja kolareita tuli tarpeettoman paljon läpi kilpailun.
Oma ajotaitoni ei ole sellainen, että tuntisin oloni kotoisaksi noin isossa ryhmässä. Vaikka jalka antaisi myöden niin jotenkin itse en vain jaksa sitä loputonta singahtelua ja epätoivosta ylöspäin menemistä. Kisat tulee ajeltua melko iisisti porukan puolivälin tuntumassa ja ryhmien katkeillessa nostelen itseäni etiepäin. Näin myös tässä kisassa. Kierros kierrokselta nostelin itseäni "turvaan" niiltä sijoilta, jossa porukka todennäköisesti menee katki niin, että takaata ei ajeta karannutta keulaa kiinni. Tällä tavalla ajaessahan ei tuloksia kannata odotella, mutta toisaalta eipä näillä jaloilla vielä irtiottojakaan ajella.
Kisan loppupuolella, viitisen kilometriä ennen maalia, koitin irtautua pääjoukosta ajaakseni kiinni noin 10 sekunnin päässä olevan toisen kärkiryhmän. "Irtiottoni" ei kestänyt kovin kauaa ennenkuin takaata tultiin melko kevyen oloisesti rinnalle. No, löytää sokea kanakin jyvän...
Vajaan kolmen tunnin kilpailu painoi vielä tänäänkin lenkillä sen verran, että viimeisen tunnin jätin suosiolla ajamatta. Huominen lepopäivä tulee tarpeeseen ennen ensi viikon koitoksia.
Ketju poikki,
-M
Pitkästä aikaa pääsi ajelemaan pyörällä liki 25 tunnin viikon. Tuntimääränähän tuo nyt ei mitenkään maailmoja järisytä, mutta toisaalta viikkoon mahtui yksi täysi lepopäivä, yksi lyhyempi treeni ja yksi kilpailu. Talvi tuli ajettua kotona rullilla ja trainerilla, joten määrät jäivät pienemmiksi, kuin esimerkiksi jos ohjelmassa olisi ollut 1-2 maantieleiriä. Toisaalta tämä tuntuu tänä vuonna erittäin hyvältä ratkaisulta rakentaa kuntoa maltillisen progressiivisesti.
Kilpailu ajettiin aivan Ardenneiden länsireunalla, viimeisimmillä nyppylöillä ennen pitkiä peltoaukeita Atlantille asti. Olin ajanut kilpailukaupungin läpi lenkeillä useasti, joten osasin odottaa reilun kilometrin mittaisen mäen kuulumista reitille. Se mitä en osannut odottaa kilpailuun lähtiessä oli kova sivutuuli.
Noin 250 kuskia oli viivalla aurinkoisena, mutta tuulisena lauantai-iltapäivänä. Kilpailurkierros sisälsi kaksi ylämäki ja kaksi alamäki osuutta. Tuuli osui reitille siten, että pitkässä, aiemmin mainitussa ylämäessä, puhalteli myötäinen tuuli. Loput noin yhdeksän kilometrin reitistä olikin enemmän tai vähemmän sivu- / vastatuulen armoilla kaupunkiosuutta lukuunottamatta.
Kilpailu oli alusta asti rankka ja koko päivän joutui oikeasti ajamaan. Reitille oli onnistuttu valitsemaan teitä, josta löytyi mukavasti shikaani-hidasteita, liikenteenjakomerkkejä ja väliaikaisia pysäköintikieltokylttejä. Esteet, tuuli, 250 kuskia ja mäet aiheuttivat sen, että ajaminen oli myös todella levotonta ja kolareita tuli tarpeettoman paljon läpi kilpailun.
Oma ajotaitoni ei ole sellainen, että tuntisin oloni kotoisaksi noin isossa ryhmässä. Vaikka jalka antaisi myöden niin jotenkin itse en vain jaksa sitä loputonta singahtelua ja epätoivosta ylöspäin menemistä. Kisat tulee ajeltua melko iisisti porukan puolivälin tuntumassa ja ryhmien katkeillessa nostelen itseäni etiepäin. Näin myös tässä kisassa. Kierros kierrokselta nostelin itseäni "turvaan" niiltä sijoilta, jossa porukka todennäköisesti menee katki niin, että takaata ei ajeta karannutta keulaa kiinni. Tällä tavalla ajaessahan ei tuloksia kannata odotella, mutta toisaalta eipä näillä jaloilla vielä irtiottojakaan ajella.
Kisan loppupuolella, viitisen kilometriä ennen maalia, koitin irtautua pääjoukosta ajaakseni kiinni noin 10 sekunnin päässä olevan toisen kärkiryhmän. "Irtiottoni" ei kestänyt kovin kauaa ennenkuin takaata tultiin melko kevyen oloisesti rinnalle. No, löytää sokea kanakin jyvän...
Vajaan kolmen tunnin kilpailu painoi vielä tänäänkin lenkillä sen verran, että viimeisen tunnin jätin suosiolla ajamatta. Huominen lepopäivä tulee tarpeeseen ennen ensi viikon koitoksia.
Ketju poikki,
-M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)